– Kun aloitimme Espyssä ryhmäkatselmuksen suunnittelun, huomasin, että Pelastuskoiraliitolla ei ole turvallisuussuunnitelman pohjaa ja ohjeistusta isompien tapahtumien järjestämiseen, Marjo Paavilainen kertoo. – Vaikka ryhmäkatselmus on tapahtumana liiton suurin, se on kuitenkin sen verran pieni tapahtuma, että lakivaatimuksia turvallisuussuunnitelmalle ei ole. Ehdotin toiminnanjohtaja Mika Soiniselle ryhmäkatselmuksen tapahtumaturvallisuuden arviointia ja turvallisuussuunnitelmapohjan tekemistä opinnäytetyönä yhdessä toisen opiskelijan kanssa.

Väsymys on suurin riskitekijä

Opinnäytetyön aineisto koottiin eri tavoin: kyselyllä, havainnoimalla vuoden 2023 ryhmäkatselmusta ja käymällä läpi tapahtumasta annettua palautetta. Yksi selkeästi esille noussut teema kaikissa vaiheissa oli väsymys, jota viime vuoden ryhmäkatselmuksen teema tuki hyvin: siellä vietettiin 12 tuntia maastossa tehden myös rastien väliset siirtymät jalkaisin.

Marjo Paavilainen pitää kestävyyden testaamista tärkeänä osana ryhmäkatselmusta, vaikka tosietsinnät harvoin ovat niin pitkiä.
– Ihmisen oman havainnoinnin kannalta on tärkeää oppia huomaamaan, mikä on järkevää ja kannattaako etsintää vielä jatkaa. Väsyneenä ajatus ei enää kulje eikä toiminta ole turvallista. Ryhmäkatselmus on hyvä mahdollisuus myös harjoitella rajan tunnistamista ja sen myöntämistä, että nyt on parempi lopettaa. Väsyneenä toimiminen ei ole etsinnässäkään etsittävän edun mukaista.

Ryhmäkatselmuksissa kestävyyttä on testattu usein myös perjantain ja lauantain välisenä yönä olleella etsintätehtävällä, jolloin lauantain tehtäväpäivään lähdetään vähillä yöunilla. Kestävyyden testaaminen fyysisellä väsyttämisellä tai toisaalta univajeella ovat vaikutuksiltaan erilaisia.
– Kun ryhmäkatselmus alkaa yötehtävällä, on ollut mahdollista levätä muutama tunti välissä. Yleensä myös lauantai on paremmin tauotettu ja kun siirtymät tehdään autolla, on mahdollista huilata välissä. Viime vuoden ryhmäkatselmuksessa kerättiin hurjia askelmääriä ja osallistujien oli oikeasti huolehdittava levosta ja tankkauksesta itse. Vain pari koirakkoa jätti tehtäviä välistä, vaikka moni huomasi väsymyksen jo vaikuttavan suorituskykyyn.

Väsymys on yksi päiväsaikaan tapahtuvien liikenneonnettomuuksien riskitekijä, ja väsymyksen vuoksi heikentynyt ajokyky nousikin yhtenä tekijänä esille opinnäytetyötä varten tehdyssä kyselyssä. Marjo Paavilaisen mukaan ryhmäkatselmuksen järjestäjän on tärkeää huolehtia mahdollisuudesta lepäämiseen kotimatkaa edeltävänä iltana ja yönä, eli tapahtuman virallisen ohjelman on loputtava riittävän ajoissa, jotta osallistujat voivat halutessaan mennä nukkumaan.

Apua turvallisuussuunnitelman laadintaan

Ryhmäkatselmuksen tapahtumaturvallisuuden kartoituksen lopputuloksena syntyi turvallisuussuunnitelmapohja. Turvallisuussuunnitelman laatimisen tueksi tehtiin myös havaintoluettelo, joka auttaa hahmottamaan tapahtuman järjestämisessä huomioitavia asioita turvallisuuden kannalta. Myös väsymys on yhtenä kohtana havaintoluettelossa, ja se ohjaa järjestäjää ottamaan huomioon taukojen pitämisen mahdollisuudet etsintätehtävien ulkopuolella.

Haastatteluhetkellä Espy ei ollut vielä nimennyt ryhmäkatselmuksensa turvallisuussuunnitelmalle laatijaa.

– Olisi ihan hyvä, että joku muu yhdistyksessämme testaisi opinnäytetyössä tuottamamme ohjeen ja pohjan, Marjo Paavilainen toteaa. – Se kertoisi, kuinka hyvin lopputulos on sovellettavissa.

Koiran turvallisuus on ohjaajalle omaa tärkeämpi

Marjo Paavilainen on harrastanut pelastuskoiratoimintaa pitkään ja osallistunut niin kokeiden kuin erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Valtaosa opinnäytetyöprosessissa esiin tulleista asioista oli tuttuja tai ne olisi ollut helppo nimetä kokemuksen pohjalta. Yksi asia herätti kuitenkin ihmetystä: Miksi ihmiset pitävät koiran turvavälineistöä omaansa tärkeämpänä?

– Koiralle puetaan tossut, mutta oma kypärä voidaan jättää laittamatta, Marjo Paavilainen miettii. – Turvallisuusajattelua olisi syytä ottaa enemmän osaksi arkipäiväistä harjoittelua. Meidän on tärkeää oppia tekemään riskihavainnointia ja tunnistaa mahdolliset riskit. Esimerkiksi rakennusetsintätreeneissä pitäisi aina ennen harjoittelua käydä katsomassa mahdolliset riskipaikat, jotta ne eivät tule yllätyksenä kesken treenien.

