Uskallan väittää, että jokainen pelastuskoiraharrastaja on samaa mieltä siitä, että valmiit hälykoirat tehdään yhdessä. Koiranohjaaja on toki vastuussa suunnittelusta, kouluttamisesta ja kilometrien kartuttamisesta, mutta hyväksytyn VIRTA-tuloksen saamisen taustalla on lukematon määrä tunteja, jolloin joku treenikaveri on omalla toiminnallaan vaikuttanut siihen, miten koira jatkossa käyttäytyy eli miten koulutus etenee.

Suomen Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksissä on yhdistysten itsensä valitsemat koulutusvastaavat, ja yksi liiton koulutuskoordinaatioryhmän tämän vuoden tehtävistä oli käydä koulutusvastaavien kanssa alueelliset etätapaamiset, jotka toteutettiin elo-syyskuun aikana. Neljässä keskustelutilaisuudessa oli mukana 24 koulutusvastaavaa eli hieman yli puolet liiton 41 koulutusvastaavasta. Keskustelujen runko pysyi samana: ensin katsaus ajankohtaisiin asioihin, minkä jälkeen koulutusvastaavat kertoivat omien yhdistystensä keinoista tukea virtaan tähtääviä koirakoita sekä mitä koulutusvastaavan toimenkuvaan missäkin yhdistyksessä kuuluu.

On hyvä muistaa, että liiton jäsenyhdistysten kenttä on hyvin monipuolinen. Treeniolosuhteet ja -maastot, välimatkat, yhdistysten koko ja moni muu tekijä vaikuttaa siihen, millaista arkea yhdistys elää. Oli kuitenkin jopa hieman yllättävää kuulla, miten samankaltaisia ratkaisuja yhdistyksissä on kehitetty koulutuspolkua tukemaan. Keskusteluista tehtiin yhteenveto, joka on lähetetty yhdistysten koulutusvastaaville. Onkin täysin suotavaa poimia yhteenvedosta toimintatapoja kokeiltavaksi ja keskusteltavaksi sekä herätellä tai aloittaa uusia yhteistyökuvioita muiden yhdistysten kesken.

Keskustelua, tasoryhmiä ja kokonaisvaltaista harjoittelua

Suunnitelmallisuus ja avoimuus nousi esiin kaikkien alueiden keskustelussa. Vaihtelua oli siinä, kuinka usein treenisuunnitelmista tai kausitavoitteista keskusteltiin, mutta yleisimmät olivat kerran tai kahdesti vuodessa. Tällöin käytiin läpi joko esimerkiksi pienryhmän, oman mentorin tai koulutustoimikunnan kanssa koirakon nykytilannetta ja seuraavia treenattavia osa-alueita sekä luotiin treenisuunnitelmaa tulevalle jaksolle. Treeneissä korostui myös ohjaajan toiminnan ja osaamisen painottaminen sekä henkinen jaksaminen niin etsintöjen, harjoittelun kuin kokeiden suhteen.

Mikäli yhdistyksen koko ja treenaajien lukumäärä sen mahdollistavat, on monessa yhdistyksessä tehty viikoittaisia pienryhmiä tason tai treenien teemojen mukaan. Viikkotreeneissä painottuu myös koirakon oma vastuu harjoittelustaan, vaikka apua ja neuvoja saa koulutusohjaajilta ja kokeneemmilta koiranohjaajilta. Viranomaistarkastukseen tähtääville koirakoille oli monessa yhdistyksessä perustettu oma treeniryhmänsä, jossa harjoittelussa painottuvat ohjaajan toiminta, pitkät etsinnät, erilaisten etsintäskenaarioiden harjoittelu sekä pienemmät täsmätreenit. 

Pitkien etsintöjen treenejä järjestettiin lähes kaikkien mukana olleiden koulutusvastaavien edustamista yhdistyksistä. Näissäkin suunnitelmallisuus oli mukana: pitkä etsintä ei tarkoita vain ajan kuluttamista maastossa, vaan harjoitusten tulee olla vaihtelevia, sisällöltään monipuolisia ja todellisia etsintöjä tukevia. Pitkien etsintöjen yhteydessä ohjaaja saa harjoitusta etsintätaktiikasta ja koiran käytöstä, niin sanotusti kerryttää kilometrejä ennen viranomaistarkastusta. Lähes kaikkien mukana olleiden yhdistysten toimintaan kuuluvat myös harjoitus- tai esivirrat, joiden koirakkokohtainen suoritettava määrä vaihteli yhdestä kolmeen. Vasta hyväksytyn harjoitusvirran jälkeen koirakko voi hakea hälytysryhmän puoltoa viranomaistarkastukseen. 

Koulutusvastaavien keskusteluissa korostui pyrkimys siihen, että viranomaistarkastukseen hakeutuva koirakko olisi jo valmis etsintöihin, ei kokeisiin. Koska viranomaistarkastuksen järjestäminen on aina iso urakka, tavoite ja toive on, että koirakon taidot ovat sillä tasolla, että VIRTA on mahdollista suorittaa hyväksytysti. Tämä pyritään varmentamaan pitkillä etsinnöillä ja harjoitusvirroilla. Taitoja kartutetaan ja ylläpidetään viikkotreenien lisäksi myös esimerkiksi kerran kuussa järjestettävillä hälykoira- tai hälyryhmätreeneillä, joihin osallistumisoikeus hieman vaihteli yhdistysten kesken.

Koulutusvastaavien vastuu ja oikeudet

Yhdistyksissä on nimetyt koulutusvastaavat, joiden toimenkuvat vaihtelivat tai hakivat vielä muotoaan. Koska Pelastuskoiraliiton toiminnan keskiössä on pelastuskoirien ja niiden ohjaajien kouluttaminen ja osaamisen varmentaminen hälytyksissä käytettäväksi, on käytännön koulutus yhdistyksissä toiminnan ytimessä. Koulutusvastaavien tehtäviin eri yhdistyksissä kuuluvat muun muassa erilaisten harjoitusten, leirien ja lisäkoulutusten organisoiminen ja koordinointi, pienryhmäkausien palaverien, koulutusohjaajien palaverien sekä tavoitekeskustelujen järjestäminen, koetarpeiden selvittäminen sekä viranomaistarkastukseen tähtäävien koirakoiden tilanteen koordinoiminen.

Järjestäessään yhdistyksen koulutuksia on koulutusvastaava myös tilanteessa, jossa voi kehittää ja viedä eteenpäin yhdistyksen koulutuskulttuuria. Toimiviksi havaittuja tapoja ei kannata hylätä, mutta uusia käytänteitä voi tuoda yhdistyksen toimintaan, mikäli kehitettävää löytyy – ja me tiedämme, että pelastuskoirakko ei ole koskaan valmis, vaan kehitettävää löytyy aina.

– Brita tuli minulle kodinvaihtajana 1,5 vuoden iässä huhtikuussa 2020, Janna kertoo. – Tarkoitukseni ei ollut aloittaa sen kanssa tavoitteellista harrastusta, mutta nopeasti kävi ilmi, että koira oli hiomaton timantti. Se oppi nopeasti ja toimi aktiivisesti ja itsenäisesti. Tällainen työskentely piti ehdottomasti valjastaa etsintään.

Britalla oli aiemmasta kodistaan hyvä pohja tottelevaisuuskoulutukseen. Sen kanssa oli tehty PK-haun alkeita, mutta ilmaisua ei vielä ollut. Janna koulutti Britalle haukkuvan ilmaisun, ja koirakko suoritti haun peruskokeen kesäkuussa 2020. Lokakuussa oli vuorossa haun loppukoe, joka sekin oli kerralla hyväksytty. Jäljen peruskokeessa yrityksiä tarvittiin kaksi, koska ensimmäisellä kerralla suoritus päättyi takajälkeen.

Muutamien hälytysharjoitusten jälkeen Janna päätti, että Britasta on mahdollista kouluttaa hälytyskelpoinen koira. Siitä alkoi valmistautuminen etsintöihin ja pohjakunnon kasvattaminen yhdessä Jannan hälytysryhmäkoira Akken kanssa. Länsi-Uudenmaan pelastuskoirien tavan mukaisesti Jannalla oli mentori, joka oli apuna koirakolle tärkeiden etsintäharjoitusten järjestämisessä.

– Harjoitus-virta antoi minulle paljon hyvää informaatiota. Siellä myös luottamus koiraan rakentui ja kasvoi, Janna kertoo. – Mentorinani oli Minna Löfman, jolla on yhtä pitkä kokemus pelastuskoiratoiminnasta kuin itselläni. Oli äärimmäisen hedelmällistä testata ja peilata ajatuksia yhtä kokeneen henkilön kanssa.

Janna painottaa erityisesti koiran reaktioiden tarkkailua erilaisissa olosuhteissa ja häiriöissä. Ohjaajan ei pidä kulkea GPS-laite kädessään vaan keskittyä koiraansa.
– Ei myöskään pidä päättää etukäteen, mitä koira ei osaa – anna sen itse näyttää, missä mennään!

