Pelastusopisto on jo useamman vuoden ajan järjestänyt Kuopiossa vuosittain pelastuskoiraohjaajille suunnatun varautumisen peruskurssin. Kurssille voivat hakea sekä Suomen Pelastuskoiraliiton että Suomen Palveluskoiraliiton alaisten yhdistysten koirakot. Paikalliset aluepelastuslaitokset asettavat hakijat puoltojärjestykseen. Useimmilta alueilta mukaan pääsee vain yksi tai korkeintaan kaksi osallistujaa.

Kurssiin kuului tänä vuonna kaksi ennakkoon suoritettavaa verkkokurssia sekä 5 päivää kestävä lähiopetusjakso Pelastusopistolla.

Päivä 1: ryhmäytyminen ja varusteet

Kurssilla toimittiin 4-5 hengen ryhmissä. Ryhmät valitsivat itselleen ryhmänjohtajan, vararyhmänjohtajan ja ensiapuvastaavan. Lisäksi joka päivälle tarvittiin autonkuljettaja, joka vastasi ryhmän käyttöön annetusta pakettiauto-koirakärry-ajoneuvoyhdistelmästä. Rooleja oli suositeltavaa viikon aikana vaihdella, kuitenkin niin että yhdellä henkilöllä sai olla kerrallaan vain yksi tehtävä ja kaikkien tuli olla selvillä kuka toimii missäkin tehtävässä. Aluksi tämä tuntui oudolta, mutta viikon aikana sisäistimme, että esimerkiksi autonkuljettaja ei pysty ajon aikana hoitamaan ryhmänjohtajan tehtäviä, tai että ryhmänjohtajalla on ensiaputilanteessa muita tehtäviä kuin potilaan hoitaminen. Selkeä kaikkien tiedossa oleva roolijako helpottaa kommunikointia, tehtävän aloittamista ja ylipäätään omassa tehtävässä toimimista.

Pakettiauto-peräkärry-yhdistelmän ajaminen ja etenkin peruuttaminen oli monelle kurssin jännittävin asia. Lähtökohtaisesti kaikki ajokortilliset ajavat kurssin aikana ryhmän autoa ja jos ei osaa, niin sitten opeteltiin. Opettelu toki tapahtui omalla ajalla iltaisin. Mutta niin vaan meidänkin ryhmässä kaikki oppivat ja selvisivät omasta ajovuorostaan.

Päivä 2: Tiedustelu

Toisena päivänä opeteltiin riskien arvioimista ja tiedustelua. Tiedustelua harjoiteltiin mm. koputtelemalla ja huutamalla tiedusteltavaan rakennukseen. Tarkoituksena molemmissa on aktivoida mahdollisia uhreja ja priorisoida mahdollisia etsintä- ja pelastuskohteita. Harjoituksissa pääsimme kokeilemaan sekä tiedustelijan että uhrin roolia. Yllättävää oli miten hyvin koputuksen ääni kantautuu rakenteita pitkin rakennuksen eri osiin. Myös tiedustelijoiden puhe saattaa kantautua sisälle, joten kannattaa miettiä mitä puhuu ja miltä se uhrista voi tuntua.

Toisen päivän viralliseen ohjelmaan ei kuulunut harjoituksia koirien kanssa, mutta illalla oli mahdollisuus osallistua vapaaehtoisiin harjoituksiin raunioalueella tai rakennuksessa. Iltaharjoitusten aiheen sai jokainen suunnitella itse.

Päivä 3: Etsintä ja raportointi

Kolmantena päivänä pääsimme varsinaisiin etsintätoimiin koirien kanssa. Kummasti koirien mukaan ottaminen sotki ajatukset ja jokaiselta ryhmältä unohtui jokin aiemmin opituista asioista. Yksi näistä kantapään kautta opituista asioista oli kulunvalvonta: ryhmällä pitää aina olla kulunvalvoja, joka kirjaa kaikki sortuma-alueelle tai rakennukseen menijät ja ulostulijat. Kulunvalvojalla pitää olla koko ajan tarkka tieto siitä ketkä ovat sisällä vaara-alueella. Kulunvalvojan tehtävä on niin tärkeä, että siihen pitää olla erillinen henkilö nimettynä eikä hän pysty samaan aikaan hoitamaan mitään muita tehtäviä.

Myös kolmannen päivän iltana oli mahdollisuus vapaaehtoisiin iltatreeneihin koirien kanssa.

Päivä 4: Soveltava harjoitus

Neljäs päivä kokosi yhteen kaikki aiempina päivinä opitut asiat: toimimme koko päivän ryhmissä osana isoa harjoituskokonaisuutta. Lisäksi uutena elementtinä tulivat mukaan Virven käyttö ja tehtäviin liittyvien lomakkeiden täyttäminen. Ryhmät saivat erilaisia tehtäviä, jotka ne suorittivat sopivia menetelmiä käyttäen. Aamupäivällä tiedusteltiin kohteita. Tiedustelun tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisia etsittäviä kohteita, joissa iltapäivällä tehtiin etsintää mm. koirien ja kameran avulla. Näissä tehtävissä koirilta vaadittiin jo enemmän kokemusta. Osan tehtävistä ryhmät suorittivat yksin, osassa kaksi tai kolme ryhmää toimi yhdessä.

Soveltava harjoitus toi konkreettisesti esille miten mitäkin aiemmin viikolla opeteltua asiaa hyödynnetään käytännössä. Yllättävä havainto oli, että koirien mukaan ottaminen vähensi ihmisten huomiokykyä – niin koiran ohjaajan kuin hänen parinsakin. Esimerkiksi kun ryhmänjohtaja kysyi rakennuksen kiertämisen jälkeen montako ovea siinä oli, koiranohjaaja osasi kyllä kertoa millä ovella koira oli ollut kiinnostunut, mutta ei sitä montako ovea kaikkiaan oli.

Soveltavassa harjoituksessa – kuten oikealla tehtävälläkin – on välillä pitkiä taukoja. Ne käytetään itsensä ja koiransa huoltoon ja lepoon. Haastavaa siitä tekee se että koko ajan pitää olla lähtövalmiudessa. Kun tehtävä tulee, sinne lähdetään ripeästi aikaa hukkaamatta, mutta kuitenkin järki mukana ja turvallisuus huomioiden.

Päivä 5: Purku, ajoneuvojen huolto ja varusteiden palautus

Viimeisenä päivänä palasimme Pelastusopistolle, jossa pesimme autot ja palautimme varusteet. Harjoitusalueella vietettyjen päivien jälkeen tuntui oudolta kävellä opiston käytäviä siviilivaatteissa. Viimeisen päivän ohjelmaan kuului myös soveltavan harjoituksen purku. Oli mielenkiintoista kuulla eri ryhmien kokemuksia ja oppeja. Lopuksi ohjelmassa oli vielä palautteiden antaminen ja tietenkin todistusten jako. Loppukoetta kurssissa ei ollut – kaikki osallistuneet saivat todistuksen.

