Pia Jokivirta ja australiankelpie Mango työskentelevät Oulun läänin pelastuskoirayhdistyn hälytysryhmässä.

Koiraa etsiessään Pialla oli mielessä etäinen haave suunnata pelastuskoiraharrastuksen pariin ja toivottavasti jonain päivänä olla valmis hälytyskoirakko. Pian ystävä oli lajin harrastaja, ja Piasta tuntui hyvältä ajatus, että koiralla olisi jokin yhteiskunnallinen tarkoitus. Roduksi valikoitui australiankelpie, ja vuonna 2011 syntynyt Mango-pentu muutti Pian luo. Haku- ja jälkitreenit alkoivat vuonna 2013.

– Oli ihana päästä metsään ja sellaisen lajin pariin, jossa koira saa toteuttaa itseään ja tehdä itsenäisesti, Pia muistelee alkutaivalta.

Ensimmäiset vuodet Pia ja Mango treenasivat koirakoulu Koiraamon kursseilla. Pia koki turvalliseksi ja hyväksi vaihtoehdoksi harjoitella lajien perusteita ensin kurssimuotoisesti, kuitenkin pelastuskoiraharrastukseen ja nimenomaan hälytysryhmävalmiuteen tähtäävästi, ennen kuin hän liittyi Oulun läänin pelastuskoirayhdistyksen jäseneksi vuonna 2017.

Kursseilla ilmaisu oli ensimmäinen asia, jota lähdettiin rakentamaan. Mango oli innokas haukkuja, ja käyttäytyminen oli melko helppoa poimia vahvistettavaksi. Treeneissä haukkua vahvistettiin tarkasti suunniteltujen harjoituksien avulla koko ajan entistä vahvemmaksi: eri tilanteissa, eri mittaisilla välimatkoilla, erityyppisissä maastoissa sekä erilaisten ihmisten kanssa. Koulutus soljui hyvin eteenpäin ja jälkikäteen ajatellen suurimpia haasteita oli ymmärtää treenata riittävästi jäljestystä sekä koiran hallintaa.

– Mietin, saanko Mangon pysymään hallinnassa kokeiden hallintaosiossa, koska sen on aina ollut haastavaa odottaa, etenkin jos tietää, että pääsee tekemään, Pia toteaa.

Mango on hyvin hallittavissa etsinnän aikana, se kuuntelee ohjaajaa ja on ohjattavissa, koirakon toiminta on tiivistä yhteistyötä.

– Hallinta etsinnässä on erilaista, kuin ennen etsintää tai koesuorituksissa, koska Mango tulkitsee tilanteet eri tavalla, Pia pohtii.

Mango on kuitenkin luonnostaan ollut työskentelytyyliltään hyvällä etäisyydellä pysyvä ja hetken aikaa ilmennyt turhan kauaksi irtoaminen saatiin hallintaan palkkaamalla ja vahvistamalla ohjaajan lähelle hakeutumista.

Hallittavuustreenejä

Paikallaoloa treenattiin Mangon kanssa kokeiden lähestyessä ahkerasti. Palkkaustavat vaihtelivat, milloin palkka oli edessä, toisinaan takana, joskus mukana ollut treenikaveri palkkasi. Vaihtelu lisäsi Mangon motivaatiota ja toisaalta sillä saatiin selville parhaiten toimivat tavat. Paikallaoloa treenattiin myös metsässä ja treenikavereiden ja -varusteiden kanssa, jotta koiran vire saataisiin treeneissä lähemmäs koe- tai etsintätilannetta. Paikallaolotreenejä tehtiin monissa ympäristöissä ja vilkkaimmissa paikoissa Pia varmisti turvallisuuden kytkemällä koiran.

– Etsintää voi joutua tekemään hyvin erilaisissa maastoissa ja ympäristöissä ja silloin koiran ohjattavissa olo on turvallisuuden, sekä koiran että muiden, kannalta todella tärkeää. Kun tietää, missä koira liikkuu ja että se tulee kutsuttaessa, odottaa ja pysähtyy, on ohjaajallakin varmempi ja turvallisempi olo, Pia summaa hallinnan tärkeyttä. – Nyt kun kotona on toinen koira kasvamassa tähän lajiin, niin tulee tehtyä paljon enemmän ja tiedostaen hallintatreeniä, jokaiseen treeniin kuuluu hallintaa tavalla tai toisella.

