Suomen uusinta rauniorataa on rakennettu vuosien 2022-2024 aikana Turkuun. Uusi rata otettiin käyttöön kesällä 2023 ja ensimmäiset kokeet radalla järjestettiin elokuussa 2023. Alueen omistaa Varsinais-Suomen pelastuslaitos, mutta rauniorata on rakennettu pääosin Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:n toimesta. Raunioradan rakentaminen on ollut iso ponnistus yhdistykselle ja talkootyötä on kertynyt yli 200 tuntia!

Miksi uusi rata?

VSPK:n vanha rauniorata Skanssissa oli jäänyt laajenevan kaupungin puristuksiin. Alueelle oli kaavoitettu asuinrakennuksia eikä sitä enää voinut käyttää harjoitteluun. Alueella oli myös jo vuosia ollut ongelmana roskaaminen ja piilojen rikkominen, mikä aiheutti lisätöitä treenien alussa kun kaikkien piilojen kunto ja turvallisuus piti tarkastaa ennen aloittamista. Lasin palasia sai keräillä viikoittain. Vanhaa aluetta ei enää ylläpidetty eikä se soveltunut edistyneempien koirakoiden harjoitteluun.

Alueen hankinta ja projektin alkumetrit

1/2022 Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry allekirjoitti käyttöoikeussopimuksen uutta raunioaluetta koskien Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa. Uusi alue päätettiin rakentaa Turun lentokentän lähelle yhteistyössä Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa. Alue oli valmiiksi aidattu ja sieltä löytyi varsinaisen harjoittelualueen lisäksi keittiö- ja sosiaalitilat. Alueella sijaitsi ennestään pelastuslaitoksen koulutustilat, joten alue suunniteltiin alusta asti eri toimijoiden yhteiskäyttöön soveltuvaksi. VSPK sai kuitenkin varsin vapaat kädet varsinaisten raunioiden suunnitteluun.

Pelastuslaitos rakennutti alueelle palotalon ja tornin pelastajien harjoitteluun sekä muurin ja tunneliverkoston pelastuskoirille. Vuoden 2022 aikana haettiin rakennusluvat alueen kiinteille rakennelmille ja perustustyöt aloitettiin kevättalvella 2023.

Miten rakennetaan turvallinen sortuma?

Oikeassa sortumassa työskenteleminen on vaarallista. Vaikka harjoitusalueelle haluttiin oikeaa sortumaa muistuttavia elementtejä, niistä ei haluttu tehdä vaarallisia. Miten siis rakennetaan turvallinen sortuma? Kaikki lähtee perustuksista: pohjan tulee olla kantava, jotta rakenteet eivät vajoa maahan ja aiheuta sortumavaaraa ylemmille kerroksille. Kantavan maapohjan päälle laitettiin kestäviä materiaaleja, esimerkiksi betoniputkia, joiden varaan kasattiin elementtejä ja muuta sopivaa materiaalia. Näin keskelle jäi putken tukema tila ja putkea vasten lepäävät elementit pysyvät turvallisesti pystyssä.

Rakentamista nollabudjetilla

VSPK:llä ei ollut käytettävissä rauniorataprojektiin suurta budjettia. Etenkin alkuvaiheessa käytettiin paljon aikaa materiaalien hankkimiseen ilmaiseksi ja saadut materiaalit määrittelivät sen mitä pystyttiin rakentamaan. Yksi merkittävimmistä materiaalilahjoituksista oli Lounais-Suomen Jätehuollolta saadut roskikset. Roskikset olivat käytöstä poistettuja ja likaisia. Ensimmäiset talkoot kuluivatkin roskisten pesun merkeissä.

Pestyt roskikset sijoitettiin eri puolille raunioaluetta ja välit täytettiin lahjoituksena saadulla täytemaalla. Raunioalueella on yli 50 roskispiiloa!

Rahaakin tarvitaan

Vaikka materiaaleja monesti saisi ilmaiseksi, osoittautui niiden kuljettaminen raunioalueelle kalliiksi. Projektiryhmä käyttikin paljon aikaa  miettimällä mistä niihin saataisiin rahaa. Hakemuksia kirjoitettiin erilaisille säätiöille ja muille väestönsuojelua tukeville tahoille. Lisäksi haettiin rahankeräyslupa, joka mahdollisti suorat rahalahjoitukset projektille. Yrityksille tarjottiin erilaisia tukimahdollisuuksia, mm. yhdistyksen kannatusjäsenyyttä tai mahdollisuutta kertalahjoitukseen. Jäsenistössä suurta suosiota keräsi nimikkopiilojen myyntikampanja. 10 euron maksulla sai ostettua koiransa nimellä varustetun nimikkoroskiksen alueelle.

Isoissa koneissa on voimaa

Vaikka yhdistyksen jäsenet ovat käyttäneet lukuisia talkootunteja mm. lapioimiseen ja piilojen nikkaroimiseen, kaikkea ei pysty tekemään käsipelillä. Raskaimpien betonielementtien siirtelyyn ja kaivuutyöhön ostettiin konetyötä. Kaivinkoneen ja kurottajan yhdistelmällä saatiin yhden päivän aikana rakennettua yli 60 uutta piiloa! Osa piiloista tehtiin maahan upottamalla, mutta suurin osa asentamalla putkia maan päälle pystyyn ja täyttämällä sen jälkeen ympärille maata. Raunioradalla onkin useampia korkeita kasoja, joiden keskellä on kaivoja.

Raskaimpia betonielementtejä ei voi sijoittaa ihan mihin tahansa. Alueen maapohja on pehmeää savea, joten perustustöitä jouduttiin tekemään paljon ennen varsinaisten sortumakasojen rakentamista. Onneksi saatavilla oli runsaasti lahjoituksena saatua karkeaa täytemaata.

Ensimmäiset kokeet

Ensimmäiset rauniokokeet alueella järjestettiin elokuussa 2023. Rata oli silloin vielä erittäin keskeneräinen, joten koejärjestelijät joutuivat käyttämään luovuutta tilapäisten piilojen rakentelussa. Fiilis oli uskomattoman hieno, kun yli kahden vuoden tauon jälkeen yhdistyksellä oli taas käytettävissä koekäyttöön soveltuva rauniorata!

Raunioradan rakentaminen jatkuu edelleen ja jokainen uusi piilo tuo uudenlaisia mahdollisuuksia harjoitteluun. Muunneltavuutta alueeseen saadaan autonrenkailla, kuormalavoilla, mansikkalaatikoilla ja muovikanistereilla. Lisäksi muutamia “irtoroskiksia” on jätetty siirrettäviksi piiloiksi.

Raunioradan rakentamista voit seurata VSPK:n raunioblogissa: Raunioblogi – Varsinais-Suomen Pelastuskoirat

Kuvia raunioalueelta kesällä 2024:

Uskallan väittää, että jokainen pelastuskoiraharrastaja on samaa mieltä siitä, että valmiit hälykoirat tehdään yhdessä. Koiranohjaaja on toki vastuussa suunnittelusta, kouluttamisesta ja kilometrien kartuttamisesta, mutta hyväksytyn VIRTA-tuloksen saamisen taustalla on lukematon määrä tunteja, jolloin joku treenikaveri on omalla toiminnallaan vaikuttanut siihen, miten koira jatkossa käyttäytyy eli miten koulutus etenee.

Suomen Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksissä on yhdistysten itsensä valitsemat koulutusvastaavat, ja yksi liiton koulutuskoordinaatioryhmän tämän vuoden tehtävistä oli käydä koulutusvastaavien kanssa alueelliset etätapaamiset, jotka toteutettiin elo-syyskuun aikana. Neljässä keskustelutilaisuudessa oli mukana 24 koulutusvastaavaa eli hieman yli puolet liiton 41 koulutusvastaavasta. Keskustelujen runko pysyi samana: ensin katsaus ajankohtaisiin asioihin, minkä jälkeen koulutusvastaavat kertoivat omien yhdistystensä keinoista tukea virtaan tähtääviä koirakoita sekä mitä koulutusvastaavan toimenkuvaan missäkin yhdistyksessä kuuluu.

On hyvä muistaa, että liiton jäsenyhdistysten kenttä on hyvin monipuolinen. Treeniolosuhteet ja -maastot, välimatkat, yhdistysten koko ja moni muu tekijä vaikuttaa siihen, millaista arkea yhdistys elää. Oli kuitenkin jopa hieman yllättävää kuulla, miten samankaltaisia ratkaisuja yhdistyksissä on kehitetty koulutuspolkua tukemaan. Keskusteluista tehtiin yhteenveto, joka on lähetetty yhdistysten koulutusvastaaville. Onkin täysin suotavaa poimia yhteenvedosta toimintatapoja kokeiltavaksi ja keskusteltavaksi sekä herätellä tai aloittaa uusia yhteistyökuvioita muiden yhdistysten kesken.