SPeKL turvallisuussuunnitelman pohja
Opinnäytetyö: Suomen Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmuksen tapahtumaturvallisuus

Olen ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa vuodesta 2015, mutta vasta nyt vuonna 2022 pääsin osallistumaan Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmukseen. Ihan tarkalleen en tiennyt, mitä on odotettavissa, mutta liiton sivuille on kirjattu näin: ”ryhmäkatselmus on hälytystehtävissä palvelevien pelastuskoirien ja pelastuskoiraohjaajien taitotason testaustapahtuma.” Siispä hälyrepun sisällön tarkastus, otsalamput ja GPS-laite lataukseen ja ryhmämme, jossa oli kolme koirakkoa, kaksi kartturia sekä ryhmänjohtaja, autojen keulat kohti Porin Reposaarta ja KarSeEn eli Karhuseudun Etsintäkoirien organisoimaa taidontarkistusviikonloppua.

Saavuttuamme perjantai-iltana paikalle oli edessä heti ensimmäinen muutos. Ryhmämme jaettiin kahtia ja puolikkaat saivat täydennykseksi saman jaon kokeneen ESEKin eli Etelä-Savon Etsintäkoirat ry:n joukkueen puolikkaat. Hälytyksen tullessa ja etsintään lähdettäessä harvoin etukäteen on tiedossa, kenen kanssa päätyy tehtävälle ja nopea yhteisen sävelen löytyminen on tehokkaan toiminnan kannalta oleellista. Kun uuden ryhmän kokoonpano oli selvä, lähdimme kiertämään perjantai-illan tehtävärasteja. Tämän uudelleen ryhmittämisen yhteydessä tapasin muun muassa Annika Laamasen, ESEKin ryhmäkatselmusjoukkueen ryhmänjohtajan. Myös Annika oli ensimmäistä kertaa mukana ryhmäkatselmuksessa ja jakoi jälkeen päin omia ajatuksiaan viikonlopusta.

Iltakävelylle lähdettiin hyvillä fiiliksillä. Sekaryhmäjako oli tosi onnistunut, mahtava tilaisuus verkostoitua ja jutustella muiden peko-elämäntapaintiaanien kanssa asiasta ja asian vierestä, Annika totesi.

Etsinnän perusosaamista eli suunnistusta, viestintää ja ympäristön tarkkailua

Ensimmäisenä tehtävänä oli tarkkuussuunnistusta, missä maastoon oli sijoitettu eri etäisyyksille kohteita, joiden sijainti piti osata joko merkitä karttaan tai valita karttaan valmiiksi merkityistä. Nykyään etsijöillä on usein mukanaan erilaisia sähköisiä kartta- ja paikanninlaitteita, mutta paperikarttojen käytön osaaminen on silti välttämätön taito. Erilaisia karttoja tulee ymmärtää, jotta alueella liikkumisen lisäksi etsinnän aikana tehtävien sijainti-ilmoitusten ja -merkintöjen tekeminen sujuu varmasti ja nopeasti.

Seuraavalle rastille edetessä saimme ihailla mereen laskevaa aurinkoa Reposaaren rantaa kulkiessamme, hyvän kelin olivat KarSeElaiset tilanneet! Auringonlaskua ihaillessa meinasikin ote hetkeksi herpaantua ja seuraavan tehtävän vaatimat viestintätaidot olivat koetuksella. Tehtävänä oli välittää yksi kerrallaan viesti ryhmän jäseneltä toiselle, tuttua rikkinäinen puhelin -leikkiä mukaillen ja aikarajoituksella. Vasta kolmannen jäsenen kohdalla havahduimme siihen, että tämänhän olisi voinut tosietsinnän tapaan kirjoittaa heti alussa ylös, eikä yrittää muistaa vain kuuleman perusteella. KarSeEn murteelle (tai ehkä se oli ihan vaan poria…) väännetty viesti oli kenties hivenen haastava toistettava, eikä lopullisessa versiossa tainnut olla jäljellä mitään alkuperäisestä. Etsinnöissä selkeä viestiminen on äärettömän tärkeää ja siksi sitäkin harjoitellaan säännöllisesti. Hälytyksissä annetut tuntomerkit ja muut tiedot tulee kuitenkin muistaa hävittää etsinnästä poistuessaan.

Ryhmätehtävät olivat kaikki hauskoja, monipuolisia ja kivasti meidän ryhmässämme kaikki jäsenet heittäytyivät tehtäviin, tulivat omalla osaamisellaan esiin tarvittaessa ja tukivat toisia tehtävien suorittamisessa, Annika summasi perjantai-illan rastikierrosta. – Olipa ryhmätilanne mikä tahansa, aina pitäisi pyrkiä kaivamaan ryhmän vahvuudet ja osaaminen esiin. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin se, miten kaikki ryhmäläiset tarttuivat tehtävillä hommiin, kukaan ei jäänyt aprikoimaan vaan oli mahtava tekemisen meininki, koko viikonlopun!

Monipuolista osaamista koiran kanssa ja ilman

Lauantaina lähdimme kuuden tehtävän rastiradalle oman alkuperäisen joukkueemme kesken. Osa tehtävistä suoritettiin ryhmänä ja osa esimerkiksi yhden koirapartion toimesta. Kuten oikeissakin hälytyksissä, myös näissä tehtävissä koirakon mukana oli aina kartturi, kukaan ei lähtenyt toimintaan omin päin. Etsijöiden oma turvallisuus on otettava aina huomioon, jottei auttajista tule autettavia.

