Kun hälytyksessä koirapartio lähtee etsintään, on koiran mukana ohjaajan lisäksi kartturi. Koiranohjaajan tehtävä käy pääpiirteissään ilmi jo tittelistä, mutta mitä tekee kartturi? Kartturoi, siis suunnistaa? Välillä puhutaan suunnistajasta, toisinaan peesarista. Kysyin kartturikoulutuksia pitäneiltä Minna Löfmanilta, Susanna Kujalalta ja Elina Liekolta, riittääkö suunnistuskoulutus kartturina toimimiseksi.

– Suunnistaminen on vain yksi kartturin taidoista, Minna aloittaa ja Susanna jatkaa: – Kartturointi ei ole suoraviivaista suunnistamista paikasta A paikkaan B. Se on kartalla pysymistä vaihtelevissa ja toisinaan vaativissa olosuhteissa samalla, kun on oltava valmis myös moneen muuhun asiaan.
Elina täydentää vielä:
– Kurssilla käydään läpi asioita, joita kartturi tarvitsee toimiakseen koirapartion jäsenenä eikä pelkkänä suunnistajana. Suunnistustehtäviäkin tehdään kurssilla enemmän siitä lähtökohdasta, että siitä on apua koirapartiossa eikä vaan rastien etsimisessä.

Kartturointiin ei siis riitä, että kykenee siirtymään maastossa pisteestä toiseen, eikä kartturi voi vain kulkea koiranohjaajan perässä. Jotta koiranohjaaja saa keskittyä täysin koiraansa, tulee kartturin pitää partion muut langat käsissään. Suunnistamisen osalta tärkeää on, että koiranohjaaja ja kartturi ovat molemmat selvillä siitä, mikä koiranohjaajan etsintäsuunnitelma on ja miten koiranohjaaja toivoo kartturin toimivan: joku haluaa kartturin kulkevan koiranohjaajan lähellä, joku toinen taas kartturin pysyvän suoralla linjalla. Kartturi merkitsee etsinnän aikana löydetyt esineet, jäljet ja muut oleelliset asiat karttaan valvoessaan, että etsintäsuunnitelma toteutuu ja alue tulee katetuksi.

Pelastuskoiraliiton koulutusmateriaaleista osa on julkisesti kaikkien saatavilla. Näin on esimerkiksi kartturikoulutuksen osalta. Kartturikurssin käyminen järjestetysti on kuitenkin suositeltavaa, sillä yhdessä syntyy yleensä hyvää keskustelua ja kokemusten jakaminen kartuttaa sekin tietopankkia. Maastossa kulkemista oppii vain maastossa kulkemalla, maastoa oppii lukemaan lukemalla maastoa maastossa. Kun näitä vielä tehdään yhdessä, kukin saa kerättyä huomioita siihen omaan pankkiin vielä enemmän. Kysyin kouluttajakolmikolta, millaisia sovelluksia kurssin järjestämisestä he ovat toteuttaneet, jotta eri yhdistyksissä saataisiin kattavasta materiaalista paras hyöty.

– Omassa yhdistyksessä on sisällytetty kartturikurssin käytännön harjoituksia viikkotreeneihin ja hälyharjoituksiin. Näin niitä saadaan harjoitella porukalla tasaiseen tahtiin ja oleellisista toimintatavoista tulee rutiinia, eikä varsinaisen kurssin kokeeseen osallistumiselle ole niin korkeaa kynnystä, Susanna kertoo.

Jos kurssia on käynyt pitämässä itselleen vieraassa yhdistyksessä, on eri osat sovitettu lyhyemmän ajan sisälle.

– Ollaan pidetty ensin teoria- ja keskusteluilta, jossa on juteltu kurssin ja sen sisällön lisäksi siitä, miten yhdistys aikoo kartturikoetta hyödyntää, miten ja milloin sen järjestää ja mitä kaikkea siihen sisällytetään. Samana tai seuraavana päivänä on lähdetty maastoon harjoittelemaan ja järjestetty kartturikoe, johon on sisältynyt suunnistusta, rastitehtäviä, löydetyn kohtaaminen ja auttaminen, viestintää sekä avun hälyttäminen, Minna kuvailee.

