Suomen Pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaari 2017 järjestettiin kesäkuun alussa Espoossa Länsi-Uudenmaan Pelastuskoirayhdistyksen toimesta. Seminaarin aiheena oli taajamaetsintä ja sen yhteydessä pidettiin taajamaetsintäkurssi, jonka pääkouluttajana toimi Minna Löfman. Käytännön harjoituksissa kouluttajina mukana olivat Elina Rautapää, Joonas Ahola ja Heidi Parant. Taajamaetsintäkoulutus on jatkossa osa Suomen Pelastuskoiraliiton koulutustarjontaa.

Koulutuksen tavoitteena oli antaa valmiuksia taajamissa tapahtuviin etsintöihin hälytyksissä. Kurssin aikana tutustuttiin ja harjoiteltiin taajamaetsintää sekä koirakon että kartturin näkökulmasta. Keskeisiä asioita olivat taajamaetsinnän erityispiirteet sekä haasteet, hidasteet ja edellytykset.

Kaksipäiväisestä koulutuksesta valmistui myös joukko uusia taajamakurssikouluttajia. Yksi heistä oli Länsi-Uudenmaan koirayhdistys ry:n pelastuskoiraosaston (VRG) puheenjohtaja Nina Sokolow, joka osallistui kurssille 1-vuotiaan malinois-belgianpaimenkoiransa Nalan kanssa.

Sokolow on ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa vuodesta 2011 lähtien ja hän kouluttaa säännöllisesti VRG:n peko-ryhmää, jossa on mukana tällä hetkellä 12 koirakkoa.

– Taajamaetsintäkurssilta sain valmiuksia siirtää kurssilla oppimaani omalle koulutusryhmälleni ja toisaalta uutta oppia työskentelyyn myös oman koirani kanssa. Odotan innolla, että pääsen viemään oppimaani käytännön tasolle omien koulutusten kautta.

Taajamaetsintää Espoossa. Nasti-koira ohjaajansa Jaana Haarnin kanssa ja Noora Lavonen kartturina.

Sokolow kehuu koulutuksen järjestelyjä ja toteutusta.

– Taajamaetsintäkurssilla oli sopivassa suhteessa teoriaa sekä käytännön harjoituksia oman koiran kanssa. Jokainen 20 osallistujasta pääsi vuorollaan toimimaan myös kartturin tehtävässä sekä seuraamaan toisten koirakoiden suorituksia, mikä oli oman oppimisen kannalta hyvin antoisaa. Vastaan tuli paljon sellaisia juttuja, joita en ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi.

– Kahden päivän koulutus on ajallisesti tiukka, mutta aikataulutus oli osallistujamäärään nähden hoidettu hienosti ja aikaa ei mennyt turhaan odotteluun.

Kaikki ei näy kartalla

Taajamassa alueella on usein paljon sellaisia huomioitavia asioita, jotka eivät näy kartassa: istutuksia, syvennyksiä, aitoja, roskakatoksia, portteja ja muita rakenteita. Vaikka alue olisi kooltaan pieni, saattaa sen läpikäyminen olla haastavampaa ja kestää kauemmin kuin vastaavan kokoisen alueen läpikäyminen maastossa.

– Taajamassa läpikäytävän alueen hahmottaa oikeasti kunnolla vasta sitten, kun on paikan päällä.

Taajamaetsinnässä eteen saattaa tulla monenlaisia kulkuväyliä.

Taajamaetsintä vaatii koiralta tyypillisesti metsäolosuhteita tarkempaa hajuerottelua, mistä syystä koira myös väsyy nopeammin. Hajutyöskentelyyn vaikuttavat myös ilmavirrat, jotka liikkuvat rakennusten keskellä eri tavoin kuin maastossa. Joskus kova tuuli voi “törmätä” rakennuksen seinään, joten se ei ole taajamassa välttämättä niin toivottu sääolosuhde kuin mitä se maastossa voi olla. Taajamaetsintä vaatii siis myös ohjaajalta ymmärrystä ilmavirtojen ja niiden myötä hajujälkien liikkumisesta.

Kartanlukutaidon lisäksi ohjaajalta vaaditaan kykyä muokata etsintäsuunnitelmia olosuhteiden mukaisesti.

Taajamaetsintä on tarkkaa puuhaa, jossa ohjaajakin pääsee toisinaan keskelle pusikkoa.

– Ohjaajan tulee olla enemmän “aistit auki”, taajamassa mitä vaan voi tulla vastaan ja tilanteet voivat muuttua nopeasti. Muut alueella liikkujat tai esimerkiksi siellä pidettävä suurempi tapahtuma on sitten kokonaan oma lukunsa.

Koira haltuun ja tossut jalkaan

Hyvä hallinta on perusedellytys jokaiselle pelastuskoiralle, ja taajamaolosuhteissa tämän ominaisuuden merkitys korostuu entisestään. Taajamaetsinnässä koira työskentelee useimmiten kytkettynä ja ohjaajansa näköpiirissä. Myös mahdollisia häiriötekijöitä aina lentävistä paperiroskista toisiin koiriin voi olla runsaasti.

– Häiriönsietokoulutus on tärkeää, jotta koirat kykenevät työskentelemään eivätkä keskity epäolennaisiin juttuihin, Sokolow toteaa.

Taajamaetsintää ja taajama-alueita on monenlaisia, joten monipuolinen harjoittelu erilaisissa paikoissa on olennaista. Pelkästään omakotitaloalue ei välttämättä vielä tuo riittäviä valmiuksia taajamaetsinnän hallitsemiseen. Taajamaharjoituksen kannalta olisi hyvä, jos alueella olisi paljon erilaisia ja vaihtelevia paikkoja: tunneleita, kulmia, käytäviä ja rappusia.

Monen maalla asuvan voi olla hankalaa löytää sopiva harjoituspaikka, ja taajamaetsintä olisikin hyvä tilaisuus järjestää yhteistreenit kahden tai useamman yhdistyksen kesken.

Taajamaetsintä tulee huomioida myös koirakon varustelussa. Haastavissa taajamaoloissa, kuten etsinnöissä yleensäkin, hanskat ovat ehdoton varuste jo pelkästään ohjaajan käyttämän liinan vuoksi. Lisäksi etsittävän alueen olosuhteet saattavat olla sellaisia, että paljain käsin ei ole järkevää joka paikkaan mennä.

– Taajamassa on usein ihmisten heittämiä roskia, lasinsiruja ja huumeneuloja, joten ohjaajan ja koiran turvallisuus tulee huomioida tarkasti. Omaa ryhmääni kehotin kesän aikana hankkimaan koiralle lasia läpäisemättömät tossut ja totuttamaan niiden käyttöä niin, että ne eivät häiritse koiran työskentelyä. Toki myös ohjaajalla pitää olla sellaiset kengät, joilla voi kävellä missä vaan, Sokolow muistuttaa.

Save

Save

Save

Save