Muutostarpeet ovat tavallisia lähes aina toiminnanohjausjärjestelmien käyttöönoton jälkeen.
– Koeportaalin käyttöönotto oli valtava muutos Pelastuskoiraliiton kokeiden aiempaan ilmoittautumiskäytäntöön eli paperilomakkeisiin, työryhmän jäsen Marjo Brandes huomauttaa. – Suunnitteluvaiheessa ei aina osata kommunikoida riittävän hyvin sitä, millaista toiminnallisuutta järjestelmältä tarvitaan juuri kyseisessä tehtävässä ja miten eri rooleissa olevien käyttäjien tulisi pystyä sitä käyttämään.

Käyttöönottovaiheessa koeportaalia testattiin erilaisilla käyttäjän tekemillä toiminnoilla, mutta ei niin kattavasti, että kaikki mahdolliset virhetilanteet olisi löydetty. Lisäksi koeportaalia on käytetty myös tietoisesti väärin. Koeportaalityöryhmä korostaakin sitä, että on yhdistysten jäsenistön vastuulla käyttää koeportaalia käyttöohjeiden hengen mukaisesti.

– Koeportaaliin tulevissa muutoksissa on huomioitu jäsenistön toiveita, jotka tietysti ovat osin myös keskenään ristiriitaisia, työryhmän jäsen Martti Koponen toteaa. – Tavoitteena on kuitenkin käytössä olevilla resursseilla mahdollisimman hyvin palveleva järjestelmä.

Koeportaalin on rahoittanut Reijo Rautauoman säätiö. Koeportaalin ylläpitoa hoitaa Pelastuskoiraliiton vapaaehtoisista koostuva työryhmä, joten ongelmatilanteessa käyttäjä saa aina vastauksen pelastuskoiratoiminnan asiantuntijalta.

Tuplailmoittautuminen poistuu

Koepaikan vastaanottaminen useampaan kuin yhteen saman koelajin kokeeseen saman koiran kanssa on Pelastuskoiraliiton kokeisiin ilmoittautumisohjeen vastaista. Tähän asti koeportaalissa on ollut mahdollista ilmoittautua koepaikan saamisen jälkeen uusiin kokeisiin, vaikka muut aiemmat ilmoittautumiset ovatkin poistuneet yhden koepaikan varmistuessa. Jatkossa ilmoittautuminen saman koetyypin kokeisiin samalla koiralla ei ole mahdollista.

– Tuplailmoittautumisia kyllä tehdään, vaikka ongelma ei olekaan iso, sanoo Martti Koponen.

Yhdellä koiralla voi edelleen olla ilmoittautuminen eri koetyyppeihin, ja sama ohjaaja voi ilmoittautua samaan koetyyppiin yhtäaikaisesti eri koirien kanssa.

Sähköposti-ilmoitukset uusista kokeista

Koeportaalin käyttäjät ovat pitäneet hankalana sitä, että koepaikkaa etsiessään on seurattava koekalenterin päivittymistä jatkuvasti. Jatkossa itselleen voi tilata ilmoitukset koekalenteriin lisättävistä kokeista siitä koetyypistä, johon haluaa koepaikan: jos tavoitteena on saada koepaikka raunioiden loppukokeeseen, voi tilata itselleen ilmoituksen siitä, kun kalenteriin lisätään uusi raunioiden loppukoe.

– Jotta ilmoitukset toimivat oikein, yhdistyskäyttäjien tulee kokeita lisätessään käyttää valmiiksi luotuja labeleita eli koetyyppien luokkia eikä kirjoittaa omia, Marjo Brandes muistuttaa. – Viestit lähtevät labeleiden perusteella, ja jos ne ovat väärin, käyttäjät eivät saa ilmoituksia lisätyistä kokeista.

Ajastettu ilmoittautumisen alkaminen

Kokeeseen on tähän asti voinut ilmoittautua koeportaalissa heti, kun yhdistyskäyttäjä lisää kokeen koekalenteriin. Tämä on johtanut siihen, että yhdistyskäyttäjä on voinut kertoa esimerkiksi oman yhdistyksensä jäsenille, milloin kokeeseen voi ilmoittautua. Koska yhdistyskäyttäjän tulee hyväksyä osallistujat ilmoittautumisjärjestyksessä, asetelma ei ole tasapuolinen kaikille koepaikkaa etsiville. Tammikuun alusta alkaen kokeen ilmoittautumisen alkaminen määräytyy sen mukaan, kuinka paljon ennen koepäivää koe lisätään koekalenteriin.

– Jatkossa jokainen näkee koekalenterista, milloin ilmoittautuminen kokeeseen alkaa. Näin kaikilla on tasapuoliset lähtökohdat kokeisiin ilmoittautumiselle, Martti Koponen sanoo. – Alle kuukautta ennen koetta ilmoitetussa kokeessa alkamisaika on satunnainen, parin vuorokauden sisällä siitä, kun koe ilmoitetaan kalenteriin.

Yhdistyskäyttäjien olisi tärkeää vahvistaa kokeen osallistujat mahdollisimman nopeasti, jotta kokeisiin haluavien ei tarvitse ilmoittautua turhaan moniin kokeisiin ja toisaalta he tietävät saaneensa koepaikan. Jäsenyhdistyksiä rohkaistaan edelleen julkaisemaan myös syksyn kokeita jo alkuvuodesta.
– Koepäivien julkaiseminen ajoissa helpottaa sekä kokeiden järjestämistä ja kokeeseen osallistumisen suunnittelua, Marjo Brandes huomauttaa. – Tarkoitus on, että järjestelmä toimii joustavasti sekä silloin, kun kokeita halutaan suunnitella pidemmälle, että silloin, kun koe halutaan järjestää nopealla aikataululla.

Testaajien etuoikeus koepaikkaan

Vuonna 2026 kokeillaan käytäntöä, jossa Pelastuskoiraliiton testaajilla on etusijamahdollisuus yhteen koekäyntiin per koelaji kutakin koiraa kohden koeportaalin jonon ohi. Etusija toteutuu vain, jos se on kokeen järjestävän yhdistyksen puolesta mahdollista.

