Martti Koponen on jo pitkään hoitanut liiton koekalenteria ja koetulosten ylläpitoa.
– Järjestelmän ansiosta järjestävä yhdistys voi myös muokata kokeensa tietoja itse, Martti Koponen kertoo. – Käsin tehtävän työn väheneminen vähentää toki myös virheiden mahdollisuuksia.

Kukin Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistys nimeää koejärjestelmää varten kaksi yhdistyskäyttäjää, jotka huolehtivat kokeiden ilmoittamisesta koekalenteriin. Kokeeseen voi ilmoittautua heti, kun se on hyväksytty kalenteriin, mutta yhdistyskäyttäjän on hyväksyttävä ilmoittautuminen eli varmistettava kokelaan koepaikka.
– Yhdistyskäyttäjälle näkyvä ilmoittautumisten lista on anonyymi eli kokelaan nimen näkee vasta, kun hänen koepaikkansa on vahvistettu, Mikko Koljander selittää. – Ilmoittautumisista käy kyllä ilmi koetaso, eli jos kokeessa voi suorittaa sekä perus- että loppukokeita, voidaan ilmoittautumisista poimia tietty määrä kumpaakin.

Kokelas saa automaattiset sähköpostiviestit onnistuneesta ilmoittautumisesta ja erillisen viestin vahvistetusta koepaikasta. Sen jälkeen kokeen järjestävän yhdistyksen yhdistyskäyttäjä voi lähettää kokelaille järjestelmän kautta yhteisiä viestejä esimerkiksi kokeen aikataulusta.

Ilmoittautuminen kokeisiin

Kokeisiin ilmoittautumista varten harrastaja tarvitsee käyttäjätunnuksen. Sen hankinta onnistuu rekisteröitymällä käyttäjäksi koejärjestelmän kautta. Järjestelmään on tuotu koekäynnit vuosilta 2020–2023, joten jos harrastaja on käynyt pelastuskoirakokeissa tänä aikana, hänen tietonsa yhdistetään käyttäjätunnukseen rekisteröitymisen jälkeen. Kokeeseen ilmoittautuminen tehdään aina kirjautuneena.
– Koepaikan saamisesta tulee ilmoitus sähköpostitse sitten, kun kokeen järjestävä yhdistys on hyväksynyt ilmoittautumisen koeosuuteen, Mikko Koljander tähdentää. – Pelkkä ilmoittautuminen ei siis tarkoita koepaikkaa, vaan erillinen vahvistusviesti pitää aina odottaa.

Jotta kokeeseen voi ilmoittautua, tulee kokelaan syöttää järjestelmään myös koiran tiedot. Viimeisen neljän vuoden ajanjaksolta myös koirien tiedot on tuotu järjestelmään, ja ne yhdistetään ohjaajan tietoihin noin vuorokauden kuluessa rekisteröitymisestä, mutta uudet koirat jokainen lisää järjestelmään itse. Koiran tiedot lisätään järjestelmään vain kerran, ja sen jälkeen koiran kanssa voi ilmoittautua kokeisiin.

Kokelas voi ilmoittautua järjestelmässä useampaan saman lajin kokeeseen samanaikaisesti, esimerkiksi kolmen eri yhdistyksen järjestämään haku peruskokeeseen. Kun kokelaan ilmoittautuminen jonkin yhdistyksen järjestämään kokeeseen vahvistetaan, raukeavat muut kaksi ilmoittautumista. Kokelaalla voi siis olla ainoastaan yksi koepaikka yhdestä koelajista samalla koiralla. Eri koirien kanssa voi olla yhtä aikaa koepaikat samastakin lajista.

Arviointilomake sähköiseksi

Koetulosten ilmoittautuminen tehdään jatkossa mahdollisimman reaaliaikaisesti kokeessa järjestelmän kautta. Tulosten lähettämiseen tarvitaan verkkoyhteys, joten sen olisi hyvä toimia koepaikalla.
– Testaaja täyttää kokelaan arviointilomakkeen koejärjestelmän kautta. Kun arviointilomake tallennetaan, koetulos tallentuu järjestelmään ja arviointilomake lähtee kokelaalla sähköpostitse, Martti Koponen selittää. – Yhdistyksen ei siis tarvitse enää toimittaa tuloksia erikseen liittoon.

Ongelmatilanteissa aiemmin käytössä ollutta tulostettavaa arviointilomaketta voidaan edelleen käyttää palautteen antamiseen kokelaalle. Koepöytäkirjaa ei voi kuitenkaan enää toimittaa erikseen, vaan testaajan on tässä tapauksessa täytettävä arviointilomakkeet uudelleen järjestelmään tulosten tallentamista varten.

Keskeisimmät toimintatapojen muutokset:

• Paperilomakkeita ei tarvitse täyttää tai lähettää. Kokeeseen ilmoittaudutaan järjestelmän kautta ja arviointilomake täytetään siellä. Kokeista ei tehdä koontipöytäkirjoja.

• Koe tulee koekalenteriin heti, kun yhdistys on lisännyt sen järjestelmään. Liiton edustaja ei enää erikseen hyväksy kokeita kalenteriin.

• Kokeeseen voi ilmoittautua heti, kun koe on lisätty koekalenteriin. Kokelaalla voi olla vain yksi koepaikka kerrallaan kustakin koemuodosta samalla koiralla.

• Yhdistykset eivät enää voi järjestää etusija-kokeita omalle jäsenistölleen.

Näitä ja muita uuden järjestelmän toimintoja tarkastellaan koekauden 2024 aikana, jonka jälkeen voidaan tehdä muutoksia.

Kysymykset ja lisätiedot koejärjestelmästä: kokeet@pelastuskoiraliitto.fi

”Kiitos koeportaalin tekemisestä! Näyttää todella hyvältä uudistukselta ja vähentää paperien kanssa takkuamista koepaikalla. Luonnollisesti pieniä viilauksia joudutaan varmasti tekemään, kun käytön myötä tulee asioita vastaan, mutta näinhän se aina menee.” -SPeKL koetestaaja

”Pelastuskoiraliiton koeportaali projekti oli mukavaa vaihtelua tyypilliseen Odoo-käyttöönottoon verrattuna. Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin Odoo taipuu erilaisiin prosesseihin eikä rajoitu pelkästään perinteisiin toimintohin, jotka tyypillisesti liitetään toiminnanohjausjärjestelmiin. Työskentely Pelastuskoiraliiton projektitiimin kanssa sujui erinomaisesti, erityiskiitos Mikolle, joka hoiti projektipäällikön roolia asiakkaan päässä mallikkaasti. Parasta projektin aikana oli päästä katsomaan koetilannetta paikan päällä ja uskon, että Odoo tulee helpottamaan koetulosten kirjaamista sekä uusien koetapahtumien julkaisua merkittävästi!” – Elmeri Niemelä, SprintIT

– Brita tuli minulle kodinvaihtajana 1,5 vuoden iässä huhtikuussa 2020, Janna kertoo. – Tarkoitukseni ei ollut aloittaa sen kanssa tavoitteellista harrastusta, mutta nopeasti kävi ilmi, että koira oli hiomaton timantti. Se oppi nopeasti ja toimi aktiivisesti ja itsenäisesti. Tällainen työskentely piti ehdottomasti valjastaa etsintään.

Britalla oli aiemmasta kodistaan hyvä pohja tottelevaisuuskoulutukseen. Sen kanssa oli tehty PK-haun alkeita, mutta ilmaisua ei vielä ollut. Janna koulutti Britalle haukkuvan ilmaisun, ja koirakko suoritti haun peruskokeen kesäkuussa 2020. Lokakuussa oli vuorossa haun loppukoe, joka sekin oli kerralla hyväksytty. Jäljen peruskokeessa yrityksiä tarvittiin kaksi, koska ensimmäisellä kerralla suoritus päättyi takajälkeen.

Muutamien hälytysharjoitusten jälkeen Janna päätti, että Britasta on mahdollista kouluttaa hälytyskelpoinen koira. Siitä alkoi valmistautuminen etsintöihin ja pohjakunnon kasvattaminen yhdessä Jannan hälytysryhmäkoira Akken kanssa. Länsi-Uudenmaan pelastuskoirien tavan mukaisesti Jannalla oli mentori, joka oli apuna koirakolle tärkeiden etsintäharjoitusten järjestämisessä.

