Pelastusopisto on jo useamman vuoden ajan järjestänyt Kuopiossa vuosittain pelastuskoiraohjaajille suunnatun varautumisen peruskurssin. Kurssille voivat hakea sekä Suomen Pelastuskoiraliiton että Suomen Palveluskoiraliiton alaisten yhdistysten koirakot. Paikalliset aluepelastuslaitokset asettavat hakijat puoltojärjestykseen. Useimmilta alueilta mukaan pääsee vain yksi tai korkeintaan kaksi osallistujaa.

Kurssiin kuului tänä vuonna kaksi ennakkoon suoritettavaa verkkokurssia sekä 5 päivää kestävä lähiopetusjakso Pelastusopistolla.

Päivä 1: ryhmäytyminen ja varusteet

Kurssilla toimittiin 4-5 hengen ryhmissä. Ryhmät valitsivat itselleen ryhmänjohtajan, vararyhmänjohtajan ja ensiapuvastaavan. Lisäksi joka päivälle tarvittiin autonkuljettaja, joka vastasi ryhmän käyttöön annetusta pakettiauto-koirakärry-ajoneuvoyhdistelmästä. Rooleja oli suositeltavaa viikon aikana vaihdella, kuitenkin niin että yhdellä henkilöllä sai olla kerrallaan vain yksi tehtävä ja kaikkien tuli olla selvillä kuka toimii missäkin tehtävässä. Aluksi tämä tuntui oudolta, mutta viikon aikana sisäistimme, että esimerkiksi autonkuljettaja ei pysty ajon aikana hoitamaan ryhmänjohtajan tehtäviä, tai että ryhmänjohtajalla on ensiaputilanteessa muita tehtäviä kuin potilaan hoitaminen. Selkeä kaikkien tiedossa oleva roolijako helpottaa kommunikointia, tehtävän aloittamista ja ylipäätään omassa tehtävässä toimimista.

Pakettiauto-peräkärry-yhdistelmän ajaminen ja etenkin peruuttaminen oli monelle kurssin jännittävin asia. Lähtökohtaisesti kaikki ajokortilliset ajavat kurssin aikana ryhmän autoa ja jos ei osaa, niin sitten opeteltiin. Opettelu toki tapahtui omalla ajalla iltaisin. Mutta niin vaan meidänkin ryhmässä kaikki oppivat ja selvisivät omasta ajovuorostaan.

Päivä 2: Tiedustelu

Toisena päivänä opeteltiin riskien arvioimista ja tiedustelua. Tiedustelua harjoiteltiin mm. koputtelemalla ja huutamalla tiedusteltavaan rakennukseen. Tarkoituksena molemmissa on aktivoida mahdollisia uhreja ja priorisoida mahdollisia etsintä- ja pelastuskohteita. Harjoituksissa pääsimme kokeilemaan sekä tiedustelijan että uhrin roolia. Yllättävää oli miten hyvin koputuksen ääni kantautuu rakenteita pitkin rakennuksen eri osiin. Myös tiedustelijoiden puhe saattaa kantautua sisälle, joten kannattaa miettiä mitä puhuu ja miltä se uhrista voi tuntua.

Toisen päivän viralliseen ohjelmaan ei kuulunut harjoituksia koirien kanssa, mutta illalla oli mahdollisuus osallistua vapaaehtoisiin harjoituksiin raunioalueella tai rakennuksessa. Iltaharjoitusten aiheen sai jokainen suunnitella itse.

Päivä 3: Etsintä ja raportointi

Kolmantena päivänä pääsimme varsinaisiin etsintätoimiin koirien kanssa. Kummasti koirien mukaan ottaminen sotki ajatukset ja jokaiselta ryhmältä unohtui jokin aiemmin opituista asioista. Yksi näistä kantapään kautta opituista asioista oli kulunvalvonta: ryhmällä pitää aina olla kulunvalvoja, joka kirjaa kaikki sortuma-alueelle tai rakennukseen menijät ja ulostulijat. Kulunvalvojalla pitää olla koko ajan tarkka tieto siitä ketkä ovat sisällä vaara-alueella. Kulunvalvojan tehtävä on niin tärkeä, että siihen pitää olla erillinen henkilö nimettynä eikä hän pysty samaan aikaan hoitamaan mitään muita tehtäviä.

Myös kolmannen päivän iltana oli mahdollisuus vapaaehtoisiin iltatreeneihin koirien kanssa.

Päivä 4: Soveltava harjoitus

Neljäs päivä kokosi yhteen kaikki aiempina päivinä opitut asiat: toimimme koko päivän ryhmissä osana isoa harjoituskokonaisuutta. Lisäksi uutena elementtinä tulivat mukaan Virven käyttö ja tehtäviin liittyvien lomakkeiden täyttäminen. Ryhmät saivat erilaisia tehtäviä, jotka ne suorittivat sopivia menetelmiä käyttäen. Aamupäivällä tiedusteltiin kohteita. Tiedustelun tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisia etsittäviä kohteita, joissa iltapäivällä tehtiin etsintää mm. koirien ja kameran avulla. Näissä tehtävissä koirilta vaadittiin jo enemmän kokemusta. Osan tehtävistä ryhmät suorittivat yksin, osassa kaksi tai kolme ryhmää toimi yhdessä.

Soveltava harjoitus toi konkreettisesti esille miten mitäkin aiemmin viikolla opeteltua asiaa hyödynnetään käytännössä. Yllättävä havainto oli, että koirien mukaan ottaminen vähensi ihmisten huomiokykyä – niin koiran ohjaajan kuin hänen parinsakin. Esimerkiksi kun ryhmänjohtaja kysyi rakennuksen kiertämisen jälkeen montako ovea siinä oli, koiranohjaaja osasi kyllä kertoa millä ovella koira oli ollut kiinnostunut, mutta ei sitä montako ovea kaikkiaan oli.

Soveltavassa harjoituksessa – kuten oikealla tehtävälläkin – on välillä pitkiä taukoja. Ne käytetään itsensä ja koiransa huoltoon ja lepoon. Haastavaa siitä tekee se että koko ajan pitää olla lähtövalmiudessa. Kun tehtävä tulee, sinne lähdetään ripeästi aikaa hukkaamatta, mutta kuitenkin järki mukana ja turvallisuus huomioiden.

Päivä 5: Purku, ajoneuvojen huolto ja varusteiden palautus

Viimeisenä päivänä palasimme Pelastusopistolle, jossa pesimme autot ja palautimme varusteet. Harjoitusalueella vietettyjen päivien jälkeen tuntui oudolta kävellä opiston käytäviä siviilivaatteissa. Viimeisen päivän ohjelmaan kuului myös soveltavan harjoituksen purku. Oli mielenkiintoista kuulla eri ryhmien kokemuksia ja oppeja. Lopuksi ohjelmassa oli vielä palautteiden antaminen ja tietenkin todistusten jako. Loppukoetta kurssissa ei ollut – kaikki osallistuneet saivat todistuksen.

Kenen kannattaa hakea kurssille?

Kurssista hyötyy eniten, jos on jo jonkin verran osaamista sortumatyöskentelystä ja rauniopelastamisesta. Lähiopetusjakson päivät ovat pitkiä ja uutta asiaa tulee paljon. Vaikka kurssi on suunnattu pelastuskoiraharrastajille, ovat koirat kurssilla sivuroolissa. Koirat joutuvat odottamaan suurimman osan päivistä, joko 6 koiran koirakärryssä tai kennelissä, jossa on pitkät rivit koppeja. Odottaessa koirat eivät saa haukkua tai ulvoa – se paitsi häiritsee muita ihmisiä, myös stressaa muita koiria ja haukkujaa itseään. Onkin hyvä opettaa koiraa lepäämään mitä erilaisemmissa paikoissa – lepohetkestä tulee ottaa kaikki irti, jotta koira on sen jälkeen valmis seuraaviin tehtäviin.

