Tunnistusetsintä ja -jälki ovat jo pitkään käytössä olleita menetelmiä kadonneen henkilön etsintään ja laji nousi voimallisesti uudelleen koiraharrastajien ja
-ammattilaisten tietoisuuteen 2000-luvun alussa. Suomen Pelastuskoiraliitto perusti vuoden 2013 alussa aiheen tiimoilta työryhmän, joka tutustui vuoden ajan lajin tunnettuihin koulutustapoihin ja koejärjestelmiin. Työryhmän ehdotuksesta syntyi ajatus tunnistusetsintäkouluttajien koulutuksesta Suomessa.
Pilottikoulutuksen suurimpana tavoitteena oli rakentaa tuloksellinen menetelmä tunnistusetsintäkoirakoiden kouluttamiseen ja niiden taitojen luotettavaan todentamiseen erityisesti pelastusetsinnän tarpeet huomioiden. Koulutukseen osallistujien henkilökohtaisena tavoitteena oli koulutuksen päätyttyä ymmärtää hajuerottelun ja jäljestämisen teoriaa ja käytäntöä riittävästi kyetäkseen kouluttamaan niitä sekä omalle koiralleen että muille koirakoille. Pilottikoulutuksen avulla selvitettiin lisäksi pitkäkestoisten ja sisällöltään kattavien kouluttajakoulutusten järjestämisen mahdollisuutta ja niiden vaatimia resursseja liiton puitteissa. Koulutus oli tiettävästi lajin sisällä ensimmäinen vapaaehtoisvoimin toteutettu kouluttajakoulutus maailmanlaajuisesti.
Kouluttajiksi saatiin mukaan asiantuntijat Ilkka Hormila ja Lennart Wetterholm Hund Campukselta Ruotsista. Molemmat kouluttajat ovat pohjoismaista huipputasoa ja heillä on taustallaan vuosikymmenten työura virkakoirien kouluttajana sekä runsaasti osaamista koirien kouluttamisesta hajuerottelua vaativiin tehtäviin. Käytännön tasolla koulutusta organisoi nelihenkinen ohjaajaryhmä, jonka jäsenet olivat jo entuudestaan tutustuneet lajiin.
Koulutukseen valittiin 16 opiskelijaa ja opiskelijavalintojen perusteina oli alueellinen tasapuolisuus sekä vähintään PEKO-kurssin hyväksytty suorittaminen. Lajin aiempaa tuntemusta ei edellytetty, mutta kuten liiton koulutuksiin yleensäkin, opiskelijoilta vaadittiin oman yhdistyksen suositus. Ennen koulutuksen alkamista opiskelijoiden tuli koota paikallinen ryhmä, jota he kurssin ajan kouluttivat sekä hankkia riittävä tietotaito operantista ehdollistamisesta, joka on koulutuksessa käytetty menetelmä.
Työ alkoi liiton vuotuisessa kouluttajaseminaarissa kesäkuussa 2014 ja varsinainen koulutus käynnistyi saman vuoden syyskuussa. Opiskelijat kokoontuivat lähiopiskelujaksoille Lietoon yhteensä kuutena viikonloppuna yhdeksän kuukauden ajan ja viimeisin kokoontuminen pidettiin toukokuussa 2015. Lähiopetusjaksojen välissä opiskelijat kouluttivat omia ryhmiään, pitivät oppimispäiväkirjaa ja tekivät kolme suurehkoa välitehtävää, joiden teemoina olivat hajuerottelun kouluttaminen, hajuerottelun siirtäminen purkkiradalta jäljelle sekä suunnitelma tunnistusetsinnän osaamisen tason todentamiseksi.
Lähiopetusjaksojen ohjelma koostui vuorovaikutteisista luennoista, videoista ja demokoirakon työskentelyn seuraamisesta. Liki puolet ajasta opiskeltavia asioita harjoiteltiin pienryhmissä maastossa. Päivät päätettiin keskusteluun koetusta ja tarvittaessa asioiden kertaamiseen. Koulutuspäivät venyivät pitkiksi mikä kuvasti hyvin osallistujien mielenkiintoa ja sitoutumista asiaan.