Kenen kannattaa hakea kurssille?

Kurssista hyötyy eniten, jos on jo jonkin verran osaamista sortumatyöskentelystä ja rauniopelastamisesta. Lähiopetusjakson päivät ovat pitkiä ja uutta asiaa tulee paljon. Vaikka kurssi on suunnattu pelastuskoiraharrastajille, ovat koirat kurssilla sivuroolissa. Koirat joutuvat odottamaan suurimman osan päivistä, joko 6 koiran koirakärryssä tai kennelissä, jossa on pitkät rivit koppeja. Odottaessa koirat eivät saa haukkua tai ulvoa – se paitsi häiritsee muita ihmisiä, myös stressaa muita koiria ja haukkujaa itseään. Onkin hyvä opettaa koiraa lepäämään mitä erilaisemmissa paikoissa – lepohetkestä tulee ottaa kaikki irti, jotta koira on sen jälkeen valmis seuraaviin tehtäviin.

Kurssille tulevien koirien pitää myös pystyä olemaan ja työskentelemään toisten koirien läheisyydessä. Majoitus kurssilla oli huoneistohotellissa 2 hengen huoneissa. Asumisjärjestelyjä helpottaa, jos koira tulee toimeen toisten koirien kanssa. Harjoituksissa koirat työskentelevät vierekkäisillä alueilla, joten niiden tulee olla ohjaajan hallinnassa, jotta eivät karkaa häiritsemään toisten työskentelyä tai vaaranna omaa turvallisuuttaan. Koiralla tulee myös olla sen verran raunio- ja rakennusetsintäkokemusta että se osaa kiipeillä sortumakasoilla, liikkua erilaisilla alustoilla ja pimeissä tiloissa. Liian kokemattomalle koiralle tehtävät voivat olla turhan vaativia ja aiheuttaa turhautumista niin koiralle kuin ohjaajalle.

Suomen uusinta rauniorataa on rakennettu vuosien 2022-2024 aikana Turkuun. Uusi rata otettiin käyttöön kesällä 2023 ja ensimmäiset kokeet radalla järjestettiin elokuussa 2023. Alueen omistaa Varsinais-Suomen pelastuslaitos, mutta rauniorata on rakennettu pääosin Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:n toimesta. Raunioradan rakentaminen on ollut iso ponnistus yhdistykselle ja talkootyötä on kertynyt yli 200 tuntia!

Miksi uusi rata?

VSPK:n vanha rauniorata Skanssissa oli jäänyt laajenevan kaupungin puristuksiin. Alueelle oli kaavoitettu asuinrakennuksia eikä sitä enää voinut käyttää harjoitteluun. Alueella oli myös jo vuosia ollut ongelmana roskaaminen ja piilojen rikkominen, mikä aiheutti lisätöitä treenien alussa kun kaikkien piilojen kunto ja turvallisuus piti tarkastaa ennen aloittamista. Lasin palasia sai keräillä viikoittain. Vanhaa aluetta ei enää ylläpidetty eikä se soveltunut edistyneempien koirakoiden harjoitteluun.

Alueen hankinta ja projektin alkumetrit

1/2022 Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry allekirjoitti käyttöoikeussopimuksen uutta raunioaluetta koskien Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa. Uusi alue päätettiin rakentaa Turun lentokentän lähelle yhteistyössä Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa. Alue oli valmiiksi aidattu ja sieltä löytyi varsinaisen harjoittelualueen lisäksi keittiö- ja sosiaalitilat. Alueella sijaitsi ennestään pelastuslaitoksen koulutustilat, joten alue suunniteltiin alusta asti eri toimijoiden yhteiskäyttöön soveltuvaksi. VSPK sai kuitenkin varsin vapaat kädet varsinaisten raunioiden suunnitteluun.

Pelastuslaitos rakennutti alueelle palotalon ja tornin pelastajien harjoitteluun sekä muurin ja tunneliverkoston pelastuskoirille. Vuoden 2022 aikana haettiin rakennusluvat alueen kiinteille rakennelmille ja perustustyöt aloitettiin kevättalvella 2023.

Miten rakennetaan turvallinen sortuma?

Oikeassa sortumassa työskenteleminen on vaarallista. Vaikka harjoitusalueelle haluttiin oikeaa sortumaa muistuttavia elementtejä, niistä ei haluttu tehdä vaarallisia. Miten siis rakennetaan turvallinen sortuma? Kaikki lähtee perustuksista: pohjan tulee olla kantava, jotta rakenteet eivät vajoa maahan ja aiheuta sortumavaaraa ylemmille kerroksille. Kantavan maapohjan päälle laitettiin kestäviä materiaaleja, esimerkiksi betoniputkia, joiden varaan kasattiin elementtejä ja muuta sopivaa materiaalia. Näin keskelle jäi putken tukema tila ja putkea vasten lepäävät elementit pysyvät turvallisesti pystyssä.

Rakentamista nollabudjetilla

VSPK:llä ei ollut käytettävissä rauniorataprojektiin suurta budjettia. Etenkin alkuvaiheessa käytettiin paljon aikaa materiaalien hankkimiseen ilmaiseksi ja saadut materiaalit määrittelivät sen mitä pystyttiin rakentamaan. Yksi merkittävimmistä materiaalilahjoituksista oli Lounais-Suomen Jätehuollolta saadut roskikset. Roskikset olivat käytöstä poistettuja ja likaisia. Ensimmäiset talkoot kuluivatkin roskisten pesun merkeissä.

Pestyt roskikset sijoitettiin eri puolille raunioaluetta ja välit täytettiin lahjoituksena saadulla täytemaalla. Raunioalueella on yli 50 roskispiiloa!

Rahaakin tarvitaan

Vaikka materiaaleja monesti saisi ilmaiseksi, osoittautui niiden kuljettaminen raunioalueelle kalliiksi. Projektiryhmä käyttikin paljon aikaa  miettimällä mistä niihin saataisiin rahaa. Hakemuksia kirjoitettiin erilaisille säätiöille ja muille väestönsuojelua tukeville tahoille. Lisäksi haettiin rahankeräyslupa, joka mahdollisti suorat rahalahjoitukset projektille. Yrityksille tarjottiin erilaisia tukimahdollisuuksia, mm. yhdistyksen kannatusjäsenyyttä tai mahdollisuutta kertalahjoitukseen. Jäsenistössä suurta suosiota keräsi nimikkopiilojen myyntikampanja. 10 euron maksulla sai ostettua koiransa nimellä varustetun nimikkoroskiksen alueelle.