– Harjoitus-virta antoi minulle paljon hyvää informaatiota. Siellä myös luottamus koiraan rakentui ja kasvoi, Janna kertoo. – Mentorinani oli Minna Löfman, jolla on yhtä pitkä kokemus pelastuskoiratoiminnasta kuin itselläni. Oli äärimmäisen hedelmällistä testata ja peilata ajatuksia yhtä kokeneen henkilön kanssa.

Janna painottaa erityisesti koiran reaktioiden tarkkailua erilaisissa olosuhteissa ja häiriöissä. Ohjaajan ei pidä kulkea GPS-laite kädessään vaan keskittyä koiraansa.
– Ei myöskään pidä päättää etukäteen, mitä koira ei osaa – anna sen itse näyttää, missä mennään!

Virtaan valmistautumisessa Janna painottaa koiran kouluttamista monipuoliseksi hälykoiraksi. Silloin myös kokeiden suorittaminen on helppoa. Oma mentori tai valmentaja on tärkeä, ja sellaista voi pyytää vaikka toisestakin yhdistyksestä.
– Pitkäkestoinen ja perusteellinen valmistautuminen tehdään etsintää varten, hälytyskoiraksi. Hälykoiran kouluttaminen on laaja kokonaisuus, jossa kaikki tukee toistaan. On parempi mokata Virta-tarkastuksessa ja muistaa, että pelastuskoiraa koulutetaan oikeaa elämää varten, ei Virtaan. Kun ollaan Virta-vaiheessa, puute työskentelyssä ei voi enää olla perustavanlaatuinen. Iloitse puutteesta Virrassa, se auttaa pääsemään eteenpäin, sillä kyseessä ei ollut todellinen kadonneen etsintä.

VIRTA leivinuunissa

Jannan ja Britan Virta-tarkastus oli heinäkuun alun korkeissa, +30 celsiusasteen lämpötiloissa. Hellelukemia oli ollut mittarissa jo monta viikkoa.
– Ensin panikoin, että meidän on suoritettava Virta leivinuunissa! Janna nauraa. – Mutta muistutin itseäni, että olen valmistautunut. Tiedän, miten koiraa käytetään helteessä ja sekä minulla että koiralla on hyvä kunto. Myös tosietsintä voi olla helteellä. Virta on perusvalmiuksien testi. Siellä ei voi kohdata mitään sellaista, mitä ei voisi hallita, jos aikoo mennä koiran kanssa hälytykseen.

Virta alkoi tapaamisella kirkkonummelaisella koululla iltapäivällä. Janna sopi ennakolta kartturin kanssa nestetankkauksesta, ja mukaan pakattiin reilusti vettä. Koiran viilentämistä varten varattiin kylmä pyyhe ja kylmäkallet. Lisäksi Janna varmisti valmiiksi, missä on lähin ympäri vuorokauden päivystävä eläinlääkäriasema.
– Tarkastus tehtiin koiran ehdoilla. Olin varautunut keskeyttämään, mutta tiesin, että Brita kestää kuumaa eikä helle ole kynnyskysymys.

Etsintäalue oli Jannalle vieras, vaikka hän on asunut Kirkkonummella pitkään. Alueella oli runsaan 20 hehtaarin kokoinen, ojitettu vanha hakkuualue. Kartalla oli paljon korkeuskäyriä ja sekametsää osoittavat karttamerkit. Avoimella koulun pihalla tuuli kävi kaakosta.

– Suunnitelmani oli etsiä ensin rankin osuus itä-länsi-suunnassa korkeuskäyriä hyödyntäen, Janna kertoo. – Alue oli vaikeakulkuinen, siellä oli paljon kaatuneita puita. Alueella kulki myös luontopolku, ja näimme lasten majan. Kyseessä oli siis tyypillinen taajamametsä, ja yli puolet yhdistyksemme etsinnöistä onkin taajamassa. Vaikka alueella liikkui ihmisiä, ei ollut mahdollista luottaa siihen, että koiran reagointi johtui samasta ihmisestä, jonka itse näki.

Alueella oli ojitettu pusikko, jossa kasvoi nokkosta, pajua, saniaisia ja vadelmaa. Lyhyen ihmisen näkyvyys tällaisessa paikassa oli olematon. Aluskasvillisuuden joukossa koiran oli hellepäivänä viileämpi työskennellä, mutta hajut painuivat joko suoraan alas tai nousivat suoraan ylös. Se edellytti tiivistä haravointia etsinnän tarkkuuden varmistamiseksi.
– Havainnoin ja suhteutin koiran liikkeitä maamerkkeihin, koska koiran liikkumista oli suurimman osan ajasta mahdotonta nähdä aluskasvillisuuden joukosta. Saniaisten joukossa Brita saikin hajun maalihenkilöstä, ja seurasimme koiraa pois alueelta. Se ilmaisi etsittävän puron reunasta, Janna kertoo. – 17 vuoden hälykoiranohjaajan kokemuksestani huolimatta olin unohtanut koiran palkat autoon! Brita onneksi leikki tyytyväisenä lehdillä, joita oli kertynyt pusikosta hälyliivini taskuun.

Kadonnut kertoi erkaantuneensa sisarestaan, ja Janna kysyi etsinnän johdolta, tarkastetaanko tämä vihje. He saivatkin tarkastettavakseen uuden alueen, ja koirakko suuntasi alueella suorinta reittiä. Koira reagoi johonkin hajuun matkalla, mutta ohjeen mukaisesti he jatkoivat annetulle tehtävälle, joka oli tienvarsien tarkastus.

– Brita sai hajun melko nopeasti ja lähti häntä suorana keskelle aluetta, Janna muistelee. – Myöhemmin selvisi, että siinä oli puoli tuntia aiemmin kulkenut ihmisiä eli paikalla oli tuoreita hajuja. Koira paikansi ja ilmaisi toisen etsittävän kukkulan alta. Se seurasi paikalle jälkeä ja hyödynsi tehokkaasti vuorotellen maa- ja ilmavainusta tulevaa informaatiota.

Tällä kertaa palkaksi oli tarjolla mustikoita löytöpaikan vierestä. Etsintä päättyi tähän, ja tarkastus kesti kokonaisuudessaan n. 2,5 tuntia.

Varma suoritus pohjautuu perusasioihin

Jannan ja Britan Virta-tarkastajana oli John Wedde. Hän kuvaili koirakon työskentelyn olevan ”varmaa tekemistä, kaunista ja kivaa katsottavaa, jossa kaikki perustuu suoritusvarmuuteen”.
– Virrassa kyse ei ole ihmeellisistä asioita, John muistuttaa. – Näytetään vain osaaminen, se, että hallitsee tämän homman.

Jannan ja Britan työskentelyssä näkyi ennen kaikkea se, että kaikki perusasiat tehtiin hyvin. Ensin koiranohjaaja teki etsintäsuunnitelman käytettävissä oleviin tietoihin perustuen. Sen jälkeen hän toteutti suunnitelman siten, että käytti ja luki koiraa taitavasti ja muutti suunnitelmaansa koiran ja ympäristön tarpeisen mukaan.
– Ohjaaja suoritti tehtävän juuri siten kuin oli sanonut, John toteaa. – Työskentelyllä saavutettiin suuri varmuus alueen tarkastukseen. Etsinnässä ei pidä alkaa tehdä asioita, joita ei osaa tai joista ei ole kokemusta.

Tarkastaja ja poliisin edustaja olivat hyvin vakuuttuneita koirakon toiminnasta ja kunnosta. Ohjaaja oli hyvin perusteellisesti valmistautunut olosuhteisiin – myös siihen, että jotakin menee pieleen.

Janna kertoo liikuttuneensa saamastaan palautteesta.

– On mieletön tunne saada neljäs koira hälytyskelpoiseksi ja kuulla, että myös vieraiden ihmisten silmissä teemme hyvää työtä.

VIRTA ei tarkoita valmista pelastuskoiraa

Pelastuskoiran koulutuksessa Virta on välietappi. Se varmistaa, että koirakon työskentely on tasolla, jolla voidaan toimia etsinnöissä. Pelastuskoira ei kuitenkaan ole koskaan valmis, vaan taitojen kehittäminen jatkuu koko koirakon hälytysryhmäuran ajan.

– Tästä alkavat pelastuskoiran syventävät opinnot, joissa vain mielikuvitus on rajana!

Pelastuskoiran kouluttaminen on harvoin täysin suoraviivainen polku. Vaikka jokaisen harjoituksen suunnittelisi huolellisesti, saattaa tapahtua jotakin yllättävää. Nuoren koiran kanssa kohtaa usein uusia tilanteita, eikä ohjaaja voi mitenkään tietää, miten koira reagoi erilaisiin asioihin.