Kurssille tulevien koirien pitää myös pystyä olemaan ja työskentelemään toisten koirien läheisyydessä. Majoitus kurssilla oli huoneistohotellissa 2 hengen huoneissa. Asumisjärjestelyjä helpottaa, jos koira tulee toimeen toisten koirien kanssa. Harjoituksissa koirat työskentelevät vierekkäisillä alueilla, joten niiden tulee olla ohjaajan hallinnassa, jotta eivät karkaa häiritsemään toisten työskentelyä tai vaaranna omaa turvallisuuttaan. Koiralla tulee myös olla sen verran raunio- ja rakennusetsintäkokemusta että se osaa kiipeillä sortumakasoilla, liikkua erilaisilla alustoilla ja pimeissä tiloissa. Liian kokemattomalle koiralle tehtävät voivat olla turhan vaativia ja aiheuttaa turhautumista niin koiralle kuin ohjaajalle.

Suomen uusinta rauniorataa on rakennettu vuosien 2022-2024 aikana Turkuun. Uusi rata otettiin käyttöön kesällä 2023 ja ensimmäiset kokeet radalla järjestettiin elokuussa 2023. Alueen omistaa Varsinais-Suomen pelastuslaitos, mutta rauniorata on rakennettu pääosin Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:n toimesta. Raunioradan rakentaminen on ollut iso ponnistus yhdistykselle ja talkootyötä on kertynyt yli 200 tuntia!

Miksi uusi rata?

VSPK:n vanha rauniorata Skanssissa oli jäänyt laajenevan kaupungin puristuksiin. Alueelle oli kaavoitettu asuinrakennuksia eikä sitä enää voinut käyttää harjoitteluun. Alueella oli myös jo vuosia ollut ongelmana roskaaminen ja piilojen rikkominen, mikä aiheutti lisätöitä treenien alussa kun kaikkien piilojen kunto ja turvallisuus piti tarkastaa ennen aloittamista. Lasin palasia sai keräillä viikoittain. Vanhaa aluetta ei enää ylläpidetty eikä se soveltunut edistyneempien koirakoiden harjoitteluun.

Alueen hankinta ja projektin alkumetrit

1/2022 Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry allekirjoitti käyttöoikeussopimuksen uutta raunioaluetta koskien Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa. Uusi alue päätettiin rakentaa Turun lentokentän lähelle yhteistyössä Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa. Alue oli valmiiksi aidattu ja sieltä löytyi varsinaisen harjoittelualueen lisäksi keittiö- ja sosiaalitilat. Alueella sijaitsi ennestään pelastuslaitoksen koulutustilat, joten alue suunniteltiin alusta asti eri toimijoiden yhteiskäyttöön soveltuvaksi. VSPK sai kuitenkin varsin vapaat kädet varsinaisten raunioiden suunnitteluun.

Pelastuslaitos rakennutti alueelle palotalon ja tornin pelastajien harjoitteluun sekä muurin ja tunneliverkoston pelastuskoirille. Vuoden 2022 aikana haettiin rakennusluvat alueen kiinteille rakennelmille ja perustustyöt aloitettiin kevättalvella 2023.

Miten rakennetaan turvallinen sortuma?

Oikeassa sortumassa työskenteleminen on vaarallista. Vaikka harjoitusalueelle haluttiin oikeaa sortumaa muistuttavia elementtejä, niistä ei haluttu tehdä vaarallisia. Miten siis rakennetaan turvallinen sortuma? Kaikki lähtee perustuksista: pohjan tulee olla kantava, jotta rakenteet eivät vajoa maahan ja aiheuta sortumavaaraa ylemmille kerroksille. Kantavan maapohjan päälle laitettiin kestäviä materiaaleja, esimerkiksi betoniputkia, joiden varaan kasattiin elementtejä ja muuta sopivaa materiaalia. Näin keskelle jäi putken tukema tila ja putkea vasten lepäävät elementit pysyvät turvallisesti pystyssä.

Rakentamista nollabudjetilla

VSPK:llä ei ollut käytettävissä rauniorataprojektiin suurta budjettia. Etenkin alkuvaiheessa käytettiin paljon aikaa materiaalien hankkimiseen ilmaiseksi ja saadut materiaalit määrittelivät sen mitä pystyttiin rakentamaan. Yksi merkittävimmistä materiaalilahjoituksista oli Lounais-Suomen Jätehuollolta saadut roskikset. Roskikset olivat käytöstä poistettuja ja likaisia. Ensimmäiset talkoot kuluivatkin roskisten pesun merkeissä.

Pestyt roskikset sijoitettiin eri puolille raunioaluetta ja välit täytettiin lahjoituksena saadulla täytemaalla. Raunioalueella on yli 50 roskispiiloa!

Rahaakin tarvitaan

Vaikka materiaaleja monesti saisi ilmaiseksi, osoittautui niiden kuljettaminen raunioalueelle kalliiksi. Projektiryhmä käyttikin paljon aikaa  miettimällä mistä niihin saataisiin rahaa. Hakemuksia kirjoitettiin erilaisille säätiöille ja muille väestönsuojelua tukeville tahoille. Lisäksi haettiin rahankeräyslupa, joka mahdollisti suorat rahalahjoitukset projektille. Yrityksille tarjottiin erilaisia tukimahdollisuuksia, mm. yhdistyksen kannatusjäsenyyttä tai mahdollisuutta kertalahjoitukseen. Jäsenistössä suurta suosiota keräsi nimikkopiilojen myyntikampanja. 10 euron maksulla sai ostettua koiransa nimellä varustetun nimikkoroskiksen alueelle.

Isoissa koneissa on voimaa

Vaikka yhdistyksen jäsenet ovat käyttäneet lukuisia talkootunteja mm. lapioimiseen ja piilojen nikkaroimiseen, kaikkea ei pysty tekemään käsipelillä. Raskaimpien betonielementtien siirtelyyn ja kaivuutyöhön ostettiin konetyötä. Kaivinkoneen ja kurottajan yhdistelmällä saatiin yhden päivän aikana rakennettua yli 60 uutta piiloa! Osa piiloista tehtiin maahan upottamalla, mutta suurin osa asentamalla putkia maan päälle pystyyn ja täyttämällä sen jälkeen ympärille maata. Raunioradalla onkin useampia korkeita kasoja, joiden keskellä on kaivoja.

Raskaimpia betonielementtejä ei voi sijoittaa ihan mihin tahansa. Alueen maapohja on pehmeää savea, joten perustustöitä jouduttiin tekemään paljon ennen varsinaisten sortumakasojen rakentamista. Onneksi saatavilla oli runsaasti lahjoituksena saatua karkeaa täytemaata.

Ensimmäiset kokeet

Ensimmäiset rauniokokeet alueella järjestettiin elokuussa 2023. Rata oli silloin vielä erittäin keskeneräinen, joten koejärjestelijät joutuivat käyttämään luovuutta tilapäisten piilojen rakentelussa. Fiilis oli uskomattoman hieno, kun yli kahden vuoden tauon jälkeen yhdistyksellä oli taas käytettävissä koekäyttöön soveltuva rauniorata!

Raunioradan rakentaminen jatkuu edelleen ja jokainen uusi piilo tuo uudenlaisia mahdollisuuksia harjoitteluun. Muunneltavuutta alueeseen saadaan autonrenkailla, kuormalavoilla, mansikkalaatikoilla ja muovikanistereilla. Lisäksi muutamia “irtoroskiksia” on jätetty siirrettäviksi piiloiksi.