Pelastusharjoitusalueella suoritettiin rakennusetsintää, missä ilmavirrat nousivat erityiseksi huomion kohteeksi. Myös ryhmän keskinäinen kommunikaatio rakennusalueella sekä resurssien käyttö tehtävän edetessä herättivät keskustelua. Kokonaiskuva tilanteesta tulee olla etsintää johtavalla tiedossa koko etsinnän ajan, muuten aika loppuu ja kadonneet jäävät löytymättä. Tämä mielessämme siirryimme puistorastille, missä kävimme annetut alueet läpi ja löysimme kadonneet aikarajan puitteissa. Rastille oli saatu mukaan myös vettä pitkin kulkeutuvaa kuolleen hajua, mihin koiramme reagoivat. Ohjaajat saivat tästä hyvää tietoa oman koiransa toiminnasta ja koiran käyttäytymisen tulkinnasta. Ensisijaisesti pelastuskoirat etsivät elossa olevia kadonneita, mutta aina apu ei ehdi ajoissa. Silloinkin luotettava ilmaisu on tärkeä etsinnän saattamiseksi päätökseen.

Itselleni mieleenpainuvin tehtävä oli yllättäen mutkan takaa eteen osunut liikenneonnettomuus. Kolmen auton saattueemme pysähtyi johtoauton pysähdyttyä ja muutamaa sekuntia myöhemmin koko ryhmä oli ulkona ja toiminnassa. Ryhmänjohtajamme otti tilanteen haltuunsa ja organisoi paitsi näkyvillä olleen auttamisen myös lähialue-etsinnän. Liikenneonnettomuuspaikalle osuessa tärkeää on muistaa +1 – ajattelu eli sen mahdollisuus, että kaikki osalliset eivät ole onnettomuuspaikalla näkyvillä, vaan lähimaastossa voi olla vielä joku. Näin oli tässäkin tehtävässä, vähän matkan päästä metsästä löytyi koirakkomme toimesta toinen uhri.

ESEKin joukkue kulki lauantaina monella rastilla yhtä matkaa OLPYn joukkueen kanssa. Oli mielenkiintoista nähdä vieraiden koirakoiden ja joukkueen tekemistä läheltä. Yhteistyöllä muiden kanssa omaan tekemiseen saa uusia ideoita ja näkökulmia, ja toisaalta, jos joskus ollaan samalla etsinnällä, niin toisten toimintatapojen tuntemisesta on hyötyä, Annika kommentoi lauantain ajatuksia. – Itselleni jäi mieleen erityisesti Kirjurinluodon tehtävä. Siellä tuli vastaan yllättäviä tilanteita, muun muassa kalmanhaju, liikkuvat etsittävät ja kaupunkipuistomainen ympäristö. Lisäksi oli toisen ryhmän alue heti vieressä. Oli jälleen kerran opettavaista ja mielenkiintoista seurata paitsi omien koirakoiden myös toisen joukkueen toimintaa samantyyppisellä tehtävällä. Tapoja on monia ja kaikki tiet vievät Kirjurinluodon johtopaikalle!

Sunnuntain suuretsintä

Sunnuntai huipentui suuretsintään, jossa ryhmänjohtajien oli ensin järjestäydyttävä etsintäjohtoon ja sen jälkeen rakennettava toimiva etsintä siten, että koko paletti pyörii tehokkaasti. Koirakot saivat etsintäohjeet sähköisesti ja koko Reposaari käytiin läpi muutamassa tunnissa. Paikalla oli myös poliisi seuraamassa toimintaa ja toteamassa sen toimivaksi ja tehokkaaksi. Loppukeskustelussa painotettiin sitä, miten oleellista on selkeä työn- ja vastuunjako ja että jokainen hoitaa oman osuutensa niin hyvin kuin osaa. Loppuharjoituksessa etsittäviä oli useita, mutta siitä huolimatta tarkastettiin paljon myös tyhjiä alueita. Alueen tarkastaminen tyhjäksi on oleellinen tieto etsinnän etenemisen osalta ja samalla sitä työtä, jota pelastuskoiratkin pääsääntöisesti tekevät.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli raskas mutta antoisa. Porukka oli huikeaa ja sain paljon uusia tuttavia, oppeja, ajattelemisen aihetta ja ystäviä. Viikonloppu oli koko ryhmälle tärkeä ja motivoiva tapahtuma! Tänä vuonna toivottavasti nähdään siis taas, kiteyttää Annika viikonloppua.

Kiitos KarSeEn väki hienosti toteutuneesta ryhmäkatselmusviikonlopusta. Ruokaa oli riittävästi ja se oli maukasta (terkut KarSeEn mummolle!), järjestelyt pyörivät sujuvasti ja tehtävissä oli mukana paljon tositilanteissa oleellisia elementtejä. Jälkipuheiden perusteella niin uudet kuin vanhat kävijät saivat viikonlopusta taas paljon ajatuksia ja intoa pelastuskoiratoimintaan.

KarSeEn ajatuksia viikonlopun järjestelyistä ja sujumisesta voi käydä katsomassa heidän Facebook-sivuiltaan videoiden muodossa.

