Pelastuskoiranohjaajat ympäri Suomen kerääntyivät touko-kesäkuun vaihteessa PET01-peruskurssille Pelastusopiston tiloihin Kuopioon. Kurssin kohderyhmänä olivat ohjaajat, jotka ovat sitoutuneet kouluttautumaan pelastustoimen tehtäviin ja/tai ovat jo sijoitettuina väestönsuojelutehtäviin. Kurssilla keskityttiin ensisijaisesti pelastustoimen perusasioihin ja ohjaajan oman osaamisen kasvattamiseen – koirien osaamisvaatimuksia unohtamatta.
Mikä on PETO?
Pelastusopisto selvitti aiemmin erillisen projektin puitteissa pelastuslaitosten tarpeita pelastuskoirakoille. Uhka-arvioiden perusteella koirakoita koulutetaan toimimaan pelastustoimen johtamissa pelastustehtävissä sekä normaali- että poikkeusoloissa. Tällaisia pelastustehtäviä voi syntyä esimerkiksi myrskyjen, sortumien tai onnettomuuksien vuoksi.
PETO-koirakolla tarkoitetaan pelastustoimen tehtäviin normaalioloissa (ja poikkeusoloissa eli väestönsuojelutilanteessa) erikoistunutta ohjaajaa ja koiraa, joka on läpäissyt koulutustason tarkastuksen. Mitä tuo koulutustason tarkastus pitää sisällään ja miten se suoritetaan, on toistaiseksi vielä tarkemmin määrittelemättä.
Väestönsuojelumuodostelma on puolestaan PETO-ryhmää laajempi kokonaisuus, johon voi kuulua enemmän koirakoita ja niiden lisäksi erilaisia raivaus- ja rakennusryhmiä. VSS -muodostelman koulutus ja ylläpito on nähty tarpeellisiksi erityisesti isojen kaupunkien, kuten Helsingin ja Turun, alueilla.
Koirakot kohti Kuopiota
Pelastusopiston uudistetuilla PETO-kursseilla pyritään vastaamaan entistä monipuolisemmin pelastuslaitosten määriteltyihin tarpeisiin. Kurssille valittiin kattava otos koiranohjaajia Suomen 22 pelastuslaitoksen alueelta. Kurssin päävastuullinen kouluttaja oli yliopettaja Johanna Frantzen Pelastusopistolta. CMC:n asiantuntijoina ja kouluttajina toimivat Jarno Keränen ja Nina Pulli.
Ohjaajien tuli hakea kurssille pelastustoimintaan soveltuvan koiran kanssa. Soveltuvalle koiralle on määritelty mm. seuraavat vaatimukset:
- on fyysisesti terve ja kokonsa sekä rakenteensa puolesta tehtäviin soveltuva
- pystyy itsenäiseen työskentelyyn ilman ohjaajan tukea tai näköyhteyttä ohjaajaan
- pystyy etenemään itsenäisesti eri alustoilla ja olosuhteissa (esim. liukkaat pinnat, sortuma, vaikeat alustat, pimeät tilat) sekä pystyy ilmaisuun hankalissa olosuhteissa
- kykenee pitkäkestoiseen työskentelyyn
- on vieraiden ihmisten käsiteltävissä (nostaminen, kantaminen)
- on ohjaajansa ohjattavissa ja hallittavissa
- kykenee työskentelemään häiriön alla (esim. kovat äänet, toiset koirat)
Vaikka koirien vaatimukset olivat tiukat, oli koirien rotukirjo kurssilla hyvin laaja. Kooltaan pienin osallistuja oli metsästyslinjainen cockerspanieli ja suurin newfoundlandinkoira. Lisäksi sekaan mahtui ainakin yksi suursnautseri sekä lukuisia erilaisia noutajia ja paimenia.
Reppu pakattuna ja huomio ohjaajan toimintaan
Kurssille osallistunut Satu Nuutinen kertoo viikonlopun annista:
Olen ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa pian viisitoista vuotta ja kouluttanut koiriani alusta asti perinteisen haku- ja jälkityöskentelyn lisäksi myös raunio- ja rakennusetsintään. Tällä hetkellä minulla on treenikavereina kaksi belgianpaimenkoiraa, kolmevuotias Aava ja vuoden ikäinen Daisy. Hakeuduin kurssille, koska halusin kehittää omaa osaamistani koiranohjaajana sekä rauniokouluttajana. Myös Peto-toiminta on vielä sen verran uutta, että halusin kuulla ja oppia siitä lisää. Edellisestä Pelastusopistolla suorittamastani kurssista oli kulunut jo useita vuosia, mutta tuoreessa muistissa oli, että toiminnan on oltava ripeää ja reppu koko ajan pakattuna. Tämänkertainen kurssi yllätti siltä osin positiivisesti, että tunnelma ja aikataulut olivat huomattavasti aiempaa leppoisammat.