– Moni testaaja on myös Virta-tarkastaja, ja merkittävä osa heidän viikonlopuistaan kuluu kokeissa tai tarkastuksissa. Etenkin Pohjois-Suomessa testaajat ovat todella kiinni koejärjestelyissä, Martti Koponen toteaa. – Tarkoitus on mahdollistaa testaajalle eteneminen oman koiran koulutuksessa kaikesta testaamisesta huolimatta.

Etusija kokeeseen oman yhdistyksen jäsenille

Pelastuskoiraliiton kokeissa oli aiemmin käytäntö, että yhdistys voi järjestää kustakin koelajista vuosittain yhden kokeen, jossa on etusija omalle jäsenistölle. Edellytyksenä oli, että yhdistys on järjestänyt kyseisestä lajista kokeen aiemmin samana vuonna. Monesta yhdistyksestä tulleen toiveen perusteella tämä käytäntö palautetaan, mutta edellytyksenä on kaksi järjestettyä koetta kyseisestä lajista ennen etusijakoetta.

– Omien koirakoiden saaminen pelastuskoirapolulla eteenpäin on tietenkin motivoivaa, Martti Koponen toteaa. – Toiveena kuitenkin on, että myös etusijakokeisiin otetaan osallistujia muista yhdistyksistä, jos kokeeseen jää tilaa.

Yhteishenki on tärkeää kokeiden järjestämisessä yli yhdistysrajojen

Kuluneen kahden vuoden aikana Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksissä on oltu huolissaan siitä, että koirakoiden on vaikea saada koepaikkoja. Marjo Brandes ja Martti Koponen muistuttavat, että mitä enemmän kokeita on, sitä helpompaa niihin on päästä.

– Pelastuskoiratoiminnan ydin on hyvä yhteistyö ja verkostoituminen. Se on tärkeää kaikkien edistymiselle, Marjo Brandes sanoo. – Kun toimimme kaikille hyvästä tarkoituksesta käsin, siitä poikii edelleen lisää hyvää.

– Kannattaa ehdottomasti osallistua myös muiden kuin oman yhdistyksen järjestämiin kokeisiin, Martti Koponen kannustaa. – Niissä pääsee toimimaan vieraassa ympäristössä ja hakukokeessa koiralla on täysin vieraat maalihenkilöt. Sellaisista kokemuksista saa varmuutta sekä itselle että koiralle kohti tosietsintöjä.

Koeportaalin muutokset astuvat voimaan 2.1.2026.

– Kun aloitimme Espyssä ryhmäkatselmuksen suunnittelun, huomasin, että Pelastuskoiraliitolla ei ole turvallisuussuunnitelman pohjaa ja ohjeistusta isompien tapahtumien järjestämiseen, Marjo Paavilainen kertoo. – Vaikka ryhmäkatselmus on tapahtumana liiton suurin, se on kuitenkin sen verran pieni tapahtuma, että lakivaatimuksia turvallisuussuunnitelmalle ei ole. Ehdotin toiminnanjohtaja Mika Soiniselle ryhmäkatselmuksen tapahtumaturvallisuuden arviointia ja turvallisuussuunnitelmapohjan tekemistä opinnäytetyönä yhdessä toisen opiskelijan kanssa.

Väsymys on suurin riskitekijä

Opinnäytetyön aineisto koottiin eri tavoin: kyselyllä, havainnoimalla vuoden 2023 ryhmäkatselmusta ja käymällä läpi tapahtumasta annettua palautetta. Yksi selkeästi esille noussut teema kaikissa vaiheissa oli väsymys, jota viime vuoden ryhmäkatselmuksen teema tuki hyvin: siellä vietettiin 12 tuntia maastossa tehden myös rastien väliset siirtymät jalkaisin.

Marjo Paavilainen pitää kestävyyden testaamista tärkeänä osana ryhmäkatselmusta, vaikka tosietsinnät harvoin ovat niin pitkiä.
– Ihmisen oman havainnoinnin kannalta on tärkeää oppia huomaamaan, mikä on järkevää ja kannattaako etsintää vielä jatkaa. Väsyneenä ajatus ei enää kulje eikä toiminta ole turvallista. Ryhmäkatselmus on hyvä mahdollisuus myös harjoitella rajan tunnistamista ja sen myöntämistä, että nyt on parempi lopettaa. Väsyneenä toimiminen ei ole etsinnässäkään etsittävän edun mukaista.

Ryhmäkatselmuksissa kestävyyttä on testattu usein myös perjantain ja lauantain välisenä yönä olleella etsintätehtävällä, jolloin lauantain tehtäväpäivään lähdetään vähillä yöunilla. Kestävyyden testaaminen fyysisellä väsyttämisellä tai toisaalta univajeella ovat vaikutuksiltaan erilaisia.
– Kun ryhmäkatselmus alkaa yötehtävällä, on ollut mahdollista levätä muutama tunti välissä. Yleensä myös lauantai on paremmin tauotettu ja kun siirtymät tehdään autolla, on mahdollista huilata välissä. Viime vuoden ryhmäkatselmuksessa kerättiin hurjia askelmääriä ja osallistujien oli oikeasti huolehdittava levosta ja tankkauksesta itse. Vain pari koirakkoa jätti tehtäviä välistä, vaikka moni huomasi väsymyksen jo vaikuttavan suorituskykyyn.

Väsymys on yksi päiväsaikaan tapahtuvien liikenneonnettomuuksien riskitekijä, ja väsymyksen vuoksi heikentynyt ajokyky nousikin yhtenä tekijänä esille opinnäytetyötä varten tehdyssä kyselyssä. Marjo Paavilaisen mukaan ryhmäkatselmuksen järjestäjän on tärkeää huolehtia mahdollisuudesta lepäämiseen kotimatkaa edeltävänä iltana ja yönä, eli tapahtuman virallisen ohjelman on loputtava riittävän ajoissa, jotta osallistujat voivat halutessaan mennä nukkumaan.

