Pelastuskoiraliitto ja Poliisihallitus ovat sopineet mahdollisuudesta kertoa hälytystehtävissä sattuneista tapahtumista ja onnistumisista pelastuskoiratoimintaan liittyen, mikäli poliisi on tiedottanut kyseisestä etsinnästä. Tehtävistä kerrotaan anonyymisti. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta pelastuskoiratoiminnasta sekä tuoda ajatuksia ja esimerkkejä koulutuksen näkökulmasta. Ensimmäisenä tutustumme noin 10 vuoden takaisen etsinnän tapahtumiin Keski-Suomessa. Nuoren katoaminen huomattiin aamulla kello 10. Hän oli itsetuhoinen ja oli ollut etsittävänä aiemminkin. Kuvissa olevat paikat, koirat ja ihmiset eivät liity tapahtumiin.
Ensimmäinen tehtävä
Pelastuskoirakko meni johtopaikalle alkuillasta. Katoamisesta oli kulunut tässä vaiheessa yli 10 tuntia. Nuoren matkapuhelin oli paikannettu 5–6 vuotta vanhalle hakkuuaukolle. Pari viranomaiskoirakkoa oli tehnyt hakkuulla etsintää ja myös helikopteri oli käynyt sen yläpuolella, mutta tuloksetta. Vuodenaika oli alkusyksyä ja päivällä oli vielä sen verran lämmin, että esimerkiksi lämpökameran avulla työskentely oli hankalaa. Hakkuu kasvoi koivikkoa ja vatukkoa, ja irti revityt kannot vaikeuttivat liikkumista. Alue oli hyvin vaikeakulkuinen myös koiralle.
Koirapartio sai tehtäväkseen tarkastaa alueen pohjoispuolella noin kilometrin päässä olevan pienen lammen rantaa. Lammen rannat olivat lähes kokonaan asuttuja, mutta hakkuuaukon puoleinen pää rannasta oli vapaana. Koirakko lähti tekemään etsintää rantaa pitkin. Koira työskenteli kytkettynä. Se löysi pian jäljen ja lähti ajamaan sitä kohti järveä. Ihmisetkin pystyivät selkeästi näkemään, että joku oli kävellyt heinikossa. Jälki meni suoraan järveen. Koirapartio ilmoitti siitä johtoon, ja Vapepan sukeltajat tulivat tekemään etsintää järvestä. Etsintä oli tulokseton.
Toinen tehtävä
Koirapartion seuraava etsintäalue oli hakkuuaukon vieressä oleva puustoinen, kostea alue, jossa oli korkea aluskasvillisuus. Alue oli melko suuri, ja etsinnän tavoitteena oli löytää nuoren kännykkä: koska etsintä hakkuuaukolla ei ollut tuottanut tulosta, paikannustietoon ei täysin luotettu. Koirapartio sai työskentelyaikaa noin tunnin, ja tämän jälkeen aluetta alettaisiin haravoida ketjuetsinnällä. Koira työskenteli tällä alueella vapaana, mutta korkean aluskasvillisuuden vuoksi ohjaajan oli vaikea seurata sen toimintaa. Kun alkoi tulla hämärä, koirakon työskentelyaika päättyi ja ketju lähti tekemään etsintää.
Koirapartio siirtyi hakkuuaukon reunalle odottamaan seuraavia ohjeita. Kartturi ryhtyi tupakalle, ja koiranohjaaja teki nopeasti tärkeän huomion: tupakansavu nousee 4–5 metriä suoraan ylös, jonka jälkeen ilmavirta tarttui siihen. Ilma hakkuuaukolla ei siis liikkunut nimeksikään sillä korkeudella, jolla koira tekee etsintää. Tämän perusteella ohjaaja teki alustavan suunnitelman siitä, miten heidän kannattaisi suorittaa etsintä hakkuuaukolla, jos johto osoittaisi sen heille etsintäalueeksi.
Kolmas tehtävä
Johdosta soitettiin. Nuoren matkapuhelimeen oli saatu yhteys, mutta hän ei vastaa puheeseen. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli taskupuhelu. Koiranohjaaja alkoi haukuttaa koiraa, ja johdosta ilmoitettiin haukun kuuluvan puhelimen kautta. Koirakko siirtyi kauemmas hakkuuaukon reunalta, ja kun haukkumisen ääni hävisi puhelusta, saatiin varmuus siitä, että puhelimen paikannus hakkuuaukolle oli oikea.