Tunnistusetsintä on nopeasti ajateltuna yksinkertainen opetettava: koiran tulee oppia hajuerottelu ja jäljestäminen. Siihen yksinkertaisuus sitten loppuukin. Hajuerottelun kouluttaminen vaatii ohjaajalta operantin työskentelyn osaamista, tarkkuutta ja koulutusteknistä taitoa, kykyä lukea koiraansa, jaksamista toistaa asioita ja sinnikkyyttä pitkäjänteiseen, säännölliseen ja tiiviiseen työhön. Koulutuksen alkaessa paikallisryhmissä oli 74 koirakkoa eri puolilla Suomea ja kurssin lopussa jäljellä oli 48 koirakkoa. Pudotus oli melkoinen, mutta täysin ymmärrettävä: kaikista koirakoista ei lajiin ole. Kurssilaisten kriteerit omien ryhmiensä valinnassa vaihtelivat tilanteen mukaan. Toisaalta tiukemmilla kriteereillä valitut ryhmät pysyivät koossa erinomaisesti ja noin puolet paikallisryhmistä ovat pysyneet ennallaan ja jatkaneet työtä kurssin päättymisen jälkeenkin.
Erityisesti hajuerottelun kouluttamisessa ryhmässä työskentely on tarpeellista. Hyvin pian tekniikan oppimisen jälkeen purkkiradalla on syytä siirtyä sokkotyöskentelyyn niin, ettei ohjaaja tiedä, missä kohdehaju sijaitsee. Vaikka oma kuvitelma olisikin, ettei anna koiralle vihjettä, se tapahtuu yleensä tiedostamatta.
Tunnistusjäljestämisen kouluttamisessa Hormilalla ja Wetterholmilla oli sama peruslähtökohta. Erottelun lisäksi koirakko opettelee ydinjäljen seuraamisen, ei siis ’treilaa’ eli seuraa ilmassa liikkuvia molekyylejä. Hajuerottelun osalta kurssin kouluttajien lähestymistavoissa ei ollut eroja, mutta jäljestämisessä kurssilaiset saivat työkalupakkiinsa kaksi erilaista opettamistapaa. Ilkan ’suomalaisen mallin’ johtoajatus on opettaa jäljestäminen esineiden kautta ja tarkkuus kovalla alustalla, joko asfaltilla tai lumella/jäätiköllä. Tunnistus tuodaan mukaan heti ja sitä avustetaan aluksi hajustetulla vedellä sulalla maalla työskenneltäessä. Lennart puolestaan painottaa jäljestämistekniikan ja tarkkuuden opettelua tarkkuusjäljen kautta. Menetelmässä opetetaan koirakkoa työskentelemään keskittyneesti tunnetulla jäljellä alustasta riippumatta. Ensimmäinen edettävä matka saattaa olla vain muutamia metrejä, mutta keskivertokoirakolla matka kasvaa melko nopeasti. Fokus on keskittymisessä ja tarkkuudessa. Esineitä ei tässä tavassa käytetä. Erottelu tulee mukaan myös nopeasti, samoin risteävät jäljet kuten suomalaisessa versiossakin. Erottelun toimiessa ei enää ole käsitettä ’häiriöjälki tai –haju’ vaan koira seuraa annettua lähtöhajua.
Kurssin alkaessa kellään mukana olleista ei ollut tarkkaa kuvaa siitä, millaiseksi yhteinen tutkimusmatka muodostuu. Työlle tehtiin toki tavoitteellinen runko, jota kyettiinkin noudattamaan jossain määrin. Opiskelijoiden tietotaitotaso oli kuitenkin kovin heterogeeninen. Kouluttajien tavoitteena oli pitää kaikki koko kurssin ajan mukana, mikä johti asioiden kertaamistarpeeseen vielä aivan loppuvaiheessakin. Tämä vei mahdollisuutta edetä ennakoidulla tavalla. Toisaalta myös tavoite oli alussa asetettu melkoisen korkealle. Opiskelijat kuitenkin sopeutuivat suunnitelmien ja aikataulujen muuttumiseen erinomaisen joustavasti. Kouluttajien vankan osaamisen ja ihailtavan sitoutumisen ansiosta koulutus eteni suotuisasti ja saavutti sille asetetut keskeiset päämäärät.
