– Poliisikoiratoiminnassa on ollut vuosien varrella monenlaisia ylä- ja alamäkiä, Poliisikoiralaitoksen johtaja Pekka Kokkonen toteaa. – Väitän, että tänä päivänä meillä menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on enemmän koiria ja koirilla enemmän tehtäviä kuin koskaan aiemmin. Poliisikoiria käytetään nykyisin jokaisessa poliisiyksikössä ympäri Suomea. Poliisikoiratoiminnalla on poliisille vahvasti lisäarvoa tuottava vaikutus ja merkitystä yhteiskunnan turvallisuudenkin kannalta. Mikä voisi olla sen arvokkaampaa kuin ihmishenkien pelastaminen?

Tulijoita enemmän kuin opiskelupaikkoja

Suomessa on tällä hetkellä 235 poliisikoiraohjaajaa ja 261 koulutettua poliisikoiraa. Kuten muidenkin virkakoirien, poliisikoirakon yhteistyö alkaa jo pentuvaiheessa ja jatkuu aina koiran eläkeikään saakka – usein sen jälkeenkin koiran jatkaessa eläkepäiviään perhekoirana.

Poliisikoiraohjaajakoulutukseen otetaan vuosittain vain 12 uutta opiskelijaa, vaikka tulijoita olisi enemmänkin.

– Siinä mielessä ollaan vähän kehityksen tulppana. Tällä hetkellä tilat eivät anna myöten määrän kasvattamiseen ja toisaalta opetuksen laatu saattaa kärsiä isommasta ryhmäkoosta. Opetus on kuitenkin aika pitkälle käsityötä, noin 80 % koulutuksesta on käytännön harjoittelua, Kokkonen selventää.

Poliisikoiraohjaajaksi pyrkivällä ei välttämättä tarvitse olla koirataustaa siviilissä.

– Aloitamme kaikkien kanssa ns. nollasta, koska haluamme varmistaa, että jokaisella koirapoliisilla on perusteellinen tietämys koirasta eläimenä. Aluksi keskitytään pennun käsittelyyn, sosiaalistamiseen ja perustottelevaisuuteen.

Perustason jälkeen koulutuksessa keskitytään jäljestykseen, henkilöetsintään, esinehakuun ja voimankäyttöön. Ennen ammatissa toimimista koirakon tulee suorittaa käyttöönottotarkastukset jokaisessa lajissa ja sen jälkeen koulutustasontarkastus kahden vuoden välein.

Partiokoiran peruskoulutus kestää 2,5 vuotta, minkä jälkeen koira voi erikoistua huumausaineisiin, räjähteisiin, palaviin nesteisiin tai ruumiskoiraksi. Osa huumekoirista saa koulutuksen myös rahan ja passien etsintään. Tulevaisuudessa erikoistumisalueet voivat liittyä esimerkiksi tietotekniikkarikosten tai harmaan talouden torjuntaan.

– Poliisien toimintaympäristössä tapahtuu jatkuvasti muutoksia, joihin meidän tulee koulutuksellisesti reagoida. Jos kentällä tarvitaan koiria, jotka etsivät muistitikkuja, kovalevyjä tai kännyköitä, niin me koulutamme sellaisia.

Parhaillaan selvityksessä on muitakin tapoja laajentaa poliisikoirien käyttöalaa. Esimerkiksi Tanskassa on saatu hyviä tuloksia seksuaalirikosten tutkinnassa käyttämällä rikospaikkatutkimuskoiria, jotka merkkaavat verta ja siemennestettä.

– Sitä ei vielä edes tiedetä, mihin kaikkeen koiraa ja sen hajuaistia voidaan käyttää.

Pentuhankinta kriittinen menestystekijä

Poliisikoiralaitos vastaa koulutuksen lisäksi poliisikoirien hankinnasta, terveydenhoidosta ja eläinlääkärikuluista.

– Ostamme vuosittain 40-50 koiraa, mikä on meille iso haaste. Pyrimme hankkimaan koirat kotimaisilta kasvattajilta ja meillä on hyvä verkosto, mutta hekään eivät aina pysty vastaamaan tarpeeseen. Tässäkin asiassa teemme yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.

Yleisimmät partiokäytössä olevat poliisikoirarodut ovat saksanpaimenkoira ja belgianpaimenkoira malinois.

– Suomessa on noin 30 erikoiskoulutuksen saanutta poliisikoiraa, joiden rotukirjo pitää sisällään labradorinnoutajia, sileäkarvaisia noutajia, bordercollieita ja englanninspringerspanieleita, taitaa joukossa olla jokunen jackrussellinterrierikin.

