Pelastuskoiraliitto järjesti tammikuun viimeisenä lauantaina ensimmäistä kertaa testaajien ja kouluttajien yhteisen seminaarin, jonka tavoite oli löytää selkeitä painopisteitä pelastuskoirakoiden kouluttamiseen. Pelastuskoiraliiton strategiassa keskeisessä osassa on hälytyskoirakoiden määrän lisääminen, ja tällä strategiakaudella tavoitteen saavuttamista on tarkoitus edistää ennen kaikkea panostamalla koulutukseen. Viime vuonna liiton jäsenistölle tehdyssä kyselyssä 80 % vastaajista ilmoitti tavoitteekseen koiran kouluttamisen hälytyskelpoiseksi. Kuitenkin vain 10 % vastaajista on onnistunut tavoitteen saavuttamisessa. Pelastuskoiraliiton 41 yhdistyksessä oli vuoden 2019 lopussa 1058 varsinaista jäsentä. Hälytyskelpoisia koiria oli 105 kappaletta. Ihmisjäsenten määrä hälytysryhmissä on kasvanut tasaisesti, ja se on tällä hetkellä 575, mutta koirien määrä on pysynyt suunnilleen samana jo useamman vuoden ajan.
Koirakon eikä vain koiran koulutusta
Toiminnanjohtaja Mika Soininen avasi päivän, jonka jälkeen kuultiin kolme alustusta: Petri Koistinen puhui aiheesta testaajan näkökulmasta, Hermanni Koli kouluttajan näkökulmasta ja Gabi Stubb hälytysryhmäläisen näkökulmasta. Kaikki puhujat korostivat sitä, että harjoittelun tulee keskittyä tosietsinnöissä toimimiseen pelkkien koesuoritusten saavuttamisen sijaan. Kun lopullinen päämäärä on selkeänä mielessä, pysyy myös harjoittelu monipuolisempana. On tärkeää muistaa, että eteenpäin koulutetaan koirakkoa – siis koiraa ja ohjaajaa, ei pelkästään koiraa. Kun perusasiat osataan, on harjoittelussa sisällytettävä sokkoharjoittelua eli tilanteita, joissa ohjaaja ei tiedä mitään maalihenkilöiden liikkeistä tai sijainnista. Vain tällaisen harjoittelun avulla on mahdollista oppia koiran käyttämistä etsinnän välineenä: sen osaaminen on asia, jonka arvioijat haluavat viranomaistarkastuksessa nähdä. Viranomaistarkastus ei kuitenkaan ole päätavoite, vaan sen jälkeen alkaa erikoistuminen ja koiraa koulutetaan yhä eteenpäin.
Alustusten jälkeen liiton tilastoista vastaava Martti Koponen kävi läpi vuoden 2019 pelastuskoirakokeiden hylkäyssyitä loppupäivän ryhmäkeskustelujen pohjaksi. Rauniokokeiden koekäyntejä on viime vuosina ollut hyvin vähän (n. 50 kpl/vuosi), joten niiden hylkäyssyistä ei voi osoittaa juuri mitään yleispätevää. Hakukokeissa yleisin hylkäyssyy oli ajan loppuminen, mikä johtui joko ohjaajan toiminnasta etsinnän aikana (esim. puutteellinen etsintäsuunnitelma, suunnistus- tai koiranlukutaito) tai koiran toiminnasta (esim. tehoton etsintä). Toinen hyvin yleinen hylkäyssyy oli jättö, mikä herätti paljon keskustelua. Alhaisin hyväksymisprosentti (47 %) on haun loppukokeessa. Mahdollisiksi selityksiksi osallistujat nostivat kaksi asiaa: joskus koirakko saa hyväksytyn tuloksen peruskokeesta hyvinkin puutteellisella suorituksella hallittavuuden tai ilmaisun osalta, ja toisaalta pohdittiin sitä, osallistutaanko kokeeseen peruskokeen jälkeen turhan kevyesti harjoittelematta tarpeeksi lisää.