Virtaan valmistautumisessa Janna painottaa koiran kouluttamista monipuoliseksi hälykoiraksi. Silloin myös kokeiden suorittaminen on helppoa. Oma mentori tai valmentaja on tärkeä, ja sellaista voi pyytää vaikka toisestakin yhdistyksestä.
– Pitkäkestoinen ja perusteellinen valmistautuminen tehdään etsintää varten, hälytyskoiraksi. Hälykoiran kouluttaminen on laaja kokonaisuus, jossa kaikki tukee toistaan. On parempi mokata Virta-tarkastuksessa ja muistaa, että pelastuskoiraa koulutetaan oikeaa elämää varten, ei Virtaan. Kun ollaan Virta-vaiheessa, puute työskentelyssä ei voi enää olla perustavanlaatuinen. Iloitse puutteesta Virrassa, se auttaa pääsemään eteenpäin, sillä kyseessä ei ollut todellinen kadonneen etsintä.

VIRTA leivinuunissa

Jannan ja Britan Virta-tarkastus oli heinäkuun alun korkeissa, +30 celsiusasteen lämpötiloissa. Hellelukemia oli ollut mittarissa jo monta viikkoa.
– Ensin panikoin, että meidän on suoritettava Virta leivinuunissa! Janna nauraa. – Mutta muistutin itseäni, että olen valmistautunut. Tiedän, miten koiraa käytetään helteessä ja sekä minulla että koiralla on hyvä kunto. Myös tosietsintä voi olla helteellä. Virta on perusvalmiuksien testi. Siellä ei voi kohdata mitään sellaista, mitä ei voisi hallita, jos aikoo mennä koiran kanssa hälytykseen.

Virta alkoi tapaamisella kirkkonummelaisella koululla iltapäivällä. Janna sopi ennakolta kartturin kanssa nestetankkauksesta, ja mukaan pakattiin reilusti vettä. Koiran viilentämistä varten varattiin kylmä pyyhe ja kylmäkallet. Lisäksi Janna varmisti valmiiksi, missä on lähin ympäri vuorokauden päivystävä eläinlääkäriasema.
– Tarkastus tehtiin koiran ehdoilla. Olin varautunut keskeyttämään, mutta tiesin, että Brita kestää kuumaa eikä helle ole kynnyskysymys.

Etsintäalue oli Jannalle vieras, vaikka hän on asunut Kirkkonummella pitkään. Alueella oli runsaan 20 hehtaarin kokoinen, ojitettu vanha hakkuualue. Kartalla oli paljon korkeuskäyriä ja sekametsää osoittavat karttamerkit. Avoimella koulun pihalla tuuli kävi kaakosta.

– Suunnitelmani oli etsiä ensin rankin osuus itä-länsi-suunnassa korkeuskäyriä hyödyntäen, Janna kertoo. – Alue oli vaikeakulkuinen, siellä oli paljon kaatuneita puita. Alueella kulki myös luontopolku, ja näimme lasten majan. Kyseessä oli siis tyypillinen taajamametsä, ja yli puolet yhdistyksemme etsinnöistä onkin taajamassa. Vaikka alueella liikkui ihmisiä, ei ollut mahdollista luottaa siihen, että koiran reagointi johtui samasta ihmisestä, jonka itse näki.

Alueella oli ojitettu pusikko, jossa kasvoi nokkosta, pajua, saniaisia ja vadelmaa. Lyhyen ihmisen näkyvyys tällaisessa paikassa oli olematon. Aluskasvillisuuden joukossa koiran oli hellepäivänä viileämpi työskennellä, mutta hajut painuivat joko suoraan alas tai nousivat suoraan ylös. Se edellytti tiivistä haravointia etsinnän tarkkuuden varmistamiseksi.
– Havainnoin ja suhteutin koiran liikkeitä maamerkkeihin, koska koiran liikkumista oli suurimman osan ajasta mahdotonta nähdä aluskasvillisuuden joukosta. Saniaisten joukossa Brita saikin hajun maalihenkilöstä, ja seurasimme koiraa pois alueelta. Se ilmaisi etsittävän puron reunasta, Janna kertoo. – 17 vuoden hälykoiranohjaajan kokemuksestani huolimatta olin unohtanut koiran palkat autoon! Brita onneksi leikki tyytyväisenä lehdillä, joita oli kertynyt pusikosta hälyliivini taskuun.

Kadonnut kertoi erkaantuneensa sisarestaan, ja Janna kysyi etsinnän johdolta, tarkastetaanko tämä vihje. He saivatkin tarkastettavakseen uuden alueen, ja koirakko suuntasi alueella suorinta reittiä. Koira reagoi johonkin hajuun matkalla, mutta ohjeen mukaisesti he jatkoivat annetulle tehtävälle, joka oli tienvarsien tarkastus.

– Brita sai hajun melko nopeasti ja lähti häntä suorana keskelle aluetta, Janna muistelee. – Myöhemmin selvisi, että siinä oli puoli tuntia aiemmin kulkenut ihmisiä eli paikalla oli tuoreita hajuja. Koira paikansi ja ilmaisi toisen etsittävän kukkulan alta. Se seurasi paikalle jälkeä ja hyödynsi tehokkaasti vuorotellen maa- ja ilmavainusta tulevaa informaatiota.

Tällä kertaa palkaksi oli tarjolla mustikoita löytöpaikan vierestä. Etsintä päättyi tähän, ja tarkastus kesti kokonaisuudessaan n. 2,5 tuntia.

Varma suoritus pohjautuu perusasioihin

Jannan ja Britan Virta-tarkastajana oli John Wedde. Hän kuvaili koirakon työskentelyn olevan ”varmaa tekemistä, kaunista ja kivaa katsottavaa, jossa kaikki perustuu suoritusvarmuuteen”.
– Virrassa kyse ei ole ihmeellisistä asioita, John muistuttaa. – Näytetään vain osaaminen, se, että hallitsee tämän homman.

Jannan ja Britan työskentelyssä näkyi ennen kaikkea se, että kaikki perusasiat tehtiin hyvin. Ensin koiranohjaaja teki etsintäsuunnitelman käytettävissä oleviin tietoihin perustuen. Sen jälkeen hän toteutti suunnitelman siten, että käytti ja luki koiraa taitavasti ja muutti suunnitelmaansa koiran ja ympäristön tarpeisen mukaan.
– Ohjaaja suoritti tehtävän juuri siten kuin oli sanonut, John toteaa. – Työskentelyllä saavutettiin suuri varmuus alueen tarkastukseen. Etsinnässä ei pidä alkaa tehdä asioita, joita ei osaa tai joista ei ole kokemusta.

Tarkastaja ja poliisin edustaja olivat hyvin vakuuttuneita koirakon toiminnasta ja kunnosta. Ohjaaja oli hyvin perusteellisesti valmistautunut olosuhteisiin – myös siihen, että jotakin menee pieleen.

Janna kertoo liikuttuneensa saamastaan palautteesta.

– On mieletön tunne saada neljäs koira hälytyskelpoiseksi ja kuulla, että myös vieraiden ihmisten silmissä teemme hyvää työtä.

VIRTA ei tarkoita valmista pelastuskoiraa

Pelastuskoiran koulutuksessa Virta on välietappi. Se varmistaa, että koirakon työskentely on tasolla, jolla voidaan toimia etsinnöissä. Pelastuskoira ei kuitenkaan ole koskaan valmis, vaan taitojen kehittäminen jatkuu koko koirakon hälytysryhmäuran ajan.

– Tästä alkavat pelastuskoiran syventävät opinnot, joissa vain mielikuvitus on rajana!

VIRTA-koulutus on Pelastuskoiraliiton uusin koulutus. Se on nimensä mukaisesti tarkoitettu pelastuskoiran käyttöönottotarkastukseen valmistautuville koirakoille. Pelastuskoiraliiton muutamissa jäsenyhdistyksissä oli kokeiltu kurssimuotoista koulutusta ennen VIRTA:a. Pelastuskoiraliiton puheenjohtaja, VIRTA-tarkastaja John Wedde kokosi työryhmän, joka koosti aiemmin testatuista koulutuspaketeista valmennuksen Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksien käyttöön.

– Tarve koulutukselle on lähtöisin puhtaasti kentältä, sanoo John Wedde. – Kotiyhdistyksessäni Päijät-Hämeen Pelastuskoirissa huomasimme usein tilanteen, jossa koirakon pitäisi olla menossa viranomaistarkastukseen, mutta ohjaajalla ei ole selvää käsitystä siitä, mikä VIRTA ihan oikeasti on ja mitä siellä pitäisi tehdä.

Päijät-Hämeen Pelastuskoirien koulutuksen ensimmäinen prototyyppi oli kurssimuotoinen, johon kuului sekä teoriaa että harjoitusviikonloppuja. Sellaisenaan se hylättiin nopeasti, koska kokonaisuus olisi ollut turhan raskas jatkuvasti ylläpidettäväksi. Pelastuskoiraliiton toivottua koulutuksen kehittämistä jäsenyhdistysten käyttöön Wedde kokosi työryhmän, johon kuuluivat omissa kotiyhdistyksissään Tampereella ja Kajaanissa omaa versiotaan tarkastukseen valmistavasta koulutuksesta vetäneet Eeva Kaataja ja Petri Koistinen. VIRTA-koulutuksen lopullinen versio muotoutui työryhmän koulutuksistaan saamien kokemuksien päälle.

Arviointiperusteet selväksi

VIRTA-koulutus on luentopaketti, jossa käsitellään asiat, joita tarkastuksessa arvioidaan.

– VIRTA-arviointilomakkeessa on viisi kohtaa: etsintätaktiikka, työskentely, alueen tarkastamisen varmuus, kestävyys ja löytö, John Wedde luettelee. – Käytännössä koulutuksessa käydään läpi, mitä ne tarkoittavat ja mitä mihinkin asiaan liittyen tarkastuksen aikana pitäisi tapahtua ja mitä ei pitäisi tapahtua.

