Pelastuskoiraliiton jälkikokeissa takajälki oli viime vuonna suurin yksittäinen kokeiden hylkäyssyy. Se on yksi selkeimmistä hylkäykseen johtavista asioista myös viranomaistarkastuksessa. Koirat osaavat yleensä valita jäljen kulkusuunnan luonnostaan oikein, mutta jäljestyksen harjoitteluun saattaa syntyä kaavoja ja rutiineja, joita koira alkaa käyttää hyväkseen energiansa säästämiseksi. Kun nämä kaavat rikotaan, ei suunnan valitseminen oikein välttämättä enää onnistu.

Syy jäljennoston epävarmuuteen löytyy tavallisesti jostakin näistä kolmesta lokerosta:

  1. Koira ei keskity. Jos valtaosa harjoituksista alkaa ilman suunnan valitsemista, koiran ei tarvitse kiinnittää asiaan huomiota. Koira voi olla myös liian kiihtynyt pystyäkseen haistelemaan. Muista, että oikealla tavalla motivoitunut koira pystyy keskittymään työhönsä. (Lue lisää esimerkiksi Juha Pasasen Jälkikoira-luennon muistiinpanoista.)
  2. Ohjaajan toiminta. Koira voi oppia ottamaan vihjeen jäljen suunnasta ohjaajan rintamasuunnasta tai harjoitusta seuraamassa olevien ihmisten liikkumisesta. Ohjaajan kompurointi tai oletukset jäljen suunnasta ja sijainnista voivat myös vaikuttaa koiran työskentelyyn.
  3. Ympäristö. Koira oppii helposti, että jälki lähtee aina pois tieltä, polulta tai kentän reunasta, jos harjoituksissa niin usein tapahtuu. Tällöinkään sen ei tarvitse ajatella jäljen suuntaa.

Hyödynnä ympäristöä

Kun suunnan valintaa opetetaan, on varsinainen jäljen etsiminen hyvä jättää aluksi kokonaan pois harjoituksesta. Silloin ei tarvitse huolehtia siitä, että koira esimerkiksi kulkisi jäljen yli. Yksi käytännöllinen harjoitus on tehdä jälki jonkin luonnollisen esteen viereen, jolloin ohjaajan ei tarvitse estää koiraa etenemästä jälkiliinan avulla. Näin ympäristöä muokkaamalla ohjaajan rooli harjoituksen säätelemisessä jää pienemmäksi. Verkkoaita tai muu ilmava elementti on erityisen toimiva, koska niiden läpi ilmavirta liikkuu melko luonnollisesti. Muutaman harjoituksen jälkeen pitää jälki alkaa tehdä vaihtelevan välimatkan päähän aidasta – muuten koira oppii etsimään sitä vain aidan vierestä. Harjoituksessa koira palkitaan ensin nopeasti suunnan valitsemisesta. Jos käyttää esinettä jäljellä, on muistettava valita riittävän vähähajuinen esine, tarkkailtava tuulen suuntaa ja sijoitettava esine siten, ettei koira voi tehdä päätöstä suunnan valitsemisesta esineen perusteella. Metsäympäristössä vastaavina luonnollisina esteinä voi käyttää esimerkiksi kaatunutta puun runkoa, isoa ojaa tai kalliojyrkännettä.

Jälki kulkee luonnollisen esteen vieressä, jolloin voidaan keskittyä vain suunnan valitsemiseen. Katkoviivainen nuoli kuvaa jälkeä ja sen suuntaa. Nuoli kuvaa suuntaa, josta koira ja ohjaaja lähestyvät jälkeä.

Suunnan valinnan perusharjoituksia on usein tarvetta tehdä kuuriluontoisesti koko harjoittelun ajan. Perusteiden oppimisen jälkeen luonnollista estettä vasten voi harjoitella esimerkiksi erilaisia lähestymiskulmia jälkeä kohti tai vaikeissa tuuliolosuhteissa työskentelyä. Esteen käyttämisestä on hyötyä aina, kun harjoituksesta haluaa perata pois mahdollisimman paljon ohjaajan toimintaa.

Vältä kaavoja

Harjoitusten monipuolisuus on paras keino estää erilaisten kaavojen syntyminen. Paras keino kaavojen välttämiseen on pitää harjoituspäiväkirjaa siitä, millaisia harjoituksia on tehnyt. Silloin itsensä saa nopeasti kiinni siitä, että toistaa samankaltaisia asioita. Jäljennostoharjoitusta suunnitellessa kannattaa aina pitää mielessä se, ettei tule huomaamattaan opettaneeksi koiralle jotakin muuta asiaa vihjeeksi jäljen suunnasta. Tällainen voi olla esimerkiksi tien suunta tai se, miten nostopaikalle liikutaan: yllättävän harvoin sitä tullaan lähestyneeksi samasta suunnasta, johon jälki kulkee. Ohessa on kolme ehdotusta siitä, miten nostoharjoituksia voi rakentaa eri tavoin.

