Muutostarpeet ovat tavallisia lähes aina toiminnanohjausjärjestelmien käyttöönoton jälkeen.
– Koeportaalin käyttöönotto oli valtava muutos Pelastuskoiraliiton kokeiden aiempaan ilmoittautumiskäytäntöön eli paperilomakkeisiin, työryhmän jäsen Marjo Brandes huomauttaa. – Suunnitteluvaiheessa ei aina osata kommunikoida riittävän hyvin sitä, millaista toiminnallisuutta järjestelmältä tarvitaan juuri kyseisessä tehtävässä ja miten eri rooleissa olevien käyttäjien tulisi pystyä sitä käyttämään.

Käyttöönottovaiheessa koeportaalia testattiin erilaisilla käyttäjän tekemillä toiminnoilla, mutta ei niin kattavasti, että kaikki mahdolliset virhetilanteet olisi löydetty. Lisäksi koeportaalia on käytetty myös tietoisesti väärin. Koeportaalityöryhmä korostaakin sitä, että on yhdistysten jäsenistön vastuulla käyttää koeportaalia käyttöohjeiden hengen mukaisesti.

– Koeportaaliin tulevissa muutoksissa on huomioitu jäsenistön toiveita, jotka tietysti ovat osin myös keskenään ristiriitaisia, työryhmän jäsen Martti Koponen toteaa. – Tavoitteena on kuitenkin käytössä olevilla resursseilla mahdollisimman hyvin palveleva järjestelmä.

Koeportaalin on rahoittanut Reijo Rautauoman säätiö. Koeportaalin ylläpitoa hoitaa Pelastuskoiraliiton vapaaehtoisista koostuva työryhmä, joten ongelmatilanteessa käyttäjä saa aina vastauksen pelastuskoiratoiminnan asiantuntijalta.

Tuplailmoittautuminen poistuu

Koepaikan vastaanottaminen useampaan kuin yhteen saman koelajin kokeeseen saman koiran kanssa on Pelastuskoiraliiton kokeisiin ilmoittautumisohjeen vastaista. Tähän asti koeportaalissa on ollut mahdollista ilmoittautua koepaikan saamisen jälkeen uusiin kokeisiin, vaikka muut aiemmat ilmoittautumiset ovatkin poistuneet yhden koepaikan varmistuessa. Jatkossa ilmoittautuminen saman koetyypin kokeisiin samalla koiralla ei ole mahdollista.

– Tuplailmoittautumisia kyllä tehdään, vaikka ongelma ei olekaan iso, sanoo Martti Koponen.

Yhdellä koiralla voi edelleen olla ilmoittautuminen eri koetyyppeihin, ja sama ohjaaja voi ilmoittautua samaan koetyyppiin yhtäaikaisesti eri koirien kanssa.

Sähköposti-ilmoitukset uusista kokeista

Koeportaalin käyttäjät ovat pitäneet hankalana sitä, että koepaikkaa etsiessään on seurattava koekalenterin päivittymistä jatkuvasti. Jatkossa itselleen voi tilata ilmoitukset koekalenteriin lisättävistä kokeista siitä koetyypistä, johon haluaa koepaikan: jos tavoitteena on saada koepaikka raunioiden loppukokeeseen, voi tilata itselleen ilmoituksen siitä, kun kalenteriin lisätään uusi raunioiden loppukoe.

– Jotta ilmoitukset toimivat oikein, yhdistyskäyttäjien tulee kokeita lisätessään käyttää valmiiksi luotuja labeleita eli koetyyppien luokkia eikä kirjoittaa omia, Marjo Brandes muistuttaa. – Viestit lähtevät labeleiden perusteella, ja jos ne ovat väärin, käyttäjät eivät saa ilmoituksia lisätyistä kokeista.

Ajastettu ilmoittautumisen alkaminen

Kokeeseen on tähän asti voinut ilmoittautua koeportaalissa heti, kun yhdistyskäyttäjä lisää kokeen koekalenteriin. Tämä on johtanut siihen, että yhdistyskäyttäjä on voinut kertoa esimerkiksi oman yhdistyksensä jäsenille, milloin kokeeseen voi ilmoittautua. Koska yhdistyskäyttäjän tulee hyväksyä osallistujat ilmoittautumisjärjestyksessä, asetelma ei ole tasapuolinen kaikille koepaikkaa etsiville. Tammikuun alusta alkaen kokeen ilmoittautumisen alkaminen määräytyy sen mukaan, kuinka paljon ennen koepäivää koe lisätään koekalenteriin.

– Jatkossa jokainen näkee koekalenterista, milloin ilmoittautuminen kokeeseen alkaa. Näin kaikilla on tasapuoliset lähtökohdat kokeisiin ilmoittautumiselle, Martti Koponen sanoo. – Alle kuukautta ennen koetta ilmoitetussa kokeessa alkamisaika on satunnainen, parin vuorokauden sisällä siitä, kun koe ilmoitetaan kalenteriin.

Yhdistyskäyttäjien olisi tärkeää vahvistaa kokeen osallistujat mahdollisimman nopeasti, jotta kokeisiin haluavien ei tarvitse ilmoittautua turhaan moniin kokeisiin ja toisaalta he tietävät saaneensa koepaikan. Jäsenyhdistyksiä rohkaistaan edelleen julkaisemaan myös syksyn kokeita jo alkuvuodesta.
– Koepäivien julkaiseminen ajoissa helpottaa sekä kokeiden järjestämistä ja kokeeseen osallistumisen suunnittelua, Marjo Brandes huomauttaa. – Tarkoitus on, että järjestelmä toimii joustavasti sekä silloin, kun kokeita halutaan suunnitella pidemmälle, että silloin, kun koe halutaan järjestää nopealla aikataululla.

Testaajien etuoikeus koepaikkaan

Vuonna 2026 kokeillaan käytäntöä, jossa Pelastuskoiraliiton testaajilla on etusijamahdollisuus yhteen koekäyntiin per koelaji kutakin koiraa kohden koeportaalin jonon ohi. Etusija toteutuu vain, jos se on kokeen järjestävän yhdistyksen puolesta mahdollista.

– Moni testaaja on myös Virta-tarkastaja, ja merkittävä osa heidän viikonlopuistaan kuluu kokeissa tai tarkastuksissa. Etenkin Pohjois-Suomessa testaajat ovat todella kiinni koejärjestelyissä, Martti Koponen toteaa. – Tarkoitus on mahdollistaa testaajalle eteneminen oman koiran koulutuksessa kaikesta testaamisesta huolimatta.

Etusija kokeeseen oman yhdistyksen jäsenille

Pelastuskoiraliiton kokeissa oli aiemmin käytäntö, että yhdistys voi järjestää kustakin koelajista vuosittain yhden kokeen, jossa on etusija omalle jäsenistölle. Edellytyksenä oli, että yhdistys on järjestänyt kyseisestä lajista kokeen aiemmin samana vuonna. Monesta yhdistyksestä tulleen toiveen perusteella tämä käytäntö palautetaan, mutta edellytyksenä on kaksi järjestettyä koetta kyseisestä lajista ennen etusijakoetta.

– Omien koirakoiden saaminen pelastuskoirapolulla eteenpäin on tietenkin motivoivaa, Martti Koponen toteaa. – Toiveena kuitenkin on, että myös etusijakokeisiin otetaan osallistujia muista yhdistyksistä, jos kokeeseen jää tilaa.

Yhteishenki on tärkeää kokeiden järjestämisessä yli yhdistysrajojen

Kuluneen kahden vuoden aikana Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksissä on oltu huolissaan siitä, että koirakoiden on vaikea saada koepaikkoja. Marjo Brandes ja Martti Koponen muistuttavat, että mitä enemmän kokeita on, sitä helpompaa niihin on päästä.

– Pelastuskoiratoiminnan ydin on hyvä yhteistyö ja verkostoituminen. Se on tärkeää kaikkien edistymiselle, Marjo Brandes sanoo. – Kun toimimme kaikille hyvästä tarkoituksesta käsin, siitä poikii edelleen lisää hyvää.