Jälkikokeista peruskokeessa takajälki on suurin yksittäinen hylkäyssyy. On tärkeää huomata, että peruskoe on jälkikokeista ainoa, jossa jäljen suunnan valinta testataan. Koponen muistutti, että takajälki on myös viranomaistarkastuksissa yksi suurimpia hylkäyssyitä. Suunnan valinnan lisäämisestä koesääntöihin myös muissa jälkikokeissa on keskusteltu. Myös jälkikokeista loppukokeen hyväksymisprosentti on alhaisin (26 %), ja siinä yleisin hylkäyssyy on jäljen hukkaaminen.
Ryhmätöissä nimettiin harjoittelun painopisteitä
Seuraavat kaksi tuntia seminaarin lähes 70 osallistujaa työskentelivät kymmenessä pienryhmässä. Ryhmäkeskustelujen tehtävänä oli nimetä 1) kolme painopistettä koirien harjoitteluun 2) kolme painopistettä ohjaajien koulutukseen ja 3) kolme painopistettä ryhmätreenien ulkopuolella tapahtuvaan harjoitteluun. Lisäksi ryhmien tuli miettiä tapoja tiedon jakamiseen ja asettaa tavoite: kuinka monta hälytyskoiraa Pelastuskoiraliitolla on strategiakauden päättyessä vuoden 2022 lopussa? Ryhmätyöskentelyn tulokset purettiin yhteisessä keskustelussa.
Koiran harjoittelun painopisteet
- Motivaatio
- Mielentila
- Ilmaisu
Motivaatiosta oli keskustelu jo aamupäivällä jätön paljastuttua hyvin yleiseksi hylkäyssyyksi. Loppujen lopuksi sekä haku- että jälkityöskentelyssä koiran motivaatio löytää ja ilmaista maalihenkilö on avainasemassa. Koiran mielentilan suhteen korostettiin erityisesti itsevarmuutta ja itseluottamusta: niiden ja hyvän motivaation avulla koira pystyy ratkaisemaan ongelmalliset tilanteet. Ilmaisun suhteen on tärkeää muistaa, että pelkkä motivaatio ei riitä, vaan koiran tulee osata myös suorittaa ilmaisu teknisesti – aloittaa haukkuminen ja jatkaa sitä, tarttua rullaan ja tuoda se ohjaajalle, tehdä kertovaan ilmaisuun kuuluva tehtävä ohjaajan toiminnasta huolimatta – kaikenlaisissa olosuhteissa.
Ohjaajan harjoittelun painopisteet
- Koiranlukutaito
- Koulutustaidot
- Harjoittelun suunnitemallisuus
Ohjaajan koulutuksessa haluttiin keskittyä ensinnäkin koiranlukutaidon kehittämiseen. Omalla toiminnallaan koiranohjaaja voi joko tukea tai haitata koiran työskentelyä. Mitä tarkemmalla silmällä seuraa koiransa käyttäytymistä, sitä paremmin havaintoja pystyy hyödyntämään vaikeissakin tilanteissa.
Kaksi muuta ohjaajan koulutuksen painopistettä olivat koulutustaidot ja harjoittelun suunnitelmallisuus. Kouluttamisen perusteiden osaaminen ja esimerkiksi hallittavuuden kouluttaminen ovat asioita, joiden päälle rakennetaan varsinainen pelastuskoiran koulutus. Jotta koulutuksessa voitaisiin edetä kohti lopullista tavoitetta, tulee ohjaajan hahmottaa se kokonaisuus, mistä pelastuskoiran työskentely koostuu eli mitä etsinnöissä toimivan koirakon tulee osata. Toisaalta suunnitelmallinen eteneminen ei ole mahdollista, ellei ohjaaja ymmärrä, miten koiran oppiminen ja koulutusprosessi etenevät yleisellä tasolla.