Keskustelua, tasoryhmiä ja kokonaisvaltaista harjoittelua

Suunnitelmallisuus ja avoimuus nousi esiin kaikkien alueiden keskustelussa. Vaihtelua oli siinä, kuinka usein treenisuunnitelmista tai kausitavoitteista keskusteltiin, mutta yleisimmät olivat kerran tai kahdesti vuodessa. Tällöin käytiin läpi joko esimerkiksi pienryhmän, oman mentorin tai koulutustoimikunnan kanssa koirakon nykytilannetta ja seuraavia treenattavia osa-alueita sekä luotiin treenisuunnitelmaa tulevalle jaksolle. Treeneissä korostui myös ohjaajan toiminnan ja osaamisen painottaminen sekä henkinen jaksaminen niin etsintöjen, harjoittelun kuin kokeiden suhteen.

Mikäli yhdistyksen koko ja treenaajien lukumäärä sen mahdollistavat, on monessa yhdistyksessä tehty viikoittaisia pienryhmiä tason tai treenien teemojen mukaan. Viikkotreeneissä painottuu myös koirakon oma vastuu harjoittelustaan, vaikka apua ja neuvoja saa koulutusohjaajilta ja kokeneemmilta koiranohjaajilta. Viranomaistarkastukseen tähtääville koirakoille oli monessa yhdistyksessä perustettu oma treeniryhmänsä, jossa harjoittelussa painottuvat ohjaajan toiminta, pitkät etsinnät, erilaisten etsintäskenaarioiden harjoittelu sekä pienemmät täsmätreenit. 

Pitkien etsintöjen treenejä järjestettiin lähes kaikkien mukana olleiden koulutusvastaavien edustamista yhdistyksistä. Näissäkin suunnitelmallisuus oli mukana: pitkä etsintä ei tarkoita vain ajan kuluttamista maastossa, vaan harjoitusten tulee olla vaihtelevia, sisällöltään monipuolisia ja todellisia etsintöjä tukevia. Pitkien etsintöjen yhteydessä ohjaaja saa harjoitusta etsintätaktiikasta ja koiran käytöstä, niin sanotusti kerryttää kilometrejä ennen viranomaistarkastusta. Lähes kaikkien mukana olleiden yhdistysten toimintaan kuuluvat myös harjoitus- tai esivirrat, joiden koirakkokohtainen suoritettava määrä vaihteli yhdestä kolmeen. Vasta hyväksytyn harjoitusvirran jälkeen koirakko voi hakea hälytysryhmän puoltoa viranomaistarkastukseen. 

Koulutusvastaavien keskusteluissa korostui pyrkimys siihen, että viranomaistarkastukseen hakeutuva koirakko olisi jo valmis etsintöihin, ei kokeisiin. Koska viranomaistarkastuksen järjestäminen on aina iso urakka, tavoite ja toive on, että koirakon taidot ovat sillä tasolla, että VIRTA on mahdollista suorittaa hyväksytysti. Tämä pyritään varmentamaan pitkillä etsinnöillä ja harjoitusvirroilla. Taitoja kartutetaan ja ylläpidetään viikkotreenien lisäksi myös esimerkiksi kerran kuussa järjestettävillä hälykoira- tai hälyryhmätreeneillä, joihin osallistumisoikeus hieman vaihteli yhdistysten kesken.

Koulutusvastaavien vastuu ja oikeudet

Yhdistyksissä on nimetyt koulutusvastaavat, joiden toimenkuvat vaihtelivat tai hakivat vielä muotoaan. Koska Pelastuskoiraliiton toiminnan keskiössä on pelastuskoirien ja niiden ohjaajien kouluttaminen ja osaamisen varmentaminen hälytyksissä käytettäväksi, on käytännön koulutus yhdistyksissä toiminnan ytimessä. Koulutusvastaavien tehtäviin eri yhdistyksissä kuuluvat muun muassa erilaisten harjoitusten, leirien ja lisäkoulutusten organisoiminen ja koordinointi, pienryhmäkausien palaverien, koulutusohjaajien palaverien sekä tavoitekeskustelujen järjestäminen, koetarpeiden selvittäminen sekä viranomaistarkastukseen tähtäävien koirakoiden tilanteen koordinoiminen.

Järjestäessään yhdistyksen koulutuksia on koulutusvastaava myös tilanteessa, jossa voi kehittää ja viedä eteenpäin yhdistyksen koulutuskulttuuria. Toimiviksi havaittuja tapoja ei kannata hylätä, mutta uusia käytänteitä voi tuoda yhdistyksen toimintaan, mikäli kehitettävää löytyy – ja me tiedämme, että pelastuskoirakko ei ole koskaan valmis, vaan kehitettävää löytyy aina.

Keväällä 2023 toteutettiin hälytysryhmien toimintaa kartoittava kysely. Kyselyyn vastasi 28 yhdistystä, mikä on noin kaksi kolmasosaa Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksistä. Kyselyllä haluttiin saada ajantasaista tietoa tämän hetken käytännöistä hälytysryhmien, alueellisen yhteistyön ja hälytysten suhteen. Lisäksi kysely keräsi hyvin tietoa siitä, miten eri tehtävät tunnetaan kentällä ja minkä suhteen on vielä lisättävä tietoa myös oman väen keskuudessa.  Etukäteen oli tiedossa, että eroja yhdistysten ja alueiden välillä on, sillä esimerkiksi toimintaympäristöt ja resurssit eri yhdistysten välillä vaihtelevat suuresti. Osa eroista on perusteltuja eivätkä ne vaikuta heikentävästi etsinnän tehokkuuteen, kun taas joissain tilanteissa yhteistyötä parantamalla sekä tietoa ja osaamista jakamalla voitaisiin etsintätehokkuutta lisätä.

Pelastuskoiraliiton strategia vuosille 2023–2025 linjaa kolmena päätehtävänä hälytyskoirien määrän lisäämisen, pelastuskoira-hälytysryhmien vahvistamisen sekä pelastuskoirien käytön lisäämisen etsintätehtävissä. Myös yhteinen poliisikiertue nosti esiin vapaaehtoisten pelastuskoirien tärkeyden etsinnöillä sekä molemminpuolisen yhteistyön vahvistamisen pelastuskoirien käytön tehostamiseksi. Toimivien tapojen jakaminen sekä työkalujen luominen toiminnan kehittämiseksi ovat osa-alueita, joihin kyselyvastauksia halutaan hyödyntää.

Tuntevatko valmiuspäivystäjät ja vapepa-johtajat koiratoimintaa?

Valmiuspäivystäjät ovat vapaaehtoisia, jotka vastaavat viranomaisten hälytyksiin ja hälyttävät vapaaehtoisia tehtäväpaikalle. Valmiuspäivystäjä saa hälytyksen viranomaiselta, jonka jälkeen hän hankkii vapepa-johtajan etsinnän johtoon ja käynnistää sitten OHTOn kautta hälytysryhmien hälyttämisen. Mitä paremmat tiedot valmiuspäivystäjällä on koiratoiminnasta, sitä paremmin hän osaa arvioida koirien käyttöä kunkin etsinnän yhteydessä ja priorisoida koirien hälyttämisen paikalla. Osassa kyselyyn vastanneista yhdistyksissä omissa jäsenissä on valmiuspäivystäjä tai useampi, jolloin koirien käytöstä on hyvä tietämys. Monissa vastauksissa nousi kuitenkin esiin se, että omia valmiuspäivystäjiä ei ole eikä koiratoimintaa välttämättä tunneta hyvin Tämä saattaa vaikuttaa hidastavasti siihen, missä vaiheessa koirakot hälytetään mukaan etsintään.

Vapepa-johtajien määrä yhdistyksissä vaihteli myös. Monessa yhdistyksissä on omia vapepa-johtajia, jotka etsinnällä voivat muodostaa oman koirajohdon tai johtavat koko etsintää. Toisissa vastauksissa toistui se, että omia vapepa-johtajia ei ole eikä koiratoiminta ole etsintöjä johtaville vapepa-johtajille tuttua. Tietoa pelastuskoirien osaamisesta ja käytöstä tulisi siis lisätä ja yhtenä ratkaisuehdotuksena esitettiin vapepa-johtajakoulutukseen lisättävää osuutta koiratoiminnasta, jolla saataisiin ainakin teoriassa lisättyä tietoa. Monessa vastauksessa nostettiin esiin näkökulma, että vapepa-johtajakoulutukseen ei hakeuduta, koska halutaan olla etsinnöissä mukana maastossa koiran kanssa. Toisaalta halu auttaa ja etenkin lisätä tietoa koirien käytöstä toimi myös kannustimena kouluttautua vapepa-johtajaksi.

Ryhmänjohtajan tehtävät hälytyksillä

Pelastuskoiraliiton ryhmänjohtajakoulutuksen tavoite on kouluttaa henkilöitä, jotka voivat toimia etsinnöissä koirajohtajina etsintää johtavan vapepa-johtajan rinnalla. Tämä johtaisi siihen, että etsinnän johdossa olisi aina mukana myös henkilö, jolla olisi ajankohtaista osaamista koirien käyttämisestä hälytyksessä. Näin saataisiin vahvistettua pelastuskoiraryhmien käyttöä hälytyksissä. Kysyttäessä edellytyksistä ryhmänjohtajana toimimiselle vastauksissa korostuivat liiton ryhmänjohtajakoulutuksen suorittaminen, kokemus etsinnöistä, tausta koiranohjaajana sekä hälytysryhmän puolto tehtävässä toimimiselle.