Osa pennuista siirtyy projektikoiriksi eläinalan koulutusta tarjoaviin oppilaitoksiin tai yksityisille kouluttajille, jotka kouluttavat pennut poliisin ohjeistuksen mukaan.

– Näin varmistamme, että ohjaajilla on koko ajan peruskoulutettu koira käytössään, ikään kuin vanhemman rinnalla kasvamassa, eikä operatiiviseen toimintaan tule koiran eläköityessä kohtuuttoman pitkää notkahdusta.

Poliisikoiralaitoksella toimii myös 41-paikkainen koirahoitola, jossa nelijalkaiset majailevat koulutusten sekä ohjaajiensa lomamatkojen ja virkavapaiden aikana. Vuodessa kertyy lähes 1200 hoitopäivää, käytännön arjesta vastaavat kaksi palkattua koirahoitajaa.

Uudet tilat vastaavat muuttuneeseen tarpeeseen

11 henkilöä vakituisesti työllistävän Poliisikoiralaitoksen toiminta Hämeenlinnassa oli hetken vaakalaudalla ja sille mietittiin vaihtoehtoista sijoituspaikkaa. Päätös toiminnan jatkumisesta Hämeenlinnassa tehtiin vuosi sitten ja parhaillaan on käynnissä hankesuunnittelu, jonka lopputuloksena Rinkelinmäen seitsemän hehtaarin alueelle valmistuu lähivuosina modernit ja uuden ajan tarpeisiin vastaavat koulutustilat.

– Strategisesti sijainti Hämeenlinnassa on erinomainen, mutta vanhat tilat eivät enää vastaa nykyisiä koulutustarpeita. Lapio isketään maahan toivottavasti vuoden 2018 aikana.

Peruskorjauksen myötä alueelle valmistuu puolilämmin sisäharjoitushalli sekä uudet majoitustilat oppilaille. Koiratarhoja nykyaikaistetaan sekä koirien että ohjaajien turvallisuuden ja mukavuuden parantamiseksi. Nykyisestä hallintorakennuksesta tulee koirakoulun kruunu – hajutyöskentelytalo, jonne rakennetaan erilaisia hajukoulutustiloja kahteen eri kerrokseen.

Poliisikoiralaitos järjestää vuosittain 80–90 erilaista koulutusta, seminaaria sekä tapahtumaa. Se tekee laajasti yhteistyötä myös muiden koiratoimintaa käyttävien viranomaisten kanssa.

– Meillä koulutetaan kaikki Rikosseuraamusviraston koirat sekä järjestetään yhteiskoulutusta niin Tullin, Rajavartiolaitoksen kuin Puolustusvoimienkin kanssa. Virkakoiratoimijoiden yhteistyö Suomessa on hyvin tiivistä ja hedelmällistä.

Tutkittua tietoa koulutuksen tueksi

Koulutuksen lisäksi Poliisikoiralaitoksen ydinprosesseihin kuuluvat kehitys ja tutkimus.

– Pyrimme vuosittain toteuttamaan koulutustoimintaa tukevia pienimuotoisia tutkimuksia, koska opetuksen tulisi aina jollain tavalla pohjautua tutkittuun tietoon. Koirapuolella tutkimuksia tehdään yllättävän vähän suhteessa siihen, kuinka paljon erilaisia asenteita, näkemyksiä ja mutu-tuntumaa löytyy.

Parhaillaan käynnissä on muun muassa tutkimukset siitä, miten koira havainnoi ihmisen stressitilaa ja kuinka vanhan palopaikan palokoirat pystyvät tunnistamaan.

Lisäksi Poliisikoiralaitos tekee molekyylitutkimusta yhteistyössä Suomen Akatemian kanssa.

– Haluamme selvittää, kuinka pieni määrä hajumolekyylejä riittää koiralle tunnistamiseen.

Kansainvälisesti poliisikoiralaitos ylläpitää Pohjoismaisella ja EU-tasolla verkostojaan osaamisen ja koulutusyhteistyön kehittämiseksi sekä poliisikoirien uusien käyttötapojen löytämiseksi ja tutkimustulosten jakamiseksi.

Yhteisharjoitukset tulevaisuudessa mahdollisia

Poliisikoirakot suorittavat vuodessa noin 11 000 tehtävää, joista yleisin on kadonneen henkilön etsintä.