Kiihtymys ei ole aina innokkuutta

Päivi ja Noki ovat työskennelleet koiran kiihtymisen ja kuumumisen vaihtamiseksi pysähtymiseen ja nollaamiseen. Koirat ilmentävät epävarmuuttaan eri tavoin, ja Päivi huomasikin pian, että Noki saattaa osoittaa kiihtymisellä paitsi innostusta myös epävarmuutta.

– Vuoden ikäistä koiraa ei voi mitenkään tuntea niin hyvin kuin aiempia koiria, Päivi huomauttaa. – Pitää opetella lukemaan ja tulkitsemaan juuri tätä koiraa.

– Paras lääke epävarmuuteen on opetella tehtävät niin hyvin, että epävarmuudesta pääsee eroon, Päivi sanoo. – Harjoituksessa voi aina mennä taaksepäin ja paloitella sen pienemmäksi. Älä vaikeuta tehtävää ennen kuin koira on valmis!

Rentous on iloisen tekemisen edellytys

Gabi on käyttänyt aikaa löytääkseen Vinnan kanssa rentoa leikkiä muuallakin kuin omalla pihalla. Itsevarmuuden ja rentouden kasvatus on ollut heille tärkeä projekti.

– Esimerkiksi tokokurssilla lelun esiin ottaminen sai aikaan rauhoittelevia signaaleja, Gabi miettii. – Vaikutti siltä, että Vinna osoitti passivoitumalla jännitystä muita koiria kohtaan.

– Minun tärkein tavoitteeni on saada tekeminen iloiseksi. Ensin tunne, sitten tekniikka!

Gabi pohti Vinnan ilmaisun valintaa haukun ja rullan välillä. Tämä koira ei ole luontainen haukkuja, mutta ei myöskään juuri kanna tavaroita. He päätyivät lopulta aloittamaan haukkuilmaisun harjoittelun. Leikkimisessä näkynyt epävarmuus tuntui tulevan mukaan myös ilmaisuun.

– Haukutus lelulla onnistui, mutta ei koira ei muuttunut rennoksi, Gabi sanoo. – Se koki siis jotakin painetta.

Ilmaisu oli hetken tauolla, mutta haukku lähti etenemään uudelleen, kun Vinna kerran haukahti treeninamien pilkkomisen yhteydessä ja Gabi tyytyväisenä vahvisti koiraa tästä joitakin kertoja. Ruokapurkki siirtyi pihalle ja vähitellen eri maalihenkilöiden polvelle. Palkkiota vaihtamalla rentous ilmaisuun löytyi. Leikkimiseen maalihenkilöiden kanssa palataan ehkä myöhemmin.

Älä pidä kiirettä!

Päivin ja Gabin kokemusten mukaan isoimmat ongelmat koulutuksessa liittyvät nimenomaan ilmaisuun. Se ei ole yllättävää, onhan ilmaisu haku- ja rauniotyöskentelyssä se asia, joka ihmisen pitää koiralle erikseen kouluttaa. Päivi ja Gabi muistuttavat, että ilmaisun siirtämisellä maastoon ei ole kiire. Usein ohjaajan huomio siirtyy tässä kohdin ilmaisun tekniseen suoritukseen ja ilo löydöstä kärsii.

Kokeneet espyläiset huomauttavat, että etenkin haukkuilmaisun hyväksi pystyy tekemään paljon itse. Kaikkein tärkeintä on se, että koira menee maalihenkilön luokse rennosti ja haukkuu vaativasti. Ensin tunne, sitten tekniikka – heikkoa motivaatiota ei pysty paikkaamaan millään.

Pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus eli VIRTA on vuodesta 2018 edellyttänyt, että koirakko on suorittanut liiton kokeita kummassakin maastolajissa: haussa ja jäljellä. Aiemmin pääkaupunkiseudulla ja muualla eteläisessä Suomessa koirakoiden käyttöönottotarkastusta edeltävät kokeet painottuivat hakuun, ja jäljestämiseen keskityttiin hälytyskelpoisuuden saavuttamisen jälkeen. Uusien VIRTA-ohjeiden myötä jälkiharjoittelu kuuluu osaksi jokaisen pelastuskoiran peruskoulutusta.

Jäljestämistä voi kouluttaa onnistuneesti monin eri tavoin, ja myös Gabi ja Päivi ovat lähestyneet aihetta hieman eri lailla. Heidän mielestään pitää muistaa, että niin rotujen kuin koirayksilöidenkin välillä on eroja siinä, miten ne työstävät asioita. Lisäksi ohjaajan on mietittävä, mitä hän haluaa ja miten sen saa vahvistettua koiralle. Harjoitustavan pitää olla sellainen, että se sopii myös ohjaajalle, ja hän ymmärtää, mihin se perustuu.

Vinnan kiinnostus syttyi ruuan avulla

Gabi opetti Vinnalle erikseen esineiden arvon ja ihmisen hajun seuraamisen ja yhdisti ne toisiinsa koulutuksen edetessä.

– Koulutin ihmisen jäljen seuraamisen makupalojen avulla, eli laitoin ruokaa jalanjälkiini, Gabi kertoo. – Tässä koulutustavassa on tärkeää päästä melko nopeasti eroon jäljellä olevasta ruuasta, jotta koira oppii seuraamaan ihmisen hajua eikä vain etsimään ruokaa. Koiran etenemisvauhdin olen pitänyt aisoissa liinan avulla.

Esineet Gabi opetti maahan tallattujen ruutujen avulla. Harjoituksen tavoite on, että koira oppii esineen olevan ihmisen hajuisella alueella. Kun hän otti esineet mukaan jäljelle, hän tallasi kesken jäljen pienen ruudun, johon jätti esineen. Koira kiinnostui alueesta, jossa ihmisen hajua oli enemmän, ja tarkensi esineeseen.

– Talvella on ollut hyvä tehdä jälkiä ja tarkkuutta lumella, kun on voinut itse seurata, miten koira työskentelee suhteessa jälkeen, Gabi sanoo. – Kevään ja kesän myötä jatkamme taas harjoittelua erilaisilla alustoilla.

Tällä hetkellä Gabi palkitsee Vinnan jäljellä esineiltä, jotka koira löytää. Vinna tarkentaa esineen, seisahtuu ja jää odottamaan palkkionsa toimitusta. Koira on siis oppinut, että jälkeä seuraamalla löytää esineen.

Noki oppi ensin etsimään esineitä

Päivi ja Noki ovat lähestyneet jälkiharjoittelua esineilmaisun kautta. Ensimmäisenä oli siis vuorossa esineen ilmaisun harjoittelu ja sitten keston opettelu ilmaisuun.

– Tavoitteeni on, että saamme malttia harjoitteluun ilmaisun kautta, Päivi sanoo. – Siitä etenemme kohti rauhallista jäljestystä pienen esineen avulla. Olen käyttänyt noin 1 cm * 1 cm kokoista kaulakorua ja sitä pienempiä esineitä, esimerkiksi pahvinpaloja.

Kun Noki oli oppinut esineen ilmaisemisen, Päivi opetti sen etsimään esinettä tallaamaltaan alueelta, joka oli noin metrin levyinen ruutu. Koira siis oppi seuraavaksi nuuskimaan tarkasti ihmisen hajuista aluetta löytääkseen esineen, jonka voisi ilmaista ja sitä kautta saada palkkion. Sitten ruutu muuttui jäljeksi, jota seuraamalla ja huolellisesti nuuskimalla esineitä löytää.

– Tällainen treeni on helppoa yksin tehtäväksi, ja esineilmaisua pystyy harjoittelemaan kotonakin.

Jos jälkikoulutuksen aloittaminen on sinulle ajankohtaista, voit lukea lisää aiheesta esimerkiksi viime keväänä julkaistusta Pelastuskoira-blogin artikkelista Kouluta, älä kokeile – jäljestämistäkin voi opettaa

Talvi ei estä rauniotaitojen treenaamista

Päivi ja Gabi ovat harrastaneet aiempien koiriensa kanssa kaikkia pelastuskoiralajeja, ja myös nuoret koirat Noki ja Vinna harjoittelevat niin maastossa kuin raunioilla. Lumiaikaan raunioilla ei treenata, mutta rauniotyöskentelyä voi talvikaudellakin edistää monin tavoin. Lumeen ja raunioille tunkeutuminen on hyvin samankaltaista harjoittelua. Tunkeutumisharjoituksessa koira lähetetään useamman kerran uudelleen samaan piiloon siten, että piilon eteen lisätään esteitä, joiden yli tai läpi koiran pitää tunkeutua. Aluksi koira pääsee aivan maalihenkilön luokse, ja samalla varmistetaan, että koira ei jännitä tilannetta – joko piiloa tai siellä olevaa ihmistä.
– Omistaja voi käydä ensin lumiluolassa tai rauniopiilossa koiran kanssa ilman, että maalihenkilö on siellä, Päivi suosittelee.