Ryhmänjohtajan tehtävät hälytyksissä vaihtelivat vastanneen yhdistyksen mukaan. Monessa yhdistyksessä ryhmänjohtajalla ei hälytyksen aikana ole mitään erityistehtäviä. Niissä yhdistyksissä, joissa on yksi tai useampi ryhmänjohtaja, tehtäviä hälytyksissä kuvailtiin esimerkiksi oman ryhmän neuvomisena tai koordinoimisena, johdon kanssa neuvottelemisena sekä selkeästi etsinnän koirajohtona toimimisena.

Hälytysten ulkopuolella ryhmänjohtajan tehtäviin kuuluivat muun muassa hälytysryhmän treenien ja koulutusten koordinointi, hälytyslistan ja -kortin päivittäminen, virta-hakemusten kommentointi, kokousten vetovastuu sekä hälytysten purkutilaisuuksien järjestäminen. Osassa yhdistyksiä nämä tehtävät oli jaettu joko koko ryhmälle tai muille erikseen nimetyille henkilöille. Ryhmänjohtajan tehtäväkuvan selkiyttäminen ja yhteistyön lisääminen vapepa-johtajien suuntaan voisi olla yksi tehokas keino lisätä pelastuskoira-hälytysryhmien vahvuutta ja käyttöä etsinnöillä.

Tilannekuva hälytyksen aikana

Etsintöjen dokumentoinnin osalta vaihtelu oli laajaa. Osassa yhdistyksiä on käytössä hyvin tarkat keinot kirjata ylös etsinnän kulku ja siihen vaikuttaneita tekijöitä, kun taas toisaalla saatetaan lähinnä suullisesti todeta alue läpikäydyksi ja tyhjäksi. Huomioitavaa tietysti on, että etsinnästä ei tule jäädä yksilöivää materiaalia koirakoiden haltuun, jolloin etsintädokumenttien säilyttäminen on Vapepan vastuulla. Toistaiseksi tällaista tietoturvavarmaa datapankkia ei ole käytössä etenkin, kun etsinnän sähköinen dokumentointi ei vielä ole säännönmukainen, yhteinen toimintatapa. Oppimiskokemusten jakamiseksi voisi kuitenkin olla hyvä kerätä tietoa mm. sääolosuhteista, mahdollisista riistahavainnoista, maastosta ja muista etsintään vaikuttaneista tekijöistä, joihin hälytysryhmä voisi omissa koulutuksissaan palata.

Kommunikointi etsintäjohtoon koettiin tehokkaaksi ja toimivaksi suurimmassa osassa vastauksia. Jonkin verran pohdintaa heräsi siitä, minkä verran yksittäisen partion on edes tarpeen tietää hälytyksen kokonaiskuvasta, sillä se harvoin, jos milloinkaan vaikuttaa yksittäisen koirakon työskentelyyn.

Tekniikka ja harjoitukset etsinnän tukena

Sähköinen seuranta- ja dokumentointijärjestelmä, joka päivittyisi reaaliaikaisesti ja linkittyisi viranomaisjärjestelmiin. Siinä yhteenvetona monen toivoma, etsintää ja jälkipuintia tukeva tavoite teknisten järjestelmien osalta. Tällaisten järjestelmien luominen tulevien etsintöjen tehostamiseksi on hyvä nostaa suunnittelulistalle, kun pohditaan Vapepan tulevien vuosien kehityskohteita valtakunnallisesti. Järjestelmiä tulee voida myös harjoitella muualla kuin etsinnöissä ja harjoittelua pelastuskoirayhdistyksissä kertyykin kiitettävästi. Valtaosa vastanneista yhdistyksistä järjestää omia hälytysharjoituksiaan ja moni myös toivoo aktiivisempaa yhteistyötä paitsi pelastuskoirayhdistysten myös muiden toimijoiden kesken. Haasteena koettiin isompien yhteisharjoitusten vaatima työpanos sekä vaikeus löytää sopivia ajankohtia etenkin yhteisharjoituksille viranomaisten kanssa. Tällaiset pelastuskoirayhdistysten, poliisin ja pelastuslaitoksen yhteiset harjoitukset olivat kuitenkin toiveena myös poliisilaitoskiertueella molempien osapuolien taholta. Yhteisharjoitukset ovat perusteltuja senkin vuoksi, että kyselyyn vastanneista 22 yhdistystä vastasi, että etsinnöillä toimitaan samanaikaisesti poliisin koirapartioiden kanssa. Tällöin toisten toimintatapojen tunteminen on tärkeää yhteistyön sujuvoittamiseksi.

Koirakon eikä vain koiran koulutusta

Toiminnanjohtaja Mika Soininen avasi päivän, jonka jälkeen kuultiin kolme alustusta: Petri Koistinen puhui aiheesta testaajan näkökulmasta, Hermanni Koli kouluttajan näkökulmasta ja Gabi Stubb hälytysryhmäläisen näkökulmasta. Kaikki puhujat korostivat sitä, että harjoittelun tulee keskittyä tosietsinnöissä toimimiseen pelkkien koesuoritusten saavuttamisen sijaan. Kun lopullinen päämäärä on selkeänä mielessä, pysyy myös harjoittelu monipuolisempana. On tärkeää muistaa, että eteenpäin koulutetaan koirakkoa – siis koiraa ja ohjaajaa, ei pelkästään koiraa. Kun perusasiat osataan, on harjoittelussa sisällytettävä sokkoharjoittelua eli tilanteita, joissa ohjaaja ei tiedä mitään maalihenkilöiden liikkeistä tai sijainnista. Vain tällaisen harjoittelun avulla on mahdollista oppia koiran käyttämistä etsinnän välineenä: sen osaaminen on asia, jonka arvioijat haluavat viranomaistarkastuksessa nähdä. Viranomaistarkastus ei kuitenkaan ole päätavoite, vaan sen jälkeen alkaa erikoistuminen ja koiraa koulutetaan yhä eteenpäin.

Alustusten jälkeen liiton tilastoista vastaava Martti Koponen kävi läpi vuoden 2019 pelastuskoirakokeiden hylkäyssyitä loppupäivän ryhmäkeskustelujen pohjaksi. Rauniokokeiden koekäyntejä on viime vuosina ollut hyvin vähän (n. 50 kpl/vuosi), joten niiden hylkäyssyistä ei voi osoittaa juuri mitään yleispätevää. Hakukokeissa yleisin hylkäyssyy oli ajan loppuminen, mikä johtui joko ohjaajan toiminnasta etsinnän aikana (esim. puutteellinen etsintäsuunnitelma, suunnistus- tai koiranlukutaito) tai koiran toiminnasta (esim. tehoton etsintä). Toinen hyvin yleinen hylkäyssyy oli jättö, mikä herätti paljon keskustelua. Alhaisin hyväksymisprosentti (47 %) on haun loppukokeessa. Mahdollisiksi selityksiksi osallistujat nostivat kaksi asiaa: joskus koirakko saa hyväksytyn tuloksen peruskokeesta hyvinkin puutteellisella suorituksella hallittavuuden tai ilmaisun osalta, ja toisaalta pohdittiin sitä, osallistutaanko kokeeseen peruskokeen jälkeen turhan kevyesti harjoittelematta tarpeeksi lisää.

Jälkikokeista peruskokeessa takajälki on suurin yksittäinen hylkäyssyy. On tärkeää huomata, että peruskoe on jälkikokeista ainoa, jossa jäljen suunnan valinta testataan. Koponen muistutti, että takajälki on myös viranomaistarkastuksissa yksi suurimpia hylkäyssyitä. Suunnan valinnan lisäämisestä koesääntöihin myös muissa jälkikokeissa on keskusteltu. Myös jälkikokeista loppukokeen hyväksymisprosentti on alhaisin (26 %), ja siinä yleisin hylkäyssyy on jäljen hukkaaminen.

Ryhmätöissä nimettiin harjoittelun painopisteitä

Seuraavat kaksi tuntia seminaarin lähes 70 osallistujaa työskentelivät kymmenessä pienryhmässä. Ryhmäkeskustelujen tehtävänä oli nimetä 1) kolme painopistettä koirien harjoitteluun 2) kolme painopistettä ohjaajien koulutukseen ja 3) kolme painopistettä ryhmätreenien ulkopuolella tapahtuvaan harjoitteluun. Lisäksi ryhmien tuli miettiä tapoja tiedon jakamiseen ja asettaa tavoite: kuinka monta hälytyskoiraa Pelastuskoiraliitolla on strategiakauden päättyessä vuoden 2022 lopussa? Ryhmätyöskentelyn tulokset purettiin yhteisessä keskustelussa.