– Nenänkäyttöön liittyvät tehtävät ovat lisääntyneet koko ajan, voimankäyttötehtävät puolestaan vähentyneet vuosi vuodelta. Jatkossa niiden määrä tulee todennäköisesti vähenemään entisestään. Koulutusten suunnittelu ohjautuu todellisen tarpeen mukaan.

Kokkonen kertoo, että koulutuksessa huomioidaan myös vapaaehtoisresurssit.

– Partiokoiranohjaajan peruskurssilla käydään läpi meille tärkeät siviilisidosryhmät sekä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun rooli etsinnöissä. Toki jokaisella peruskurssille tulijalla on jo poliisin uraa takana, ja sitä kautta kokemusta oman yksikön toimintatavoista kadonneen henkilön etsinnöissä.

Poliisin ja pelastuskoiraihmisten yhteisharjoitukset Kokkonen näkee järkevänä ajatuksena.

– Tällä hetkellä opetuksen tuntikehys on tiukka, mutta ei ole poissuljettua, etteikö sellaisia voitaisi tulevaisuudessa järjestää.

Suomen ensimmäinen virallinen rajakoira, saksanpaimenkoira Ceasar, astui palvelukseen Sallan rajakomppaniassa 1920-luvun alussa. Kovaluonteiseksi sotakoiraksi kuvaillun Ceasarin maine kiiri nopeasti ja pian sitä kutsuttiin lisänimellä “Lapin kauhu”. Lisänimi johtui huhuista, joissa kerrottiin suuresta koirasta, joka repi miehen hetkessä. Myös moni rajamies sai huhujen mukaan osansa rajuotteisen koiran hampaista.

Tällä hetkellä Rajavartiolaitoksen palveluksessa työskentelee 210 koiraa, joista valtaosa on saksanpaimenkoiria. Joukkoon mahtuu myös labradorinnoutajia sekä belgianpaimenkoira malinoiseja. Nykyajan Ceasareita ei palveluksessa ole, vaan rajakoirat valikoituvat siviilikasvattajilta käyttölinjaisista pentueista tarkkojen luonnetestien perusteella ja niiden koulutuksen kulmakivinä ovat tottelevaisuus sekä positivisen vahvistamisen metodit.

Koulutusta kolmessa linjassa

Rajakoirien koulutuslinjoja on kolme: rajavalvonta, rajatarkastus ja merivartio. Rajavalvontakoirat työskentelevät maastorajoilla ja niiden pääasiallinen tehtävä on jälkien etsiminen sekä ajaminen. Rajatarkastuskoirat puolestaan sijoittuvat raja-asemille etsien ajoneuvoihin kätkeytyneitä henkilöitä, osa koirista myös huumausaineita tai aseita. Merivartiokoiran työmaa sijaitsee merivartioston puolella, jossa tutkinnan alla ovat rahtialukset ja satamat. Lisäksi niitä käytetään tarvittaessa meripelastustehtävissä henkilöetsintään.

Kaikkien rajakoirien koulutuksessa perusta on sama: tottelevaisuuskoulutus, jälki- ja henkilöetsintä sekä tapahtumapaikkatutkinta, josta siviilikielessä käytetään myös termiä esine-etsintä.

Koirien peruskoulutus kestää kaksi vuotta, jolloin niitä ei vielä käytetä vaativiin työtehtäviin. Varsinaiseen operatiiviseen käyttöön ne siirtyvät peruskoulutuksen jälkeen sekä suoritettuaan oman koulutuslinjansa mukaisen tasokokeen.

– Oma lukunsa ovat valmiusyksikköihin sijoitettavat koirat, joille opetetaan myös suojelua ja jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi vaarallisen henkilön etsintään, kertoo Rajavartiolaitoksen koiratoiminnasta vastaava Juha Pasanen.

Kuten muutkin viranomaiskoirat, myös rajakoirat ovat niin sanotusti yhden miehen/naisen koiria. Ne asuvat ja elävät ohjaajansa kanssa eläkepäiville saakka (ja usein sen jälkeenkin) ja jokainen ohjaaja vastaa oman koiransa koulutuksesta sekä hyvinvoinnista. Rajakoiran tyypillinen eläköitymisikä on noin 8-9 vuotta.