Isoissa koneissa on voimaa

Vaikka yhdistyksen jäsenet ovat käyttäneet lukuisia talkootunteja mm. lapioimiseen ja piilojen nikkaroimiseen, kaikkea ei pysty tekemään käsipelillä. Raskaimpien betonielementtien siirtelyyn ja kaivuutyöhön ostettiin konetyötä. Kaivinkoneen ja kurottajan yhdistelmällä saatiin yhden päivän aikana rakennettua yli 60 uutta piiloa! Osa piiloista tehtiin maahan upottamalla, mutta suurin osa asentamalla putkia maan päälle pystyyn ja täyttämällä sen jälkeen ympärille maata. Raunioradalla onkin useampia korkeita kasoja, joiden keskellä on kaivoja.

Raskaimpia betonielementtejä ei voi sijoittaa ihan mihin tahansa. Alueen maapohja on pehmeää savea, joten perustustöitä jouduttiin tekemään paljon ennen varsinaisten sortumakasojen rakentamista. Onneksi saatavilla oli runsaasti lahjoituksena saatua karkeaa täytemaata.

Ensimmäiset kokeet

Ensimmäiset rauniokokeet alueella järjestettiin elokuussa 2023. Rata oli silloin vielä erittäin keskeneräinen, joten koejärjestelijät joutuivat käyttämään luovuutta tilapäisten piilojen rakentelussa. Fiilis oli uskomattoman hieno, kun yli kahden vuoden tauon jälkeen yhdistyksellä oli taas käytettävissä koekäyttöön soveltuva rauniorata!

Raunioradan rakentaminen jatkuu edelleen ja jokainen uusi piilo tuo uudenlaisia mahdollisuuksia harjoitteluun. Muunneltavuutta alueeseen saadaan autonrenkailla, kuormalavoilla, mansikkalaatikoilla ja muovikanistereilla. Lisäksi muutamia “irtoroskiksia” on jätetty siirrettäviksi piiloiksi.

Raunioradan rakentamista voit seurata VSPK:n raunioblogissa: Raunioblogi – Varsinais-Suomen Pelastuskoirat

Kuvia raunioalueelta kesällä 2024:

Elokuun viimeisenä viikonloppuna Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueella Porissa järjestettiin toista kertaa Hämeen Pelastusliiton järjestöjen yhteisharjoitus, jossa olivat mukana palokuntanuoret ja Hämeen alueen pelastuskoirayhdistysten koirakoita. Hämeen Pelastusliiton koulutuspäällikkö Aleksei Kyrölä on ollut mukana harjoituksessa ja sen järjestelyissä kumpanakin vuotena.
– Ensimmäinen harjoitus sai niin hyvää palautetta, että päätimme jatkaa harjoitusten järjestämistä. Suunnittelimme tämän vuoden harjoituksen viimevuotisen palautteen avulla.

Harjoituksen päätarkoitus on Hämeen alueen järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan tukeminen.
– Tarkoituksemme oli tehdä harjoituksesta sellainen, jota ei voi järjestää omalla takapihalla tai tutuissa ympyröissämme, vaan hyödynsimme Pelastusharjoitusalueen toimintoja.

Palokuntanuorten harjoitus oli lauantaina. Oman koulutuksensa lisäksi heidän oli mahdollista tutustua pelastuskoiratoimintaan. Pelastuskoirakot olivat paikalla koko viikonlopun. Koirakoita oli yhteensä 26, ja Hämeen Pelastusliiton yhdistysten lisäksi mukana oli koirakoita myös Vaasan ja Kouvolan alueilta.

Peruskoulutuksessa kolme teemaa

Pelastuskoirakot oli jaettu ryhmiin taustan mukaan. Harjoitteluun kuului mm. suojavarusteiden kuten tossujen käytön harjoittelua sekä nostovaljaiden käyttöä kalliokuilussa. Kullakin koulutuspisteellä kouluttaja antoi palautetta toiminnan kehittämiseksi, ja tehtävän jälkeen käytiin purkukeskustelu.

Harjoituksessa ensimmäistä kertaa mukana oleville järjestettiin perusharjoittelua. Se koostui kolmesta teemasta, joista kaksi liittyi koiran käyttöön. Rakennusetsintää ja siihen liittyvää etsintätaktiikkaa olivat kouluttamassa Anne Perko ja Tarja Sirola. Raunioetsinnän ryhmässä keskityttiin työturvallisuuteen, koiran käyttöön ja syviin piiloihin, ja näiden aiheiden pariin koirakoita johdattivat Kirsi Liikanen ja Tomi Alho.

Peruskoulutuksen kolmas teema liittyi teknisten apuvälineiden käyttöön. Osallistujat tutustuivat mm. lämpökameraan ja monikaasumittareihin. Lisäksi tärkeä aihe oli turvahenkilötoiminta ja vaaranpaikkojen tunnistaminen, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä pelastustoimen tehtävissä työskennellessä. Näiden teemojen kouluttamisesta vastasi Hämeen Pelastusliiton koulutuspäällikkö Aleksei Kyrölä.
– Erityisesti turvahenkilötoiminnassa näkyi yhteistyön ja kommunikaation harjoittelun puute, hän pohtii.

Syventävää harjoittelua

Viime vuonna ensimmäiseen harjoitukseen osallistuneille järjestettiin tänä vuonna syventävää täydennyskoulutusta. Siihen kuului kaksi koiran käyttöön liittyvää teemaa. Syventävän koulutuksen tavoitteena oli antaa koirakoille eväitä jatkoharjoitteluun.

Rakennusetsintäkoulutuksesta vastasivat Majka Borgström ja Tiia Tiainen. Heidän koulutuksessaan keskeisiä teemoja olivat koiranohjaajan oma turvallisuus, hajun käyttäytyminen rakennuksissa sekä vähähajuisten piilojen harjoittelu. Rastilla harjoiteltiin koirankäyttötaktiikoita rakennuksissa ja sortumilla, ryhmänjohtajan taktiikoita sekä erilaisia turvalliseen liikkumiseen rakennuksessa liittyviä aiheita.

Toisena koiran käytön teemana oli taajamaetsintä. Siinä harjoittelun alla olivat etsintätaktiikka, koiran käyttö taajamassa sekä taajamatyöskentelyssä tarpeellinen varustus. Koulutusta pitivät Susanna Kujala ja John Wedde.

Lähtökohtana yhdistysten tarpeet

Harjoituksen järjestelytyöryhmä koostui Hämeen Pelastusliiton yhdistysten jäsenistä. Aleksei Kyrölän mukaan tällainen työryhmä oli lähes välttämätön, jotta harjoituksesta saadaan tarvetta vastaava.
– Yhdistyksissä tiedetään parhaiten, millaista harjoitusta tarvitaan ja mitä ei voida harjoitella omissa säännöllisissä treeneissä. Työryhmä oli keskeinen sisällön suunnittelun kannalta. Harjoituksen kouluttajat tarkensivat suunnitelmaa kutakin rastia varten.