Koiran harjoittelun painopisteet

1. Motivaatio
2. Mielentila
3. Ilmaisu

Motivaatiosta oli keskustelu jo aamupäivällä jätön paljastuttua hyvin yleiseksi hylkäyssyyksi. Loppujen lopuksi sekä haku- että jälkityöskentelyssä koiran motivaatio löytää ja ilmaista maalihenkilö on avainasemassa. Koiran mielentilan suhteen korostettiin erityisesti itsevarmuutta ja itseluottamusta: niiden ja hyvän motivaation avulla koira pystyy ratkaisemaan ongelmalliset tilanteet. Ilmaisun suhteen on tärkeää muistaa, että pelkkä motivaatio ei riitä, vaan koiran tulee osata myös suorittaa ilmaisu teknisesti – aloittaa haukkuminen ja jatkaa sitä, tarttua rullaan ja tuoda se ohjaajalle, tehdä kertovaan ilmaisuun kuuluva tehtävä ohjaajan toiminnasta huolimatta – kaikenlaisissa olosuhteissa.

Ohjaajan harjoittelun painopisteet

1. Koiranlukutaito
2. Koulutustaidot
3. Harjoittelun suunnitemallisuus

Ohjaajan koulutuksessa haluttiin keskittyä ensinnäkin koiranlukutaidon kehittämiseen. Omalla toiminnallaan koiranohjaaja voi joko tukea tai haitata koiran työskentelyä. Mitä tarkemmalla silmällä seuraa koiransa käyttäytymistä, sitä paremmin havaintoja pystyy hyödyntämään vaikeissakin tilanteissa.

Kaksi muuta ohjaajan koulutuksen painopistettä olivat koulutustaidot ja harjoittelun suunnitelmallisuus. Kouluttamisen perusteiden osaaminen ja esimerkiksi hallittavuuden kouluttaminen ovat asioita, joiden päälle rakennetaan varsinainen pelastuskoiran koulutus. Jotta koulutuksessa voitaisiin edetä kohti lopullista tavoitetta, tulee ohjaajan hahmottaa se kokonaisuus, mistä pelastuskoiran työskentely koostuu eli mitä etsinnöissä toimivan koirakon tulee osata. Toisaalta suunnitelmallinen eteneminen ei ole mahdollista, ellei ohjaaja ymmärrä, miten koiran oppiminen ja koulutusprosessi etenevät yleisellä tasolla.

Omatoimisen harjoittelun painopisteet

1. Kestävyys
2. Suunnistus
3. Koiran ja ohjaajan suhde

Omatoimisen harjoittelun suhteen painopiste-ehdotuksiin syntyi enemmän hajontaa. Selkeä näkemys oli siitä, että omatoimista harjoittelua tulee tehdä. Viime vuonna tehdyssä jäsenkyselyssä yhdeksi suurimmista esteistä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kouluttamisessa mainittiin ajankäyttö. Omatoimiharjoittelun pohtimisella haluttiinkin antaa ohjeita siihen, kuinka harjoitteluun käytettävissä oleva aika tulee hyödynnetyksi mahdollisimman tehokkaasti. Yhtenä keskeisimmistä nousi esiin paitsi ohjaajan myös koiran kestävyys ja peruskunto. Tällä on suora vaikutus myös motivaatioon: mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin jaksaa työskennellä. Puhtaasti ohjaajien taitojen kehittäminen haluttiin omatoimisessa harjoittelussa ohjata suunnistuksen harjoitteluun. Tämän taidon kehittäminen auttaa myös etsintätaktiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa sitä myöden, kun kartan- ja maastonlukutaito harjaantuu. Kolmanneksi painopisteeksi nimettiin ohjaajan ja koiran suhteen kehittäminen eli arjessa tapahtuva hallittavuus- ja ympäristöharjoittelu.

Koska koiraa ei voi laittaa vastuuseen omasta koulutuksestaan, on loppujen lopuksi ohjaajan motivaatio pelastuskoiran kouluttamisen lähtökohta. Pelastuskoiraharrastus on joukkuelaji, ja motivaation ylläpitämisessä harjoitusryhmä on keskeisessä osassa. Kouluttajan vastuulla on edesauttaa sitä, että ryhmässä on turvallinen ilmapiiri. Hyvä harjoitusryhmä on sitoutunut kouluttamaan kaikkia ryhmän koiria, jolloin myös yksittäinen koiranohjaaja sitoutuu ryhmään helpommin. Toisaalta tärkeä motivaatiota ylläpitävä tekijä voi olla myös kokemus siitä, että oma panos on merkityksellinen ja tehdylle työllä eli koulutetuille pelastuskoirille on tarvetta. Jos kokeneet harrastajat lopettavat harrastuksen, heidän mukanaan menetetään koirakon lisäksi myös paljon osaamista.

Puheista käytäntöön

Seminaarin tavoitteena oli muodostaa yhteinen käsitys pelastuskoirakon koulutuksessa tärkeistä asioista. Niiden tunnistamisen ja nimeämisen jälkeen on harjoittelussa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Yksi mahdollinen koulutusta tukeva kanava olisi materiaalipankki, johon olisi koottu harjoittelua tukevia materiaaleja kuten harjoitusideoita ja harjoittelun seurantaa helpottavia dokumenttipohjia. Parissa yhdistyksessä on pilotoitu VIRTA-valmennusta liiton kokeet hyväksytysti suorittaneille koirakoille. Valmennuksissa on käsitelty etsintätaktiikkaa, harjoiteltu jäljen käyttöä osana kokonaisuutta pelastuskoiran työskentelyssä ja järjestetty VIRTA-harjoitus koirakoille.

Seminaarin järjestelyryhmä kokoontui myöhemmin keskustelemaan siitä, millaisilla tavoilla yhdistyksiä voitaisiin tukea koulutuksessa. Tiedon jakamisen kanavia pohdittiin ryhmätöissä, mutta niihin ei ehditty kunnolla pureutua loppukeskustelussa. Liiton vuosittaisessa kouluttajaseminaarissa voitaisiin jatkossa keskittyä painopisteiksi nimettyihin teemoihin. Yksi helposti koko liiton jäsenistön saavuttava kanava on blogi, jossa jaetaan jatkossa enemmän myös koulutuksellista sisältöä kuten hälykoirien koulutustarinoita. Myös testaajat ovat keskeinen tiedonjakoreitti, ja testaajan onkin tärkeä muistaa, että koe on aina myös koulutuksellinen tilanne. Seminaarissa tuotiin hyvin vahvasti esiin tarve yhdistysten väliseen yhteistyöhön ja mentorointiin, joten seuraavaksi pohditaan, miten liitto voisi tukea verkoston kehittymistä.

Seminaarin lopuksi osallistujat asettivat yhdessä tavoitteen hälytyskelpoisten koirakoiden määrästä: Pelastuskoiraliiton kuluvan strategiakauden loppuessa vuonna 2022 joulukuussa on hälytettävissä 129 koirakkoa. Se tarkoittaa, että kolmen vuoden kuluttua hälytettäviä koirakoita on 23 % enemmän kuin tällä hetkellä.

Kuva yllä: Frisco / Timo Jyllilä

Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry järjesti viime elokuussa toista kertaa vesistöetsintäleirin. Ensimmäistä kertaa vesistöetsintää harjoiteltiin leirimuotoisesti vuosi sitten ja saadun palautteen perusteella päätettiin leiristä tehdä vuotuinen. Vaikka pääosa Varsinais-Suomen alueen hälytyksistä suuntautuu kuivalle maalle, on koirakoiden vesistöetsintäosaaminen rannikolla enemmän kuin suotavaa.

Leirille osallistui seitsemän koirakkoa, kaksi koiratonta maalimiestä sekä ylimääräinen venekuski ja tietenkin leirikokki. Pääsyvaatimuksina koirakoilla oli ohjaajan kuuluminen hälytysryhmään, koiralla peruskoe haussa tai raunioilla sekä koirakon viihtyminen veneessä, jotta työskentely on mahdollista. Leiriläiset noudettiin tukikohtana olleeseen saareen lauantaiaamuna klo 9 ja majoituspaikkojen jaon jälkeen aloitettiin heti alustuksella siitä, mitä ja miten kahden päivän aikana on tarkoitus treenata. Osa leiriläisistä oli mukana myös viime vuonna, joten idea oli suurimmalle osalle tuttu. Tarkoituksena oli siis opettaa ja vahvistaa koirien kykyä havaita veneestä käsin kohdehaju, jonka ilmavirta kuljettaa luodolta tai saaresta sekä ohjaajien kykyä oppia lukemaan koirien reaktioita, jotta mahdollinen rantautuminen voitaisiin tehdä mahdollisimman lähelle kohdetta.

Veneestä rantaan

Lauantain ensimmäinen treenikierros aloitettiin sijoittamalla pitkulaisen luodon molempiin päihin maalimies. Koska tavoite on, että koirat käyttävät nenäänsä silmien sijaan, saivat maalimiehet makoilla luodoilla kallionkoloissa tai ruovikon seassa, usein vielä pressulla peitettynä. Ensimmäisillä treenikierroksilla pyrittiin siihen, että reagoidessaan ilmavirran tuomaan hajuvanaan koira saisi mahdollisimman nopeasti palkkion toiminnastaan. Käytännössä siis selkeän reaktion jälkeen rantauduttiin mahdollisimman nopeasti hajulinjassa, jotta koira pääsi hakemaan palkkion maalimieheltä. Alkuharjoitus toteutettiin niin, että veneen kulkiessa sivusuunnassa niin sanotussa hajukolmiossa tuuli kantoi maalimiesten hajun melko paljaan luodon yli selvästi koirien haistettavaksi.