Raunioradan rakentamista voit seurata VSPK:n raunioblogissa: Raunioblogi – Varsinais-Suomen Pelastuskoirat

Kuvia raunioalueelta kesällä 2024:

Elokuun viimeisenä viikonloppuna Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueella Porissa järjestettiin toista kertaa Hämeen Pelastusliiton järjestöjen yhteisharjoitus, jossa olivat mukana palokuntanuoret ja Hämeen alueen pelastuskoirayhdistysten koirakoita. Hämeen Pelastusliiton koulutuspäällikkö Aleksei Kyrölä on ollut mukana harjoituksessa ja sen järjestelyissä kumpanakin vuotena.
– Ensimmäinen harjoitus sai niin hyvää palautetta, että päätimme jatkaa harjoitusten järjestämistä. Suunnittelimme tämän vuoden harjoituksen viimevuotisen palautteen avulla.

Harjoituksen päätarkoitus on Hämeen alueen järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan tukeminen.
– Tarkoituksemme oli tehdä harjoituksesta sellainen, jota ei voi järjestää omalla takapihalla tai tutuissa ympyröissämme, vaan hyödynsimme Pelastusharjoitusalueen toimintoja.

Palokuntanuorten harjoitus oli lauantaina. Oman koulutuksensa lisäksi heidän oli mahdollista tutustua pelastuskoiratoimintaan. Pelastuskoirakot olivat paikalla koko viikonlopun. Koirakoita oli yhteensä 26, ja Hämeen Pelastusliiton yhdistysten lisäksi mukana oli koirakoita myös Vaasan ja Kouvolan alueilta.

Peruskoulutuksessa kolme teemaa

Pelastuskoirakot oli jaettu ryhmiin taustan mukaan. Harjoitteluun kuului mm. suojavarusteiden kuten tossujen käytön harjoittelua sekä nostovaljaiden käyttöä kalliokuilussa. Kullakin koulutuspisteellä kouluttaja antoi palautetta toiminnan kehittämiseksi, ja tehtävän jälkeen käytiin purkukeskustelu.

Harjoituksessa ensimmäistä kertaa mukana oleville järjestettiin perusharjoittelua. Se koostui kolmesta teemasta, joista kaksi liittyi koiran käyttöön. Rakennusetsintää ja siihen liittyvää etsintätaktiikkaa olivat kouluttamassa Anne Perko ja Tarja Sirola. Raunioetsinnän ryhmässä keskityttiin työturvallisuuteen, koiran käyttöön ja syviin piiloihin, ja näiden aiheiden pariin koirakoita johdattivat Kirsi Liikanen ja Tomi Alho.

Peruskoulutuksen kolmas teema liittyi teknisten apuvälineiden käyttöön. Osallistujat tutustuivat mm. lämpökameraan ja monikaasumittareihin. Lisäksi tärkeä aihe oli turvahenkilötoiminta ja vaaranpaikkojen tunnistaminen, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä pelastustoimen tehtävissä työskennellessä. Näiden teemojen kouluttamisesta vastasi Hämeen Pelastusliiton koulutuspäällikkö Aleksei Kyrölä.
– Erityisesti turvahenkilötoiminnassa näkyi yhteistyön ja kommunikaation harjoittelun puute, hän pohtii.

Syventävää harjoittelua

Viime vuonna ensimmäiseen harjoitukseen osallistuneille järjestettiin tänä vuonna syventävää täydennyskoulutusta. Siihen kuului kaksi koiran käyttöön liittyvää teemaa. Syventävän koulutuksen tavoitteena oli antaa koirakoille eväitä jatkoharjoitteluun.

Rakennusetsintäkoulutuksesta vastasivat Majka Borgström ja Tiia Tiainen. Heidän koulutuksessaan keskeisiä teemoja olivat koiranohjaajan oma turvallisuus, hajun käyttäytyminen rakennuksissa sekä vähähajuisten piilojen harjoittelu. Rastilla harjoiteltiin koirankäyttötaktiikoita rakennuksissa ja sortumilla, ryhmänjohtajan taktiikoita sekä erilaisia turvalliseen liikkumiseen rakennuksessa liittyviä aiheita.

Toisena koiran käytön teemana oli taajamaetsintä. Siinä harjoittelun alla olivat etsintätaktiikka, koiran käyttö taajamassa sekä taajamatyöskentelyssä tarpeellinen varustus. Koulutusta pitivät Susanna Kujala ja John Wedde.

Lähtökohtana yhdistysten tarpeet

Harjoituksen järjestelytyöryhmä koostui Hämeen Pelastusliiton yhdistysten jäsenistä. Aleksei Kyrölän mukaan tällainen työryhmä oli lähes välttämätön, jotta harjoituksesta saadaan tarvetta vastaava.
– Yhdistyksissä tiedetään parhaiten, millaista harjoitusta tarvitaan ja mitä ei voida harjoitella omissa säännöllisissä treeneissä. Työryhmä oli keskeinen sisällön suunnittelun kannalta. Harjoituksen kouluttajat tarkensivat suunnitelmaa kutakin rastia varten.

Kyrölällä on myös evästystä muille vastaavan harjoituksen suunnittelijoille:
– Järjestäkää nollatreeni! Sekä koirakoille, jotta lähtötaso on tiedossa, mutta myös itse tehtäville kouluttajien omilla koirilla. Siten nähdään, onko tehtävä toimiva ja toteutettavissa suunnitellussa ajassa.

Rauniokokeessa tarkoitus on selvittää koiran kyky työskennellä erilaisissa sortuma- tai räjähdysolosuhteissa, joissa alustat ovat vaihtelevia, liikkuminen epävakaata ja alueella on korkeuseroja. Perinteisesti rauniokokeet on järjestetty niitä varten rakennetuilla raunioradoilla, jolloin haasteeksi on saattanut muodostua esimerkiksi koirien tottuminen alueeseen. Keväällä 2022 uudistunut koeohje mahdollistaa sen, että raunioperus- ja loppukokeen ”voi suorittaa myös kokeeseen soveltuvalla, tarkoituksenmukaisella alueella (esim. varikko- tai varastoalue).” Tämän uudistuksen myötä kokeen järjestämisen mahdollisuudet ovat laajemmat, ja myös niillä alueilla, joissa lähistöllä ei ole rauniorataa, on kokeita mahdollista järjestää.

Tarkkuutta pienellä alueella

Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry järjesti viime vuonna rauniokokeen Ekokemin varikolla. Kokeeseen osallistui sekä perus- että loppukokelaita. Koealue peruskokelaille oli noin 0,38 hehtaaria ja loppukoetta varten aluetta laajennettiin noin 0,16 hehtaarin verran, eli loppukoealue oli noin 0,54 hehtaaria. Koeohjeessa alueen kooksi ohjeistetaan 0,25–1 hehtaaria. Vaihteluväli on raunioalueena iso, mutta se mahdollistaa esimerkiksi sortumia mukailevien laajojen alueiden käytön. Vertailun vuoksi hakukokeessa peruskoealue on n. 2 hehtaaria ja loppukoe- sekä taidontarkistusalueet 3–4 hehtaaria. Kaikissa aikaa on käytettävissä n. 15 minuuttia hehtaarilla. Raunioilla peruskokeessa aikaa on noin 15 minuuttia ja loppukokeessa 20–30 minuuttia.

Kyseinen varikkoalue on haasteellinen muun muassa siitä syystä, että se muuttuu jatkuvasti. Alueella on vaihtelevasti esimerkiksi kontteja, jäteastioita, ajoneuvoja, peräkärryjä sekä puutarha- ja hakkuujätekasoja. Näin ollen alueen koepäivän rakenne selviää tarkalleen vasta koepäivänä. Tämä vaatii enemmän paikan päällä suunnittelua kuin tutuilla ja vähemmän muuttuvilla raunioradoilla järjestettävät kokeet. Paikka on vieras, vaikka siellä olisi käynyt aikaisemmin.

