Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmus on vuosittain järjestettävä hälytysryhmien koirakoiden taitotason testaustapahtuma. Tapahtumaan osallistuu jäsenyhdistyksen hälytysryhmien koirakoita koko maasta. Tänä vuonna katselmuksen järjesti Länsi-Uudenmaan pelastuskoirayhdistys Kirkkonummella. Katselmuksen nimi oli Kartalla, ja nimensä mukaisesti sen tavoite oli nostaa esiin kartturin roolia koirapartiossa. Aiemmista katselmuksista tutun kokoonpanon – koirakot ja ryhmänjohtaja – sijaan tässä katselmuksessa jokaista ryhmän neljää koirakkoa kohti mukana oli kartturi. Ryhmä koostui siis neljästä kartturista, neljästä koirasta, neljästä koiranohjaajasta ja ryhmänjohtajasta.

Ryhmät lauantai-aamuna Aavarannassa valmiina lähtöön. Kuva: Nelli Paloaho

Suunnistusta kaikilla aisteilla

Kartalla-katselmuksessa matkattiin Kirkkonummen historiassa kivikaudelta vuosien halki 60-luvulle – siis aikakausille, jolloin nykyaikaisia suunnistuksen ja viestinnän apuvälineitä ei suurimmaksi osaksi vielä ollut. Käytössä olivat pääosiin kartat ja suulliset ohjeet, joilla maastoa kuvailtiin. Lähemmäs nykyhetkeä sijoittuvilla rasteilla kompassi oli jo käytössä, mutta GPS-paikantamia saati radiopuhelimia tai kännyköitä ei tehtävien aikana käytetty. Ensimmäisillä rasteilla ryhmät jättivät hieman hämmentyneinä tekniikkaansa lähtöpaikalle, mutta katselmuksen edetessä kevyempään varustukseen totuttiin nopeasti.

Alkuhämmennyksen jälkeen pelkän kartan avulla suunnistaminen tuntui vapauttavalta. Kun GPS-laite ei avusta sijainnin määrittämisessä, on pakko pysähtyä kunnolla tutkimaan karttaa ja katsomaan ympärilleen. Miltä maasto näyttää ja miten se on piirretty karttaan? Katselmuspäivän jälkeen moni osallistuja totesikin, että tällä tavalla huomaa, näkee ja kuulee niin paljon enemmän kuin tavallisesti liikkuessaan maastossa GPS:n tuella. Kun mikään apuväline, kivikaudella edes kartta, ei auta suunnistamisessa, on todella keskityttävä siihen, mitä ympärillä on ja miten itse sijoittuu suhteessa erilaisiin maamerkkeihin.

Viikinkiaika-rastilla kaksi ryhmää teki etsintää isolla mäellä, jonka päällä oli etsinnän johtopaikka. Pienellä alueella ilman selkeitä maaston rajoja työskenteli kahdeksan koirapartiota. Melkoinen haaste suunnistajille!

Koska katselmuksen keskiössä olivat kartturit, oli tehtävät suunniteltu haastamaan erityisesti ihmisiä. Yhdellä rastilla osan ryhmästä tuli suunnistaa maastossa annettujen ohjeiden perusteella ja kohteen löytämisen jälkeen opastaa loput ryhmästä paikalle maastoa kuvailemalla. Toinen rasti haastoi kartturit suunnistamaan pienillä vierekkäisillä alueilla ilman selviä rajoja maastossa. Monissa tehtävissä suunnistusta haastavammaksi osoittautui kommunikointi ryhmänjohtajan ja ryhmien välillä. Jo ennalta oli suunniteltava sitä, miten viestiä kuljetetaan maastossa, kun radiopuhelinta tai kännykkää ei voinut käyttää.

Parenteesirastilla kulkuväline oli ajan henkeen sopiva. Se muuten haettiin tapahtumaan yli tunnin ajomatkan päästä!

Tunnelma täydentyy yksityiskohdilla

Ryhmäkatselmuksessa jokainen yksityiskohta oli huolellisesti suunniteltu. Jokaisella rastilla rastihenkilöiden puvustus oli ajanjakson mukainen, ja järjestävät esittivät huikeita roolisuorituksia – kukapa voisi unohtaa esimerkiksi Porkkalan parenteesiaikaan sijoittuneen rastin tiukan venäläisupseerin tai ystävällisen autonkuljettajan? Rasteille saavuttaessa ryhmälle ei suinkaan kerrottu vuosilukua tehtävänannossa, vaan tunnelmaan virittäydyttiin ahtautumalla koko porukalla aikakoneeseen, jonne rastihenkilöt sujauttivat vuosiluvun kullekin aikakaudelle sopivaan esineeseen kirjoitettuna. Aikakoneet oli rakennettu aurinkovarjoista, joista roikkui kangas. Nämä aikakoneet olivat siitä erikoisia, että vaikka suunnistus- ja viestivälineet eivät kulkeneet niissä nykyhetkestä menneisyyteen, sähkövalon ne osasivat pitää mukana. Pilkkopimeässä etsijöiden ei siis tarvinnut elokuun iltoina työskennellä.

– Aikakoneiden ideointi oli jo projekti itsessään, LUP:n  Minna Löfman nauraa puhelimessa. – Halusimme ne mukaan tunnelman takia. Kankaiden kiinnittäminen sateenvarjoihin ompelukoneella oli kieltämättä melkoinen suoritus.

Aikakoneella vuosikymmeneltä toiselle. Kuva: Nora Paloaho

Ryhmäkatselmus on järjestävän yhdistyksen yhteinen juttu

Kartturiteemainen ryhmäkatselmus oli luonteva jatkumo kesäkuun kouluttajaseminaarin aiheena olleelle kartturikoulutukselle. Pelastuskoiraliiton strategiassa tavoitteena onkin saada toiminnassa mukana olevat ihmiset hälytysryhmiin pian: ihminen on hälytyskelpoinen jo ennen koiraa. Kartturin rooli etsinnässä on tärkeä, ja samalla se on hyvä paikka oppia koiran käyttämisestä etsinnän välineenä.

Ryhmäkatselmus on Pelastuskoiraliiton suurin vuosittainen tapahtuma. Tänä vuonna osallistujamäärä oli aiemmasta poikkeavan ryhmäkokoonpanon vuoksi tavallistakin suurempi. Tavoitteena on, että myös jatkossa ryhmäkatselmukseen pystyy osallistumaan mahdollisimman moni joko osallistujan, järjestäjän tai testaajan roolissa.

– Yksi tärkeimpiä ja parhaita asioita ryhmäkatselmuksen järjestämisessä on yhdessä tekeminen ja omankin tutun porukan tiivistyminen, Minna Löfman sanoo. – Vaikka katselmuspäivänä jokainen hoiti oman tonttinsa itsenäisesti, kaiken aikaa säilyi tunne siitä, että tehtiin yhdessä yhteistä tapahtumaa.

Ensi vuonna ryhmäkatselmuksen järjestää Etelä-Savon Etsintäkoirat. Vuonna 2020 pääsemme ryhmäkatselmukseen Ahvenanmaalle ja 2021 katselmuksen järjestelyvastuun ottaa Karhuseudun etsintäkoirat.

 

Yläkuva: Nora Paloaho