Apua turvallisuussuunnitelman laadintaan

Ryhmäkatselmuksen tapahtumaturvallisuuden kartoituksen lopputuloksena syntyi turvallisuussuunnitelmapohja. Turvallisuussuunnitelman laatimisen tueksi tehtiin myös havaintoluettelo, joka auttaa hahmottamaan tapahtuman järjestämisessä huomioitavia asioita turvallisuuden kannalta. Myös väsymys on yhtenä kohtana havaintoluettelossa, ja se ohjaa järjestäjää ottamaan huomioon taukojen pitämisen mahdollisuudet etsintätehtävien ulkopuolella.

Haastatteluhetkellä Espy ei ollut vielä nimennyt ryhmäkatselmuksensa turvallisuussuunnitelmalle laatijaa.

– Olisi ihan hyvä, että joku muu yhdistyksessämme testaisi opinnäytetyössä tuottamamme ohjeen ja pohjan, Marjo Paavilainen toteaa. – Se kertoisi, kuinka hyvin lopputulos on sovellettavissa.

Koiran turvallisuus on ohjaajalle omaa tärkeämpi

Marjo Paavilainen on harrastanut pelastuskoiratoimintaa pitkään ja osallistunut niin kokeiden kuin erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Valtaosa opinnäytetyöprosessissa esiin tulleista asioista oli tuttuja tai ne olisi ollut helppo nimetä kokemuksen pohjalta. Yksi asia herätti kuitenkin ihmetystä: Miksi ihmiset pitävät koiran turvavälineistöä omaansa tärkeämpänä?

– Koiralle puetaan tossut, mutta oma kypärä voidaan jättää laittamatta, Marjo Paavilainen miettii. – Turvallisuusajattelua olisi syytä ottaa enemmän osaksi arkipäiväistä harjoittelua. Meidän on tärkeää oppia tekemään riskihavainnointia ja tunnistaa mahdolliset riskit. Esimerkiksi rakennusetsintätreeneissä pitäisi aina ennen harjoittelua käydä katsomassa mahdolliset riskipaikat, jotta ne eivät tule yllätyksenä kesken treenien.

SPeKL turvallisuussuunnitelman pohja
Opinnäytetyö: Suomen Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmuksen tapahtumaturvallisuus

Martti Koponen on jo pitkään hoitanut liiton koekalenteria ja koetulosten ylläpitoa.
– Järjestelmän ansiosta järjestävä yhdistys voi myös muokata kokeensa tietoja itse, Martti Koponen kertoo. – Käsin tehtävän työn väheneminen vähentää toki myös virheiden mahdollisuuksia.

Kukin Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistys nimeää koejärjestelmää varten kaksi yhdistyskäyttäjää, jotka huolehtivat kokeiden ilmoittamisesta koekalenteriin. Kokeeseen voi ilmoittautua heti, kun se on hyväksytty kalenteriin, mutta yhdistyskäyttäjän on hyväksyttävä ilmoittautuminen eli varmistettava kokelaan koepaikka.
– Yhdistyskäyttäjälle näkyvä ilmoittautumisten lista on anonyymi eli kokelaan nimen näkee vasta, kun hänen koepaikkansa on vahvistettu, Mikko Koljander selittää. – Ilmoittautumisista käy kyllä ilmi koetaso, eli jos kokeessa voi suorittaa sekä perus- että loppukokeita, voidaan ilmoittautumisista poimia tietty määrä kumpaakin.

Kokelas saa automaattiset sähköpostiviestit onnistuneesta ilmoittautumisesta ja erillisen viestin vahvistetusta koepaikasta. Sen jälkeen kokeen järjestävän yhdistyksen yhdistyskäyttäjä voi lähettää kokelaille järjestelmän kautta yhteisiä viestejä esimerkiksi kokeen aikataulusta.

Ilmoittautuminen kokeisiin

Kokeisiin ilmoittautumista varten harrastaja tarvitsee käyttäjätunnuksen. Sen hankinta onnistuu rekisteröitymällä käyttäjäksi koejärjestelmän kautta. Järjestelmään on tuotu koekäynnit vuosilta 2020–2023, joten jos harrastaja on käynyt pelastuskoirakokeissa tänä aikana, hänen tietonsa yhdistetään käyttäjätunnukseen rekisteröitymisen jälkeen. Kokeeseen ilmoittautuminen tehdään aina kirjautuneena.
– Koepaikan saamisesta tulee ilmoitus sähköpostitse sitten, kun kokeen järjestävä yhdistys on hyväksynyt ilmoittautumisen koeosuuteen, Mikko Koljander tähdentää. – Pelkkä ilmoittautuminen ei siis tarkoita koepaikkaa, vaan erillinen vahvistusviesti pitää aina odottaa.

Jotta kokeeseen voi ilmoittautua, tulee kokelaan syöttää järjestelmään myös koiran tiedot. Viimeisen neljän vuoden ajanjaksolta myös koirien tiedot on tuotu järjestelmään, ja ne yhdistetään ohjaajan tietoihin noin vuorokauden kuluessa rekisteröitymisestä, mutta uudet koirat jokainen lisää järjestelmään itse. Koiran tiedot lisätään järjestelmään vain kerran, ja sen jälkeen koiran kanssa voi ilmoittautua kokeisiin.

Kokelas voi ilmoittautua järjestelmässä useampaan saman lajin kokeeseen samanaikaisesti, esimerkiksi kolmen eri yhdistyksen järjestämään haku peruskokeeseen. Kun kokelaan ilmoittautuminen jonkin yhdistyksen järjestämään kokeeseen vahvistetaan, raukeavat muut kaksi ilmoittautumista. Kokelaalla voi siis olla ainoastaan yksi koepaikka yhdestä koelajista samalla koiralla. Eri koirien kanssa voi olla yhtä aikaa koepaikat samastakin lajista.