Harjoitusta on helppo muokata lisäämällä ja vähentämällä piilon edessä olevan tavaran tai lumen määrää. Päämääränä on tilanne, jossa koira tarttuu etsiessään pieneen määrään hajua, pyrkii mahdollisimman lähelle maalihenkilöä tai tarvittaessa osoittaa kuonollaan eli pointtaa ilmareittihin tämän sijainnin sekä lopulta aloittaa ilmaisun.
– Tunkeutumisharjoituksessa on todella tärkeää, että koira on rento ja itsevarma, Gabi sanoo. – Koiraa ei pidä painostaa menemään piiloon eikä piiloa pidä vaikeuttaa, jos koira jännittää.

Tunkeutumistreeni on mainio harjoitus myös maalimiesmotivaation kasvattamiseen. Kun harjoituksessa edetään sopivin askelin, se on koirille hauskaa ja motivoivaa. Treeni on hyödyllinen myös vain maastokokeisiin tähtääville koirakoille, sillä maastossakin voi olla jotakin vaikeakulkuista ryteikköä, jossa koira ei pääse helposti maalihenkilön luokse.

– On tärkeää, että piilossa on tilaa niin, että sekä koira että ihminen mahtuvat sinne hyvin, Päivi muistuttaa.  – Näin koiran ei tarvitse mennä ihmisen päälle eikä se tunne oloaan epämukavaksi, mutta se mahtuu kuitenkin kokonaan piiloon sisälle. Vaikka ollaan ahtaassa tilassa, koiran paikka suhteessa maalihenkilöön on kohdallaan.

Rakennusetsintä opettaa ohjaajaakin

Talvikaudella Nokin ja Vinnan ohjelmaan on kuulunut myös rakennusetsintä. Se on mukavaa talvitreeniä, mutta myös vaikein etsintälaji, koska hajut kulkeutuvat rakennuksissa hyvin kiinnostavasti. Mielenkiintoisissa rakennuksissa iskee helposti ahneus erilaisten piilojen suhteen, mutta Päivi ja Gabi suosittelevat sielläkin aloittelevan koiran kanssa muusta harjoittelusta tuttua neuvoa: yksi asia per harjoitus. Harjoituksen pääasiallinen tavoite voi olla koiran taitojen kehittäminen tai ohjaajan taitojen kehittäminen.

Rakennukset tarjoavat mainion ympäristön koiran ongelmanratkaisukyvyn ja itseluottamuksen kehittämiseen.
– Koira oppii nopeasti, miten hajut käyttäytyvät ja miten niitä työstetään, Gabi sanoo. – Piilot kannattaa suunnitella siten, että ne ovat koiran osaamisalueella, mutta tuottavat vähän päänvaivaakin.

Raunioiden tavoin rakennukset ovat hyvä paikka harjoitella oman koiran etsintätyöskentelyn tulkitsemista. Kun treenin tavoite on ohjaajan taitojen kehittäminen, voivat piilot olla helppoja, mutta ohjaaja ei tiedä maalihenkilöiden sijoittelua. Samalla kannattaa harjoitella sitä, että ohjaaja ei tiedä, onko alueella ylipäätään ihminen vai ei: sen kautta yhteistyö ja luottamus koiraan kehittyvät parhaiten

– Hyvä treenikaveri on tärkeässä roolissa tällaisissa harjoituksissa, Päivi tähdentää. – Hän auttaa tarvittaessa ohjaajaa aloittelevan koiran kanssa ja estää tekemästä asioita, jotka ovat koiralle epäreiluja.

Etsintärutiini on avuksi rakennusetsinnässä

Rakennuksista ei läheskään aina ole saatavilla pohjapiirrosta, joten koirapartion on erilaisin keinoin pysyttävä kartalla siitä, mitkä osat rakennuksesta on etsitty. Koiralle opetettu etsintärutiini on yksi hyödyllinen apuväline piirtämisen ja ovien merkitsemisen oheen. Kun ohjaaja tietää, miten koira on oppinut liikkumaan tilassa, hänen on helpompi arvioida myös etsinnän kattavuutta.

Noki ja Vinna ovat harjoitelleet etsintärutiinia rakennuksia varten näin:

1. Koira oppii kiertämään huoneen seinänviertä pitkin. Ilmavirrat kuljettavat hajun usein reunoille, joten tämä on hyvä taktiikka hajun saamiseksi. Maalihenkilöt kannattaa siis aluksi sijoittaa lähelle seiniä.
2. Aluksi maalihenkilöt kannattaa sijoittaa siten, että koirakon mahdollistaa kiertää heidät, jotta koira voisi saada hajun eri suunnista. Rakennuksissa voi olla vaikea tietää, mihin suuntaan ilmavirta kuljettaa maalihenkilön hajua.
3. Vältä käyttämästä jatkuvasti ovia, kaappeja tai muita vastaavia selvästi piilon näköisiä kohtia. Silmien käytön ehkäisemiseksi kannattaa myös rakennuksissa askarrella erilaisia piilopaikkoja.

Pia Jokivirta ja australiankelpie Mango työskentelevät Oulun läänin pelastuskoirayhdistyn hälytysryhmässä.

Koiraa etsiessään Pialla oli mielessä etäinen haave suunnata pelastuskoiraharrastuksen pariin ja toivottavasti jonain päivänä olla valmis hälytyskoirakko. Pian ystävä oli lajin harrastaja, ja Piasta tuntui hyvältä ajatus, että koiralla olisi jokin yhteiskunnallinen tarkoitus. Roduksi valikoitui australiankelpie, ja vuonna 2011 syntynyt Mango-pentu muutti Pian luo. Haku- ja jälkitreenit alkoivat vuonna 2013.

– Oli ihana päästä metsään ja sellaisen lajin pariin, jossa koira saa toteuttaa itseään ja tehdä itsenäisesti, Pia muistelee alkutaivalta.

Ensimmäiset vuodet Pia ja Mango treenasivat koirakoulu Koiraamon kursseilla. Pia koki turvalliseksi ja hyväksi vaihtoehdoksi harjoitella lajien perusteita ensin kurssimuotoisesti, kuitenkin pelastuskoiraharrastukseen ja nimenomaan hälytysryhmävalmiuteen tähtäävästi, ennen kuin hän liittyi Oulun läänin pelastuskoirayhdistyksen jäseneksi vuonna 2017.

Kursseilla ilmaisu oli ensimmäinen asia, jota lähdettiin rakentamaan. Mango oli innokas haukkuja, ja käyttäytyminen oli melko helppoa poimia vahvistettavaksi. Treeneissä haukkua vahvistettiin tarkasti suunniteltujen harjoituksien avulla koko ajan entistä vahvemmaksi: eri tilanteissa, eri mittaisilla välimatkoilla, erityyppisissä maastoissa sekä erilaisten ihmisten kanssa. Koulutus soljui hyvin eteenpäin ja jälkikäteen ajatellen suurimpia haasteita oli ymmärtää treenata riittävästi jäljestystä sekä koiran hallintaa.

– Mietin, saanko Mangon pysymään hallinnassa kokeiden hallintaosiossa, koska sen on aina ollut haastavaa odottaa, etenkin jos tietää, että pääsee tekemään, Pia toteaa.

Mango on hyvin hallittavissa etsinnän aikana, se kuuntelee ohjaajaa ja on ohjattavissa, koirakon toiminta on tiivistä yhteistyötä.

– Hallinta etsinnässä on erilaista, kuin ennen etsintää tai koesuorituksissa, koska Mango tulkitsee tilanteet eri tavalla, Pia pohtii.

Mango on kuitenkin luonnostaan ollut työskentelytyyliltään hyvällä etäisyydellä pysyvä ja hetken aikaa ilmennyt turhan kauaksi irtoaminen saatiin hallintaan palkkaamalla ja vahvistamalla ohjaajan lähelle hakeutumista.

