Pelastuskoiraliiton hallitus hyväksyi hiljattain uudet koesäännöt, jotka astuvat voimaan 1.1.2017. Koesäännösmuutoksen lähtökohtana on sovittaa vuoden 2018 alussa voimaan astuvan kahden lajin vaatimuksen mukanaan tuomat muutokset koetoimintaan niin, että kokonaisuus säilyy lajin harrastajien ja jäsenyhdistysten kannalta mielekkäänä. Jäsenyhdistysten toivotaan huomioivan muutokset jo vuoden 2017 toimintaa suunnitellessaan.
Uudet koesäännöt ovat syntyneet niitä varten perustetun työryhmän keskusteluiden ja suunnitelmien tuloksena. Suurin osa ehdotuksista ja ideoista on tullut suoraan kentältä harrastajien keskuudesta.
– Viranomaisvaatimus kahdesta lajista määrittelee omalta osaltaan sen taitotason, johon liiton ja harrastajien tulee vastata, kertoo työryhmässä mukana ollut Miia Halonen. – Ajatuksena oli päivittää sääntöjä niin, että ne tukevat harrastajakoirakoiden laatutason nousua ja vaatimusten vaikutukset olisivat rakenteellisesti, eli järjestelyt huomioon ottaen, mahdollisimman pienet.
Varsinainen koemäärä on pyritty pitämään jatkossakin samalla tasolla. – Kokeiden järjestämisestä vastaavat vapaaehtoistahot, harrastajat ja jäsenyhdistykset, ovat kuitenkin samoja henkilöitä, jotka itse treenaavat ja osallistuvat kokeisiin. Pohdimme, miten voisimme sääntöuudistuksen avulla tukea harrastustoimintaa niin, ettei työmäärä kasva kohtuuttomaksi ja yhdistysten resurssit riittävät jatkossakin kokeiden järjestämiseen.
– Työryhmään saatiin toimijoita mukaan kattavasti eri jäsenyhdistyksistä koko Suomen alueelta ja välimatkoista huolimatta olemme päässeet työstämään muutoksia useaan otteeseen sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa että internetin välityksellä.
Konkreettisia muutoksia lajeittain
Maastokokeissa suoritusten määrä pysyy samana, mutta ne jakautuvat eri tavoin. Aiemmin kaksiosainen loppukoe haussa ja jäljessä muuttuu jatkossa yksiosaiseksi. Koirakoiden tulee suorittaa molempien lajien peruskokeen lisäksi vähintään toisesta lajista loppukoe, joka vastaa aiempaa pimeän osuuden suoritusta. Näin pystytään parhaiten varmentamaan koirakon osaaminen hälytysryhmätehtävien vaatimuksista käsin.
– Työryhmässä on mukana kouluttajia ja testaajia joka lajista. Tarkastelimme sääntöjä myös siitä näkökulmasta, että mitä osaamista mitataan ja onko osaamisalueiden suhteen turhia päällekkäisyyksiä eri kokeissa mitattuina? Esimerkiksi aiemmin jälkikokeessa on ollut vaatimuksena löytää maalimies, koska on haluttu testata koiran käyttäytymistä vieraan ihmisen kanssa. Nykyisellään sama asia tulee testattua jo hakukokeen puolella, joten esine jäljen päässä riittää. Tämä mahdollistaa sen, että aikataulut eivät veny kohtuuttomasti ja jäljen tekijä ehtii tarvittaessa tekemään saman päivän aikana useamman jäljen. Muutos toivottavasti myös rohkaisee uusia jäljen tekijöitä, kentältä kun on tullut viestiä, että monet ovat jännittäneet koejäljen tekemistä.
Uusien säännösten mukaan jälki sijoitetaan VIRTA-tarkastuksen mukaisesti myös peruskokeessa maaston niin, että jälki lähtee janalta ja koiran pitää valita jäljen oikea suunta.
– Tämä toimintamalli kannustaa ihmisiä opettelemaan oman koiran lukutaitoa. Jatkossa ohjaaja on ainakin kerran koetilanteessa todistetusti tulkinnut koiran jäljen nostoa oikein. Tämä muutos haluttiin peruskokeeseen, koska kyseinen tilanne tulee varmasti eteen kaikille, oli päälaji kumpi tahansa. Pitää muistaa, että kokeita ei tehdä kokeiden vuoksi, vaan niissä testataan sitä, millä tasolla koiran ja ohjaajan yhteistyö todellisuudessa on.
Myös jälkikokeiden pituuksia on muutettu. Peruskokeessa jäljen pituutta tiputettiin 1000 metristä 700 metriin ja loppukokeessa 2000 metristä 1500 metriin. Suoritusaika pysyy molemmissa samana.
– Aiemmin aika on käynyt kortille monessa kokeessa. Muutoksella halutaan antaa koirakoille mahdollisuus täsmälliseen ja tarkkaan työskentelyyn ilman, että suoritus menee pilalle liiallisen kiireen vuoksi.
Matkojen lyhentäminen helpottaa koejärjestelyjä erityisesti eteläisessä Suomessa, jossa riittävän kokoisten koealueiden löytäminen on ollut toisinaan haastavaa. Esimerkiksi kaupunki- ja taajamaalueilla on enemmän harhajälkiä ja koira joutuu tekemään tarkemmin ja hitaammin töitä oikean jäljen löytääkseen.
Hakukokeen osalta selkein muutos on se, että aiemman kolmen sijaan peruskokeessa on vain kaksi maalihenkilöä. Muutos keventää koejärjestelyjä yhden ihmisen työpanoksen verran.
– Koesuorituksia tehdään usein samalla pienellä porukalla, ja tarvittavien toimihenkilöiden löytäminen on ollut erityisesti pienempien yhdistysten haasteena.
Rauniopuolella näkyvin muutos on soveltuvuuskokeesta poistettu säädös suorituksen vanhenemisesta.
– Kun koiran on kerran katsottu olevan soveltuva rauniokokeeseen, niin tuskin sen tilanne siitä radikaalisti muuttuu. Jatkossa koirakon ei tarvitse kiirehtiä uudestaan peruskokeeseen, vaikka koulutus- ja treenausolosuhteissa tapahtuisi hidastavia muutoksia, työryhmän jäsen Gabi Stubb selventää.
Uusissa säännöksissä on täsmennetty myös rauniokoesuoritusten kestoa ja suorituspaikkaa niin, että jatkossa soveltuvuuskoe ja peruskoe voidaan suorittaa muuallakin kuin perinteisillä raunioilla.
– Soveltuvuus- ja peruskokeen voi järjestää testaajan hyväksymällä aluella, joka vastaa raunioita eli esimerkiksi varikko- tai varastoalueella.
– Uudet koesäännökset aiheuttavat varmasti keskustelua, ja osa harrastajista tarvitsee enemmän aikaa niiden sulatteluun. Säännöt on aina jollain tavalla kompromisseja ja uusia koesääntömuutoksia on pyritty pohtimaan joka kantilta niin, että ne parhaiten palvelevat kokonaisuutta sekä lajin harrastajien, koejärjestäjien että viranomaisvaatimusten ja yhteiskunnallisesti merkittävän pelastuskoiratoiminnan näkökulmasta, Halonen ja Stubb toteavat.
