Suomen ensimmäinen virallinen rajakoira, saksanpaimenkoira Ceasar, astui palvelukseen Sallan rajakomppaniassa 1920-luvun alussa. Kovaluonteiseksi sotakoiraksi kuvaillun Ceasarin maine kiiri nopeasti ja pian sitä kutsuttiin lisänimellä “Lapin kauhu”. Lisänimi johtui huhuista, joissa kerrottiin suuresta koirasta, joka repi miehen hetkessä. Myös moni rajamies sai huhujen mukaan osansa rajuotteisen koiran hampaista.

Tällä hetkellä Rajavartiolaitoksen palveluksessa työskentelee 210 koiraa, joista valtaosa on saksanpaimenkoiria. Joukkoon mahtuu myös labradorinnoutajia sekä belgianpaimenkoira malinoiseja. Nykyajan Ceasareita ei palveluksessa ole, vaan rajakoirat valikoituvat siviilikasvattajilta käyttölinjaisista pentueista tarkkojen luonnetestien perusteella ja niiden koulutuksen kulmakivinä ovat tottelevaisuus sekä positivisen vahvistamisen metodit.

Koulutusta kolmessa linjassa

Rajakoirien koulutuslinjoja on kolme: rajavalvonta, rajatarkastus ja merivartio. Rajavalvontakoirat työskentelevät maastorajoilla ja niiden pääasiallinen tehtävä on jälkien etsiminen sekä ajaminen. Rajatarkastuskoirat puolestaan sijoittuvat raja-asemille etsien ajoneuvoihin kätkeytyneitä henkilöitä, osa koirista myös huumausaineita tai aseita. Merivartiokoiran työmaa sijaitsee merivartioston puolella, jossa tutkinnan alla ovat rahtialukset ja satamat. Lisäksi niitä käytetään tarvittaessa meripelastustehtävissä henkilöetsintään.

Kaikkien rajakoirien koulutuksessa perusta on sama: tottelevaisuuskoulutus, jälki- ja henkilöetsintä sekä tapahtumapaikkatutkinta, josta siviilikielessä käytetään myös termiä esine-etsintä.

Koirien peruskoulutus kestää kaksi vuotta, jolloin niitä ei vielä käytetä vaativiin työtehtäviin. Varsinaiseen operatiiviseen käyttöön ne siirtyvät peruskoulutuksen jälkeen sekä suoritettuaan oman koulutuslinjansa mukaisen tasokokeen.

– Oma lukunsa ovat valmiusyksikköihin sijoitettavat koirat, joille opetetaan myös suojelua ja jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi vaarallisen henkilön etsintään, kertoo Rajavartiolaitoksen koiratoiminnasta vastaava Juha Pasanen.

Kuten muutkin viranomaiskoirat, myös rajakoirat ovat niin sanotusti yhden miehen/naisen koiria. Ne asuvat ja elävät ohjaajansa kanssa eläkepäiville saakka (ja usein sen jälkeenkin) ja jokainen ohjaaja vastaa oman koiransa koulutuksesta sekä hyvinvoinnista. Rajakoiran tyypillinen eläköitymisikä on noin 8-9 vuotta.

Kaksivuotisessa peruskoulutuksessa hyödynnetään 5-osaista kurssijärjestelmää, jossa koulutus on rytmitetty lähi- ja harjoittelujaksoihin omassa työyksikössä. Tämän jälkeen alkaa koirien erikoiskoulutus. Koirakoiden operatiivinen käyttövalmius testataan vuosittain, ja huumausaine- tai voimankäyttökoulutuksen suorittaneiden tulee uusia lisenssi kahden vuoden välein.

Yhteistyötä viranomaisrajojen yli

Rajavartiolaitoksen koiraosasto tekee tiiviisti yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, ovathan metodien lisäksi usein myös työskentelypaikatkin, esimerkiksi tullikoirien kanssa, osittain samoja.