Arviointilomake sähköiseksi

Koetulosten ilmoittautuminen tehdään jatkossa mahdollisimman reaaliaikaisesti kokeessa järjestelmän kautta. Tulosten lähettämiseen tarvitaan verkkoyhteys, joten sen olisi hyvä toimia koepaikalla.
– Testaaja täyttää kokelaan arviointilomakkeen koejärjestelmän kautta. Kun arviointilomake tallennetaan, koetulos tallentuu järjestelmään ja arviointilomake lähtee kokelaalla sähköpostitse, Martti Koponen selittää. – Yhdistyksen ei siis tarvitse enää toimittaa tuloksia erikseen liittoon.

Ongelmatilanteissa aiemmin käytössä ollutta tulostettavaa arviointilomaketta voidaan edelleen käyttää palautteen antamiseen kokelaalle. Koepöytäkirjaa ei voi kuitenkaan enää toimittaa erikseen, vaan testaajan on tässä tapauksessa täytettävä arviointilomakkeet uudelleen järjestelmään tulosten tallentamista varten.

Keskeisimmät toimintatapojen muutokset:

• Paperilomakkeita ei tarvitse täyttää tai lähettää. Kokeeseen ilmoittaudutaan järjestelmän kautta ja arviointilomake täytetään siellä. Kokeista ei tehdä koontipöytäkirjoja.

• Koe tulee koekalenteriin heti, kun yhdistys on lisännyt sen järjestelmään. Liiton edustaja ei enää erikseen hyväksy kokeita kalenteriin.

• Kokeeseen voi ilmoittautua heti, kun koe on lisätty koekalenteriin. Kokelaalla voi olla vain yksi koepaikka kerrallaan kustakin koemuodosta samalla koiralla.

• Yhdistykset eivät enää voi järjestää etusija-kokeita omalle jäsenistölleen.

Näitä ja muita uuden järjestelmän toimintoja tarkastellaan koekauden 2024 aikana, jonka jälkeen voidaan tehdä muutoksia.

Kysymykset ja lisätiedot koejärjestelmästä: kokeet@pelastuskoiraliitto.fi

”Kiitos koeportaalin tekemisestä! Näyttää todella hyvältä uudistukselta ja vähentää paperien kanssa takkuamista koepaikalla. Luonnollisesti pieniä viilauksia joudutaan varmasti tekemään, kun käytön myötä tulee asioita vastaan, mutta näinhän se aina menee.” -SPeKL koetestaaja

”Pelastuskoiraliiton koeportaali projekti oli mukavaa vaihtelua tyypilliseen Odoo-käyttöönottoon verrattuna. Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin Odoo taipuu erilaisiin prosesseihin eikä rajoitu pelkästään perinteisiin toimintohin, jotka tyypillisesti liitetään toiminnanohjausjärjestelmiin. Työskentely Pelastuskoiraliiton projektitiimin kanssa sujui erinomaisesti, erityiskiitos Mikolle, joka hoiti projektipäällikön roolia asiakkaan päässä mallikkaasti. Parasta projektin aikana oli päästä katsomaan koetilannetta paikan päällä ja uskon, että Odoo tulee helpottamaan koetulosten kirjaamista sekä uusien koetapahtumien julkaisua merkittävästi!” – Elmeri Niemelä, SprintIT

Uskallan väittää, että jokainen pelastuskoiraharrastaja on samaa mieltä siitä, että valmiit hälykoirat tehdään yhdessä. Koiranohjaaja on toki vastuussa suunnittelusta, kouluttamisesta ja kilometrien kartuttamisesta, mutta hyväksytyn VIRTA-tuloksen saamisen taustalla on lukematon määrä tunteja, jolloin joku treenikaveri on omalla toiminnallaan vaikuttanut siihen, miten koira jatkossa käyttäytyy eli miten koulutus etenee.

Suomen Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksissä on yhdistysten itsensä valitsemat koulutusvastaavat, ja yksi liiton koulutuskoordinaatioryhmän tämän vuoden tehtävistä oli käydä koulutusvastaavien kanssa alueelliset etätapaamiset, jotka toteutettiin elo-syyskuun aikana. Neljässä keskustelutilaisuudessa oli mukana 24 koulutusvastaavaa eli hieman yli puolet liiton 41 koulutusvastaavasta. Keskustelujen runko pysyi samana: ensin katsaus ajankohtaisiin asioihin, minkä jälkeen koulutusvastaavat kertoivat omien yhdistystensä keinoista tukea virtaan tähtääviä koirakoita sekä mitä koulutusvastaavan toimenkuvaan missäkin yhdistyksessä kuuluu.

On hyvä muistaa, että liiton jäsenyhdistysten kenttä on hyvin monipuolinen. Treeniolosuhteet ja -maastot, välimatkat, yhdistysten koko ja moni muu tekijä vaikuttaa siihen, millaista arkea yhdistys elää. Oli kuitenkin jopa hieman yllättävää kuulla, miten samankaltaisia ratkaisuja yhdistyksissä on kehitetty koulutuspolkua tukemaan. Keskusteluista tehtiin yhteenveto, joka on lähetetty yhdistysten koulutusvastaaville. Onkin täysin suotavaa poimia yhteenvedosta toimintatapoja kokeiltavaksi ja keskusteltavaksi sekä herätellä tai aloittaa uusia yhteistyökuvioita muiden yhdistysten kesken.

Keskustelua, tasoryhmiä ja kokonaisvaltaista harjoittelua

Suunnitelmallisuus ja avoimuus nousi esiin kaikkien alueiden keskustelussa. Vaihtelua oli siinä, kuinka usein treenisuunnitelmista tai kausitavoitteista keskusteltiin, mutta yleisimmät olivat kerran tai kahdesti vuodessa. Tällöin käytiin läpi joko esimerkiksi pienryhmän, oman mentorin tai koulutustoimikunnan kanssa koirakon nykytilannetta ja seuraavia treenattavia osa-alueita sekä luotiin treenisuunnitelmaa tulevalle jaksolle. Treeneissä korostui myös ohjaajan toiminnan ja osaamisen painottaminen sekä henkinen jaksaminen niin etsintöjen, harjoittelun kuin kokeiden suhteen.