Omatoimisen harjoittelun painopisteet
- Kestävyys
- Suunnistus
- Koiran ja ohjaajan suhde
Omatoimisen harjoittelun suhteen painopiste-ehdotuksiin syntyi enemmän hajontaa. Selkeä näkemys oli siitä, että omatoimista harjoittelua tulee tehdä. Viime vuonna tehdyssä jäsenkyselyssä yhdeksi suurimmista esteistä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kouluttamisessa mainittiin ajankäyttö. Omatoimiharjoittelun pohtimisella haluttiinkin antaa ohjeita siihen, kuinka harjoitteluun käytettävissä oleva aika tulee hyödynnetyksi mahdollisimman tehokkaasti. Yhtenä keskeisimmistä nousi esiin paitsi ohjaajan myös koiran kestävyys ja peruskunto. Tällä on suora vaikutus myös motivaatioon: mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin jaksaa työskennellä. Puhtaasti ohjaajien taitojen kehittäminen haluttiin omatoimisessa harjoittelussa ohjata suunnistuksen harjoitteluun. Tämän taidon kehittäminen auttaa myös etsintätaktiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa sitä myöden, kun kartan- ja maastonlukutaito harjaantuu. Kolmanneksi painopisteeksi nimettiin ohjaajan ja koiran suhteen kehittäminen eli arjessa tapahtuva hallittavuus- ja ympäristöharjoittelu.
Koska koiraa ei voi laittaa vastuuseen omasta koulutuksestaan, on loppujen lopuksi ohjaajan motivaatio pelastuskoiran kouluttamisen lähtökohta. Pelastuskoiraharrastus on joukkuelaji, ja motivaation ylläpitämisessä harjoitusryhmä on keskeisessä osassa. Kouluttajan vastuulla on edesauttaa sitä, että ryhmässä on turvallinen ilmapiiri. Hyvä harjoitusryhmä on sitoutunut kouluttamaan kaikkia ryhmän koiria, jolloin myös yksittäinen koiranohjaaja sitoutuu ryhmään helpommin. Toisaalta tärkeä motivaatiota ylläpitävä tekijä voi olla myös kokemus siitä, että oma panos on merkityksellinen ja tehdylle työllä eli koulutetuille pelastuskoirille on tarvetta. Jos kokeneet harrastajat lopettavat harrastuksen, heidän mukanaan menetetään koirakon lisäksi myös paljon osaamista.
Kuva: Martti Koponen
Puheista käytäntöön
Seminaarin tavoitteena oli muodostaa yhteinen käsitys pelastuskoirakon koulutuksessa tärkeistä asioista. Niiden tunnistamisen ja nimeämisen jälkeen on harjoittelussa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Yksi mahdollinen koulutusta tukeva kanava olisi materiaalipankki, johon olisi koottu harjoittelua tukevia materiaaleja kuten harjoitusideoita ja harjoittelun seurantaa helpottavia dokumenttipohjia. Parissa yhdistyksessä on pilotoitu VIRTA-valmennusta liiton kokeet hyväksytysti suorittaneille koirakoille. Valmennuksissa on käsitelty etsintätaktiikkaa, harjoiteltu jäljen käyttöä osana kokonaisuutta pelastuskoiran työskentelyssä ja järjestetty VIRTA-harjoitus koirakoille.
Seminaarin järjestelyryhmä kokoontui myöhemmin keskustelemaan siitä, millaisilla tavoilla yhdistyksiä voitaisiin tukea koulutuksessa. Tiedon jakamisen kanavia pohdittiin ryhmätöissä, mutta niihin ei ehditty kunnolla pureutua loppukeskustelussa. Liiton vuosittaisessa kouluttajaseminaarissa voitaisiin jatkossa keskittyä painopisteiksi nimettyihin teemoihin. Yksi helposti koko liiton jäsenistön saavuttava kanava on blogi, jossa jaetaan jatkossa enemmän myös koulutuksellista sisältöä kuten hälykoirien koulutustarinoita. Myös testaajat ovat keskeinen tiedonjakoreitti, ja testaajan onkin tärkeä muistaa, että koe on aina myös koulutuksellinen tilanne. Seminaarissa tuotiin hyvin vahvasti esiin tarve yhdistysten väliseen yhteistyöhön ja mentorointiin, joten seuraavaksi pohditaan, miten liitto voisi tukea verkoston kehittymistä.
Seminaarin lopuksi osallistujat asettivat yhdessä tavoitteen hälytyskelpoisten koirakoiden määrästä: Pelastuskoiraliiton kuluvan strategiakauden loppuessa vuonna 2022 joulukuussa on hälytettävissä 129 koirakkoa. Se tarkoittaa, että kolmen vuoden kuluttua hälytettäviä koirakoita on 23 % enemmän kuin tällä hetkellä.
Kuva yllä: Frisco / Timo Jyllilä