Treenikierrokset toteutettiin kahdella veneellä niin, että edellisen koirakon saatua tehtävän suoritettua, oli seuraava venekunta jo odottamassa vuoroaan. Maalimiesten tehtäväksi jäi pysyä selvillä siitä, mikä palkka on kenenkin sekä maalimiesvuorojen vaihtuessa muistaa hypätä jo edellisen koirakon veneeseen vaihtoa suorittamaan. Kun ensikertalaiset olivat saaneet kiinni ideasta ja jo aiemmin treenanneet muistaneet, mistä tässä touhussa on kyse, ryhdyttiin nostamaan vaikeustasoa.

Seuraavaksi maalimiehet siirrettiin pieneltä luodolta saaren rannalle. Tässä vaiheessa sääolosuhteet toivat vielä oman haasteensa, sillä tuuli tyyntyi ja vaihtoi suuntaa. Jotta koirilla edelleen oli mahdollisuus saada haju, täytyi koiranohjaajien käydä keskustelua myös venekuskien kanssa ajolinjoista ja toisaalta venekuskien kertoa, mistä veneellä on mahdollista kulkea ja mihin voidaan rantautua. Koirakon ja kuskin lisäksi veneessä oli aina myös kouluttaja tukemassa ja ohjeistamassa koiranohjaajaa. Kouluttamisesta vastasivat viime vuoden tapaan kaksi yhdistyksemme kouluttajaa, joilla on kokemusta vesistötyöskentelystä.

Eleiden tarkkailua

Toisena päivänä siirsimme tukikohdan aamupäivän ajaksi isompaan saareen, jonka rantalinjaa hyödyntäen saimme luotua koiranohjaajille lisähaastetta, kun etsintämatka piteni. Ensimmäinen maalimies oli alkumatkassa, mutta kauempana rannasta, kun taas toisen maalimiehen luo oli kuljettava pidempi matka rantaa myöten, koiran eleitä lukien ja hajubongaukseen luottaen. Tässä tarkkasilmäisyys ja koiranlukutaito korostuivat, sillä koirien tavat reagoida hajuun veneessä ollessaan vaihtelivat. Koiran halutaan ilmaisevan haju, mutta pysyvän rauhallisena, minkä vuoksi liiallinen kehuminen saattoi rohkaista koiraa esimerkiksi yrittämään veneestä hyppyä liian aikaisin. Rantautumislupa tuli kuitenkin aina viime kädessä venekuskilta, joten koirakon tuli malttaa mielensä. Suurin osa koirista reagoi hajuvanaan selkeällä kuonon, pään tai koko kehon liikkeellä, hajua ilmavirrassa seuraten. Ne saattoivat myös kurotella vedenpintaa kohti, sillä osa hajusta liikkuu veden mukana. Koirista muutaman reaktiot olivat todella vähäeleisiä, lähinnä kirsusta erotettavan haistelutahdin muutosta sen mukaan, oltiinko hajuvanalla vai ei. Rantauduttaessa kuitenkin näki selvästi, että koirat tiesivät, missä suunnassa kohde on.

Kahden päivän leirin aikana otettiin isoja harppauksia koirien ja ohjaajien taidoissa. Koirat oppivat nopeasti, mikä on pelin idea ja ohjaajat huomasivat muutoksia koiriensa käytöksessä. Lisäksi viikonlopun aikana opittiin taas lisää siitä, miten isoja eroja voi ilmavirtojen liikkeissä olla vesistöjen lähellä, kun pääosin on totuttu treenaamaan metsäisemmissä maastoissa ja tulkitsemaan ilmavirtoja maalla. Ensi vuoden leiriä odotellessa!

Tavoitteiden saavuttaminen vaatii työtä

Pelastuskoiraliiton arvoiksi määritellyt vapaaehtoistyö, laatu, yhteistyö ja avoimuus ohjaavat toimintaa edelleen. Liiton tehtävä on tuottaa pelastuskoirakoita käytettäväksi kadonneiden etsinnässä ja toimia viranomaisten apuna. Tämän tehtävän toteuttamiseksi on asetettu tavoitteet: 1) hälytyskoirien määrän lisääminen, 2) hälytysmäärien lisääminen ja 3) hälytysorganisaation vahvistaminen.

Strategiatyöryhmän jäsen Sanna Ainola toteaa, että asetetut tavoitteet ovat isoja eivätkä toteudu hetkessä.
– Tilastot osoittavat tasaista nousua pitkällä aikavälillä. Kuitenkin edelliseen strategiakauteen osuivat sekä koesääntömuutokset että VIRTA-ohjeen muutos, mikä varmasti hidasti kehitystä esimerkiksi hälytyskoirakkojen määrän kasvussa. Toisaalta viimeisen parin vuoden aikana myös alueelliseen koulutukseen on panostettu paljon ja liiton hallitus on hyväksynyt useita alueellisia koulutushakemuksia, jotka tähtäävät esimerkiksi toisen maastolajin osaamisen vahvistamiseen tai etsintätaktiseen koulutukseen.

Tähtäin tosielämässä

Alkuvuodesta tehtyjen jäsen- ja sidosryhmäkyselyjen tuottamien vastausten perusteella strategiatyö suunnattiin koulutuksen suunnitteluun ja tehostamiseen. Tämän vuoden aikana koulutustyöryhmä on jo aloittanut liiton koulutusjärjestelmän koulutusten päivittämisen, ja kouluttajakoulutuksen uutta versiota pilotoitiinkin lokakuussa.
– Uutena keskustelussa on ollut viranomaistarkastukseen valmentava koulutus, Sanna Ainola kertoo. – Muutamissa yhdistyksissä sellaisia on kokeiltu tai kokeillaan parhaillaan. Myös pelastuskoirakon koulutuspolku tarvitsee edelleen selkeyttämistä.

Kevään yhdistyspäivillä käytiin keskustelua muun muassa siitä, tukeeko nykyinen koejärjestelmä harjoittelua kohti tosietsintöjä vai ohjaako se harjoittelua liiaksi kokeiden kaltaiseen suuntaa.
– On tärkeää vahvistaa tietoisuutta siitä, mitä pelastuskoirakolta vaaditaan. Vaikka ohjaajakin kehittyy vähitellen, olisi tärkeää hahmottaa kokonaisuus alusta asti. Harjoittelun ei pitäisi keskittyä kokeisiin vaan sitä pitäisi peilata siihen, mitä tosietsinnässä tarvitaan.

Pelastuskoira tutuksi

Tietoisuuden lisääminen pelastuskoirista on keskeistä niin hälytyskoirien kuin hälytysten määrien lisäämisen kannalta. Jotta pelastuskoirat hälytettäisiin etsintöihin mahdollisimman usein, on lisättävä näkyvyyttä sekä poliisin että Vapepan suuntaan.
– Osaamisen markkinointi on tärkeää! Sanna Ainola huomauttaa. – Lisäksi pyritään vahvistamaan pelastuskoiratoimijoiden asemaa hälytysorganisaatiossa esimerkiksi kannustamalla Vapepan koulutuksiin. Tänä syksynä samalla Vapepa-johtajakurssilla olikin useita pelastuskoiraharrastajia eri yhdistyksistä.

– Koko hälytysorganisaation vahvistamisen kannalta myös paremmasta verkostoitumisesta olisi hyötyä. Liiton hälytysryhmäyhteyshenkilön lisäksi olisi ainakin pohdinnan arvoista rakentaa verkostoa esimerkiksi yhdistysten Vapepa-yhteyshenkilöiden välillä.

Hälytyskoirien määrää halutaan lisätä tuttujen toiminta-alueiden lisäksi myös sellaisilla maamme alueilla, joilla Pelastuskoiraliiton yhdistyksiä ei vielä ole.
– Uusia yhdistyksiä voitaisiin tukea liiton koulutusjärjestelmän koulutusten lisäksi materiaalipaketeilla ja mentoroinnilla, Sanna Ainola pohtii. – Pelastuskoiraliiton aktiiveissa on paljon tekijöitä, joilla on kokemusta ja tietoa. Mentorointia voisi olla paitsi yhdistysten myös hälytysryhmien välillä. Näkisin mielelläni harjoittelun kehittyvän vertaistukeen perustuvan koulutuksen lisäksi vähitellen kohti valmennusta.

Strategiatyöryhmän työ jatkuu taustalla

Pelastuskoiraliitto ei pysty sanelemaan tai pakottamaan yhdistystensä jäsenistön toimintaan, koska – kuten arvotkin määrittelevät – kyse on vapaaehtoistyöstä. Sitoutuneet harrastajat ovat koko pelastuskoiratoiminnan perusta.
– Toimijoita on tuettava siten, että motivaatio harrastamiseen säilyy, Sanna Ainola toteaa. – Epäkohtia toiminnasta on aina helppo löytää. Niiden pohtimisen sijaan meidän on keskityttävä siihen, mitä asialle voidaan tehdä näissä olosuhteissa ja käytettävissä olevilla resursseilla.

