Vesistöetsintäleiri Paraisilla

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

Teksti: Katja Nortunen-Illman

Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry järjesti viime elokuussa toista kertaa vesistöetsintäleirin. Ensimmäistä kertaa vesistöetsintää harjoiteltiin leirimuotoisesti vuosi sitten ja saadun palautteen perusteella päätettiin leiristä tehdä vuotuinen. Vaikka pääosa Varsinais-Suomen alueen hälytyksistä suuntautuu kuivalle maalle, on koirakoiden vesistöetsintäosaaminen rannikolla enemmän kuin suotavaa.

Leirille osallistui seitsemän koirakkoa, kaksi koiratonta maalimiestä sekä ylimääräinen venekuski ja tietenkin leirikokki. Pääsyvaatimuksina koirakoilla oli ohjaajan kuuluminen hälytysryhmään, koiralla peruskoe haussa tai raunioilla sekä koirakon viihtyminen veneessä, jotta työskentely on mahdollista. Leiriläiset noudettiin tukikohtana olleeseen saareen lauantaiaamuna klo 9 ja majoituspaikkojen jaon jälkeen aloitettiin heti alustuksella siitä, mitä ja miten kahden päivän aikana on tarkoitus treenata. Osa leiriläisistä oli mukana myös viime vuonna, joten idea oli suurimmalle osalle tuttu. Tarkoituksena oli siis opettaa ja vahvistaa koirien kykyä havaita veneestä käsin kohdehaju, jonka ilmavirta kuljettaa luodolta tai saaresta sekä ohjaajien kykyä oppia lukemaan koirien reaktioita, jotta mahdollinen rantautuminen voitaisiin tehdä mahdollisimman lähelle kohdetta.

Novascotiannoutaja Lara

Veneestä rantaan

Lauantain ensimmäinen treenikierros aloitettiin sijoittamalla pitkulaisen luodon molempiin päihin maalimies. Koska tavoite on, että koirat käyttävät nenäänsä silmien sijaan, saivat maalimiehet makoilla luodoilla kallionkoloissa tai ruovikon seassa, usein vielä pressulla peitettynä. Ensimmäisillä treenikierroksilla pyrittiin siihen, että reagoidessaan ilmavirran tuomaan hajuvanaan koira saisi mahdollisimman nopeasti palkkion toiminnastaan. Käytännössä siis selkeän reaktion jälkeen rantauduttiin mahdollisimman nopeasti hajulinjassa, jotta koira pääsi hakemaan palkkion maalimieheltä. Alkuharjoitus toteutettiin niin, että veneen kulkiessa sivusuunnassa niin sanotussa hajukolmiossa tuuli kantoi maalimiesten hajun melko paljaan luodon yli selvästi koirien haistettavaksi.

Treenikierrokset toteutettiin kahdella veneellä niin, että edellisen koirakon saatua tehtävän suoritettua, oli seuraava venekunta jo odottamassa vuoroaan. Maalimiesten tehtäväksi jäi pysyä selvillä siitä, mikä palkka on kenenkin sekä maalimiesvuorojen vaihtuessa muistaa hypätä jo edellisen koirakon veneeseen vaihtoa suorittamaan. Kun ensikertalaiset olivat saaneet kiinni ideasta ja jo aiemmin treenanneet muistaneet, mistä tässä touhussa on kyse, ryhdyttiin nostamaan vaikeustasoa.

Kartalle on käyttöä aina.

Seuraavaksi maalimiehet siirrettiin pieneltä luodolta saaren rannalle. Tässä vaiheessa sääolosuhteet toivat vielä oman haasteensa, sillä tuuli tyyntyi ja vaihtoi suuntaa. Jotta koirilla edelleen oli mahdollisuus saada haju, täytyi koiranohjaajien käydä keskustelua myös venekuskien kanssa ajolinjoista ja toisaalta venekuskien kertoa, mistä veneellä on mahdollista kulkea ja mihin voidaan rantautua. Koirakon ja kuskin lisäksi veneessä oli aina myös kouluttaja tukemassa ja ohjeistamassa koiranohjaajaa. Kouluttamisesta vastasivat viime vuoden tapaan kaksi yhdistyksemme kouluttajaa, joilla on kokemusta vesistötyöskentelystä.

Eleiden tarkkailua

Toisena päivänä siirsimme tukikohdan aamupäivän ajaksi isompaan saareen, jonka rantalinjaa hyödyntäen saimme luotua koiranohjaajille lisähaastetta, kun etsintämatka piteni. Ensimmäinen maalimies oli alkumatkassa, mutta kauempana rannasta, kun taas toisen maalimiehen luo oli kuljettava pidempi matka rantaa myöten, koiran eleitä lukien ja hajubongaukseen luottaen. Tässä tarkkasilmäisyys ja koiranlukutaito korostuivat, sillä koirien tavat reagoida hajuun veneessä ollessaan vaihtelivat. Koiran halutaan ilmaisevan haju, mutta pysyvän rauhallisena, minkä vuoksi liiallinen kehuminen saattoi rohkaista koiraa esimerkiksi yrittämään veneestä hyppyä liian aikaisin. Rantautumislupa tuli kuitenkin aina viime kädessä venekuskilta, joten koirakon tuli malttaa mielensä. Suurin osa koirista reagoi hajuvanaan selkeällä kuonon, pään tai koko kehon liikkeellä, hajua ilmavirrassa seuraten. Ne saattoivat myös kurotella vedenpintaa kohti, sillä osa hajusta liikkuu veden mukana. Koirista muutaman reaktiot olivat todella vähäeleisiä, lähinnä kirsusta erotettavan haistelutahdin muutosta sen mukaan, oltiinko hajuvanalla vai ei. Rantauduttaessa kuitenkin näki selvästi, että koirat tiesivät, missä suunnassa kohde on.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira Hippu

Kahden päivän leirin aikana otettiin isoja harppauksia koirien ja ohjaajien taidoissa. Koirat oppivat nopeasti, mikä on pelin idea ja ohjaajat huomasivat muutoksia koiriensa käytöksessä. Lisäksi viikonlopun aikana opittiin taas lisää siitä, miten isoja eroja voi ilmavirtojen liikkeissä olla vesistöjen lähellä, kun pääosin on totuttu treenaamaan metsäisemmissä maastoissa ja tulkitsemaan ilmavirtoja maalla. Ensi vuoden leiriä odotellessa!

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vieritä ylös