Pelastuskoira-blogissa esiteltiin toukokuussa labradorinnoutaja-rottwailer –sekoitus Laku ja emäntänsä Katja Ahmavuori. Parivaljakolla oli kesän kynnyksellä vasta ensimmäiset pelastuskoiratreenit takana. Mitä heille kuuluu nyt?

– Olemme saaneet paljon aikaiseksi ja edenneet isoin harppauksin, Ahmavuori summaa kulunutta vuotta. – Jäljen nostaminen oikeaan suuntaan sujuu jo hyvin kuten myös esineilmaisu, jota Laku tekee maahan menolla. Olemme treenanneet jälkeä toukokuusta lähtien vähintään kaksi kertaa viikossa sekä peruskurssilla ryhmässä että itsenäisesti. Heinäkuun otimme vähän iisimmin ja syksyyn mennessä treenikertoja ryhmässä on kertynyt toistakymmentä.

Syksyllä 1-vuotissynttäreitään viettänyt Laku oli kokonsa puolesta pieni vain hetken.
Laku otti joululomalla kaksi kiloa lisää, kuten nuoren koiraherran kuuluukin. Myös paukkujen sietokyky testattiin uutena vuotena erinomaiseksi.

Tottelevaisuus on kaiken A ja O

Kesätauon jälkeen Katja ja Laku ovat keskittyneet raunio- ja tottelevaisuustreeneihin.

– Aluksi ajattelin, että olisimme valmiita ensimmäiseen peruskokeeseen jo syksyllä. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja päätin keskittyä vielä aiemmin opitun harjoitteluun ja vahvistamiseen. Laku on kuitenkin vasta 1-vuotias, hädin tuskin vaipoista eroon päässyt, joten mikäs kiire tässä vielä on. Koira on minulle ensisijaisesti perheenjäsen, ei hampaat irvessä treenamista.

Katja kertoo etenevänsä koiran ehdoilla ja pitävänsä yksittäiset treenit lyhyinä. Pakko ei kuulu koulutusmetodeihin.

– Laku on koira jolla ”palaa sulake ” eli mielenkiinto hiipuu tottiksessa herkästi, joten kaikki tehdään niin, että sillä on kivaa. Jos sulake palaa, koira käy istumaan – eikä enää liiku edes pallolla tai nameilla.

Koirakko aloitti kesän jälkeen tottelevaisuuden yksilövalmennuksen Tuuloksen koirakerhon Kristiina Kerttulan ohjauksessa, ja suoritti käyttäytymiskokeen (BH) ensi yrittämällä elokuussa.

– Laku on iso uroskoira, joten haluan olla varma, että koira on täysin hallinnassani myös haastavammissakin tilanteissa ja isoilla alueilla, kenties jopa tosietsinnöissä jos sinne asti edetään. Tekemistä riittää vielä tällä saralla.

Katja Ahmavuori ja Laku elokuussa Tuuloksen koirakerhon järjestämässä käyttäytymiskokeessa. Kuvat: Kristiina Kerttula

 Kokoaan ketterämpi rauniokoira

Syksyn tullen jälkitreenit ESPY Espoon pelastuskoirien treeniryhmässä vaihtuivat raunioihin, mistä tulikin heti Lakun lempilaji.

– Laku nauttii raunioetsinnästä ihan täysillä. Sillä on hyvä nenä ja se tekee aloittelijaksi hyvin töitä. Se oppi nopeasti löytämään ihmiset avopiiloista, joten ollaan vaikeutettu treenejä asteittain ja nyt Laku tekee jo helppoja umpipiiloja.

Koostaan huolimatta Laku on ketterä ja alustavarma raunioetsijä.

– Se menee minne tahansa ja osaa tarvittaessa peruuttaa pois ahtaistakin tiloista. Treenatessa se kulkee rauhallisesti eikä vouhkaa ollenkaan samalla tavalla kuin vapaalla ollessaan.

Ainoa haaste raunioilla on ilmaisu, koska koira “ei puhu”.

– Olen yrittänyt opettaa haukkumalla ilmaisua kaikin mahdollisin keinoin, mutta ihmisen löydettyään Laku vaan istuu ja tönöttää. Tai sitten häntä pyörii vimmatusti, Katja huokaisee.

– Jossain vaiheessa opetellaan rullailmaisu, mutta silläkään ei ole nyt kiire. Rauniot tulevat joka tapauksessa jäämään meidän kohdalla todennäköisesti kivaksi puuhasteluksi ja metsälajit vievät menessään.

Kevät tuo tullessaan hakuetsinnän

Katja kehuu koiraansa fiksuksi treenaajaksi.

– Laku on avoin, sosiaalinen eikä räyhää muille uroksille. Se keskittyy treeneissä todella hyvin, vaikka viereisellä raunioradalla treenaisi samaan aikaan juoksuinen narttu. Samoin maalimiehet se osaa ottaa vastaan tosi nätisti. Koirani osaa koostaan huolimatta olla ”hellä” ja käyttäytyä, mistä olen itsekin hieman yllättynyt, Katja nauraa.

– Tästä syystä en myöskään ole nähnyt tarvetta kastroida sitä. Kotioloissa pahaksi äitynyt tuhoamisvimma on sekin rauhoittumaan päin, ehkä ikä tekee tehtävänsä. Olen tehnyt pienimuotoisia kokeita töissä ollessani jättämällä esimerkiksi vessan oven auki. Vessaharjat ja viherkasvit ovat saaneet olla rauhassa, Katja myhäilee.

Talvikauden suunnitelmissa on tottelevaisuustreenejä pari kertaa viikossa Tuuloksen koirakerhon treeniryhmässä. Keväällä kaksikko siirtyy kokonaan uuteen lajiin, eli hakuun.

– Jäljessä Laku on suoriutunut hyvin, joten katsotaan miten hakuetsinnän kanssa käy, sitä ei olla kokeiltu vielä kertaakaan. Tarkoituksena on kuitenkin kouluttaa Lakusta vahvasti kahden lajin koira.

– Puolisalaa olen asettanut alkavan vuoden tavoitteeksi raunioitten soveltuvuuskokeen, jäljen peruskokeen sekä tottiksen alokasluokan. Aika näyttää, ehkä meistä tulee vielä joku päivä astetta vakavammin otettava pelastuskoirakko.