Kurssin tavoitteena oli kehittää Peto/VSS-koiranohjaajien osaamista pelastustoimen johtamiin tehtäviin. Kurssilla keskityttiin erityisesti ohjaajien kouluttamiseen ja tämä oli viestitty myös selkeästi etukäteen. Ensimmäisenä ja viimeisenä kurssipäivänä ei koiria käytetty lainkaan. Toisena kurssipäivänä suoritettiin kaikkien koirakoiden kanssa yhtä aikaa pieni miljöbana-harjoitus, jossa liikuttiin ”seuraa johtajaa” tyylisesti jonossa yli, ali ja läpi erilaisten esteiden ja alustojen. Kolmantena ja neljäntenä päivänä koirat pääsivät osallistumaan käytännön harjoituksiin pienessä roolissa.
Ohjaajien koulutus lähti liikkeelle Pelastustoimen ja Peto-toiminnan perusteista. Muita kurssin kantavia teemoja olivat:
- turvallisuus, riskinarviointi ja kohteen tiedustelu
- taktiikat ja etsintä sekä raportointi
Teemat herättivät ajattelemaan, että näitä asioita tulee harjoiteltua aivan liian vähän, sillä usein treenataan tutulla raunioradalla tai tutuissa rakennuksissa. Näihin asioihin ja niiden harjoittelemiseen ei välttämättä ole arjessa myöskään riittävää osaamista. Tiedustelun ja turvallisuusnäkökohtien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa todellisessa tilanteessa ja ne olisi hyvä oppia huomioimaan myös aina treenien yhteydessä. Esimerkiksi romahdusonnettomuudessa ei ohjaajan ole mahdollista kulkea koiran mukana raunioissa. Tällöin on tärkeää kartoittaa erilaiset riskitekijät etukäteen sekä paikat, mistä käsin koiraa on turvallista ohjata ja mihin koira on turvallista lähettää etsimään.
Yksi teemoista oli myös yhteistoiminta erilaisissa ryhmissä. Kurssilaiset jaettiin kurssin alussa neljään pienryhmään, jotka hoitivat itsenäisesti tiettyjä vastuutehtäviä kurssin aikana. Omassa ryhmässäni oli koko Suomi (Espoo – Lappeenranta – Jyväskylä – Kokkola – Kuusamo) kattavasti edustettuna. Viimeisenä iltana ennen käytännön harjoituksia kouluttajat sekoittivat pakkaa laittamalla kaikki ryhmät uusiksi. Tästä saatiin iltapuhteiksi pieni logistinen härdelli ja lisähaastetta seuraavaan päivään.
Tietojen päivitystä ja yhteishenkeä
Kurssi vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että koulutettuja pelastuskoiria voidaan käyttää viranomaisten apuna nykyistä monipuolisemmin. Pelastuskoiralla voidaan esimerkiksi paikantaa uhreja sortumasta tai muista paikoista, joissa ihmisen aistien varaisesti tai teknisesti tekemä etsintä on vaikeaa ja hidasta. Sortumien lisäksi onnettomuus voi sattua esimerkiksi teollisuusalueella tai kaivoksessa. Myös erilaiset luonnonilmiöt voivat aiheuttaa tilanteita, joissa alueiden tarkastus ja uhrien paikallistaminen koirien avulla voi olla tarpeen (myrskytuhoalueet, tulvat, lumivyöryt). Koiria voi käyttää myös tilanteessa, jossa on tarve selvittää onko onnettomuusalueelta poistunut uhreja (esimerkiksi tieliikenne-, juna-, laiva- ja lentokoneonnettomuudet).
Edellä mainitun kaltaisissa erityisolosuhteissa toimiminen ja niissä etsintätehtävistä suoriutuminen vaatii koirakoilta paljon. Erityishaasteen sekä koirille että ohjaajille luovat oikeasti vaaralliset toimintaympäristöt sekä muut kuormitus- ja häiriötekijät kuten melu, savu, hälytysajoneuvot, raivausryhmät jne. Koiran itsenäiseen työskentelyyn, ohjattavuuteen alueella sekä tarkkaan uhrin paikannukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Kiitos kaikille kurssilaisille ja kouluttajille hienosta ja helteisestä viikosta. Kurssilla oli aivan mahtavaa porukkaa, hyvä tunnelma ja hienoja keskusteluja aiheesta ja välillä sen vierestäkin!
Kuvat: Kiia Montonen