Kyrölällä on myös evästystä muille vastaavan harjoituksen suunnittelijoille:
– Järjestäkää nollatreeni! Sekä koirakoille, jotta lähtötaso on tiedossa, mutta myös itse tehtäville kouluttajien omilla koirilla. Siten nähdään, onko tehtävä toimiva ja toteutettavissa suunnitellussa ajassa.

Sortumaetsintään eli arkisemmin rauniotyöskentelyyn tähtääville koirakoille valmisteltu koulutuspolku ja PETO-tarkastus otettiin käyttöön huhtikuussa. Aloitteen koulutuksen ja tarkastuksen suunnittelusta teki sisäministeriö, ja valmistelutyön tekivät Suomen Pelastuskoiraliitto, Suomen Palveluskoiraliitto, Pelastusopisto ja pelastuslaitokset.

PETO-tarkastuksen tarkoitus on todentaa sellaisten koirakoiden taso, joita pelastusviranomaiset voivat käyttää todellisissa etsintätehtävissä. Tarkastuksessa arvioidaan, pystyykö koirakko suoriutumaan sortumaetsinnästä tositilanteessa. Tarkastukseen osallistuminen edellyttää sitä, että koiranohjaaja on suorittanut alueellisen PETO-kurssin ja koirakko yhdessä jommankumman koirajärjestön vaativimman rauniokokeen tai VIRTA-käyttöönottotarkastuksen. Lisäksi koirakolla on oltava yhdistyksen suositus tarkastukseen pääsemisestä.

Yhteistyössä Pelastuslaitoksen kanssa

Pelastuskoiraliiton ensimmäiset PETO-tarkastukset järjesti Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:n PETO-ryhmä Kaarinassa heinäkuussa. Varsinais-Suomen pelastuslaitos oli mukana tarkastuksen järjestelyjen suunnittelussa aktiivisesti koko kevään, ja laitoksen suunnittelija Mika Lehestö oli myös pelastustoimen edustajana PETO-työryhmässä.
– Yhdistyksemme ja alueen pelastuslaitoksen väliset suhteet ovat olleet hyvät pitkään, ja olemme tehneet säännöllisesti yhteistyötä jo aiemmin, toteaa Stina Törnblom Varsinais-Suomen pelastuskoirista. – Pelastuslaitoksen henkilöstö on ollut innostunut ja kiinnostunut rauniokoirien koulutuksesta ja tarkastuksesta.

PETO-tarkastajat Stina Törnblom ja Caarin Mattsson pääsivät tilaisuudessa ottamaan tuntumaa sekä tarkastajan että kokelaan rooliin. Stina arvioi ensimmäisen tarkastuksen, jossa kokelaana oli Caarin hovawartinsa Valon kanssa. Tässä tarkastuksessa arvioimassa oli lisäksi suunnittelija Pia Hurme Varsinais-Suomen Pelastuslaitokselta. Toisessa tarkastuksessa roolit vaihtuivat, kun Caarin puki ylleen testaajan liivin ja Stina sekä bordercollie Kuutti ottivat vastuun etsinnästä. Kumpikin tarkastaja antoi tarkastuksessa alueella erilaisen skenaarion, jonka pohjalta kokelas esitti kysymyksiä, tutustui alueeseen ja kertoi etsintäsuunnitelmansa ja sen perusteet.

Tarkastus järjestettiin varikkoalueella, jossa oli suuria hake- ja oksakasoja, kuormalavapinoja ja muita puurakenteita sekä monenlaista romua. Tarkastusalueella onkin tärkeää olla esimerkiksi haastavia alustoja, joilla koira joutuu miettimään liikkumistaan.
– Tarkastusaluetta valittaessa on tärkeää muistaa, että kyse on nimenomaan sortumaetsintäkokeesta, ei rakennusetsinnästä, Caarin Mattsson huomauttaa.  

Turvallisuus on kaiken A ja O

PETO-tarkastus ja VIRTA-tarkastus ovat kumpikin kokeita, jotka varmentavat koirakon kyvyn toimia todellisessa etsintätilanteessa. Niissä on paljon yhteistä, mutta myös eroavaisuuksia. Näistä keskeisimpänä Stina Törnblom nostaa esiin turvallisuuden.
– Virta-tarkastuksessa koiranohjaaja päättää melko lailla kaikesta, eikä hänen tarvitse jatkuvasti miettiä, mihin koira voi mennä. PETO-tarkastuksessa turvallisuus ja käskyjen noudattaminen ovat tärkeässä osassa.

Raunioilla työskennellessä koiran hyvä hallittavuus on ensiarvoisen tärkeää. Pysäytyksen ja luoksetulon on toimittava varmasti esimerkiksi evakuointitilanteissa. Tarkastusohjeen mukaisesti koirakon kanssa alueella kulkee turvahenkilö, joka on ensisijaisesti pelastuslaitoksen henkilöstöä. Kaarinassa tarkastuksien turvahenkilönä oli VPK:n edustaja. Turvahenkilö arvioi etsintäalueen turvallisuutta, mutta lopullisen päätöksen koiran työskentelystä alueen eri osissa tekee aina koiranohjaaja. Tarkastajan tehtävä on varmistaa maalihenkilöiden piilopaikkojen turvallisuus sekä maalihenkilöiden että koiran kannalta esimerkiksi nollakoiraa käyttämällä.

– Toinen PETO-tarkastuksessa selkeämmin esille tuleva asia on koiranlukutaito, sanoo Stina Törnblom. – Maastossa koira tekee enemmän itsenäisiä päätöksiä eikä koiraa välttämättä edes näe jatkuvasti. Tarkastus testaakin ensisijaisesti ohjaajaa.

PETO on ennen kaikkea ohjaajan tarkastus

PETO-tarkastuksen ohjeellinen kesto on 1–1,5 tuntia. Se on siis vähintään kaksinkertainen SPeKL raunioiden loppukokeen suoritusaikaan verrattuna. Koiran työskentelykestävyys onkin yksi tärkeimpiä tekijöitä, jotka tarkastus varmentaa.
– Raunioiden loppukoe testaa koiran taitoja, ja jos koirakko on jo suorittanut loppu- tai taidontarkastuskokeen raunioilla, ei piilojen tarvitse olla supervaikeita, Stina Törnblom sanoo. – Jos koirakko tulee PETO-tarkastukseen Virta-tarkastuksen perusteella, on pystyttävä testaamaan myös koiran taidot samalla tasolla kuin rauniokokeissa.

Sekä Stina ja Kuutti että Caarin ja Valo ovat suorittaneet SPeKL rauniokokeet. Kokelaana kumpikin koiranohjaaja huomasi tarvitsevansa enemmän rutiinia tosietsintöjen kaltaisista tilanteista raunioilla, koska etenkin turvallisuusnäkökohdissa on paljon yksityiskohtia, jotka tulee ottaa huomioon.
– Maastossa hälytysryhmän harjoittelua on paljon ja myös tositilanteissa ollaan säännöllisesti, Stina toteaa. – Myös raunioilla tarvitaan enemmän tositilannetta jäljitteleviä harjoituksia, mikä tuo rutiinia paitsi tarkastustilanteisiin myös mahdollisiin tosietsintöihin.