Katkoviivainen nuoli kuvaa jälkeä ja sen suuntaa. Valkoinen nuoli kuvaa suuntaa, jos koira ja ohjaaja lähestyvät jälkeä.

Ennen harjoituksen alkua on tärkeää miettiä valmiiksi myös se, miten toimii, jos koira valitsee takajäljen. Saako koira yrittää samasta kohdasta uudestaan, jos nosto ei onnistu? Ottaako ohjaaja koiran pois jäljeltä ja vie sen uuteen nostokohtaan? Viedäänkö koira välillä autoon? Kuinka pitkään koira saa edetä takajälkeä? Miten koira suhtautuu rankaisuun eli siihen, että se menettää jäljen? Myös näillä toimilla on vaikutusta oppimiseen.

Jäljen nostaminen polun tai tien varresta on yksi tavallisimpia keinoja hyödyntää pelastuskoiraa etsinnässä. Näissä harjoituksissa kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei tule opettaneeksi koiraa niin että jälki kulkee aina pois tieltä. Harjoittele siis säännöllisesti nostamista tien varresta siten, että koiran löydettyä jäljen sen on saman tien kuljettava tien suuntaisesti tai lähdettävä tien yli.

Jäljen nostaminen tieltä, polulta tai sen vierestä. Katkoviivainen nuoli kuvaa jälkeä ja sen kulkusuuntaa. Valkoinen nuoli kuvaa suuntaa, josta koirakko lähestyy jälkeä eri sijainneissa suhteessa kulkuväylään.

Oletko koirasi pahin häiriö?

Vaikka jäljestyksessä koira on koirakon asiantunteva osapuoli, ei ohjaajan vaikutusta koiran työskentelyyn voi vähätellä. Kun koira työskentelee nostotilanteissa varmasti, voi sitä seuraavaksi haastaa muuttamalla omaa toimintaansa. Mitä enemmän koira tarkkailee ohjaajaa, sitä pienemmin askelin ohjaajan tilanteessa tekemää häiriötä kannattaa lisätä. Koira, joka pystyy työskentelemään ohjaajan toiminnasta huolimatta, suoriutuu helposti tavallisimmista nostotilanteista.

Ohjaaja voi vaikuttaa koiraan mm. kääntämällä oman rintamasuuntansa takajäljen suuntaan tai pidättämällä koiraa liinasta juuri ennen kuin se pääsee jäljen luo tai on valinnut jäljen suunnan oikein. Nostotilanteissa voi myös kompuroida tai keskittyä tutkimaan karttaa, siis kääntää huomionsa pois koirasta. Erilaisissa ohjaajan tunnetiloilla voi myös olla valtavan suuri merkitys koiran työskentelyn varmuudelle.

Ohjaaja voi käyttäytyä nostotilanteessa monin eri tavoin, mutta koira voi silti keskittyä vain työskentelemään. Katkoviivainen nuoli kuvaa jälkeä ja sen kulkusuuntaa.

Jäljennosto on päätöksentekoa

Kuten kaikessa kouluttamisessa myös jäljennoston opettamisessa parasta edistystä saadaan keskittymällä yhdessä harjoituksessa yhteen asiaan. Ennen jälkien kävelemistä ohjaaja miettii, mikä on harjoituksen tavoite. Sen jälkeen jäljen pystyy suunnittelemaan niin, että tavoite on mahdollista toteuttaa. Pääsääntöisesti harjoitukseen kannattaa aina sisällyttää useampi toisto samaa tehtävää, jotta oppimisen todennäköisyys harjoituksen aikana on suurempi.

Eläimen oppiminen on tehokkainta silloin, kun ohjaaja pääsee palkitsemaan sitä oikeista ratkaisuista. Jos koira valitsee toistuvasti takajäljen, on syytä tarkistaa paitsi hajuaistin kunto myös koiran motivaatio jäljestämiseen sekä mahdollisesti helpottaa harjoitusta esimerkiksi loivemmalla jäljennostokulmalla. Tärkeää on, että koira tekee valinnan itsenäisesti eli sen päätöksentekokyky harjoitustilanteessa kehittyy. Lopputuloksena koira pystyy nojaamaan oppimishistoriaansa tosietsinnässä silloin, kun ohjaaja ei pysty sitä auttamaan.