– PTR-koulutusyhteistyöverkoston (Poliisi, Tulli, Raja) kautta järjestämme paljon yhteisiä koulutuspäiviä ja osallistumme myös toistemme järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Koiraviranomaisten työskentely on monessa kohtaa niin yhteneväistä, että tiedonvaihto ja koulutukset toisten toimijoiden kanssa luovat kaikille osapuolille yhteistä synergiaetua.

Rajavartiolaitoksen koiratoiminnasta ei voida puhua mainitsematta vuonna 1985 perustettua Rajan koiramiehet –yhdistystä, joka toimii tiiviisti kehittääkseen jäsenistönsä ammattitaitoa sekä valvoo näiden ammatillisia, sosiaalisia ja oikeudellisia etuja. Yhdistys osallistuu myös aktiivisesti Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan kehittämiseen sekä tekee tiiviisti yhteistyötä muiden virkakoirajärjestöjen kanssa. Rajan koiramiehien edustajat käyvät aktiivisesti kouluttamassa ja luennoimassa myös siviilipuolella eri koirayhdistyksissä ja –yhteisöissä –myös pelastuskoirapuolella.

Koiran ja ohjaajan suhde on työskentelyn perusta

Rajavartiolaitoksen koirankoulutusmetodeja on kehuttu edistyksellisiksi myös monen siviilikoirakouluttajan suusta.

– Rajakoiratoiminnassa ja koirien koulutuksessa pyrimme hyödyntämään aina uusinta ja viimeisintä tietoa, mikä on tieteessä pystytty osoittamaan, Pasanen kuvailee rajakoiratoiminnan kehitystä.

Tämä heijastuu myös nenätyöskentelyn kouluttamiseen.

– 25 vuotta sitten vältettiin harjoittelemasta jälkiä alueilla, joissa oli hirviä tai liikkui muita ihmisiä. Tänä päivänä harjoituksiin etsitään nimenomaan alueita, joissa riista liikkuu. Jälkiä harjoitellaan myös taajama- ja kaupunkiolosuhteissa. Tiedon lisääntyessä ja koulutuksen kehittyessä koiran hajuaistin hyödyntäminen on kasvanut ja tulee kasvamaan yhä edelleen.

Koulutusmetodien tärkeimmäksi kulmakiveksi Pasanen nimeää koiran ja ohjaajan välisen suhteen.

– Suhdetta rakennetaan ja siihen panostetaan jo ensimmäisestä yhteisestä viikosta alkaen. Ohjaajan tuella koiran kokemuspohja ja itsevarmuus kasvaa, jotta siitä tulee sosiaalinen sekä ympäristökelpoinen koira. Toki koiralla pitää olla luonnostaan aktiivinen halu oppia.

Rajakoiran peruskoulutus ei kohdistu pelkästään koiraan.

– Koiranohjaajalla tulee olla vahva teoriapohja ja se pitää osata siirtää käytäntöön. Tähän keskitytään koulutusvaiheessa paljon. Ohjaajan pitää myös kyetä rakentamaan tavoitteellinen harjoitussuunnitelma ja perustelemaan sen sisältö. Kun harjoitukset on mietitty ja suunniteltu etukäteen, vältytään monelta turhalta harjoitukselta ja samalla vähennetään epäonnistumisen riskiä.

Koirat mukana työssä ja vapaalla

Pasanen on työskennellyt Rajavartiolaitoksessa jo liki 30 vuotta, aluksi koiraohjaajana ja viimeiset viisi vuotta raja- ja merivartiokoulussa opettajana sekä koiratoiminnasta vastaavana. Hän on kuulunut vuodesta 2014 alkaen rajaturvallisuusvirasto Frontexin (K9) kouluttajatiimiin ja kiertänyt kouluttamassa koiratoiminnasta maailmanlaajuisesti Islannista Afrikkaan.

Kansainvälistä koulutuskokemusta on Pasasen rinnalla kerännyt myös 8-vuotias työtoveri, saksanpaimenkoira Konsta, joka on erikoistunut maastorajoilla ja ylikulkupaikoilla toimimiseen.