Tämän vuoden ryhmäkatselmus oli joukkuemäärältään Pelastuskoiraliiton historian suurin. Ryhmiä tapahtumaan osallistui 11, joista yksi oli Palveluskoiraliiton joukkue. Viime hetken peruutusten jälkeenkin henkilölukumäärä oli 69, ja hälytyskoiria mukana oli 32. Järjestävälle yhdistykselle tapahtuma oli iso ponnistus, sillä ennakkojärjestelyt hoidettiin 9 ESEK:n jäsenen voimin. Katselmuspäivänä mukana oli lisäksi 17 ESEK:n jäsentä, 6 talkoolaista Pelastuskoiraliiton yhdistyksistä, 8 liiton testaajaa ja 21 ulkopuolista talkoolaista.

Yhteistyö on ryhmäkatselmuksen keskeinen elementti

Vaikka ryhmäkatselmuksen suunnittelu alkoi hyvissä ajoin, ehti moni asia muuttua matkan varrella.

– Halusimme mahdollistaa osallistumisen mahdollisimman monelle, mutta emme silti pystyneet ottamaan kaikkia ryhmiä mukaan, toteaa Jaana Särkkä Etelä-Savon Etsintäkoirista. – Alun perin tarkoituksemme oli ottaa 8 osallistujaryhmää, mutta lopullinen määrä oli 11. Majoituspaikkakin tuli onneksi mukavasti vastaan muuttuvissa tilanteissa.

ESEK halusi tarjota osallistujille monipuolisesti hieman erilaisia tehtäviä. Tänä vuonna ryhmäkatselmuksessa etsittiin niin taajamametsissä kuin umpimetsässäkin, kokeiltiin veneestä etsintää ja jäljestettiin. Lisäksi mukana oli suunnistusta ja tuttuun katselmustapaan myös yhteistoimintaa ja heittäytymistä.

– Vähän tietysti harmitti, että emme päässeet Olavinlinnaan, Jaana naurahtaa. – Savonlinnan kaupunki tuli kuitenkin todella mukavasti vastaan kaupungin omistamien maastoalueiden käytössä.

Jaana kertoo, että ryhmäkatselmuksen suunnittelussa pyrittiin erityisesti saamaan osallistujat reagoimaan ja hahmottamaan tehtävät nopeasti.

– Lauantaina ohjelmassa oli useampi lyhyt rasti melko tiiviillä aikataululla. Siinä korostuu tehokkaan toiminnan lisäksi yhteistyö, jotka piti tehdä oman ryhmän kesken ja lisäksi välillä toisenkin ryhmän kanssa.
Perjantai-iltana osallistujat hälytettiin ensimmäiseen tehtävään maastoon. Tehtävä kesti vain pari tuntia, mutta söi kuitenkin lepoaikaa, joten väsymyksen vaikutus näkyi varmasti varsinaisena katselmuspäivänä lauantaina. Katselmus päättyi lauantaina samalla tavalla kuin alkoi perjantaina – kaikkien ryhmien yhteisellä, isolla etsintätehtävällä maastossa.

– Oman bonuksensa lauantain tehtävään toivat hirvikärpäset, Jaana naurahtaa. – Sitä ei kyllä ollut suunniteltu!

Liitto kasvaa, muuttuuko katselmus?

Pelastuskoiraliitto toteutti yhdessä ESEK:n kanssa kyselyn ryhmäkatselmuksesta katselmuksen jälkeen. Kyselyn tavoitteena oli kerätä tietoa siitä, miten katselmusta voitaisiin kehittää jatkossa. Kyselyyn vastasi 99 henkilöä, joista 94 oli osallistunut katselmukseen joko järjestäjänä, koiranohjaajana tai kartturina. Yhteenveto kyselystä on julkaistu myös Pelastuskoiraliiton internetsivuilla.

Vastaajat pitivät erittäin tärkeänä sitä, että ryhmäkatselmus järjestetään vuosittain. Katselmuksen tärkeimpänä antina pidettiin ryhmässä työskentelyä, muiden harrastajien tapaamista ja palautteen saamista työskentelystä. Katselmuksen vakiintunut järjestysajankohta, elokuun loppu, oli yli 90 % vastauksissa katsottu sopivaksi ajankohdaksi. Myös nykyisenkaltainen, kaksipäiväinen katselmus sai vastaajien joukossa eniten kannatusta.

Parina viime vuotena ryhmäkatselmusjoukkueisiin on otettu koirakoiden lisäksi myös karttureita. Tätä pidettiin hyvänä ja tärkeänä uudistuksena. Katselmukseen voivat osallistua koirakot, jotka täyttävät Pelastuskoiraliiton hälytyskelpoisuuden kriteerit, ja tämän käytännön jatkamisen kannalla oli myös valtaosa vastaajista. Vastauksissa nousi kuitenkin esiin myös se, että erityisesti pienten yhdistysten on hankalaa saada kokoon joukkuetta, jossa tulisi olla useampi hälytyskelpoinen koira. Pohdittiin myös mahdollisuutta osallistua ryhmällä, jossa on osallistujia useammista yhdistyksistä. Sekaryhmällä osallistuminen onkin useimmiten ollut mahdollista.

Kyselyssä kysyttiin myös sitä, kuinka monella joukkueella pitäisi olla mahdollisuus osallistua katselmukseen ja millainen joukkueen kokoonpano tulisi olla. Suurin osa vastaajista toivoi osallistuvien ryhmien määrän olevan 10–15, mikä tarkoittaa sitä, että kaikista yhdistyksistä ei voisi olla omaa joukkuetta. Ryhmän kokoonpanoista selvästi suosituin oli tänä vuonna käytössä ollut ryhmänjohtajasta, kolmesta koirakosta ja kolmesta kartturista koostuva ryhmä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistysten määrän kasvaminen voi aiheuttaa myös ryhmäkatselmuksen järjestäjille paineita siitä, miten valtava työ tapahtuman järjestämisessä on. Etelä-Savon Etsintäkoirat on melko pieni, 28 jäsenen yhdistys. Jaana Särkkä muistuttaa, että tärkeintä ryhmäkatselmuksen järjestämisessä on hyvä suunnittelu.