Hallittavuustreenejä

Paikallaoloa treenattiin Mangon kanssa kokeiden lähestyessä ahkerasti. Palkkaustavat vaihtelivat, milloin palkka oli edessä, toisinaan takana, joskus mukana ollut treenikaveri palkkasi. Vaihtelu lisäsi Mangon motivaatiota ja toisaalta sillä saatiin selville parhaiten toimivat tavat. Paikallaoloa treenattiin myös metsässä ja treenikavereiden ja -varusteiden kanssa, jotta koiran vire saataisiin treeneissä lähemmäs koe- tai etsintätilannetta. Paikallaolotreenejä tehtiin monissa ympäristöissä ja vilkkaimmissa paikoissa Pia varmisti turvallisuuden kytkemällä koiran.

– Etsintää voi joutua tekemään hyvin erilaisissa maastoissa ja ympäristöissä ja silloin koiran ohjattavissa olo on turvallisuuden, sekä koiran että muiden, kannalta todella tärkeää. Kun tietää, missä koira liikkuu ja että se tulee kutsuttaessa, odottaa ja pysähtyy, on ohjaajallakin varmempi ja turvallisempi olo, Pia summaa hallinnan tärkeyttä. – Nyt kun kotona on toinen koira kasvamassa tähän lajiin, niin tulee tehtyä paljon enemmän ja tiedostaen hallintatreeniä, jokaiseen treeniin kuuluu hallintaa tavalla tai toisella.

Varmuutta jäljennostoon haun aikana

Viranomaistarkastuksen muutoksen myötä jälkiosaamisen painotus koirakon treeneissä kasvoi, jotta saatiin lisää varmuutta jäljennostoon haun aikana ja kun koira kulkee ilman liinaa. Pia ja Mango harjoittelivat muun muassa siten, että ensin haettiin isoa aluetta, jolla Mango sai vähän päästellä höyryjä, vaihdellen oliko alueella maalihenkilöä vai ei. Alueelle oli tehty jälki siten, että Mango kohtaa jäljen tehtyään ensin jonkin aikaa hakua. Mikäli jälki nousi, palkattiin ja annettiin Mangon jäljestää. Jäljet olivat lyhyitä ja niidenkin kanssa vaihdeltiin maalihenkilön käyttöä, mutta iso palkka oli aina luvassa. Koska treenit rakennettiin teknisesti siten, että jäljen kohdalle osuessaan koiran vireystila olisi optimi, tuulensuunta oikea ja koira kohtaisi jäljen sopivassa ajassa, alkoivat harjoitukset tuottaa hyvin tulosta. Asiaa harjoiteltiin aktiivisesti noin puoli vuotta ja onnistumisten lisääntyessä ryhdyttiin vähentämään alun hakuaikaa ja toisaalta lisäämään alueelta nostettavia jälkiä. Jäljestäminen itsessään oli Mangon kanssa suhteellisen sujuvaa alusta alkaen, joten jäljestys ei ollut koirakolle haaste. Sen sijaan Pian piti oppia lukemaan koiraa haun aikana niin, että tietää milloin koira on kohdannut jäljen ja miten koiraa on parasta ohjata näissä tilanteissa. Koska Mango on ollut jäljellä helposti pysäytettävä, on se saanut esimerkiksi maastossa, jossa näköetäisyys on pitkä, jatkaa jäljestystä hetken ennen kytkemiseksi pysäyttämistä.

– Mango myös välillä pysähtyy itse ja ikään kuin kutsuu mua, että ”täällä tämä jälki on, tuu”, Pia kertoo.

Hälytyskoirakoksi

Vuonna 2017 Pia ja Mango liittyivät Olpyyn ja samana vuonna suorittivat haun peruskokeen. Seuraavana vuonna 2018 olivat vuorossa peruskoe jäljestä sekä loppukoe hausta. Vuonna 2019 koirakko suoritti hyväksytysti viranomaistarkastuksen.

– Mango oli aivan valmis kokeisiin, mutta virta tuntui tosi isolta ja mietin, että ollaanko me valmiita, mitä kaikkea siellä pitää osata? Pia muistelee.

Treenikaverit kuitenkin valmistelivat koirakolle hyviä treenejä ja tsemppasivat eteenpäin, jolloin oma varmuus kasvoi. Luotto koiraan oli koko ajan olemassa, mutta oma toiminta mietitytti. Pysynkö suunnitelmassa ja osaanko tehdä saamalleni alueelle hyvän etsintäsuunnitelman?

Koiran kouluttamisen lisäksi Pia haluaakin muistuttaa ohjaajia pitämään huolta omasta osaamisestaan. On hyvä miettiä, mitä kaikkia tilanteita etsinnöissä voi tulla eteen ja onko omat taidot ajan tasalla. Jos luotto koiraan on kunnossa, niin luottaako myös itseensä, osaako suunnitella etsinnän ja pysyä kartalla.

– Haluaisin kannustaa, että treenaajat muistaisivat ja rohkeasti kyselisivät treenikavereilta, että mitä kaikkea voi tulla vastaan ja mitä täytyy treenata. Lähtisivät kartturiksi tai varakartturiksi ja menisivät sinne metsään. Ei haittaa, vaikka olisit vasta alussa oman koirasi kanssa, Pia vinkkaa. – Kartturina olemisen taitoa on harjoiteltava niin, että itsellä on turvallinen ja luottavainen olo, jotta voi pitää huolen koirakosta. Jokainen aloittaa jostain, eikä heti alussa täydy osata kaikkea, kunhan uskaltaa harjoitella.

Elokuussa tutustuimme australianpaimenkoira Vinnaan ja labradorinnoutaja Nokiin, kokeneiden pelastuskoiraharrastajien uusiin pelastuskoiranalkuihin. Tällä kertaa koirien ohjaajat Gabi Stubb ja Päivi Ikonen kertovat, mitä asioita he pitävät tärkeinä lajiharjoittelun aloittamisessa.

”Ilman palkkiota ei voi tehdä mitään”

Pelastuskoiran työskentely perustuu koiran korkeaan motivaatioon löytää ihmisen haju, seurata sitä ja paikallistaa kadonnut. Sen vuoksi koiralle sopivien palkkioiden löytäminen on kaiken lajiharjoittelun perusta.

– Oikeastaan mitään ei voi tehdä ilman palkkiota, Gabi huomauttaa. – Kouluttamista helpottaa, jos koiraa voi palkita sekä ruualla että leikillä. Tärkeämpää on kuitenkin seurata, mitä pentu haluaa.

Joskus koiralle joutuu etsimään mieluista palkkiota pitkäänkin. Jos ohjaaja huomaa muutoksia koiran motivaatiossa, niihin pitäisi reagoida heti. Myös ratkaisua motivaation lähteeksi kannattaa pohtia avoimin mielin. Sopivan palkkion määrittelee lopulta koiran mieltymys, ei ohjaajan.

Palkkiota voi olla tarpeen vaihtaa myös koulutusvaiheen mukaan. Joissain tilanteissa oikean toiminnan vahvistaminen on helpompaa ruualla, joissain taas leikillä.

– Noki aloittaa uuden asian opettelun ruualla, Päivi kertoo. – Sitten siirrytään sukkapalloon, jolla se leikkii sekä yksin että minun kanssani.

Gabi ja Päivi muistuttavat, että sosiaalinen puoli on tärkeä osa palkkiota. Ohjaajan ja myöhemmin myös maalihenkilön pitää olla läsnä palkitsemistilanteessa ja panostaa siihen. Tässäkin tietysti tarkkaillaan koiraa: joku toivoo ihmisiltä rapsutuksia, toinen ihailua.

Asia kerrallaan

Lajiharjoittelun alussa kokeneella koiranohjaajalla on se etu, että hän tietää jo tarkasti, mihin on koiraa kouluttamassa ja mitä asioita siltä haluaa. Omaan koiraan tutustuminen on tärkeässä osassa. Itsenäisen pennun olisi tärkeää saada onnistumiset ohjaajan kautta, jotta yhteistyö kehittyy. Jos taas pentu hakee tukea laumasta, pyritään harjoituksissa alusta asti tukemaan sen itsenäisyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pentu jätettäisiin vain selviytymään yksin tehtävästä.

– Valitsen treenipaikat pennun kehityksen mukaan, Päivi sanoo. – Niissä pitää olla pennulle turvallista liikkua ja eikä häiriöitä saa olla aluksi liian paljon.