Mikäli yhdistyksen koko ja treenaajien lukumäärä sen mahdollistavat, on monessa yhdistyksessä tehty viikoittaisia pienryhmiä tason tai treenien teemojen mukaan. Viikkotreeneissä painottuu myös koirakon oma vastuu harjoittelustaan, vaikka apua ja neuvoja saa koulutusohjaajilta ja kokeneemmilta koiranohjaajilta. Viranomaistarkastukseen tähtääville koirakoille oli monessa yhdistyksessä perustettu oma treeniryhmänsä, jossa harjoittelussa painottuvat ohjaajan toiminta, pitkät etsinnät, erilaisten etsintäskenaarioiden harjoittelu sekä pienemmät täsmätreenit. 

Pitkien etsintöjen treenejä järjestettiin lähes kaikkien mukana olleiden koulutusvastaavien edustamista yhdistyksistä. Näissäkin suunnitelmallisuus oli mukana: pitkä etsintä ei tarkoita vain ajan kuluttamista maastossa, vaan harjoitusten tulee olla vaihtelevia, sisällöltään monipuolisia ja todellisia etsintöjä tukevia. Pitkien etsintöjen yhteydessä ohjaaja saa harjoitusta etsintätaktiikasta ja koiran käytöstä, niin sanotusti kerryttää kilometrejä ennen viranomaistarkastusta. Lähes kaikkien mukana olleiden yhdistysten toimintaan kuuluvat myös harjoitus- tai esivirrat, joiden koirakkokohtainen suoritettava määrä vaihteli yhdestä kolmeen. Vasta hyväksytyn harjoitusvirran jälkeen koirakko voi hakea hälytysryhmän puoltoa viranomaistarkastukseen. 

Koulutusvastaavien keskusteluissa korostui pyrkimys siihen, että viranomaistarkastukseen hakeutuva koirakko olisi jo valmis etsintöihin, ei kokeisiin. Koska viranomaistarkastuksen järjestäminen on aina iso urakka, tavoite ja toive on, että koirakon taidot ovat sillä tasolla, että VIRTA on mahdollista suorittaa hyväksytysti. Tämä pyritään varmentamaan pitkillä etsinnöillä ja harjoitusvirroilla. Taitoja kartutetaan ja ylläpidetään viikkotreenien lisäksi myös esimerkiksi kerran kuussa järjestettävillä hälykoira- tai hälyryhmätreeneillä, joihin osallistumisoikeus hieman vaihteli yhdistysten kesken.

Koulutusvastaavien vastuu ja oikeudet

Yhdistyksissä on nimetyt koulutusvastaavat, joiden toimenkuvat vaihtelivat tai hakivat vielä muotoaan. Koska Pelastuskoiraliiton toiminnan keskiössä on pelastuskoirien ja niiden ohjaajien kouluttaminen ja osaamisen varmentaminen hälytyksissä käytettäväksi, on käytännön koulutus yhdistyksissä toiminnan ytimessä. Koulutusvastaavien tehtäviin eri yhdistyksissä kuuluvat muun muassa erilaisten harjoitusten, leirien ja lisäkoulutusten organisoiminen ja koordinointi, pienryhmäkausien palaverien, koulutusohjaajien palaverien sekä tavoitekeskustelujen järjestäminen, koetarpeiden selvittäminen sekä viranomaistarkastukseen tähtäävien koirakoiden tilanteen koordinoiminen.

Järjestäessään yhdistyksen koulutuksia on koulutusvastaava myös tilanteessa, jossa voi kehittää ja viedä eteenpäin yhdistyksen koulutuskulttuuria. Toimiviksi havaittuja tapoja ei kannata hylätä, mutta uusia käytänteitä voi tuoda yhdistyksen toimintaan, mikäli kehitettävää löytyy – ja me tiedämme, että pelastuskoirakko ei ole koskaan valmis, vaan kehitettävää löytyy aina.

Keväällä 2023 toteutettiin hälytysryhmien toimintaa kartoittava kysely. Kyselyyn vastasi 28 yhdistystä, mikä on noin kaksi kolmasosaa Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksistä. Kyselyllä haluttiin saada ajantasaista tietoa tämän hetken käytännöistä hälytysryhmien, alueellisen yhteistyön ja hälytysten suhteen. Lisäksi kysely keräsi hyvin tietoa siitä, miten eri tehtävät tunnetaan kentällä ja minkä suhteen on vielä lisättävä tietoa myös oman väen keskuudessa.  Etukäteen oli tiedossa, että eroja yhdistysten ja alueiden välillä on, sillä esimerkiksi toimintaympäristöt ja resurssit eri yhdistysten välillä vaihtelevat suuresti. Osa eroista on perusteltuja eivätkä ne vaikuta heikentävästi etsinnän tehokkuuteen, kun taas joissain tilanteissa yhteistyötä parantamalla sekä tietoa ja osaamista jakamalla voitaisiin etsintätehokkuutta lisätä.

Pelastuskoiraliiton strategia vuosille 2023–2025 linjaa kolmena päätehtävänä hälytyskoirien määrän lisäämisen, pelastuskoira-hälytysryhmien vahvistamisen sekä pelastuskoirien käytön lisäämisen etsintätehtävissä. Myös yhteinen poliisikiertue nosti esiin vapaaehtoisten pelastuskoirien tärkeyden etsinnöillä sekä molemminpuolisen yhteistyön vahvistamisen pelastuskoirien käytön tehostamiseksi. Toimivien tapojen jakaminen sekä työkalujen luominen toiminnan kehittämiseksi ovat osa-alueita, joihin kyselyvastauksia halutaan hyödyntää.

