Oulun Seudun Etsintäkoirissa toimiva Päivi Kekkonen valmistui vastikään testaajakoulutuksesta hakutestaajaksi. Hän toivoo saavansa myös jälkitestaajan oikeudet vielä vuoden 2016 puolella. Koetestaaja edustaa kokeissa toimiessaan Suomen Pelastuskoiraliittoa ja valvoo osaltaan koulutuksen tuloksia sekä koeohjeen noudattamista.

– Testaajakoulutus oli luonnollinen tapa jatkaa omaa kehitystä ja olla mukana pelastuskoiratoiminnassa, kertoo 9 vuotta aktiivisesti harrastanut Kekkonen. – Pelastuskoiratoiminta poikkeaa muista koiraharrastuksista siinä, että koiran lisäksi myös ihmisen oma oppiminen ja kehittyminen on suuressa roolissa.

Kekkonen innostui harrastuksesta ensimmäisen koiransa Halon myötä. Hän ilmoittautui Oulun Seudun Etsintäkoirat OSE ry:n aloittelijoiden kurssille, ja jäi sille tielleen. Yhdistyksen hallitustehtävien, kuten tämän hetkisen puheenjohtajuuden, ja treenaamisen lisäksi Kekkonen on toiminut ratamestarina ja ylitoimitsijana sekä jälki- että hakukokeissa ja ollut mukana monenlaisessa talkootyössä – kuten suurin osa vapaaehtoisista.

Bouvier-rotuisen Halon kanssa Kekkonen on ehtinyt olla mukana hälytysryhmässä vajaan vuoden verran. Koiran terveysongelmien vuoksi kokeet kuitenkin ehtivät vanhentua alkusyksystä, ja loppusyksyn kokeissa on tarkoitus katsoa, saadaanko kaveri vielä takaisin hälytettävien listalle vai päädytäänkö eläkkeelle. Seuraavana haasteena onkin sitten hälyryhmään tähtääminen 4-vuotiaan belgianpaimenkoira laekenois Kaikun kanssa.

–Kaikun kanssa treenataan ahkerasti molempia lajeja, mutta kokeet ovat vielä suorittamatta. Se on täysin erilainen ohjattava kuin edeltäjänsä, joten meillä on molemmilla vielä paljon opittavaa, Kekkonen kertoo.

Päivi Kekkonen ja Halo VIRTA-tarkastuksessa. Suunnistajana mukana Milja Hannu-Kuure. Kuva: Mitra Kaltiokumpu

Testaajakoulutus on prosessiluontoinen ja koostuu neljästä osasta: testausten seuraaminen, etäopiskelu, testaajakurssi ja harjoittelutestaukset. Nyt päättyvä testaajakoulutus alkoi jo vuonna 2014 koetilanteissa suoritetulla testausten seuraamisella.

– Aluksi koulutus tuntui isolta haasteelta, mutta oman yhdistyksen tuki vahvisti mukaan lähtemistä. Koulutuksen aikana olen palanen kerrallaan päässyt kiinni testaajan rooliin.

Ensimmäiset viralliset testaukset Kekkonen tekee syksyn aikana.

– Koen toimivana sen, että testaajakoulutus on ollut myös ajallisesti pidempi prosessi. Oppimisjaksojen välissä on aikaa miettiä asioita ja kehittää omaa näkemystään. Sekä etäoppimisjaksolla että testaajakoulutusviikonlopun aikana pohdimme paljon yhdessä erilaisia testaustilanteita ja ohjeiden soveltamista niissä. Tämä on vienyt omaa osaamista parhaiten eteenpäin.

Myös ryhmän tuki on ollut tärkeää, vaikka saman pöydän ääreen osallistujat kokoontuivat ensimmäistä kertaa vasta keväällä.

– Etäoppimisjaksolla käytetyssä keskusteluryhmässä sekä koulutuksen jälkeen perustetussa mukana olleiden omassa fb-ryhmässä on voinut avoimesti kysellä ja selvittää mietityttäviä asioita. Omasta yhdistyksestäkin löytyy onneksi muita testaajia, joilta voi tarpeen vaatiessa kysyä.