Koirapartio lähti kiertämään hakkuuaukon toiselle puolelle päästäkseen hyödyntämään vähäistä ilmavirtaa ohjaajan tekemän etsintäsuunnitelman mukaisesti. Liikkuminen oli todella hidasta pimeässä ja vaikeakulkuisessa maastossa. Etsinnän johto lähetti paikalle helikopterin, ja koirapartio opasti kopterin oikean hakkuuaukon yläpuolelle vilkuttamalla otsalampulla SOS-merkin. Helikopterin miehistö alkoi etsiä aluetta leijunnalla ilmasta käsin. Samaan aikaan koirapartio pääsi aloittamaan etsinnän maassa. Koira työskenteli vapaana, ja lähti hetken kuluttua hurjaa vauhtia hajun perään. Ohjaaja arveli, että koira oli saanut hajun viereisellä alueella olevasta etsintäketjusta. Koiraa ei kuitenkaan kuulunut takaisin, ja ohjaaja alkoi huolestua sen turvallisuudesta viereisten teiden ja asutuksen takia.
Kadonnut löytyy
Johdosta soitettiin ja annettiin koirapartion tehtäväksi edetä hakkuuaukolla siihen kohtaan, jota helikopteri valaisi parhaillaan. Koiranohjaaja ja kartturi juoksivat sen, mitä vaikeassa maastossa pystyivät. Lähestyessään helikopterin valokeilaa koiranohjaaja näki myös koiran, joka työsti edelleen hajua. Hän ymmärsi, että koira oli todennäköisesti saanut hajun alun perinkin siksi, että helikopteri aiheutti hakkuulle kunnon ilmavirtauksen.
Koirapartio löysi kadonneen nuoren maahan kaivautuneena kaadetun puun kannon jättämästä kuopasta. Hän oli vuorannut itsensä näkymättömiin sammaleella. Ainoastaan kenkä oli näkyvissä. Koirapartio nosti nuoren kuopasta. Hän oli sekava eikä puhunut, mutta ei selvästikään ollut mielissään siitä, että hänet löydettiin. Koiranohjaaja oli pyytänyt koiraa odottamaan kauempana, mutta koira ryömi sinnikkäästi kiinnostuneena vähä vähältä lähemmäs ja lopulta ohjaaja antoi sen tulla ajatuksenaan lämmittää paleltunutta nuorta. Koiran läheisyys sai nuoren havahtumaan, ja hän tarttui koiraan. Hän sai kerrottua ohjaajalle, mitä lääkkeitä oli syönyt. Nuorta hoitanut lääkäri kertoi myöhemmin, että hänen selviytymisensä oli vain parista tunnista kiinni. Etsinnän päätteeksi koirapartio vielä kantoi nuoren pois hakkuulta.
Mitä tästä opimme?
– Myös maastoetsintäkoiran on tärkeää tottua työskentelemään häiriöisessä ympäristössä. Helikopterin aiheuttama meteli on todella kova. On tärkeää, että koira on itsenäinen ja rohkea.
– Koirapartio ja muut etsijät vaikuttavat toistensa työskentelyyn tahattomasti. Viereisellä alueella olevat ihmisetsijät voivat häiritä koirakkoa – tai koiranohjaajan ajatuksia. Siksi etsijöiden alueiden sijoittelua on tärkeää miettiä tarkasti. Helikopterin tuleminen etsintäalueen yläpuolelle taas sai ilman tiheällä hakkuuaukolla liikkumaan niin paljon, että aiemmin tuloksettomasti tehty etsintä onnistui tällä kertaa.
– Koiranohjaajan on tärkeää ymmärtää, miten oma koira työskentelee, jotta koiran reaktiot voi tunnistaa hankalissakin olosuhteissa. Joskus on hyvä, että koira pysyy kaukana etsittävästä, mutta tässä tapauksesta koirasta oli hyötyä tilanteen laukaisemiseksi. Koiran psykologinen merkitys voi olla etsittävälle merkittävä, joten tällaistakin tilannetta voi harjoitella.
– Luovaa ongelmanratkaisua tarvitaan etsinnöissä myös koiranohjaajalta. Puhelimen sijainti varmistui, kun ohjaaja keksi, miten voi koiran kovan haukkuäänen avulla selvittää, ovatko he lähettyvillä.