Kaksivuotisessa peruskoulutuksessa hyödynnetään 5-osaista kurssijärjestelmää, jossa koulutus on rytmitetty lähi- ja harjoittelujaksoihin omassa työyksikössä. Tämän jälkeen alkaa koirien erikoiskoulutus. Koirakoiden operatiivinen käyttövalmius testataan vuosittain, ja huumausaine- tai voimankäyttökoulutuksen suorittaneiden tulee uusia lisenssi kahden vuoden välein.

Yhteistyötä viranomaisrajojen yli

Rajavartiolaitoksen koiraosasto tekee tiiviisti yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, ovathan metodien lisäksi usein myös työskentelypaikatkin, esimerkiksi tullikoirien kanssa, osittain samoja.

– PTR-koulutusyhteistyöverkoston (Poliisi, Tulli, Raja) kautta järjestämme paljon yhteisiä koulutuspäiviä ja osallistumme myös toistemme järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Koiraviranomaisten työskentely on monessa kohtaa niin yhteneväistä, että tiedonvaihto ja koulutukset toisten toimijoiden kanssa luovat kaikille osapuolille yhteistä synergiaetua.

Rajavartiolaitoksen koiratoiminnasta ei voida puhua mainitsematta vuonna 1985 perustettua Rajan koiramiehet –yhdistystä, joka toimii tiiviisti kehittääkseen jäsenistönsä ammattitaitoa sekä valvoo näiden ammatillisia, sosiaalisia ja oikeudellisia etuja. Yhdistys osallistuu myös aktiivisesti Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan kehittämiseen sekä tekee tiiviisti yhteistyötä muiden virkakoirajärjestöjen kanssa. Rajan koiramiehien edustajat käyvät aktiivisesti kouluttamassa ja luennoimassa myös siviilipuolella eri koirayhdistyksissä ja –yhteisöissä –myös pelastuskoirapuolella.

Koiran ja ohjaajan suhde on työskentelyn perusta

Rajavartiolaitoksen koirankoulutusmetodeja on kehuttu edistyksellisiksi myös monen siviilikoirakouluttajan suusta.

– Rajakoiratoiminnassa ja koirien koulutuksessa pyrimme hyödyntämään aina uusinta ja viimeisintä tietoa, mikä on tieteessä pystytty osoittamaan, Pasanen kuvailee rajakoiratoiminnan kehitystä.

Tämä heijastuu myös nenätyöskentelyn kouluttamiseen.

– 25 vuotta sitten vältettiin harjoittelemasta jälkiä alueilla, joissa oli hirviä tai liikkui muita ihmisiä. Tänä päivänä harjoituksiin etsitään nimenomaan alueita, joissa riista liikkuu. Jälkiä harjoitellaan myös taajama- ja kaupunkiolosuhteissa. Tiedon lisääntyessä ja koulutuksen kehittyessä koiran hajuaistin hyödyntäminen on kasvanut ja tulee kasvamaan yhä edelleen.

Koulutusmetodien tärkeimmäksi kulmakiveksi Pasanen nimeää koiran ja ohjaajan välisen suhteen.

– Suhdetta rakennetaan ja siihen panostetaan jo ensimmäisestä yhteisestä viikosta alkaen. Ohjaajan tuella koiran kokemuspohja ja itsevarmuus kasvaa, jotta siitä tulee sosiaalinen sekä ympäristökelpoinen koira. Toki koiralla pitää olla luonnostaan aktiivinen halu oppia.

Rajakoiran peruskoulutus ei kohdistu pelkästään koiraan.

– Koiranohjaajalla tulee olla vahva teoriapohja ja se pitää osata siirtää käytäntöön. Tähän keskitytään koulutusvaiheessa paljon. Ohjaajan pitää myös kyetä rakentamaan tavoitteellinen harjoitussuunnitelma ja perustelemaan sen sisältö. Kun harjoitukset on mietitty ja suunniteltu etukäteen, vältytään monelta turhalta harjoitukselta ja samalla vähennetään epäonnistumisen riskiä.

Koirat mukana työssä ja vapaalla

Pasanen on työskennellyt Rajavartiolaitoksessa jo liki 30 vuotta, aluksi koiraohjaajana ja viimeiset viisi vuotta raja- ja merivartiokoulussa opettajana sekä koiratoiminnasta vastaavana. Hän on kuulunut vuodesta 2014 alkaen rajaturvallisuusvirasto Frontexin (K9) kouluttajatiimiin ja kiertänyt kouluttamassa koiratoiminnasta maailmanlaajuisesti Islannista Afrikkaan.

