Olen ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa vuodesta 2015, mutta vasta nyt vuonna 2022 pääsin osallistumaan Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmukseen. Ihan tarkalleen en tiennyt, mitä on odotettavissa, mutta liiton sivuille on kirjattu näin: ”ryhmäkatselmus on hälytystehtävissä palvelevien pelastuskoirien ja pelastuskoiraohjaajien taitotason testaustapahtuma.” Siispä hälyrepun sisällön tarkastus, otsalamput ja GPS-laite lataukseen ja ryhmämme, jossa oli kolme koirakkoa, kaksi kartturia sekä ryhmänjohtaja, autojen keulat kohti Porin Reposaarta ja KarSeEn eli Karhuseudun Etsintäkoirien organisoimaa taidontarkistusviikonloppua.

Saavuttuamme perjantai-iltana paikalle oli edessä heti ensimmäinen muutos. Ryhmämme jaettiin kahtia ja puolikkaat saivat täydennykseksi saman jaon kokeneen ESEKin eli Etelä-Savon Etsintäkoirat ry:n joukkueen puolikkaat. Hälytyksen tullessa ja etsintään lähdettäessä harvoin etukäteen on tiedossa, kenen kanssa päätyy tehtävälle ja nopea yhteisen sävelen löytyminen on tehokkaan toiminnan kannalta oleellista. Kun uuden ryhmän kokoonpano oli selvä, lähdimme kiertämään perjantai-illan tehtävärasteja. Tämän uudelleen ryhmittämisen yhteydessä tapasin muun muassa Annika Laamasen, ESEKin ryhmäkatselmusjoukkueen ryhmänjohtajan. Myös Annika oli ensimmäistä kertaa mukana ryhmäkatselmuksessa ja jakoi jälkeen päin omia ajatuksiaan viikonlopusta.

Iltakävelylle lähdettiin hyvillä fiiliksillä. Sekaryhmäjako oli tosi onnistunut, mahtava tilaisuus verkostoitua ja jutustella muiden peko-elämäntapaintiaanien kanssa asiasta ja asian vierestä, Annika totesi.

Etsinnän perusosaamista eli suunnistusta, viestintää ja ympäristön tarkkailua

Ensimmäisenä tehtävänä oli tarkkuussuunnistusta, missä maastoon oli sijoitettu eri etäisyyksille kohteita, joiden sijainti piti osata joko merkitä karttaan tai valita karttaan valmiiksi merkityistä. Nykyään etsijöillä on usein mukanaan erilaisia sähköisiä kartta- ja paikanninlaitteita, mutta paperikarttojen käytön osaaminen on silti välttämätön taito. Erilaisia karttoja tulee ymmärtää, jotta alueella liikkumisen lisäksi etsinnän aikana tehtävien sijainti-ilmoitusten ja -merkintöjen tekeminen sujuu varmasti ja nopeasti.

Seuraavalle rastille edetessä saimme ihailla mereen laskevaa aurinkoa Reposaaren rantaa kulkiessamme, hyvän kelin olivat KarSeElaiset tilanneet! Auringonlaskua ihaillessa meinasikin ote hetkeksi herpaantua ja seuraavan tehtävän vaatimat viestintätaidot olivat koetuksella. Tehtävänä oli välittää yksi kerrallaan viesti ryhmän jäseneltä toiselle, tuttua rikkinäinen puhelin -leikkiä mukaillen ja aikarajoituksella. Vasta kolmannen jäsenen kohdalla havahduimme siihen, että tämänhän olisi voinut tosietsinnän tapaan kirjoittaa heti alussa ylös, eikä yrittää muistaa vain kuuleman perusteella. KarSeEn murteelle (tai ehkä se oli ihan vaan poria…) väännetty viesti oli kenties hivenen haastava toistettava, eikä lopullisessa versiossa tainnut olla jäljellä mitään alkuperäisestä. Etsinnöissä selkeä viestiminen on äärettömän tärkeää ja siksi sitäkin harjoitellaan säännöllisesti. Hälytyksissä annetut tuntomerkit ja muut tiedot tulee kuitenkin muistaa hävittää etsinnästä poistuessaan.

Ryhmätehtävät olivat kaikki hauskoja, monipuolisia ja kivasti meidän ryhmässämme kaikki jäsenet heittäytyivät tehtäviin, tulivat omalla osaamisellaan esiin tarvittaessa ja tukivat toisia tehtävien suorittamisessa, Annika summasi perjantai-illan rastikierrosta. – Olipa ryhmätilanne mikä tahansa, aina pitäisi pyrkiä kaivamaan ryhmän vahvuudet ja osaaminen esiin. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin se, miten kaikki ryhmäläiset tarttuivat tehtävillä hommiin, kukaan ei jäänyt aprikoimaan vaan oli mahtava tekemisen meininki, koko viikonlopun!

Monipuolista osaamista koiran kanssa ja ilman

Lauantaina lähdimme kuuden tehtävän rastiradalle oman alkuperäisen joukkueemme kesken. Osa tehtävistä suoritettiin ryhmänä ja osa esimerkiksi yhden koirapartion toimesta. Kuten oikeissakin hälytyksissä, myös näissä tehtävissä koirakon mukana oli aina kartturi, kukaan ei lähtenyt toimintaan omin päin. Etsijöiden oma turvallisuus on otettava aina huomioon, jottei auttajista tule autettavia.

