Koeohjeen muutos on loppusuoralla

Facebook
Twitter
LinkedIn
Pinterest

Kuvat: Jari Miettinen

Pelastuskoiraliiton hallitus sai viime vuonna esityksen koesääntöjen muuttamisesta lähemmäs VIRTA-tarkastuksessa ja etsinnässä edellytettävää osaamista. Hallitus päätti avata koesäännöt päivityksille ja asetti koesääntömuutostyöryhmän, jonka tehtävä alkaa nyt olla loppusuoralla. Työryhmän valinnassa alueellisuus oli yksi tärkeimmistä kriteereistä, ja sen jäsenet ovatkin kattavasti eri puolilta maata.

Koesääntömuutostyöryhmä aloitti tehtävänsä pyytämällä jäsenyhdistyksiltä ja testaajilta kommentteja ja muutosehdotuksia nykyisiin koesääntöihin. Koeohjeen ensimmäinen luonnos käytiin vielä testaajatapaamisessa lokakuun lopussa, ja sen jälkeen luonnos muuttui vielä oleellisesti.

Alusta asti oli selvää, että kaikkia tyydyttävää koeohjetta ei varmasti synny.

– Edes työryhmä ei ole ollut kaikista asioista samaa mieltä, mutta yhteinen näkemys on kuitenkin aina löytynyt, koesääntömuutostyöryhmän ja liiton hallituksen jäsen Martti Koponen huomauttaa. –Työryhmä on miettinyt ja pyöritellyt sanamuotoja paljon.

Koeohjeen muutoksessa on keskitytty kokeen perusasioihin. Kokeiden järjestäminen on pyritty pitämään mahdollisimman helppona, ja järjestelyjen suhteen uusi koeohje onkin pitkälti entisenlainen. Kokeiden ilmoittamista ei enää määritellä koeohjeessa. Jatkossa tiedot kokeiden ilmoittamisesta ovat erikseen Pelastuskoiraliiton verkkosivuilla, ja kokeita pystyy ilmoittamaan nopeallakin aikataululla.

– Esimerkiksi Pohjois-Suomessa lumitilanne voi muuttua syksyllä nopeasti, Martti Koponen sanoo. – Muutos mahdollistaa kokeiden järjestämisen joustavasti tilanteen mukaan. Toinen sekä järjestämistä että osallistumista helpottava muutos on se, että taidontarkistuskokeen voi jatkossa suorittaa maastossa aina ohjaajan valinnan mukaan joko valoisalla tai pimeällä.

Pelastuskoirakokeessa testaaja on koirakon puolella

Koeohjeessa on kerrottu pelastuskoirakokeiden yleinen tavoite sekä eri lajien kokeiden keskeisimmät tavoitteet.

– Koeohjeessa on haluttu tuoda näkyväksi se, että kokeissa keskitytään perusasioiden testaamiseen. Etusijalla on toimivuus eikä kokeissa kikkailla, Martti Koponen sanoo. – Testaaja ja koirakko pelaavat samassa joukkueessa, ja kokeen arviointi on koirakon oppimista tukevaa ja osaamista eteenpäin vievää.

Uutena asiana sekä hallittavuudessa että etsintätyöskentelyssä koeohje korostaa koirakon yhteistyötä. Lisäksi testaajan ja ohjaajan toimintaa hallittavuusosuuden aikana on avattu koesääntöihin. Se mahdollistaa erilaisten tilanteiden harjoittelun ja varmistaa ohjaajalle mahdollisuuden toimia koirakolle sopivalla tavalla.

– Yhteistyön halutaan jatkossa näkyvän kokeessa läpileikkaavasti sekä koirakon osapuolien kesken että ohjaajan ja kartturin välillä, Martti Koponen tähdentää.

Eniten uutta hakukokeissa

Hakukokeessa kenties odotetuimpia koeohjeen muutoksia on kartturin käytön yhtenäistäminen siten, että käytäntö on kirjattu koeohjeeseen eikä se voi enää vaihdella yhdistysten välillä. Jatkossa hakuperuskokeessa koiranohjaaja suunnistaa itse. Kartturi voi osoittaa sijainnin kartalta, ja ohjaajalle kerrotaan, jos hän menee alueen ulkopuolelle. Loppukokeessa kartturi suunnistaa ja auttaa ohjaajaa pysymään etsintäsuunnitelmassa.