Pelastuskoiraliitto järjesti tammikuussa keskustelutilaisuuden liiton rauniotoiminnan tilanteesta ja kehittämisestä. Tilaisuus pidettiin Suomen Pelastuskoiraliiton toimistolla Pasilassa, ja siihen oli mahdollista osallistua myös etäyhteydellä muualta Suomesta. Tarkoitus oli keskustella siitä, millaista ja kuinka aktiivista rauniotoimintaa Pelastuskoiraliiton eri jäsenyhdistyksissä järjestetään ja pohtia, tulisiko liiton pyrkiä kehittämään rauniotoimintaa ja jos niin millä tavoin.

Valtakunnallisesti Pelastuskoiraliiton rauniotoiminta on tällä hetkellä vähäistä, ja se on keskittynyt Etelä-Suomeen. Aktiivisinta toiminta on pääkaupunkiseudulla, ja esimerkiksi Espoossa rauniorata on harjoituskäytössä useita kertoja viikossa. Yksi syy toiminnan vähäisyyteen on raunioratojen puute ja huono kunto, ja myös vuonna 2018 voimaan tullut kahden maastolajin vaatimus hälytyskoirille on vaikuttanut asiaan. Monia asioita voi kuitenkin harjoitella ilman rauniorataa, ja raunioharjoittelu tukee myös maastolajeja.

Koesuoritukset keskittyvät Etelä-Suomeen

Vuonna 2016 Pelastuskoiraliitolla oli rauniokoulutusprojekti, jonka aikana pidettiin kaksi alueellista koulutusviikonloppua jokaisella liiton peko-alueella: yksi keväällä ja yksi syksyllä. Syksyn koulutusviikonlopussa oli mahdollista osallistua myös rauniokokeeseen. Lisäksi kesäkuun kouluttajaseminaarin aiheena oli rakennus- ja raunioetsintä. Projektin tavoitteena oli lisätä raunio-osaamista alueilla, joilla raunioharjoittelu oli vähäistä: harjoiteltiin rauniotreenien järjestämistä ilman rauniorataa ja pyrittiin kartoittamaan harjoitusmahdollisuuksia ja muodostamaan alueellisia treeniryhmiä.

Lue lisää: Rakennus- ja raunioetsintäprojektin alueelliset koulutukset käynnistyivät Porissa

Tällä hetkellä (helmikuu 2019) rauniokokeista on voimassa 16 peruskoesuoritusta ja kuusi loppukoe- tai taidontarkistussuoritusta. Myös koesuoritukset ovat alueellisesti keskittyneet Etelä-Suomen yhdistyksiin. Valitettavasti vuoden 2017 alussa voimaan tullut raunioiden soveltuvuus- ja peruskoetta koskeva sääntömuutos siitä, että koe on mahdollista järjestää myös muulla soveltuvalla alueella, esimerkiksi varikkoalueella, ei ole lisännyt koesuoritusten määrää. Vuonna 2018 rauniokokeita pidettiin Espoon, Turun ja Ahvenanmaan raunioradoilla. Salossa järjestettiin yksi koe vuosina 2016 ja 2017, ja tänä vuonna siellä on taas kokeita. Aiemmin rauniokokeita on pidetty myös Kotkan raunioradalla. Testaajia, joilla on raunio-oikeudet, on kymmenen: viisi Turussa, kaksi Espoossa ja Lahdessa sekä yksi Tampereella.

Ohjaajan koulutus on keskiössä

Rauniokoulutuksessa koiranohjaajien osaamistason nostaminen on tärkeässä roolissa. Koiran etsintätyöskentelyn lisäksi harjoittelussa korostuvat olosuhteisiin ja turvallisuuteen liittyvät asiat: koirakon kummankin osapuolen on pystyttävä työskentelemään voimakkaissa häiriöissä, koiran on oltava myös vieraan ihmisen käsiteltävissä ja pystyttävä matkustamaan yhteiskuljetuksissa. Koiranohjaajan on opittava johdettavana olemista, täsmällisyyttä ja ryhmätyöskentelyä. Turvallisuus, työskentelytavat ja suunnitelmallisuus eli koiran mielekäs käyttö eri tilanteissa ovat tärkeä osa ohjaajan kouluttautumista. On siis opittava paljon siitä, mikä koiranohjaan rooli rauniotyöskentelyssä on.

Rauniokoirat ovat varautumisen resurssi

Vuoden 2018 lopulla Pelastuskoiraliitto ja Palveluskoiraliitto tapasivat sisäministeriön edustajan ja keskustelivat siitä, millaisia toiveita ministeriöillä on liittojen organisoimalle rauniotoiminnalle. Sisäministeriö haluaa edistää toimintaa ja toivoo liitoilta esitystä siitä, miten rauniokoulutus toteutetaan. Pelastuskoiraliiton harrastajien on mietittävä sitä, mitä oma liittomme haluaa rauniotoiminnalta ja miten koulutusta ylläpidetään. Rauniokoirien koulutuksessa kyse on varautumisesta eli siitä, että resurssit ovat olemassa siltä varalta, että sattuu onnettomuus.

Keskustelutilaisuudessa päätettiin esittää Pelastuskoiraliiton hallitukselle työryhmän perustamista asian edistämiseksi, ja hallitus on pyytänyt yhdistyksiä nimeämään ehdokkaat työryhmään. Pelastuskoiraliitto on perustamassa myös uutta strategiatyöryhmää ensi vuodesta päivitettävää strategiaa varten, ja strategiassa voidaan ottaa kantaa myös rauniotoiminnan painopisteen nostamiseen liiton toiminnassa.

Mikä on PETO?

Pelastusopisto selvitti aiemmin erillisen projektin puitteissa pelastuslaitosten tarpeita pelastuskoirakoille. Uhka-arvioiden perusteella koirakoita koulutetaan toimimaan pelastustoimen johtamissa pelastustehtävissä sekä normaali- että poikkeusoloissa. Tällaisia pelastustehtäviä voi syntyä esimerkiksi myrskyjen, sortumien tai onnettomuuksien vuoksi.

PETO-koirakolla tarkoitetaan pelastustoimen tehtäviin normaalioloissa (ja poikkeusoloissa eli väestönsuojelutilanteessa) erikoistunutta ohjaajaa ja koiraa, joka on läpäissyt koulutustason tarkastuksen. Mitä tuo koulutustason tarkastus pitää sisällään ja miten se suoritetaan, on toistaiseksi vielä tarkemmin määrittelemättä.