Gabin ja Päivin viesti pennun omistajille on, että ei ole järkevää aloittaa kaikkien asioiden treenaamista yhtä aikaa.
– Treenit kannattaa jaksottaa siten, että tekee jokusen viikon yhtä lajia ja siirtyy sitten toiseen, Gabi ohjeistaa. – Alkuvaiheessa ennemmin tarkistetaan sitä, että tietyt asiat, vaikka ihmisen kohtaaminen tai erilaiset alustat eivät tuota ongelmia. Jos kaikki sujuu, ei ole hyötyä treenata niitä juttuja koko ajan.

Rauniot ovat maailma pienoiskoossa

Sekä Nokin että Vinnan treenit ovat alkaneet raunioilla ja jäljestämässä.

– Pennut ovat yleensä uteliaita ja ennakkoluulottomia, Gabi nauraa. – Raunioilla on paljon tutkittavaa ja uteliaisuuden herättely on helppoa.

Pennun ja nuoren koiran koulutus rakentuu pienten harjoitusten päälle. Erilaisia treenejä tehdessä on hyvä myös pohtia sitä, missä tilanteissa opeteltavaa taitoa voi käyttää myöhemmin hyödyksi. Esimerkiksi pennun mielestä hauska esine-etsintäleikki voi olla hyödyllinen jälkityöskentelyn harjoittelussa.

– Tykkään opettaa ilmavainuisen työskentelyn pohjat raunioilla, Päivi sanoo. – Haku on koiralle helppoa, kun se on oppinut työskentelemään raunioilla.

Gabi on samaa mieltä.

– Maastossa työskentelyä ei tarvitse nuoren koiran kanssa vielä harjoitella. Hajuun reagointia tulee paljon raunioilla, ja maalimiesmotivaatiota on hyvä kehittää siellä. Ohjattavuuden maastotyöskentelyä varten ehtii kyllä opettaa myöhemmin.

Anna koiralle aikaa kehittyä

Pennulle ja nuorelle koiralle pelkkä lenkkeily ja hengailu on tärkeä osa elämää. Suhde koiran ja ohjaajan välillä kehittyy koko ajan.

– Harjoittelua suunnitellessa kannattaa miettiä, mitä koiran pitäisi vielä osata, jotta voisi alkaa harjoitella jotain muuta, Päivi sanoo. – Jotkut näistä voivat olla ihan arkisia juttuja.

Nuoren koiran kanssa eteen tulevat myös ikäkausiin liittyvät kehitysvaiheet.

– Jos jokin asia elämässä on vaikea, älä juutu siihen, Gabi muistuttaa. – Anna koiralle aikaa kehittyä ja palaa asiaan uudelleen vähän myöhemmin.

Tampereen Seudun Etsintäkoirissa toimivalla Jenni Kujalalla on jo kolmas koira kasvamassa hälykoiraksi. Oiva, joka jäi eläkkeelle toimittuaan 10-vuotiaaksi saakka hälytysryhmässä, on espanjanvesikoira eli tutusti perro. Samoin olivat Oivan edeltäjä Elmo sekä tehtävään kotona kasvava Oivan pentu Ansa. Oiva ja pentunsa Ansa on valittu sekä rotu- että yksilötasolla sillä ajatuksella, että koirien kanssa lähdetään kouluttautumaan kohti Pelastuskoiraliiton hälykoiratehtäviä. Myös Oivan isä ja mummu ovat olleet yhdistyksen hälytyskoiria, joten tehtävän voi sanoa kulkevan heillä verissä.

Oiva hyväksyttiin hälytyskoiraksi 4-vuotiaana, ennen kahden lajin vaatimusta ja viranomaistarkastuksen käyttöönottoa. Koska Tampereen Seudun Etsintäkoirat ry:ssä on sääntönä, että kakkoskoiran saa ottaa treeneihin mukaan siinä vaiheessa, kun jo treeneissä oleva koira hyväksytään hälykoiraksi, aloitti Oiva treeniuransa vesikoiraporukan treeneissä edeltäjänsä Elmon treenatessa ensimmäisen koiran paikalla. Jenni kuvailee Oivaa ihmisavoimeksi perroksi, joka ei ole vierastanut ketään. Sen kanssa aloitettiin harjoitukset makkararingillä tämän piirteen vahvistamiseksi ja jotta saatiin vahvistettua positiivista suhtautumista vieraisiin ihmisiin. Aikaisessa vaiheessa Jenni alkoi tehdä Oivan kanssa partiointia, jolloin se sai metsästä bongaamiltaan ihmisiltä herkkuja. Ihmisten luo hakeutumista ei tarvinnutkaan juuri opettaa, vaan enemmänkin kasvattaa ohjaajan merkitystä eli sitä, että Oiva muistaa ohjaajansakin olevan metsässä mukana. Vieraasta ihmisestä hajun saadessaan Oiva lähteekin vauhdilla hajunlähdettä etsimään.

– Oiva on sellainen perus putkiaivoinen perrouros, Jenni kuvailee.

Vaikka Oiva onkin ihmisavoin, valikoitui sille ilmaisuksi rulla. Syinä olivat muun muassa epäilys siitä, että haukku ei ehkä rodunomaisista piirteitten takia olisi riittävä käytettäväksi etsinnöissä, ja toisaalta Oivalla oli pienestä pitäen voimakas taipumus kantamiseen. Lisäksi Jenni kokee rullan olevan sekä koiralle että etsittävälle miellyttävämpi ilmaisutapa, joten sen valinta tuntui luontevalta. Rullailmaisun kouluttamisen Jenni aloitti Oivan omaehtoisen tarjoamisen kautta. Ensimmäiset harjoitukset toteutettiin kotona niin, että lattialle oli levitetty tavaroita ja kun koira näytti kiinnostuvan niistä, oli namit valmiina taskussa palkkausta ja kehuja varten.

Muiden tavaroiden kantamisesta Jenni siirtyi pikkuhiljaa rullien käyttöön. Ensin sisällä niin, että koira sai etsiä rullan ja tuoda ohjaajalle. Sisältä treeni siirrettiin ulos lenkkeilyn yhteyteen. Oiva odotti paikkamakuussa Jennin heittäessä rullan noudettavaksi, ja tämän toiminnan ollessa vahva otettiin treeneihin mukaan toinen henkilö, jonka luota Oiva sai alkaa rullaa noutamaan. Harjoituksiin lisättiin ulkona erilaisia häiriöitä, mitä nyt keksittiinkään ilman, että yhdistettiin rullanoutoa vielä varsinaisiin treeneihin. Tämä sen vuoksi, ettei rullanouto alkaisi kärsiä treenien aiheuttaman innostuksen vuoksi. Kun lenkkien yhteydessä Oiva nouti sujuvasti rullan kyykyssä olevan henkilön luota Jennin palkatessa koiran itse, ryhdyttiin ilmaisua siirtämään treeneihin. Oivalle otettiin melko pian myös kiintorulla mukaan kaulaan roikkumaan, vaikka harjoittelussa käytettiin edelleen irtorullia. Tämä tehtiin siksi, että koira oppisi siihen, ettei rullaan tarvitse kiinnittää huomiota, vaikka se juostessa kaulassa heiluukin. Irtorullista siirryttiin kiintorullan käyttöön lopulta maalihenkilön tekemän pienen avustavan käsiliikkeen avulla.

– Kaikilla koirillani olen pyrkinyt vaihtelemaan palkkausta mahdollisimman paljon, vaikka ilmaisu onkin ns. valmis, eli suora palkka vs ilmaisu ykkösnamilla vs ilmaisu ilman ykkösnamia. Tämä siksi, että ainakin vesikoirilla on voimakas taipumus alkaa ennustaa tulevaa ja oikoa opitussa ketjussa eli mikäli hajun loppuun tarkastaminen ja maalihenkilön luona käyminen ei koskaan johtaisi palkkaukseen alkaisivat koirat varmasti ilmaista jossain kohtaa pelkkää hajua. Homma pysyy mielenkiintoisena, kun joskus palkka tulee ”vain” löytämisestä, Jenni kertoo.