– Kannattaa ehdottomasti osallistua myös muiden kuin oman yhdistyksen järjestämiin kokeisiin, Martti Koponen kannustaa. – Niissä pääsee toimimaan vieraassa ympäristössä ja hakukokeessa koiralla on täysin vieraat maalihenkilöt. Sellaisista kokemuksista saa varmuutta sekä itselle että koiralle kohti tosietsintöjä.

Koeportaalin muutokset astuvat voimaan 2.1.2026.

Rauniokokeessa tarkoitus on selvittää koiran kyky työskennellä erilaisissa sortuma- tai räjähdysolosuhteissa, joissa alustat ovat vaihtelevia, liikkuminen epävakaata ja alueella on korkeuseroja. Perinteisesti rauniokokeet on järjestetty niitä varten rakennetuilla raunioradoilla, jolloin haasteeksi on saattanut muodostua esimerkiksi koirien tottuminen alueeseen. Keväällä 2022 uudistunut koeohje mahdollistaa sen, että raunioperus- ja loppukokeen ”voi suorittaa myös kokeeseen soveltuvalla, tarkoituksenmukaisella alueella (esim. varikko- tai varastoalue).” Tämän uudistuksen myötä kokeen järjestämisen mahdollisuudet ovat laajemmat, ja myös niillä alueilla, joissa lähistöllä ei ole rauniorataa, on kokeita mahdollista järjestää.

Tarkkuutta pienellä alueella

Varsinais-Suomen pelastuskoirat ry järjesti viime vuonna rauniokokeen Ekokemin varikolla. Kokeeseen osallistui sekä perus- että loppukokelaita. Koealue peruskokelaille oli noin 0,38 hehtaaria ja loppukoetta varten aluetta laajennettiin noin 0,16 hehtaarin verran, eli loppukoealue oli noin 0,54 hehtaaria. Koeohjeessa alueen kooksi ohjeistetaan 0,25–1 hehtaaria. Vaihteluväli on raunioalueena iso, mutta se mahdollistaa esimerkiksi sortumia mukailevien laajojen alueiden käytön. Vertailun vuoksi hakukokeessa peruskoealue on n. 2 hehtaaria ja loppukoe- sekä taidontarkistusalueet 3–4 hehtaaria. Kaikissa aikaa on käytettävissä n. 15 minuuttia hehtaarilla. Raunioilla peruskokeessa aikaa on noin 15 minuuttia ja loppukokeessa 20–30 minuuttia.

Kyseinen varikkoalue on haasteellinen muun muassa siitä syystä, että se muuttuu jatkuvasti. Alueella on vaihtelevasti esimerkiksi kontteja, jäteastioita, ajoneuvoja, peräkärryjä sekä puutarha- ja hakkuujätekasoja. Näin ollen alueen koepäivän rakenne selviää tarkalleen vasta koepäivänä. Tämä vaatii enemmän paikan päällä suunnittelua kuin tutuilla ja vähemmän muuttuvilla raunioradoilla järjestettävät kokeet. Paikka on vieras, vaikka siellä olisi käynyt aikaisemmin.

Valmistelut ennen koetta vievät enemmän aikaa ja kun muutoksia tulee, ne täytyy ehtiä testata vielä ennen kokeen alkua. Vaarana on, että kokeesta tulee liian vaikea etenkin peruskoetasolla oleville. Koeohjeessa sanotaan, että ”koirakko osaa tarkastaa annetun alueen luotettavasti ja kykenee työskentelemään häiriöistä huolimatta.” Alue tulee käydä läpi järjestelmällisesti ja turvallisuustekijät huomioiden. Turvallisuus tulee huomioida myös aluetta valmistellessa, esimerkiksi tällä alueella puutarhajätteen seassa oli paljon orapihlajan ja ruusun oksia. Etenkin orapihlajan pitkät piikit voivat olla koirille vaarallisia. Suurimmat esiintymät pyrittiin peittämään pressuilla tai, mikäli keskittymä oli alueen reunalla, voitiin se rajata ulos koealueelta.

Paljon monipuolisia piilopaikkoja

Alueella tulee olla peruskokeessa noin 20 piiloa ja loppukokeessa noin 30. Kontit, jäteastiat ja ajoneuvot ovat piilovaihtoehtoja, samoin erilaiset painanteet, onkalot ja kolot, mitä puutarha- ja hakkuujätekasoista löytyy. Lisäksi yhteen kasaan rakennettiin suuren putken avulla tunnelimainen piilo, jossa maalihenkilö oli täysin kätkettynä. Koiran tuli siis liikkua myös risukasoissa paikallistaakseen maalihenkilöt. Osaan kasoista pääsi kiertämään näiden väliin jääneitä kujia pitkin, osa vaati sen, että koira kiipesi yhden tai useamman kasan yli. Lisäksi sääolosuhteet kyseisenä koepäivänä olivat haasteelliset. Aurinko paistoi, helleraja rikkoutui eikä tuullut. Koiran täytyi siis todella liikkua alueella aktiivisesti saadakseen hajun piiloista.

Koska koepäivänä alueella oli useita isoja kontteja, peräkärryjä ja jäteastioita ja toisaalta isot ja haasteelliset risukasat, oli ajankäytön jakaminen alueen tarkastamiseksi tarkkaa. Kontteja ja jäteastioita oli paikoitellen kahdessa tai useammassa rivissä ja useimmat niistä suljettuja. Tuuliapua ei juurikaan ollut, eli koirakon tuli tehdä nopeita päätöksiä umpinaisten tilojen tarkastamisen suhteen, jotta aika riitti koko alueen kattamiseen.

Kiellettynä alueena kyseisessä kokeessa oli osittain metalliaidoin rajattu alue, jossa näkyvyyttä aitojen ulkopuolelta peittivät isot koneet. Lisäksi alue oli hieman pitkulainen, ja koiran sai aitojen vuoksi lähetettyä alueelle vain sen toisesta päästä. Koiran ohjattavuus ja toisaalta itsenäinen eteneminen nousivat merkittäviksi seikoiksi tässä osiossa.

Entistä monipuolisempaa osaamista

Koe muualla kuin tutulla raunioradalla vaatii enemmän suunnittelua ja alueen ja piilojen rakentelua. Turvallisuus on hyvin isossa roolissa, sillä alueelta voi löytyä vaarallisia alueita tai yksityiskohtia, jotka tulee osata huomata ja huomioida. Koiranohjaajan näkökulmasta on osattava huomioida muun muassa ilmavirtojen liikkuminen vaihtelevilla materiaaleilla ja pinnoilla, kuten tässä kokeessa toisistaan poikkeavat umpinaiset metallikontit ja eloperäiset risukasat. Treenaaminen ja testaaminen muilla kuin rakennetuilla raunioradoilla kasvattavat kuitenkin koirakoiden osaamista ja valmentavat koirakoita kohti entistä monipuolisempaa etsintäosaamista.

Pelastuskoiraliiton hallitus sai viime vuonna esityksen koesääntöjen muuttamisesta lähemmäs VIRTA-tarkastuksessa ja etsinnässä edellytettävää osaamista. Hallitus päätti avata koesäännöt päivityksille ja asetti koesääntömuutostyöryhmän, jonka tehtävä alkaa nyt olla loppusuoralla. Työryhmän valinnassa alueellisuus oli yksi tärkeimmistä kriteereistä, ja sen jäsenet ovatkin kattavasti eri puolilta maata.

Koesääntömuutostyöryhmä aloitti tehtävänsä pyytämällä jäsenyhdistyksiltä ja testaajilta kommentteja ja muutosehdotuksia nykyisiin koesääntöihin. Koeohjeen ensimmäinen luonnos käytiin vielä testaajatapaamisessa lokakuun lopussa, ja sen jälkeen luonnos muuttui vielä oleellisesti.

Alusta asti oli selvää, että kaikkia tyydyttävää koeohjetta ei varmasti synny.

– Edes työryhmä ei ole ollut kaikista asioista samaa mieltä, mutta yhteinen näkemys on kuitenkin aina löytynyt, koesääntömuutostyöryhmän ja liiton hallituksen jäsen Martti Koponen huomauttaa. –Työryhmä on miettinyt ja pyöritellyt sanamuotoja paljon.