Työryhmän lisäksi VIRTA-koulutuksen kouluttajien koulutukseen osallistui kuusi tarkastajaa, joita Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistykset voivat jatkossa pyytää pitämään koulutusta omalle alueelleen. Koulutusta pitävä tarkastaja voi harkintansa ja näkemyksensä mukaan tarjota osallistujille luennon lisäksi myös muuta koulutusta. Käytännön harjoitukset ovat suositeltavia, mutta ne eivät ole koulutuspaketissa mukana. Tähän ratkaisuun päädyttiin alueellisten erojen vuoksi.

– On tärkeää, että tarkastaja muovaa runkomateriaalin sopivaksi sille alueelle, jossa koulutus pidetään, sanoo koulutukseen osallistunut VIRTA-tarkastaja Stina Törnblom. – Viranomaiset saattavat painottaa eri asioita eri alueilla. Sen vuoksi selvästi erilaisilla alueilla toimivien yhdistysten yhteiset koulutukset eivät välttämättä ole toimiva ratkaisu.

Yhteinen koulutusrunko saa Stina Törnblomilta kiitosta: näin tulee otettua huomioon kaikki oleelliset asiat, jotka käsitellään alueella tarkoituksenmukaisella tavalla.
– Näkisin, että vaikka koulutusta voi käydä eri vaiheissa harjoittelua, siitä on selvästi eniten hyötyä silloin, kun liiton kokeet ovat jo takana ja on seuraavaksi suuntaamassa tarkastukseen koiran kanssa, hän sanoo. – Kun osallistujat ovat melko samassa vaiheessa, on myös heidän välinen keskustelunsa kaikkein hedelmällisintä.

Esimerkit valottavat käytäntöä

John Wedde kävi pitämässä yhden VIRTA-koulutuksen pohjana toimivista koulutuksista Myrskylän Pelastuskoirille. Yhdistyksen jäsen Hanna Toiviainen suoritti käyttöönottotarkastuksen bordercollie Trin kanssa koulutusta seuranneella viikolla. Tri on Hannan ensimmäinen pelastuskoira, ja harrastusta oli takana noin kolme vuotta.

– Sekä Vapepa että pelastuskoiratoiminta ovat minulle uusia asioita, Hanna Toiviainen kertoo. – Olin ollut aiemmin katsomassa yhdistyksemme ensimmäisen hälykoiran VIRTA-tarkastusta, joten tiesin suunnilleen, miten se etenee. Mietin ennalta, olenko harjoitellut kaikkia tarpeellisia osa-alueita ja onko jokin asia jäänyt huomiotta.

Vaikka koulutuksen ja VIRTA:n välissä oli vain muutama päivä, Hanna Toiviainen koki saaneensa koulutuksesta varmuutta siihen, että voi luottaa omaan ja koiransa työskentelyyn.
– Koulutuksen paras anti minulle olivat oikean elämän esimerkit siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Niistä oppii tosi paljon, Hanna Toiviainen sanoo. – Myös koulutuksen vetäjän kertomus siitä, mihin hän tarkastajana kiinnittää huomiota, oli hyödyksi. Tarkastettavana pitää luottaa itseensä ja toisaalta myöntää virheensä.

Hanna Toiviaisen mielestä VIRTA-koulutus on hyvä runko harjoittelun pohjaksi.
– Tällainen koulutus olisi hyvä olla vaikka vuotta aiemmin, jotta harjoiteltavat asiat olisivat selviä harjoittelua suunniteltaessa. Tämäkin riippuu tietysti osaltaan siitä, kuinka osaavia henkilöitä yhdistyksessä on, Hanna Toiviainen toteaa. – Olen itsekin saanut osaavaa opetusta koko harjoittelumme ajan.

Koulutusta muillekin kuin ensikertalaisille

VIRTA-koulutuksesta on varmasti eniten hyötyä ensimmäistä kertaa käyttöönottotarkastukseen osallistuvalle, mutta koulutuksesta voi saada paljon oppia myös kokenut koiranohjaaja.

– Vaikka kokemusta olisi käytännössä paljonkin, ohjaajan on hyvä miettiä, osaako vastata asioihin, joita käyttöönottotarkastuksessa arvioidaan, muistuttaa John Wedde. – Avoin mieli kannattaa siis tämänkin koulutuksen kohdalla.

Koulutuksessa ei puhuta tavoista tehdä asioita ja työskennellä etsinnässä vaan sisällöstä eli siitä, mitä tarkastuksessa arvioidaan.

– Eri koirat ja ihmiset oppivat eri tavoin. Jokaista asiaa ei aina hallitse eikä joka ikistä yksityiskohtaa tarvitsekaan hallita, jotta voisi suoriutua tarkastuksessa hyväksytysti.

Hälykoirakkotarinoissa tutustuaan Pelastuskoiraliiton hälytyskoirakoihin ympäri Suomen. Ensimmäisenä omasta koulutuskaarestaan kertovat haminalaiset Aki Kyyrö ja 6-vuotias kultainennoutaja Dani.

Aki Kyyrö liittyi mukaan hälytysryhmätoimintaan vuonna 2013, ja saman vuoden lopussa perheeseen tuli kultainennoutaja Dani. Aki treenasi tuolloin Palveluskoiraliiton alaisessa yhdistyksessä, joka harjoitti ainoana alueella pelastuskoiratoimintaa. Danin koulutuksen alkutaipaleella ei kahden lajin vaatimusta ollut, joten Danin koulutus aloitettiin ilmavainuisena hakuna, kuten lähes kaikkien muidenkin, olihan laji vauhdikas ja tekeminen hauskaa.

Danin täyttäessä kaksi vuotta tehtyinä olivat käyttäytymiskoe sekä hakukokeet A ja B. Aloitus oli menestyksekäs, kaikki kokeet läpäistiin ensi yrittämällä. Samalla kuitenkin oli viranomaistaholla ryhdytty pohtimaan jälkivaatimusta myös Pelastuskoiraliiton ja Palveluskoiraliiton viranomaistarkastetuille henkilöetsintäkoirakoille, mikä tarkoitti sitä, että jatkossa olisi osattava myös jäljestää.

– Oltiinkin täysin uuden asian edessä; koirasta oli koulutettu jo ilmavainuinen. Edessä oli pitkä ja kivinen mutta opettavainen tie.

– Lähellämme ei ollut ketään ”vahvaa gurua”, vaan kaikki asiat piti itse kokeilla ja tutkia ja saunan lauteilla pohtia, että mitäs seuraavaksi. Ja kun erehtyi kuvittelemaan, että nyt osataan ja lähdettiin kokeeseen, tulikin eteen taas uusi juttu, mitä ei ollut osannut ottaa huomioon.

Aki ja Dani painivat takajälkiongelman kanssa yhden talven yli, ja saatuaan suunnanvalinnan kuntoon menivät kesällä kokeeseen. Uudeksi haasteeksi paljastui vuorostaan vahva riistaharha, jota sitten treenattiin seuraava talvi. Jälkiperuskoe meni lopulta läpi kahdeksannella yrittämällä. ”Oot menevinäs valmiin koiran kans kokeeseen, kun monta treeniä on mennyt hyvin ja ajattelet, että kyllä se nyt sen osaa. Ja kun kokeesta tuleekin hylsy, niin harmittaa ja lentää liinat naulakkoon.” Jälkikäteen asiaa tarkasteltuaan Aki toteaa vastoinkäymisten olleen hyväksi, kantapään kautta ja virheistä oppien.

Takajäljen ratkomista

Akilla ja Danilla kolme jälkikoetta peräkkäin hylättiin takajäljelle lähtemisen vuoksi. Omat keinot eivät selvästi riittäneet ratkomaan, mitä lähteä muuttamaan, joten Aki koki koepaikat hyväksi tilanteeksi kysellä vinkkejä treeneihin, olihan paikalla yleensä ihmisiä ympäri Suomen. Vastauksista ei kuitenkaan saanut yhtenäistä linjaa, vaan yhtä paljon vinkkejä kuin niiden antajia. Neuvoissa kuitenkin korostui koiran ominaisuudet ja niiden huomioiminen tavassa kouluttaa. Akin sanoin ”piti yrittää kerätä jyviä, joista kasata kokeilupulla itselleen.”

– Sain mutkan kautta kuulla jonkun rajamiehen neuvoneen U-mallisesta kaarijäljestä, jota kuljetaan keskeltä siten, että jälkikaaret lähtevät vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Koiran valittua oikean suunnan palkat tulevat nopeasti. Kaarijäljellä saa paljon toistoja, kun otetaan taas uudestaan eri kohdasta ja annetaan koiran valita uudelleen. Nykyään voin sanoa Danin olevan aika varma, ja varmahan ei koskaan voi olla.

Tämä on esimerkki, mutta ei mikään varma kaikille koirille sopiva.
– Jos yksi tapa sopisi kaikille, niin sellaisen kirjan kun kirjoittaisi, voisi tehdä omaisuuden.

Hälytyskelpoisuus

Vuonna 2016 metsänlaitakeskusteluissa oli pohdittu uuden yhdistyksen perustamista Pelastuskoiraliiton alaisuuteen ja syksyllä 2016 perustettiin Haminan Pelastuskoiraharrastajat ry. Akilla ja Danilla oli tässä vaiheessa Palveluskoiraliiton puolella tehtynä haun B-koe, joten he suorittivat Pelastuskoiraliiton säännöillä taidontarkistuksen hausta ja ryhtyivät työstämään jälkikoetta, jonka he suorittivat hyväksytysti vuonna 2019. Marraskuussa 2019 Aki ja Dani osallistuivat viidennen kerran viranomaistarkastukseen, joka hyväksyttiin ja koirakko hyväksyttiin hälytysvalmiuteen.