Tuntevatko valmiuspäivystäjät ja vapepa-johtajat koiratoimintaa?

Valmiuspäivystäjät ovat vapaaehtoisia, jotka vastaavat viranomaisten hälytyksiin ja hälyttävät vapaaehtoisia tehtäväpaikalle. Valmiuspäivystäjä saa hälytyksen viranomaiselta, jonka jälkeen hän hankkii vapepa-johtajan etsinnän johtoon ja käynnistää sitten OHTOn kautta hälytysryhmien hälyttämisen. Mitä paremmat tiedot valmiuspäivystäjällä on koiratoiminnasta, sitä paremmin hän osaa arvioida koirien käyttöä kunkin etsinnän yhteydessä ja priorisoida koirien hälyttämisen paikalla. Osassa kyselyyn vastanneista yhdistyksissä omissa jäsenissä on valmiuspäivystäjä tai useampi, jolloin koirien käytöstä on hyvä tietämys. Monissa vastauksissa nousi kuitenkin esiin se, että omia valmiuspäivystäjiä ei ole eikä koiratoimintaa välttämättä tunneta hyvin Tämä saattaa vaikuttaa hidastavasti siihen, missä vaiheessa koirakot hälytetään mukaan etsintään.

Vapepa-johtajien määrä yhdistyksissä vaihteli myös. Monessa yhdistyksissä on omia vapepa-johtajia, jotka etsinnällä voivat muodostaa oman koirajohdon tai johtavat koko etsintää. Toisissa vastauksissa toistui se, että omia vapepa-johtajia ei ole eikä koiratoiminta ole etsintöjä johtaville vapepa-johtajille tuttua. Tietoa pelastuskoirien osaamisesta ja käytöstä tulisi siis lisätä ja yhtenä ratkaisuehdotuksena esitettiin vapepa-johtajakoulutukseen lisättävää osuutta koiratoiminnasta, jolla saataisiin ainakin teoriassa lisättyä tietoa. Monessa vastauksessa nostettiin esiin näkökulma, että vapepa-johtajakoulutukseen ei hakeuduta, koska halutaan olla etsinnöissä mukana maastossa koiran kanssa. Toisaalta halu auttaa ja etenkin lisätä tietoa koirien käytöstä toimi myös kannustimena kouluttautua vapepa-johtajaksi.

Ryhmänjohtajan tehtävät hälytyksillä

Pelastuskoiraliiton ryhmänjohtajakoulutuksen tavoite on kouluttaa henkilöitä, jotka voivat toimia etsinnöissä koirajohtajina etsintää johtavan vapepa-johtajan rinnalla. Tämä johtaisi siihen, että etsinnän johdossa olisi aina mukana myös henkilö, jolla olisi ajankohtaista osaamista koirien käyttämisestä hälytyksessä. Näin saataisiin vahvistettua pelastuskoiraryhmien käyttöä hälytyksissä. Kysyttäessä edellytyksistä ryhmänjohtajana toimimiselle vastauksissa korostuivat liiton ryhmänjohtajakoulutuksen suorittaminen, kokemus etsinnöistä, tausta koiranohjaajana sekä hälytysryhmän puolto tehtävässä toimimiselle.

Ryhmänjohtajan tehtävät hälytyksissä vaihtelivat vastanneen yhdistyksen mukaan. Monessa yhdistyksessä ryhmänjohtajalla ei hälytyksen aikana ole mitään erityistehtäviä. Niissä yhdistyksissä, joissa on yksi tai useampi ryhmänjohtaja, tehtäviä hälytyksissä kuvailtiin esimerkiksi oman ryhmän neuvomisena tai koordinoimisena, johdon kanssa neuvottelemisena sekä selkeästi etsinnän koirajohtona toimimisena.

Hälytysten ulkopuolella ryhmänjohtajan tehtäviin kuuluivat muun muassa hälytysryhmän treenien ja koulutusten koordinointi, hälytyslistan ja -kortin päivittäminen, virta-hakemusten kommentointi, kokousten vetovastuu sekä hälytysten purkutilaisuuksien järjestäminen. Osassa yhdistyksiä nämä tehtävät oli jaettu joko koko ryhmälle tai muille erikseen nimetyille henkilöille. Ryhmänjohtajan tehtäväkuvan selkiyttäminen ja yhteistyön lisääminen vapepa-johtajien suuntaan voisi olla yksi tehokas keino lisätä pelastuskoira-hälytysryhmien vahvuutta ja käyttöä etsinnöillä.

Tilannekuva hälytyksen aikana

Etsintöjen dokumentoinnin osalta vaihtelu oli laajaa. Osassa yhdistyksiä on käytössä hyvin tarkat keinot kirjata ylös etsinnän kulku ja siihen vaikuttaneita tekijöitä, kun taas toisaalla saatetaan lähinnä suullisesti todeta alue läpikäydyksi ja tyhjäksi. Huomioitavaa tietysti on, että etsinnästä ei tule jäädä yksilöivää materiaalia koirakoiden haltuun, jolloin etsintädokumenttien säilyttäminen on Vapepan vastuulla. Toistaiseksi tällaista tietoturvavarmaa datapankkia ei ole käytössä etenkin, kun etsinnän sähköinen dokumentointi ei vielä ole säännönmukainen, yhteinen toimintatapa. Oppimiskokemusten jakamiseksi voisi kuitenkin olla hyvä kerätä tietoa mm. sääolosuhteista, mahdollisista riistahavainnoista, maastosta ja muista etsintään vaikuttaneista tekijöistä, joihin hälytysryhmä voisi omissa koulutuksissaan palata.

Kommunikointi etsintäjohtoon koettiin tehokkaaksi ja toimivaksi suurimmassa osassa vastauksia. Jonkin verran pohdintaa heräsi siitä, minkä verran yksittäisen partion on edes tarpeen tietää hälytyksen kokonaiskuvasta, sillä se harvoin, jos milloinkaan vaikuttaa yksittäisen koirakon työskentelyyn.