Väestönsuojelumuodostelma on puolestaan PETO-ryhmää laajempi kokonaisuus, johon voi kuulua enemmän koirakoita ja niiden lisäksi erilaisia raivaus- ja rakennusryhmiä. VSS -muodostelman koulutus ja ylläpito on nähty tarpeellisiksi erityisesti isojen kaupunkien, kuten Helsingin ja Turun, alueilla.

Koirakot kohti Kuopiota

Pelastusopiston uudistetuilla PETO-kursseilla pyritään vastaamaan entistä monipuolisemmin pelastuslaitosten määriteltyihin tarpeisiin. Kurssille valittiin kattava otos koiranohjaajia Suomen 22 pelastuslaitoksen alueelta. Kurssin päävastuullinen kouluttaja oli yliopettaja Johanna Frantzen Pelastusopistolta. CMC:n asiantuntijoina ja kouluttajina toimivat Jarno Keränen ja Nina Pulli.

Ohjaajien tuli hakea kurssille pelastustoimintaan soveltuvan koiran kanssa. Soveltuvalle koiralle on määritelty mm. seuraavat vaatimukset:

• on fyysisesti terve ja kokonsa sekä rakenteensa puolesta tehtäviin soveltuva
• pystyy itsenäiseen työskentelyyn ilman ohjaajan tukea tai näköyhteyttä ohjaajaan
• pystyy etenemään itsenäisesti eri alustoilla ja olosuhteissa (esim. liukkaat pinnat, sortuma, vaikeat alustat, pimeät tilat) sekä pystyy ilmaisuun hankalissa olosuhteissa
• kykenee pitkäkestoiseen työskentelyyn
• on vieraiden ihmisten käsiteltävissä (nostaminen, kantaminen)
• on ohjaajansa ohjattavissa ja hallittavissa
• kykenee työskentelemään häiriön alla (esim. kovat äänet, toiset koirat)

Vaikka koirien vaatimukset olivat tiukat, oli koirien rotukirjo kurssilla hyvin laaja. Kooltaan pienin osallistuja oli metsästyslinjainen cockerspanieli ja suurin newfoundlandinkoira. Lisäksi sekaan mahtui ainakin yksi suursnautseri sekä lukuisia erilaisia noutajia ja paimenia.

Reppu pakattuna ja huomio ohjaajan toimintaan

Kurssille osallistunut Satu Nuutinen kertoo viikonlopun annista:

Olen ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa pian viisitoista vuotta ja kouluttanut koiriani alusta asti perinteisen haku- ja jälkityöskentelyn lisäksi myös raunio- ja rakennusetsintään. Tällä hetkellä minulla on treenikavereina kaksi belgianpaimenkoiraa, kolmevuotias Aava ja vuoden ikäinen Daisy. Hakeuduin kurssille, koska halusin kehittää omaa osaamistani koiranohjaajana sekä rauniokouluttajana. Myös Peto-toiminta on vielä sen verran uutta, että halusin kuulla ja oppia siitä lisää. Edellisestä Pelastusopistolla suorittamastani kurssista oli kulunut jo useita vuosia, mutta tuoreessa muistissa oli, että toiminnan on oltava ripeää ja reppu koko ajan pakattuna. Tämänkertainen kurssi yllätti siltä osin positiivisesti, että tunnelma ja aikataulut olivat huomattavasti aiempaa leppoisammat.

Kurssin tavoitteena oli kehittää Peto/VSS-koiranohjaajien osaamista pelastustoimen johtamiin tehtäviin. Kurssilla keskityttiin erityisesti ohjaajien kouluttamiseen ja tämä oli viestitty myös selkeästi etukäteen. Ensimmäisenä ja viimeisenä kurssipäivänä ei koiria käytetty lainkaan. Toisena kurssipäivänä suoritettiin kaikkien koirakoiden kanssa yhtä aikaa pieni miljöbana-harjoitus, jossa liikuttiin ”seuraa johtajaa” tyylisesti jonossa yli, ali ja läpi erilaisten esteiden ja alustojen. Kolmantena ja neljäntenä päivänä koirat pääsivät osallistumaan käytännön harjoituksiin pienessä roolissa.

Ohjaajien koulutus lähti liikkeelle Pelastustoimen ja Peto-toiminnan perusteista. Muita kurssin kantavia teemoja olivat:

• turvallisuus, riskinarviointi ja kohteen tiedustelu
• taktiikat ja etsintä sekä raportointi

Teemat herättivät ajattelemaan, että näitä asioita tulee harjoiteltua aivan liian vähän, sillä usein treenataan tutulla raunioradalla tai tutuissa rakennuksissa. Näihin asioihin ja niiden harjoittelemiseen ei välttämättä ole arjessa myöskään riittävää osaamista. Tiedustelun ja turvallisuusnäkökohtien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa todellisessa tilanteessa ja ne olisi hyvä oppia huomioimaan myös aina treenien yhteydessä. Esimerkiksi romahdusonnettomuudessa ei ohjaajan ole mahdollista kulkea koiran mukana raunioissa. Tällöin on tärkeää kartoittaa erilaiset riskitekijät etukäteen sekä paikat, mistä käsin koiraa on turvallista ohjata ja mihin koira on turvallista lähettää etsimään.

Yksi teemoista oli myös yhteistoiminta erilaisissa ryhmissä. Kurssilaiset jaettiin kurssin alussa neljään pienryhmään, jotka hoitivat itsenäisesti tiettyjä vastuutehtäviä kurssin aikana. Omassa ryhmässäni oli koko Suomi (Espoo – Lappeenranta – Jyväskylä – Kokkola – Kuusamo) kattavasti edustettuna. Viimeisenä iltana ennen käytännön harjoituksia kouluttajat sekoittivat pakkaa laittamalla kaikki ryhmät uusiksi. Tästä saatiin iltapuhteiksi pieni logistinen härdelli ja lisähaastetta seuraavaan päivään.

Tietojen päivitystä ja yhteishenkeä

Kurssi vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että koulutettuja pelastuskoiria voidaan käyttää viranomaisten apuna nykyistä monipuolisemmin. Pelastuskoiralla voidaan esimerkiksi paikantaa uhreja sortumasta tai muista paikoista, joissa ihmisen aistien varaisesti tai teknisesti tekemä etsintä on vaikeaa ja hidasta. Sortumien lisäksi onnettomuus voi sattua esimerkiksi teollisuusalueella tai kaivoksessa. Myös erilaiset luonnonilmiöt voivat aiheuttaa tilanteita, joissa alueiden tarkastus ja uhrien paikallistaminen koirien avulla voi olla tarpeen (myrskytuhoalueet, tulvat, lumivyöryt). Koiria voi käyttää myös tilanteessa, jossa on tarve selvittää onko onnettomuusalueelta poistunut uhreja (esimerkiksi tieliikenne-, juna-, laiva- ja lentokoneonnettomuudet).