Korona-aika laittoi monet lähikoulutukset tauolle, joten myös kartturikurssin osalta turvauduttiin välillä etäharjoitteluun.
– Korona-aikana pidin etäkoulutuksen, jossa materiaali oli jaettu osiin. Osallistujat lukivat itsenäisesti materiaalin etukäteen, jonka jälkeen siitä keskusteltiin yhdessä. Tämän lisäksi tehtiin suunnistusharjoituksia, kun tilanne sen salli, kertoo Elina.

Kurssin sisältöön kuuluu osiot kartturin erilaiset tehtävät koirapartiossa, kartturin vaatimukset (yhdistyskohtaiset sekä liiton tasolla), suunnistus ja viestintä koirapartiossa, erilaiset kohtaamiset etsinnässä, käytännön harjoitukset edellisistä sekä lopuksi kartturikoe. Isoa osaa näistä moni yhdistys harjoittelee viikkotreeneissä tai hälyharjoituksissa. Vaikka sisällössä olisi siis paljon tuttuja elementtejä, yhdessä kouluttauduttaessa löytyy aina uusia näkökulmia ja oppia tilanteisiin, joita eteen voi tulla. Minna listaa erityistä keskustelua herättäneitä asioita:
– Koulutuksissa on keskusteltu pitkään muun muassa kartturin roolin tärkeydestä, alueellisista eroista, varusteista, siitä miten tärkeää on harjoitella eri osioita säännöllisesti sekä löydetyn kohtaamisesta ja sen harjoittelusta.

Aina ei ole helppoa ottaa harjoitustilanteita tosissaan, mutta harjoituksilla saadaan rakennettua rutiineja todellisia tilanteita helpottamaan. Vaikka kadonneen löytäminen harvoin osuu kohdalle, on silti hyvä olla varmuus siitä, että tositilanteessa omat taidot on hyvin harjoitellut tilanteen hoitamiseen.

Kartturin toimenkuva on siis monipuolinen eikä rajoitu vain suunnistamiseen. Kouluttajakolmikon sanoin kartturi on

• korvaamaton
• niin osaava ja kommunikoiva, että koiranohjaajalle jää tärkeimmäksi toimeksi seurata koiraa ja keskittyä koiran reaktioihin sekä
• henkilö, joka mahdollistaa sen, että koiranohjaaja voi keskittyä käyttämään koiraansa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. (= ”että koiranohjaaja voi tukka hulmuten kirmata maastossa haluamallaan tavalla 😉”)

Kartturikoulutus voidaan järjestää yhdistyksen omana koulutuksena tai yhteistyössä yhden tai useamman SPeKL-yhdistyksen kanssa. Yhdistyksellä on mahdollista hakea avustusta koulutuksen järjestämiseen. Siihen löytyvät ohjeet Pelastuskoiraliiton sivuilta Koulutukset-osiosta. Kartturikoulutusmateriaali löytyy niin ikään kotisivuilta. Kartturi-kouluttajia on tällä hetkellä 15. Koulutuksen järjestämisestä omassa yhdistyksessä voi olla suoraan yhteydessä lähimpään kouluttajaan tai liiton koulutuskoordinaattoriin Katja Nortunen-Illmaniin (katja.nortunen@gmail.com).

Kartturikoulutus täydentää sopivalla tavalla Pelastuskoiraliiton koulutuskartan peruskoulutuksia. Karttureiden kouluttaminen on myös liiton strategian mukaista – ensin hälytyskelpoiseksi koulutetaan ihminen, sitten koira. Suurimmassa osassa hälytysryhmiä tie koiranohjaajaksi kulkeekin aina apuohjaajan eli kartturin pestin kautta. Kartturin tehtävä on pitää huolta, että alue etsitään koiranohjaajan tekemän etsintäsuunnitelman mukaisesti eli suunnistaa alueella koiranohjaajan suunnitteleman reitin mukaisesti. Apuohjaajan rooli on tärkeä koirapartion toiminnan kannalta, ja se on tulevalle koiranohjaajalle erinomainen aitiopaikka oppia lisää tehokkaasta ja järjestelmällisestä etsimisestä.