Strategiatyöryhmän työ ei pääty strategian julkaisuun, vaan se jatkaa ohjausryhmänä läpi strategiakauden. Myös strategiantyön avuksi alkuvuodesta tehty kysely toteutetaan uudelleen jossain kohdin.
– Seuraamme kenttää herkällä korvalla ja ehdotamme ohjausliikkeitä tarvittaessa. Strategiakauden aikana työryhmä keskittyy niihin asioihin, jotka palvelevat tavoitteiden toteutumista.

Artikkelikuva: Markus Ahtinen

Kuusamon Pelastuskoirat ry kutsui jo toistamiseen alkukesään sijoittuvan jälkileirinsä kouluttajaksi Maarit Rokkamäen, joka tarjoaa koulutuspalveluja toiminimellään Jälki Käteen. Omien sanojensa mukaan Maarit on ihan hurahtanut jälkeen haun ollessa pienesti pakkopullaa, kun taas meillä muilla asia tuppaa vielä olemaan toisin päin. Toivoimme meihin tarttuvan edes pienesti Maaritin paloa jäljestämiseen, ja innostavan kouluttajan vanavedessä näin kävikin. Saimme seurata leirin aikana myös Maaritin VIRTA-tarkastetun saksanpaimenkoira Konnan jälkityöskentelyä, jossa selvästikin oli havaittavissa koiran kanssa tehty hieno koulutustyö ja koiran kyky huolehtia jäljestä itsenäisesti.

Jälkileiri ajoitettiin helatorstain tuntumaan, jolloin Maarit saatiin saapumaan Kuusamoon jo torstaina ja perjantai oli ihan täysimittainen leiripäivä. Maastossa vietettiin perjantaina ja lauantaina melkein 12 tuntia ja sunnuntainakin tavallisen toimistotyöläisen työpäivän verran. Askeleita kertyi mittariin melkoisesti ja pakarat siukuivat piukkoina peltojälkeä hinkatessa. Kelit hellivät kuusamolaisittain – kolmen päivän aikana lämpötila vaihteli nollan tuntumasta 15 asteeseen, välillä sade vihmoi vaakasuoraan, rakeita ropisi eikä auringonpaisteeltakaan vältytty. Villakalsarit ja kunnon sadeasu olivat tarpeen useimpina päivinä. Mutta eipähän kärsitty itikoista, punkeista tai kyykäärmeistä!

Kuusamosta mukana oli varsin runsas rotukirjo: useampi porokoira, käyttölinjaisia cockerspanieleja, punainen irlanninsetteri, belgianpaimenkoira, valkoinenpaimenkoira, kultainennoutaja ja muutama karkeakarvainen unkarinvizsla. Kuusamolaisten lisäksi joukkoon mahtui myös vieraileva koirakko Nuorgamista asti. Alle vuoden ikäisen labradorinnoutaja Ransun omistajat olivat noviiseja jäljestämisessä, mutta Maaritin opeilla sekä Ransu että ohjaajat pääsivät nopeasti jyvälle ja palailivat kotiin tyytyväisinä, treenireppu täynnä hyviä harjoitteita jatkoa ajatellen.

Perjantaina päivä aloitettiin tason tarkastuksella; jokainen koirakko teki itselleen tyypillisen jälkitreenin Maaritin seuratessa matkassa. Melko moni koirakko esitteli metsässä vauhdikasta kaahotusta ja niinpä iltapäivästä suunnattiinkin peltojäljen tekoon namijälkenä tarkkuuden maksimoimiseksi. Tätä ennen Maarit mallinsi Ransun kanssa peltojäljen alkeita ruohikossa ja sai muutaman treenin avulla riemukkaasti hypähdelleen Ransun jäljestämään tarkasti askel kerrallaan. Suurin osa osallistujista viettikin koko jälkileirin loppuosan pellolla ja osa koirista (ja eritoten ohjaajista) tarvitsi peltojäljen rytmityksessä Maaritin napakkaa otetta, jotta koirat saatiin keskittymään jokaiseen askeleeseen riittävällä tarkkuudella. Oman paikallisen haasteensa peltotyöskentelyn toivat porot, joita kiinnostivat kovasti pellolla kykkivät ihmiset. Koirat keskittyivät kuitenkin jäljestämiseen todella hienosti, kuten poronhoitoalueella kuuluukin.

Muutamalle edistyneemmälle koirakolle tehtiin jälkileirin aikana haastavampia metsäjälkiä, joissa oli mukana paluuperiä, kannon nokassa istuskelua, kelorunkojen päällä kävelyä ja tiukkoja piikkejä jäljellä. Yhdelle koirakolle mallinnettiin etsintäketjun hallitsemattoman innostunutta käytöstä esinelöydön ympärillä (kuulemma KUPE:n jäsenet voisivat mainiosti perustaa myös oman kesäteatterin), mistä lähtötilanteesta koirakko suoritti sitten jäljennoston hyvin epämääräisten paikannusohjeiden perusteella.

Käyttöönottotarkastukseen valmistautuvalle koirakolle tehtiin jäljennostoja koiran ollessa vapaana, ja ohjaajalle etsittiin sopivat viimeistelytreenit kohti VIRTAa. Hälykoirille tehtiin harjoitus, jossa yksi koira nosti jäljen vapaana ja siirsi tehtävän toiselle koirakolle, joka jäljesti kytkettynä. Jäljestämiseen vaihtelevasti syttyvälle koiralle tehtiin pakenevan jäljentekijän avulla motivointitreenejä, joista koira selvästi innostui, jäljestämisen tarkkuuden säilyessä myöskin hyvänä.

Itse osallistuin jälkileirille reilun vuoden ikäisen käyttölinjaisen cockerspanielin Mopon kanssa. Mopo oli yksi edellä mainituista kaahottajista, jolle olin jo etukäteen toivonut Maaritilta ohjeita vauhdin hillintään ja jäljestämisen tarkkuuden kehittämiseen. Vietimmekin ensimmäistä reipasvauhtista metsäjälkeä lukuun ottamatta koko viikonlopun pellolla. Itselleni haasteita tuotti vauhdikkaasti eteenpäin kauhovan Mopon jäljestämisen rytmittäminen; tavoitteena oli koiran jarruttaminen askeleiden välillä ja liinan löysääminen koiran syödessä jäljellä olevaa namia. Koiran kuonon nuohotessa sinne tänne oli vaikea hahmottaa, milloin koira syö ja milloin se vain nuuskii innokkaasti. Ratkaisuna tähän päädyimme hinkkaamaan askeleet jäljelle erittäin näkyvästi sekä suurentamaan namipalan kokoa, jotta ohjaajakin näkee namit. Lisäksi sijoitimme aina silloin tällöin askeleiden päälle ”jarrukekoja” eli isomman määrän ruokaa, jotta koira saatiin pysähtymään hieman pidemmäksi ajaksi ja ohjaaja mukaan jäljestämisen rytmiin. Näillä opeilla jatkamme nyt treeniä ja haemme koiralle malttia jäljestämiseen sekä itsenäisyyttä jäljellä pysymisestä huolehtimiseen. Saimme Maaritilta hyvät vinkit erilaisten elementtien vaihteluun (alusta, jäljen muoto, namien määrä/tiheys jäljellä jne).

Jälkileiri toi jäljestämisen treenaamiseen selvästikin sitä kaipaamaamme intoa ja suunnitelmallisuutta ja kalenteria tutkaillaan jo ensi kesän jälkileirin aikataulutusta ajatellen. Jos kuusamolaisilta jää paikkoja yli, muutkin treenaajat ovat taas tervetulleita mukaan (tosin Nuorgamista taitaa olla jo yksi varaus vetämässä). Suosittelemme lämpimästi ulkopuolisten jälkikouluttajien hyödyntämistä, jos omassa yhdistyksessä ei löydy osaamista jäljestämisen kouluttamiseen.

Yläkuva: Heli Törmänen ja Usva

Jäsenmäärä kasvussa, hälytyskoirien määrä ei

Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistysten hälytysryhmien henkilömäärä on kasvanut samassa suhteessa kuin liiton jäsenmäärä. Hälytyskelpoisten koirien määrä ei kuitenkaan ole kasvanut suhteessa Pelastuskoiraliiton jäsenmäärään. Hälytyskoirien keski-ikä on tällä hetkellä 8 vuotta 3 kuukautta, eikä uusia hälytyskoiria ole tullut kovin paljon. Hälytyskoirien iästä ei ole aiempaa tilastotietoa, mutta todennäköisesti koirien keski-ikä on noussut.

Koeosallistumiset Pelastuskoiraliiton kokeisiin ovat nousseet samassa suhteessa kuin liiton jäsenmäärä, kun huomioidaan se, että loppukokeen toinen koeosuus jäi pois koesäännöistä vuonna 2017. Hyväksyttyjen koetulosten osuus koeosallistumisista on pitkällä aikavälillä pysytellyt välillä 50–60 %. Koetulokset eivät siis näytä johtavan hyväksyttyihin viranomaistarkastuksiin.