Koiran taitoja treenatessa on myös ohjaajan muistettava opetella itse. Ohjaajalla tulee olla käsitys muun muassa siitä, miten koiraa ja aluetta käytetään ja miten säätila vaikuttaa. Treenit tulee suunnitella koiran ja koirakon tilanteen mukaan, jotta harjoituksissa pystytään edetä. Kenellekään ei kuitenkaan voi antaa valmista koulutuspolkua. Vinkkejä voi aina antaa, mutta vain koiraa ja koirakkoa tarkkailemalla voi todella auttaa koulutuksessa.

– Minulle ensimmäisen hälytyskoiran kouluttaminen on ollut vaativa, haastava ja erittäin palkitseva kokemus. Siitä huolimatta, että monesti on jouduttu rämpimään pettymyksen suosta takaisin tekemisen meininkiin, päivääkään en tästä matkasta pois antaisi. Korvaamattomia ovat myös aktiiviset ja auttavaiset treenikaverit, jotka kiitoksensa ansaitsevat. Nyt laumassa on uusi noutajapentu kasvamassa. Jospa sen kanssa jotkut asiat onnistuisivat helpomman kautta.

Urheilupsykologi Vappu Alatalon luennolla käytiin läpi erilaisia harjoitteita, joiden avulla voi opetella hallitsemaan jännittämistä jo ennen koe- tai etsintätilannetta sekä purkaa jännitystä sitä kokiessaan. (Lue kooste luennosta aiemmasta artikkelista.) Tässä kirjoituksessa kerron luennolla tehdyistä harjoituksista. On hyvä muistaa, että jännittäminen on kehon ja mielen valmistautumista suoritukseen ja niin fyysisiä kuin psyykkisiä reaktioita tai niihin reagointia pystyy harjoittamaan.

Mielikuvaharjoittelu

Jännitys laskee, kun yllätysten mahdollisuus vähenee. Kannattaa kirjata ylös, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka jännittävät. Tämän jälkeen kirjaa jokaiselle tekijälle toimintavastine: mitä teen, jos näin todella käy. Tällaisen huoliluettelon avulla pystyy luomaan rutiinia erilaisiin tilanteisiin, olivat ne sitten todellisuudessa mahdollisia tai eivät. Rutiinin avulla taas pystyy vaikuttamaan hermoston aiheuttamiin reaktioihin. Kun tapahtuu x, niin minä teen y. Yllätysten määrä vähenee ja jännityksen määrä laskee.

Esimerkiksi mikäli jännittää kesäkaudella koiran loukkaantuvan käärmeenpuremasta, on hyvä käydä säännöllisesti mielessään läpi, mitä kaikkea tällaisessa tilanteessa tulisi muistaa tehdä: yhteys eläinlääkäriin, kuljetus, treenikavereille/etsinnän johtoon ilmoittaminen lienevät ensisijaiset huolehdittavat. Näitä voi pilkkoa vielä pienempiin osiin esimerkiksi päivittämällä eläinlääkärin yhteystiedot ja opettelemalla nopeimmat ajoreitit eri suunnista. Muita asioita voisivat olla mm. kartturin tai treenikaverin kanssa sopiminen, kuka ilmoittaa poistumisesta, onko johonkin jäänyt noudettavia tavaroita ja kuka ne noutaa, onko piilossa maalimiehiä, joille täytyy ilmoittaa, jne. Etenkin ison koiran kanssa säännöllinen kantamisen harjoittelu voi myös olla yksi jännitystä vähentävä tekijä, kun tietää, että loukkaantunut eläin saadaan turvallisesti pois maastosta.

On myös tärkeää toistaa itselleen reaktioiden positiivisuutta suoritukseen nähden. Mikäli kädet hikoavat tai oksettaa, niin antaa itselleen luvan siihen: näin tapahtuu joka tapauksessa ja pystyn siitä huolimatta toimimaan.

Fyysisiä keinoja

Kuten koirilla myös ihmisillä syöminen on rauhoittavaa toimintaa. Nieleskely, juominen ja napostelu aktivoivat parasympaattista hermostoa, jonka tehtävä on rauhoittaa ja rentouttaa. Haukottelu taas kertoo mahdollisesti pinnalliseksi muuttuneesta hengityksestä, jolloin elimistö pyrkii saamaan enemmän happea.

Aistihavainnot ovat keino purkaa jännitystä. Aistihavainnointiaan voi kehittää esimerkiksi ruokaharjoituksen avulla. Samalla tulee kehittäneeksi tietoista läsnäoloa ja kärsivällisyyttä.

Ruokaharjoitus:

Ota pala jotain ruokaa tai ruoka-ainetta. Keskity tarkastelemaan ruokaa silmilläsi. Huomioi miltä se näyttää eri kulmista. Katsele ja havainnoi rauhassa. Seuraavaksi vie ruoka nenäsi alle ja haistele sitä. Aseta pala suuhusi ja tunnustele, millainen sen koostumus on. Maistele ruokaa eri puolilla suutasi. Nielaise ja havainnoi jälkimaku. Millaisia tuntemuksia harjoitus herättää?

Rauhallinen havainnointi vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Koe- tai etsintätilanteessa metsässä aistihavaintona voi olla esimerkiksi johonkin metsän hajuun keskittyminen tai puunpinnan, itsensä tai koiran silittäminen. Tai miksei hyödyntäisi syömistä sekä rauhoittavana toimintona että aistihavaintona. Tietoisen läsnäolon harjoitukset kannattaa alkuun pitää lyhyinä, jo 30 sekuntia riittää. Aistihavaintoon keskittyminen vie huomion pois jännittämisen aiheesta ja auttaa palauttamaan toimintakykyä.

Optimaalivireys

Muistele onnistunutta suoritusta. Miltä se tuntui kehossa? Missä osassa kehoa tunne oli? Millaisia ajatuksia onnistuneeseen suoritukseen liittyy? Entä millaisia tunnetiloja? Miten koirasi reagoi sinuun?

Huomaatko muutosta olossasi ajateltuasi, miltä onnistunut suoritus tuntuu? Muuttuiko viretilasi? Huomasitko ajattelevasi esimerkiksi tiettyjä voimalauseita? Onnistumisten ajatteleminen säännöllisesti auttaa löytämään oikean tunnetilan nopeammin.

Seuraavaksi muistele tilannetta, jossa jännittäminen on estänyt onnistuneen suorituksen. Miltä ja missä se tuntui? Mitä ajatuksia ja tuntemuksia muisto herättää? Miten koirasi reagoi tilanteessa?

Omat ajatukset ja tunnetilat ovat haitallisia, kun ne ovat negatiivisia. Haitallisia tunnetiloja ovat mm. häpeä, nolous ja ärsyyntyminen viatonta kohtaan. Ajatuksissa ovat osaamattomuus, huonous, itsensä kampittaminen jo etukäteen. Tällaisissa tilanteissa virheiden nollausharjoitus auttaa päästämään irti negatiivisuudesta.

Virheiden nollaaminen:

Mielen tyhjentäminen – hengitä ulos. Ajattele paikkaa, jossa on ollut hyvä olla.

Musiikki – eri musiikkityylit vaikuttavat eri tavoin, nopea tempoinen nostaa sykettä, rauhallisempi rauhoittaa. Oma mielimusiikki luo positiivista tunnetta.

Aistihavainnot – huomio johonkin muuhun, kuin jännitystä aiheuttavaan asiaan.

Onnistumisen tunteen ajattelu – sulje silmät ja ajattele hetkeä, jolloin onnistuit. Muistele, miltä tuolloin tuntui ja tunteen huipulla avaa silmät ja ota tunne haltuun, hyödynnä sitä.

Virheen sattuessa…

Mieti, mikä on tavoitteen kannalta tärkeää. Tunnista haitallinen tunne ja puhalla se ulos 3 – 5 kertaa. Kiinnitä huomiota ajatuksiisi, ”huomaan, että ajattelen, että tein virheen.” Päästä ajatuksesta irti ja päätä, mihin tekemiseen keskityt seuraavaksi.

Jälkeenpäin analysoi virhe ja mieti, mitä siitä opit. Puhu muille: todennäköisesti virhe ei ollut niin suuri, kuin itse kuvittelet. Hyväksy tilanne ja suuntaa energia seuraavaan treeniin tai kokeeseen.

Muista myötätunto. Sosiaalisen paineen alla on hyvä miettiä, voinko tehdä enemmän, kuin voin? Onko kohtuullista odottaa enempää? Mikä riittää minulle tässä vaiheessa? Mitkä odotuksista ovat minun, mitkä muiden, ja mitä sitten, jos en täytä niitä? Mikä on pahinta, mitä voi seurata ja mitä sitten? Menettäessäsi hallinnan, nollaa tilanne. ”Virheistä viis, eteenpäin siis.” Ystävällisyys luo lämpimän, myötämielisen ja ymmärtäväisen treeniyhteisön. Jaettu inhimillisyys muistuttaa, että jokainen tekee virheitä, en vain minä.