– Tiimityön merkitys korostuu myös katselmuksen järjestäjillä! On tärkeää, että yhteistyö toimii mutkattomasti. Suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. On myös tärkeää välttää sitä, että tehtävät kasautuvat muutamalle hengelle. Kun hoidettavat asiat jaetaan, ei kukaan kuormitu liikaa.

Jaana kehottaa hyödyntämään aiempien ryhmäkatselmuksen järjestäjien kokemuksia ja kysymään tarvittaessa neuvoa. Aiemmin järjestäneiltä löytyy usein muistilistoja tai tärkeitä vinkkejä, joita ei välttämättä ole itse tullut edes ajatelleeksi.

– Ei kuitenkaan pidä yrittää matkia muita. Mieti, mihin omat resurssit riittävät. Silloin ryhmäkatselmuksestakin tulee omannäköinen.

Ensi vuonna ryhmäkatselmuksen på svenska järjestää ÅRHK Ahvenanmaalla! Vuonna 2021 suuntana on lounainen Suomi ja Karhuseudun Etsintäkoirien järjestämä katselmus. Vuonna 2022 katselmuksen Pelastuskoiraliiton hälytysryhmille tarjoilee KeHä Uudellamaalla.

Suunnistusta kaikilla aisteilla

Kartalla-katselmuksessa matkattiin Kirkkonummen historiassa kivikaudelta vuosien halki 60-luvulle – siis aikakausille, jolloin nykyaikaisia suunnistuksen ja viestinnän apuvälineitä ei suurimmaksi osaksi vielä ollut. Käytössä olivat pääosiin kartat ja suulliset ohjeet, joilla maastoa kuvailtiin. Lähemmäs nykyhetkeä sijoittuvilla rasteilla kompassi oli jo käytössä, mutta GPS-paikantamia saati radiopuhelimia tai kännyköitä ei tehtävien aikana käytetty. Ensimmäisillä rasteilla ryhmät jättivät hieman hämmentyneinä tekniikkaansa lähtöpaikalle, mutta katselmuksen edetessä kevyempään varustukseen totuttiin nopeasti.

Alkuhämmennyksen jälkeen pelkän kartan avulla suunnistaminen tuntui vapauttavalta. Kun GPS-laite ei avusta sijainnin määrittämisessä, on pakko pysähtyä kunnolla tutkimaan karttaa ja katsomaan ympärilleen. Miltä maasto näyttää ja miten se on piirretty karttaan? Katselmuspäivän jälkeen moni osallistuja totesikin, että tällä tavalla huomaa, näkee ja kuulee niin paljon enemmän kuin tavallisesti liikkuessaan maastossa GPS:n tuella. Kun mikään apuväline, kivikaudella edes kartta, ei auta suunnistamisessa, on todella keskityttävä siihen, mitä ympärillä on ja miten itse sijoittuu suhteessa erilaisiin maamerkkeihin.

Koska katselmuksen keskiössä olivat kartturit, oli tehtävät suunniteltu haastamaan erityisesti ihmisiä. Yhdellä rastilla osan ryhmästä tuli suunnistaa maastossa annettujen ohjeiden perusteella ja kohteen löytämisen jälkeen opastaa loput ryhmästä paikalle maastoa kuvailemalla. Toinen rasti haastoi kartturit suunnistamaan pienillä vierekkäisillä alueilla ilman selviä rajoja maastossa. Monissa tehtävissä suunnistusta haastavammaksi osoittautui kommunikointi ryhmänjohtajan ja ryhmien välillä. Jo ennalta oli suunniteltava sitä, miten viestiä kuljetetaan maastossa, kun radiopuhelinta tai kännykkää ei voinut käyttää.

Tunnelma täydentyy yksityiskohdilla

Ryhmäkatselmuksessa jokainen yksityiskohta oli huolellisesti suunniteltu. Jokaisella rastilla rastihenkilöiden puvustus oli ajanjakson mukainen, ja järjestävät esittivät huikeita roolisuorituksia – kukapa voisi unohtaa esimerkiksi Porkkalan parenteesiaikaan sijoittuneen rastin tiukan venäläisupseerin tai ystävällisen autonkuljettajan? Rasteille saavuttaessa ryhmälle ei suinkaan kerrottu vuosilukua tehtävänannossa, vaan tunnelmaan virittäydyttiin ahtautumalla koko porukalla aikakoneeseen, jonne rastihenkilöt sujauttivat vuosiluvun kullekin aikakaudelle sopivaan esineeseen kirjoitettuna. Aikakoneet oli rakennettu aurinkovarjoista, joista roikkui kangas. Nämä aikakoneet olivat siitä erikoisia, että vaikka suunnistus- ja viestivälineet eivät kulkeneet niissä nykyhetkestä menneisyyteen, sähkövalon ne osasivat pitää mukana. Pilkkopimeässä etsijöiden ei siis tarvinnut elokuun iltoina työskennellä.

– Aikakoneiden ideointi oli jo projekti itsessään, LUP:n  Minna Löfman nauraa puhelimessa. – Halusimme ne mukaan tunnelman takia. Kankaiden kiinnittäminen sateenvarjoihin ompelukoneella oli kieltämättä melkoinen suoritus.