Koeohjeen muutoksessa on keskitytty kokeen perusasioihin. Kokeiden järjestäminen on pyritty pitämään mahdollisimman helppona, ja järjestelyjen suhteen uusi koeohje onkin pitkälti entisenlainen. Kokeiden ilmoittamista ei enää määritellä koeohjeessa. Jatkossa tiedot kokeiden ilmoittamisesta ovat erikseen Pelastuskoiraliiton verkkosivuilla, ja kokeita pystyy ilmoittamaan nopeallakin aikataululla.

– Esimerkiksi Pohjois-Suomessa lumitilanne voi muuttua syksyllä nopeasti, Martti Koponen sanoo. – Muutos mahdollistaa kokeiden järjestämisen joustavasti tilanteen mukaan. Toinen sekä järjestämistä että osallistumista helpottava muutos on se, että taidontarkistuskokeen voi jatkossa suorittaa maastossa aina ohjaajan valinnan mukaan joko valoisalla tai pimeällä.

Pelastuskoirakokeessa testaaja on koirakon puolella

Koeohjeessa on kerrottu pelastuskoirakokeiden yleinen tavoite sekä eri lajien kokeiden keskeisimmät tavoitteet.

– Koeohjeessa on haluttu tuoda näkyväksi se, että kokeissa keskitytään perusasioiden testaamiseen. Etusijalla on toimivuus eikä kokeissa kikkailla, Martti Koponen sanoo. – Testaaja ja koirakko pelaavat samassa joukkueessa, ja kokeen arviointi on koirakon oppimista tukevaa ja osaamista eteenpäin vievää.

Uutena asiana sekä hallittavuudessa että etsintätyöskentelyssä koeohje korostaa koirakon yhteistyötä. Lisäksi testaajan ja ohjaajan toimintaa hallittavuusosuuden aikana on avattu koesääntöihin. Se mahdollistaa erilaisten tilanteiden harjoittelun ja varmistaa ohjaajalle mahdollisuuden toimia koirakolle sopivalla tavalla.

– Yhteistyön halutaan jatkossa näkyvän kokeessa läpileikkaavasti sekä koirakon osapuolien kesken että ohjaajan ja kartturin välillä, Martti Koponen tähdentää.

Eniten uutta hakukokeissa

Hakukokeessa kenties odotetuimpia koeohjeen muutoksia on kartturin käytön yhtenäistäminen siten, että käytäntö on kirjattu koeohjeeseen eikä se voi enää vaihdella yhdistysten välillä. Jatkossa hakuperuskokeessa koiranohjaaja suunnistaa itse. Kartturi voi osoittaa sijainnin kartalta, ja ohjaajalle kerrotaan, jos hän menee alueen ulkopuolelle. Loppukokeessa kartturi suunnistaa ja auttaa ohjaajaa pysymään etsintäsuunnitelmassa.

– Koiranohjaaja on kuitenkin viime kädessä vastuussa suorituksesta, eli hänen tulee seurata tilannetta ja huomata esimerkiksi kartturin suunnistusvirhe, Martti Koponen muistuttaa. – Sama koskee jälkikoetta. Koiranohjaaja huolehtii kokonaistilanteesta.

Koelajeista hakuun onkin tehty eniten muutoksia. Peruskokeessa palattiin kolmeen maalihenkilöön ja samalla koealuetta suurennettiin ja koeaikaa pidennettiin hieman. Loppukokeen alueen koko voi jatkossa vaihdella kolmen ja neljän hehtaarin välillä, jotta koemaastojen löytäminen ja luonnollisten rajojen käyttäminen olisi jatkossa helpompaa. Sen myötä myös koeaika voi vaihdella: se on suhteutettu alueen kokoon ja pysyy samana koko kokeen ajan kaikille kokelaille. Taidontarkistuskokeessa koeaika ei enää eroa päivä- ja pimeäkokeissa. Koealueen voi edelleen merkitä maastoon, mutta se ei ole enää välttämätöntä.

– Maalihenkilöiden peittämisessä naamioverkko on jatkossa kielletty. Sen katsottiin olevan turvallisuusasia, Martti Koponen sanoo. – Maalihenkilöiden peittämiseen olisi hyvä käyttää jotakin, mikä ei kahise. Esimerkiksi oksat toimivat tähän tarkoitukseen ihan hyvin. Peruskokeen osalta pitää muistaa, että maalihenkilön kasvojen tulee näkyä.

Raunio- ja hakukokeisiin yhtenevät ohjeet

Ilmaisun osalta sekä haku- että rauniokokeissa uutta on maininta koiran itsenäisestä ilmaisuvirheen korjaamisesta. Sen myötä ilmaisun mahdollista variaatiota ei tarvitse ilmoittaa toisena ilmaisuna.

– Esimerkiksi moni haukkuvan koiran ohjaaja ilmoittaa varmuuden vuoksi testaajalle, että koira saattaa tulla ohjaajaa vastaan, jos ohjaajan tulo kestää pitkään, Martti Koponen selittää. – Jatkossa tätä ei tarvitse tehdä, vaan koira korjaa virheen itsenäisesti palaamalla maalihenkilön luokse ilman ohjaajan apua.

Haku- ja rauniokokeissa ohjaajan on jatkossa aina esitettävä myös perusteet etsintäsuunnitelmalleen.

Rauniokokeet valmistavat PETO-tarkastukseen

Rauniokokeissa selkeä, suuri muutos on soveltuvuuskokeen poistuminen koeohjeesta. Jatkossa sekä perus- että loppukokeen suorittaminen on mahdollista muuallakin kuin raunioradalla. Kokeen testaaja hyväksyy alueen, esimerkiksi rakennuksen tai varikon, kokeeseen sopivaksi.

– Rauniokokeiden sääntöjä arvioitaessa on pidetty mielessä tulossa oleva PETO-tarkastus, johon liiton omat rauniokokeet valmistavat, Martti Koponen sanoo. – Esimerkiksi loppukokeessa ohjaajalle kerrotaan jatkossa skenaario, jossa etsintätehtävä suoritetaan. Ohjaaja saa tehdä alueella 5 minuutin tiedustelun, jonka jälkeen hänen tulee sopeuttaa toimintansa annettuun skenaarioon.

Raunioilla uusi koeohje ei mahdollista kaksoispiiloja, vaan maalihenkilöiden tulee olla erillään toisistaan siten, että koira voi ilmaista heidät selvästi erikseen. Esteistä selviytyminen testataan jatkossa ainoastaan peruskokeessa, eikä kokeen aikana enää ammuta.

Koesäännöt ohjaavat harjoittelua – mutta niin ei tarvitse olla

Jälkikokeissa koejälkien profiilit pysyvät entisenlaisina. Merkittävin muutos jälkikokeessa on se, että myös peruskokeessa jana on jatkossa tien suuntainen eikä jäljen suunnan määrittelyä tehdä. Janan ei myöskään tarvitse olla yhtenäinen, vaan se voi olla jaettu osiin (ks. kuva alla). Tämä helpottaa koealueen löytämistä.

Yhdistyksille ja testaajille tehdyissä kyselyissä takajäljen hylkäävyys sai paljon huomiota, mutta kyselyjen tulokset eivät antaneet työryhmälle selkeää suuntaa mihin edetä. Selvää oli, että jäljen suunnanmäärittelyä oli kuitenkin mietittävä.

– Jäljen suunnan määrittelystä käytiin työryhmän kesken paljon keskustelua. Yksi peruste sen poistamiselle koeohjeesta on, että yksi suunnan määrittely ei välttämättä kerro mitään, kun todennäköisyys arvatakin oikein on 50 %, Martti Koponen sanoo.

Työryhmä on keskustellut paljon myös siitä, että koeohje ohjaa harjoittelua. Kaikkea ei kuitenkaan voida testata, vaan valintoja on pakko tehdä. Jäljen suunnan määrittely on ollut hyvä esimerkki, eikä sitä aiemmin harjoiteltukaan yhtä paljon kuin nyt sen oltua koesäännöissä vuodesta 2017 alkaen. Riski onkin, että harjoittelu vähenee taas, kun suunnan määrittely poistuu koeohjeesta.