Kansainvälistä koulutuskokemusta on Pasasen rinnalla kerännyt myös 8-vuotias työtoveri, saksanpaimenkoira Konsta, joka on erikoistunut maastorajoilla ja ylikulkupaikoilla toimimiseen.

– Frontexin koulutussysteemiin kuuluu se, että kaikki mitä opetat, tulee pystyä samalla näyttämään myös oman koiran kanssa.

Isänsä tassunjälkiä seuraa 2,5-vuotias Kille, joka vasta aloittelee uraansa rajakoirana.

– Koirat ovat kulkeneet rinnalla läpi elämän, sekä töissä että siviilissä, palveluskoiralajeja aiemmin aktiivisesti harrastanut Pasanen kertoo.

Rajavartiolaitos toimii yhteistyössä myös vapaaehtoisten pelastuskoiraihmisten kanssa, erityisesti pohjoisemmilla ja syrjäisemmillä seuduilla, joissa rajaviranomainen monasti on paikalla etsintätehtävissä.

– Vapaaehtoiset tekevät suunnattoman tärkeää työtä, josta viranomaiset saavat olla kiitollisia. Työtä olisi myös lähes mahdoton tehdä ilman koiria, joten niihin tulee suhtautua sen mukaisella vakavuudella ja kunnioituksella.

Näkemyksiään jakoivat liiton edustajien John Wedden ja Miia Halosen lisäksi pitkän linjan virkakoira-ammattilaiset: Poliisin Jarmo Happo ja Petri Tapio, Tullin Ari Nieminen sekä Rikosseuraamuslaitoksen Jorma Tuomiranta ja Vesa Laakso. Keskustelua oli seuraamassa runsaslukuinen yleisö sekä pelastuskoiraharrastajia että muita osallistuvien tahojen toimijoita.

“Jos paloa ei ole, sitä ei tule”

Keskustelijat olivat hyvin yksimielisiä siitä, miten tärkeää on valita virkakoira työtehtävien ja toimintaympäristön mukaisesti niin, että rodun lajityypillisiä ominaisuuksia päästään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla.

Virkakoiran rotu ei ole valinnassa ensisijainen kriteeri, joskin suurin osa virkakäytössä olevista koirista on rodultaan joko labradorin- tai muita noutajia (Tulli ja Rikosseuraamuslaitos) tai saksanpaimenkoiria sekä malinoiseja (Poliisi ja Rikosseuraamuslaitos) niiden rotutyypillisten ominaisuuksien, kuten valmiuden etsintätyöskentelyyn, vuoksi. Myös muita rotuja saatetaan tavata työtehtävissä erikoiskoirina.

Pentulaatikossa pyörivistä pennuista pyritään pentutestauksen avulla valitsemaan tehtävään sopivin yksilö niiden ollessa noin 5-6 viikon ikäisiä. Myös pentujen sukuyhdistelmällä (vanhemmat, sisarukset) on valinnassa merkittävä painoarvo, jossa terveystilastot ovat koetuloksia ratkaisevampia.

Yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi nostettiin kuitenkin pennun sisäsyntyiset ominaisuudet ja motivaatio työntekoon: jos se ei ole luontaisesti riittävän vahva, on sitä lähes mahdotonta opettaa.

Aikuiselta virkakoiralta vaaditaan ennen kaikkea rohkeutta ja stressinsieto- sekä nopeaa palautumiskykyä. Näitä ominaisuuksia voidaan ennustaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa tarkkailemalla pentua ja sen käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Virkakoiran tulee pystyä keskittyneeseen ja tarvittaessa myös itsenäiseen työskentelyyn, joten huomiota kiinnitetään mahdollisiin liiallisiin ja/tai liioiteltuihin käytösmalleihin, jotka voivat kehittyä tälle esteeksi. Keskustelijat olivat yksimielisiä myös siitä, että koiran yhteistyökyky ja toisaalta koiran ja sen ohjaajan yhteensopivuus on ensisijaisen tärkeää pentua valitessa.

“Ensimmäinen vuosi on kasvattamista, ei kouluttamista”

Kun pentuvalinta on tehty, tulee ohjaajan sitoutua pennun sosiaalistamiseen ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Luottavaista suhdetta rakennetaan onnistumisten ja positiivisten kokemusten kautta niin koiran ja ohjaajan välille kuin ympäröivään maailmaan. Virkakoirien kohdalla niin sanottu alustavarmuus ja pennun totuttaminen erilaisiin työympäristöihin on erityisen tärkeää, mistä syystä jo peruskoulutuksessa huomioidaan työlähtöisyys koko ajan ja koulutus tapahtuu pitkälti käytännön ympäristöharjoittelun avulla.