– Frontexin koulutussysteemiin kuuluu se, että kaikki mitä opetat, tulee pystyä samalla näyttämään myös oman koiran kanssa.

Isänsä tassunjälkiä seuraa 2,5-vuotias Kille, joka vasta aloittelee uraansa rajakoirana.

– Koirat ovat kulkeneet rinnalla läpi elämän, sekä töissä että siviilissä, palveluskoiralajeja aiemmin aktiivisesti harrastanut Pasanen kertoo.

Rajavartiolaitos toimii yhteistyössä myös vapaaehtoisten pelastuskoiraihmisten kanssa, erityisesti pohjoisemmilla ja syrjäisemmillä seuduilla, joissa rajaviranomainen monasti on paikalla etsintätehtävissä.

– Vapaaehtoiset tekevät suunnattoman tärkeää työtä, josta viranomaiset saavat olla kiitollisia. Työtä olisi myös lähes mahdoton tehdä ilman koiria, joten niihin tulee suhtautua sen mukaisella vakavuudella ja kunnioituksella.

Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 200 koiraa, joista käytetään yleisnimitystä rajakoira. Pääasiallinen rotu on saksanpaimenkoira, mutta palveluksessa on myös labradorinnoutajia, belgianpaimenkoiria ja muiden rotujen edustajia.

Rajakoiran peruskoulutus kestää kaksi vuotta, jonka aikana koiraa ei käytetä vaativiin työtehtäviin. Operatiiviseen käyttöön rajakoira siirtyy peruskoulutuksen jälkeen ja suoritettuaan koulutuslinjansa mukaisen tasokokeen. Rajakoiran tulee kyetä pitkäkestoisiin ja vaativiin suorituksiin, mistä syystä laatukriteerit ovat tarkat; mikäli koulutuksen aikana huomataan koiran ominaisuuksissa puutteita, koiraa ei voida pitää enää rajakoirana. Toisaalta toiminnan kehittyminen vaatii myös koiraohjaajien koulutukselta yhä enemmän.

Kolmen koulutuslinjan erikoisosaamista

Rajakoirille on kolme koulutuslinjaa: rajavalvonta, rajatarkastus ja merivartio. Rajavalvontakoira työskentelee maastorajalla ja sen pääasiallinen tehtävä on jälkien etsiminen ja ajaminen. Koiralle koulutetaan myös esine- ja henkilöetsintä sekä osalle erikoiskoulutuksena suojelua. Rajatarkastuskoira työskentelee raja-asemalla etsien ajoneuvoihin kätkeytyneitä henkilöitä ja huumausaineita. Merivartiokoira työskentelee rajatarkastuskoiran tapaan rahtialuksissa ja satamissa ja niitä käytetään myös meripelastustehtävissä henkilöetsinnässä. Lisäksi on muutamia erikoiskoiria, joille on koulutettu niiden operatiivisen vaatimuksen mukaisia asioita, esimerkiksi valmiusjoukkueisiin sijoitetut koirat.

Rajavartiolaitoksen koiratoimintaupseeri Ari Raitanen valoittaa rajakoirien koulutuksessa nykyisin käytettyjä metodeja seuraavasti:

Ennen varsinaisen koulutuksen aloittamista, oli koulutuslinja mikä tahansa, koiralle on opettava tietyt perusasiat, joista tärkeimmät ovat:

– hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä
– sosiaalisuus
– ongelman ratkaisukyvyn kehittäminen
– leikkiminen ja taistelu ohjaajan kanssa
– motivaattorin (pallo, patukka, jne.) tuominen ohjaajalle
– irrottaminen
– nenän käyttäminen
– liikkuminen erilaisilla alustoilla
– rauhoittuminen

Jos jokin yllämainituista ei ole kunnossa, niin harjoituksissa joudutaan tilanteisiin, jossa koira kokee kuormitusta, esimerkiksi se ei irrota pallosta tai tuo sitä ohjaajalle. Perusasioiden puutteellinen opetus estää koulutuksen etenemisen optimaalisesti ja tuottaa ylimääräistä kuormitusta koiralle.