Ryhmäkatselmus on järjestävän yhdistyksen yhteinen juttu

Kartturiteemainen ryhmäkatselmus oli luonteva jatkumo kesäkuun kouluttajaseminaarin aiheena olleelle kartturikoulutukselle. Pelastuskoiraliiton strategiassa tavoitteena onkin saada toiminnassa mukana olevat ihmiset hälytysryhmiin pian: ihminen on hälytyskelpoinen jo ennen koiraa. Kartturin rooli etsinnässä on tärkeä, ja samalla se on hyvä paikka oppia koiran käyttämisestä etsinnän välineenä.

Ryhmäkatselmus on Pelastuskoiraliiton suurin vuosittainen tapahtuma. Tänä vuonna osallistujamäärä oli aiemmasta poikkeavan ryhmäkokoonpanon vuoksi tavallistakin suurempi. Tavoitteena on, että myös jatkossa ryhmäkatselmukseen pystyy osallistumaan mahdollisimman moni joko osallistujan, järjestäjän tai testaajan roolissa.

– Yksi tärkeimpiä ja parhaita asioita ryhmäkatselmuksen järjestämisessä on yhdessä tekeminen ja omankin tutun porukan tiivistyminen, Minna Löfman sanoo. – Vaikka katselmuspäivänä jokainen hoiti oman tonttinsa itsenäisesti, kaiken aikaa säilyi tunne siitä, että tehtiin yhdessä yhteistä tapahtumaa.

Ensi vuonna ryhmäkatselmuksen järjestää Etelä-Savon Etsintäkoirat. Vuonna 2020 pääsemme ryhmäkatselmukseen Ahvenanmaalle ja 2021 katselmuksen järjestelyvastuun ottaa Karhuseudun etsintäkoirat.

Yläkuva: Nora Paloaho

Liiton jäsenyhdistysten määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina ja sen innoittamana tavoitteena oli houkutella mukaan aiempaa enemmän osallistuvia ryhmiä. Tavoitteessa onnistuttiin ja mukana oli kymmenen ryhmää, joissa osallistujia oli kattavasti jokaiselta liiton koulutusalueelta ja 14 eri jäsenyhdistyksestä. Ryhmäkokoa muutettiin aiempiin vuosiin verrattuna niin, että ryhmä koostui kolmesta koirakosta ja ryhmänjohtajajasta.

– Kuusamon syrjäisen sijainnin huomioiden osallistujien alueellinen kattavuus oli tosi hyvä. Tavoitteemme oli saada paikalle 12 ryhmää, joten skarpattavaa jäi vielä seuraavalle vuodelle, pohtii ryhmäkatselmuksen toinen pääkoordinaattori Miia Halonen.

Yhteistyötä yli yhdistysrajojen

Ryhmäkatselmuksen teema, yhteistyö, heijastui niin järjestelyihin kuin rastitehtävien rakenteisiinkin. Ryhmäkatselmuksen järjestäminen on isäntäyhdistykselle aina suuri ponnistus, ja tänä vuonna osallistujamäärän kasvaessa myös käytännön järjestelyihin saatiin lisää volyymia kahden yhdistyksen, Kuusamon Pelastuskoirat ry:n (KuPe) sekä Oulun Läänin Pelastuskoirayhdistys ry:n (OLPY) yhdistäessä voimansa.

– Idea yhteistyössä toteutetusta ryhmäkatselmuksesta sai alkunsa jo keväällä 2015, kun tutustuimme kuusamolaisiin yhteisissä lumietsintäharjoituksissa Kemissä. Kuluneen vuoden aikana olemme kokoontuneet porukalla viikonloppuleireille ideoimaan ja testaamaan tehtäviä. Meistä on muotoutunut tiivis ja toimiva porukka, Halonen kertoo.Samaa kertoo myös Kuusamon Pelastuskoirat ry:n puheenjohtaja ja toinen ryhmäkatselmuskoordinaattori Sari Kumpuniemi.

– Olimme otettuja oululaisten pyytäessä meitä mukaan ja yhteistyö on sujunut tosi luontevasti. Olemme molemmat yhdistyksinä melko pieniä, joten resurssien yhdistäminen oli järkiratkaisu. Sen lisäksi olemme saaneet joukon uusia hyviä harrastuskavereita ja yhteistyö on jo poikinut yhteistreenejä. Omiin treenirutiineihin saa kivasti variaatiota, kun on myös toisen yhdistyksen treenaajat ja ideat käytettävissä.

Lunta, poroja ja tunturimaisemia

Ryhmäkatselmuksen tapahtumapaikaksi järjestyi Rukakeskuksen komeat puitteet Rukatunturilla, mikä tarjosi uudenlaisia elämyksiä niin ihmisille kuin koirillekin.

– Tiedotimme osallistujille jo etukäteen, että varautukaa, täällä on poroja joka paikassa, Kumpuniemi naurahtaa.

Heti alkuun osallistujille jaettiin Suomen Pelastuskoiraliiton juhlavuoden kunniaksi hankitut kevyet lumivyörylapiot, joille löytyi käyttöä heti saman päivän tehtävissä. Kuusamon Pelastuskoirat ry on mukana lumivyöry.fi -hankkeessa, jonka tavoitteena on lumiturvallisuuskoulutuksen kehittäminen ja lumivyöryosaamisen paranta­minen Suomessa.