Tekniikka ja harjoitukset etsinnän tukena

Sähköinen seuranta- ja dokumentointijärjestelmä, joka päivittyisi reaaliaikaisesti ja linkittyisi viranomaisjärjestelmiin. Siinä yhteenvetona monen toivoma, etsintää ja jälkipuintia tukeva tavoite teknisten järjestelmien osalta. Tällaisten järjestelmien luominen tulevien etsintöjen tehostamiseksi on hyvä nostaa suunnittelulistalle, kun pohditaan Vapepan tulevien vuosien kehityskohteita valtakunnallisesti. Järjestelmiä tulee voida myös harjoitella muualla kuin etsinnöissä ja harjoittelua pelastuskoirayhdistyksissä kertyykin kiitettävästi. Valtaosa vastanneista yhdistyksistä järjestää omia hälytysharjoituksiaan ja moni myös toivoo aktiivisempaa yhteistyötä paitsi pelastuskoirayhdistysten myös muiden toimijoiden kesken. Haasteena koettiin isompien yhteisharjoitusten vaatima työpanos sekä vaikeus löytää sopivia ajankohtia etenkin yhteisharjoituksille viranomaisten kanssa. Tällaiset pelastuskoirayhdistysten, poliisin ja pelastuslaitoksen yhteiset harjoitukset olivat kuitenkin toiveena myös poliisilaitoskiertueella molempien osapuolien taholta. Yhteisharjoitukset ovat perusteltuja senkin vuoksi, että kyselyyn vastanneista 22 yhdistystä vastasi, että etsinnöillä toimitaan samanaikaisesti poliisin koirapartioiden kanssa. Tällöin toisten toimintatapojen tunteminen on tärkeää yhteistyön sujuvoittamiseksi.

Sortumaetsintään eli arkisemmin rauniotyöskentelyyn tähtääville koirakoille valmisteltu koulutuspolku ja PETO-tarkastus otettiin käyttöön huhtikuussa. Aloitteen koulutuksen ja tarkastuksen suunnittelusta teki sisäministeriö, ja valmistelutyön tekivät Suomen Pelastuskoiraliitto, Suomen Palveluskoiraliitto, Pelastusopisto ja pelastuslaitokset.

PETO-tarkastuksen tarkoitus on todentaa sellaisten koirakoiden taso, joita pelastusviranomaiset voivat käyttää todellisissa etsintätehtävissä. Tarkastuksessa arvioidaan, pystyykö koirakko suoriutumaan sortumaetsinnästä tositilanteessa. Tarkastukseen osallistuminen edellyttää sitä, että koiranohjaaja on suorittanut alueellisen PETO-kurssin ja koirakko yhdessä jommankumman koirajärjestön vaativimman rauniokokeen tai VIRTA-käyttöönottotarkastuksen. Lisäksi koirakolla on oltava yhdistyksen suositus tarkastukseen pääsemisestä.

Yhteistyössä Pelastuslaitoksen kanssa

Pelastuskoiraliiton ensimmäiset PETO-tarkastukset järjesti Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:n PETO-ryhmä Kaarinassa heinäkuussa. Varsinais-Suomen pelastuslaitos oli mukana tarkastuksen järjestelyjen suunnittelussa aktiivisesti koko kevään, ja laitoksen suunnittelija Mika Lehestö oli myös pelastustoimen edustajana PETO-työryhmässä.
– Yhdistyksemme ja alueen pelastuslaitoksen väliset suhteet ovat olleet hyvät pitkään, ja olemme tehneet säännöllisesti yhteistyötä jo aiemmin, toteaa Stina Törnblom Varsinais-Suomen pelastuskoirista. – Pelastuslaitoksen henkilöstö on ollut innostunut ja kiinnostunut rauniokoirien koulutuksesta ja tarkastuksesta.

PETO-tarkastajat Stina Törnblom ja Caarin Mattsson pääsivät tilaisuudessa ottamaan tuntumaa sekä tarkastajan että kokelaan rooliin. Stina arvioi ensimmäisen tarkastuksen, jossa kokelaana oli Caarin hovawartinsa Valon kanssa. Tässä tarkastuksessa arvioimassa oli lisäksi suunnittelija Pia Hurme Varsinais-Suomen Pelastuslaitokselta. Toisessa tarkastuksessa roolit vaihtuivat, kun Caarin puki ylleen testaajan liivin ja Stina sekä bordercollie Kuutti ottivat vastuun etsinnästä. Kumpikin tarkastaja antoi tarkastuksessa alueella erilaisen skenaarion, jonka pohjalta kokelas esitti kysymyksiä, tutustui alueeseen ja kertoi etsintäsuunnitelmansa ja sen perusteet.

Tarkastus järjestettiin varikkoalueella, jossa oli suuria hake- ja oksakasoja, kuormalavapinoja ja muita puurakenteita sekä monenlaista romua. Tarkastusalueella onkin tärkeää olla esimerkiksi haastavia alustoja, joilla koira joutuu miettimään liikkumistaan.
– Tarkastusaluetta valittaessa on tärkeää muistaa, että kyse on nimenomaan sortumaetsintäkokeesta, ei rakennusetsinnästä, Caarin Mattsson huomauttaa.  

Turvallisuus on kaiken A ja O

PETO-tarkastus ja VIRTA-tarkastus ovat kumpikin kokeita, jotka varmentavat koirakon kyvyn toimia todellisessa etsintätilanteessa. Niissä on paljon yhteistä, mutta myös eroavaisuuksia. Näistä keskeisimpänä Stina Törnblom nostaa esiin turvallisuuden.
– Virta-tarkastuksessa koiranohjaaja päättää melko lailla kaikesta, eikä hänen tarvitse jatkuvasti miettiä, mihin koira voi mennä. PETO-tarkastuksessa turvallisuus ja käskyjen noudattaminen ovat tärkeässä osassa.