Koulutus oli osallistujille ajallisesti sitova ja opiskelijoiden omien koirien kouluttaminen jäi monilla turhan vähiin. Kurssilaisten keskuudessa heräsikin kiinnostus käydä tutustumassa Hund Campuksen työskentelymenetelmiin ja saada sillä opintomatkalla laatuaikaa omien koirien kanssa. Liitto tuki opintomatkaa kustantamalla puolet opiskelun kustannuksista. Matka toteutui pääsiäisenä 2015 ja mukaan lähti 13 opiskelijaa sekä toinen kouluttaja Ilkka. Matkan aikana tutustuimme hajulaboratorioon ja opettelimme siellä omien koiriemme kanssa hajuerottelua. Työskentelimme myös maastossa ja saimme mukaamme lukuisia harjoitteita jäljestämisen opetteluun. Keski-Ruotsin keväinen sää suosi matkaamme ja vanhassa koulurakennuksessa sijaitsevan kurssipaikan lisäksi tutuksi tulivat lähimetsät ja jyrkät vaaran rinteet, joissa harjoitteita tehtiin. Vaaran laelta avautuivat kauniin Västmanlandin kumpuilevat maisemat.
Pilottikoulutusprojekti on nyt päättynyt ja sen tuloksena liiton ja jäsenyhdistysten käyttöön on valmistumassa tunnistusetsintään perehtyneitä kouluttajia. Liiton hallitus vahvistaa kouluttajat lopullisesti seuraavassa kokouksessaan. Tulokset osoittivat, että lajin kouluttaminen kontrolloidusti ja pelastusetsintään sopivana eritysosaamisena on mahdollista. Saimme myös paljon kokemusta näin laajan koulutuksen järjestämisestä. Työryhmä on toimittanut hallituksen käyttöön kattavan yhteenvedon koulutuksesta ja sen pelkistetyn rungon mahdollisia vastaavia kouluttajakoulutuksia ajatellen. Työryhmän kanta on, että tämänkin laajuiset koulutukset ovat kannatettavia, joskin vapaaehtoisvoimin vedettäväksi kovin raskaita. Työryhmän tekemä työmäärä oli todella suuri ja kurssinjohtajan osuus siitä vastasi osa-aikaista työtä. Myös kurssilaisten koulutukseen käyttämä aika ja energia olivat mitaltaan huikeita.
Opiskelijoiden antama loppupalaute oli erittäin myönteistä ja kannustaa vastaavan tasoisten koulutusten järjestämiseen jatkossakin. Osa kurssilaisista totesi, etteivät perustiedot sittenkään olleet lähtötilanteessa riittäviä ja kaikki arvioivat oppineensa koulutuksen aikana niin opiskeltavasta lajista kuin koiran kouluttamisesta yleensä. Odottamattomana lisäarvona koulutuksen aikana voitiin selkeästi havaita melkein kautta linjan tapahtunut kohentuminen osallistujien kouluttajastatuksessa. Puitteet olivat enemmistön mielestä oivat, osalle majoitushuoneiden pienuus oli rasite. Vaikka käytännön järjestelyissä ja viikonloppujen informaatiossa oli puutteita, enemmistö ymmärsi, että välillä äkkinäiset käänteet lähiopiskelujen toteutuksissa johtuivat koulutuksen luonteesta. Valmista kaavaa ei ollut ja kouluttajat pyrkivät paikkaamaan havaitsemiaan puutteita reaaliajassa koulutuksen edetessä.
Yksi etappi on takana ja matka jatkuu. Osaamisen todentaminen lajin osalta on vielä työn alla ja se vaatinee kokonaisvaltaista tarkastelua koejärjestelmään sijoittamisen osalta. Paikallisryhmistä osa jatkaa edelleen ja uusia on alkamassa. Pian valmistuvat kouluttajat jatkavat oman osaamisensa syventämistä jatkoseminaareissa, joista ensimmäinen pidettiinkin jo marraskuun puolessa välissä.
Teksti: Irmeli Jalkanen
Kuvat: Esko Jalkanen
