Valtakunnallisesti pelastuskoiran tavallisin tehtävä on kadonneen etsintä maastossa ja taajamassa. Pelastuskoirille koulutetaan eri alueilla hyödyllisiä erikoistaitoja, jotka monipuolistavat koirien käyttömahdollisuuksia erilaisissa tilanteissa. Lumivyörypelastamisen ja vesistöetsinnän näyttökokeet syntyivät monialaisten työryhmien yhteistyönä, ja niissä testataan koirakon osaamista lumivyörypelastamisessa sekä veneestä käsin tehtävässä etsinnässä. Ensimmäiset koirakot suorittivat näyttökokeet tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla.
Camo ja Tiina auttavat lumivyöryetsinnöissä
Ounasjokilaaksen pelastuskoirat (OPEKO) järjesti 12. helmikuuta Pelastuskoiraliiton historian ensimmäisen lumivyörypelastamisen näyttökokeen. Sen suoritti hyväksytysti yhdistyksen oma koirakko Tiina Auer ja 5-vuotias saksanpaimenkoira Camo.
Camo on Tiinan toinen pelastuskoiraksi koulutettava koira, ja harjoittelu on alkanut jo pentuna. Myös lumivyörypelastamista he ovat harjoitelleet ensimmäisestä talvesta lähtien, jolloin Camo oli puolivuotias.
– Kävimme pari ensimmäistä talvea ennen koronapandemiaa säännöllisesti koulutuksissa treenaamassa lumivyöryetsintöjä Norjassa kokeneessa ohjauksessa, Tiina kertoo.
Virta-tarkastuksen koirakko suoritti vuonna 2019 Camon ollessa 2-vuotias.
Tiina Auer oli mukana työryhmässä, joka suunnitteli lumivyörypelastamisen näyttökokeen Myös kokelaan näkökulmasta näyttökoe tuntuu edelleen toimivalta.
– Näyttökoe vastaa tarkoitustaan. Se on haastava ja realistinen sekä mittaa koiran ja ohjaajan ominaisuuksia, Tiina toteaa. – Toki lumitilanne vaikuttaa aina jonkin verran siihen, miten piilot saadaan rakennettua.
Näyttökokeen riittävästä haastavuudesta kertoo myös se, että samaan näyttökokeeseen osallistui kolme koirakkoa, joista vain yksi suoritti sen hyväksytysti. Näyttökokeen läpäiseminen vaatii siis harjoittelua ja kokonaisvaltaista paneutumista näille pelastustehtäville.
Lumivyörytehtävissä koira työskentelee ilmavainuisesti, sillä kasaantunut lumi peittää jäljet ja vyöryyn hautautunut voi olla kulkeutunut pitkiäkin matkoja. Koulutuksen aikana koiraa opetetaan ja kannustetaan lumen kaivamiseen hajulla.
– Kun koira löytää hajun lähteen, se aloittaa kaivamisen ja kaivaa siihen asti, että pääsee luolaan sisään uhrin luo ja saa palkkansa tai sitten ohjaaja ottaa koiran hallintaan jo ennen luolaan pääsyä), Tiina kertoo. – Tositilanteissa koira otetaan heti pois löydöltä, varmistetaan löytö sondaamalla eli lumitutkaimella ja aletaan kaivaa lapioilla kaikin voimin. Treeneissä koirille rakennetaan kova motivaatio tunkeutua luolaan ja sen takia koirien annetaan treeneissä useimmiten kaivaa tiensä luolaan palkalle.
Camo ilmaisee maastossa haukkumalla, ja toisinaan se haukkuu myös kaivaessaan, vaikka haukkua ei ole varsinaisesti koulutettu osaksi lumivyöryetsinnän ilmaisua.
Viranomaisten ja pelastuskoiratoimijoiden yhteistyössä suunnitteleman lumivyörypelastamisen näytön suorittaminen antaa koirakolle taustatuen lumivyörypelastamisen tehtäviin osallistumiseen. Viranomaisten koirakoilla ei toistaiseksi ole vastaavaa näyttökoetta osaamisen todentamista Suomessa, vaikka taitoa harjoitellaankin kouluttajien opastuksella.
– Lumivyörypelastamisen näyttö on laajan joukon tuotos, Tiina muistuttaa. – Haimme itse oppia Norjan järjestelmistä, ja lisäksi suunnittelussa olivat mukana pelastuslaitos ja poliisi.
Lue myös: Lumipelastamiseen koulutettujen koirien tarve kasvaa
Kuutti ja Stina auttavat veden äärellä
Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ja Naantalin Seudun Meripelastajat järjesti 13. kesäkuuta Pelastuskoiraliiton historian ensimmäisen vesistöetsinnän näyttökokeen. Sen suoritti hyväksytysti yhdistyksen hälytysryhmässä toimiva koirakko Stina Törnblom ja 7-vuotias bordercollie Kuutti.
Stina Törnblom on harjoitellut koiran kanssa työskentelyä veneestä käsin jo ensimmäisen pelastuskoiransa, berninpaimenkoira Junnun kanssa, joten hänellä on kokemusta aiheesta 25 vuoden ajalta.
– Yhteistyö meripelastajien kanssa on erittäin tärkeää, Stina sanoo. – Harjoittelemme säännöllisesti Naantalin ja Kemiön meripelastajien kanssa, ja lisäksi käymme vuosittain leirillä Ahvenanmaalla.
Veneestä työskentelevän koiran on erittäin tärkeää olla tottunut veneessä olemiseen. Kun koiralla on hyvä ja turvallinen olo veneessä, myös sen suorituskyky etsinnässä on parhaimmillaan. Siirtymätaipaleet veneellä tehdään usein kovassa vauhdissa, jolloin matkustaminen on haastavaa.
– Koira tarvitsee myös hyvää tasapainoa, jotta se pystyy tekemään etsintää hitaassa vauhdissa veneen pomppiessa aallokossa, Stina huomauttaa.
Ennen näyttöön osallistumista koiranohjaajan tulee suorittaa Suomen Meripelastusseuran koulutus. Turvallisuuteen liittyvät kriteerit seuran aluksessa toimimiseen ovat korkeat, eivätkä siihen kuuluvat asiat ole välttämättä itsestäänselvyyksiä kokeneellekaan veneilijälle.
– On tärkeää oppia toimimaan nimenomaan sen aluksen ja miehistön kanssa, jonka kanssa myöhemmin mahdollisesti menee myös tehtäville, Stina sanoo. – Harjoitellessa myös miehistö oppii koiran kanssa toimimisesta. Esimerkiksi rantautumistilanteessa on tärkeää, että kuka tahansa miehistön jäsen voisi käsitellä koiraa, jos koira ei voi hypätä maihin.
Stina muistuttaa, että etsintä on melko harvinainen meripelastustehtävä. Koiran toimintaa on tehtävä tutuksi meripelastajille, ja siksi koiranohjaajakin tulisi olla valmis olemaan mukana meripelastusyhdistyksen toiminnassa. Stina itse päivystää pari kertaa vuodessa.
– Päivystystehtävillä pääsee hyödyntämään meripelastuskoulutuksessa oppimiaan asioita ja auttamaan eri tavoilla.
Lue myös:
Vesistöetsinnän näytönvastaanottajat ovat valmiina toimintaan
Vesistöetsinnässä yhdistyvät kaksi erikoistaitoa
