Suomen Pelastuskoiraliiton järjestämässä työkoirapaneelissa keskusteltiin työkoirien urakaaresta aina pennun valinnasta sen kouluttamiseen, työtehtäviin ja eläkkeelle jäämiseen. Paneelikeskustelun tavoitteena oli jakaa kokemuksia koiran työkäytöstä eri viranomaisten ja pelastuskoiravapaaehtoisten kesken sekä nostaa keskustelun kautta uusia ideoita ja ajatuksia koirien koulutuksesta ja käytöstä.
Näkemyksiään jakoivat liiton edustajien John Wedden ja Miia Halosen lisäksi pitkän linjan virkakoira-ammattilaiset: Poliisin Jarmo Happo ja Petri Tapio, Tullin Ari Nieminen sekä Rikosseuraamuslaitoksen Jorma Tuomiranta ja Vesa Laakso. Keskustelua oli seuraamassa runsaslukuinen yleisö sekä pelastuskoiraharrastajia että muita osallistuvien tahojen toimijoita.
“Jos paloa ei ole, sitä ei tule”
Keskustelijat olivat hyvin yksimielisiä siitä, miten tärkeää on valita virkakoira työtehtävien ja toimintaympäristön mukaisesti niin, että rodun lajityypillisiä ominaisuuksia päästään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla.
Virkakoiran rotu ei ole valinnassa ensisijainen kriteeri, joskin suurin osa virkakäytössä olevista koirista on rodultaan joko labradorin- tai muita noutajia (Tulli ja Rikosseuraamuslaitos) tai saksanpaimenkoiria sekä malinoiseja (Poliisi ja Rikosseuraamuslaitos) niiden rotutyypillisten ominaisuuksien, kuten valmiuden etsintätyöskentelyyn, vuoksi. Myös muita rotuja saatetaan tavata työtehtävissä erikoiskoirina.
Pentulaatikossa pyörivistä pennuista pyritään pentutestauksen avulla valitsemaan tehtävään sopivin yksilö niiden ollessa noin 5-6 viikon ikäisiä. Myös pentujen sukuyhdistelmällä (vanhemmat, sisarukset) on valinnassa merkittävä painoarvo, jossa terveystilastot ovat koetuloksia ratkaisevampia.
Yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi nostettiin kuitenkin pennun sisäsyntyiset ominaisuudet ja motivaatio työntekoon: jos se ei ole luontaisesti riittävän vahva, on sitä lähes mahdotonta opettaa.
Aikuiselta virkakoiralta vaaditaan ennen kaikkea rohkeutta ja stressinsieto- sekä nopeaa palautumiskykyä. Näitä ominaisuuksia voidaan ennustaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa tarkkailemalla pentua ja sen käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Virkakoiran tulee pystyä keskittyneeseen ja tarvittaessa myös itsenäiseen työskentelyyn, joten huomiota kiinnitetään mahdollisiin liiallisiin ja/tai liioiteltuihin käytösmalleihin, jotka voivat kehittyä tälle esteeksi. Keskustelijat olivat yksimielisiä myös siitä, että koiran yhteistyökyky ja toisaalta koiran ja sen ohjaajan yhteensopivuus on ensisijaisen tärkeää pentua valitessa.
“Ensimmäinen vuosi on kasvattamista, ei kouluttamista”
Kun pentuvalinta on tehty, tulee ohjaajan sitoutua pennun sosiaalistamiseen ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Luottavaista suhdetta rakennetaan onnistumisten ja positiivisten kokemusten kautta niin koiran ja ohjaajan välille kuin ympäröivään maailmaan. Virkakoirien kohdalla niin sanottu alustavarmuus ja pennun totuttaminen erilaisiin työympäristöihin on erityisen tärkeää, mistä syystä jo peruskoulutuksessa huomioidaan työlähtöisyys koko ajan ja koulutus tapahtuu pitkälti käytännön ympäristöharjoittelun avulla.
Erityisesti poliisikoirakoulussa painotetaan sitä, että koiralle tarjotaan tilaisuuksia oppia, reagoida asioihin ja saada niistä positiivista palautetta. Koiran tekemistä ei ohjata liikaa vaan luodaan puitteet, joissa se pääsee itse oivaltamaan.