Edellä mainitun kaltaisissa erityisolosuhteissa toimiminen ja niissä etsintätehtävistä suoriutuminen vaatii koirakoilta paljon. Erityishaasteen sekä koirille että ohjaajille luovat oikeasti vaaralliset toimintaympäristöt sekä muut kuormitus- ja häiriötekijät kuten melu, savu, hälytysajoneuvot, raivausryhmät jne. Koiran itsenäiseen työskentelyyn, ohjattavuuteen alueella sekä tarkkaan uhrin paikannukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Kiitos kaikille kurssilaisille ja kouluttajille hienosta ja helteisestä viikosta. Kurssilla oli aivan mahtavaa porukkaa, hyvä tunnelma ja hienoja keskusteluja aiheesta ja välillä sen vierestäkin!

Kuvat: Kiia Montonen

– Lähdimme miettimään, mitä pelastuskoirakoille tarjottava koulutus tänä päivänä on, mitkä ovat sen tavoitteet, mitkä sen tavoitteet pitäisi olla ja miten niihin tavoitteisiin päästään, kertaa Pelastusopiston yliopettaja Johanna Franzen.

Hankkeen aikana määriteltiin ja tarkennettiin pelastustoiminnassa käytettävien koirakoiden osaamisvaatimuksia sekä koiraohjaajan että koiran osalta ja sitä, miten vaatimusten täyttymistä voidaan jatkossa mitata.

– Tärkeäksi kysymykseksi nousi myös se, mikä on pelastuslaitosten alueellinen tarve pelastuskoiraryhmille ja miten Pelastusopiston koulutusta voidaan kohdentaa ja sen sisältöä kehittää tämän tarpeen mukaisesti ja samalla tukea alueellista yhteistyötä pelastuslaitosten ja koiratoimijoiden välillä.

Suomessa on vielä toistaiseksi 22 kunnallisesti toimivaa pelastuslaitosta. Aluehallintomalli ja sen myötä pelastuslaitosten lukumäärä tulee kuitenkin tulevaisuudessa muuttumaan.

Peto-koulutuksen tavoitteita tarkennettu

Pelastusopiston tarjoaman koulutuksen ensisijaisena tavoitteena on kouluttaa koiraohjaajia toimimaan pelastustoimen alaisissa tehtävissä pelastuslaitosten suunnitelmien mukaisesti ja/tai siten, kun eri järjestöt ovat pelastuslaitosten kanssa asiasta sopineet.

Pelastusopiston rooli on myös yhtenäistää ja kehittää valtakunnallisesti pelastuskoiraohjaajien ja pelastustoimen henkilöstön Peto/VSS-osaamista sekä toimia asiantuntijana aiheeseen liittyvässä keskustelussa.

– Tavoitteenamme on kouluttaa myös pelastustoimen henkilöstöä, pelastajia, palomiehiä ja päällystöä, pelastuskoirakoiden alueellisen tarpeen määrittelyyn, käyttöön ja johtamiseen eli siihen, että he ymmärtävät, mitä koirakon osallistuminen pelastustoimen tehtäviin käytännössä tarkoittaa.

– Kurssiemme avulla tavoitetaan eri puolilta tulevia ihmisiä, voidaan yhtenäistää perusteita ja luoda samanlaista osaamispohjaa ihmisten kouluttamiseen, Franzen tiivistää.

– Yksi keskeinen hankkeesta esiin tullut johtopäätös on koirayhdistysten ja pelastuslaitosten alueellisen yhteistyön merkittävä rooli. Sillä, että koirakko osallistuu viikon kestävälle pelastusopiston kurssille, ei tehdä valitettavasti ihmeitä. Olennaista on, mitä tapahtuu koulutusten ulkopuolella ja mikä on koulutusjärjestelmän taso ja osaaminen alueellisesti.

Pelastuskoirien käyttömahdollisuuksia pelastustoimen tehtävissä

Hankkeen aikana pelastustoimen edustajat ja koiraharrastajat ovat yhteistyössä tunnistaneet erilaisia käyttömahdollisuuksia pelastustoimen tehtäviin osallistuville koirakoille:

• Sortumaetsintä (aiheuttajana esim. rakenne, räjähdys, lumi tai aseellinen isku)
• Uhrien paikallistaminen kaivosonnettomuuksissa
• Alueiden tarkastus ja uhrien paikallistaminen luontoon liittyvissä ääri-ilmiöissä (esimerkiksi myrskytuhoalueet, tulvat, lumivyöryt)
• Onnettomuusalueiden ja -kohteiden tarkastus ja uhrien paikallistaminen sekä selvittäminen, onko onnettomuusalueelta mahdollisesti poistunut uhreja (esimerkiksi tieliikenne-, juna-, laiva- ja lentokoneonnettomuudet)
• Uhrien paikallistaminen muissa pelastustehtävissä, joissa uhrin sijainti ei ole tarkasti tiedossa (esimerkiksi kallionkolot)
• Evakuoitavien kohteiden tarkastaminen ja henkilöetsintä kohteissa

Kadonneeksi ilmoitettujen henkilöiden etsintä on poliisijohtoinen tehtävä, eikä näin ollen kuulu Pelastustoimen alaisiin tehtäviin.

Alueiden erityistarpeet ja niihin vastaaminen

Pelastuslaitosten alueellinen tarve on tällä hetkellä noin 4 koirakon vahvuinen koirayksikkö, joka pystyy työskentelemään tehokkaasti pelastustoimen tehtävissä sekä normaali- että poikkeusoloissa.

– Jos verrataan poliisijohtoisiin tehtäviin, niin puhutaan marginaalitoiminnasta ja hyvin pienestä määrästä koirakoita, Franzen toteaa.

Vain muutamalla alueella, lähinnä Etelä-Suomen suurimmissa kaupungeissa, on todettu tarvetta pitää valmiudessa lisäksi laajempaa VSS-koirajoukkuetta, joka toimii tarvittaessa poikkeusoloissa väestönsuojelutilanteessa.

Alueelliset tarpeet voidaan Pelastusopiston koulutuksissa ottaa huomioon sekä määrällisestä että laadullisesta näkökulmasta. Vanhat liittokiintiöpaikat ovat historiaa ja nykyisin aluekiintiöt sekä pelastuslaitosten todellinen tarve määrittävät koulutuspaikkojen jakautumisen.

Laatunäkökulma on haastavampi. Pelastuskoirakoiden tärkeimmäksi osaamisalueeksi on valtakunnallisesti tunnistettu sortumaetsintä ja siihen liittyvä rakennusetsintä, eli käytännössä rauniokoulutus. Tämä tulee jatkossa olemaan myös pelastusopiston koulutusten painopiste, erityisesti osaamisen valtakunnallisen kehittämisen ja yhtenäistämisen näkökulmasta.