Urheilupsykologi Vappu Alatalo kävi luennoimassa Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:lle jännittämisen hallinnasta, keskustelun painottuessa etenkin etsintä- ja koetilanteisiin, jotka tässä harrastuksessa lienevät ne eniten jännitystä aiheuttavat tilanteet. Tämä teksti on kooste luennolla kirjaamistani muistiinpanoista. Jatko-osassa kirjaan auki tekemiämme harjoituksia hallita ja työstää jännitystä.

”Jännittäminen on kehon ja mielen valmistautumista suoritukseen.”

Merkittävää on, onko jännitys suoritusta tukevaa, auttaen oikean vireystilan löytämiseen vai haittaavaa, jolloin toimintakyky laskee ja keho voi reagoida mm. fyysisellä väsymyksellä. Suoritukselle optimaalinen vireystila vaihtelee, mutta pääsääntöisesti sekä liian matala että liian korkea vireystila haittaavat suoritusta.

On hyvä ymmärtää, että jännitykseen liittyvät reaktiot syntyvät autonomisen hermoston toimesta. Sympaattinen osa toimii virittävänä ja parasympaattinen rentouttavana osana. Molempien aikaansaannokset ovat yksilön ominaisuuksia, tapoja reagoida. Niitä voi kuitenkin työstää luomalla vahvoja rutiineja yllätyksellisiin tilanteisiin esimerkiksi skenaarioiden ja ns. puhki puhumisen avulla, sillä jännittäminen liittyy siihen, miten tilanteita on ennakoinut. Luomalla skenaarioita eli miettimällä etukäteen, millaisia tilanteita vastaan voi tulla, millaisia tunteita ne voivat aiheuttaa ja miten tilanteissa voisi toimia sekä puhumalla traumaattisista kokemuksista riittävästi, on mahdollista laskea niiden aiheuttamaa jännitystä.

Autonomisen hermoston aikaansaamat reaktiot tapahtuvat meissä kuin Pavlovin koirien kuolaaminen. Sen vuoksi niiden tulkinta onkin oleellista. Sen sijaan, että huolestuu käsien hikoilusta, äänen värinästä tai oksentamisen tarpeesta, toistaakin itselleen reaktioilla olevan positiivinen vaikutus suoritukseen, niiden kuuluvan osaksi suorituksen prosessia. Hermostoa voi myös käyttää hyödyksi. Tiedämme, että koirilla syöminen on rauhoittavaa toimintaa. Myös ihmisellä nielemisrefleksi aktivoi parasympaattista hermostoa, joka siis toimii rentouttavana hermostona. Nieleskely, juominen ja napostelu ovat siis hyviä keinoja kehottaa kehoa rentoutumaan. Haukottelu taas on elimistön keino saada lisää happea, jolloin on hyvä pysähtyä huomioimaan, onko hengitys muuttunut pinnalliseksi.

Ohjaajan vire

Suorituksen aikana vireystila vaikuttaa moneen eri tekijään. Optimaalisen vireystilan myötä keskittyminen ja tarkkaavaisuus paranevat, esimerkiksi epäoleelliset asiat suodattuvat pois. Optimaalisen viretilan löytäminen onkin tärkeää, sillä ylivireys hajottaa tarkkaavaisuutta ja saa tekemään negatiivisia tulkintoja. Lisäksi pitkissä etsinnöissä vireystilan tasapainotus auttaa jaksamaan. Päätöksenteon suhteen vireystila vaikuttaa olemassa olevien tietojen ja taitojen hyödyntämiseen; alavireessä oleva ei pysty tekemään päätöksiä ja ylivirittynyt hätiköi. Lisäksi koiranlukutaito kärsii herkästi. Kielteinen olotila aiheuttaa alivirittyneessä lamaantumista ja ylivirittyneessä uhkien ja riskien suurentelua. Ajatusten ja ajattelumallien osalta vireystila vaikuttaa siihen, näkeekö onnistumisen vai epäonnistumisen mahdollisuuksia. Pystyäkseen toimimaan on yksilön koettava itseluottamusta, optimismia sekä rohkeutta. Vireystila vaikuttaa tunnetilojen kautta toiminnan napakkuuteen sekä fyysiseen suoritukseen: laiskottaako vai säntäileekö.

Mielikuvaharjoittelu

Toimintaan ja käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa muokkaamalla ajatuksia, tulkintoja ja mahdollisuuksien mukaan tunteita mielikuvaharjoitteilla. Olisi myös tärkeää opetella toimintaa ohjaavia toimintoja ja ajatuksia valmiiksi. Kun tapahtuu asia x, toimin tavalla y. Yleisimpiä jännittämisen aiheita ovat onnistuminen, arvioitavana oleminen sekä riittämättömyyden tunne. Epäonnistumisen mahdollisuuden sekä sen, mitä seuraa, jos epäonnistuu, läpikäyminen ja ajatusmallien luominen vähentävät epäonnistumisen pelkoa. Arvioitavana olemiseen ja riittämättömyyden tunteeseen vaikuttavat muiden kuvitellut ajatukset ja odotukset itseä kohtaan. On kuitenkin inhimillistä muistaa, että jokainen tekee virheitä. Myötätunto muita ja itseään kohtaan lisää turvallisuudentunnetta ja auttaa tarkastelemaan asioita etäältä. Huoliluettelon, johon kirjataan itseä huolettavia asioita ja niille ohjaavat toiminnot ja ajatukset, tekeminen ja käyttäminen voi helpottaa toimimaan jännittävissä tilanteissa.

Tunnereaktiot

Jännittävissä tilanteissa yksi selviytymiskeinoista on huumori. Ahdistusta saatetaan peittää naureskelulla, vaikka tilanne itsessään ei olisikaan huvittava, sillä nauru purkaa stressiä ja nostaa aktiivisuutta. Tärkeää on tunnistaa oma toimintakykynsä ja jännityksen hallinnassa omiin kykyihin luottaminen on merkittävä tekijä. Jatkuva keikkuminen oman vaikeustason yläreunalla kuluttaa itseluottamusta. On myös hyvä muistaa, että tunteilla on tarkoituksensa ja että ne ovat reaktiivisia ja ilmenevät kehossa. Esimerkiksi pelon tarkoituksena on saada yksilö reagoimaan vaaraan ja pakenemaan turvaan. Tunteita ja toimintatapoja voi kuitenkin analysoida ja valita oman reaktionsa. Vaikeassa tilanteessa keskittymisen palauttamiseen auttavat muun muassa aistihavainnot, esimerkiksi jonkun metsän tuoksun tiedostaminen tai itsensä, koiran tai vaikka puun koskettaminen. Tietoisia läsnäoloharjoituksia kannatta harjoitella etukäteen, noin 30 sekunnin harjoitukset auttavat jo hyvin alkuun.

Ennen onnistunutta suoritusta kannattaa keskittyä omiin ajatuksiinsa. Ajatellessaan, että olo on mahtava ja suoritus tulee etenemään, saa aikaan sopivan varman, luottavaisen ja oikealla tavalla jännittyneen tunteen, joka siirtyy kehoon valppautena, sopivana rentoutena sekä riittävänä terävyytenä. Koe on tilanne havaita, mitä vielä pitää opetella ja mitä jo osataan. Harjoiteltavat asiat kannattaa kirjoittaa itselleen ylös toimintaohjeiden muodossa ja harjoitella niitä niin, että ne siirtyvät osattujen asioiden listalle. Onnistumisen määritelmä kannattaa myös pilkkoa itselleen osiin, sillä vaikka lopputulos olisi hylätty, on suoritus itsessään voinut sisältää paljon onnistumisia. Epäonnistumisen termin voi poistaa sanavarastostaan, sillä ”epäonnistumisessa kieltäytyy ottamasta vastaan virheistä saatavaa palautetta.” Virheitä onkin hyvä tutkia rauhassa ja perusteellisesti. Tunnereaktiot ovat luonnollisia ja usein hyödyllisiä, eikä niihin pidä jäädä kiinni vaan antaa niiden tulla ja mennä.

Koirakon eikä vain koiran koulutusta

Toiminnanjohtaja Mika Soininen avasi päivän, jonka jälkeen kuultiin kolme alustusta: Petri Koistinen puhui aiheesta testaajan näkökulmasta, Hermanni Koli kouluttajan näkökulmasta ja Gabi Stubb hälytysryhmäläisen näkökulmasta. Kaikki puhujat korostivat sitä, että harjoittelun tulee keskittyä tosietsinnöissä toimimiseen pelkkien koesuoritusten saavuttamisen sijaan. Kun lopullinen päämäärä on selkeänä mielessä, pysyy myös harjoittelu monipuolisempana. On tärkeää muistaa, että eteenpäin koulutetaan koirakkoa – siis koiraa ja ohjaajaa, ei pelkästään koiraa. Kun perusasiat osataan, on harjoittelussa sisällytettävä sokkoharjoittelua eli tilanteita, joissa ohjaaja ei tiedä mitään maalihenkilöiden liikkeistä tai sijainnista. Vain tällaisen harjoittelun avulla on mahdollista oppia koiran käyttämistä etsinnän välineenä: sen osaaminen on asia, jonka arvioijat haluavat viranomaistarkastuksessa nähdä. Viranomaistarkastus ei kuitenkaan ole päätavoite, vaan sen jälkeen alkaa erikoistuminen ja koiraa koulutetaan yhä eteenpäin.