Kaikki toimijat korostivat huolellisen peruskoulutuksen merkitystä, kiirehtimällä ei päästä hyviin tuloksiin. Keskustelussa nostettiin esiin myös koulutuksen jaksottaminen ja koiran ehdoilla eteneminen. Poikkeuksena tästä ovat tullikoirat, joiden erikoiskoulutus aloitetaan pääsääntöisesti aina yhden vuoden ikäisenä.
Panelistit olivat samaa mieltä siitä, että koiran hallittavuus on kaiken A ja O. Erityisesti hallittavuutta korostetaan voimankäytöllisistä syistä Poliisin ja puolustusvoimien koiratoiminnassa. Erilaisten temppujen ja tottelevaisuusliikkeiden opettaminen vahvistaa koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä kehittää ohjaajan koulutustaitoja, joskin ne kannattaa suhteuttaa työtehtävien mukaan ja miettiä, mikä on tarpeellista. Tottelevaisuuden voi ajatella välineenä, jonka kautta hallittavuus saavutetaan ja kuten Tullin edustaja totesi, ”kun koira ja ohjaaja työskentelevät hyvässä yhteistyösuhteessa, on se hallittua ilman käskytystäkin”.
Koulutus on jatkuva prosessi
Virkatehtävissä koiran tulee pystyä sekä itsenäiseen että ohjattuun työskentelyyn. Keskustelijat korostivat sitä, että koiralle tulee antaa tilaa työskennellä, koska liika ohjaaminen ja työhön puuttuminen saattaa tehdä koirasta aloitekyvyttömän ja työinto voi hiipua. Työuransa aloittaneen koiran koulutuksessa keskitytään toisaalta taitojen ylläpitoon ja toisaalta mahdollisiin häiriötekijöihin, joita työtehtävien mukana saattaa ilmetä. Yllätyksellisyys, mahdollisimman monipuolinen harjoittelu ja harjoittelun määrä on tärkeää motivaation ylläpitämisen kannalta.
Ohjaajan rooli ja oma oppiminen on merkittävässä asemassa. Jokaisessa organisaatiossa ohjaajat kouluttavat loppuviimein koiransa itse; muut ohjaajat ja valmentajat toimivat taustatukena. Koiraohjaajan tulee haastaa itsensä jatkuvasti pois mukavuusalueelta ja kehittää omia koiranluku- ja kouluttamistaitojaan, koska monesti ohjaajan epäonnistumisen pelko saattaa olla esteenä koko koirakon kehittymiselle.
Yhteistä kaikille virkakoirille ja –koirakoille on niiden osaamisen todentaminen sekä työtehtävissä että erilaisten käyttöönotto- ja työkykytarkastusten kautta säännöllisesti läpi työuran. Keskustelussa kuitenkin korostettiin, että testien läpäisyllä todistetaan vain koirakon minimiosaamisvaatimusten täyttyminen: todellinen ammattitaito yltää paljon pidemmälle.
Ongelmatilanteissa ja epäonnistumisten sattuessa kaikki toimijat painottavat perusharjoittelun tärkeyttä ja määrää: yksi ikävä kokemus tai epäonnistuminen ei mitätöi koirakon osaamista. Kun onnistumisia on alla paljon, yksittäisen epäonnistumisen merkitys vähenee. Ikävistä tilanteista palaudutaan parhaiten samankaltaisissa tilanteissa onnistumisten ja positiivisten harjoitusten kautta.
Eläkepäiviä viettämässä
Virkakoira ei ole pelkästään ohjaajansa työtoveri, vaan myös perheenjäsen. Vastuu koiran hyvinvoinnista ja sen työkyvyn ylläpidosta on siis aina ensisijaisesti sen ohjaajalla. Virkakoirien työtehtävät ovat usein haastavia ja fyysisesti rasittavia, joten ohjaajan tulee tuntea koiransa ja tietää, milloin on aika päästää koira viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Tyypillinen eläkeikä on noin 8 vuoden molemmin puolin koiran työkyvystä riippuen. Jatkuvuuden kannalta tähän tulee osata varautua ajoissa ja aloittaa uuden koiran koulutus ennen edellisen eläköitymisikää.
Eläkkeelle jäänyt virkakoira vietää normaalia kotikoiran elämää, joskin pelkäksi sohvaperunaksi siitä harvoin on. Pienet etsinnät ja tehtävät pitävät koiran aktiivisena ja hyvinvoivana myös eläkepäivillä.
Teksti: Tanja Lupari