– Vastuu harjoittelusta on aina ohjaajalla. Pelastuskoiran koulutus ja sitä myötä tarpeet osaamiselle ovat todellisissa etsinnöissä, eivät pelkästään kokeissa, Martti Koponen muistuttaa. – Pelastuskoiraliiton hallitus nosti joulukuun kokouksessaan yhdistyksille jaettavan koulutusavustuksen määrää, ja sitä kannattaa hyödyntää ulkopuolisen kouluttajan koulutuksien järjestämiseen. Viime vuodet ovat osoittaneet, että jäljestyksen eri osa-alueet olisivat varsin hyödyllinen lisäkoulutuksen kohde.

Kokeista kohti VIRTA-tarkastusta

Yksi koeohjeen muutoksen käynnistämisen syistä oli pohtia, miten voitaisiin kaventaa aukkoa liiton omien kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välillä. On kuitenkin tärkeää pitää kokeiden järjestäminen yksinkertaisena, eikä uusi koeohje siksi ole päätynyt kovin lähelle VIRTA-tarkastusta.

– Kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välissä kilometrejä tarvitsee ennen kaikkea ohjaaja, Martti Koponen huomauttaa. – On opittava hahmottamaan isompia alueita sekä harjoiteltava tapoja suorittaa etsintää ja käyttää sekä tulkita omaa koiraa.

Kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välisen aukon yli siltaa rakentamassa on mm. Pelastuskoiraliiton VIRTA-koulutus. Valtaosassa yhdistyksiä tehdään koirakoille myös harjoitus-VIRTOJA ennen puoltoa käyttöönottotarkastusta varten.

Joitakin elementtejä VIRTA-tarkastuksesta on tuotu osaksi koeohjetta. Esimerkiksi kaikissa koelajeissa ohjaaja antaa jatkossa testaajalle raportin suorituksen jälkeen. Haku- ja rauniokokeissa kerrotaan maalihenkilöiden sijainnit ja mahdolliset etsimättä jääneet alueet. Jälkikokeissa raportti annetaan jäljen kulusta ja esineiden sijainnista.

Kaikissa koelajeissa pääpaino on perusosaamisen testaamisessa. Esimerkiksi suoritusaikoja on väljennetty, jotta suorituksen voi tehdä rauhassa huolellisesti.

– Kokonaisuudessaan kokeiden arviointi on kokonaisvaltaisempaa, aiempaa enemmän VIRTA-arvioinnin mukaista ja työskentelyn tulee olla etenevää ja ohjaajan toiminnan tarkoituksenmukaista, Martti Koponen sanoo.

Tärkeä osa koulutusta oli muodostaa yhteinen näkemys vesistönäytön toteutuksesta. Paikalla olleet demokoirakot saivat erilaisia tehtäviä, joilla testattiin monenlaisia järjestelyjä ja maalihenkilön sijoittelua. Samalla harjoiteltiin ja arvioitiin myös riittävää kommunikaatiota koiranohjaajan ja aluksen päällikön välillä etsintäsuunnitelmaa laadittaessa ja tehtävän aikana. Välillä aluksen päällikkö tiesi maalihenkilön sijainnin, välillä taas ei. Testausten myötä näyttöohje ja käytänteet muotoutuivat lopulliseen malliinsa pelastuskoiratoiminnan ja meripelastuksen asiantuntijoiden yhteistyönä.

Espoon meripelastajista mukana ollut Anni Muukkonen piti koulutusta hyvänä.
– Kokonaisuus on haastava ja vaatii monen liikkuvan osan miettimistä. Esimerkiksi eri sääolosuhteiden huomioiminen näytössä on hankala asia ja voi edellyttää tiukkoja rajauksia. Koulutuksessa huomioitiin koirakoiden lisäksi hyvin myös merellisiä asioita.

Pelastuskoira on vain yksi vesistöetsinnän apuväline

Reija Stenbäck on harrastanut pelastuskoiratoimintaa vuodesta 2006 ja meripelastusta vuodesta 2010. Hän tuntee kummankin toiminnan periaatteet ja on ollut alusta asti mukana suunnittelemassa näyttöä. Pitkään meripelastuksessa toimineena hän tietää myös sen, että koiran käyttö meripelastajien etsintätehtävissä ei ole välttämätöntä.
– Aluksilla on käytössä monia keinoja ja apuvälineitä suorittaa etsintää vesistöissä jo valmiiksi. On kuitenkin tilanteita, joissa koiran käyttö on ylivoimaisesti parempi kuin jo olemassa olevat keinot. Etsittävä ei löydy aluksesta käsin tähystyksen ja tutkan avulla eikä häneen saada yhteyttä puhelinverkon tai meri-VHF-verkoston avulla. Jos etsittävä on pelastautunut esimerkiksi saareen tai isommalle luodolle, koiran ilmavainuinen työskentely ja tarkkuus nopeuttaa etsintää, Stenbäck sanoo. – Heikko näkyvyys tai muut sääolosuhteet saattavat myös tuoda koiran käytön edut esille.

Meri- ja järvipelastajille koiran käyttö etsinnässä on siis yksi hyvä apukeino lisää etsintätehtäviin. Hyvin koulutettu koira voi huomata useamman sadan metrin etäisyydellä ihmisen hajun, kun tähystävä ihminen tai tutkakuva ei tähän pysty.

Petri Koistinen, joka on yksi uusista näytönvastaanottajista, pitää näyttöä tärkeänä osana Pelastuskoiraliiton ja Meripelastusseuran yhteistyötä.
– Pelastuskoirakolle suoritettu vesistöetsintänäyttö on lupa astua meripelastusseuran alukseen. Suoritus takaa sen, että ainakin perusasiat veneessä työskentelystä ja ennen kaikkea turvallisuusasioista tiedetään ja osataan.

Koirakoille vesistöetsinnän harjoittelu tuo yhden uuden ulottuvuuden ilmavainuiseen etsintään. Aluksesta käsin toimiminen on uusi ja mielenkiintoinen toimintaympäristö. Tässä yhteistyössä meripelastajat oppivat pelastuskoiratoiminnasta ja koiranohjaajat meripelastuksesta. Voidakseen osallistua vesistöetsinnän näyttöön koiranohjaajan tulee ensin suorittaa Meripelastusseuran harjoittelijakoulutus. Jokaisen aluksella olevan ja toimivan pitää osata huolehtia omasta turvallisuudestaan – ja samalla hän huolehtii muidenkin turvallisuudesta. Harjoittelijakoulutus antaa valmiudet itsensä pelastamiseen, jos jotakin sattuu.

– Meripelastajilla on paljon (12) erilaisia osaamisalueita, jotka heidän pitää hallita. Etsintätehtävät ovat vain yksi näistä, huomauttaa Stenbäck.

Yhteistyö on vastavuoroista

Koiran kanssa vesistöetsinnän harjoittelusta kiinnostuneen kannattaa ensitöikseen liittyä paikallisen meri- tai järvipelastusyhdistyksen jäseneksi. Koiranohjaajan on tärkeää olla mukana toiminnassa ja tarjota oma panoksensa yhdistyksen käyttöön sen sijaan, että ainoastaan kouluttaa omaa koiraansa.
– Meri- ja järvipelastus on yhdistystoimintana todella vaativaa, muistuttaa Stenbäck. – Yhdistyksillä on paljon työtä ja vastuuta, joten voimavaroja tarvitaan. Alusten ylläpito on kallista ja aikaa vievää. Jokainen ajettu merimaili maksaa useita euroja, joten koiran treenaamiseen käytetyn ajon vastineeksi oma panos yhdistyksen toiminnan edistämiseen on yhteistyön jatkuvuuden kannalta tärkeää.

Petri Koistinen muistuttaa, että harjoittelussa on otettava turvallisuusasiat huomioon. Riskejä ei pidä ottaa, vaan esimerkiksi rantautumiset tehdään turvallisesti eikä koiraa turhaan hyppyytetä veneestä veteen rantauduttaessa.
– Jos koira osaa ilmavainuisen työskentelyn, sovelletaan sitä venetyöskentelyyn eli ei muuta kuin koira veneeseen ja harjoittelemaan. Asiaan pitää ensin tutustua kaikessa rauhassa ja harjoitella hyvässä säässä. Sen jälkeen kokeillaan ennakkoluulottomasti maalihenkilön sijoittamista erilaisiin paikkoihin ja aletaan harjoitella vaihtelevissa olosuhteissa.