Jälkiharjoittelu opettaa paljon lisää

Vaikka hälykoiraksi nousuun ei vaadittu jälkikoetta, on Oivan kanssa treenattu myös jäljestystä. Vesikoirilla jäljestys on vahva ominaisuus, ja Jenni kokee sen olleenkin oppimista edesauttava tekijä. Oivan kanssa jäljestysvarmuutta koulutettiin alusta alkaen sijoittamalla jäljelle esine sekä namipurkki. Esineelle jääminen ehdollistettiin niin vahvaksi käytökseksi, että vaikka namipurkki poistuu, Oiva pysähtyy esineelle. Esinemotivaatiota on myös tehostettu tekemällä siihen keskittyviä treenejä, esimerkiksi 200 metrin suoralla jäljellä 10 esinettä vaihdellen yhdessä namipurkin kanssa ja ilman, jolloin toistot tukevat ilmaisun vahvistumista. Koiriensa kanssa Jenni on huomannut palkkauksen suhteen eron siinä, tuleeko palkka purkista vai ohjaajan kädestä. Jos palkan saa kädestä, koira ei vaikuta välttämättä kokevan yhtä suurta onnistumista, kuin ohjaajan taskusta kaivetusta purkista saadun palkan kanssa. Tällaisilla pieneltä tuntuvilla huomioilla voi olla suuri oppimista nopeuttava tai hidastava merkitys, joten niihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Jälkitreeneissä harjoitusten tasoa on vaikeutettu pikkuhiljaa. Välillä on lisätty jäljelle ikää, välillä pidennetty matkaa. On tehty erilaisten häiriöiden ylityksiä ja mutkia. Alusta alkaen on ollut tiedossa, että Oivan suvussa esiintyy riistaviettiä. Sen pois kitkemiseen onkin kiinnitetty pennusta alkaen huomiota ja palkattu koiraa lähellä pysymisestä. Jäljestyksessä suunnitelmallinen koulutus on varmistanut sen, että koira ei vaihda ihmisjäljeltä riistalle. Tätä on myös testattu niin, että kun treeneissä on nähty hirvi ja laitettu sitten maalihenkilö samalle suunnalle, on Oiva valinnut maalin ja sieltä saatavan palkan.

Muutaman ensimmäisen vuoden tuntui, että Oiva pyrkii korvaamaan puuttuvat taidot vauhdilla, jäljestäen kovaa ja epätarkasti. Esineet kyllä löytyivät ja jäljistä selvittiin, mutta koiraa oli vaikea lukea eikä malttia meinannut löytyä. Koiran perusolemus oli kiireinen eikä kävelyaskeleita juuri otettu.

– Eräissä treeneissä paloi hihat ja päästin liinasta irti. Oivan vauhti tyssäsi siihen ja koira alkoi jäljestää askel askeleelta, Jenni kertoo käänteentekevästä tapauksesta.

Tärkeintä on motivaatio

Oivan hälykoiranuran alkupäässä oli etsintä, joka on jäänyt erityisesti Jennin mieleen.

– Ajankohta oli kuuma ja oltuamme tehtävällä jo useamman tunnin ajan Oiva nosti kuononsa, hävisi hetkeksi näköpiiristä, mutta ilmestyi sitten rullan kanssa mäen takaa ja johdatti meidät kadonneen luo.

Valitettavasti kadonnut oli ollut menehtyneenä jo jonkin aikaa, mutta Jenni sai varmistuksen siitä, että Oiva toimii kuten se on opetettu, vaikka tapahtuisi jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa.

Oiva toimi hälykoirana kuusi vuotta. Oiva treenaa edelleen säännöllisesti useamman kerran viikossa ja pitkästä urasta huolimatta tai sen vuoksi se tekee työtään joka ikinen kerta yhtä innolla. Keväällä eräässä treenissä, oman vuoronsa jo mentyä, vapaana ollut Oiva oli rynnännyt maalihenkilölle ja koska varusteet oli jo riisuttu, oli se kaivanut maasta tilalle keppiä, jota käyttää ilmaisuun. Motivaatio etsiä ja löytää on korkealla. Jenni toteaakin, että aloittaa koulutuksen heti alusta alkaen tosietsintöihin, ei kokeisiin. Hänellä on koiriensa kanssa tähtäimenä hälytysryhmä ja etsinnät ja treenit suunnitellaan tukemaan tätä tavoitetta.

Renja ja mittelspizturos Roki aloittivat pelastuskoiraharrastuksen Rokin ollessa vuoden ikäinen.  Kuten monella muullakin aloitus tapahtui Palveluskoirapuolen yhdistyksessä, koska muuta ihmisetsintään tähtäävää koulutusta ei alueella ollut tarjolla. Jonkin aikaa treenattuaan he kuitenkin jäivät tauolle ja lopulta vuonna 2015 Renja oli mukana perustamassa uutta yhdistystä, Karhuseudun Etsintäkoiria, Pelastuskoiraliiton alaisuuteen.

Hakukoulutuksella alkuun

Pelastuskoiraliiton kokeissa hyväksyttyjä ilmaisutapoja on kolme, haukku, rulla sekä kertova. Mittelspitz on ilmoittava vahtikoira, jolle haukkuminen on luontevaa ja helppoa. Ei siis ihme, että se valikoitui Rokin ilmaisutavaksi. Rodun määritelmässä myös todetaan sen olevan ennakkoluuloinen vieraita kohtaan, joten Renjan ei tarvinnut koskaan pelätä, että Roki olisi käyttäytynyt maalihenkilöllä röyhkeästi. Roki jätti alusta alkaen pienen etäisyyden ja haukkui maalin sijaan kohti tulevalle ohjaajalle, että täällä tämä nyt olisi! Mitä vieraampi ja oudompi maalihenkilö, sitä suurempi on turvaväli, mutta kuitenkin niin, että koira on selvästi kohteella. Tämä on tietysti maalihenkilön kannalta miellyttävää, mutta myös etenkin pienikokoisen koiran oman turvallisuuden kannalta merkittävää.

Koirakon koeura alkoi hakuperuskokeella. Kokeessa kävi ilmi, että Roki saattaa haukkua jo saadessaan hajun, vaikka ei olisi vielä maalihenkilöllä. Niinpä Renja hyväksyi kuvittelemansa ilmaisun liian aikaisin ja koe hylättiin. Virheestä maksettiin oppirahat ja Renja oppi erottamaan hajuhaukun varsinaisesta ilmaisuhaukusta. Koirakon edettyä haun loppukokeeseen samalla alueella oli pidetty ensin peruskoe ja omalla koevuorollaan Roki ilmoitti, missä peruskokeen maalihenkilö oli ollut. Tässä vaiheessa uraa Rokin tapa ilmoittaa hajuista oli ohjaajalle jo tuttu, joten se ei vaikuttanut kokeen kulkuun. Haukkuherkkyys on tuonut haasteensa myös rakennusetsintöihin. Rakennuksissa ilma liikkuu eri tavoin kuin maastossa ja ohjaajalla onkin ollut opettelemista malttaa odottaa, että koira työstää saamansa hajun loppuun saakka. Tehtyään päätöksensä Rokin haukku muuttuu ilmaisuhaukuksi ja koira jää paikalleen, mikä on Renjalle merkkinä siitä, että maalihenkilö on paikannettu.

Jäljestäen kohti VIRTA:a

Koirakon ollessa muuten virtavalmis tuli koeuudistus ja kahden lajin vaatimus. Oli siis opeteltava vielä jäljestäminen. Jälkitreenit aloitettiin makkarajäljellä, eli koira etsii peräkkäin ripoteltuja makkaranpaloja, ja Renjan sanoin ”Roki osoittautui aika päteväksi”. Jälkitreeneihin otettiin mukaan monenlaisia elementtejä ja Rokin oppiminen eteni rivakasti. Jälkikäteen ajatellen Renja toteaa Rokin joutuneen tekemään heti alussa aika vaikeitakin tehtäviä, mutta ahkera ja monipuolinen harjoittelu palkittiin ja koirakko suoritti jäljen peruskokeen hyväksytysti.

Renja oppi, että Roki jäljestää parhaiten vapaana. Se etenee rauhallista tahtia niin, että ohjaajan on helppo seurata perässä. Roki on myös helppo luettava ja sillä on esimerkiksi jäljen suunnan suhteen oma tyylinsä kertoa, mistä jälki tulee. Koira käy nimittäin merkkaamassa, siis nostamassa jalkaa, jäljen tulosuunnassa. Jos siis henkilö on vaikka ylittänyt polun, käy Roki merkkaamassa sen puolen, jolta henkilö on tullut. Esimerkiksi virta-testin jälkiosuudesta Renja kertoo:

”Jälki meni tien yli ja Roki kävi ensin tsekkaamassa menosuunnan. Sitten se palasi tulosuuntaan ja merkkasi, mutta jatkoi edelleen takajäljelle. Ihmettelin testaajalle jäljen lähtevän toiseen suuntaan, että mitähän ihmettä koira nyt touhuaa. Mutta Roki kävi vain tarkastamassa vähän matkaa, palaten sitten takaisin ja lähti jäljestämään ihan oikein. Maltti on valttia.”