Valmistelut ennen koetta vievät enemmän aikaa ja kun muutoksia tulee, ne täytyy ehtiä testata vielä ennen kokeen alkua. Vaarana on, että kokeesta tulee liian vaikea etenkin peruskoetasolla oleville. Koeohjeessa sanotaan, että ”koirakko osaa tarkastaa annetun alueen luotettavasti ja kykenee työskentelemään häiriöistä huolimatta.” Alue tulee käydä läpi järjestelmällisesti ja turvallisuustekijät huomioiden. Turvallisuus tulee huomioida myös aluetta valmistellessa, esimerkiksi tällä alueella puutarhajätteen seassa oli paljon orapihlajan ja ruusun oksia. Etenkin orapihlajan pitkät piikit voivat olla koirille vaarallisia. Suurimmat esiintymät pyrittiin peittämään pressuilla tai, mikäli keskittymä oli alueen reunalla, voitiin se rajata ulos koealueelta.

Paljon monipuolisia piilopaikkoja

Alueella tulee olla peruskokeessa noin 20 piiloa ja loppukokeessa noin 30. Kontit, jäteastiat ja ajoneuvot ovat piilovaihtoehtoja, samoin erilaiset painanteet, onkalot ja kolot, mitä puutarha- ja hakkuujätekasoista löytyy. Lisäksi yhteen kasaan rakennettiin suuren putken avulla tunnelimainen piilo, jossa maalihenkilö oli täysin kätkettynä. Koiran tuli siis liikkua myös risukasoissa paikallistaakseen maalihenkilöt. Osaan kasoista pääsi kiertämään näiden väliin jääneitä kujia pitkin, osa vaati sen, että koira kiipesi yhden tai useamman kasan yli. Lisäksi sääolosuhteet kyseisenä koepäivänä olivat haasteelliset. Aurinko paistoi, helleraja rikkoutui eikä tuullut. Koiran täytyi siis todella liikkua alueella aktiivisesti saadakseen hajun piiloista.

Koska koepäivänä alueella oli useita isoja kontteja, peräkärryjä ja jäteastioita ja toisaalta isot ja haasteelliset risukasat, oli ajankäytön jakaminen alueen tarkastamiseksi tarkkaa. Kontteja ja jäteastioita oli paikoitellen kahdessa tai useammassa rivissä ja useimmat niistä suljettuja. Tuuliapua ei juurikaan ollut, eli koirakon tuli tehdä nopeita päätöksiä umpinaisten tilojen tarkastamisen suhteen, jotta aika riitti koko alueen kattamiseen.

Kiellettynä alueena kyseisessä kokeessa oli osittain metalliaidoin rajattu alue, jossa näkyvyyttä aitojen ulkopuolelta peittivät isot koneet. Lisäksi alue oli hieman pitkulainen, ja koiran sai aitojen vuoksi lähetettyä alueelle vain sen toisesta päästä. Koiran ohjattavuus ja toisaalta itsenäinen eteneminen nousivat merkittäviksi seikoiksi tässä osiossa.

Entistä monipuolisempaa osaamista

Koe muualla kuin tutulla raunioradalla vaatii enemmän suunnittelua ja alueen ja piilojen rakentelua. Turvallisuus on hyvin isossa roolissa, sillä alueelta voi löytyä vaarallisia alueita tai yksityiskohtia, jotka tulee osata huomata ja huomioida. Koiranohjaajan näkökulmasta on osattava huomioida muun muassa ilmavirtojen liikkuminen vaihtelevilla materiaaleilla ja pinnoilla, kuten tässä kokeessa toisistaan poikkeavat umpinaiset metallikontit ja eloperäiset risukasat. Treenaaminen ja testaaminen muilla kuin rakennetuilla raunioradoilla kasvattavat kuitenkin koirakoiden osaamista ja valmentavat koirakoita kohti entistä monipuolisempaa etsintäosaamista.

Sortumaetsintään eli arkisemmin rauniotyöskentelyyn tähtääville koirakoille valmisteltu koulutuspolku ja PETO-tarkastus otettiin käyttöön huhtikuussa. Aloitteen koulutuksen ja tarkastuksen suunnittelusta teki sisäministeriö, ja valmistelutyön tekivät Suomen Pelastuskoiraliitto, Suomen Palveluskoiraliitto, Pelastusopisto ja pelastuslaitokset.

PETO-tarkastuksen tarkoitus on todentaa sellaisten koirakoiden taso, joita pelastusviranomaiset voivat käyttää todellisissa etsintätehtävissä. Tarkastuksessa arvioidaan, pystyykö koirakko suoriutumaan sortumaetsinnästä tositilanteessa. Tarkastukseen osallistuminen edellyttää sitä, että koiranohjaaja on suorittanut alueellisen PETO-kurssin ja koirakko yhdessä jommankumman koirajärjestön vaativimman rauniokokeen tai VIRTA-käyttöönottotarkastuksen. Lisäksi koirakolla on oltava yhdistyksen suositus tarkastukseen pääsemisestä.

Yhteistyössä Pelastuslaitoksen kanssa

Pelastuskoiraliiton ensimmäiset PETO-tarkastukset järjesti Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:n PETO-ryhmä Kaarinassa heinäkuussa. Varsinais-Suomen pelastuslaitos oli mukana tarkastuksen järjestelyjen suunnittelussa aktiivisesti koko kevään, ja laitoksen suunnittelija Mika Lehestö oli myös pelastustoimen edustajana PETO-työryhmässä.
– Yhdistyksemme ja alueen pelastuslaitoksen väliset suhteet ovat olleet hyvät pitkään, ja olemme tehneet säännöllisesti yhteistyötä jo aiemmin, toteaa Stina Törnblom Varsinais-Suomen pelastuskoirista. – Pelastuslaitoksen henkilöstö on ollut innostunut ja kiinnostunut rauniokoirien koulutuksesta ja tarkastuksesta.

PETO-tarkastajat Stina Törnblom ja Caarin Mattsson pääsivät tilaisuudessa ottamaan tuntumaa sekä tarkastajan että kokelaan rooliin. Stina arvioi ensimmäisen tarkastuksen, jossa kokelaana oli Caarin hovawartinsa Valon kanssa. Tässä tarkastuksessa arvioimassa oli lisäksi suunnittelija Pia Hurme Varsinais-Suomen Pelastuslaitokselta. Toisessa tarkastuksessa roolit vaihtuivat, kun Caarin puki ylleen testaajan liivin ja Stina sekä bordercollie Kuutti ottivat vastuun etsinnästä. Kumpikin tarkastaja antoi tarkastuksessa alueella erilaisen skenaarion, jonka pohjalta kokelas esitti kysymyksiä, tutustui alueeseen ja kertoi etsintäsuunnitelmansa ja sen perusteet.

Tarkastus järjestettiin varikkoalueella, jossa oli suuria hake- ja oksakasoja, kuormalavapinoja ja muita puurakenteita sekä monenlaista romua. Tarkastusalueella onkin tärkeää olla esimerkiksi haastavia alustoja, joilla koira joutuu miettimään liikkumistaan.
– Tarkastusaluetta valittaessa on tärkeää muistaa, että kyse on nimenomaan sortumaetsintäkokeesta, ei rakennusetsinnästä, Caarin Mattsson huomauttaa.  