Alustusten jälkeen liiton tilastoista vastaava Martti Koponen kävi läpi vuoden 2019 pelastuskoirakokeiden hylkäyssyitä loppupäivän ryhmäkeskustelujen pohjaksi. Rauniokokeiden koekäyntejä on viime vuosina ollut hyvin vähän (n. 50 kpl/vuosi), joten niiden hylkäyssyistä ei voi osoittaa juuri mitään yleispätevää. Hakukokeissa yleisin hylkäyssyy oli ajan loppuminen, mikä johtui joko ohjaajan toiminnasta etsinnän aikana (esim. puutteellinen etsintäsuunnitelma, suunnistus- tai koiranlukutaito) tai koiran toiminnasta (esim. tehoton etsintä). Toinen hyvin yleinen hylkäyssyy oli jättö, mikä herätti paljon keskustelua. Alhaisin hyväksymisprosentti (47 %) on haun loppukokeessa. Mahdollisiksi selityksiksi osallistujat nostivat kaksi asiaa: joskus koirakko saa hyväksytyn tuloksen peruskokeesta hyvinkin puutteellisella suorituksella hallittavuuden tai ilmaisun osalta, ja toisaalta pohdittiin sitä, osallistutaanko kokeeseen peruskokeen jälkeen turhan kevyesti harjoittelematta tarpeeksi lisää.

Jälkikokeista peruskokeessa takajälki on suurin yksittäinen hylkäyssyy. On tärkeää huomata, että peruskoe on jälkikokeista ainoa, jossa jäljen suunnan valinta testataan. Koponen muistutti, että takajälki on myös viranomaistarkastuksissa yksi suurimpia hylkäyssyitä. Suunnan valinnan lisäämisestä koesääntöihin myös muissa jälkikokeissa on keskusteltu. Myös jälkikokeista loppukokeen hyväksymisprosentti on alhaisin (26 %), ja siinä yleisin hylkäyssyy on jäljen hukkaaminen.

Ryhmätöissä nimettiin harjoittelun painopisteitä

Seuraavat kaksi tuntia seminaarin lähes 70 osallistujaa työskentelivät kymmenessä pienryhmässä. Ryhmäkeskustelujen tehtävänä oli nimetä 1) kolme painopistettä koirien harjoitteluun 2) kolme painopistettä ohjaajien koulutukseen ja 3) kolme painopistettä ryhmätreenien ulkopuolella tapahtuvaan harjoitteluun. Lisäksi ryhmien tuli miettiä tapoja tiedon jakamiseen ja asettaa tavoite: kuinka monta hälytyskoiraa Pelastuskoiraliitolla on strategiakauden päättyessä vuoden 2022 lopussa? Ryhmätyöskentelyn tulokset purettiin yhteisessä keskustelussa.

Koiran harjoittelun painopisteet

1. Motivaatio
2. Mielentila
3. Ilmaisu

Motivaatiosta oli keskustelu jo aamupäivällä jätön paljastuttua hyvin yleiseksi hylkäyssyyksi. Loppujen lopuksi sekä haku- että jälkityöskentelyssä koiran motivaatio löytää ja ilmaista maalihenkilö on avainasemassa. Koiran mielentilan suhteen korostettiin erityisesti itsevarmuutta ja itseluottamusta: niiden ja hyvän motivaation avulla koira pystyy ratkaisemaan ongelmalliset tilanteet. Ilmaisun suhteen on tärkeää muistaa, että pelkkä motivaatio ei riitä, vaan koiran tulee osata myös suorittaa ilmaisu teknisesti – aloittaa haukkuminen ja jatkaa sitä, tarttua rullaan ja tuoda se ohjaajalle, tehdä kertovaan ilmaisuun kuuluva tehtävä ohjaajan toiminnasta huolimatta – kaikenlaisissa olosuhteissa.

Ohjaajan harjoittelun painopisteet

1. Koiranlukutaito
2. Koulutustaidot
3. Harjoittelun suunnitemallisuus

Ohjaajan koulutuksessa haluttiin keskittyä ensinnäkin koiranlukutaidon kehittämiseen. Omalla toiminnallaan koiranohjaaja voi joko tukea tai haitata koiran työskentelyä. Mitä tarkemmalla silmällä seuraa koiransa käyttäytymistä, sitä paremmin havaintoja pystyy hyödyntämään vaikeissakin tilanteissa.

Kaksi muuta ohjaajan koulutuksen painopistettä olivat koulutustaidot ja harjoittelun suunnitelmallisuus. Kouluttamisen perusteiden osaaminen ja esimerkiksi hallittavuuden kouluttaminen ovat asioita, joiden päälle rakennetaan varsinainen pelastuskoiran koulutus. Jotta koulutuksessa voitaisiin edetä kohti lopullista tavoitetta, tulee ohjaajan hahmottaa se kokonaisuus, mistä pelastuskoiran työskentely koostuu eli mitä etsinnöissä toimivan koirakon tulee osata. Toisaalta suunnitelmallinen eteneminen ei ole mahdollista, ellei ohjaaja ymmärrä, miten koiran oppiminen ja koulutusprosessi etenevät yleisellä tasolla.

Omatoimisen harjoittelun painopisteet

1. Kestävyys
2. Suunnistus
3. Koiran ja ohjaajan suhde

Omatoimisen harjoittelun suhteen painopiste-ehdotuksiin syntyi enemmän hajontaa. Selkeä näkemys oli siitä, että omatoimista harjoittelua tulee tehdä. Viime vuonna tehdyssä jäsenkyselyssä yhdeksi suurimmista esteistä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kouluttamisessa mainittiin ajankäyttö. Omatoimiharjoittelun pohtimisella haluttiinkin antaa ohjeita siihen, kuinka harjoitteluun käytettävissä oleva aika tulee hyödynnetyksi mahdollisimman tehokkaasti. Yhtenä keskeisimmistä nousi esiin paitsi ohjaajan myös koiran kestävyys ja peruskunto. Tällä on suora vaikutus myös motivaatioon: mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin jaksaa työskennellä. Puhtaasti ohjaajien taitojen kehittäminen haluttiin omatoimisessa harjoittelussa ohjata suunnistuksen harjoitteluun. Tämän taidon kehittäminen auttaa myös etsintätaktiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa sitä myöden, kun kartan- ja maastonlukutaito harjaantuu. Kolmanneksi painopisteeksi nimettiin ohjaajan ja koiran suhteen kehittäminen eli arjessa tapahtuva hallittavuus- ja ympäristöharjoittelu.

Koska koiraa ei voi laittaa vastuuseen omasta koulutuksestaan, on loppujen lopuksi ohjaajan motivaatio pelastuskoiran kouluttamisen lähtökohta. Pelastuskoiraharrastus on joukkuelaji, ja motivaation ylläpitämisessä harjoitusryhmä on keskeisessä osassa. Kouluttajan vastuulla on edesauttaa sitä, että ryhmässä on turvallinen ilmapiiri. Hyvä harjoitusryhmä on sitoutunut kouluttamaan kaikkia ryhmän koiria, jolloin myös yksittäinen koiranohjaaja sitoutuu ryhmään helpommin. Toisaalta tärkeä motivaatiota ylläpitävä tekijä voi olla myös kokemus siitä, että oma panos on merkityksellinen ja tehdylle työllä eli koulutetuille pelastuskoirille on tarvetta. Jos kokeneet harrastajat lopettavat harrastuksen, heidän mukanaan menetetään koirakon lisäksi myös paljon osaamista.

Puheista käytäntöön

Seminaarin tavoitteena oli muodostaa yhteinen käsitys pelastuskoirakon koulutuksessa tärkeistä asioista. Niiden tunnistamisen ja nimeämisen jälkeen on harjoittelussa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Yksi mahdollinen koulutusta tukeva kanava olisi materiaalipankki, johon olisi koottu harjoittelua tukevia materiaaleja kuten harjoitusideoita ja harjoittelun seurantaa helpottavia dokumenttipohjia. Parissa yhdistyksessä on pilotoitu VIRTA-valmennusta liiton kokeet hyväksytysti suorittaneille koirakoille. Valmennuksissa on käsitelty etsintätaktiikkaa, harjoiteltu jäljen käyttöä osana kokonaisuutta pelastuskoiran työskentelyssä ja järjestetty VIRTA-harjoitus koirakoille.

Seminaarin järjestelyryhmä kokoontui myöhemmin keskustelemaan siitä, millaisilla tavoilla yhdistyksiä voitaisiin tukea koulutuksessa. Tiedon jakamisen kanavia pohdittiin ryhmätöissä, mutta niihin ei ehditty kunnolla pureutua loppukeskustelussa. Liiton vuosittaisessa kouluttajaseminaarissa voitaisiin jatkossa keskittyä painopisteiksi nimettyihin teemoihin. Yksi helposti koko liiton jäsenistön saavuttava kanava on blogi, jossa jaetaan jatkossa enemmän myös koulutuksellista sisältöä kuten hälykoirien koulutustarinoita. Myös testaajat ovat keskeinen tiedonjakoreitti, ja testaajan onkin tärkeä muistaa, että koe on aina myös koulutuksellinen tilanne. Seminaarissa tuotiin hyvin vahvasti esiin tarve yhdistysten väliseen yhteistyöhön ja mentorointiin, joten seuraavaksi pohditaan, miten liitto voisi tukea verkoston kehittymistä.

Seminaarin lopuksi osallistujat asettivat yhdessä tavoitteen hälytyskelpoisten koirakoiden määrästä: Pelastuskoiraliiton kuluvan strategiakauden loppuessa vuonna 2022 joulukuussa on hälytettävissä 129 koirakkoa. Se tarkoittaa, että kolmen vuoden kuluttua hälytettäviä koirakoita on 23 % enemmän kuin tällä hetkellä.