Näytönvastaanottajat ovat aikeissa tehdä kirjallista koulutusmateriaalia tulevaisuudessa. Varsinaista koulutuspolkua vesistöetsinnän koulutukseen ei vielä ole olemassa.
– Yhteistyökuvioita paikallisten meri- ja järvipelastusyhdistysten kanssa rakennellaan vielä, jotta vaadittava harjoittelijakoulutus on mahdollista suorittaa, sanoo Reija Stenbäck. – Koirakon toiminta etsinnässä ei ole näiden toimijoiden perustehtävä, joten yhteistyökuviot kannattaa luoda huolella molempien tarpeita kunnioittaen.

Näytössä osoitetaan perusasiat

Vesistöetsinnän näyttöön tulijalle Petri Koistinen ja Reija Stenbäck antavat ohjeeksi perusasioista huolehtimisen.

– Koiran ja omat turvavarusteet kuntoon! Koiralla täytyy olla sopivat pelastusliivit, joista koiraa voi nostaa. Vaikka vesistöetsintänäytössä koiran ei tarvitse uida eikä sitä nostella pelastusliiveistä veneeseen, kannattaa näitäkin turvallisuussyistä harjoitella ennen näyttöön tuloa, sanoo Petri Koistinen. – Lisäksi koira on totutettava siihen, että myös vieraat ihmiset voivat käsitellä sitä.

– Näytössä keskitytään perusasioiden osaamisen todentamiseen, Reija Stenbäck tähdentää. – Pitää kuitenkin muistaa, että näytön suorittaminen kertaalleen ei luonnollisesti poista tarvetta ylläpitää taitoja ja harjoitella monipuolisia tilanteita.

Lue myös:

Vesistöetsinnässä yhdistyvät kaksi erikoistaitoa
Vesistöetsintäleiri Paraisilla
Vesistöetsinnän näyttökoe

Etelä-Suomen mustat talvet antavat vain haaveilla lumesta, mutta Suomi on pitkä maa ja samaan aikaan pohjoisemmassa lumietsintä on osa tavallista harjoittelua. Kun Kuopioon suunnitteilla ollut lumietsintäkoulutus peruuntui lumen puutteen takia vuonna 2015, tarttuivat kuusamolaiset pelastuskoiraharrastajat tilaisuuteen ja ehdottivat koulutuksen järjestämistä Kuusamossa.

– Brittiasiakkaat olivat rakentaneet lumiluolia, jotka saimme käyttöömme, Sari Kumpuniemi (KuPe) muistelee. – Olimme itse maalihenkilöinä ja tutustuimme samalla koulutukseen.

Samoihin aikoihin kartoitettiin Poliisin ja Pelastuslaitoksen edustajien kanssa lumietsinnän koulutuksen tarvetta sekä pohdittiin, minkä viranomaisen hälytettävissä lumietsintätehtävissä ollaan. Rajanveto muodostui samaksi kuin raunioilla: lumivyörytilanteessa toimitaan Pelastuslaitoksen alaisuudessa.

Marraskuussa 2015 järjestettiin Ounasvaaran lumiturvallisuusseminaari, johon Pelastuskoiraliiton edustajina osallistuivat Sari Kumpuniemi ja Miia Halonen (OLPY). Seminaarissa mukana oli Lapin ja Oulu-Koillismaan pelastusviranomaiset. Seminaari käynnisti hankkeen, jonka tuloksena syntyi FINLAV – Suomen Lumivyörykoulutus. Pelastuskoiraliiton lumipelastamisen työryhmä työsti koirakoiden koulutusmateriaalia hankkeen rinnalla ja osallistui erilaisiin työpajoihin, joissa käsiteltiin myös koirien koulutusta, mutta ennen kaikkea lumivyörytietoutta.

Raunioetsinnästä tuttuja elementtejä

Kuten kaikessa koulutuksessa myös lumietsinnässä aloitetaan perusteista. Treenit aloitetaan helpoilla piiloilla ja ensin totutellaan olosuhteisiin. Koiran säänkestävyys ja kyky liikkua lumessa ovat tärkeitä ominaisuuksia: sen paremmin pieni ja lyhytkarvainen kuin kovin raskasrakenteinen koira eivät ole parhaimmillaan lumietsinnässä.

Sari Kumpuniemen mukaan lumietsinnässä on paljon samoja elementtejä kuin raunioetsinnän harjoittelussa. Myös toive siitä, että koirien käytölle ei ole tarvetta, on yhdistävä tekijä.
– Lumessakin koira ilmaisee vahvinta hajua. Koiria kannustetaan kaivamaan kohtaa, johon kadonnut on hautautunut. Kaivaminen myös vahvistaa hajua, kun lunta saadaan pois ihmisen päältä. Kaivamisen harjoittelu aloitetaan kevyillä lohkareilla, jotka koira saa siirrettyä pois lumiluolan edestä.

Lumietsintä edellyttää sopivia ominaisuuksia myös ihmiseltä. Ohjaajan maastokelpoisuus on erittäin tärkeää, koska hänen tulee pystyä osoittamaan tarkasti koiran ilmaisema paikka. Maalihenkilölle lumi voi olla hyvin ahdistava elementti, sillä lumen paino päällä tuntuu. Lumi kuitenkin läpäisee yllättävän paljon valoa, eivätkä lumikasoissa olevat piilot ole päiväsaikaan pimeitä. Lumi myös toimii hyvänä eristeenä, joten piilot ovat kohtuullisen lämpimiä.

– Lumiluola on maalihenkilölle mukavin ja turvallisin piilo. Harjoittelussa radioyhteys on todella tärkeä ja maalihenkilöistä on pidettävä huolta, Sari Kumpuniemi muistuttaa. – Pitää olla pelisilmää sille, mikä harjoittelussa on turvallista ja miten sitä voidaan aluksi koiralle helpottaa.

Video: Pelastuskoirasta hyötyä lumivyöryyn hautautuneen etsinnässä

Näyttö todelliseen tarpeeseen

Keväällä 2016 pidettiin lumietsintäpaneeli Kuusamossa. Lumipelastamisen työryhmän työ oli tyssännyt koemuotoon: mitä tarpeita kokeelle on ja miten sen kanssa edetään? Mallia haettiin Keski-Euroopasta, Ruotsista ja Norjasta, joissa kaikissa on oma testirakenne. Työryhmä halusi lisätä ymmärrystään siitä, miksi asiat on päädytty tekemään näin. Uutta koemuotoa testattiin vuonna 2018 lumietsintäviikonlopussa Kuusamossa, mutta lopullinen muoto jäi vielä ilmaan.

Lumipelastamisen työryhmä suunnitteli lumipelastamisen näytön valmiiksi vuoden 2019 aikana. Malleina olivat tunnistusetsinnän ja meripelastamisen näyttöohjeet sekä itse näytön taustalla kansainväliset lumipelastamisen kokeet. Näyttöön kuuluu ohjaajan lumivyöryosaamisen testi, siirtyminen moottorikelkan tai muun ajoneuvon kyydissä näyttöalueelle sekä etsintä lumen alta. Näyttöohje on luettavissa Pelastuskoiraliiton kotisivuilla.

Saadakseen lumietsinnän hälytyskelpoisuuden koiranohjaajan tulee suorittaa vähintään FINLAV:n peruskoulutus, joka on 8 tunnin laajuinen lumipelastamisen kurssi. Tämä voidaan tilata esimerkiksi Pelastuskoiraliiton oman lumietsintäkoulutuksen yhteyteen. Kurssi tulee suorittaa ennen näyttöön osallistumista. Koirakko voi antaa lumipelastamisen näytön jo ennen viranomaistarkastuksen suorittamista, mutta hälytyskelpoisuuden saa vasta, kun myös VIRTA on suoritettu.

– Lapissa on pelastuslaitoksen hälytysryhmiä, jotka ovat erikoistuneet vain lumietsintään, Sari Kumpuniemi kertoo. – Tarkoitus on, että näytöt järjestetään oikeaan tarpeeseen.