Turvallisuus on kaiken A ja O

PETO-tarkastus ja VIRTA-tarkastus ovat kumpikin kokeita, jotka varmentavat koirakon kyvyn toimia todellisessa etsintätilanteessa. Niissä on paljon yhteistä, mutta myös eroavaisuuksia. Näistä keskeisimpänä Stina Törnblom nostaa esiin turvallisuuden.
– Virta-tarkastuksessa koiranohjaaja päättää melko lailla kaikesta, eikä hänen tarvitse jatkuvasti miettiä, mihin koira voi mennä. PETO-tarkastuksessa turvallisuus ja käskyjen noudattaminen ovat tärkeässä osassa.

Raunioilla työskennellessä koiran hyvä hallittavuus on ensiarvoisen tärkeää. Pysäytyksen ja luoksetulon on toimittava varmasti esimerkiksi evakuointitilanteissa. Tarkastusohjeen mukaisesti koirakon kanssa alueella kulkee turvahenkilö, joka on ensisijaisesti pelastuslaitoksen henkilöstöä. Kaarinassa tarkastuksien turvahenkilönä oli VPK:n edustaja. Turvahenkilö arvioi etsintäalueen turvallisuutta, mutta lopullisen päätöksen koiran työskentelystä alueen eri osissa tekee aina koiranohjaaja. Tarkastajan tehtävä on varmistaa maalihenkilöiden piilopaikkojen turvallisuus sekä maalihenkilöiden että koiran kannalta esimerkiksi nollakoiraa käyttämällä.

– Toinen PETO-tarkastuksessa selkeämmin esille tuleva asia on koiranlukutaito, sanoo Stina Törnblom. – Maastossa koira tekee enemmän itsenäisiä päätöksiä eikä koiraa välttämättä edes näe jatkuvasti. Tarkastus testaakin ensisijaisesti ohjaajaa.

PETO on ennen kaikkea ohjaajan tarkastus

PETO-tarkastuksen ohjeellinen kesto on 1–1,5 tuntia. Se on siis vähintään kaksinkertainen SPeKL raunioiden loppukokeen suoritusaikaan verrattuna. Koiran työskentelykestävyys onkin yksi tärkeimpiä tekijöitä, jotka tarkastus varmentaa.
– Raunioiden loppukoe testaa koiran taitoja, ja jos koirakko on jo suorittanut loppu- tai taidontarkastuskokeen raunioilla, ei piilojen tarvitse olla supervaikeita, Stina Törnblom sanoo. – Jos koirakko tulee PETO-tarkastukseen Virta-tarkastuksen perusteella, on pystyttävä testaamaan myös koiran taidot samalla tasolla kuin rauniokokeissa.

Sekä Stina ja Kuutti että Caarin ja Valo ovat suorittaneet SPeKL rauniokokeet. Kokelaana kumpikin koiranohjaaja huomasi tarvitsevansa enemmän rutiinia tosietsintöjen kaltaisista tilanteista raunioilla, koska etenkin turvallisuusnäkökohdissa on paljon yksityiskohtia, jotka tulee ottaa huomioon.
– Maastossa hälytysryhmän harjoittelua on paljon ja myös tositilanteissa ollaan säännöllisesti, Stina toteaa. – Myös raunioilla tarvitaan enemmän tositilannetta jäljitteleviä harjoituksia, mikä tuo rutiinia paitsi tarkastustilanteisiin myös mahdollisiin tosietsintöihin.

Talvi ei estä rauniotaitojen treenaamista

Päivi ja Gabi ovat harrastaneet aiempien koiriensa kanssa kaikkia pelastuskoiralajeja, ja myös nuoret koirat Noki ja Vinna harjoittelevat niin maastossa kuin raunioilla. Lumiaikaan raunioilla ei treenata, mutta rauniotyöskentelyä voi talvikaudellakin edistää monin tavoin. Lumeen ja raunioille tunkeutuminen on hyvin samankaltaista harjoittelua. Tunkeutumisharjoituksessa koira lähetetään useamman kerran uudelleen samaan piiloon siten, että piilon eteen lisätään esteitä, joiden yli tai läpi koiran pitää tunkeutua. Aluksi koira pääsee aivan maalihenkilön luokse, ja samalla varmistetaan, että koira ei jännitä tilannetta – joko piiloa tai siellä olevaa ihmistä.
– Omistaja voi käydä ensin lumiluolassa tai rauniopiilossa koiran kanssa ilman, että maalihenkilö on siellä, Päivi suosittelee.

Harjoitusta on helppo muokata lisäämällä ja vähentämällä piilon edessä olevan tavaran tai lumen määrää. Päämääränä on tilanne, jossa koira tarttuu etsiessään pieneen määrään hajua, pyrkii mahdollisimman lähelle maalihenkilöä tai tarvittaessa osoittaa kuonollaan eli pointtaa ilmareittihin tämän sijainnin sekä lopulta aloittaa ilmaisun.
– Tunkeutumisharjoituksessa on todella tärkeää, että koira on rento ja itsevarma, Gabi sanoo. – Koiraa ei pidä painostaa menemään piiloon eikä piiloa pidä vaikeuttaa, jos koira jännittää.

Tunkeutumistreeni on mainio harjoitus myös maalimiesmotivaation kasvattamiseen. Kun harjoituksessa edetään sopivin askelin, se on koirille hauskaa ja motivoivaa. Treeni on hyödyllinen myös vain maastokokeisiin tähtääville koirakoille, sillä maastossakin voi olla jotakin vaikeakulkuista ryteikköä, jossa koira ei pääse helposti maalihenkilön luokse.

– On tärkeää, että piilossa on tilaa niin, että sekä koira että ihminen mahtuvat sinne hyvin, Päivi muistuttaa.  – Näin koiran ei tarvitse mennä ihmisen päälle eikä se tunne oloaan epämukavaksi, mutta se mahtuu kuitenkin kokonaan piiloon sisälle. Vaikka ollaan ahtaassa tilassa, koiran paikka suhteessa maalihenkilöön on kohdallaan.

Rakennusetsintä opettaa ohjaajaakin

Talvikaudella Nokin ja Vinnan ohjelmaan on kuulunut myös rakennusetsintä. Se on mukavaa talvitreeniä, mutta myös vaikein etsintälaji, koska hajut kulkeutuvat rakennuksissa hyvin kiinnostavasti. Mielenkiintoisissa rakennuksissa iskee helposti ahneus erilaisten piilojen suhteen, mutta Päivi ja Gabi suosittelevat sielläkin aloittelevan koiran kanssa muusta harjoittelusta tuttua neuvoa: yksi asia per harjoitus. Harjoituksen pääasiallinen tavoite voi olla koiran taitojen kehittäminen tai ohjaajan taitojen kehittäminen.

Rakennukset tarjoavat mainion ympäristön koiran ongelmanratkaisukyvyn ja itseluottamuksen kehittämiseen.
– Koira oppii nopeasti, miten hajut käyttäytyvät ja miten niitä työstetään, Gabi sanoo. – Piilot kannattaa suunnitella siten, että ne ovat koiran osaamisalueella, mutta tuottavat vähän päänvaivaakin.

Raunioiden tavoin rakennukset ovat hyvä paikka harjoitella oman koiran etsintätyöskentelyn tulkitsemista. Kun treenin tavoite on ohjaajan taitojen kehittäminen, voivat piilot olla helppoja, mutta ohjaaja ei tiedä maalihenkilöiden sijoittelua. Samalla kannattaa harjoitella sitä, että ohjaaja ei tiedä, onko alueella ylipäätään ihminen vai ei: sen kautta yhteistyö ja luottamus koiraan kehittyvät parhaiten

– Hyvä treenikaveri on tärkeässä roolissa tällaisissa harjoituksissa, Päivi tähdentää. – Hän auttaa tarvittaessa ohjaajaa aloittelevan koiran kanssa ja estää tekemästä asioita, jotka ovat koiralle epäreiluja.