– Koiranohjaaja on kuitenkin viime kädessä vastuussa suorituksesta, eli hänen tulee seurata tilannetta ja huomata esimerkiksi kartturin suunnistusvirhe, Martti Koponen muistuttaa. – Sama koskee jälkikoetta. Koiranohjaaja huolehtii kokonaistilanteesta.

Koelajeista hakuun onkin tehty eniten muutoksia. Peruskokeessa palattiin kolmeen maalihenkilöön ja samalla koealuetta suurennettiin ja koeaikaa pidennettiin hieman. Loppukokeen alueen koko voi jatkossa vaihdella kolmen ja neljän hehtaarin välillä, jotta koemaastojen löytäminen ja luonnollisten rajojen käyttäminen olisi jatkossa helpompaa. Sen myötä myös koeaika voi vaihdella: se on suhteutettu alueen kokoon ja pysyy samana koko kokeen ajan kaikille kokelaille. Taidontarkistuskokeessa koeaika ei enää eroa päivä- ja pimeäkokeissa. Koealueen voi edelleen merkitä maastoon, mutta se ei ole enää välttämätöntä.

– Maalihenkilöiden peittämisessä naamioverkko on jatkossa kielletty. Sen katsottiin olevan turvallisuusasia, Martti Koponen sanoo. – Maalihenkilöiden peittämiseen olisi hyvä käyttää jotakin, mikä ei kahise. Esimerkiksi oksat toimivat tähän tarkoitukseen ihan hyvin. Peruskokeen osalta pitää muistaa, että maalihenkilön kasvojen tulee näkyä.

Raunio- ja hakukokeisiin yhtenevät ohjeet

Ilmaisun osalta sekä haku- että rauniokokeissa uutta on maininta koiran itsenäisestä ilmaisuvirheen korjaamisesta. Sen myötä ilmaisun mahdollista variaatiota ei tarvitse ilmoittaa toisena ilmaisuna.

– Esimerkiksi moni haukkuvan koiran ohjaaja ilmoittaa varmuuden vuoksi testaajalle, että koira saattaa tulla ohjaajaa vastaan, jos ohjaajan tulo kestää pitkään, Martti Koponen selittää. – Jatkossa tätä ei tarvitse tehdä, vaan koira korjaa virheen itsenäisesti palaamalla maalihenkilön luokse ilman ohjaajan apua.

Haku- ja rauniokokeissa ohjaajan on jatkossa aina esitettävä myös perusteet etsintäsuunnitelmalleen.

Rauniokokeet valmistavat PETO-tarkastukseen

Rauniokokeissa selkeä, suuri muutos on soveltuvuuskokeen poistuminen koeohjeesta. Jatkossa sekä perus- että loppukokeen suorittaminen on mahdollista muuallakin kuin raunioradalla. Kokeen testaaja hyväksyy alueen, esimerkiksi rakennuksen tai varikon, kokeeseen sopivaksi.

– Rauniokokeiden sääntöjä arvioitaessa on pidetty mielessä tulossa oleva PETO-tarkastus, johon liiton omat rauniokokeet valmistavat, Martti Koponen sanoo. – Esimerkiksi loppukokeessa ohjaajalle kerrotaan jatkossa skenaario, jossa etsintätehtävä suoritetaan. Ohjaaja saa tehdä alueella 5 minuutin tiedustelun, jonka jälkeen hänen tulee sopeuttaa toimintansa annettuun skenaarioon.

Raunioilla uusi koeohje ei mahdollista kaksoispiiloja, vaan maalihenkilöiden tulee olla erillään toisistaan siten, että koira voi ilmaista heidät selvästi erikseen. Esteistä selviytyminen testataan jatkossa ainoastaan peruskokeessa, eikä kokeen aikana enää ammuta.