Näytön vastaanottajia ja kouluttajia koulutetaan keväällä

Lumipelastamisen työryhmän urakan seuraava vaihe on näytön vastaanottajien koulutus sekä kouluttajien koulutus työryhmän tekemän materiaalin pohjalta. Materiaali on myös vapaasti käytettävissä Pelastuskoiraliiton verkkosivuilla. Liiton edustajan lisäksi näyttöä voi olla vastaanottamassa FINLAV:n edustaja.

– Tavoite on saada järjestettyä ensimmäiset näytöt alkavan talven aikana, Sari Kumpuniemi sanoo. – Pyrimme saamaan näyttöön useamman koirakon, koska järjestelyissä on paljon työtä. Esimerkiksi lumiluolat pitää kaivaa edellisenä päivänä.

Todennäköisesti lumivyöryjen määrä kasvaa myös Suomessa ilmaston lämpenemisen seurauksena. Samaan aikaan myös lumivyöryalueella liikkuvien henkilöiden määrä kasvaa. Tarvetta lumietsinnän osaaville koirakoille siis on, ja olisi tärkeää saada katettua lumivyöryalue mahdollisimman laajalti hälytettävillä koirakoilla.
– Koira on vertailussa todella hyvä etsintäväline, mutta todennäköisyys sille, että koirakko ehtii paikalle ajoissa voi olla pieni.

Etsintätyöskentelyn lisäksi yksi pelastuskoirakokeissa testattava asia on koiran hallittavuus. Kuten kaikkia pelastuskoiran taitoja myös hallittavuutta kouluttaessa tulisi pitää mielessä tosielämä: hallittavuus ei ole vain kokeita varten harjoiteltava asia. Koiran hyvä hallittavuus parantaa sekä koiran että ympäristön turvallisuutta ja mahdollistaa sujuvan työskentelyn etsinnässä.

Hallittavuusharjoittelu on paitsi turvallisuusasia myös erinomainen tapa kehittää koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Etsinnässä koirakko työskentelee tiiminä, ja kummallakin osapuolella on oma vastuualueensa: siinä missä koira on hajujen paikallistamisen ja seuraamisen asiantuntija, on ohjaajan vastuulla etsinnän tehokkuus ja turvallisuus. Etsinnän taktisen osaamisen lisäksi ohjaaja vaikuttaa siihen parhaiten kouluttamalla koiralleen hyvän ohjattavuuden ja hallittavuuden.

Pelastuskoiraliiton koesääntöjen mukaisesti koiran hallittavuus testataan jokaisen kokeen yhteydessä. Testattavia asioita ovat siirtyminen, odottaminen ja pysäyttäminen sekä luoksetulo. Hallittavuus on yksi osa koekokonaisuutta. Viranomaistarkastuksessa ei ole erillistä hallittavuusosiota, mutta koiran hallittavuutta kyllä arvioidaan etsinnän aikana.

A Siirtyminen

Ohjaaja ja koira siirtyvät koealueelle vähintään 50 metrin matkan niin, että koira kulkee hallitusti ohjaajan mukana.

Mitä tarkoittaa ”hallitusti”? Tuleeko koiran pitää katsekontaktia ohjaajaan? Kuinka kaukana ohjaajasta koira voi kulkea?

Siirtymistä tai ohjaajan seuraamista kouluttaessaan lopullisena tavoitteena voisi pitää sitä, että ohjaaja pystyy kävelemään rauhallisesti eteenpäin ja keskittymään maastoon tarkkailematta jatkuvasti sitä, kulkeeko koira mukana. Etsinnän aikana voidaan tehdä lyhyitä siirtymiä esimerkiksi tien yli tai autolta etsintäalueen reunaan, ja ohjaajan on joskus tarpeellista vaihtaa jokunen sana kartturin kanssa matkalla. Tällaisia tilanteita voi luonnollisesti ennakoida kytkemällä koiran taluttimeen, mutta yllätyksiä voi tulla eteen aina – ehkä talutin unohtui autoon tai sen lukko hajosi.

Koesäännöt eivät määrittele tarkkoja vaatimuksia sille, millä tavoin koiran tulee seurata ohjaajaa siirtymän aikana. On kuitenkin hyvä muistaa, että selkeät kriteerit edistävät koiran oppimista. Ohjaajan on tärkeää miettiä, miten hän haluaa kouluttaa siirtymisen omalle koiralleen: kummalla puolella ohjaajaa koira kulkee, tuleeko sen katsoa ihmistä ja mikä on etäisyys ohjaajasta. Kun nämä asiat on päättänyt, voi koiran opettaa toimimaan vaatimustensa mukaisesti.

B Odottaminen

Koealueelle tultaessa ohjaaja jättää testaajan pyynnöstä koiran paikalleen odottamaan. Koiran asento on vapaa. Koira ei saa äännellä häiritsevästi. Ohjaaja siirtyy testaajan luo (n. 10 m) keskustelemaan kokeen suorittamisesta ja palaa koiran luo testaajan annettua siihen luvan (n. 3 min. kuluttua).

Mitä jos koira lähtee liikkeelle? Mitä tarkoittaa ”häiritsevä ääntely”?

Rauhalliselle ja ennen kaikkea varmalle paikallaololle on etsinnässä käyttöä monenlaisissa tilanteissa. Ensimmäiset suunnitelmat etsintätaktiikan suhteen tehdään tavallisesti siten, että koira odottaa vielä autossa, mutta joskus suunnitelmaa on muutettava kesken etsinnän tai etsintäalueen laidalle saavuttaessa. Ohjaajan on huomattavasti helpompi keskittyä etsintätaktiikan miettimiseen, jos hänen ei tarvitse huolehtia koiran tekemisistä. Kytkettynä oleva koirakin voi häiritä ohjaajan keskittymistä, jos koira on levoton. Jos taas koira saa puuhastella omiaan, esimerkiksi jatkaa etsintää suunnittelun aikana, voi ohjaajalta jäädä jokin oleellinen reaktio huomaamatta.

Kadonneen löytyessä on koira saatava helposti sivuun ja pysymään pois esimerkiksi ensiavun antamisen tieltä. Rauhallisesti odottava koira ei vie ohjaajansa huomiota pois kadonneesta, josta huolehtiminen on sekä kartturin että koiranohjaajan tärkein tehtävä.

Koiran voi opettaa odottamaan paikallaan makuulla, istuen tai seisten. Odottamiseen pätee sama totuus kuin seuraamisen opettamiseen: mitä selkeämmät ohjaajan vaatimukset ovat koiralle, sitä varmemmin se oppii. Mitä enemmän koira tottuu harjoitustilanteissa vaihtamaan asentoa ja liikkumaan, sitä todennäköisemmin lähtee liikkeelle myös koe- tai tositilanteessa. Alusta asti olisi tärkeää suunnitella harjoittelu siten, että koiraa päästään palkitsemaan siitä, että se pysyy samassa asennossa koko odotusajan. 

C Pysäyttäminen

Testaaja pyytää ohjaajaa joko pysäyttämään koiran tai kutsumaan sen luokseen maastosuorituksen aikana.

Pitääkö koiran kääntyä tai pysähtyä heti? Kuinka monta kertaa saa käskeä?

Ohjaajalla voi puuttua etsinnän aikana koiran työskentelyyn monin tavoin ohjaamalla. Suurimmalle osalle koirista vaikein tilanne on etsinnän keskeyttäminen pysäytyskäskyllä tai luoksetulokutsulla. Etsintäalueita pyritään yleensä rajaamaan luonnollisiin rajoihin, ja hyvin usein se tarkoittaa alueen rajautumista tiehen ainakin jostakin suunnasta. Toimivat luoksetulot ja pysäytykset ovat siis turvallisuuden kannalta erittäin tärkeitä: ohjaaja voi estää koiraa juoksemasta tien yli – tai palaamasta sen yli takaisin alueelle ilman valvontaa.

