Mari-Anna Janna Grönholm ja australiankelpie Brita suorittivat Virta-käyttöönottotarkastuksen kesällä 2021. Brita on Jannan neljäs hälytysryhmäpelastuskoira, joten koirakon harjoittelua on siivittänyt ohjaajan rautainen kokemus.
– Brita tuli minulle kodinvaihtajana 1,5 vuoden iässä huhtikuussa 2020, Janna kertoo. – Tarkoitukseni ei ollut aloittaa sen kanssa tavoitteellista harrastusta, mutta nopeasti kävi ilmi, että koira oli hiomaton timantti. Se oppi nopeasti ja toimi aktiivisesti ja itsenäisesti. Tällainen työskentely piti ehdottomasti valjastaa etsintään.
Britalla oli aiemmasta kodistaan hyvä pohja tottelevaisuuskoulutukseen. Sen kanssa oli tehty PK-haun alkeita, mutta ilmaisua ei vielä ollut. Janna koulutti Britalle haukkuvan ilmaisun, ja koirakko suoritti haun peruskokeen kesäkuussa 2020. Lokakuussa oli vuorossa haun loppukoe, joka sekin oli kerralla hyväksytty. Jäljen peruskokeessa yrityksiä tarvittiin kaksi, koska ensimmäisellä kerralla suoritus päättyi takajälkeen.
Muutamien hälytysharjoitusten jälkeen Janna päätti, että Britasta on mahdollista kouluttaa hälytyskelpoinen koira. Siitä alkoi valmistautuminen etsintöihin ja pohjakunnon kasvattaminen yhdessä Jannan hälytysryhmäkoira Akken kanssa. Länsi-Uudenmaan pelastuskoirien tavan mukaisesti Jannalla oli mentori, joka oli apuna koirakolle tärkeiden etsintäharjoitusten järjestämisessä.
– Harjoitus-virta antoi minulle paljon hyvää informaatiota. Siellä myös luottamus koiraan rakentui ja kasvoi, Janna kertoo. – Mentorinani oli Minna Löfman, jolla on yhtä pitkä kokemus pelastuskoiratoiminnasta kuin itselläni. Oli äärimmäisen hedelmällistä testata ja peilata ajatuksia yhtä kokeneen henkilön kanssa.
Janna painottaa erityisesti koiran reaktioiden tarkkailua erilaisissa olosuhteissa ja häiriöissä. Ohjaajan ei pidä kulkea GPS-laite kädessään vaan keskittyä koiraansa.
– Ei myöskään pidä päättää etukäteen, mitä koira ei osaa – anna sen itse näyttää, missä mennään!
Virtaan valmistautumisessa Janna painottaa koiran kouluttamista monipuoliseksi hälykoiraksi. Silloin myös kokeiden suorittaminen on helppoa. Oma mentori tai valmentaja on tärkeä, ja sellaista voi pyytää vaikka toisestakin yhdistyksestä.
– Pitkäkestoinen ja perusteellinen valmistautuminen tehdään etsintää varten, hälytyskoiraksi. Hälykoiran kouluttaminen on laaja kokonaisuus, jossa kaikki tukee toistaan. On parempi mokata Virta-tarkastuksessa ja muistaa, että pelastuskoiraa koulutetaan oikeaa elämää varten, ei Virtaan. Kun ollaan Virta-vaiheessa, puute työskentelyssä ei voi enää olla perustavanlaatuinen. Iloitse puutteesta Virrassa, se auttaa pääsemään eteenpäin, sillä kyseessä ei ollut todellinen kadonneen etsintä.
VIRTA leivinuunissa
Jannan ja Britan Virta-tarkastus oli heinäkuun alun korkeissa, +30 celsiusasteen lämpötiloissa. Hellelukemia oli ollut mittarissa jo monta viikkoa.
– Ensin panikoin, että meidän on suoritettava Virta leivinuunissa! Janna nauraa. – Mutta muistutin itseäni, että olen valmistautunut. Tiedän, miten koiraa käytetään helteessä ja sekä minulla että koiralla on hyvä kunto. Myös tosietsintä voi olla helteellä. Virta on perusvalmiuksien testi. Siellä ei voi kohdata mitään sellaista, mitä ei voisi hallita, jos aikoo mennä koiran kanssa hälytykseen.
Virta alkoi tapaamisella kirkkonummelaisella koululla iltapäivällä. Janna sopi ennakolta kartturin kanssa nestetankkauksesta, ja mukaan pakattiin reilusti vettä. Koiran viilentämistä varten varattiin kylmä pyyhe ja kylmäkallet. Lisäksi Janna varmisti valmiiksi, missä on lähin ympäri vuorokauden päivystävä eläinlääkäriasema.
– Tarkastus tehtiin koiran ehdoilla. Olin varautunut keskeyttämään, mutta tiesin, että Brita kestää kuumaa eikä helle ole kynnyskysymys.
Etsintäalue oli Jannalle vieras, vaikka hän on asunut Kirkkonummella pitkään. Alueella oli runsaan 20 hehtaarin kokoinen, ojitettu vanha hakkuualue. Kartalla oli paljon korkeuskäyriä ja sekametsää osoittavat karttamerkit. Avoimella koulun pihalla tuuli kävi kaakosta.