Kuva yllä: Frisco / Timo Jyllilä

Jäsenmäärä kasvussa, hälytyskoirien määrä ei

Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistysten hälytysryhmien henkilömäärä on kasvanut samassa suhteessa kuin liiton jäsenmäärä. Hälytyskelpoisten koirien määrä ei kuitenkaan ole kasvanut suhteessa Pelastuskoiraliiton jäsenmäärään. Hälytyskoirien keski-ikä on tällä hetkellä 8 vuotta 3 kuukautta, eikä uusia hälytyskoiria ole tullut kovin paljon. Hälytyskoirien iästä ei ole aiempaa tilastotietoa, mutta todennäköisesti koirien keski-ikä on noussut.

Koeosallistumiset Pelastuskoiraliiton kokeisiin ovat nousseet samassa suhteessa kuin liiton jäsenmäärä, kun huomioidaan se, että loppukokeen toinen koeosuus jäi pois koesäännöistä vuonna 2017. Hyväksyttyjen koetulosten osuus koeosallistumisista on pitkällä aikavälillä pysytellyt välillä 50–60 %. Koetulokset eivät siis näytä johtavan hyväksyttyihin viranomaistarkastuksiin.

Hälytysten määrä vaihtelee alueellisesti

Pelastuskoirakot ovat viranomaisten käytössä oleva resurssi, joka hälytetään tehtävään tarvittaessa. Hälytysten kokonaismäärä on kasvussa valtakunnallisesti, mutta alueellisissa hälytysmäärissä on todella paljon vaihtelua. Uudellamaalla ja Hämeessä tilanne on hyvä, ja pelastuskoirakot hälytetään tehtäviin matalalla kynnyksellä. Myös Keski-Suomessa etsintöjä tulee koirakoille melko hyvin. Varsinais-Suomessa hälytyksiä on kahtena edeltävänä vuonna ollut aiempaa vähemmän. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa hälytyksiä on hyvin vähän, ja Lapissa pelastuskoirakot ovat saaneet muutamia hälytyksiä.

Pelastuskoiraliitto on työskennellyt aktiivisesti Vapepan ja poliisin suuntaan, jotta liiton yhdistysten hälytysryhmiä hälytettäisiin tehtäviin entistä herkemmin. Kokonaishälytysmäärä sisältää myös esihälytykset eli hälytykset, jotka eivät ole johtaneet etsintään. Hälytysten kokonaismäärä ja etsintään johtaneiden hälytysten määrä on nousussa samassa suhteessa.

Jäsenistö on hyvin kouluttautunutta

Hälytysorganisaation vahvistamisella halutaan vaikuttaa paitsi omien hälytysryhmien koulutustasoon myös koiratoimijoiden sijoittumiseen etsintäorganisaatiossa. Pelastuskoiratoimijoiden määrä Vapepa-johdossa on kasvanut hieman. Yksi keskeinen lisä hälytysryhmien sisäisessä koulutuksessa oli Pelastuskoiraliiton ryhmänjohtajakoulutuksen aloittaminen vuonna 2018.

Pelastuskoiraliiton jäsenistön koulutustaso on jäsenyhdistyksille tehdyn tilastokyselyn mukaan hyvä. Myös hälytysryhmien ulkopuoliset kouluttautuvat aktiivisesti, joten hälytettävissä olevien henkilöiden todellista koulutustasoa ei ole mahdollista todentaa tämän kyselyn vastausten perusteella.

Uusi strategia rakentuu aiemman pohjalle

Yhdistyspäivien osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että nyt käytössä olevaa strategiaa voidaan jatkaa seuraavan kauden ajan. Jotta tavoitteet toteutuvat paremmin, tarvitaan konkreettinen toimenpideohjelma. Mitä asioita Pelastuskoiraliiton toimijat tekevät strategiakauden aikana, jotta hälytyskoirien määrä saadaan kasvuun tai hälytysmäärät nousuun kaikilla alueilla? Paljon keskustelua herätti esimerkiksi se, tukeeko Pelastuskoiraliiton nykyinen koejärjestelmä harjoittelua kohti käyttöönottotarkastusta ja etsintöjä, vai ohjaako se harjoittelua liiaksi kokeiden kaltaiseen suuntaan.

Keskustelussa nousi esiin kaksi keskeistä teemaa: liiton sisäinen koulutus ja tietoisuuden lisääminen pelastuskoirista. Pelastuskoiraliitto voi parhaiten vaikuttaa omiin toimijoihinsa kouluttamalla jäsenyhdistyksiä. On tärkeää, että etenkin uusilla harrastajilla on riittävän selkeä käsitys siitä, mitä etsinnässä työskentely koiran kanssa edellyttää. Toisaalta on tärkeää kasvattaa tietoisuutta pelastuskoirista ensinnäkin alueilla, joilla ei ole vielä Pelastuskoiraliiton alaista toimintaa ja toiseksi Vapepa-johdon ja muiden etsinnässä toimivien yhteistyökumppaneiden keskuudessa.

Pelastuskoiraliiton hallitus on jäsenyhdistysten ehdotusten perusteella nimennyt strategiatyöryhmän, joka on aloittanut työnsä paitsi yhdistyspäivien osallistujien myös tekemiensä kyselyjen antamilla eväillä. Seuraavan kauden strategia julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

– VIRTA on lähtenyt elämään omaa elämäänsä ja nykyisin se on kaikkien osapuolten kannalta hyväksytty tosiasia, toteaa Poliisikoirakoulun kouluttaja, ylikonstaapeli Jarmo Happo.

Happo on mukana puolivuosittain kokoontuvassa VIRTA-työryhmässä, jossa on edustajia viranomaisten lisäksi myös eri liitto- ja yhdistystahoilta.

– Selvästi tunnistettu fakta on se, että VIRTA on aiheuttanut muutoksia koulutustarpeissa, mutta muutostarpeiden jalkautuminen kentälle ottaa oman aikansa. Suurimmat puutteet tuntuvat liittyvän ohjaajien osaamiseen. Yhteistyötä koiran kanssa ja koiranlukutaitoa ei voi liikaa painottaa, Happo muistuttaa.

Happo kertoo hylättyjä VIRTA-tuloksia tulevan edelleen huomattavan paljon, jopa 25-30% kaikista koesuorituksista päättyy hylkäykseen.

– Toisaalta se kertoo paljon VIRTA-tarkastuksen tarpeellisuudesta. Lähtökohtana on kuitenkin ollut luoda yhteiset laatukriteerit kaikille hälytyskoirakoille ja näin varmistaa pelastuskoirakoiden laatutaso tositilanteissa.

Happo kuitenkin kertoo yleisfiiliksen olevan positiivinen ja antaa kehuja yhdistyksille, joissa on tänä vuonna tehty tosissaan töitä kahden lajin vaatimuksen eteen.

Hylättyjen suoritusten osuus edelleen huomattava

VIRTA-työryhmään kuuluu myös Tampereen Seudun Etsintäkoirien TSE ry:n hallituksen puheenjohtaja Eeva Kaataja, joka kertoo, että työryhmän lisäksi myös yhdistysten sisällä on ryhdytty pohtimaan syitä hylkäysten määrään.

Kaikista Suomessa VIRTA-kokeeseen osallistuneista koirakoista hyväksyttiin viime vuonna 59 % ja tänäkin vuonna osuus on pysynyt jokseenkin samana.

– Hylättyjen suoritusten määrä tänä vuonna näyttäisi olevan samaa tasoa kuin viime vuonnakin, joskin ihan pientä laskusuhdannetta voi olla havaittavissa.

– Pelastuskoiraihmiset ovat pohtineet muun muassa sitä, onko VIRTA tullut ihmisille tutummaksi, jolloin siihen ehkä lähdetään heikommallakin kokemuksella. Mietimme myös, onko tarkastuksen vaatimukset nousseet tai vastavuoroisesti yhdistysten omat vaatimukset tarkastukseen suositteluun laskeneet?

– Näihin kysymyksiin tuskin lienee yhtä oikeaa vastausta tai hylkäysten määrään yhtä selkeää syytä. Seurojen sisällä lienee kuitenkin syytä pohtia, onko suositukset saavalla koirakolla takanaan riittävästi pitkäkestoisia ja haastavia harjoituksia?

Tampereen Seudun Etsintäkoirat järjestävät niin sanottuja harjoitusvirtoja, eli 2-3 tunnin kestoisia etsintöjä mallintavia harjoituksia, joissa ohjaajat joutuvat kohtaamaan epävarmuuden hetkiä ja olemaan vastuussa etsintöjen etenemisestä sekä päätöksenteosta. Aivan kuten virallisessa VIRTA-tarkastuksessakin.

– Tällaiset harjoitukset tuovat varmuutta siihen oikeaan tarkastukseenkin, kun koiranohjaaja ei kohtaa tilannetta ensimmäistä kertaa.

Pohdinnassa on ollut myös viranomaisten rooli tarkastuksissa.

– Meillä ei ole tilastoa siitä, kuinka usein poliisi on aiempina vuosina ollut mukana. Mutu-tuntuma kuitenkin on, että vähemmän kuin esimerkiksi tänä vuonna, jolloin viranomainen on ollut läsnä 80 % tarkastuksista. Kenties silläkin voi olla vaikutusta niin, että poliisin myötä arvostelu on ollut tiukempaa tai tarkastukseen osallistunut koirakko on jännittänyt tilannetta enemmän.