Jälkityöskentelyn yhteydessä pysäyttämiselle on käyttöä ainakin siinä vaiheessa, kun partio ilmoittaa koiran löytämästä jäljestä etsinnän johtoon tai jos jälki vie pois partion etsintäalueelta. Liinan päässä kulkevalle ohjaajalle toimiva pysäytys on myös turvallisuuskysymys. Hankalassa maastossa koira liikkuu huomattavasti ohjaajaa näppärämmin, ja jottei jäljestävä koira katoa näköpiiristä, on sen odotettava pyynnöstä perässä kompuroivia ihmisiä.

Yhteistyö osaksi arkea

Hallittavuuden eri tehtävät ovat taitoja, joiden toimittava kaikenlaisissa etsintäympäristöissä. Siksi niitä kannattaa myös harjoitella monipuolisesti eri paikoissa. Koiran osaamistason mukaisia hallittavuustreenejä voi tehdä helposti kaikkialla, mihin koira kulkee mukana. Aina ei tarvitse irrottaa talutinta tai mennä kauas koirasta sen istuessa paikoillaan – tärkeintä on rakentaa vahva pohja sille, että koira reagoi ohjaajan antamiin käskyihin ympäristöstä ja häiriöistä huolimatta. Jos taas harjoittelee itsekseen rauhallisissa ympäristöissä esimerkiksi päivittäisen lenkin yhteydessä, voi tehtävän vaikeustasoa nostaa helposti tekemällä häiriöitä itse. Kuten etsintätyöskentelyssä myös hallittavuusharjoittelussa perusta rakentuu palkkioille eli motivaatiolle tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa.

Koira on tehokas etsinnän apu myös vesillä

Pelastuskoiraliiton edustajana näyttökoeohjetta suunnitelleessa työryhmässä oli aliperämies Reija Stenbäck, joka harrastaa meripelastusta Espoon meripelastajissa ja pelastuskoiratoimintaa Espoonseudun pelastusalan yhdistyksessä.

– Monihan ajattelee, että nykytekniikalla paikannus tapahtuu hyvinkin helposti, joten miksi pitäisi etsiä koiran kanssa, toteaa Reija Stenbäck. – On toki mahdollista, että paikannusväline lakkaa toimimasta, esimerkiksi tippuu syvyyksiin, ja silloin ”vanhat konstit” on otettava käyttöön. Kun etsintää tehdään hajumaailmaltaan häiriöttömässä ympäristössä, koiran nenä voittaa tähystäjän helposti. Toisenlaisessa ympäristössä koiran työskentely voi mennä liian vaativaksi, joten ihmisen tekemä tähystäminen veneestä saattaa olla järkevämpää.

Keski-Suomen Pelastuskoirat ry on harjoitellut veneestä käsin työskentelyä yhteistyössä oman alueensa järvipelastusyhdistysten kanssa jo useamman vuoden muutamia kertoja kesäkauden aikana. Pelastusvene Jämsän päällikkö Erik Naarajärven mukaan Jämsän järvipelastajien kokemukset koiratoiminnasta ovat myönteisiä isomman yhteisen harjoituksen pohjalta. Alusvastaava Ville Näkki Korpilahden järvipelastajista pitää koiran tuomaa lisäarvoa työskentelyssä hyvin tärkeänä.
– Isojenkin saarien tarkistus on nopeampaa koiran kanssa ja etsintäajat ovat selvästi lyhyempiä. Joka paikkaan ei pääse veneellä, ja silloin koiran avulla aluetta voidaan tarkastaa hieman kauempaa. Yhdistysten toiminta-alueet ovat laajoja, joten työskentelyä nopeuttavasta avusta on pelkkää hyötyä.

Näkillä on paljon hyviä kokemuksia harjoituksista KesPekin koiranohjaajien kanssa. Koirien työskentelyn seuraaminen on mielenkiintoista, ja yhteistyö toisen toimijan kanssa tuo uutta pontta miehistön omaan harjoitteluun. Koska harjoittelua tehdään ulkoilmassa, eivät koira-allergikotkaan ole kärsineet yhteistreeneistä.
– Olemme oppineet harjoituksista paljon esimerkiksi siitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen, mihin koira kannatta aluksessa sijoittaa ja missä koiran on hyvä työskennellä. Joissakin kohdin pyörivät ilmavirtaukset ja pakokaasut häiritsevät työskentelyä. Lisäksi olemme oppineet käyttämään koiraa tehokkaammin eli saaneet kokemusta siitä, missä vaiheessa koiran kanssa työskentely kannattaa aloittaa. 

Perustat kuntoon

Etsinnän tekeminen aluksesta käsin on erikoistaito, joten ennen harjoittelun aloittamista koiran tulisi jo osata tehdä ilmavainuista etsintää. Aluksen ei ole läheskään aina mahdollista rantautua juuri parhaan hajuvanan kohdalla, joten koira ei saisi luovuttaa, vaikka ei heti pääsekään lähtemään kadonneen luokse. Koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö on tärkeää paitsi etsintätyöskentelyn luotettavuuden myös kaikkien aluksessa olevien turvallisuuden kannalta.

Aluksessa työskentely edellyttää koiralta ääni- ja alustavarmuutta. On tärkeää, että koira tuntee olonsa varmaksi ennen etsintäharjoittelun aloittamista, sillä vain silloin työskentelykin on luotettavaa. Siirtymät veneellä varsinaiselle etsintäalueelle voivat joskus olla pitkiäkin, joten koiran on kyettävä odottamaan aluksessa rauhallisesti. Sopivassa mielentilassa oleva ja rauhallisesti työskentelevä koira jaksaa myös työskennellä tarkasti ja pitkään.

Turvallisuus on työskentelyn A ja O

Meri- tai järvipelastuksessa näytön voi antaa Vapepa-hälytyskoirakolle vaaditut Suomen Palveluskoiraliiton tai Suomen Pelastuskoiraliiton kokeet, mutta jonka ei ole tarvinnut suorittaa VIRTA-käyttöönottotarkastusta. Lisäksi vaaditaan, että koiranohjaaja on suorittanut Suomen Meripelastusseuran koulutusjärjestelmän mukaisen harjoittelijakoulutuksen ja saanut alusperehdytyksen.

– Harjoittelijakoulutuksen aikana saa sellaiset tiedot ja taidot, joiden avulla voi toimia turvallisesti ja itsenäisesti aluksella, kertoo Reija Stenbäck. – Koulutukseen kuuluu turvallisuuskoulutusta, hätätilanteissa toimimisen harjoittelua, merimiestaitoja, viestintää ja etsintätehtäviä. Samalla pääsee tutustumaan pelastusaseman miehistöön ja aluksiin.

– Asianmukaiset turvavälineet kuten pelastusliivit ja turvallinen liikkuminen aluksella ovat harjoittelun perusta, toteaa Ville Näkki. – Jokaisen on tiedettävä, miten aluksessa liikutaan ja miten ja mistä koirakko voi nousta kyytiin tai poistua. Käskyjä on noudatettava, sillä esimerkiksi liian aikainen poistuminen aluksesta rannassa voi aiheuttaa vaaratilanteen. Koira saattaa liukastua veneen alle tai sotkeutua kasvillisuuteen.

Fyysisen turvallisuuden lisäksi Ville Näkki korostaa psyykkisen turvallisuuden ja vuorovaikutuksen tärkeyttä koiranohjaajan ja aluksen miehistön välillä.
– Turvallisuudentunne on todella tärkeää aluksessa työskentelyn kannalta. Veneessä oleminen ei välttämättä ole tuttua koiranohjaajalle, ja on tärkeää, että pystyy rentoutumaan ja tarkkailemaan koiran työskentelyä. Aluksi miehistön jäsenet saattavat huomata koiran reaktiot hajuihin jopa ohjaajaa paremmin.

Avainasemassa yhteistyö

Suomen Meripelastusseura on valtakunnallinen sateenvarjo, joka kerää alleen paikallisesti toimivat meripelastus- ja järvipelastusyhdistykset. Stenbäck korostaa, että tällä hetkellä jokaisen toiminnasta kiinnostuneen pelastuskoirayhdistyksen on tärkeää miettiä sitä, millä tavoin koiratoiminta olisi mahdollista yhteistyössä meri- tai järvipelastusseuran kanssa.
– Jos paikallisesti päästään neuvotteluyhteyteen koiratoimijoiden ja meri- ja järvipelastusyhdistyksen kanssa ja löytyy yhteinen intressi koiratoiminnan yhdistämisestä, on harrastaminen mahdollista kaikkialla maassa.

