Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan tavoitteena on tukea rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien toteutusta. Rajakoiria käytetään monipuolisesti erilaisissa tehtävissä ja hajuaistinsa ansiosta ne ovatkin usein korvaamaton apu tehtävien onnistuneessa suorittamisessa – tekniikan kehityksestä huolimatta.

Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 200 koiraa, joista käytetään yleisnimitystä rajakoira. Pääasiallinen rotu on saksanpaimenkoira, mutta palveluksessa on myös labradorinnoutajia, belgianpaimenkoiria ja muiden rotujen edustajia.

Merivartiokoira ssu Väijy on löytänyt maastosta esineen

Rajakoiran peruskoulutus kestää kaksi vuotta, jonka aikana koiraa ei käytetä vaativiin työtehtäviin. Operatiiviseen käyttöön rajakoira siirtyy peruskoulutuksen jälkeen ja suoritettuaan koulutuslinjansa mukaisen tasokokeen. Rajakoiran tulee kyetä pitkäkestoisiin ja vaativiin suorituksiin, mistä syystä laatukriteerit ovat tarkat; mikäli koulutuksen aikana huomataan koiran ominaisuuksissa puutteita, koiraa ei voida pitää enää rajakoirana. Toisaalta toiminnan kehittyminen vaatii myös koiraohjaajien koulutukselta yhä enemmän.

Kolmen koulutuslinjan erikoisosaamista

Rajakoirille on kolme koulutuslinjaa: rajavalvonta, rajatarkastus ja merivartio. Rajavalvontakoira työskentelee maastorajalla ja sen pääasiallinen tehtävä on jälkien etsiminen ja ajaminen. Koiralle koulutetaan myös esine- ja henkilöetsintä sekä osalle erikoiskoulutuksena suojelua. Rajatarkastuskoira työskentelee raja-asemalla etsien ajoneuvoihin kätkeytyneitä henkilöitä ja huumausaineita. Merivartiokoira työskentelee rajatarkastuskoiran tapaan rahtialuksissa ja satamissa ja niitä käytetään myös meripelastustehtävissä henkilöetsinnässä. Lisäksi on muutamia erikoiskoiria, joille on koulutettu niiden operatiivisen vaatimuksen mukaisia asioita, esimerkiksi valmiusjoukkueisiin sijoitetut koirat.

Rajavartiolaitoksen koiratoimintaupseeri Ari Raitanen valoittaa rajakoirien koulutuksessa nykyisin käytettyjä metodeja seuraavasti:

Ennen varsinaisen koulutuksen aloittamista, oli koulutuslinja mikä tahansa, koiralle on opettava tietyt perusasiat, joista tärkeimmät ovat:

– hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä
– sosiaalisuus
– ongelman ratkaisukyvyn kehittäminen
– leikkiminen ja taistelu ohjaajan kanssa
– motivaattorin (pallo, patukka, jne.) tuominen ohjaajalle
– irrottaminen
– nenän käyttäminen
– liikkuminen erilaisilla alustoilla
– rauhoittuminen

Jos jokin yllämainituista ei ole kunnossa, niin harjoituksissa joudutaan tilanteisiin, jossa koira kokee kuormitusta, esimerkiksi se ei irrota pallosta tai tuo sitä ohjaajalle. Perusasioiden puutteellinen opetus estää koulutuksen etenemisen optimaalisesti ja tuottaa ylimääräistä kuormitusta koiralle.

Rajojenvalvontakoira spu Jali, virallisesti Viitakarhun Tarmo, tarkkailee rajatilannetta.

Nenän käyttäminen opetetaan jo ihan nuorelle pennulle. Nälkäinen pentu saa etsiä makupaloja erilaista tiloista ja paikoista – sisältä ja ulkoa. Ruoka tulee piilottaa eri korkeuksille ja erilasille alustoille jotta koira oppii etsimään rauhallisesti ja joutuu käyttämään nenää oikein kunnolla. Tavoitteena on rauhallinen ja keskittynyt etsintä, jossa koira käyttää nenäänsä tehokkaasti (nuuskuhengitys).

Nuorelle pennulle opetetaan haluttu ilmaisutapa, yleisimmin käytetään passiivista ilmaisua (seisominen, istuminen tai maahan meno). Koulutus tapahtuu yleensä aina sisätiloissa ja poimimalla oikea käytös klikkerillä. Esineet ovat alusta alkaen pieniä ja hyvin hajustettuja, esimerkiksi 10 sentin kolikoita tai vastaavia. Kun koira osaa oikea ilmaisutavan, niin siirrytään ulos.

Jäljestystä opetellaan ruutuharjoittelun avulla

Ulkona harjoitukset voidaan aloittaa ruuduilla. Ohjaaja tallaa nurmialustalle ruudun, johon laitetaan makupala tai pieni hajustettu esine. Koiran on kyettävä siirtymään rauhallisesti ruudulle ja aloittamaan etsintä. Kun koira osaa etsiä rauhallisesti, siirrytään tyhjässä ruudun etsimiseen – koiran on keskittyneesti etsittävä tallatulta alueella ja kun koira on riittävän kauan hakenut tyhjää aluetta niin ohjaaja laittaa ruutuun joko ruokaa tai esineen. Tavoitteena on opettaa koiralle rauhallinen, keskittynyt etsiminen ohjaajan etupuolelta.
Ruutuja tehdään erilaisille alustoille (esim. hiekka, asfaltti, nurmikko) ja ruudut ovat vaihtelevan kokoisia. Välillä koira löytää makupalan/esineen heti, välillä aloitetaan tyhjällä ruudulla ja ohjaaja koiran huomaamatta laittaa ruutuun esineen tai ruokaa.

Kun ruututekniikka on opittu, niin aloitetaan varsinainen jäljestysharjoittelu. Aluksi tallataan aloitusruutu ja siitä yhtenäinen kävelyura seuraavaan ruutuun, jonne on laitettu esine. Harjoituksessa edetään ja haastetta lisätään ruutuja pienentäen ja kävelymatkoja pidentäen. Tavoitteena on, että kävely suoritetaan normaalilla askelilla ja esine on jäljellä.
Jos harjoitukset ovat sujuneet toivotulla tavalla, niin koira on valmis jäljestämään erilasilla alustoilla ja ilmaisemaan siellä olevat esineet.

Arjen sankari Jali työnsä ääressä Lapin rajavartiostossa.

Koiran on myös opittava, että teoilla on seuraamus. Jos koira toimii toivotulla tavalla, niin se saa riittävän palkan tehdystä työstä. Jos koira ei jäljestä toivotulla tavalla, niin se menettää haluamansa palkan. Jotta palkitsemisella tai sen pois jättämisellä olisi merkitystä, niin palkkion on oltava jotain mitä koira haluaa – mielellään eniten maailmassa.
Ongelmien ilmaantuessa on syytä palata taaksepäin ja miettiä missä vaiheessa vaikeudet alkoivat. Kun syy löytyy, niin ongelma korjataan ja jatketaan taas eteenpäin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että koulutus vie aikaa ja harjoituksia on tehtävä paljon ja säännöllisesti. Ei ole olemassa oikoteitä onneen, on vain harjoiteltava laadullisesti hyvin ja järjestelmällisesti. Ongelmia ei ratkaista kikkojen avulla, vaan etsimällä omasta tekemisestä virheet ja muuttamalla omaa käytöstä.

Onnea ja menestystä koirankoulutukseen!

Save

Save

Save