Etsintärutiini on avuksi rakennusetsinnässä

Rakennuksista ei läheskään aina ole saatavilla pohjapiirrosta, joten koirapartion on erilaisin keinoin pysyttävä kartalla siitä, mitkä osat rakennuksesta on etsitty. Koiralle opetettu etsintärutiini on yksi hyödyllinen apuväline piirtämisen ja ovien merkitsemisen oheen. Kun ohjaaja tietää, miten koira on oppinut liikkumaan tilassa, hänen on helpompi arvioida myös etsinnän kattavuutta.

Noki ja Vinna ovat harjoitelleet etsintärutiinia rakennuksia varten näin:

1. Koira oppii kiertämään huoneen seinänviertä pitkin. Ilmavirrat kuljettavat hajun usein reunoille, joten tämä on hyvä taktiikka hajun saamiseksi. Maalihenkilöt kannattaa siis aluksi sijoittaa lähelle seiniä.
2. Aluksi maalihenkilöt kannattaa sijoittaa siten, että koirakon mahdollistaa kiertää heidät, jotta koira voisi saada hajun eri suunnista. Rakennuksissa voi olla vaikea tietää, mihin suuntaan ilmavirta kuljettaa maalihenkilön hajua.
3. Vältä käyttämästä jatkuvasti ovia, kaappeja tai muita vastaavia selvästi piilon näköisiä kohtia. Silmien käytön ehkäisemiseksi kannattaa myös rakennuksissa askarrella erilaisia piilopaikkoja.

Pelastuskoiraliitto järjesti tammikuussa keskustelutilaisuuden liiton rauniotoiminnan tilanteesta ja kehittämisestä. Tilaisuus pidettiin Suomen Pelastuskoiraliiton toimistolla Pasilassa, ja siihen oli mahdollista osallistua myös etäyhteydellä muualta Suomesta. Tarkoitus oli keskustella siitä, millaista ja kuinka aktiivista rauniotoimintaa Pelastuskoiraliiton eri jäsenyhdistyksissä järjestetään ja pohtia, tulisiko liiton pyrkiä kehittämään rauniotoimintaa ja jos niin millä tavoin.

Valtakunnallisesti Pelastuskoiraliiton rauniotoiminta on tällä hetkellä vähäistä, ja se on keskittynyt Etelä-Suomeen. Aktiivisinta toiminta on pääkaupunkiseudulla, ja esimerkiksi Espoossa rauniorata on harjoituskäytössä useita kertoja viikossa. Yksi syy toiminnan vähäisyyteen on raunioratojen puute ja huono kunto, ja myös vuonna 2018 voimaan tullut kahden maastolajin vaatimus hälytyskoirille on vaikuttanut asiaan. Monia asioita voi kuitenkin harjoitella ilman rauniorataa, ja raunioharjoittelu tukee myös maastolajeja.

Koesuoritukset keskittyvät Etelä-Suomeen

Vuonna 2016 Pelastuskoiraliitolla oli rauniokoulutusprojekti, jonka aikana pidettiin kaksi alueellista koulutusviikonloppua jokaisella liiton peko-alueella: yksi keväällä ja yksi syksyllä. Syksyn koulutusviikonlopussa oli mahdollista osallistua myös rauniokokeeseen. Lisäksi kesäkuun kouluttajaseminaarin aiheena oli rakennus- ja raunioetsintä. Projektin tavoitteena oli lisätä raunio-osaamista alueilla, joilla raunioharjoittelu oli vähäistä: harjoiteltiin rauniotreenien järjestämistä ilman rauniorataa ja pyrittiin kartoittamaan harjoitusmahdollisuuksia ja muodostamaan alueellisia treeniryhmiä.

Lue lisää: Rakennus- ja raunioetsintäprojektin alueelliset koulutukset käynnistyivät Porissa

Tällä hetkellä (helmikuu 2019) rauniokokeista on voimassa 16 peruskoesuoritusta ja kuusi loppukoe- tai taidontarkistussuoritusta. Myös koesuoritukset ovat alueellisesti keskittyneet Etelä-Suomen yhdistyksiin. Valitettavasti vuoden 2017 alussa voimaan tullut raunioiden soveltuvuus- ja peruskoetta koskeva sääntömuutos siitä, että koe on mahdollista järjestää myös muulla soveltuvalla alueella, esimerkiksi varikkoalueella, ei ole lisännyt koesuoritusten määrää. Vuonna 2018 rauniokokeita pidettiin Espoon, Turun ja Ahvenanmaan raunioradoilla. Salossa järjestettiin yksi koe vuosina 2016 ja 2017, ja tänä vuonna siellä on taas kokeita. Aiemmin rauniokokeita on pidetty myös Kotkan raunioradalla. Testaajia, joilla on raunio-oikeudet, on kymmenen: viisi Turussa, kaksi Espoossa ja Lahdessa sekä yksi Tampereella.

Ohjaajan koulutus on keskiössä

Rauniokoulutuksessa koiranohjaajien osaamistason nostaminen on tärkeässä roolissa. Koiran etsintätyöskentelyn lisäksi harjoittelussa korostuvat olosuhteisiin ja turvallisuuteen liittyvät asiat: koirakon kummankin osapuolen on pystyttävä työskentelemään voimakkaissa häiriöissä, koiran on oltava myös vieraan ihmisen käsiteltävissä ja pystyttävä matkustamaan yhteiskuljetuksissa. Koiranohjaajan on opittava johdettavana olemista, täsmällisyyttä ja ryhmätyöskentelyä. Turvallisuus, työskentelytavat ja suunnitelmallisuus eli koiran mielekäs käyttö eri tilanteissa ovat tärkeä osa ohjaajan kouluttautumista. On siis opittava paljon siitä, mikä koiranohjaan rooli rauniotyöskentelyssä on.

Rauniokoirat ovat varautumisen resurssi

Vuoden 2018 lopulla Pelastuskoiraliitto ja Palveluskoiraliitto tapasivat sisäministeriön edustajan ja keskustelivat siitä, millaisia toiveita ministeriöillä on liittojen organisoimalle rauniotoiminnalle. Sisäministeriö haluaa edistää toimintaa ja toivoo liitoilta esitystä siitä, miten rauniokoulutus toteutetaan. Pelastuskoiraliiton harrastajien on mietittävä sitä, mitä oma liittomme haluaa rauniotoiminnalta ja miten koulutusta ylläpidetään. Rauniokoirien koulutuksessa kyse on varautumisesta eli siitä, että resurssit ovat olemassa siltä varalta, että sattuu onnettomuus.

Keskustelutilaisuudessa päätettiin esittää Pelastuskoiraliiton hallitukselle työryhmän perustamista asian edistämiseksi, ja hallitus on pyytänyt yhdistyksiä nimeämään ehdokkaat työryhmään. Pelastuskoiraliitto on perustamassa myös uutta strategiatyöryhmää ensi vuodesta päivitettävää strategiaa varten, ja strategiassa voidaan ottaa kantaa myös rauniotoiminnan painopisteen nostamiseen liiton toiminnassa.

Mikä on PETO?

Pelastusopisto selvitti aiemmin erillisen projektin puitteissa pelastuslaitosten tarpeita pelastuskoirakoille. Uhka-arvioiden perusteella koirakoita koulutetaan toimimaan pelastustoimen johtamissa pelastustehtävissä sekä normaali- että poikkeusoloissa. Tällaisia pelastustehtäviä voi syntyä esimerkiksi myrskyjen, sortumien tai onnettomuuksien vuoksi.