– Ryhmäkatselmuksen myötä tarjoutui tilaisuus viedä osaamista lumietsinnästä käytännön tasolle, ja osana tehtäviä osallistujat pääsivätkin kaivamaan maalimiehiä esiin sahanpuruilla peitetyistä lumikasoista. Monille koirakoille lumi oli vieras elementti etsinnöissä, joten tehtävä tarjosi sopivasti haastetta ja tilaisuuden uuden oppimiseen. Saimme tästä paljon positiivista palautetta.

Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään Rukan rinteille levittäytyvää isoa etsintätehtävää varten. Ryhmänjohtajat muodostivat etsintäjohdon, jonka tuli perustaa johtopaikka ja organisoida etsintä viranomaisohjeistuksen mukaisesti. Yhteistyöteeman mukaisesti “pakkaa sekoitettiin” yhdistämällä eri yhdistysten koirakoita pareiksi niin, että eri resurssit saatiin hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.

– Osallistujat tarttuivat alun pienoisen hämmästyksen jälkeen hienosti haasteeseen eivätkä antaneet tuttujen ryhmien sekoittumisen häiritä omaa toimintaa. Etsijät tekivät hienoa työtä ja haastavista maastoista huolimatta aamupäivän aikana löytyi viisi “kadoksissa” ollutta geokätköilijää, Halonen ja Kumpuniemi kiittelevät.

Samaan aikaan toinen puolikas suoritti pienempiä rasteja, joissa päästiin monipuolisesti testaamaan hälytysryhmäläiseltä vaadittavia taitoja aina vesipelastuksesta ensiaputaitoihin, gps-osaamiseen ja suunnistamiseen.

– Onnistuimme luomaan mielenkiintoisen tehtäväkokonaisuuden, jossa hyödynnettiin sekä meidän olemassa olevia että paikallisia resursseja ja erikoisuuksia, Kumpuniemi kertoo.

– Yhteistyökumppanimme Pölkky Oy tarjosi tilat tehdashallistaan rakennusetsintää varten ja Oivangin leirikeskuksen ranta-alueella pelastettiin kanootilla onkijoita järvestä. Raunioradalla suoritettiin yhdistelmätehtävä, jossa etsijöiden tuli antaa myös ensiapua paikalla olleiden ensihoito- ja pelastusammattilaisten vahtivan silmän alla.

Lounaan jälkeen ryhmät vaihtoivat osia ja aamupäivän isossa etsintätehtävässä mukana olleet siirtyivät iltapäivällä pienempien rastitehtävien pariin toisen puolikkaan jatkaessa kadonneiden etsintää Rukan rinteiltä. Vaihto oli tarkkaan harkittu, sillä sen avulla päästiin testaamaan myös osallistujien delegointitaitoja ja siirtymävaiheen toimivuutta.

Osana isoa etsintätehtävää järjestettiin seikkailukouluttajan ohjaama elämyksellinen erikoisrasti, jossa etsijät pääsivät laskeutumaan köyden varassa Rukan pikkuhyppyrimäen tuomaritornista. Yleisöllä oli mahdollisuus seurata rastin tapahtumia ja tutustua samalla pelastuskoiratoimintaan.

– Osallistujat “huijattiin” torniin kertomalla, että joku etsittävistä saattaa olla kiivennyt sinne. Tehtävän luonne paljastui sitten ylhäällä, koordinaattorit nauravat. – Osa porukasta taisi kerätä hetken rohkeutta, mutta kaikki tulivat lopulta reippaasti alas.

Myönteistä näkyvyyttä pelastuskoirille

Järjestäjät kiittelevät vuolaasti niin osallistujia, omia yhdistysaktiivejaan kuin mukana olleita testaajiakin.

– Otimme testaajia mukaan jo tehtävien suunnitteluvaiheessa, ja saimme sen avulla paljon uusia ideoita ja kokemusta hyödynnettäväksi.

– Iso etsintätehtävä hieman jakoi mielipiteitä, osa tykkäsi tosi paljon, osa olisi toivonut ohjelmaan enemmän lyhyitä rasteja. Toisaalta etsintätehtävällä halusimme teeman mukaisesti korostaa yhteistyön ja tiedon sujuvan siirtymisen merkitystä.

Kaikin puolin ryhmäkatselmus sujui juuri niin kuin oli suunniteltu, ja päällimmäiseksi jäi hyvä fiilis sekä päivän aikana että sen jälkeen, järjestäjät summaavat. – Toivottavasti osallistujat lähtivät Rukalta monta uutta kokemusta ja elämystä rikkaampana.

Kumpuniemi on tyytyväinen siihen, että tapahtuma herätti kiinnostusta sekä paikallismedioissa että paikallisten viranomaisten keskuudessa.

– Paikallislehti oli tekemässä tapahtumasta juttua ja näin tuomassa pelastuskoiratoimintaa isomman yleisön tietoisuuteen. Mieltä lämmitti ihan erityisesti se, että sekä vapaa-ajalla olleita viranomaisia että paikallinen vapepa-johtaja oli koko päivän mukana seuraamassa tapahtumia ja kuuleman mukaan tyytyväisiä näkemäänsä. Ensihoito- ja pelastushenkilöstöä oli mukana rastitehtävässä ja nähtiinpä yksi paikallinen palomestarikin maalimiehenä rauniotehtävällä. Toivottavasti tämä poikii myönteistä näkyvyyttä myös yhteistoimintatahojen keskuudessa.

Liekö sattumaa vai tekikö tapahtuma ja pelastuskoiratoiminta tosiaan hyvän vaikutuksen viranomaisiin, sillä Kumpuniemi kertoo, että ryhmäkatselmuksen jälkeisellä viikolla Kuusamossa oli etsintä, johon ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös Vapepaa – ja pelastuskoiria – pyydettiin mukaan.