Omasta tekemisestä kiinni

Tampereen Seudun Etsintäkoirien Marianne Ihalainen on osallistunut tänä syksynä VIRTA-tarkastukseen kahdesti. Ensimmäinen kerta lokakuussa päättyi hylkäykseen, toisella kerralla Ihalainen suoritti viisivuotiaan Ukko-koiransa kanssa tarkastuksen puhtain paperein.

– Olin ollut aiemmin mukana Virta-harjoituksissa maalimiehenä ja suunnistajana, mutta silti kokemus oli ihan uusi. Etsintäalue tuntui ihan käsittämättömän laajalta ja hankalalta, varsinkin kun kaikki oli oman pohdinnan ja päätöksenteon varassa.

Ihalaisen ja Ukon tarkastus lähti hyvin käyntiin, mutta yksi maalimiehistä jäi löytymättä ja suoritus hylättiin.

– Koe kaatui omiin virheisiini. Luotin liikaa siihen, että koira ilmaisee ja ajaa jäljen ikään kuin itsestään. Olin liian passiivinen ja loppua kohti niin väsynyt ja pettynyt, että vahingossa ohjasin itse koiran pois jäljeltä. Hylätty tulos tuntui maailmanlopulta.

Ihalaisen mukaan paikalla ollut poliisi ei kuitenkaan lisännyt jännitystä, päinvastoin.

– Hylätyn kokeen jälkeen sain poliisilta tosi paljon kannustusta ja sparrausta, mistä oli konkreettisesti apua seuraavaan yritykseen. Poliisi sanoi, että jos löydät jäljen, aja se heti, äläkä ajattele palaavasi myöhemmin asiaan. Päätin muistaa neuvon aina.

Ihalainen keräili itseään hetken ja seuraava VIRTA-tarkastus pidettiin marraskuun lopussa.

– Ennen uusintaa tein pari pidempää harjoitusta oman treeniryhmän kanssa. Päätin myös tukea koiraani paremmin jäljestämisessä, enkä tulla mukana vaan matkustajana. Tilanteen alussa sekä poliisi että tarkastuksen johtaja puhuivat niin kannustavasti ja rauhoittavasti, että kaikki jännitys hävisi, kun painuimme porukalla metsään.

Tällä kertaa VIRTA sujui hienosti alusta loppuun saakka.

– Ratkaisevaa oli se, että oma tekeminen muuttui. Ukkohan toimi hienosti molemmissa yrityksissä. Toisella kerralla olin skarpimpi ja keskityin koiraani paremmin, jännitin vähemmän ja tein ehkä paremman etsintäsuunnitelmankin. Käytin hyväkseni kaikki saamani neuvot, ja se kannatti.

Ihalainen jakaa mielellään kokemuksiaan muille Virtaan menijöille.

– On tärkeää jakaa myös niitä pettymyksiä, koska kaikille sattuu joskus virheitä. Suoritus on pääsääntöisesti kiinni ohjaajasta. Kannattaa pysähtyä miettimään, miten luet ja luotat koiraasi?

– Tottai hylky harmittaa, mutta ajattelen niin, ettei puolivalmiin koiran kanssa voida lähteä myöskään etsintöihin. Kaivataan vielä lisää itsevarmuutta ja luottamusta minun ja koiran välille, Bagge kertoo.

Baggen pelastuskoiraharrastus alkoi 7 vuotta sitten nyt jo edesmenneen Riesa-saksanpaimenkoiran kanssa Keski-Suomen pelastuskoirissa. Muutto parin mutkan kautta pohjoiseen sai Baggen ja Roin mukaan Ounasjokilaakson treeniporukkaan.

– Meillä oli vuoden tauko maastoista, jonka aikana treenattiin muun muassa suojelua. Omaksi huviksemme ollaan kisattu myös palveluskoirapuolella, joskin pelastuskoiratoiminta on ykköslaji, ja kaikki tehdään sitä ajatellen. Viime vuoden aikana tehtiin nopealla tahdilla sekä jälki- että hakukokeet, ja siitä asti ollaan valmistauduttu VIRTA-kokeeseen.

Bagge on tällä hetkellä kotiäitinä pienen lapsensa kanssa. Perheeseen kuuluu myös saksanpaimenkoiran pentu Ilo, 4 kk, jonka kanssa Bagge kertoo perustaitojen lisäksi treenanneensa jo pienimuotoisesti jäljen alkeita.

– Sain lapsena lahjaksi Jotta toiset saisivat elää –kirjan (Jotta toiset saisivat elää – Caroline Hebart ja hänen pelastuskoiransa, Whittemore Hank-Hebart Caroline, 1998.) Siitä syttyi kipinä, päätin että tulevaisuudessa mun koirani voisi pelastaa ihmisiä. Pidän ajatuksesta, että koiralla on jokin tehtävä seurakoiran roolin lisäksi. Pelastuskoiraharrastuksen aloitin 16-vuotiaana, ja olen ollut etsinnöissä mukana apuohjaajana ja suunnistajana. Toivon, että VIRTA menee läpi, jotta pääsen vihdoinkin tositoimiin oman koiran kanssa.

Treeniolosuhteet pohjoisessa haastavat

– Roi on luonteeltaan avoin, energinen ja monella tapaa hyvin klassinen belgianpaimenkoira. Roilla on kova työmoraali ja se pystyy työskentelemään hyvin myös häiriöiden alla ja muiden koirien seurassa, meillä hihna on usein vain muodollisuus. Toisaalta se on myös tosi tottelevainen, jopa hieman sellainen “mammanpoika”, ja tietyissä tilanteissa kaipaisin siltä hieman lisää itsenäisyyttä.

Bagge kertoo myöhäisen kevään hankaloittaneen treenaamista.

– Pohjoisen lumitilanteesta johtuen ei olla päästy treenaamaan kunnolla, vielä toukokuussa lunta oli maassa metrin verran. Lumelle ei saa samanlaista harjoitusta tehtyä kuin kuivalla maalla. Kevään aikana ollaan kuitenkin treenattu jäljen nostoja niin paljon kuin on ollut mahdollista.

Pohjoisen alueella myös pitkät etäisyydet tuovat haastetta treenaamiseen.

– Oman yhdistyksen kanssa pyritään pitämään treenejä kerran viikossa, joskus useamminkin. Saman yhdistyksen alla saattaa olla koirakoita Kittilästä, Enontekijältä ja Muonion alueelta, ja matkat syövät runsaasti aikaa, yksi treenireissu saattaa tuoda yli 200 km lisää auton mittariin. Toisinaan käydään treenaamassa yli yhdistysrajojen esimerkiksi Ylläksen puolella.

Bagge kertoo etäisyyksien ja toisaalta aktiiviporukan vähyyden, etelään verrattuna, hankaloittavan myös kokeiden järjestämistä, maalimiehistä ja toimihenkilöistä on jatkuva pula.

VIRTA vaatii valmistautumista

Ennen VIRTA-käyttöönottotarkastusta Bagge myöntää jännittävänsä eniten omaa jännittämistään.

– Ennen koetta yritän rauhoittua ja tehdä jotain ihan muuta, jotta saan ajatukset pois jännittämisestä. Kikkakolmoset tulee jättää kotiin ja lähteä kokeeseen maalaisjärjellä, omaan ja koiran osaamiseen luottaen.

Jälkityöskentely on aiheuttanut ohjaajalle muutaman harmaan hiuksen.

– Roi vaihtaa helposti ilmavainun puolelle tai juoksee liian haipakkaa jäljestä ohi. Tämä vaatii toki minulta ohjaajana vielä lisää tarkkuutta koiranlukutaitoihin. Luulen, että tämä tulee olemaan suurin haasteemme myös VIRTA-kokeessa. Tavoitteenani on kuitenkin ollut koko ajan tehdä Roista kahden lajin koira, koska mielestäni pelastuskoiran tulee olla vahva sekä jäljessä että haussa.

Treeniä, treeniä, treeniä

Valitettavasti kesäkuun alussa tehty VIRTA-koe päätyi Baggen ja Roin osalta hylättyyn suoritukseen.

– Tarkastetulle alueelle jäi maalimies, joten se oli siinä. Olin suunnitellut käyväni alueen läpi käyttäen koiran vahvinta osa-aluetta, eli hakua. Tihkusade ja seisova ilma tekivät tilanteen ilmavainutyöskentelyn kannalta koiralle hitaammaksi ja hankalammaksi. Jälkikoiralla meidän VIRTA-alue olisi ollut nopeasti katsottu ja kadonneet löytyneet. Roi kyllä merkkasi jäljet, mutta niin salamannopeasti, etten ehtinyt koota koiraa, emmekä päässeet jälkiin kunnolla kiinni. Yhtä jälkeä päästiin ajamaan useamman merkkauksen jälkeen, mutta väärään suuntaan, Bagge huokaisee.

– Moni yksittäinen osa-alue meillä kaipaa vielä harjoitusta ja ennen kaikkea tulee jatkossa kiinnittää huomiota kaikkien osa-alueiden saumattomaan yhdistämiseen.

– Ohjaajana sain kovan pudotuksen maan pinnalle, mutta harjoitukset jatkuvat. Mielestäni pelastuskoirakon tulisi treenata asiat niin perusteellisesti, että kokeet menevät läpi kuin itsestään.