Vesistöetsinnässä yhdistyvät kaksi erikoistaitoa

289

Suomen järvien kokonaispinta-ala on noin 32 600 neliökilometriä. Lisäksi maassamme on meren rantaviivaa 171 505,38 km – tai eri kartoista laskien 180 988,98 kilometriä. Tulokseen vaikuttaa myös se, otetaanko huomioon saaret. Kadonneen etsinnässä rannat ovat usein vaikeita etsittäviä kohteita esimerkiksi jyrkänteiden, liukkaiden kallioiden ja tiheiden kaislikoiden vuoksi. Koiran hajuaisti on hyvä etsinnän apuväline kaikenlaisissa vaikeissa maastoissa, myös vesistöjen reunamilla. Suomen Pelastuskoiraliitto ry, Suomen Palveluskoiraliitto ry ja Suomen Meripelastusseura ovat sopineet yhdessä näyttökoeohjeesta, jolla koirakko voi osoittaa taitonsa meri- tai järvipelastuksessa aluksesta tapahtuvassa ilmavainuisessa etsinnässä.

Koira on tehokas etsinnän apu myös vesillä

Pelastuskoiraliiton edustajana näyttökoeohjetta suunnitelleessa työryhmässä oli aliperämies Reija Stenbäck, joka harrastaa meripelastusta Espoon meripelastajissa ja pelastuskoiratoimintaa Espoonseudun pelastusalan yhdistyksessä.

– Monihan ajattelee, että nykytekniikalla paikannus tapahtuu hyvinkin helposti, joten miksi pitäisi etsiä koiran kanssa, toteaa Reija Stenbäck. – On toki mahdollista, että paikannusväline lakkaa toimimasta, esimerkiksi tippuu syvyyksiin, ja silloin ”vanhat konstit” on otettava käyttöön. Kun etsintää tehdään hajumaailmaltaan häiriöttömässä ympäristössä, koiran nenä voittaa tähystäjän helposti. Toisenlaisessa ympäristössä koiran työskentely voi mennä liian vaativaksi, joten ihmisen tekemä tähystäminen veneestä saattaa olla järkevämpää.

Koiran on tärkeää tottua olemaan veneessä ja ottamaan rennosti silloin, kun töitä ei ole tarjolla. Kuvassa Rusina 5 kk.

Keski-Suomen Pelastuskoirat ry on harjoitellut veneestä käsin työskentelyä yhteistyössä oman alueensa järvipelastusyhdistysten kanssa jo useamman vuoden muutamia kertoja kesäkauden aikana. Pelastusvene Jämsän päällikkö Erik Naarajärven mukaan Jämsän järvipelastajien kokemukset koiratoiminnasta ovat myönteisiä isomman yhteisen harjoituksen pohjalta. Alusvastaava Ville Näkki Korpilahden järvipelastajista pitää koiran tuomaa lisäarvoa työskentelyssä hyvin tärkeänä.
– Isojenkin saarien tarkistus on nopeampaa koiran kanssa ja etsintäajat ovat selvästi lyhyempiä. Joka paikkaan ei pääse veneellä, ja silloin koiran avulla aluetta voidaan tarkastaa hieman kauempaa. Yhdistysten toiminta-alueet ovat laajoja, joten työskentelyä nopeuttavasta avusta on pelkkää hyötyä.

Näkillä on paljon hyviä kokemuksia harjoituksista KesPekin koiranohjaajien kanssa. Koirien työskentelyn seuraaminen on mielenkiintoista, ja yhteistyö toisen toimijan kanssa tuo uutta pontta miehistön omaan harjoitteluun. Koska harjoittelua tehdään ulkoilmassa, eivät koira-allergikotkaan ole kärsineet yhteistreeneistä.
– Olemme oppineet harjoituksista paljon esimerkiksi siitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen, mihin koira kannatta aluksessa sijoittaa ja missä koiran on hyvä työskennellä. Joissakin kohdin pyörivät ilmavirtaukset ja pakokaasut häiritsevät työskentelyä. Lisäksi olemme oppineet käyttämään koiraa tehokkaammin eli saaneet kokemusta siitä, missä vaiheessa koiran kanssa työskentely kannattaa aloittaa. 

Perustat kuntoon

Etsinnän tekeminen aluksesta käsin on erikoistaito, joten ennen harjoittelun aloittamista koiran tulisi jo osata tehdä ilmavainuista etsintää. Aluksen ei ole läheskään aina mahdollista rantautua juuri parhaan hajuvanan kohdalla, joten koira ei saisi luovuttaa, vaikka ei heti pääsekään lähtemään kadonneen luokse. Koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö on tärkeää paitsi etsintätyöskentelyn luotettavuuden myös kaikkien aluksessa olevien turvallisuuden kannalta.