Varmuutta jäljennostoon haun aikana

Viranomaistarkastuksen muutoksen myötä jälkiosaamisen painotus koirakon treeneissä kasvoi, jotta saatiin lisää varmuutta jäljennostoon haun aikana ja kun koira kulkee ilman liinaa. Pia ja Mango harjoittelivat muun muassa siten, että ensin haettiin isoa aluetta, jolla Mango sai vähän päästellä höyryjä, vaihdellen oliko alueella maalihenkilöä vai ei. Alueelle oli tehty jälki siten, että Mango kohtaa jäljen tehtyään ensin jonkin aikaa hakua. Mikäli jälki nousi, palkattiin ja annettiin Mangon jäljestää. Jäljet olivat lyhyitä ja niidenkin kanssa vaihdeltiin maalihenkilön käyttöä, mutta iso palkka oli aina luvassa. Koska treenit rakennettiin teknisesti siten, että jäljen kohdalle osuessaan koiran vireystila olisi optimi, tuulensuunta oikea ja koira kohtaisi jäljen sopivassa ajassa, alkoivat harjoitukset tuottaa hyvin tulosta. Asiaa harjoiteltiin aktiivisesti noin puoli vuotta ja onnistumisten lisääntyessä ryhdyttiin vähentämään alun hakuaikaa ja toisaalta lisäämään alueelta nostettavia jälkiä. Jäljestäminen itsessään oli Mangon kanssa suhteellisen sujuvaa alusta alkaen, joten jäljestys ei ollut koirakolle haaste. Sen sijaan Pian piti oppia lukemaan koiraa haun aikana niin, että tietää milloin koira on kohdannut jäljen ja miten koiraa on parasta ohjata näissä tilanteissa. Koska Mango on ollut jäljellä helposti pysäytettävä, on se saanut esimerkiksi maastossa, jossa näköetäisyys on pitkä, jatkaa jäljestystä hetken ennen kytkemiseksi pysäyttämistä.

– Mango myös välillä pysähtyy itse ja ikään kuin kutsuu mua, että ”täällä tämä jälki on, tuu”, Pia kertoo.

Hälytyskoirakoksi

Vuonna 2017 Pia ja Mango liittyivät Olpyyn ja samana vuonna suorittivat haun peruskokeen. Seuraavana vuonna 2018 olivat vuorossa peruskoe jäljestä sekä loppukoe hausta. Vuonna 2019 koirakko suoritti hyväksytysti viranomaistarkastuksen.

– Mango oli aivan valmis kokeisiin, mutta virta tuntui tosi isolta ja mietin, että ollaanko me valmiita, mitä kaikkea siellä pitää osata? Pia muistelee.

Treenikaverit kuitenkin valmistelivat koirakolle hyviä treenejä ja tsemppasivat eteenpäin, jolloin oma varmuus kasvoi. Luotto koiraan oli koko ajan olemassa, mutta oma toiminta mietitytti. Pysynkö suunnitelmassa ja osaanko tehdä saamalleni alueelle hyvän etsintäsuunnitelman?

Koiran kouluttamisen lisäksi Pia haluaakin muistuttaa ohjaajia pitämään huolta omasta osaamisestaan. On hyvä miettiä, mitä kaikkia tilanteita etsinnöissä voi tulla eteen ja onko omat taidot ajan tasalla. Jos luotto koiraan on kunnossa, niin luottaako myös itseensä, osaako suunnitella etsinnän ja pysyä kartalla.

– Haluaisin kannustaa, että treenaajat muistaisivat ja rohkeasti kyselisivät treenikavereilta, että mitä kaikkea voi tulla vastaan ja mitä täytyy treenata. Lähtisivät kartturiksi tai varakartturiksi ja menisivät sinne metsään. Ei haittaa, vaikka olisit vasta alussa oman koirasi kanssa, Pia vinkkaa. – Kartturina olemisen taitoa on harjoiteltava niin, että itsellä on turvallinen ja luottavainen olo, jotta voi pitää huolen koirakosta. Jokainen aloittaa jostain, eikä heti alussa täydy osata kaikkea, kunhan uskaltaa harjoitella.