Osaamisvaatimukset mittareiden kehittäjänä

Hankkeen aikana on yhteisesti tarkennettu myös sekä koiran että koiraohjaajan osaamisvaatimuksia. Lähtökohtana on ollut viranomaisen toive siitä, mitä koirakoiden tulee osata, jotta niitä voidaan käyttää todelliseen tarpeeseen.

Peto/VSS-koiranohjaajan osaamisvaatimukset

• tuntee pelastustoimen johtamisjärjestelmän ja taktiikan perusteet sekä tunnistaa oman roolinsa osana pelastustoimintaa eri tilanteissa
• osaa tehdä etsintäalueelle nopean tiedustelun pelastustoimen ohjeistuksen mukaan koiratoiminnan näkökulmasta
• osaa ottaa toiminnassaan huomioon tilanteen edellyttämän turvallisuuden ja riskinarvioinnin
• osaa käyttää suojavarusteita
• osaa toimia johdetusti
• osaa suunnitella etsinnässä käytettävän taktiikan olosuhteiden mukaisesti ja raportoida etsintäsuunnitelmansa sekä muuttaa sitä tarvittaessa havaintojensa perusteella
• osaa lukea koiransa reaktioita ja tehdä tulkintoja niiden mukaisesti
• osaa raportoida etsintänsä tulokset pelastustoimelle sekä suullisesti että kirjallisesti
• kykenee toimimaan epämukavissa olosuhteissa (fyysinen kunto ja terveys, korkeat / ahtaat paikat, lika, melu, pitkäkestoisuus, pimeys)
• omaa riittävät tiimityöskentelytaidot
• omaa perustaidot ensiavusta, suunnistamisesta ja viestivälineiden käytöstä

Peto/VSS-koiran osaamisvaatimukset

• osaa edetä erilaisilla alustoilla itsenäisesti (sortuma, rakennus, lumi, maasto)
• pystyy työskentelemään itsenäisesti ilman näköyhteyttä ohjaajaan
• pystyy työskentelemään ohjaan kanssa/lähellä paineistumatta
• osaa etsiä alueelta elävät ihmiset ja ilmaista ne
• kykenee pitkäkestoiseen työskentelyyn ja saman uhrin ilmaisuun useita kertoja
• on sekä ohjaajan että vieraiden ihmisten käsiteltävissä (mm. nostaminen, kantaminen)
• on ohjaajansa hallittavissa ja ohjattavissa
• kykenee terveytensä, rakenteensa ja ominaisuuksiensa puolesta suoriutumaan pelastustoimen alaisista tehtävistä
• kykenee työskentelemään häiriön alla (esimerkiksi äänet, ruoka, vaatteet, ihmiset, toiset koirat, muut häiriöhajut)
• kykenee työskentelemään pimeässä
• kykenee työskentelemään kytkettynä
• kykenee työskentelemään tassusuojat jalassa

Pelastuslaitoksilta on noussut esiin tarve Peto/VSS-koirakoiden osaamisen mittaamiseen ja koulutustason tarkasteluun valtakunnallisesti. Tarkastelussa on toivottu lisättävän erityisesti ihmisen eli koiraohjaajan osaamisen mittausta.

– Pelastuslaitoksilla on pitkä ja vahva kulttuuri ja ne ovat tottuneet käyttämään vapaa-ehtoisia omassa toiminnassaan. Toisaalta toimintakulttuuri edellyttää myös, että vapaaehtoisten käytön on oltava hyvin mitattua ja soveltuvuusarvioitua. Keskusteluissa on mainittu VIRTA-tarkastuksen kaltainen lopputarkastus, joka keskittyy erityisesti ihmisen osaamiseen. Koirien mittaamisessa luotetaan kyllä liittoihin.

Osaamisvaatimuslistat toimivat samalla työkaluna soveltuvuuden arviointiin sekä henkilön että koiran osalta ja mittareina erilaisten kokeiden ja testien arvosteluun sekä edelleen mitattavien asioiden kehittämiseen.

– On vaikea lähteä rakentamaan mittareita, jos ei tiedetä, mitä halutaan.

Peto-koulutuksen kehittäminen jatkossa

Hankkeen aikana todettiin, että pelastuslaitoksilla on edelleen tarve sekä pelastuskoiraohjaajien koulutukseen ja että oman henkilöstön osaamisen kehittämiseen pelastuskoiratoimintaan liittyvissä asioissa.

– Suurimmalla osalla laitoksista on tähän myös vahva motivaatio ja tahtotila olemassa, Franzen kiittelee. – Jälleen kerran korostuu pelastuslaitosten ja koiratoimijoiden välisen alueellisen yhteistyön merkitys kouluttautumisen ja osaamisen laadussa.

Pelastusopisto keskittyy jatkossa erityisesti kurssien rekrytointiprosessin ja palautejärjestelmän kehittämiseen.

– Valintaprosessi painottuu entistä enemmän siihen, että kursseille osallistuu mahdollisimman sitoutuneita koirakoita, jotka haluavat erikoistua ja kehittää osaamistaan pelastuskoiratehtävissä. Palautteenantojärjestelmää pyritään kehittämään niin, että saamme enemmän suoraa palautetta koulutuksiin osallistuneista koirakoista sekä koirayhdistyksiltä että pelastuslaitoksilta.

Myös koulutusten sisällöllistä kehittämistä jatketaan ja poliisijohtoisten tehtävien osuus sisällössä vähenee.

– Pyrimme olemaan vahvoja siinä, missä meidän tuleekin olla vahvoja, eli pelastustoimeen liittyvien asioiden osaamisessa.

Jatkossa koulutuksiin osallistuvia palvelee sekä pelastuslaitoksille että koiraharrastajille suunnatut verkko-opetusympäristöt, jotka toimivat materiaalipankkeina ja tukevat opiskelijoiden oman osaamisen kehittämistä.

Pelastusopiston, Pelastuskoiraliiton ja Palveluskoiraliiton edustajat ovat sopineet yhteiseksi strategiseksi tavoitteeksi seuraavan kolmen vuoden ajalle perusosaamisen parantamisen.

Osapuolet toimivat yhdessä linjassa niin, että Pelastusopisto keskittyy omassa koulutuksessaan koiraohjaajien perusosaamisen kehittämiseen, Palveluskoiraliitto ja Pelastuskoiraliitto puolestaan koirien perusosaamisen kehittämiseen. Samalla pyritään kehittämään osaamisen mittarit ja prosessit sille tasolle, että pelastuskoirakoiden valmiutta voidaan vuodesta 2018 alkaen mitata entistä tehokkaammin.

– Mittausjärjestelmää oltiin jo viemässä nopeammin eteenpäin, kunnes viime vuonna harrastajilta tuli selkeä pyyntö, että perustaitoja pitää parantaa alueellisesti, jotta mittaaminen voidaan järkevästi toteuttaa. Meille on tärkeää ottaa myös koiraharrastajien toiveet huomioon.

Teksti: Tanja Lupari