Hälytysten määrä vaihtelee alueellisesti

Pelastuskoirakot ovat viranomaisten käytössä oleva resurssi, joka hälytetään tehtävään tarvittaessa. Hälytysten kokonaismäärä on kasvussa valtakunnallisesti, mutta alueellisissa hälytysmäärissä on todella paljon vaihtelua. Uudellamaalla ja Hämeessä tilanne on hyvä, ja pelastuskoirakot hälytetään tehtäviin matalalla kynnyksellä. Myös Keski-Suomessa etsintöjä tulee koirakoille melko hyvin. Varsinais-Suomessa hälytyksiä on kahtena edeltävänä vuonna ollut aiempaa vähemmän. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa hälytyksiä on hyvin vähän, ja Lapissa pelastuskoirakot ovat saaneet muutamia hälytyksiä.

Pelastuskoiraliitto on työskennellyt aktiivisesti Vapepan ja poliisin suuntaan, jotta liiton yhdistysten hälytysryhmiä hälytettäisiin tehtäviin entistä herkemmin. Kokonaishälytysmäärä sisältää myös esihälytykset eli hälytykset, jotka eivät ole johtaneet etsintään. Hälytysten kokonaismäärä ja etsintään johtaneiden hälytysten määrä on nousussa samassa suhteessa.

Jäsenistö on hyvin kouluttautunutta

Hälytysorganisaation vahvistamisella halutaan vaikuttaa paitsi omien hälytysryhmien koulutustasoon myös koiratoimijoiden sijoittumiseen etsintäorganisaatiossa. Pelastuskoiratoimijoiden määrä Vapepa-johdossa on kasvanut hieman. Yksi keskeinen lisä hälytysryhmien sisäisessä koulutuksessa oli Pelastuskoiraliiton ryhmänjohtajakoulutuksen aloittaminen vuonna 2018.

Pelastuskoiraliiton jäsenistön koulutustaso on jäsenyhdistyksille tehdyn tilastokyselyn mukaan hyvä. Myös hälytysryhmien ulkopuoliset kouluttautuvat aktiivisesti, joten hälytettävissä olevien henkilöiden todellista koulutustasoa ei ole mahdollista todentaa tämän kyselyn vastausten perusteella.

Uusi strategia rakentuu aiemman pohjalle

Yhdistyspäivien osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että nyt käytössä olevaa strategiaa voidaan jatkaa seuraavan kauden ajan. Jotta tavoitteet toteutuvat paremmin, tarvitaan konkreettinen toimenpideohjelma. Mitä asioita Pelastuskoiraliiton toimijat tekevät strategiakauden aikana, jotta hälytyskoirien määrä saadaan kasvuun tai hälytysmäärät nousuun kaikilla alueilla? Paljon keskustelua herätti esimerkiksi se, tukeeko Pelastuskoiraliiton nykyinen koejärjestelmä harjoittelua kohti käyttöönottotarkastusta ja etsintöjä, vai ohjaako se harjoittelua liiaksi kokeiden kaltaiseen suuntaan.

Keskustelussa nousi esiin kaksi keskeistä teemaa: liiton sisäinen koulutus ja tietoisuuden lisääminen pelastuskoirista. Pelastuskoiraliitto voi parhaiten vaikuttaa omiin toimijoihinsa kouluttamalla jäsenyhdistyksiä. On tärkeää, että etenkin uusilla harrastajilla on riittävän selkeä käsitys siitä, mitä etsinnässä työskentely koiran kanssa edellyttää. Toisaalta on tärkeää kasvattaa tietoisuutta pelastuskoirista ensinnäkin alueilla, joilla ei ole vielä Pelastuskoiraliiton alaista toimintaa ja toiseksi Vapepa-johdon ja muiden etsinnässä toimivien yhteistyökumppaneiden keskuudessa.

Pelastuskoiraliiton hallitus on jäsenyhdistysten ehdotusten perusteella nimennyt strategiatyöryhmän, joka on aloittanut työnsä paitsi yhdistyspäivien osallistujien myös tekemiensä kyselyjen antamilla eväillä. Seuraavan kauden strategia julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

Jäsenkyselyyn vastattiin aktiivisesti

Jäsenkyselyyn vastasi 313 jäsentä 38 yhdistyksestä, eli vain kahdesta yhdistyksestä vastauksia ei saatu lainkaan. Strategiatyöryhmän jäsentä Sanna Ainolaa (Päijät-Hämeen Pelastuskoirat) vastausaktiivisuus ilahdutti.
– On hienoa, että jäsenet ovat innostuneita ja kiinnostuneita ja haluavat selvästi vaikuttaa liiton toimintaan. Vastauksista näkyy, että asioita on mietitty. Myös vapaat kommentit tukivat suljettujen kysymysten vastauksia. Kokonaiskuva vastauksista on positiivisuus ja innokkuus.

Kyselyyn vastanneilla keskeisin tavoite on selkeä: koiran kouluttaminen hälytysryhmään asti. Hälytysryhmään etenemistä ei kuitenkaan pidetty helppona (vastauksen keskiarvo 2,55 asteikolla 1–5, jossa 1 tarkoittaa vaikeaa).  Suurin osa kyselyyn vastanneista harjoittelee pelastuskoiralajeja tai niitä tukevia harjoituksia 1–2 kertaa viikossa.
– Harjoitusmäärä yllätti hieman, sillä olisin luullut sen olevan suurempi, Sanna Ainola toteaa. – Tässä harrastuksessa halu ja mahdollisuus käyttää aikaa on tärkeää. Kyselyssä vastaajat kuitenkin realistisesti myös arvioivat ajankäytön yhdeksi isoimmista esteistä hälytysryhmään etenemiselle.

Kyselyn vastaajat eivät pitäneet koiran ominaisuuksia, koejärjestelmää tai yhdistyksen toimintaa esteinä hälytyskelpoisuuden saavuttamisessa. Vastauksissa suurimmaksi esteeksi ajankäytön ohella nousi ohjaajan oma kokemattomuus. Etsinnän kaltaista harjoittelua pidettiin yhtenä tärkeimmistä tekijöistä tavoitteen saavuttamisen kannalta. Vapaissa kommenteissa nousivat lisäksi esille toive yhdistyksen selkeästä koulutuspolusta, lajikoulutuksesta erityisesti jäljellä, yhdistysten välisestä yhteistoiminnasta sekä liiton järjestämistä yhteisistä koulutuksista.
– Etsinnän kaltaisen harjoittelun pitäisi olla meidän vahvuusalueemme. Olisi tärkeää saada konkareilla oleva tieto hyötykäyttöön kentälle ja harjoitusten suunnitteluun, Sanna Ainola toteaa.

Koirakoita ei voi hälyttää, jos niitä ei ole

Vapepalle tehtyyn sidosryhmäkyselyyn saatiin vastauksia kaikilta alueilta ja erityisesti Vapepa-johtajilta. Vastauksissa pelastuskoiraryhmiä pidettiin osaavina ja luotettavina. Erityisen tyytyväisiä vastauksissa oltiin alueiden tarkastamisen varmuuteen, yhteistyökykyyn ja johdettavuuteen sekä koirakoiden laatuun.

Pääsyitä sille, että pelastuskoirakoita ei käytetä etsinnöissä, nimettiin kaksi: koirakoiden käyttö ei ole tehtävässä tarkoituksenmukaista tai koirakoita ei ole saatavilla. Kyselyssä toivottiinkin koirakoiden määrän lisäystä siten, että pelastuskoiria olisi käytettävissä koko maassa.
– Tässä kyselyssä on hyvin nostettu Pelastuskoiraliitolle oleellisia asioita ja tuloksia. Kyselyssä on tunnistettu tärkeitä kehittämisen kohteita, sanoo valmiussuunnittelija Arsi Veikkolainen. – Koiraryhmät ovat osaamiseltaan profiloituneet korkealle. Kysely muistuttaa, että kyse on harrastuksesta.
– Pelastuskoiraliiton toiminnan näkökulmasta tärkeää on tietoisuuden lisääminen, Sanna Ainola sanoo. – Vapepa-harjoitukset ja vapepalaisten kanssa tehty yhteistyö on tärkeää.

Harjoitusaika pitää käyttää järkevästi

Viranomaisille tehtyyn kyselyyn saatiin vastaukset kaikista poliisilaitoksista ja lisäksi kymmenen vastausta pelastusviranomaisilta. Vastauksissa arvostettiin etenkin pelastuskoiraryhmien johdettavuutta, mutta osaamisessa ja luotettavuudessa toivottiin kehitystä.

– Vastauksissa heijastunee VIRTA-tarkastuksissakin todettu asia eli se, että ohjaaja ei luota koiran toimintaan vaan aluetta ihmetellään ja työstetään turhankin tarkkaan, ylikonstaapeli Jarmo Happo arvioi. – On tietysti hyvä, että työtä tehdään huolellisesti, mutta koiran on kuitenkin tarkoitus nopeuttaa etsintää. Harjoittelussa ajankäyttö tulisi kohdistaa niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä etsinnän kannalta. Perusharjoittelu on tärkeää, mutta treenaus tuntuu helposti ohjautuvan muunlaisiin asioihin.

Yhtenä luotettavuuteen vaikuttavana tekijänä nousi esille se, että viranomaisilla ei ole juurikaan tietoa siitä, miten pelastuskoiraryhmät harjoittelevat.