Testaajakokelaat Lapuan raunioradalla lähiopetusviikonloppuna.

Koulutus täytti Kekkosen odotukset. – Sain koulutuksesta paljon irti omaan toimintaan ja lisää varmuutta harjoitustestausten avulla. Luotan siihen, että pystyn tekemään oikeita ratkaisuja varsinaisissa koetilanteissa. Oppiminen ei kuitenkaan lopu tähän!

–Pohjoisemmassa kaikilla yhdistyksillä ei välttämättä ole omaa testaajaa, joten alueellinen yhteistyö muiden yhdistysten kanssa on tärkeää. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen näkemään erilaisia koiria erilaisissa koetilanteissa.

Kokeet tähtäävät tositoimiin

Savonlinnalainen Martti Koponen valmistui testaajaksi samassa koulutusryhmässä Kekkosen kanssa päälajinaan haku ja sivulajinaan jälki. Koponen on toiminut monirotuisen, 8-vuotiaan Chili-koiransa kanssa hälytysryhmässä vuodesta 2011 alkaen.

– Koulutuksessa auttoi, että olin osallistunut kokeiden järjestämiseen vuosien ajan eri rooleissa ja päässyt seuraamaan useiden eri testaajien työskentelyä. Usein ajatuksia selkeytti, kun piti mielessä Pelastuskoiraliiton toiminnan ydinajatuksen: kouluttaa koiria ja niiden ohjaajia työskentelemään viranomaisten apuna kadonneiden henkilöiden etsinnöissä.

Testaajakokelaat Lapuan raunioradalla lähiopetusviikonloppuna.

Pelastuskoiraliiton hallituksen jäsenenä Koponen on seurannut läheltä koesääntöuudistuksen etenemistä.

– Koeohjeissa on pyritty siihen, että koe olisi mahdollisimman paljon etsintätilanteen kaltainen. Koeohje on aika väljä, sillä ei ole kaikkine kansineen, sisällysluetteloineen ja liitteineenkään pituutta kuin 12 sivua.

– Testaajakoulutuksen aikana jouduimme pohtimaan erilaisia tilanteita, joita kokeissa saattaa eteen tulla. Toisinaan kokeen jälkeen kuulee kommentteja, että ”mutta noinhan olisi oikeassa etsinnässä tehty”. Pitää muistaa, että kokeet ovat kuitenkin kokeita ja oikeat etsinnät oikeita etsintöjä. Esimerkiksi etsinnässä ohjaaja lähtee tarkistamaan koiran yhtäkin haukahdusta, mutta kokeessa koiran pitää toki haukkua kauemmin.

Vaikka kokeen osa-alueita arvostellaankin numeroilla, niin Pelastuskoiraliiton toiminta ei ole koiraurheilua. Numerot ovat enemmän muistiksi ohjaajalle siitä, mikä on mennyt hyvin ja missä on kehittämisen varaa. Ratkaiseva rasti löytyy lomakkeen lopusta: hyväksytty vai hylätty.

Testaajien toiminnan yhdenmukaisuus on herättänyt paljon keskustelua.

– Yhdenmukaisuutta pyritään varmistamaan muun muassa kahdesti vuodessa järjestettävien testaajatapaamisten avulla. Seuraavan testaajatapaamisen asialistalla on epäilemättä myös uusi koeohje, kertoo Koponen.

Testaajat käyvät säännöllisesti kokeissa ja joutuvat testaamaan myös toisiaan, mikä osaltaan tukee yhdenmukaisuuden ajatusta.

– Palautetta saa antaa ja se on toivottavaakin. Mutta on kuitenkin muistettava miksi tätä hommaa tehdään. Testaaja on yksi tärkeä henkilö koirakon matkalla hälytyskoirakoksi ja testaajat pyrkivät omalta osaltaan varmistamaan, että tulevat hälytyskoirakot osaavat hommansa, Koponen toteaa lopuksi.

Save

Save

Save

Save

Save