PETO-koirakolla tarkoitetaan pelastustoimen tehtäviin normaalioloissa (ja poikkeusoloissa eli väestönsuojelutilanteessa) erikoistunutta ohjaajaa ja koiraa, joka on läpäissyt koulutustason tarkastuksen. Mitä tuo koulutustason tarkastus pitää sisällään ja miten se suoritetaan, on toistaiseksi vielä tarkemmin määrittelemättä.

Väestönsuojelumuodostelma on puolestaan PETO-ryhmää laajempi kokonaisuus, johon voi kuulua enemmän koirakoita ja niiden lisäksi erilaisia raivaus- ja rakennusryhmiä. VSS -muodostelman koulutus ja ylläpito on nähty tarpeellisiksi erityisesti isojen kaupunkien, kuten Helsingin ja Turun, alueilla.

Koirakot kohti Kuopiota

Pelastusopiston uudistetuilla PETO-kursseilla pyritään vastaamaan entistä monipuolisemmin pelastuslaitosten määriteltyihin tarpeisiin. Kurssille valittiin kattava otos koiranohjaajia Suomen 22 pelastuslaitoksen alueelta. Kurssin päävastuullinen kouluttaja oli yliopettaja Johanna Frantzen Pelastusopistolta. CMC:n asiantuntijoina ja kouluttajina toimivat Jarno Keränen ja Nina Pulli.

Ohjaajien tuli hakea kurssille pelastustoimintaan soveltuvan koiran kanssa. Soveltuvalle koiralle on määritelty mm. seuraavat vaatimukset:

• on fyysisesti terve ja kokonsa sekä rakenteensa puolesta tehtäviin soveltuva
• pystyy itsenäiseen työskentelyyn ilman ohjaajan tukea tai näköyhteyttä ohjaajaan
• pystyy etenemään itsenäisesti eri alustoilla ja olosuhteissa (esim. liukkaat pinnat, sortuma, vaikeat alustat, pimeät tilat) sekä pystyy ilmaisuun hankalissa olosuhteissa
• kykenee pitkäkestoiseen työskentelyyn
• on vieraiden ihmisten käsiteltävissä (nostaminen, kantaminen)
• on ohjaajansa ohjattavissa ja hallittavissa
• kykenee työskentelemään häiriön alla (esim. kovat äänet, toiset koirat)

Vaikka koirien vaatimukset olivat tiukat, oli koirien rotukirjo kurssilla hyvin laaja. Kooltaan pienin osallistuja oli metsästyslinjainen cockerspanieli ja suurin newfoundlandinkoira. Lisäksi sekaan mahtui ainakin yksi suursnautseri sekä lukuisia erilaisia noutajia ja paimenia.

Reppu pakattuna ja huomio ohjaajan toimintaan

Kurssille osallistunut Satu Nuutinen kertoo viikonlopun annista:

Olen ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa pian viisitoista vuotta ja kouluttanut koiriani alusta asti perinteisen haku- ja jälkityöskentelyn lisäksi myös raunio- ja rakennusetsintään. Tällä hetkellä minulla on treenikavereina kaksi belgianpaimenkoiraa, kolmevuotias Aava ja vuoden ikäinen Daisy. Hakeuduin kurssille, koska halusin kehittää omaa osaamistani koiranohjaajana sekä rauniokouluttajana. Myös Peto-toiminta on vielä sen verran uutta, että halusin kuulla ja oppia siitä lisää. Edellisestä Pelastusopistolla suorittamastani kurssista oli kulunut jo useita vuosia, mutta tuoreessa muistissa oli, että toiminnan on oltava ripeää ja reppu koko ajan pakattuna. Tämänkertainen kurssi yllätti siltä osin positiivisesti, että tunnelma ja aikataulut olivat huomattavasti aiempaa leppoisammat.

Kurssin tavoitteena oli kehittää Peto/VSS-koiranohjaajien osaamista pelastustoimen johtamiin tehtäviin. Kurssilla keskityttiin erityisesti ohjaajien kouluttamiseen ja tämä oli viestitty myös selkeästi etukäteen. Ensimmäisenä ja viimeisenä kurssipäivänä ei koiria käytetty lainkaan. Toisena kurssipäivänä suoritettiin kaikkien koirakoiden kanssa yhtä aikaa pieni miljöbana-harjoitus, jossa liikuttiin ”seuraa johtajaa” tyylisesti jonossa yli, ali ja läpi erilaisten esteiden ja alustojen. Kolmantena ja neljäntenä päivänä koirat pääsivät osallistumaan käytännön harjoituksiin pienessä roolissa.

Ohjaajien koulutus lähti liikkeelle Pelastustoimen ja Peto-toiminnan perusteista. Muita kurssin kantavia teemoja olivat:

• turvallisuus, riskinarviointi ja kohteen tiedustelu
• taktiikat ja etsintä sekä raportointi

Teemat herättivät ajattelemaan, että näitä asioita tulee harjoiteltua aivan liian vähän, sillä usein treenataan tutulla raunioradalla tai tutuissa rakennuksissa. Näihin asioihin ja niiden harjoittelemiseen ei välttämättä ole arjessa myöskään riittävää osaamista. Tiedustelun ja turvallisuusnäkökohtien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa todellisessa tilanteessa ja ne olisi hyvä oppia huomioimaan myös aina treenien yhteydessä. Esimerkiksi romahdusonnettomuudessa ei ohjaajan ole mahdollista kulkea koiran mukana raunioissa. Tällöin on tärkeää kartoittaa erilaiset riskitekijät etukäteen sekä paikat, mistä käsin koiraa on turvallista ohjata ja mihin koira on turvallista lähettää etsimään.

Yksi teemoista oli myös yhteistoiminta erilaisissa ryhmissä. Kurssilaiset jaettiin kurssin alussa neljään pienryhmään, jotka hoitivat itsenäisesti tiettyjä vastuutehtäviä kurssin aikana. Omassa ryhmässäni oli koko Suomi (Espoo – Lappeenranta – Jyväskylä – Kokkola – Kuusamo) kattavasti edustettuna. Viimeisenä iltana ennen käytännön harjoituksia kouluttajat sekoittivat pakkaa laittamalla kaikki ryhmät uusiksi. Tästä saatiin iltapuhteiksi pieni logistinen härdelli ja lisähaastetta seuraavaan päivään.

Tietojen päivitystä ja yhteishenkeä

Kurssi vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että koulutettuja pelastuskoiria voidaan käyttää viranomaisten apuna nykyistä monipuolisemmin. Pelastuskoiralla voidaan esimerkiksi paikantaa uhreja sortumasta tai muista paikoista, joissa ihmisen aistien varaisesti tai teknisesti tekemä etsintä on vaikeaa ja hidasta. Sortumien lisäksi onnettomuus voi sattua esimerkiksi teollisuusalueella tai kaivoksessa. Myös erilaiset luonnonilmiöt voivat aiheuttaa tilanteita, joissa alueiden tarkastus ja uhrien paikallistaminen koirien avulla voi olla tarpeen (myrskytuhoalueet, tulvat, lumivyöryt). Koiria voi käyttää myös tilanteessa, jossa on tarve selvittää onko onnettomuusalueelta poistunut uhreja (esimerkiksi tieliikenne-, juna-, laiva- ja lentokoneonnettomuudet).

Edellä mainitun kaltaisissa erityisolosuhteissa toimiminen ja niissä etsintätehtävistä suoriutuminen vaatii koirakoilta paljon. Erityishaasteen sekä koirille että ohjaajille luovat oikeasti vaaralliset toimintaympäristöt sekä muut kuormitus- ja häiriötekijät kuten melu, savu, hälytysajoneuvot, raivausryhmät jne. Koiran itsenäiseen työskentelyyn, ohjattavuuteen alueella sekä tarkkaan uhrin paikannukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Kiitos kaikille kurssilaisille ja kouluttajille hienosta ja helteisestä viikosta. Kurssilla oli aivan mahtavaa porukkaa, hyvä tunnelma ja hienoja keskusteluja aiheesta ja välillä sen vierestäkin!