– Suunnitelmani oli etsiä ensin rankin osuus itä-länsi-suunnassa korkeuskäyriä hyödyntäen, Janna kertoo. – Alue oli vaikeakulkuinen, siellä oli paljon kaatuneita puita. Alueella kulki myös luontopolku, ja näimme lasten majan. Kyseessä oli siis tyypillinen taajamametsä, ja yli puolet yhdistyksemme etsinnöistä onkin taajamassa. Vaikka alueella liikkui ihmisiä, ei ollut mahdollista luottaa siihen, että koiran reagointi johtui samasta ihmisestä, jonka itse näki.
Alueella oli ojitettu pusikko, jossa kasvoi nokkosta, pajua, saniaisia ja vadelmaa. Lyhyen ihmisen näkyvyys tällaisessa paikassa oli olematon. Aluskasvillisuuden joukossa koiran oli hellepäivänä viileämpi työskennellä, mutta hajut painuivat joko suoraan alas tai nousivat suoraan ylös. Se edellytti tiivistä haravointia etsinnän tarkkuuden varmistamiseksi.
– Havainnoin ja suhteutin koiran liikkeitä maamerkkeihin, koska koiran liikkumista oli suurimman osan ajasta mahdotonta nähdä aluskasvillisuuden joukosta. Saniaisten joukossa Brita saikin hajun maalihenkilöstä, ja seurasimme koiraa pois alueelta. Se ilmaisi etsittävän puron reunasta, Janna kertoo. – 17 vuoden hälykoiranohjaajan kokemuksestani huolimatta olin unohtanut koiran palkat autoon! Brita onneksi leikki tyytyväisenä lehdillä, joita oli kertynyt pusikosta hälyliivini taskuun.
Kadonnut kertoi erkaantuneensa sisarestaan, ja Janna kysyi etsinnän johdolta, tarkastetaanko tämä vihje. He saivatkin tarkastettavakseen uuden alueen, ja koirakko suuntasi alueella suorinta reittiä. Koira reagoi johonkin hajuun matkalla, mutta ohjeen mukaisesti he jatkoivat annetulle tehtävälle, joka oli tienvarsien tarkastus.
– Brita sai hajun melko nopeasti ja lähti häntä suorana keskelle aluetta, Janna muistelee. – Myöhemmin selvisi, että siinä oli puoli tuntia aiemmin kulkenut ihmisiä eli paikalla oli tuoreita hajuja. Koira paikansi ja ilmaisi toisen etsittävän kukkulan alta. Se seurasi paikalle jälkeä ja hyödynsi tehokkaasti vuorotellen maa- ja ilmavainusta tulevaa informaatiota.
Tällä kertaa palkaksi oli tarjolla mustikoita löytöpaikan vierestä. Etsintä päättyi tähän, ja tarkastus kesti kokonaisuudessaan n. 2,5 tuntia.
Varma suoritus pohjautuu perusasioihin
Jannan ja Britan Virta-tarkastajana oli John Wedde. Hän kuvaili koirakon työskentelyn olevan ”varmaa tekemistä, kaunista ja kivaa katsottavaa, jossa kaikki perustuu suoritusvarmuuteen”.
– Virrassa kyse ei ole ihmeellisistä asioita, John muistuttaa. – Näytetään vain osaaminen, se, että hallitsee tämän homman.
Jannan ja Britan työskentelyssä näkyi ennen kaikkea se, että kaikki perusasiat tehtiin hyvin. Ensin koiranohjaaja teki etsintäsuunnitelman käytettävissä oleviin tietoihin perustuen. Sen jälkeen hän toteutti suunnitelman siten, että käytti ja luki koiraa taitavasti ja muutti suunnitelmaansa koiran ja ympäristön tarpeisen mukaan.
– Ohjaaja suoritti tehtävän juuri siten kuin oli sanonut, John toteaa. – Työskentelyllä saavutettiin suuri varmuus alueen tarkastukseen. Etsinnässä ei pidä alkaa tehdä asioita, joita ei osaa tai joista ei ole kokemusta.
Tarkastaja ja poliisin edustaja olivat hyvin vakuuttuneita koirakon toiminnasta ja kunnosta. Ohjaaja oli hyvin perusteellisesti valmistautunut olosuhteisiin – myös siihen, että jotakin menee pieleen.
Janna kertoo liikuttuneensa saamastaan palautteesta.
– On mieletön tunne saada neljäs koira hälytyskelpoiseksi ja kuulla, että myös vieraiden ihmisten silmissä teemme hyvää työtä.
VIRTA ei tarkoita valmista pelastuskoiraa
Pelastuskoiran koulutuksessa Virta on välietappi. Se varmistaa, että koirakon työskentely on tasolla, jolla voidaan toimia etsinnöissä. Pelastuskoira ei kuitenkaan ole koskaan valmis, vaan taitojen kehittäminen jatkuu koko koirakon hälytysryhmäuran ajan.
– Tästä alkavat pelastuskoiran syventävät opinnot, joissa vain mielikuvitus on rajana!