Nenän käyttäminen opetetaan jo ihan nuorelle pennulle. Nälkäinen pentu saa etsiä makupaloja erilaista tiloista ja paikoista – sisältä ja ulkoa. Ruoka tulee piilottaa eri korkeuksille ja erilasille alustoille jotta koira oppii etsimään rauhallisesti ja joutuu käyttämään nenää oikein kunnolla. Tavoitteena on rauhallinen ja keskittynyt etsintä, jossa koira käyttää nenäänsä tehokkaasti (nuuskuhengitys).

Nuorelle pennulle opetetaan haluttu ilmaisutapa, yleisimmin käytetään passiivista ilmaisua (seisominen, istuminen tai maahan meno). Koulutus tapahtuu yleensä aina sisätiloissa ja poimimalla oikea käytös klikkerillä. Esineet ovat alusta alkaen pieniä ja hyvin hajustettuja, esimerkiksi 10 sentin kolikoita tai vastaavia. Kun koira osaa oikea ilmaisutavan, niin siirrytään ulos.

Jäljestystä opetellaan ruutuharjoittelun avulla

Ulkona harjoitukset voidaan aloittaa ruuduilla. Ohjaaja tallaa nurmialustalle ruudun, johon laitetaan makupala tai pieni hajustettu esine. Koiran on kyettävä siirtymään rauhallisesti ruudulle ja aloittamaan etsintä. Kun koira osaa etsiä rauhallisesti, siirrytään tyhjässä ruudun etsimiseen – koiran on keskittyneesti etsittävä tallatulta alueella ja kun koira on riittävän kauan hakenut tyhjää aluetta niin ohjaaja laittaa ruutuun joko ruokaa tai esineen. Tavoitteena on opettaa koiralle rauhallinen, keskittynyt etsiminen ohjaajan etupuolelta.
Ruutuja tehdään erilaisille alustoille (esim. hiekka, asfaltti, nurmikko) ja ruudut ovat vaihtelevan kokoisia. Välillä koira löytää makupalan/esineen heti, välillä aloitetaan tyhjällä ruudulla ja ohjaaja koiran huomaamatta laittaa ruutuun esineen tai ruokaa.

Kun ruututekniikka on opittu, niin aloitetaan varsinainen jäljestysharjoittelu. Aluksi tallataan aloitusruutu ja siitä yhtenäinen kävelyura seuraavaan ruutuun, jonne on laitettu esine. Harjoituksessa edetään ja haastetta lisätään ruutuja pienentäen ja kävelymatkoja pidentäen. Tavoitteena on, että kävely suoritetaan normaalilla askelilla ja esine on jäljellä.
Jos harjoitukset ovat sujuneet toivotulla tavalla, niin koira on valmis jäljestämään erilasilla alustoilla ja ilmaisemaan siellä olevat esineet.

Koiran on myös opittava, että teoilla on seuraamus. Jos koira toimii toivotulla tavalla, niin se saa riittävän palkan tehdystä työstä. Jos koira ei jäljestä toivotulla tavalla, niin se menettää haluamansa palkan. Jotta palkitsemisella tai sen pois jättämisellä olisi merkitystä, niin palkkion on oltava jotain mitä koira haluaa – mielellään eniten maailmassa.
Ongelmien ilmaantuessa on syytä palata taaksepäin ja miettiä missä vaiheessa vaikeudet alkoivat. Kun syy löytyy, niin ongelma korjataan ja jatketaan taas eteenpäin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että koulutus vie aikaa ja harjoituksia on tehtävä paljon ja säännöllisesti. Ei ole olemassa oikoteitä onneen, on vain harjoiteltava laadullisesti hyvin ja järjestelmällisesti. Ongelmia ei ratkaista kikkojen avulla, vaan etsimällä omasta tekemisestä virheet ja muuttamalla omaa käytöstä.

Onnea ja menestystä koirankoulutukseen!