Teksti: Katja Nortunen-Illman
Hälykoirakkotarinoissa tutustuaan Pelastuskoiraliiton hälytyskoirakoihin ympäri Suomen. Ensimmäisenä omasta koulutuskaarestaan kertovat haminalaiset Aki Kyyrö ja 6-vuotias kultainennoutaja Dani.
Aki Kyyrö liittyi mukaan hälytysryhmätoimintaan vuonna 2013, ja saman vuoden lopussa perheeseen tuli kultainennoutaja Dani. Aki treenasi tuolloin Palveluskoiraliiton alaisessa yhdistyksessä, joka harjoitti ainoana alueella pelastuskoiratoimintaa. Danin koulutuksen alkutaipaleella ei kahden lajin vaatimusta ollut, joten Danin koulutus aloitettiin ilmavainuisena hakuna, kuten lähes kaikkien muidenkin, olihan laji vauhdikas ja tekeminen hauskaa.
Danin täyttäessä kaksi vuotta tehtyinä olivat käyttäytymiskoe sekä hakukokeet A ja B. Aloitus oli menestyksekäs, kaikki kokeet läpäistiin ensi yrittämällä. Samalla kuitenkin oli viranomaistaholla ryhdytty pohtimaan jälkivaatimusta myös Pelastuskoiraliiton ja Palveluskoiraliiton viranomaistarkastetuille henkilöetsintäkoirakoille, mikä tarkoitti sitä, että jatkossa olisi osattava myös jäljestää.
– Oltiinkin täysin uuden asian edessä; koirasta oli koulutettu jo ilmavainuinen. Edessä oli pitkä ja kivinen mutta opettavainen tie.
– Lähellämme ei ollut ketään ”vahvaa gurua”, vaan kaikki asiat piti itse kokeilla ja tutkia ja saunan lauteilla pohtia, että mitäs seuraavaksi. Ja kun erehtyi kuvittelemaan, että nyt osataan ja lähdettiin kokeeseen, tulikin eteen taas uusi juttu, mitä ei ollut osannut ottaa huomioon.
Aki ja Dani painivat takajälkiongelman kanssa yhden talven yli, ja saatuaan suunnanvalinnan kuntoon menivät kesällä kokeeseen. Uudeksi haasteeksi paljastui vuorostaan vahva riistaharha, jota sitten treenattiin seuraava talvi. Jälkiperuskoe meni lopulta läpi kahdeksannella yrittämällä. ”Oot menevinäs valmiin koiran kans kokeeseen, kun monta treeniä on mennyt hyvin ja ajattelet, että kyllä se nyt sen osaa. Ja kun kokeesta tuleekin hylsy, niin harmittaa ja lentää liinat naulakkoon.” Jälkikäteen asiaa tarkasteltuaan Aki toteaa vastoinkäymisten olleen hyväksi, kantapään kautta ja virheistä oppien.
Takajäljen ratkomista
Akilla ja Danilla kolme jälkikoetta peräkkäin hylättiin takajäljelle lähtemisen vuoksi. Omat keinot eivät selvästi riittäneet ratkomaan, mitä lähteä muuttamaan, joten Aki koki koepaikat hyväksi tilanteeksi kysellä vinkkejä treeneihin, olihan paikalla yleensä ihmisiä ympäri Suomen. Vastauksista ei kuitenkaan saanut yhtenäistä linjaa, vaan yhtä paljon vinkkejä kuin niiden antajia. Neuvoissa kuitenkin korostui koiran ominaisuudet ja niiden huomioiminen tavassa kouluttaa. Akin sanoin ”piti yrittää kerätä jyviä, joista kasata kokeilupulla itselleen.”
– Sain mutkan kautta kuulla jonkun rajamiehen neuvoneen U-mallisesta kaarijäljestä, jota kuljetaan keskeltä siten, että jälkikaaret lähtevät vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Koiran valittua oikean suunnan palkat tulevat nopeasti. Kaarijäljellä saa paljon toistoja, kun otetaan taas uudestaan eri kohdasta ja annetaan koiran valita uudelleen. Nykyään voin sanoa Danin olevan aika varma, ja varmahan ei koskaan voi olla.
Tämä on esimerkki, mutta ei mikään varma kaikille koirille sopiva.
– Jos yksi tapa sopisi kaikille, niin sellaisen kirjan kun kirjoittaisi, voisi tehdä omaisuuden.
Hälytyskelpoisuus
Vuonna 2016 metsänlaitakeskusteluissa oli pohdittu uuden yhdistyksen perustamista Pelastuskoiraliiton alaisuuteen ja syksyllä 2016 perustettiin Haminan Pelastuskoiraharrastajat ry. Akilla ja Danilla oli tässä vaiheessa Palveluskoiraliiton puolella tehtynä haun B-koe, joten he suorittivat Pelastuskoiraliiton säännöillä taidontarkistuksen hausta ja ryhtyivät työstämään jälkikoetta, jonka he suorittivat hyväksytysti vuonna 2019. Marraskuussa 2019 Aki ja Dani osallistuivat viidennen kerran viranomaistarkastukseen, joka hyväksyttiin ja koirakko hyväksyttiin hälytysvalmiuteen.
Koiran taitoja treenatessa on myös ohjaajan muistettava opetella itse. Ohjaajalla tulee olla käsitys muun muassa siitä, miten koiraa ja aluetta käytetään ja miten säätila vaikuttaa. Treenit tulee suunnitella koiran ja koirakon tilanteen mukaan, jotta harjoituksissa pystytään edetä. Kenellekään ei kuitenkaan voi antaa valmista koulutuspolkua. Vinkkejä voi aina antaa, mutta vain koiraa ja koirakkoa tarkkailemalla voi todella auttaa koulutuksessa.
– Minulle ensimmäisen hälytyskoiran kouluttaminen on ollut vaativa, haastava ja erittäin palkitseva kokemus. Siitä huolimatta, että monesti on jouduttu rämpimään pettymyksen suosta takaisin tekemisen meininkiin, päivääkään en tästä matkasta pois antaisi. Korvaamattomia ovat myös aktiiviset ja auttavaiset treenikaverit, jotka kiitoksensa ansaitsevat. Nyt laumassa on uusi noutajapentu kasvamassa. Jospa sen kanssa jotkut asiat onnistuisivat helpomman kautta.