Meripelastusalustuksella toimiessaan koiranohjaajan tulisi vakuutusturvan vuoksi olla paitsi oman koirayhdistyksensä myös jonkin meri- tai järvipelastusyhdistyksen jäsen. Myös harjoittelijastatuksen saaminen edellyttää yhdistyksen jäsenyyttä.
– En pidä kahden jäsenmaksun maksamista ongelmana, sillä harjoittelusta syntyvät kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin koiranohjaajan jäsenyyskulut, toteaa Stenbäck.

Näyttökokeen vastaanottajien koulutus on suunniteltu tehtäväksi vuoden 2020 aikana järjestöjen yhteistyönä. Koulutukseen kuuluu mm. etsintäsuunnitelmakoulutusta sekä veneilyn yleistä sää- ja olosuhdeoppia. Näytön vastaanottajat ovat Pelastuskoiraliiton testaajia tai Palveluskoiraliiton tuomareita, ja aluksi koulutusta tehdään maltillisesti eli vastaanottajia koulutetaan vain muutamia. Näytön vastaanottajalla tulee olla pohjakoulutuksena meripelastusseuran harjoittelijakoulutus ja kokemusta koirien käytöstä veneessä ja etsintätaktiikoista. Koulutukseen liittyvät edellytykset vahvistetaan joulukuun aikana.

Uudet koesäännöt ovat syntyneet niitä varten perustetun työryhmän keskusteluiden ja suunnitelmien tuloksena. Suurin osa ehdotuksista ja ideoista on tullut suoraan kentältä harrastajien keskuudesta.

– Viranomaisvaatimus kahdesta lajista määrittelee omalta osaltaan sen taitotason, johon liiton ja harrastajien tulee vastata, kertoo työryhmässä mukana ollut Miia Halonen. – Ajatuksena oli päivittää sääntöjä niin, että ne tukevat harrastajakoirakoiden laatutason nousua ja vaatimusten vaikutukset olisivat rakenteellisesti, eli järjestelyt huomioon ottaen, mahdollisimman pienet.

Varsinainen koemäärä on pyritty pitämään jatkossakin samalla tasolla. – Kokeiden järjestämisestä vastaavat vapaaehtoistahot, harrastajat ja jäsenyhdistykset, ovat kuitenkin samoja henkilöitä, jotka itse treenaavat ja osallistuvat kokeisiin. Pohdimme, miten voisimme sääntöuudistuksen avulla tukea harrastustoimintaa niin, ettei työmäärä kasva kohtuuttomaksi ja yhdistysten resurssit riittävät jatkossakin kokeiden järjestämiseen.

– Työryhmään saatiin toimijoita mukaan kattavasti eri jäsenyhdistyksistä koko Suomen alueelta ja välimatkoista huolimatta olemme päässeet työstämään muutoksia useaan otteeseen sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa että internetin välityksellä.

Konkreettisia muutoksia lajeittain

Maastokokeissa suoritusten määrä pysyy samana, mutta ne jakautuvat eri tavoin. Aiemmin kaksiosainen loppukoe haussa ja jäljessä muuttuu jatkossa yksiosaiseksi. Koirakoiden tulee suorittaa molempien lajien peruskokeen lisäksi vähintään toisesta lajista loppukoe, joka vastaa aiempaa pimeän osuuden suoritusta. Näin pystytään parhaiten varmentamaan koirakon osaaminen hälytysryhmätehtävien vaatimuksista käsin.

– Työryhmässä on mukana kouluttajia ja testaajia joka lajista. Tarkastelimme sääntöjä myös siitä näkökulmasta, että mitä osaamista mitataan ja onko osaamisalueiden suhteen turhia päällekkäisyyksiä eri kokeissa mitattuina? Esimerkiksi aiemmin jälkikokeessa on ollut vaatimuksena löytää maalimies, koska on haluttu testata koiran käyttäytymistä vieraan ihmisen kanssa. Nykyisellään sama asia tulee testattua jo hakukokeen puolella, joten esine jäljen päässä riittää. Tämä mahdollistaa sen, että aikataulut eivät veny kohtuuttomasti ja jäljen tekijä ehtii tarvittaessa tekemään saman päivän aikana useamman jäljen. Muutos toivottavasti myös rohkaisee uusia jäljen tekijöitä, kentältä kun on tullut viestiä, että monet ovat jännittäneet koejäljen tekemistä.

Uusien säännösten mukaan jälki sijoitetaan VIRTA-tarkastuksen mukaisesti myös peruskokeessa maaston niin, että jälki lähtee janalta ja koiran pitää valita jäljen oikea suunta.

– Tämä toimintamalli kannustaa ihmisiä opettelemaan oman koiran lukutaitoa. Jatkossa ohjaaja on ainakin kerran koetilanteessa todistetusti tulkinnut koiran jäljen nostoa oikein. Tämä muutos haluttiin peruskokeeseen, koska kyseinen tilanne tulee varmasti eteen kaikille, oli päälaji kumpi tahansa. Pitää muistaa, että kokeita ei tehdä kokeiden vuoksi, vaan niissä testataan sitä, millä tasolla koiran ja ohjaajan yhteistyö todellisuudessa on.

Myös jälkikokeiden pituuksia on muutettu. Peruskokeessa jäljen pituutta tiputettiin 1000 metristä 700 metriin ja loppukokeessa 2000 metristä 1500 metriin. Suoritusaika pysyy molemmissa samana.

– Aiemmin aika on käynyt kortille monessa kokeessa. Muutoksella halutaan antaa koirakoille mahdollisuus täsmälliseen ja tarkkaan työskentelyyn ilman, että suoritus menee pilalle liiallisen kiireen vuoksi.

Matkojen lyhentäminen helpottaa koejärjestelyjä erityisesti eteläisessä Suomessa, jossa riittävän kokoisten koealueiden löytäminen on ollut toisinaan haastavaa. Esimerkiksi kaupunki- ja taajamaalueilla on enemmän harhajälkiä ja koira joutuu tekemään tarkemmin ja hitaammin töitä oikean jäljen löytääkseen.

Hakukokeen osalta selkein muutos on se, että aiemman kolmen sijaan peruskokeessa on vain kaksi maalihenkilöä. Muutos keventää koejärjestelyjä yhden ihmisen työpanoksen verran.

– Koesuorituksia tehdään usein samalla pienellä porukalla, ja tarvittavien toimihenkilöiden löytäminen on ollut erityisesti pienempien yhdistysten haasteena.

Rauniopuolella näkyvin muutos on soveltuvuuskokeesta poistettu säädös suorituksen vanhenemisesta.

– Kun koiran on kerran katsottu olevan soveltuva rauniokokeeseen, niin tuskin sen tilanne siitä radikaalisti muuttuu. Jatkossa koirakon ei tarvitse kiirehtiä uudestaan peruskokeeseen, vaikka koulutus- ja treenausolosuhteissa tapahtuisi hidastavia muutoksia, työryhmän jäsen Gabi Stubb selventää.

Uusissa säännöksissä on täsmennetty myös rauniokoesuoritusten kestoa ja suorituspaikkaa niin, että jatkossa soveltuvuuskoe ja peruskoe voidaan suorittaa muuallakin kuin perinteisillä raunioilla.

– Soveltuvuus- ja peruskokeen voi järjestää testaajan hyväksymällä aluella, joka vastaa raunioita eli esimerkiksi varikko- tai varastoalueella.

– Uudet koesäännökset aiheuttavat varmasti keskustelua, ja osa harrastajista tarvitsee enemmän aikaa niiden sulatteluun. Säännöt on aina jollain tavalla kompromisseja ja uusia koesääntömuutoksia on pyritty pohtimaan joka kantilta niin, että ne parhaiten palvelevat kokonaisuutta sekä lajin harrastajien, koejärjestäjien että viranomaisvaatimusten ja yhteiskunnallisesti merkittävän pelastuskoiratoiminnan näkökulmasta, Halonen ja Stubb toteavat.