Erityisesti poliisikoirakoulussa painotetaan sitä, että koiralle tarjotaan tilaisuuksia oppia, reagoida asioihin ja saada niistä positiivista palautetta. Koiran tekemistä ei ohjata liikaa vaan luodaan puitteet, joissa se pääsee itse oivaltamaan.

Kaikki toimijat korostivat huolellisen peruskoulutuksen merkitystä, kiirehtimällä ei päästä hyviin tuloksiin. Keskustelussa nostettiin esiin myös koulutuksen jaksottaminen ja koiran ehdoilla eteneminen. Poikkeuksena tästä ovat tullikoirat, joiden erikoiskoulutus aloitetaan pääsääntöisesti aina yhden vuoden ikäisenä.

Panelistit olivat samaa mieltä siitä, että koiran hallittavuus on kaiken A ja O. Erityisesti hallittavuutta korostetaan voimankäytöllisistä syistä Poliisin ja puolustusvoimien koiratoiminnassa. Erilaisten temppujen ja tottelevaisuusliikkeiden opettaminen vahvistaa koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä kehittää ohjaajan koulutustaitoja, joskin ne kannattaa suhteuttaa työtehtävien mukaan ja miettiä, mikä on tarpeellista. Tottelevaisuuden voi ajatella välineenä, jonka kautta hallittavuus saavutetaan ja kuten Tullin edustaja totesi, ”kun koira ja ohjaaja työskentelevät hyvässä yhteistyösuhteessa, on se hallittua ilman käskytystäkin”.

Koulutus on jatkuva prosessi

Virkatehtävissä koiran tulee pystyä sekä itsenäiseen että ohjattuun työskentelyyn. Keskustelijat korostivat sitä, että koiralle tulee antaa tilaa työskennellä, koska liika ohjaaminen ja työhön puuttuminen saattaa tehdä koirasta aloitekyvyttömän ja työinto voi hiipua. Työuransa aloittaneen koiran koulutuksessa keskitytään toisaalta taitojen ylläpitoon ja toisaalta mahdollisiin häiriötekijöihin, joita työtehtävien mukana saattaa ilmetä. Yllätyksellisyys, mahdollisimman monipuolinen harjoittelu ja harjoittelun määrä on tärkeää motivaation ylläpitämisen kannalta.

Ohjaajan rooli ja oma oppiminen on merkittävässä asemassa. Jokaisessa organisaatiossa ohjaajat kouluttavat loppuviimein koiransa itse; muut ohjaajat ja valmentajat toimivat taustatukena. Koiraohjaajan tulee haastaa itsensä jatkuvasti pois mukavuusalueelta ja kehittää omia koiranluku- ja kouluttamistaitojaan, koska monesti ohjaajan epäonnistumisen pelko saattaa olla esteenä koko koirakon kehittymiselle.

Yhteistä kaikille virkakoirille ja –koirakoille on niiden osaamisen todentaminen sekä työtehtävissä että erilaisten käyttöönotto- ja työkykytarkastusten kautta säännöllisesti läpi työuran. Keskustelussa kuitenkin korostettiin, että testien läpäisyllä todistetaan vain koirakon minimiosaamisvaatimusten täyttyminen: todellinen ammattitaito yltää paljon pidemmälle.

Ongelmatilanteissa ja epäonnistumisten sattuessa kaikki toimijat painottavat perusharjoittelun tärkeyttä ja määrää: yksi ikävä kokemus tai epäonnistuminen ei mitätöi koirakon osaamista. Kun onnistumisia on alla paljon, yksittäisen epäonnistumisen merkitys vähenee. Ikävistä tilanteista palaudutaan parhaiten samankaltaisissa tilanteissa onnistumisten ja positiivisten harjoitusten kautta.

Eläkepäiviä viettämässä

Virkakoira ei ole pelkästään ohjaajansa työtoveri, vaan myös perheenjäsen. Vastuu koiran hyvinvoinnista ja sen työkyvyn ylläpidosta on siis aina ensisijaisesti sen ohjaajalla. Virkakoirien työtehtävät ovat usein haastavia ja fyysisesti rasittavia, joten ohjaajan tulee tuntea koiransa ja tietää, milloin on aika päästää koira viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Tyypillinen eläkeikä on noin 8 vuoden molemmin puolin koiran työkyvystä riippuen. Jatkuvuuden kannalta tähän tulee osata varautua ajoissa ja aloittaa uuden koiran koulutus ennen edellisen eläköitymisikää.