Koiranohjaaja tarvitsee suunnistustaitoja

Pelastuskoiraharrastajien perusharjoittelussa keskiössä ovat usein koiran taidot. Ne pysyvätkin yleensä hyvin yllä, koska viikkotreeneissä harjoittelu painottuu tavallisesti koiran treenaamiseen. Suunnistus ja muut kartturin rooliin liittyvät tehtävät eivät kuitenkaan aina ole kuin pyörällä ajo, vaan niitä on harjoiteltava ja pidettävä yllä jatkuvasti. Rutiinia tarvitaan siihen, että työskentely käy sujuvasti tosietsinnässä, jolloin partion kumpikin ihmisjäsen voi keskittyä hoitamaan oman osuutensa.

Koiranohjaaja on koirapartion johtaja, jonka ensisijainen ja keskeinen tehtävä on keskittyä koiran ohjaamiseen ja sen reaktioiden seuraamiseen. Tämä ei kuitenkaan poista ohjaajan suunnistustaitojen tarvetta. Suunnistus- ja kartanlukutaidot ovat tärkeitä niin etsinnän suunnittelun kuin toteutuksenkin kannalta. Jotta koiranohjaaja pystyy laatimaan tehokkaan etsintäsuunnitelman, on hänen osattava ottaa huomioon esimerkiksi maaston muodot ja maaston korkeuserot tai isot jyrkänteet ja ojat. Hyvät taidot lukea karttaa ja hahmottaa sen avulla maastoa auttavat hyvän etsintäsuunnitelman laatimisessa. Lisäksi suunnitelmaa on osattava muuttaa, kun kartta ja maasto eivät vastaakaan toisiaan, vaan todellisessa maailmassa on kartoituksen jälkeen tapahtunut muutoksia. Suunnistustaitojen ylläpitäminen on siis ensiarvoisen tärkeää myös koiranohjaajalle.

Suunnistustaidot ovat vaatimus hälytysryhmän jäsenyydelle

Koska suunnistustaidot ovat yksi hälytyskelpoisuuden vaatimuksista, niitä testataan yleensä hälytysryhmissä säännöllisesti. Länsi-Uudenmaan pelastuskoirayhdistyksessä on käytössä kartturikoe.

– Jokainen uusi pelastuskoiraharrastaja suorittaa kartturikokeen ennen hälytysryhmään hakemista. Hälytysryhmäläiset suorittavat kokeen vähintään kahden vuoden välein, kertoo Minna Löfman LUP:sta. – Koe on yksinkertainen suunnistustehtävä, jonka järjestää yleensä yhdistyksen karttatiimi. Jokaisella rastilla on lisäksi jokin tehtävä, mm. ensiapua.

Hälytysryhmien etsintäharjoitukset ovat kartturiharjoittelijalle tärkeitä paikkoja treenata ja monessa hälytysryhmässä myös edellytys hälytysryhmän jäsenyyden saamiseksi. Hälytreenissä uusi kartturi pääsee harjoittelemaan suunnistamista koirapartion perässä ja apuna voi olla kokenut kartturi tai koiranohjaaja. Koirakon mukana suunnistaminen on usein erilaista kuin rastiradalla kohteelta toiselle suunnistaminen. Etsintäsuunnitelmasta poikkeaminen koiran reaktioiden perusteella tai koiran löytämän jäljen seuraaminen ovat esimerkkejä tilanteista, joissa kartturin tulee kyetä havainnoimaan maastoa ja määrittämään oma sijaintinsa silloin, kun maastossa ei edetäkään ennalta suunnitellusti.

Yläkuva: Nora Paloaho