Kuvat: Kiia Montonen

Koulutukseen osallistunut Kaisa Jokela kertoo viikonlopun annista seuraavasti:

Olen mukana Varsinais-Suomen Pelastuskoirien toiminnassa ja osallistuin Länsi-Suomen alueen koulutukseen noin kymmenen muun innokkaan kurssilaisen kanssa. Kouluttajina viikonlopussa toimivat Laura Grönfors, Noora Haukijärvi, Kati Lyytinen ja Stina Törnblom ja koulutus pidettiin hienoissa puitteissa Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueella Porissa. Koulutuksen tavoitteena oli antaa ohjaajalle valmiudet rakennus- ja raunioetsinnän kouluttamiseen ja se oli tarkoitettu koirakoille, jotka osaavat vähintään perusteet maastoetsinnästä.

Harjoittelimme ennen kaikkea sitä, miten itse opimme kouluttamaan ja jakamaan tietoa muille. Tämän ohessa teimme paljon käytännön harjoituksia omien koirien kanssa. Viikonlopun aikana treenasin paitsi itseäni, myös koiraani, 3-vuotiasta hovawarttia Aarrea, joka on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta treenannut pääosin maastossa hakua. Seuraava päätavoitteemme on VIRTA-käyttöönottotarkastus ja uskon, että maastossa tapahtuvan harjoittelun rinnalla raunio- ja rakennusetsintätreenit tukevat hyvin koiran kokonaisvaltaista kehittymistä. Raunio- ja rakennusetsintäharjoittelu edistää koiran itsenäistä ongelmanratkaisutaitoa, erilaisilla alustoilla liikkumista ja pienen hajunlähteen kärsivällistä tarkentamista.

Tunkeutumistreeniä ja pointtausta

Viikonloppu alkoi esittelyjen jälkeen lyhyellä luento-osuudella, jossa käytiin läpi mm. raunio- ja maastokoulutuksen eroja ja sitä, miten rauniokoulutuksesta saa tukea maastoetsintään. Käytännön harjoitukset alkoivat miljöbanalla, jossa saimme kulkea erilaisilla alustoilla, nostella koiria ja sulloutua porukalla pieneen tilaan. Tämän jälkeen kävimme yhdessä läpi kunkin koiran palkkaamistavat ja kartoitimme maalimiesmotivaatiota pienen harjoituksen kautta.

Siirryimme alueen rauniokasalle, jossa alkoivat tunkeutumistreenit. Maalimies sijoitettiin tunneliin ja tunnelin suun eteen koottiin koiran tasosta riippuen esteeksi pressuja, styroksin palasia, oksia ja muuta irtotavaraa. Koira sai palkkansa heti raivattuaan tiensä maalimiehen luokse. Tunkeutumisen toistoja tehtiin aina useampi kerrallaan, varmistaen, että tehtävää vaikeutettiin sopivasti joka kerta kunkin koiran kykyjen mukaisesti ja harjoitus päätettiin helppoon onnistumiseen. Myös seuraavana päivänä tunkeutumistreeniä jatkettiin hieman erilaisella harjoituksella ylös nostettavaa luukkua hyödyntäen.

Iltapäivän teemana oli pointtaus ja jakauduimme kahteen ryhmään. Pointtauksella tarkoitetaan sitä, että koira hajuvanan löytäessään tarkentaa sitä niin lähelle maalimiestä kuin mahdollista ja pyrkii etenemään perille asti maalimiehen luokse. Myös ilmaisun pitäisi tapahtua mahdollisimman tarkasti kohdassa, josta haju voimakkaimmin ja parhaiten tulee. Viikonlopun aikana palkkasimme koiria suorapalkalla, koska tarkoituksena oli ilmaisuun keskittymisen sijaan etsiä voimakkain hajun lähde ja saada nopeasti palkka oikeaan kohtaan pointtaamisesta eli kurottamisesta/kuonolla tunkemisesta.

Omalta osaltamme edistyimme pointtauksessa eniten viikonlopun aikana. Opin suunnittelemaan pointtausharjoituksia ja -piiloja sekä olemaan riittävän kärsivällinen ja rauhallinen koiran tehdessä työtään ja ratkaisujaan piiloilla. Koiran edistyminen näkyi muun muassa siinä, että se alkoi malttaa työstää maalimiehen hajua loppuun asti, eikä ”sortunut” perinteiseen maastokoiran ratkaisuun, eli ilmaisemaan ennen kuin haju on tarkennettu loppuun asti. Saimme tehtyä hyvät, Aarren ongelmanratkaisukykyä tukevat harjoitukset ja sunnuntain pointtaustreenisession jälkeen se olikin omasta mielestään tosi kova jätkä näissä hommissa. Tähän lopputulokseen harjoituksissa pyrimmekin.

Itsevarmuutta ja innostusta kotiin viemisiksi

Lauantain jälkeen väsyneet mutta tyytyväiset vappuaaton työn sankarit lähtivät lepäämään hetkeksi jatkaakseen harjoituksia taas sunnuntaina. Sunnuntain käytännön harjoitukset jatkuivat kahdessa ryhmässä pointtauksen ja tunkeutumisen teemoilla. Viikonlopun viimeinen harjoitus tehtiin koko porukalla yhdessä. Kukin ohjaaja sai suunnitella omalle koiralleen sopivan harjoituksen, joka oli koiran oppimista tukeva ja jossa kuitenkin otettiin huomioon koiran mahdollinen väsymys ja muut tekijät.

Olen aina ollut erilaisten leirien ja kurssien kannattaja ja mielestäni jo viikonlopun aikana koira saattaa kehittyä ja edetä hyvin, koska toistoja saa tehtyä usein ja tiiviillä tahdilla (eikä muu elämä häiritse keskittymistä itse asiaan). Tämäkin koulutusviikonloppu vahvisti ajatustani ja oma Aarrenikin oli sunnuntai-illalla mielestäni itsevarmempi työskentelijä ja tarkempi hajujen lähteiden työstäjä kuin vielä ennen viikonloppua.

Palautteiden perusteella kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä viikonloppuun. Harjoitukset suunniteltiin hyvin. Jokainen treeni ja toisto tukivat koiran itsenäistä oppimista. Raunio- ja rakennustyöskentelyn eri osa-alueet oli pilkottu selkeisiin osiin, joita pääsimme työstämään ja jotka olivat myös ohjaajien oppimisen kannalta selkeitä kohteita. Kouluttajamme osasivat tukea hyvin sekä koirien että ohjaajien oppimista ja oivaltamista. Muiden koirien treenien suunnittelu ja seuraaminen opetti paljon miten eri tavalla eri koirat työskentelevät ja millaisia ratkaisuja ne tekevät ja mitkä osa-alueet ovat kullekin koiralle hankalimpia.

Viikonlopun osallistujat olivat motivoituneita ja keskittyivät asiaan täysillä, mikä näkyi myös koirien palkkaamisessa (palkkaamisen ajoitukset onnistuivat ja palkkaaminen oli aidosti iloista). Uskoisin, että viikonloppu onnistui tavoitteessaan kiinnostuksen lisäämisessä lajia kohtaan ja oletettavasti myös vähän pidemmällä aikavälillä koesuoritusten lisääjänä. Viikonlopusta innostuneena lännen alueen porukka perusti myös oman Facebook-ryhmän, jossa jatkossa suunnittelemme yhteisiä treenejä.

Teksti: Kaisa Jokela
Kuvat: Päivi Kuusela