Etsintätyöskentelyn lisäksi yksi pelastuskoirakokeissa testattava asia on koiran hallittavuus. Kuten kaikkia pelastuskoiran taitoja myös hallittavuutta kouluttaessa tulisi pitää mielessä tosielämä: hallittavuus ei ole vain kokeita varten harjoiteltava asia. Koiran hyvä hallittavuus parantaa sekä koiran että ympäristön turvallisuutta ja mahdollistaa sujuvan työskentelyn etsinnässä.

Hallittavuusharjoittelu on paitsi turvallisuusasia myös erinomainen tapa kehittää koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Etsinnässä koirakko työskentelee tiiminä, ja kummallakin osapuolella on oma vastuualueensa: siinä missä koira on hajujen paikallistamisen ja seuraamisen asiantuntija, on ohjaajan vastuulla etsinnän tehokkuus ja turvallisuus. Etsinnän taktisen osaamisen lisäksi ohjaaja vaikuttaa siihen parhaiten kouluttamalla koiralleen hyvän ohjattavuuden ja hallittavuuden.

Pelastuskoiraliiton koesääntöjen mukaisesti koiran hallittavuus testataan jokaisen kokeen yhteydessä. Testattavia asioita ovat siirtyminen, odottaminen ja pysäyttäminen sekä luoksetulo. Hallittavuus on yksi osa koekokonaisuutta. Viranomaistarkastuksessa ei ole erillistä hallittavuusosiota, mutta koiran hallittavuutta kyllä arvioidaan etsinnän aikana.

A Siirtyminen

Ohjaaja ja koira siirtyvät koealueelle vähintään 50 metrin matkan niin, että koira kulkee hallitusti ohjaajan mukana.

Mitä tarkoittaa ”hallitusti”? Tuleeko koiran pitää katsekontaktia ohjaajaan? Kuinka kaukana ohjaajasta koira voi kulkea?

Siirtymistä tai ohjaajan seuraamista kouluttaessaan lopullisena tavoitteena voisi pitää sitä, että ohjaaja pystyy kävelemään rauhallisesti eteenpäin ja keskittymään maastoon tarkkailematta jatkuvasti sitä, kulkeeko koira mukana. Etsinnän aikana voidaan tehdä lyhyitä siirtymiä esimerkiksi tien yli tai autolta etsintäalueen reunaan, ja ohjaajan on joskus tarpeellista vaihtaa jokunen sana kartturin kanssa matkalla. Tällaisia tilanteita voi luonnollisesti ennakoida kytkemällä koiran taluttimeen, mutta yllätyksiä voi tulla eteen aina – ehkä talutin unohtui autoon tai sen lukko hajosi.

Koesäännöt eivät määrittele tarkkoja vaatimuksia sille, millä tavoin koiran tulee seurata ohjaajaa siirtymän aikana. On kuitenkin hyvä muistaa, että selkeät kriteerit edistävät koiran oppimista. Ohjaajan on tärkeää miettiä, miten hän haluaa kouluttaa siirtymisen omalle koiralleen: kummalla puolella ohjaajaa koira kulkee, tuleeko sen katsoa ihmistä ja mikä on etäisyys ohjaajasta. Kun nämä asiat on päättänyt, voi koiran opettaa toimimaan vaatimustensa mukaisesti.

B Odottaminen

Koealueelle tultaessa ohjaaja jättää testaajan pyynnöstä koiran paikalleen odottamaan. Koiran asento on vapaa. Koira ei saa äännellä häiritsevästi. Ohjaaja siirtyy testaajan luo (n. 10 m) keskustelemaan kokeen suorittamisesta ja palaa koiran luo testaajan annettua siihen luvan (n. 3 min. kuluttua).

Mitä jos koira lähtee liikkeelle? Mitä tarkoittaa ”häiritsevä ääntely”?