Pelastusharjoitusalueella suoritettiin rakennusetsintää, missä ilmavirrat nousivat erityiseksi huomion kohteeksi. Myös ryhmän keskinäinen kommunikaatio rakennusalueella sekä resurssien käyttö tehtävän edetessä herättivät keskustelua. Kokonaiskuva tilanteesta tulee olla etsintää johtavalla tiedossa koko etsinnän ajan, muuten aika loppuu ja kadonneet jäävät löytymättä. Tämä mielessämme siirryimme puistorastille, missä kävimme annetut alueet läpi ja löysimme kadonneet aikarajan puitteissa. Rastille oli saatu mukaan myös vettä pitkin kulkeutuvaa kuolleen hajua, mihin koiramme reagoivat. Ohjaajat saivat tästä hyvää tietoa oman koiransa toiminnasta ja koiran käyttäytymisen tulkinnasta. Ensisijaisesti pelastuskoirat etsivät elossa olevia kadonneita, mutta aina apu ei ehdi ajoissa. Silloinkin luotettava ilmaisu on tärkeä etsinnän saattamiseksi päätökseen.

Itselleni mieleenpainuvin tehtävä oli yllättäen mutkan takaa eteen osunut liikenneonnettomuus. Kolmen auton saattueemme pysähtyi johtoauton pysähdyttyä ja muutamaa sekuntia myöhemmin koko ryhmä oli ulkona ja toiminnassa. Ryhmänjohtajamme otti tilanteen haltuunsa ja organisoi paitsi näkyvillä olleen auttamisen myös lähialue-etsinnän. Liikenneonnettomuuspaikalle osuessa tärkeää on muistaa +1 – ajattelu eli sen mahdollisuus, että kaikki osalliset eivät ole onnettomuuspaikalla näkyvillä, vaan lähimaastossa voi olla vielä joku. Näin oli tässäkin tehtävässä, vähän matkan päästä metsästä löytyi koirakkomme toimesta toinen uhri.

ESEKin joukkue kulki lauantaina monella rastilla yhtä matkaa OLPYn joukkueen kanssa. Oli mielenkiintoista nähdä vieraiden koirakoiden ja joukkueen tekemistä läheltä. Yhteistyöllä muiden kanssa omaan tekemiseen saa uusia ideoita ja näkökulmia, ja toisaalta, jos joskus ollaan samalla etsinnällä, niin toisten toimintatapojen tuntemisesta on hyötyä, Annika kommentoi lauantain ajatuksia. – Itselleni jäi mieleen erityisesti Kirjurinluodon tehtävä. Siellä tuli vastaan yllättäviä tilanteita, muun muassa kalmanhaju, liikkuvat etsittävät ja kaupunkipuistomainen ympäristö. Lisäksi oli toisen ryhmän alue heti vieressä. Oli jälleen kerran opettavaista ja mielenkiintoista seurata paitsi omien koirakoiden myös toisen joukkueen toimintaa samantyyppisellä tehtävällä. Tapoja on monia ja kaikki tiet vievät Kirjurinluodon johtopaikalle!

Sunnuntain suuretsintä

Sunnuntai huipentui suuretsintään, jossa ryhmänjohtajien oli ensin järjestäydyttävä etsintäjohtoon ja sen jälkeen rakennettava toimiva etsintä siten, että koko paletti pyörii tehokkaasti. Koirakot saivat etsintäohjeet sähköisesti ja koko Reposaari käytiin läpi muutamassa tunnissa. Paikalla oli myös poliisi seuraamassa toimintaa ja toteamassa sen toimivaksi ja tehokkaaksi. Loppukeskustelussa painotettiin sitä, miten oleellista on selkeä työn- ja vastuunjako ja että jokainen hoitaa oman osuutensa niin hyvin kuin osaa. Loppuharjoituksessa etsittäviä oli useita, mutta siitä huolimatta tarkastettiin paljon myös tyhjiä alueita. Alueen tarkastaminen tyhjäksi on oleellinen tieto etsinnän etenemisen osalta ja samalla sitä työtä, jota pelastuskoiratkin pääsääntöisesti tekevät.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli raskas mutta antoisa. Porukka oli huikeaa ja sain paljon uusia tuttavia, oppeja, ajattelemisen aihetta ja ystäviä. Viikonloppu oli koko ryhmälle tärkeä ja motivoiva tapahtuma! Tänä vuonna toivottavasti nähdään siis taas, kiteyttää Annika viikonloppua.

Kiitos KarSeEn väki hienosti toteutuneesta ryhmäkatselmusviikonlopusta. Ruokaa oli riittävästi ja se oli maukasta (terkut KarSeEn mummolle!), järjestelyt pyörivät sujuvasti ja tehtävissä oli mukana paljon tositilanteissa oleellisia elementtejä. Jälkipuheiden perusteella niin uudet kuin vanhat kävijät saivat viikonlopusta taas paljon ajatuksia ja intoa pelastuskoiratoimintaan.

KarSeEn ajatuksia viikonlopun järjestelyistä ja sujumisesta voi käydä katsomassa heidän Facebook-sivuiltaan videoiden muodossa.