Jos Roki hukkaa jäljen, sen näkee koirasta ja Renja on oppinut antamaan koiralleen aikaa ratkaista tilanne. Yleensä Roki nimittäin kyllä hakee jäljen itsenäisesti uudelleen ja jatkaa työskentelyä. Tässäkin on maltettava, luotettava koiran kykyihin ja antaa sen tehdä sinnikkäästi töitä. Melko itsenäisen jäljestäjän luonne näkyi Renjan mukaan myös siinä, että lyhyet toistot, esimerkiksi ruudusta jäljennosto ja nopea palkkaus saivat Rokin turhautumaan, se kun olisi halunnut jatkaa jäljestämistä pidempään.

Hälytyskelpoiseksi 9-vuotiaana

Renja ja Roki ovat tehneet töitä tavoitteenaan selkeä päämäärä. Matkan varrella olleet haasteet Renja kokee olleen enemmänkin ohjaajan päässä, vaikka esimerkiksi hakattu metsä, jossa on paljon risukkoa, on pienelle koiralle haastava edettävä. Sen sijaan taas hankikelillä pieni ja kevyt koira hyödyntää hankikannon, kun isommat uppoavat lumeen. Pienen koiran kanssa on ollut tärkeää saada vertaistukea, sillä pelastuskoiralajit mielletään helposti isojen rotujen harrastuksiksi. Pieni koira on kuitenkin ollut ketterä ja uuttera työskentelijä, joka on ollut helppo napata treeneissä vaikka kainaloon moottorikelkan tai mönkijän kyytiin. Sieltä Roki on selkeällä kuonon nostamisella kertonut saatuaan hajun maalihenkilöstä.

Tärkeimmäksi asiaksi Renja nostaa motivaation, sekä koiran että ohjaajan. Esimerkiksi vaikka Roki pääsääntöisesti työskentelee ohjaajan lähellä, niin kyllä se hajun saadessaan irtoaa kauas. Motivaation rakentamisessa on huomioitu ekstrahyvät palkat maalihenkilöllä ja sosiaalinen palkkio ohjaajalta.

”Itse kun on hätänen ihminen, on ollut opettelemista antaa koiran tehdä hommia eikä mennä sähläämään”, Renja summaa yhteistä taivaltaan Rokin kanssa.

Uutena harrastajana pelastuskoirayhdistykseen hakeutuva ei ole useinkaan koiraa hankkiessaan vielä ajatellut aloittavansa pelastuskoiraharrastusta. Koira saattaa olla ominaisuuksiltaan pelastuskoiraharrastukseen enemmän tai vähemmän sopiva, ja harrastuksen jatkuessa ja koiran ikääntyessä seuraavan koiran hankintaa aletaankin pohtia harrastuksen näkökulmasta.

Espoon seudun pelastusalan yhdistyksen kokeneet harrastajat Gabi Stubb ja Päivi Ikonen hankkivat kumpikin viime keväänä pennun. Seuraamme blogissa australianpaimenkoira Vinnan ja labradorinnoutaja Nokin koulutusta kohti hälytysryhmää. Tässä ensimmäisessä osassa Gabi ja Päivi kertovat ajatuksiaan pennun hankinnasta ja pennun ensimmäisistä viikoista uudessa kodissa.

Punnitse plussat ja miinukset

Koiran hankinta alkaa rodun valinnasta. Ulkoisilta ominaisuuksiltaan pelastuskoiraksi soveltuu erityisen hyvin rotu, joka on kooltaan keskikokoinen ja turkiltaan säänkestävä. Jos rotu on jakautunut linjoihin, pitää sen jälkeen vielä miettiä sitä, minkä tyyppisen rodun edustajan haluaisi.

– Yleensä jokaisessa rodussa on molempia, sekä hyvää että huonoa, Päivi muistuttaa. – Joka tapauksessa rodun ensimmäisen edustajan saaminen voi olla hankalaa. Koira ei aina saa mistä tahansa, ja myös muiden suositukset voivat olla tärkeitä.

– Kasvattajiin tutuessani haluan saada selville, että kasvattaja ymmärtää, millaista koiran kanssa työskentely on ja mitä asioita koiralta siinä odotetaan, Gabi sanoo. – Sen lisäksi kasvattajan on tärkeää ymmärtää, miksi hän on tekemässä juuri tämän yhdistelmän. Myös yhteiset arvot ja ajatukset ovat tärkeitä.

Pentueiden sisälläkin on eroja

Kasvattaja tekee tavallisesti päätöksen siitä, kuka pentueen pennuista muuttaa mihinkin kotiin. Tulevat omistajat näkevät yleensä pentueen vain kerran tai pari, ja pentujen toimintaan sillä hetkellä voi vaikuttaa hyvin paljon esimerkiksi vireystila. Myös Vinna ja Noki valikoituvat omistajilleen kasvattajan suosituksen perusteella. Pelastuskoiralle hyvä lähtökohta on se, että pentu on suhteellisen itsenäinen ja utelias.

– Kerro siis kasvattajalle, mitä toivot koiralta – ja mitä et halua, Päivi painottaa.

– Pikkupentuajassa minulle on tärkeää se, että pennut ovat kasvaneet kasvattajan omassa kodissa ja normaalit elämän äänet ovat niille tuttuja, Gabi toteaa. – Pentujen pitäisi saada oleskella ihmisten kanssa, leikkiä ja tutustua asioihin. Myös hyvä emä on tärkeä kehityksen kannalta.

Kaikki alkaa tutustumisesta

Pennun muuttaessa uuteen kotiin on tärkeää ensin huolehtia turvallisuudentunteesta ja luottamuksen kehittymisestä. Asuinympäristö vaikuttaa paljon siihen, mitä koiran kanssa on niin sanotusti pakko tehdä, jotta arki alkaa rullaamaan sujuvasti: kaupungissa ympäristö on automaattisesti kuormittavampi, koska ärsykkeitä on enemmän, mutta ulkoiltava on ainakin vähän. Tässä kohdin kuvaan astuvat tietysti myös yksilölliset erot, koska eri pennuille erilaiset asiat ovat jännittäviä.

– Kun pentu tulee kotiin, ensimmäiset pari viikkoa on rauhallisessa kotiympäristössä hengailua, Gabi kertoo. – Haluan, että pennulle tulee turvallinen olo minun kanssani ja esimerkiksi säikähtäessään se hakeutuu luokseni. Tässä vaiheessa pennun kanssa treenailu on palkkailua kontaktista ja luoksetulosta.

Päivi painottaa samoja asioita. Hänen ja Nokin asuinympäristö on vilkkaampi kuin Gabin ja Vinnan.

– Lähiympäristöön tutustuminen ja suhteen luominen ihmiseen ovat pennun tärkeimmät asiat. Ulkoilla voidaan yksin tai yhdessä vanhemman koiran kanssa. Luoksetulon harjoittelu alkaa heti, ja sitä tehdään jatkuvasti.

Gabi ja Päivi korostavat, että sosiaalistaminen ei ole pikajuoksu vaan sitä tehdään maltin kanssa pitkällä aikavälillä. Pennun pitää saada myös levätä. Sen sijaan, että mentäisiin eri ympäristöihin treenaamaan vaikkapa kontaktia, mennään vain oleskelemaan eri paikkoihin, ollaan yhdessä ja rauhoitutaan. Pentu saa ihmetellä ympäristöään ja tutustua siihen. Omistajan rooli on olla luotettava tukipilari. Myös rotujen välillä on eroja henkisen kehityksen suhteen, ja joku yksilö tarvitsee enemmän aikaa kuin toinen.

– Sosiaalistaminen ei ole sitä, että mennään jokaisen koiran tai ihmisen luokse, Päivi muistuttaa. – Opetellaan myös sitä, että kaikkien luokse ei aina pääse.

– Ensimmäisten viikkojen aikana pennun arki koostuu perheen rutiinien opettelusta, leikkimisestä, ulkona hengailusta ja hajujen tutkimisesta, Gabi korostaa. – Luottamus ihmiseen on tärkeä perusta lajiharjoittelun aloittamiselle.