Koirat osaavat luonnostaan seurata hajuja. Rotujen ja yksilöiden välillä on eroja siinä, käyttävätkö ne hyödykseen enemmän ilma- vai maavainua. Vaikka koirat osaavat jäljestää luonnostaan, on niiden kanssa etenkin ihmisten jälkien suhteen harjoiteltava monia asioita, jos jäljestystaidon haluaa valjastaa pelastuskoiran työskentelyssä hyödynnettävään käyttöön.
Motivaatio on kaiken A ja O – myös jälkikoiralla
Ensimmäiseksi koiralle on opetettava, että sen halutaan jäljestävän nimenomaan ihmisiä. Loppujen lopuksi koko jälkiharjoittelun pointti on se, että koira haluaa jäljestää sitä, mitä sen ohjaaja haluaa koiran jäljestävän. Koiranohjaaja ei halua koiran nostavan tien laidasta peuran, jäniksen tai toisen koiran jälkeä – vain metsään mennyt ihminen on kiinnostava. Jotkin koirat ovat luonnostaan kiinnostuneita myös ihmisjäljistä, mutta monelle varsinkin vieraan ihmisen jäljet maastossa ovat merkityksettömiä.
Motivaatio ihmisen jäljestämiseen perustuu koiran saamaan palkkioon, olipa se sitten sosiaalista palkitsemista ohjaajalta, ruokaa, leikkiä tai muita koiran arvostamia asioita. Jos koira nauttii jäljestämisestä itsessään, on silti pidettävä jollakin lisävahvisteilla huolta siitä, että sitä kiinnostaa jäljestää samoja asioita kuin ohjaajaa.
Kuinka koiran saa jäljestämään, jotta sitä voi palkita siitä?
Aivan kuin kaikessa koulutuksessa myös jäljestyksessä on varsinainen toiminta ensin saatava aikaan jollakin konstilla. Tapoja on monia, niissä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja ne toimivat eri tavoin eri koirille ja koiranohjaajille. Koulutustavan valintaan voi vaikuttaa esimerkiksi se, millä tavoin ohjaaja haluaa koiran työskentelevän. Ennen koulutuksen aloittamista on hyvä pohtia esimerkiksi sitä, miltä haluaa koiran jäljestyksen näyttävän ja minkälaisissa ympäristöissä koira hälytystehtävillään todennäköisesti työskentelee. Tässä on esimerkiksi kolme erilaista vaihtoehtoa, joilla jäljestyksessä voi päästä alkuun.
Koiran palkitseminen sen kiinnostuessa jäljestä. Perusajatus on, että ohjaaja palkitsee koiraa alussa hyvin usein ja aktiivisesti jäljen seuraamisesta. Tavoitteena on, että koira seuraa jälkeä tarkasti herpaantumatta. Tässä koulutustavassa ohjaajan toiminta on erittäin tärkeässä roolissa. Toisaalta maasta eli jäljeltä ei tarvitse myöhemmin häivyttää mitään apukeinoja, koska niitä ei ole siellä ollutkaan. Lue lisää aiemmasta Pelastuskoira-blogin postauksesta.
Jäljestämisen opetus pienten esineiden kautta. Koira opetetaan ensin ilmaisemaan pieni esine ja sen jälkeen etsimään sitä pieneltä, ihmisen hajuiselta alueelta. Vähitellen alue kapenee ja lopulta muuttuu suoraan kävellyksi jäljeksi. Tässä koulutustavassa koira oppii työskentelemään hyvin itsenäisesti, jos koulutus tehdään oikein. Motivaatio on erittäin tärkeä, jotta koira ei luovuta esineiden välien pidentyessä. Lue lisää Juha Pasasen Jälkikoira-luennon muistiinpanoista.