– Lähdimme suunnittelemaan ryhmäkatselmusta jo viime vuoden puolella. Aluksi kartoitimme yhdistyksemme jäsenten halukkuutta ryhmäkatselmuksen järjestämiseen ja rastivastaavina toimimiseen. Projekti käynnistyi ideointipalaverista, jonka tavoitteena oli kehittää jotain uutta ja perinteistä rastikaavaa rikkovaa toimintaa. Esiin nousi idea ”tavallisesta” etsinnästä, joka kestäisi koko ryhmäkatselmuksen ajan perjantai-illasta lauantai-iltaan niin, että vain yö olisi taukoa.

– Halusimme etsintään mukaan monta ryhmää samanaikaisesti ja myös ryhmän, joka kävisi samalla rastilla kaksi kertaa; sekä etsinnän alussa että lopussa. Ajatuksena oli testata sitä, miten hyvin ryhmät osaavat dokumentoida etsinnän kulkua sekä ryhmänjohtaja- että koirakkotasolla. Myös muita rastitehtäviä, mm. rakennus- ja laskettelurinnerastit, ideoitiin jo heti suunnittelun alkumetreillä. Majoituspaikka vahvistui myös hyvissä ajoin; Härmälän leirintäalueen sijainti, hinnasto ja palvelut vastasivat hyvin sitä mitä halusimme, kertoo koordinointiryhmässä mukana ollut Eeva Kaataja.

Talvi kului ideoita ja tapahtumasuunnitelmaa hiljakseen kypsytellessä. Kevään koittaessa Annina Häyrinen, Niko Saastamoinen ja Eeva Kaataja löivät hynttyyt yhteen ja päättivät ottaa projektista jaetun vastuun harteilleen.

Pääkoordinaattoriksi ryhtyi Annina Häyrinen. – Minua kysyttiin mukaan koordinaattoriksi alkuvuodesta. Tapahtuma oli silloin vielä niin kaukana tulevaisuudessa, että en juurikaan osannut jännittää tulevaa työmäärää. Minulla on ollut alusta asti vahva luotto siihen, että TSE:n taitavan jäsenistön avulla saadaan kasaan loistava tapahtuma. Alku oli inspiroivaa ja innokasta tekemistä; ideoiden kartoittamista ja yhteen nivomista, Häyrinen kertoo.

– Rastitehtävien työstäminen aktivoitui kevään myötä ja samalla jaoimme muitakin vastuualueita, kuten esimerkiksi tekstiili- ja turvallisuusvastaavan roolit. Myös viestintärintamalla tapahtui kun perustimme tapahtumalle kaikille avoimen facebook-sivun etukäteistiedotusta varten ja tapahtumatietoisuutta levittämään. Sivujen avulla saimme tuotua esiin rastivastaavia ja muita tapahtuman avainhenkilöitä ja osallistujien oli näin mukavampi tulla tapahtumaan kun isännät ja emännät oli etukäteen tuttuja.

Kesän aikana rastien sisällöt tarkentuivat ja rasteja testattiin useaan otteeseen. Totesimme rastitestauksen olevan yksi tärkeimmistä asioista, jotta itse tapahtuman aikana rastitehtävä olisi ryhmille mahdollisimman helposti ja selkeästi kuvailtavissa. Ja koska rikoimme perinteisen ”kaikki kiertää kaikki rastit” – kaavan, saivat eri rastit eripituiset suoritusajat rastien ominaisuuksien mukaan. Osa rasteista oli kestoltaan n. 2h ja osa n. 1h. Yhteinen etsintärasti päädyttiin jakamaan niin, että kolme ryhmää käy siellä samanaikaisesti ja suorittamiseen on aikaa varattuna n. 2,5-4h.

Kesällä tärkeimmät tehtävät olivat rastien läpikäynnit, testausaikataulujen sumpliminen ja koko tapahtuman aikataulun kasaaminen. Tämä vaatikin jo hieman tiukempaa hermojen hallintaa ja ymmärrystä matkaa hidastaville inhimillisille viiveille. Koordinaattoreiden kesken muodostui selkeämpi vastuunjako ja saimme kokea monia kivoja hetkiä myös omien koirien kanssa rasteja testatessa, Häyrinen kertaa kulunutta kesää.

– Viimeinen kuukausi ennen tapahtumaa oli kiireistä aikaa ja palavereja pidettiin viikoittain. Rastikuvaukset, ajo-ohjeet, turvallisuussuunnitelmat, mökkijaot, t-paita- ja kassitilaukset, talkoolaisten ja ryhmäläisten opastuskirjeet ja muut käytännön järjestelyt veivät yllättävän paljon aikaa, Kaataja ja Häyrinen toteavat yhteen ääneen.

– Loppua kohden tahti vain kiihtyi. Viimeiset pari viikkoa teimme lähes päivittäin töitä tapahtuman eteen ja viikonloppuisinkin saatoimme istua kuuden tunnin työpäiviä tietokoneella. Kiirettä helpotti tieto siitä, että maali häämöttää pian edessä. Totesimme yhteistuumin, ettei tällaisesta olisi kukaan selvinnyt yksin mitenkään. Olemme iloisia, että saimme kasaan superhyvän kolmen hengen tiimin vetämään tapahtuman koordinointia ja tiedottamista. Toivottavasti saimme tarjottua osallistujille mukavan viikonlopun vieraanamme!