Eläkkeelle jäänyt virkakoira vietää normaalia kotikoiran elämää, joskin pelkäksi sohvaperunaksi siitä harvoin on. Pienet etsinnät ja tehtävät pitävät koiran aktiivisena ja hyvinvoivana myös eläkepäivillä.

Teksti: Tanja Lupari

Tullikoiria käytetään apuna tavaraan kohdistuvien tuonti- ja vientirajoitusten sekä kieltojen valvonnassa niin maa-, ilma- kuin meriliikenteessä. Pääasiallisina työympäristöinä toimivat raja-asemat, satamat sekä lentokentät.

Tullikoirien historia ulottuu pitkälle: niitä on koulutettu ja käytetty työtehtävissä vuodesta 1969 alkaen. Tullin palveluksessa työskentelee tällä hetkellä 45 koiraa, joista suurin osa on koulutettu huumausaineiden etsintään. Erikoisosaamisen skaala on laajentunut alkuajoista: 2000-luvun alussa Tullissa aloittivat ensimmäiset savukekoirat, keväällä 2013 tullikoiratoimintaa laajennettiin käteisen rahan etsintään ja vuonna 2016 joukkoon liittyi ase- ja räjähdekoirat.

– Resursseista johtuen muutama huumekoira on koulutettu myös esimerkiksi käteisen rahan etsintään. Henkilökohtaisesti haluaisin keskittyä yhden koulutuslinjan koiriin – kombinaatiot kun ovat aina tietyllä tapaa kompromisseja, kertoo Tullin koirakoulun toiminnasta vastaava tulliylitarkastaja Ari Nieminen.

– Tullikoirakot tarkastavat vuosittain liki 50 000 kohdetta, joista tuloksellisia eli erilaisiin löytöihin johtaneita on noin 1000. Viime vuosien suurin yksittäinen takavarikko on ollut arvoltaan 14 miljoonaa euroa, muutoin löydöt vaihtelevat muutamista grammoista satoihin kiloihin, Nieminen avaa tullikoiratoiminnan tunnuslukuja.

– Tullikoiratoiminnan kustannukset ovat ohjaajien palkat mukaan lukien noin 3,5 miljoonaa euroa vuodessa. Strategisesti ajateltuna Tullin koiratoiminta on osa tarjontaa rajoittavaa paljastavaa tullivalvontaa ja sen avulla ylläpidetään toki myös kysyntää rajoittavaa kiinnijäämisriskiä, joten siihen nähden tullikoirat ovat kyllä ruokansa ansainneet.

Koulutuspolku alkaa jo pentulaatikolta

– Tärkein ominaisuus tullikoiralle on sisäinen motivaatio työhön. Työssä hyödynnetään metsästyskäyttäytymisen eri osa-alueita, mikä painottuu vahvasti rotuvalinnoissa. Ulkoiset motivaattorit, lelut, ruoka tai muut apuvälineet, toimivat sitten toivottujen ominaisuuksien herättelyssä, suuntaamisessa ja muokkaamisessa.

Yleisimmin käytetty rotu on labradorinnoutaja, joskin myös muita noutavia tai ylösajavia rotuja, esimerkiksi cockerspanieleita, voi tavata tullikoiratehtävissä.

Tullikoirat hankitaan pääsääntöisesti kotimaisilta yksityisiltä kasvattajilta.

– Me tunnemme kasvattajat ja kasvattajat tuntevat meidät. Olemme onnekkaita, koska Suomessa jalostetaan ja kasvatetaan verrattain hyviä rotulinjoja. Pentueesta valitaan käyttötarkoitukseen sopivat yksilöt ja ne sijoitetaan ohjaajan kasvatettavaksi noin 8 viikon iässä. Teemme lisäksi yhteistyötä eläinalan koulutusta tarjoavien oppilaitosten kanssa. Ns. projektikoirien avulla ylläpidämme ”reserviä” äkillisiä ja yllättäviä tarpeitamme varten.

Tullikoiran kouluttaminen aloitetaan sosiaalistamisella, perustaitojen opettelulla sekä erilaisiin työympäristöihin tutustumisella.