Koirakon eikä vain koiran koulutusta

Toiminnanjohtaja Mika Soininen avasi päivän, jonka jälkeen kuultiin kolme alustusta: Petri Koistinen puhui aiheesta testaajan näkökulmasta, Hermanni Koli kouluttajan näkökulmasta ja Gabi Stubb hälytysryhmäläisen näkökulmasta. Kaikki puhujat korostivat sitä, että harjoittelun tulee keskittyä tosietsinnöissä toimimiseen pelkkien koesuoritusten saavuttamisen sijaan. Kun lopullinen päämäärä on selkeänä mielessä, pysyy myös harjoittelu monipuolisempana. On tärkeää muistaa, että eteenpäin koulutetaan koirakkoa – siis koiraa ja ohjaajaa, ei pelkästään koiraa. Kun perusasiat osataan, on harjoittelussa sisällytettävä sokkoharjoittelua eli tilanteita, joissa ohjaaja ei tiedä mitään maalihenkilöiden liikkeistä tai sijainnista. Vain tällaisen harjoittelun avulla on mahdollista oppia koiran käyttämistä etsinnän välineenä: sen osaaminen on asia, jonka arvioijat haluavat viranomaistarkastuksessa nähdä. Viranomaistarkastus ei kuitenkaan ole päätavoite, vaan sen jälkeen alkaa erikoistuminen ja koiraa koulutetaan yhä eteenpäin.

Alustusten jälkeen liiton tilastoista vastaava Martti Koponen kävi läpi vuoden 2019 pelastuskoirakokeiden hylkäyssyitä loppupäivän ryhmäkeskustelujen pohjaksi. Rauniokokeiden koekäyntejä on viime vuosina ollut hyvin vähän (n. 50 kpl/vuosi), joten niiden hylkäyssyistä ei voi osoittaa juuri mitään yleispätevää. Hakukokeissa yleisin hylkäyssyy oli ajan loppuminen, mikä johtui joko ohjaajan toiminnasta etsinnän aikana (esim. puutteellinen etsintäsuunnitelma, suunnistus- tai koiranlukutaito) tai koiran toiminnasta (esim. tehoton etsintä). Toinen hyvin yleinen hylkäyssyy oli jättö, mikä herätti paljon keskustelua. Alhaisin hyväksymisprosentti (47 %) on haun loppukokeessa. Mahdollisiksi selityksiksi osallistujat nostivat kaksi asiaa: joskus koirakko saa hyväksytyn tuloksen peruskokeesta hyvinkin puutteellisella suorituksella hallittavuuden tai ilmaisun osalta, ja toisaalta pohdittiin sitä, osallistutaanko kokeeseen peruskokeen jälkeen turhan kevyesti harjoittelematta tarpeeksi lisää.

Jälkikokeista peruskokeessa takajälki on suurin yksittäinen hylkäyssyy. On tärkeää huomata, että peruskoe on jälkikokeista ainoa, jossa jäljen suunnan valinta testataan. Koponen muistutti, että takajälki on myös viranomaistarkastuksissa yksi suurimpia hylkäyssyitä. Suunnan valinnan lisäämisestä koesääntöihin myös muissa jälkikokeissa on keskusteltu. Myös jälkikokeista loppukokeen hyväksymisprosentti on alhaisin (26 %), ja siinä yleisin hylkäyssyy on jäljen hukkaaminen.

Ryhmätöissä nimettiin harjoittelun painopisteitä

Seuraavat kaksi tuntia seminaarin lähes 70 osallistujaa työskentelivät kymmenessä pienryhmässä. Ryhmäkeskustelujen tehtävänä oli nimetä 1) kolme painopistettä koirien harjoitteluun 2) kolme painopistettä ohjaajien koulutukseen ja 3) kolme painopistettä ryhmätreenien ulkopuolella tapahtuvaan harjoitteluun. Lisäksi ryhmien tuli miettiä tapoja tiedon jakamiseen ja asettaa tavoite: kuinka monta hälytyskoiraa Pelastuskoiraliitolla on strategiakauden päättyessä vuoden 2022 lopussa? Ryhmätyöskentelyn tulokset purettiin yhteisessä keskustelussa.

Koiran harjoittelun painopisteet

1. Motivaatio
2. Mielentila
3. Ilmaisu

Motivaatiosta oli keskustelu jo aamupäivällä jätön paljastuttua hyvin yleiseksi hylkäyssyyksi. Loppujen lopuksi sekä haku- että jälkityöskentelyssä koiran motivaatio löytää ja ilmaista maalihenkilö on avainasemassa. Koiran mielentilan suhteen korostettiin erityisesti itsevarmuutta ja itseluottamusta: niiden ja hyvän motivaation avulla koira pystyy ratkaisemaan ongelmalliset tilanteet. Ilmaisun suhteen on tärkeää muistaa, että pelkkä motivaatio ei riitä, vaan koiran tulee osata myös suorittaa ilmaisu teknisesti – aloittaa haukkuminen ja jatkaa sitä, tarttua rullaan ja tuoda se ohjaajalle, tehdä kertovaan ilmaisuun kuuluva tehtävä ohjaajan toiminnasta huolimatta – kaikenlaisissa olosuhteissa.

Ohjaajan harjoittelun painopisteet

1. Koiranlukutaito
2. Koulutustaidot
3. Harjoittelun suunnitemallisuus

Ohjaajan koulutuksessa haluttiin keskittyä ensinnäkin koiranlukutaidon kehittämiseen. Omalla toiminnallaan koiranohjaaja voi joko tukea tai haitata koiran työskentelyä. Mitä tarkemmalla silmällä seuraa koiransa käyttäytymistä, sitä paremmin havaintoja pystyy hyödyntämään vaikeissakin tilanteissa.

Kaksi muuta ohjaajan koulutuksen painopistettä olivat koulutustaidot ja harjoittelun suunnitelmallisuus. Kouluttamisen perusteiden osaaminen ja esimerkiksi hallittavuuden kouluttaminen ovat asioita, joiden päälle rakennetaan varsinainen pelastuskoiran koulutus. Jotta koulutuksessa voitaisiin edetä kohti lopullista tavoitetta, tulee ohjaajan hahmottaa se kokonaisuus, mistä pelastuskoiran työskentely koostuu eli mitä etsinnöissä toimivan koirakon tulee osata. Toisaalta suunnitelmallinen eteneminen ei ole mahdollista, ellei ohjaaja ymmärrä, miten koiran oppiminen ja koulutusprosessi etenevät yleisellä tasolla.

Omatoimisen harjoittelun painopisteet

1. Kestävyys
2. Suunnistus
3. Koiran ja ohjaajan suhde

Omatoimisen harjoittelun suhteen painopiste-ehdotuksiin syntyi enemmän hajontaa. Selkeä näkemys oli siitä, että omatoimista harjoittelua tulee tehdä. Viime vuonna tehdyssä jäsenkyselyssä yhdeksi suurimmista esteistä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kouluttamisessa mainittiin ajankäyttö. Omatoimiharjoittelun pohtimisella haluttiinkin antaa ohjeita siihen, kuinka harjoitteluun käytettävissä oleva aika tulee hyödynnetyksi mahdollisimman tehokkaasti. Yhtenä keskeisimmistä nousi esiin paitsi ohjaajan myös koiran kestävyys ja peruskunto. Tällä on suora vaikutus myös motivaatioon: mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin jaksaa työskennellä. Puhtaasti ohjaajien taitojen kehittäminen haluttiin omatoimisessa harjoittelussa ohjata suunnistuksen harjoitteluun. Tämän taidon kehittäminen auttaa myös etsintätaktiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa sitä myöden, kun kartan- ja maastonlukutaito harjaantuu. Kolmanneksi painopisteeksi nimettiin ohjaajan ja koiran suhteen kehittäminen eli arjessa tapahtuva hallittavuus- ja ympäristöharjoittelu.

Koska koiraa ei voi laittaa vastuuseen omasta koulutuksestaan, on loppujen lopuksi ohjaajan motivaatio pelastuskoiran kouluttamisen lähtökohta. Pelastuskoiraharrastus on joukkuelaji, ja motivaation ylläpitämisessä harjoitusryhmä on keskeisessä osassa. Kouluttajan vastuulla on edesauttaa sitä, että ryhmässä on turvallinen ilmapiiri. Hyvä harjoitusryhmä on sitoutunut kouluttamaan kaikkia ryhmän koiria, jolloin myös yksittäinen koiranohjaaja sitoutuu ryhmään helpommin. Toisaalta tärkeä motivaatiota ylläpitävä tekijä voi olla myös kokemus siitä, että oma panos on merkityksellinen ja tehdylle työllä eli koulutetuille pelastuskoirille on tarvetta. Jos kokeneet harrastajat lopettavat harrastuksen, heidän mukanaan menetetään koirakon lisäksi myös paljon osaamista.

Puheista käytäntöön

Seminaarin tavoitteena oli muodostaa yhteinen käsitys pelastuskoirakon koulutuksessa tärkeistä asioista. Niiden tunnistamisen ja nimeämisen jälkeen on harjoittelussa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Yksi mahdollinen koulutusta tukeva kanava olisi materiaalipankki, johon olisi koottu harjoittelua tukevia materiaaleja kuten harjoitusideoita ja harjoittelun seurantaa helpottavia dokumenttipohjia. Parissa yhdistyksessä on pilotoitu VIRTA-valmennusta liiton kokeet hyväksytysti suorittaneille koirakoille. Valmennuksissa on käsitelty etsintätaktiikkaa, harjoiteltu jäljen käyttöä osana kokonaisuutta pelastuskoiran työskentelyssä ja järjestetty VIRTA-harjoitus koirakoille.

Seminaarin järjestelyryhmä kokoontui myöhemmin keskustelemaan siitä, millaisilla tavoilla yhdistyksiä voitaisiin tukea koulutuksessa. Tiedon jakamisen kanavia pohdittiin ryhmätöissä, mutta niihin ei ehditty kunnolla pureutua loppukeskustelussa. Liiton vuosittaisessa kouluttajaseminaarissa voitaisiin jatkossa keskittyä painopisteiksi nimettyihin teemoihin. Yksi helposti koko liiton jäsenistön saavuttava kanava on blogi, jossa jaetaan jatkossa enemmän myös koulutuksellista sisältöä kuten hälykoirien koulutustarinoita. Myös testaajat ovat keskeinen tiedonjakoreitti, ja testaajan onkin tärkeä muistaa, että koe on aina myös koulutuksellinen tilanne. Seminaarissa tuotiin hyvin vahvasti esiin tarve yhdistysten väliseen yhteistyöhön ja mentorointiin, joten seuraavaksi pohditaan, miten liitto voisi tukea verkoston kehittymistä.

Seminaarin lopuksi osallistujat asettivat yhdessä tavoitteen hälytyskelpoisten koirakoiden määrästä: Pelastuskoiraliiton kuluvan strategiakauden loppuessa vuonna 2022 joulukuussa on hälytettävissä 129 koirakkoa. Se tarkoittaa, että kolmen vuoden kuluttua hälytettäviä koirakoita on 23 % enemmän kuin tällä hetkellä.

Kuva yllä: Frisco / Timo Jyllilä

Etsintää ja ensiapua

Leirillä oli osallistujia viidestä eri yhdistyksestä: Etelä-Savon Etsintäkoirista, Haminan Pelastuskoiraharrastajista, Kotkan Pelastuskoirayhdistyksestä, Mikkelin Seudun Pelastuskoirista ja Keski-Suomen Pelastuskoirista. Koirakoita oli yhteensä kaksitoista, ja heistä muodostettiin koirapartiot ennakkokyselyn perusteella siten, että jokaisessa partiossa oli kokenut ja hieman kokemattomampi koiranohjaaja. Koirapartiot käyttivät koiriaan tehtävissä parhaaksi katsomallaan tavalla. Harjoittelua tehtiin Ilmasotakoulun maastossa ja paloharjoitusalueella. MPK järjesti harjoituksen majoitustilat sekä muonituksen.

Leirin kulku ja teemat päätettiin osallistujille tehdyn ennakkokyselyn perusteella. Kyselyssä toivottiin pitkäkestoisia ja todenmukaisia etsintätehtäviä. Kyselyllä selvitettiin koirakon koulutustaso ja koiranohjaajan kokemus etsintätehtävistä koiran kanssa ja kartturina. Perjantaina harjoiteltiin pimeässä isoilla, todellisia tehtäviä vastaavilla etsintäalueilla. Lauantaina etsintää jatkettiin harjoituksella Vapepa-johdon alla. Kadonneina olivat toistensa kanssa – taas kerran – riitaantuneet Jukolan seitsemän veljestä, jotka ovat suorittamassa asepalvelustaan Ilmasotakoululla. Lauantain harjoitukseen kuului myös ensiaputehtäviä, joissa harjoiteltiin mm. elvytystä, ison verenvuodon tyrehdyttämistä ja sokin hoitoa sekä hätäpuhelun tekemistä.

Sunnuntaina leirin ohjelmassa oli tutustuminen lentopelastukseen. Maastoon oli sijoitettu maastopukuinen henkilö sekä maastopukuun ja huomioliiviin pukeutunut henkilö. Tehtävä esitteli osallistujille, miten lentoetsintää suoritetaan ja miten erilaiset maastot, kadonneen pukeutuminen ja muut vastaavat asiat vaikuttavat etsintään. Lisäksi koirakot saivat suunnitella itse harjoituksia erilaisilla rasteilla paloharjoittelualueella. Heidän käytössään oli varusmiesmaalimiehiä. Leirin päätteeksi pidettiin koulutus koiran ensiavusta, jonka aikana harjoiteltiin mm. paine- ja tassusidosten tekemistä koirille.

Tehotreenit etsintätaktiikkaan

Veera Lappi (Mikkelin Seudun Pelastuskoirat ry) osallistui leirille valkoinenpaimenkoira Incan kanssa. Koirakko on suorittanut loppukokeen hausta ja peruskokeen jäljestä ja tähtää nyt VIRTA:aan. Veera kertoi, että päällimmäisenä mieleen jäi tietysti lentopelastus, mutta kaikki treenit koiran kanssa maastossa olivat hyviä ja sekä hän että koira saivat niistä paljon irti.

– Oli paljon pitkäkestoista etsintää, tyhjiä alueita ja paljon jälkiä. Sain juuri sellaista painetta ja ongelmien ratkomista, mitä leiriltä halusinkin, ja sekä oma että koiran motivaatio riitti loppuun asti. Lauantaina takana oli jo useampi alueen vaihto ja jäljen ajo, ja Inca lähti edelleen hajuun törmätessään kohdehenkilön luo.

Monta aluetta tarkoitti myös paljon etsintäsuunnitelmien tekoa.

– Tärkein oppini etsintäsuunnitelmiin liittyen oli se, että isot alueet pitää ehdottomasti pilkkoa pienemmiksi. Silloin on selkeämpää, minkä osan alueesta on jo käynyt läpi ja mikä osa on vielä etsimättä. Oli tosi hienoa, että leirillä pääsi koko ajan olemaan joko kartturina tai koiranohjaajana eli näki kaiken toiminnan koirakon suunnalta.

Tyhjä vai ei?

Jenni Hautamäki (Haminan Pelastuskoiraharrastajat ry) osallistui leirille lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoira Taavin kanssa. Myös Jenni ja Taavi valmistautuvat parhaillaan VIRTA:n haun loppu- ja jäljen peruskokeiden suorittamisen jälkeen. Leirillä Jenni huomasi esimerkiksi sen, miten paljon eroa on löytää joku alueelta tai ilmoittaa sen olevan tyhjä.

– Pääsimme oikeastaan ensimmäistä kertaa suorittamaan noin pitkää todenmukaista etsintäharjoitusta. Alueen tarkastamiseen meni kolme tuntia ja vartti ja olin todella tyytyväinen Taaviin sen jaksaessa työskennellä. Opin myös koirasta uusia asioita, kuten sen, että pitkän etsinnän aikana alueella, jossa ei ole mitään hajuja, koira on rauhallinen ja hieman passiivisen oloinen, mutta heti kun tulee jokin haju tai jälki, se lähtee oma-aloitteisesti töihin. Meille annettu etsintäalue oli tyhjä, mutta sillä oli kuitenkin paljon jälkiä, jotka johtivat aina ulos alueelta. Oli itse mietittävä tosi tarkkaan, että voinko olla varma, ettei alueella ole ketään ja ilmoittaa johtoon, että alue on tutkittu. Omissa treeneissämme kun olen tottunut aina löytämään jonkun.

Leiri oli Jennille opettavainen. Hän oppi paljon uutta ja sai onnistumisia.

– Parasta oli ehkä kuitenkin se, että sain taas lisävarmuutta luottaa koiran taitoihin, motivaatioon ja osaamiseen sekä vinkkejä, mitä pitää jatkossa treenata lisää. Hauskin etsintä oli varmasti sunnuntain lyhyt treeni paloharjoitteluradalla, jossa oli mahdollisuus hieman erilaisen etsintätreenin toteuttamiseen.

Uusia ihmisiä ja uusia ideoita

Veera Lappi ja Jenni Hautamäki olivat kumpikin todella tyytyväisiä leiriin. Alueelliselle leirille osallistuminen kannattaa, koska siellä saa uusia näkemyksiä ja tutustuu uusiin ihmisiin.

– Tällaiset leirit ovat ihan loistavia mahdollisuuksia luoda kontakteja lähialueiden yhdistysten kanssa, ja tehdä yhteistyötä myös jatkossa, vierailuja toisten treeneissä, Veera sanoo. – Ja tietysti eri näkemykset ja tavat toimia luo aina hyvää keskustelua, omassa pienessä porukassa ei välttämättä aina huomaa tai tajua kaikkea.

Leirin puitteet saivat osallistujilta kiitosta.

– Puolustusvoimille erityiskiitos siitä, että saatiin varusmiehiä maalimieskäyttöön. Se, että maalimiehillä ei ollut mitään kokemista tai ohjeita siitä, kuin toimia koiran tullessa paikalle, lisäsi tilanteen autenttisuutta, Jenni sanoo. – Leirit ja isot harjoitukset nostavat aina motivaatiota ja antavat hyvää vertailupohjaa siihen, mikä on oma osaamistaso ja minkä asioiden treenaamiseen tulee jatkossa keskittyä. Leiri oli hieno kokemus ja jos jatkossa on mahdollisuus osallistua, olen varmasti mukana!

Kiitos yhteistyöstä:

Vapepa Keski-Suomi
Keski-Suomen Ilmailijat / Suomen Lentopelastusseura
MPK Ilmapuolustuspiiri
Ilmasotakoulu
SPR Suolahti

Näkemyksiään jakoivat liiton edustajien John Wedden ja Miia Halosen lisäksi pitkän linjan virkakoira-ammattilaiset: Poliisin Jarmo Happo ja Petri Tapio, Tullin Ari Nieminen sekä Rikosseuraamuslaitoksen Jorma Tuomiranta ja Vesa Laakso. Keskustelua oli seuraamassa runsaslukuinen yleisö sekä pelastuskoiraharrastajia että muita osallistuvien tahojen toimijoita.

“Jos paloa ei ole, sitä ei tule”

Keskustelijat olivat hyvin yksimielisiä siitä, miten tärkeää on valita virkakoira työtehtävien ja toimintaympäristön mukaisesti niin, että rodun lajityypillisiä ominaisuuksia päästään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla.

Virkakoiran rotu ei ole valinnassa ensisijainen kriteeri, joskin suurin osa virkakäytössä olevista koirista on rodultaan joko labradorin- tai muita noutajia (Tulli ja Rikosseuraamuslaitos) tai saksanpaimenkoiria sekä malinoiseja (Poliisi ja Rikosseuraamuslaitos) niiden rotutyypillisten ominaisuuksien, kuten valmiuden etsintätyöskentelyyn, vuoksi. Myös muita rotuja saatetaan tavata työtehtävissä erikoiskoirina.

Pentulaatikossa pyörivistä pennuista pyritään pentutestauksen avulla valitsemaan tehtävään sopivin yksilö niiden ollessa noin 5-6 viikon ikäisiä. Myös pentujen sukuyhdistelmällä (vanhemmat, sisarukset) on valinnassa merkittävä painoarvo, jossa terveystilastot ovat koetuloksia ratkaisevampia.

Yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi nostettiin kuitenkin pennun sisäsyntyiset ominaisuudet ja motivaatio työntekoon: jos se ei ole luontaisesti riittävän vahva, on sitä lähes mahdotonta opettaa.

Aikuiselta virkakoiralta vaaditaan ennen kaikkea rohkeutta ja stressinsieto- sekä nopeaa palautumiskykyä. Näitä ominaisuuksia voidaan ennustaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa tarkkailemalla pentua ja sen käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Virkakoiran tulee pystyä keskittyneeseen ja tarvittaessa myös itsenäiseen työskentelyyn, joten huomiota kiinnitetään mahdollisiin liiallisiin ja/tai liioiteltuihin käytösmalleihin, jotka voivat kehittyä tälle esteeksi. Keskustelijat olivat yksimielisiä myös siitä, että koiran yhteistyökyky ja toisaalta koiran ja sen ohjaajan yhteensopivuus on ensisijaisen tärkeää pentua valitessa.

“Ensimmäinen vuosi on kasvattamista, ei kouluttamista”

Kun pentuvalinta on tehty, tulee ohjaajan sitoutua pennun sosiaalistamiseen ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Luottavaista suhdetta rakennetaan onnistumisten ja positiivisten kokemusten kautta niin koiran ja ohjaajan välille kuin ympäröivään maailmaan. Virkakoirien kohdalla niin sanottu alustavarmuus ja pennun totuttaminen erilaisiin työympäristöihin on erityisen tärkeää, mistä syystä jo peruskoulutuksessa huomioidaan työlähtöisyys koko ajan ja koulutus tapahtuu pitkälti käytännön ympäristöharjoittelun avulla.

Erityisesti poliisikoirakoulussa painotetaan sitä, että koiralle tarjotaan tilaisuuksia oppia, reagoida asioihin ja saada niistä positiivista palautetta. Koiran tekemistä ei ohjata liikaa vaan luodaan puitteet, joissa se pääsee itse oivaltamaan.

Kaikki toimijat korostivat huolellisen peruskoulutuksen merkitystä, kiirehtimällä ei päästä hyviin tuloksiin. Keskustelussa nostettiin esiin myös koulutuksen jaksottaminen ja koiran ehdoilla eteneminen. Poikkeuksena tästä ovat tullikoirat, joiden erikoiskoulutus aloitetaan pääsääntöisesti aina yhden vuoden ikäisenä.

Panelistit olivat samaa mieltä siitä, että koiran hallittavuus on kaiken A ja O. Erityisesti hallittavuutta korostetaan voimankäytöllisistä syistä Poliisin ja puolustusvoimien koiratoiminnassa. Erilaisten temppujen ja tottelevaisuusliikkeiden opettaminen vahvistaa koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä kehittää ohjaajan koulutustaitoja, joskin ne kannattaa suhteuttaa työtehtävien mukaan ja miettiä, mikä on tarpeellista. Tottelevaisuuden voi ajatella välineenä, jonka kautta hallittavuus saavutetaan ja kuten Tullin edustaja totesi, ”kun koira ja ohjaaja työskentelevät hyvässä yhteistyösuhteessa, on se hallittua ilman käskytystäkin”.

Koulutus on jatkuva prosessi

Virkatehtävissä koiran tulee pystyä sekä itsenäiseen että ohjattuun työskentelyyn. Keskustelijat korostivat sitä, että koiralle tulee antaa tilaa työskennellä, koska liika ohjaaminen ja työhön puuttuminen saattaa tehdä koirasta aloitekyvyttömän ja työinto voi hiipua. Työuransa aloittaneen koiran koulutuksessa keskitytään toisaalta taitojen ylläpitoon ja toisaalta mahdollisiin häiriötekijöihin, joita työtehtävien mukana saattaa ilmetä. Yllätyksellisyys, mahdollisimman monipuolinen harjoittelu ja harjoittelun määrä on tärkeää motivaation ylläpitämisen kannalta.

Ohjaajan rooli ja oma oppiminen on merkittävässä asemassa. Jokaisessa organisaatiossa ohjaajat kouluttavat loppuviimein koiransa itse; muut ohjaajat ja valmentajat toimivat taustatukena. Koiraohjaajan tulee haastaa itsensä jatkuvasti pois mukavuusalueelta ja kehittää omia koiranluku- ja kouluttamistaitojaan, koska monesti ohjaajan epäonnistumisen pelko saattaa olla esteenä koko koirakon kehittymiselle.

Yhteistä kaikille virkakoirille ja –koirakoille on niiden osaamisen todentaminen sekä työtehtävissä että erilaisten käyttöönotto- ja työkykytarkastusten kautta säännöllisesti läpi työuran. Keskustelussa kuitenkin korostettiin, että testien läpäisyllä todistetaan vain koirakon minimiosaamisvaatimusten täyttyminen: todellinen ammattitaito yltää paljon pidemmälle.

Ongelmatilanteissa ja epäonnistumisten sattuessa kaikki toimijat painottavat perusharjoittelun tärkeyttä ja määrää: yksi ikävä kokemus tai epäonnistuminen ei mitätöi koirakon osaamista. Kun onnistumisia on alla paljon, yksittäisen epäonnistumisen merkitys vähenee. Ikävistä tilanteista palaudutaan parhaiten samankaltaisissa tilanteissa onnistumisten ja positiivisten harjoitusten kautta.

Eläkepäiviä viettämässä

Virkakoira ei ole pelkästään ohjaajansa työtoveri, vaan myös perheenjäsen. Vastuu koiran hyvinvoinnista ja sen työkyvyn ylläpidosta on siis aina ensisijaisesti sen ohjaajalla. Virkakoirien työtehtävät ovat usein haastavia ja fyysisesti rasittavia, joten ohjaajan tulee tuntea koiransa ja tietää, milloin on aika päästää koira viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Tyypillinen eläkeikä on noin 8 vuoden molemmin puolin koiran työkyvystä riippuen. Jatkuvuuden kannalta tähän tulee osata varautua ajoissa ja aloittaa uuden koiran koulutus ennen edellisen eläköitymisikää.

Eläkkeelle jäänyt virkakoira vietää normaalia kotikoiran elämää, joskin pelkäksi sohvaperunaksi siitä harvoin on. Pienet etsinnät ja tehtävät pitävät koiran aktiivisena ja hyvinvoivana myös eläkepäivillä.

Teksti: Tanja Lupari

Kahden lajin vaatimus herätti keskustelua

Yksi tilaisuuden pääaiheista oli Poliisin esitys siitä, että jatkossa Vapepan hälytysryhmiin siirtyviltä koirakoilta todennettaisiin sekä jälki- että haku-osaaminen.

Poliisikoiralaitoksen kouluttaja, ylikonstaapeli Jarmo Happo avasi omassa luennossaan tarkemmin kahden lajin vaatimuksia hälytyskoirakoille sekä viranomaisen että toisaalta myös koiran ja sen ohjaajan näkökulmasta.

Yhdistyksiä oli etukäteen pyydetty käsittelemään aihetta jäsentensä kesken ja esittämään kantansa oman puheenvuoronsa aikana. Enemmistö yhdistyksistä kannatti alustavasti esitystä. Keskustelussa nousi esille erityisesti muutoksen aikataulu ja sen tuomat haasteet koulutusten ja kokeiden järjestämisessä. Osa keskustelijoista koki, että valmiuksissa koulutusten, kokeiden ja tyydyttävien harjoitusolosuhteiden järjestämiseen on paljon alueellisia eroja. Aihetta pohdittiin myös sellaisten pelastuskoirakoiden näkökulmasta, jotka menestyvät hyvin hakuetsinnässä mutta joiden kompetenssi jälkeen on selvästi toista lajia heikompi.

Keskustelut kahden lajin vaatimuksesta Poliisin, Pelastuskoiraliiton sekä Palveluskoiraliiton välillä ovat vielä kesken. Oli ratkaisu mikä tahansa, Pelastuskoiraliitto panostaa tänä vuonna erityisesti jälkikoulutuksen laadulliseen ja määrälliseen tarjontaan.

Lisää panoksia myös raunioetsintään

Myös raunio- ja rakennusetsintään panostetaan tänä vuonna tuntuvasti. Valtakunnallisen Raunioprojekti 2016 -projektin tavoitteena on lisätä rakennus- ja raunioetsintäkoulutusta koko maassa. Samalla halutaan myös lisätä koesuoritusten määrää sekä yleisesti kiinnostusta lajia kohtaan. Projektin toimintasuunnitelma sisältää peko-koulutusalueittain toteutettavia käytännön koulutuksia, kouluttajaseminaarin sekä harjoitus- ja koeviikonloppuja. Viime vuosina sekä rauniokoetulosten määrä että pelastustoimen alaisiin vss-tehtäviin sijoitettujen koirakoiden määrä on laskenut huolestuttavasti.

Projektia esitteli tilaisuudessa työryhmään kuuluva Kati Lyytinen. Myös yhdistykset pitivät lyhyet puheenvuorot rauniorakentamisen ja –harjoitusalueiden tilanteesta paikallisesti.

Pelastuopiston yliopettaja Johanna Franzén esitteli tilaisuudessa PETO-koulutuksen kehittämishanketta, jonka yksi painopisteistä on erityisesti raunio-osaamisen tukeminen valtakunnallisesti.

Päivän aikana kuultiin myös Reija Stenbäckin esitys meripelastusohjeiden uusimisesta ja koirakoiden roolista meripelastustyössä, Nina Pullin esittely CMC koiraryhmän toiminnasta ja koulutusvaatimuksista sekä paljon keskustelua herättänyt Petri Koistisen puheenvuoro koirien luoksepäästävyydestä, jossa korostui erityisesti ohjaajan taito hallita koiraa harjoitus- ja koetilanteissa.

Pelastuskoiraliiton omat sisäiset työryhmät esittelivät muutosehdotuksia koejärjestelyihin ja –sääntöihin (Eeva Kaataja, Stina Törnblom) sekä kahden lajin vaatimuksen mukanaan tuomia uusia koulutustarpeita (Miia Halonen, Marika Tähti) sekä yhdistysten että liiton näkökulmasta. Jälkimmäisessä esityksessä nostettiin ylös erityisesti tarve testaajien määrän lisäämiselle. Työryhmien valmistelut näiden tarpeiden ja muutosten tiimoilta jatkuvat aktiivisena myös vuonna 2016.

(Pelastuskoira-blogissa julkaistaan erilliset artikkelit kahden lajin vaatimuksesta ja Pelastusopiston pelastuskoirakoulutuksen kehittämishankkeesta kevään 2016 aikana.)

Teksti ja kuvat: Tanja Lupari
(kansikuva: Mikko Koljander)