Ruoka jäljellä. Yksi pisimpään käytetyistä koulutustavoista on laittaa makupaloja jäljelle. Tämä koulutustapa perustuu siihen, että koira yhdistää toisiinsa ihmisen hajun ja ruoan. Parhaimmillaan tällainen klassinen ehdollistuminen on voimakas ja koiran motivaatio kantaa hyvin myöhemmin tehtävällä satunnaisella palkitsemisella. Jotkin ahneet koirat sen sijaan eivät edes huomaa ihmisen hajua makupaloja etsiessään, jolloin ruuan häivyttäminen jäljeltä on hankalaa. Lue lisää esimerkiksi tästä blogitekstistä.
Jäljestämistäkin voi opettaa
Vaikka koirat osaavatkin jäljestää luonnostaan, kannattaa jäljestyksen kouluttamiseen suhtautua kuin minkä tahansa muun asian kouluttamiseen: sitä voi opettaa. Hiukan muunneltuna toistuva harjoitus, jossa jäljentekijä käy tekemässä maastoon ohjeiden mukaisen ”400 metrin jäljen, jossa on kolme kulmaa ja kaksi esinettä”, auttaa koulutuksessa vain satunnaisesti. Se testaa sitä, miten koirakko tuon tehtävän suorittaa, mutta ei opeta uutta asiaa. On erittäin tärkeää, että jäljestämistä harjoitellaan myös siten, ettei ohjaaja tiedä jäljen reittiä (sokkoharjoittelu) ja siten, ettei myöskään mukana oleva kartturi tiedä jäljen reittiä (tuplasokkoharjoittelu). Nämä harjoitukset opettavat kuitenkin yleensä enemmän ohjaaja kuin koiraa.
Kun koiralle opetetaan uutta asiaa, on tehokkainta keskittyä yhteen asiaan
kerrallaan. Samalla tavoin kuin hallittavuuden alkuopetuksessa on yhdessä
harjoituksessa järkevää keskittyä vaikkapa tekemään toistoja paikallaolosta,
voi jälkiharjoitukseen valita yhden alueen, jota treenissä työstää eteenpäin.
Harjoituksen kohteena voi olla koiran osaamisen mukaan esimerkiksi
– jokin jäljennosto osa: jäljen etsiminen, suunnan valinta, lähestysmiskulmat
jäljelle, nostaminen esineen, polkupyörän tai ajoneuvon luota, häiriöt
nostotilanteessa (esim. ohikulkijat)
– erilaiset alustat: nurmikko, erilaiset metsäalustat, hiekka, asfaltti,
kallio, lumi tai alustalta toiselle vaihtaminen
– harhajäljet: harha voi olla tuoreempi, vanhempi tai saman ikäinen kuin
kohdejälki ja se voi kulkea eri tavoin suhteessa kohdejälkeen; harha voi olla
riistan tai toisen ihmisen tekemä
– suunnanmuutokset jäljellä: suorakulmat, terävät kulmat, silmukat, paluuperät
– olosuhteet: tuulen suunta ja voimakkuus, kuivuus, sade, erilaiset lämpötilat
Jälkitreenin resepti
- Päätä, mikä on harjoituksen tavoite. Mitä haluat koiran oppivan?
- Mieti käytäntö. Miten toteutat harjoituksen niin, että siinä toistuu useamman kerran asia, jota harjoittelet?
- Päätä, mistä kohdista palkitset ja miten. Esimerkiksi: jos harjoittelet alustanvaihtoja, on tarkoituksenmukaista vahvistaa koiran työskentelyä jollakin tavoin sen siirtyessä hiekalta nurmikolle tai toisin päin.
- Toteuta. Jos kävelet jäljen itse, voit päättää tarkasti kohdat, joissa koira saa palkkionsa. Jos jäljentekijä on joku muu, sopikaa yhdessä palkitsemisen paikat.
- Treenaa! Pysy suunnitelmassa ja keskity valitsemaasi aiheeseen.
- Analysoi. Miten treenattava asia onnistui, tuliko kehitystä? Huomasitko treenissä jonkin toisen asian, johon voisi keskittyä seuraavissa harjoituksissa?