Rauhalliselle ja ennen kaikkea varmalle paikallaololle on etsinnässä käyttöä monenlaisissa tilanteissa. Ensimmäiset suunnitelmat etsintätaktiikan suhteen tehdään tavallisesti siten, että koira odottaa vielä autossa, mutta joskus suunnitelmaa on muutettava kesken etsinnän tai etsintäalueen laidalle saavuttaessa. Ohjaajan on huomattavasti helpompi keskittyä etsintätaktiikan miettimiseen, jos hänen ei tarvitse huolehtia koiran tekemisistä. Kytkettynä oleva koirakin voi häiritä ohjaajan keskittymistä, jos koira on levoton. Jos taas koira saa puuhastella omiaan, esimerkiksi jatkaa etsintää suunnittelun aikana, voi ohjaajalta jäädä jokin oleellinen reaktio huomaamatta.

Kadonneen löytyessä on koira saatava helposti sivuun ja pysymään pois esimerkiksi ensiavun antamisen tieltä. Rauhallisesti odottava koira ei vie ohjaajansa huomiota pois kadonneesta, josta huolehtiminen on sekä kartturin että koiranohjaajan tärkein tehtävä.

Koiran voi opettaa odottamaan paikallaan makuulla, istuen tai seisten. Odottamiseen pätee sama totuus kuin seuraamisen opettamiseen: mitä selkeämmät ohjaajan vaatimukset ovat koiralle, sitä varmemmin se oppii. Mitä enemmän koira tottuu harjoitustilanteissa vaihtamaan asentoa ja liikkumaan, sitä todennäköisemmin lähtee liikkeelle myös koe- tai tositilanteessa. Alusta asti olisi tärkeää suunnitella harjoittelu siten, että koiraa päästään palkitsemaan siitä, että se pysyy samassa asennossa koko odotusajan. 

C Pysäyttäminen

Testaaja pyytää ohjaajaa joko pysäyttämään koiran tai kutsumaan sen luokseen maastosuorituksen aikana.

Pitääkö koiran kääntyä tai pysähtyä heti? Kuinka monta kertaa saa käskeä?

Ohjaajalla voi puuttua etsinnän aikana koiran työskentelyyn monin tavoin ohjaamalla. Suurimmalle osalle koirista vaikein tilanne on etsinnän keskeyttäminen pysäytyskäskyllä tai luoksetulokutsulla. Etsintäalueita pyritään yleensä rajaamaan luonnollisiin rajoihin, ja hyvin usein se tarkoittaa alueen rajautumista tiehen ainakin jostakin suunnasta. Toimivat luoksetulot ja pysäytykset ovat siis turvallisuuden kannalta erittäin tärkeitä: ohjaaja voi estää koiraa juoksemasta tien yli – tai palaamasta sen yli takaisin alueelle ilman valvontaa.

Jälkityöskentelyn yhteydessä pysäyttämiselle on käyttöä ainakin siinä vaiheessa, kun partio ilmoittaa koiran löytämästä jäljestä etsinnän johtoon tai jos jälki vie pois partion etsintäalueelta. Liinan päässä kulkevalle ohjaajalle toimiva pysäytys on myös turvallisuuskysymys. Hankalassa maastossa koira liikkuu huomattavasti ohjaajaa näppärämmin, ja jottei jäljestävä koira katoa näköpiiristä, on sen odotettava pyynnöstä perässä kompuroivia ihmisiä.

Yhteistyö osaksi arkea

Hallittavuuden eri tehtävät ovat taitoja, joiden toimittava kaikenlaisissa etsintäympäristöissä. Siksi niitä kannattaa myös harjoitella monipuolisesti eri paikoissa. Koiran osaamistason mukaisia hallittavuustreenejä voi tehdä helposti kaikkialla, mihin koira kulkee mukana. Aina ei tarvitse irrottaa talutinta tai mennä kauas koirasta sen istuessa paikoillaan – tärkeintä on rakentaa vahva pohja sille, että koira reagoi ohjaajan antamiin käskyihin ympäristöstä ja häiriöistä huolimatta. Jos taas harjoittelee itsekseen rauhallisissa ympäristöissä esimerkiksi päivittäisen lenkin yhteydessä, voi tehtävän vaikeustasoa nostaa helposti tekemällä häiriöitä itse. Kuten etsintätyöskentelyssä myös hallittavuusharjoittelussa perusta rakentuu palkkioille eli motivaatiolle tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa.