Syy jäljennoston epävarmuuteen löytyy tavallisesti jostakin näistä kolmesta lokerosta:

1. Koira ei keskity. Jos valtaosa harjoituksista alkaa ilman suunnan valitsemista, koiran ei tarvitse kiinnittää asiaan huomiota. Koira voi olla myös liian kiihtynyt pystyäkseen haistelemaan. Muista, että oikealla tavalla motivoitunut koira pystyy keskittymään työhönsä. (Lue lisää esimerkiksi Juha Pasasen Jälkikoira-luennon muistiinpanoista.)
2. Ohjaajan toiminta. Koira voi oppia ottamaan vihjeen jäljen suunnasta ohjaajan rintamasuunnasta tai harjoitusta seuraamassa olevien ihmisten liikkumisesta. Ohjaajan kompurointi tai oletukset jäljen suunnasta ja sijainnista voivat myös vaikuttaa koiran työskentelyyn.
3. Ympäristö. Koira oppii helposti, että jälki lähtee aina pois tieltä, polulta tai kentän reunasta, jos harjoituksissa niin usein tapahtuu. Tällöinkään sen ei tarvitse ajatella jäljen suuntaa.

Hyödynnä ympäristöä

Kun suunnan valintaa opetetaan, on varsinainen jäljen etsiminen hyvä jättää aluksi kokonaan pois harjoituksesta. Silloin ei tarvitse huolehtia siitä, että koira esimerkiksi kulkisi jäljen yli. Yksi käytännöllinen harjoitus on tehdä jälki jonkin luonnollisen esteen viereen, jolloin ohjaajan ei tarvitse estää koiraa etenemästä jälkiliinan avulla. Näin ympäristöä muokkaamalla ohjaajan rooli harjoituksen säätelemisessä jää pienemmäksi. Verkkoaita tai muu ilmava elementti on erityisen toimiva, koska niiden läpi ilmavirta liikkuu melko luonnollisesti. Muutaman harjoituksen jälkeen pitää jälki alkaa tehdä vaihtelevan välimatkan päähän aidasta – muuten koira oppii etsimään sitä vain aidan vierestä. Harjoituksessa koira palkitaan ensin nopeasti suunnan valitsemisesta. Jos käyttää esinettä jäljellä, on muistettava valita riittävän vähähajuinen esine, tarkkailtava tuulen suuntaa ja sijoitettava esine siten, ettei koira voi tehdä päätöstä suunnan valitsemisesta esineen perusteella. Metsäympäristössä vastaavina luonnollisina esteinä voi käyttää esimerkiksi kaatunutta puun runkoa, isoa ojaa tai kalliojyrkännettä.

Suunnan valinnan perusharjoituksia on usein tarvetta tehdä kuuriluontoisesti koko harjoittelun ajan. Perusteiden oppimisen jälkeen luonnollista estettä vasten voi harjoitella esimerkiksi erilaisia lähestymiskulmia jälkeä kohti tai vaikeissa tuuliolosuhteissa työskentelyä. Esteen käyttämisestä on hyötyä aina, kun harjoituksesta haluaa perata pois mahdollisimman paljon ohjaajan toimintaa.

Vältä kaavoja

Harjoitusten monipuolisuus on paras keino estää erilaisten kaavojen syntyminen. Paras keino kaavojen välttämiseen on pitää harjoituspäiväkirjaa siitä, millaisia harjoituksia on tehnyt. Silloin itsensä saa nopeasti kiinni siitä, että toistaa samankaltaisia asioita. Jäljennostoharjoitusta suunnitellessa kannattaa aina pitää mielessä se, ettei tule huomaamattaan opettaneeksi koiralle jotakin muuta asiaa vihjeeksi jäljen suunnasta. Tällainen voi olla esimerkiksi tien suunta tai se, miten nostopaikalle liikutaan: yllättävän harvoin sitä tullaan lähestyneeksi samasta suunnasta, johon jälki kulkee. Ohessa on kolme ehdotusta siitä, miten nostoharjoituksia voi rakentaa eri tavoin.

Ennen harjoituksen alkua on tärkeää miettiä valmiiksi myös se, miten toimii, jos koira valitsee takajäljen. Saako koira yrittää samasta kohdasta uudestaan, jos nosto ei onnistu? Ottaako ohjaaja koiran pois jäljeltä ja vie sen uuteen nostokohtaan? Viedäänkö koira välillä autoon? Kuinka pitkään koira saa edetä takajälkeä? Miten koira suhtautuu rankaisuun eli siihen, että se menettää jäljen? Myös näillä toimilla on vaikutusta oppimiseen.

Jäljen nostaminen polun tai tien varresta on yksi tavallisimpia keinoja hyödyntää pelastuskoiraa etsinnässä. Näissä harjoituksissa kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei tule opettaneeksi koiraa niin että jälki kulkee aina pois tieltä. Harjoittele siis säännöllisesti nostamista tien varresta siten, että koiran löydettyä jäljen sen on saman tien kuljettava tien suuntaisesti tai lähdettävä tien yli.

Oletko koirasi pahin häiriö?

Vaikka jäljestyksessä koira on koirakon asiantunteva osapuoli, ei ohjaajan vaikutusta koiran työskentelyyn voi vähätellä. Kun koira työskentelee nostotilanteissa varmasti, voi sitä seuraavaksi haastaa muuttamalla omaa toimintaansa. Mitä enemmän koira tarkkailee ohjaajaa, sitä pienemmin askelin ohjaajan tilanteessa tekemää häiriötä kannattaa lisätä. Koira, joka pystyy työskentelemään ohjaajan toiminnasta huolimatta, suoriutuu helposti tavallisimmista nostotilanteista.

Ohjaaja voi vaikuttaa koiraan mm. kääntämällä oman rintamasuuntansa takajäljen suuntaan tai pidättämällä koiraa liinasta juuri ennen kuin se pääsee jäljen luo tai on valinnut jäljen suunnan oikein. Nostotilanteissa voi myös kompuroida tai keskittyä tutkimaan karttaa, siis kääntää huomionsa pois koirasta. Erilaisissa ohjaajan tunnetiloilla voi myös olla valtavan suuri merkitys koiran työskentelyn varmuudelle.

Jäljennosto on päätöksentekoa

Kuten kaikessa kouluttamisessa myös jäljennoston opettamisessa parasta edistystä saadaan keskittymällä yhdessä harjoituksessa yhteen asiaan. Ennen jälkien kävelemistä ohjaaja miettii, mikä on harjoituksen tavoite. Sen jälkeen jäljen pystyy suunnittelemaan niin, että tavoite on mahdollista toteuttaa. Pääsääntöisesti harjoitukseen kannattaa aina sisällyttää useampi toisto samaa tehtävää, jotta oppimisen todennäköisyys harjoituksen aikana on suurempi.

Eläimen oppiminen on tehokkainta silloin, kun ohjaaja pääsee palkitsemaan sitä oikeista ratkaisuista. Jos koira valitsee toistuvasti takajäljen, on syytä tarkistaa paitsi hajuaistin kunto myös koiran motivaatio jäljestämiseen sekä mahdollisesti helpottaa harjoitusta esimerkiksi loivemmalla jäljennostokulmalla. Tärkeää on, että koira tekee valinnan itsenäisesti eli sen päätöksentekokyky harjoitustilanteessa kehittyy. Lopputuloksena koira pystyy nojaamaan oppimishistoriaansa tosietsinnässä silloin, kun ohjaaja ei pysty sitä auttamaan.

Motivaatio on kaiken A ja O – myös jälkikoiralla

Ensimmäiseksi koiralle on opetettava, että sen halutaan jäljestävän nimenomaan ihmisiä. Loppujen lopuksi koko jälkiharjoittelun pointti on se, että koira haluaa jäljestää sitä, mitä sen ohjaaja haluaa koiran jäljestävän. Koiranohjaaja ei halua koiran nostavan tien laidasta peuran, jäniksen tai toisen koiran jälkeä – vain metsään mennyt ihminen on kiinnostava. Jotkin koirat ovat luonnostaan kiinnostuneita myös ihmisjäljistä, mutta monelle varsinkin vieraan ihmisen jäljet maastossa ovat merkityksettömiä.

Motivaatio ihmisen jäljestämiseen perustuu koiran saamaan palkkioon, olipa se sitten sosiaalista palkitsemista ohjaajalta, ruokaa, leikkiä tai muita koiran arvostamia asioita. Jos koira nauttii jäljestämisestä itsessään, on silti pidettävä jollakin lisävahvisteilla huolta siitä, että sitä kiinnostaa jäljestää samoja asioita kuin ohjaajaa.

Kuinka koiran saa jäljestämään, jotta sitä voi palkita siitä?

Aivan kuin kaikessa koulutuksessa myös jäljestyksessä on varsinainen toiminta ensin saatava aikaan jollakin konstilla. Tapoja on monia, niissä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja ne toimivat eri tavoin eri koirille ja koiranohjaajille. Koulutustavan valintaan voi vaikuttaa esimerkiksi se, millä tavoin ohjaaja haluaa koiran työskentelevän. Ennen koulutuksen aloittamista on hyvä pohtia esimerkiksi sitä, miltä haluaa koiran jäljestyksen näyttävän ja minkälaisissa ympäristöissä koira hälytystehtävillään todennäköisesti työskentelee. Tässä on esimerkiksi kolme erilaista vaihtoehtoa, joilla jäljestyksessä voi päästä alkuun.

Koiran palkitseminen sen kiinnostuessa jäljestä. Perusajatus on, että ohjaaja palkitsee koiraa alussa hyvin usein ja aktiivisesti jäljen seuraamisesta. Tavoitteena on, että koira seuraa jälkeä tarkasti herpaantumatta. Tässä koulutustavassa ohjaajan toiminta on erittäin tärkeässä roolissa. Toisaalta maasta eli jäljeltä ei tarvitse myöhemmin häivyttää mitään apukeinoja, koska niitä ei ole siellä ollutkaan. Lue lisää aiemmasta Pelastuskoira-blogin postauksesta.

Jäljestämisen opetus pienten esineiden kautta. Koira opetetaan ensin ilmaisemaan pieni esine ja sen jälkeen etsimään sitä pieneltä, ihmisen hajuiselta alueelta. Vähitellen alue kapenee ja lopulta muuttuu suoraan kävellyksi jäljeksi. Tässä koulutustavassa koira oppii työskentelemään hyvin itsenäisesti, jos koulutus tehdään oikein. Motivaatio on erittäin tärkeä, jotta koira ei luovuta esineiden välien pidentyessä. Lue lisää Juha Pasasen Jälkikoira-luennon muistiinpanoista.

Ruoka jäljellä. Yksi pisimpään käytetyistä koulutustavoista on laittaa makupaloja jäljelle. Tämä koulutustapa perustuu siihen, että koira yhdistää toisiinsa ihmisen hajun ja ruoan. Parhaimmillaan tällainen klassinen ehdollistuminen on voimakas ja koiran motivaatio kantaa hyvin myöhemmin tehtävällä satunnaisella palkitsemisella. Jotkin ahneet koirat sen sijaan eivät edes huomaa ihmisen hajua makupaloja etsiessään, jolloin ruuan häivyttäminen jäljeltä on hankalaa. Lue lisää esimerkiksi tästä blogitekstistä.

Jäljestämistäkin voi opettaa

Vaikka koirat osaavatkin jäljestää luonnostaan, kannattaa jäljestyksen kouluttamiseen suhtautua kuin minkä tahansa muun asian kouluttamiseen: sitä voi opettaa. Hiukan muunneltuna toistuva harjoitus, jossa jäljentekijä käy tekemässä maastoon ohjeiden mukaisen ”400 metrin jäljen, jossa on kolme kulmaa ja kaksi esinettä”, auttaa koulutuksessa vain satunnaisesti. Se testaa sitä, miten koirakko tuon tehtävän suorittaa, mutta ei opeta uutta asiaa. On erittäin tärkeää, että jäljestämistä harjoitellaan myös siten, ettei ohjaaja tiedä jäljen reittiä (sokkoharjoittelu) ja siten, ettei myöskään mukana oleva kartturi tiedä jäljen reittiä (tuplasokkoharjoittelu). Nämä harjoitukset opettavat kuitenkin yleensä enemmän ohjaaja kuin koiraa.

Kun koiralle opetetaan uutta asiaa, on tehokkainta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Samalla tavoin kuin hallittavuuden alkuopetuksessa on yhdessä harjoituksessa järkevää keskittyä vaikkapa tekemään toistoja paikallaolosta, voi jälkiharjoitukseen valita yhden alueen, jota treenissä työstää eteenpäin. Harjoituksen kohteena voi olla koiran osaamisen mukaan esimerkiksi
– jokin jäljennosto osa: jäljen etsiminen, suunnan valinta, lähestysmiskulmat jäljelle, nostaminen esineen, polkupyörän tai ajoneuvon luota, häiriöt nostotilanteessa (esim. ohikulkijat)
– erilaiset alustat: nurmikko, erilaiset metsäalustat, hiekka, asfaltti, kallio, lumi tai alustalta toiselle vaihtaminen
– harhajäljet: harha voi olla tuoreempi, vanhempi tai saman ikäinen kuin kohdejälki ja se voi kulkea eri tavoin suhteessa kohdejälkeen; harha voi olla riistan tai toisen ihmisen tekemä
– suunnanmuutokset jäljellä: suorakulmat, terävät kulmat, silmukat, paluuperät
– olosuhteet: tuulen suunta ja voimakkuus, kuivuus, sade, erilaiset lämpötilat

Jälkitreenin resepti

1. Päätä, mikä on harjoituksen tavoite. Mitä haluat koiran oppivan?
2. Mieti käytäntö. Miten toteutat harjoituksen niin, että siinä toistuu useamman kerran asia, jota harjoittelet?
3. Päätä, mistä kohdista palkitset ja miten. Esimerkiksi: jos harjoittelet alustanvaihtoja, on tarkoituksenmukaista vahvistaa koiran työskentelyä jollakin tavoin sen siirtyessä hiekalta nurmikolle tai toisin päin.
4. Toteuta. Jos kävelet jäljen itse, voit päättää tarkasti kohdat, joissa koira saa palkkionsa. Jos jäljentekijä on joku muu, sopikaa yhdessä palkitsemisen paikat.
5. Treenaa! Pysy suunnitelmassa ja keskity valitsemaasi aiheeseen.
6. Analysoi. Miten treenattava asia onnistui, tuliko kehitystä? Huomasitko treenissä jonkin toisen asian, johon voisi keskittyä seuraavissa harjoituksissa?

Jälkeä askeleen tarkkuudella

– Tarkkuusjälki on metodi, jossa jälki aluksi näytetään koiralle. Kun koira saadaan kiinnostumaan oikeasta eli niin sanotusta ydinjäljestä, sitä aktiivisesti palkataan jäljen seuraamisesta. Perusidea on, että koira seuraa koko ajan ydinjälkeä, kertoo 20 vuotta pelastuskoiratoiminnassa mukana ollut Stina Törnblom. Hän on opiskellut Hund Campuksella useaan otteeseen suorittaen siellä muun muassa vuoden kestäneen jälkikoulutuksen. Tällä hetkellä Törnblom kouluttautuu jälkikoulutuksen opettajaksi.

Tarkkuusjäljessä on nimensä mukaisesti tärkeää, että koira oppii haistelemaan ja pysymään ydinjäljellä lähes askeleen tarkkuudella. Koiranohjaajan kannalta on olennaista tietää tarkalleen missä jälki menee, jotta koiran oikeaa käytöstä pystytään vahvistamaan juuri oikealla hetkellä.

– Hund Campuksen tapa opettaa jäljestystä perustuu toistoon ja oikeasta asiasta palkkaamiseen. Jäljen opettelu puretaan tarpeeksi pieniin palasiin, jotta koira oikeasti oppii juuri ne asiat, jotka halutaan. Taukojen pitäminen on tärkeää, jotta tarkkuus säilyy.

Kaikki koirat osaavat jäljestää, joskin toisilla on siihen luontaisesti vahvempi taipumus. Hyvää jälkikoiraa kouluttaessa pitää olla suunnitelmallinen ja luoda kaikin puolin hyvä suhde ja luottamus koiraan. Toimiva keskinäinen vuorovaikutus on kaiken perusta. Myös koiran mielentila tulee huomioida. Kun koira on levollinen ja keskittynyt, se myös oppii nopeammin. On myös tärkeää antaa koiralle mahdollisuus oppia omaan tahtiin.

– Aluksi koira voidaan opettaa jäljestämään vaikka kävelyvauhtia. Lennart Wetterholm ei suosi ruoka-tai esinepalkkaa jäljen päässä, koska koira saattaa sen vuoksi alkaa kiirehtimään. Jäljen tulee olla tärkein asia ja koiran keskityttävä itse suoritukseen. Jäljestäminen ja ohjaajan kehu toimii palkkiona koiralle, esineet otetaan mukana vasta sitten, kun koira jo hallitsee jäljestämisen.

Tarkkuusjälkeä on hyvä treenata alusta asti erilaisilla alustoilla. Osaamistason ja itseluottamuksen kasvaessa voidaan koiralle tarjota lisää haasteita esimerkiksi lisäämällä jäljen pituutta ja treenaamalla eri ikäisiä jälkiä erilaisissa olosuhteissa.

– Tosi nopeasti koirat oppivat kun vaan systemaattisesti opetetaan. Treenaaminen tulee suunnitella hyvin tarkaan ja treenipäiväkirjan pitäminen on suositeltavaa, Törnblom toteaa.

Vinkkejä tarkkuusjäljen kouluttamiseen

Jäljen nostaminen tai jäljen suunnan opettaminen on hyvä tehdä esimerkiksi aitaa vasten. Tällä tavalla tuetaan koiran mahdollisuutta onnistumiseen koska jälki ei “mene yli” ja koiralla on vähemmän tilaa sen hakemiseen. Koira laitetaan jäljen eteen ja sitä palkataan heti, kun oikea valinta on tehty. Toistoja tehdään runsaasti ja harjoituksessa onkin hyvä käyttää naksutinta palkkaamisen tukena.

Tarkkuusjäljen treenaamisessa voidana hyödyntää myös niin sanottua kulmaharjottelua.

– Myös kulmaharjoittelu kannattaa tehdä aitaa vasten. Kulmia voi tulla harjoituksessa tiheään jotta saadaan mahdollisimman monta peräkkäistä onnistunutta suoritusta. Haastetta voidaan lisätä tekemällä kulmajälkeä irti aidasta, esimerkiksi puolen metrin päähän. Näin koira ei opi siihen, että jälki lähtee aina aidalta.

– Kulmaharjoittelua tehtäessä ei tehdä samaan aikaan muuta, vaan keskitytään siihen, että toistoja ja onnistumisia kulmista tulee runsaasti, Törnblom muistuttaa.

Treenaamisen tukena voidaan käyttää “johtolankoja” eli treenauspaikalla olevia maamerkkejä, kaatuneita puita, kiviä jne., joiden avulla ohjaaja varmistaa, että on itse tietoinen siitä missä jälki kulkee ja osaa ajoittaa palkkaamisen juuri oikeaan hetkeen. Asfaltilla treenatessa johtolankana voi käyttää esimerkiksi parkkiruudun reunaa, lyhtypylvästä tai merkata jäljen etukäteen vaikkapa liidulla.

Koiranohjaajan tulee seurata herkästi koiran osaamis- ja etenemistasoa. Välillä katsotaan missä mennään ja tarpeen tullen haastetaan koiraa lisää. Toisinaan koulutusketjussa pitää osata palata tarvittaessa myös taaksepäin.

– Koiran tulee pystyä jäljestämään keskittyneesti tietty matka ennen pituuden lisäämistä. Jos jäljen pituutta nostetaan esimerkiksi 100 metristä 180 metriin, ja koiran keskittymiskyky heikkenee 150 metrin kohdalla, palataan harjoittelussa taaksepäin. Toistojen ja onnistumisten kautta nostetaan taas hiljalleen osaamistasoa. Koiranohjaajan tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta ei voi treenaamisessa liikaa korostaa.

Kuvat: Miia Halonen

Huom! Mikäli kiinnostuit tarkkuusjäljestä, niin pyydä lajiin tutustuneiden yhteystietoja Suomen Pelastuskoiraliiton toimistolta: spekl@pelastuskoiraliitto.fi