– Poliisilla on selkeät tarpeet meidän toiminnallemme, joten on lisättävä tietoisuutta ja näkyvyyttä osaamisestamme, Sanna Ainola toteaa. – Samoja asioita toivottiin myös viranomaisten vastauksissa. On hyvä tietää, että toiminnassa on kuitenkin jo ajateltu oikeita asioita.

Suuntana koulutuksen suunnittelu ja tehostaminen

Vaikka kysely toteutettiin melko nopealla aikataululla ja suunniteltiin ainoastaan strategiatyöryhmän omin voimin, sillä onnistuttiin saamaan paljon sellaista tietoa, jota strategiatyön pohjaksi tarvitaan.
– Kyselystä selviävät ydinasiat strategiatyötä varten. Kolmen vuoden strategiakausi on lyhyt aika, joten on valittava, mitkä asiat nostetaan keskeisiksi. Ajatuksena on toistaa sama kysely uudelleen strategiakauden aikana.

– Näkisin, että kyselyn vastausten perusteella strategiatyön on suunnattava koulutuksen suunnitteluun ja tehostamiseen. Lisäksi meidän on mietittävä sitä, miten pysymme kilpailukykyisinä suhteessa muihin harrastuksiin, Sanna Ainola sanoo. – Pelastuskoiratoiminta on kuitenkin myös harrastus, jota moni ihminen arvostaa hyvin paljon.

Artikkelikuva: Mikko Koljander

Etsintää ja ensiapua

Leirillä oli osallistujia viidestä eri yhdistyksestä: Etelä-Savon Etsintäkoirista, Haminan Pelastuskoiraharrastajista, Kotkan Pelastuskoirayhdistyksestä, Mikkelin Seudun Pelastuskoirista ja Keski-Suomen Pelastuskoirista. Koirakoita oli yhteensä kaksitoista, ja heistä muodostettiin koirapartiot ennakkokyselyn perusteella siten, että jokaisessa partiossa oli kokenut ja hieman kokemattomampi koiranohjaaja. Koirapartiot käyttivät koiriaan tehtävissä parhaaksi katsomallaan tavalla. Harjoittelua tehtiin Ilmasotakoulun maastossa ja paloharjoitusalueella. MPK järjesti harjoituksen majoitustilat sekä muonituksen.

Leirin kulku ja teemat päätettiin osallistujille tehdyn ennakkokyselyn perusteella. Kyselyssä toivottiin pitkäkestoisia ja todenmukaisia etsintätehtäviä. Kyselyllä selvitettiin koirakon koulutustaso ja koiranohjaajan kokemus etsintätehtävistä koiran kanssa ja kartturina. Perjantaina harjoiteltiin pimeässä isoilla, todellisia tehtäviä vastaavilla etsintäalueilla. Lauantaina etsintää jatkettiin harjoituksella Vapepa-johdon alla. Kadonneina olivat toistensa kanssa – taas kerran – riitaantuneet Jukolan seitsemän veljestä, jotka ovat suorittamassa asepalvelustaan Ilmasotakoululla. Lauantain harjoitukseen kuului myös ensiaputehtäviä, joissa harjoiteltiin mm. elvytystä, ison verenvuodon tyrehdyttämistä ja sokin hoitoa sekä hätäpuhelun tekemistä.

Sunnuntaina leirin ohjelmassa oli tutustuminen lentopelastukseen. Maastoon oli sijoitettu maastopukuinen henkilö sekä maastopukuun ja huomioliiviin pukeutunut henkilö. Tehtävä esitteli osallistujille, miten lentoetsintää suoritetaan ja miten erilaiset maastot, kadonneen pukeutuminen ja muut vastaavat asiat vaikuttavat etsintään. Lisäksi koirakot saivat suunnitella itse harjoituksia erilaisilla rasteilla paloharjoittelualueella. Heidän käytössään oli varusmiesmaalimiehiä. Leirin päätteeksi pidettiin koulutus koiran ensiavusta, jonka aikana harjoiteltiin mm. paine- ja tassusidosten tekemistä koirille.

Tehotreenit etsintätaktiikkaan

Veera Lappi (Mikkelin Seudun Pelastuskoirat ry) osallistui leirille valkoinenpaimenkoira Incan kanssa. Koirakko on suorittanut loppukokeen hausta ja peruskokeen jäljestä ja tähtää nyt VIRTA:aan. Veera kertoi, että päällimmäisenä mieleen jäi tietysti lentopelastus, mutta kaikki treenit koiran kanssa maastossa olivat hyviä ja sekä hän että koira saivat niistä paljon irti.

– Oli paljon pitkäkestoista etsintää, tyhjiä alueita ja paljon jälkiä. Sain juuri sellaista painetta ja ongelmien ratkomista, mitä leiriltä halusinkin, ja sekä oma että koiran motivaatio riitti loppuun asti. Lauantaina takana oli jo useampi alueen vaihto ja jäljen ajo, ja Inca lähti edelleen hajuun törmätessään kohdehenkilön luo.

Monta aluetta tarkoitti myös paljon etsintäsuunnitelmien tekoa.

– Tärkein oppini etsintäsuunnitelmiin liittyen oli se, että isot alueet pitää ehdottomasti pilkkoa pienemmiksi. Silloin on selkeämpää, minkä osan alueesta on jo käynyt läpi ja mikä osa on vielä etsimättä. Oli tosi hienoa, että leirillä pääsi koko ajan olemaan joko kartturina tai koiranohjaajana eli näki kaiken toiminnan koirakon suunnalta.

Tyhjä vai ei?

Jenni Hautamäki (Haminan Pelastuskoiraharrastajat ry) osallistui leirille lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoira Taavin kanssa. Myös Jenni ja Taavi valmistautuvat parhaillaan VIRTA:n haun loppu- ja jäljen peruskokeiden suorittamisen jälkeen. Leirillä Jenni huomasi esimerkiksi sen, miten paljon eroa on löytää joku alueelta tai ilmoittaa sen olevan tyhjä.

– Pääsimme oikeastaan ensimmäistä kertaa suorittamaan noin pitkää todenmukaista etsintäharjoitusta. Alueen tarkastamiseen meni kolme tuntia ja vartti ja olin todella tyytyväinen Taaviin sen jaksaessa työskennellä. Opin myös koirasta uusia asioita, kuten sen, että pitkän etsinnän aikana alueella, jossa ei ole mitään hajuja, koira on rauhallinen ja hieman passiivisen oloinen, mutta heti kun tulee jokin haju tai jälki, se lähtee oma-aloitteisesti töihin. Meille annettu etsintäalue oli tyhjä, mutta sillä oli kuitenkin paljon jälkiä, jotka johtivat aina ulos alueelta. Oli itse mietittävä tosi tarkkaan, että voinko olla varma, ettei alueella ole ketään ja ilmoittaa johtoon, että alue on tutkittu. Omissa treeneissämme kun olen tottunut aina löytämään jonkun.

Leiri oli Jennille opettavainen. Hän oppi paljon uutta ja sai onnistumisia.

– Parasta oli ehkä kuitenkin se, että sain taas lisävarmuutta luottaa koiran taitoihin, motivaatioon ja osaamiseen sekä vinkkejä, mitä pitää jatkossa treenata lisää. Hauskin etsintä oli varmasti sunnuntain lyhyt treeni paloharjoitteluradalla, jossa oli mahdollisuus hieman erilaisen etsintätreenin toteuttamiseen.

Uusia ihmisiä ja uusia ideoita

Veera Lappi ja Jenni Hautamäki olivat kumpikin todella tyytyväisiä leiriin. Alueelliselle leirille osallistuminen kannattaa, koska siellä saa uusia näkemyksiä ja tutustuu uusiin ihmisiin.

– Tällaiset leirit ovat ihan loistavia mahdollisuuksia luoda kontakteja lähialueiden yhdistysten kanssa, ja tehdä yhteistyötä myös jatkossa, vierailuja toisten treeneissä, Veera sanoo. – Ja tietysti eri näkemykset ja tavat toimia luo aina hyvää keskustelua, omassa pienessä porukassa ei välttämättä aina huomaa tai tajua kaikkea.

Leirin puitteet saivat osallistujilta kiitosta.

– Puolustusvoimille erityiskiitos siitä, että saatiin varusmiehiä maalimieskäyttöön. Se, että maalimiehillä ei ollut mitään kokemista tai ohjeita siitä, kuin toimia koiran tullessa paikalle, lisäsi tilanteen autenttisuutta, Jenni sanoo. – Leirit ja isot harjoitukset nostavat aina motivaatiota ja antavat hyvää vertailupohjaa siihen, mikä on oma osaamistaso ja minkä asioiden treenaamiseen tulee jatkossa keskittyä. Leiri oli hieno kokemus ja jos jatkossa on mahdollisuus osallistua, olen varmasti mukana!

Kiitos yhteistyöstä:

Vapepa Keski-Suomi
Keski-Suomen Ilmailijat / Suomen Lentopelastusseura
MPK Ilmapuolustuspiiri
Ilmasotakoulu
SPR Suolahti