Koesäännöt ohjaavat harjoittelua – mutta niin ei tarvitse olla

Jälkikokeissa koejälkien profiilit pysyvät entisenlaisina. Merkittävin muutos jälkikokeessa on se, että myös peruskokeessa jana on jatkossa tien suuntainen eikä jäljen suunnan määrittelyä tehdä. Janan ei myöskään tarvitse olla yhtenäinen, vaan se voi olla jaettu osiin (ks. kuva alla). Tämä helpottaa koealueen löytämistä.

Yhdistyksille ja testaajille tehdyissä kyselyissä takajäljen hylkäävyys sai paljon huomiota, mutta kyselyjen tulokset eivät antaneet työryhmälle selkeää suuntaa mihin edetä. Selvää oli, että jäljen suunnanmäärittelyä oli kuitenkin mietittävä.

– Jäljen suunnan määrittelystä käytiin työryhmän kesken paljon keskustelua. Yksi peruste sen poistamiselle koeohjeesta on, että yksi suunnan määrittely ei välttämättä kerro mitään, kun todennäköisyys arvatakin oikein on 50 %, Martti Koponen sanoo.

Esimerkkejä jälkikokeen janoista

Työryhmä on keskustellut paljon myös siitä, että koeohje ohjaa harjoittelua. Kaikkea ei kuitenkaan voida testata, vaan valintoja on pakko tehdä. Jäljen suunnan määrittely on ollut hyvä esimerkki, eikä sitä aiemmin harjoiteltukaan yhtä paljon kuin nyt sen oltua koesäännöissä vuodesta 2017 alkaen. Riski onkin, että harjoittelu vähenee taas, kun suunnan määrittely poistuu koeohjeesta.

– Vastuu harjoittelusta on aina ohjaajalla. Pelastuskoiran koulutus ja sitä myötä tarpeet osaamiselle ovat todellisissa etsinnöissä, eivät pelkästään kokeissa, Martti Koponen muistuttaa. – Pelastuskoiraliiton hallitus nosti joulukuun kokouksessaan yhdistyksille jaettavan koulutusavustuksen määrää, ja sitä kannattaa hyödyntää ulkopuolisen kouluttajan koulutuksien järjestämiseen. Viime vuodet ovat osoittaneet, että jäljestyksen eri osa-alueet olisivat varsin hyödyllinen lisäkoulutuksen kohde.

Kokeista kohti VIRTA-tarkastusta

Yksi koeohjeen muutoksen käynnistämisen syistä oli pohtia, miten voitaisiin kaventaa aukkoa liiton omien kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välillä. On kuitenkin tärkeää pitää kokeiden järjestäminen yksinkertaisena, eikä uusi koeohje siksi ole päätynyt kovin lähelle VIRTA-tarkastusta.

– Kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välissä kilometrejä tarvitsee ennen kaikkea ohjaaja, Martti Koponen huomauttaa. – On opittava hahmottamaan isompia alueita sekä harjoiteltava tapoja suorittaa etsintää ja käyttää sekä tulkita omaa koiraa.

Kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välisen aukon yli siltaa rakentamassa on mm. Pelastuskoiraliiton VIRTA-koulutus. Valtaosassa yhdistyksiä tehdään koirakoille myös harjoitus-VIRTOJA ennen puoltoa käyttöönottotarkastusta varten.

Joitakin elementtejä VIRTA-tarkastuksesta on tuotu osaksi koeohjetta. Esimerkiksi kaikissa koelajeissa ohjaaja antaa jatkossa testaajalle raportin suorituksen jälkeen. Haku- ja rauniokokeissa kerrotaan maalihenkilöiden sijainnit ja mahdolliset etsimättä jääneet alueet. Jälkikokeissa raportti annetaan jäljen kulusta ja esineiden sijainnista.

Kaikissa koelajeissa pääpaino on perusosaamisen testaamisessa. Esimerkiksi suoritusaikoja on väljennetty, jotta suorituksen voi tehdä rauhassa huolellisesti.

– Kokonaisuudessaan kokeiden arviointi on kokonaisvaltaisempaa, aiempaa enemmän VIRTA-arvioinnin mukaista ja työskentelyn tulee olla etenevää ja ohjaajan toiminnan tarkoituksenmukaista, Martti Koponen sanoo.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Hae blogista

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto

Kategoriat

Vieritä ylös