Aluksessa työskentely edellyttää koiralta ääni- ja alustavarmuutta. On tärkeää, että koira tuntee olonsa varmaksi ennen etsintäharjoittelun aloittamista, sillä vain silloin työskentelykin on luotettavaa. Siirtymät veneellä varsinaiselle etsintäalueelle voivat joskus olla pitkiäkin, joten koiran on kyettävä odottamaan aluksessa rauhallisesti. Sopivassa mielentilassa oleva ja rauhallisesti työskentelevä koira jaksaa myös työskennellä tarkasti ja pitkään.

Turvallisuus on työskentelyn A ja O

Meri- tai järvipelastuksessa näytön voi antaa Vapepa-hälytyskoirakolle vaaditut Suomen Palveluskoiraliiton tai Suomen Pelastuskoiraliiton kokeet, mutta jonka ei ole tarvinnut suorittaa VIRTA-käyttöönottotarkastusta. Lisäksi vaaditaan, että koiranohjaaja on suorittanut Suomen Meripelastusseuran koulutusjärjestelmän mukaisen harjoittelijakoulutuksen ja saanut alusperehdytyksen.

– Harjoittelijakoulutuksen aikana saa sellaiset tiedot ja taidot, joiden avulla voi toimia turvallisesti ja itsenäisesti aluksella, kertoo Reija Stenbäck. – Koulutukseen kuuluu turvallisuuskoulutusta, hätätilanteissa toimimisen harjoittelua, merimiestaitoja, viestintää ja etsintätehtäviä. Samalla pääsee tutustumaan pelastusaseman miehistöön ja aluksiin.

Paras työskentelypaikka on yleensä veneen keulassa.

– Asianmukaiset turvavälineet kuten pelastusliivit ja turvallinen liikkuminen aluksella ovat harjoittelun perusta, toteaa Ville Näkki. – Jokaisen on tiedettävä, miten aluksessa liikutaan ja miten ja mistä koirakko voi nousta kyytiin tai poistua. Käskyjä on noudatettava, sillä esimerkiksi liian aikainen poistuminen aluksesta rannassa voi aiheuttaa vaaratilanteen. Koira saattaa liukastua veneen alle tai sotkeutua kasvillisuuteen.

Fyysisen turvallisuuden lisäksi Ville Näkki korostaa psyykkisen turvallisuuden ja vuorovaikutuksen tärkeyttä koiranohjaajan ja aluksen miehistön välillä.
– Turvallisuudentunne on todella tärkeää aluksessa työskentelyn kannalta. Veneessä oleminen ei välttämättä ole tuttua koiranohjaajalle, ja on tärkeää, että pystyy rentoutumaan ja tarkkailemaan koiran työskentelyä. Aluksi miehistön jäsenet saattavat huomata koiran reaktiot hajuihin jopa ohjaajaa paremmin.

Avainasemassa yhteistyö

Suomen Meripelastusseura on valtakunnallinen sateenvarjo, joka kerää alleen paikallisesti toimivat meripelastus- ja järvipelastusyhdistykset. Stenbäck korostaa, että tällä hetkellä jokaisen toiminnasta kiinnostuneen pelastuskoirayhdistyksen on tärkeää miettiä sitä, millä tavoin koiratoiminta olisi mahdollista yhteistyössä meri- tai järvipelastusseuran kanssa.
– Jos paikallisesti päästään neuvotteluyhteyteen koiratoimijoiden ja meri- ja järvipelastusyhdistyksen kanssa ja löytyy yhteinen intressi koiratoiminnan yhdistämisestä, on harrastaminen mahdollista kaikkialla maassa.

Navigointi kuuluu meripelastuskoiran korkeakoulutukseen. Kuvassa Rusina 5 kk.

Meripelastusalustuksella toimiessaan koiranohjaajan tulisi vakuutusturvan vuoksi olla paitsi oman koirayhdistyksensä myös jonkin meri- tai järvipelastusyhdistyksen jäsen. Myös harjoittelijastatuksen saaminen edellyttää yhdistyksen jäsenyyttä.
– En pidä kahden jäsenmaksun maksamista ongelmana, sillä harjoittelusta syntyvät kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin koiranohjaajan jäsenyyskulut, toteaa Stenbäck.

Näyttökokeen vastaanottajien koulutus on suunniteltu tehtäväksi vuoden 2020 aikana järjestöjen yhteistyönä. Koulutukseen kuuluu mm. etsintäsuunnitelmakoulutusta sekä veneilyn yleistä sää- ja olosuhdeoppia. Näytön vastaanottajat ovat Pelastuskoiraliiton testaajia tai Palveluskoiraliiton tuomareita, ja aluksi koulutusta tehdään maltillisesti eli vastaanottajia koulutetaan vain muutamia. Näytön vastaanottajalla tulee olla pohjakoulutuksena meripelastusseuran harjoittelijakoulutus ja kokemusta koirien käytöstä veneessä ja etsintätaktiikoista. Koulutukseen liittyvät edellytykset vahvistetaan joulukuun aikana.