– Tulevien tullikoirien ohjaajat osallistuvat osittain verkko-opiskeluna toteutettaville perehdytys- ja kasvatuskursseille. Koirien kehitystä ja sijoituspaikkojen kasvatustyötä arvioidaan lähijaksoilla kun pennut ovat 4-5 kuukauden sekä 8-9 kuukauden iässä. Koirien kanssa harjoitellaan tulevissa työympäristöissä mahdollisimman monipuolisesti, jotta koira saa niistä paljon positiivisia kokemuksia ja mielleyhtymiä.

Varsinainen koulutus tullikoiraksi alkaa koiran ollessa 1-vuotias.

– Koulutus on hyvin käytännönläheistä ja painottuu tunnistus- sekä etsintätehtäviin. Opinnot on jaksotettu niin, että välissä on niin sanottuja työharjoittelujaksoja omissa työskentely-ympäristöissä. Etsintöjen pituudet ja paikat vaihtelevat, joten koiralla tulee olla sekä kestävyyttä että sietokykyä hyvin monentyyppisille tilanteille ja työympäristöille.

Tosielämässä löytöjä tapahtuu harvoin, joten työpäivät sisältävät paljon tyhjää etsintää. Ohjaajat tekevät koirien kanssa paljon myös työmotivaatiota ylläpitävää harjoittelua, jotta ne eivät pääse turhautumaan.

Tyypillisesti tullikoira on valmis operatiiviseen työhön n. 1,5-vuoden iässä. Tämän jälkeen tullikoiraa ohjaajineen koulutetaan erimittaisilla lisäkoulutuksilla ja osaamista testataan vuosittaisilla tasotarkastuksilla aina tullikoiran eläköitymiseen asti.

Koulutuksissa tehdään paljon yhteistyötä muiden viranomaistahojen kanssa.

– Meillä on toimiva koulutussapluuna erikoistumisalueisiin yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa, esimerkkinä Rajavartiolaitoksen ja Poliisin koirakouluttajien kanssa järjestettävä PTR-koiratoimintakurssi. Uusia tuulia ja ajatuksia haistellaan myös kansainvälisesti EU:n tiimoilta tapahtuvien vierailuiden ja koulutusyhteistyöhankkeiden kautta.

Kokonaisvaltaista työhyvinvointia

Tullikoira pääsee nauttimaan hyvin ansaittuja eläkepäiviä yleensä noin kahdeksan vuoden ikäisenä.

– Vuositasolla suoritteiden määrä yksittäisen koiran kohdalla on melko suuri, joten kun mittariin tulee riittävästi kilometrejä, on aika päästää koira vapaalle.

Yleinen paineiden kasvu työelämässä ja markkinoiden muutokset heijastuvat myös työkoiriin.

– Tullityön vaatimustaso kasvaa koko ajan esimerkiksi erilaisten muuntohuumeiden rantauduttua markkinoille viime vuosien aikana. Samalla kasvavat myös koulutustyön vaatimukset, jotta muutoksiin voidaan reagoida tarpeeksi nopeasti, Nieminen kertoo.

Tullikoirien hyvinvointia ylläpidetään panostamalla aiempaa enemmän liikunta- ja toimintakyvyn ylläpitoon.

–Meillä on koirien hyvinvointiin liittyen melko holistinen näkemys, jonka yhtenä elementtinä on muun muassa eläinfysioterapia. Panostamme erilaisiin keinoihin ylläpitää koirien työ- ja liikuntakykyä sekä ennaltaehkäistä ja korjata mahdollisia ongelmia ajoissa. Näillä toimenpiteillä tavoitellaan työhyvinvoinnin lisäksi myös pienempiä eläinlääkärikustannuksia sekä pidempää työuraa.

Nieminen mainitsee esimerkkejä: kasvatustyökurssilla käydään läpi liikunta- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyviä asioita, kuten lihashuoltoa ja kehonhallintaa. Työautojen takatilojen lämmitystä lisätään tarpeen mukaan niin, että tassut eivät pääse kangistumaan pitkälläkään matkalla.

– Ajattelen niin, että kun kerta ollaan tietty koira pentulaatikolta valittu työtehtäviin, niin sen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on vähintä, mitä voidaan sen hyväksi tehdä.

Teksti: Tanja Lupari

Tulliylitarkastaja Ari Nieminen osallistui yhtenä keskustelijana Suomen Pelastuskoiraliiton lauantaina 28.1. 2017 järjestämään Työkoirapaneeliin. Paneelissa oli mukana myös Poliisin, Rikosseuraamuslaitoksen ja vapaaehtoispuolen edustajia. Lue lisää Työkoirapaneelista myöhemmin blogista.