Raunioilla työskennellessä koiran hyvä hallittavuus on ensiarvoisen tärkeää. Pysäytyksen ja luoksetulon on toimittava varmasti esimerkiksi evakuointitilanteissa. Tarkastusohjeen mukaisesti koirakon kanssa alueella kulkee turvahenkilö, joka on ensisijaisesti pelastuslaitoksen henkilöstöä. Kaarinassa tarkastuksien turvahenkilönä oli VPK:n edustaja. Turvahenkilö arvioi etsintäalueen turvallisuutta, mutta lopullisen päätöksen koiran työskentelystä alueen eri osissa tekee aina koiranohjaaja. Tarkastajan tehtävä on varmistaa maalihenkilöiden piilopaikkojen turvallisuus sekä maalihenkilöiden että koiran kannalta esimerkiksi nollakoiraa käyttämällä.

– Toinen PETO-tarkastuksessa selkeämmin esille tuleva asia on koiranlukutaito, sanoo Stina Törnblom. – Maastossa koira tekee enemmän itsenäisiä päätöksiä eikä koiraa välttämättä edes näe jatkuvasti. Tarkastus testaakin ensisijaisesti ohjaajaa.

PETO on ennen kaikkea ohjaajan tarkastus

PETO-tarkastuksen ohjeellinen kesto on 1–1,5 tuntia. Se on siis vähintään kaksinkertainen SPeKL raunioiden loppukokeen suoritusaikaan verrattuna. Koiran työskentelykestävyys onkin yksi tärkeimpiä tekijöitä, jotka tarkastus varmentaa.
– Raunioiden loppukoe testaa koiran taitoja, ja jos koirakko on jo suorittanut loppu- tai taidontarkastuskokeen raunioilla, ei piilojen tarvitse olla supervaikeita, Stina Törnblom sanoo. – Jos koirakko tulee PETO-tarkastukseen Virta-tarkastuksen perusteella, on pystyttävä testaamaan myös koiran taidot samalla tasolla kuin rauniokokeissa.

Sekä Stina ja Kuutti että Caarin ja Valo ovat suorittaneet SPeKL rauniokokeet. Kokelaana kumpikin koiranohjaaja huomasi tarvitsevansa enemmän rutiinia tosietsintöjen kaltaisista tilanteista raunioilla, koska etenkin turvallisuusnäkökohdissa on paljon yksityiskohtia, jotka tulee ottaa huomioon.
– Maastossa hälytysryhmän harjoittelua on paljon ja myös tositilanteissa ollaan säännöllisesti, Stina toteaa. – Myös raunioilla tarvitaan enemmän tositilannetta jäljitteleviä harjoituksia, mikä tuo rutiinia paitsi tarkastustilanteisiin myös mahdollisiin tosietsintöihin.

Kun hälytyksessä koirapartio lähtee etsintään, on koiran mukana ohjaajan lisäksi kartturi. Koiranohjaajan tehtävä käy pääpiirteissään ilmi jo tittelistä, mutta mitä tekee kartturi? Kartturoi, siis suunnistaa? Välillä puhutaan suunnistajasta, toisinaan peesarista. Kysyin kartturikoulutuksia pitäneiltä Minna Löfmanilta, Susanna Kujalalta ja Elina Liekolta, riittääkö suunnistuskoulutus kartturina toimimiseksi.

– Suunnistaminen on vain yksi kartturin taidoista, Minna aloittaa ja Susanna jatkaa: – Kartturointi ei ole suoraviivaista suunnistamista paikasta A paikkaan B. Se on kartalla pysymistä vaihtelevissa ja toisinaan vaativissa olosuhteissa samalla, kun on oltava valmis myös moneen muuhun asiaan.
Elina täydentää vielä:
– Kurssilla käydään läpi asioita, joita kartturi tarvitsee toimiakseen koirapartion jäsenenä eikä pelkkänä suunnistajana. Suunnistustehtäviäkin tehdään kurssilla enemmän siitä lähtökohdasta, että siitä on apua koirapartiossa eikä vaan rastien etsimisessä.

Kartturointiin ei siis riitä, että kykenee siirtymään maastossa pisteestä toiseen, eikä kartturi voi vain kulkea koiranohjaajan perässä. Jotta koiranohjaaja saa keskittyä täysin koiraansa, tulee kartturin pitää partion muut langat käsissään. Suunnistamisen osalta tärkeää on, että koiranohjaaja ja kartturi ovat molemmat selvillä siitä, mikä koiranohjaajan etsintäsuunnitelma on ja miten koiranohjaaja toivoo kartturin toimivan: joku haluaa kartturin kulkevan koiranohjaajan lähellä, joku toinen taas kartturin pysyvän suoralla linjalla. Kartturi merkitsee etsinnän aikana löydetyt esineet, jäljet ja muut oleelliset asiat karttaan valvoessaan, että etsintäsuunnitelma toteutuu ja alue tulee katetuksi.

Pelastuskoiraliiton koulutusmateriaaleista osa on julkisesti kaikkien saatavilla. Näin on esimerkiksi kartturikoulutuksen osalta. Kartturikurssin käyminen järjestetysti on kuitenkin suositeltavaa, sillä yhdessä syntyy yleensä hyvää keskustelua ja kokemusten jakaminen kartuttaa sekin tietopankkia. Maastossa kulkemista oppii vain maastossa kulkemalla, maastoa oppii lukemaan lukemalla maastoa maastossa. Kun näitä vielä tehdään yhdessä, kukin saa kerättyä huomioita siihen omaan pankkiin vielä enemmän. Kysyin kouluttajakolmikolta, millaisia sovelluksia kurssin järjestämisestä he ovat toteuttaneet, jotta eri yhdistyksissä saataisiin kattavasta materiaalista paras hyöty.

– Omassa yhdistyksessä on sisällytetty kartturikurssin käytännön harjoituksia viikkotreeneihin ja hälyharjoituksiin. Näin niitä saadaan harjoitella porukalla tasaiseen tahtiin ja oleellisista toimintatavoista tulee rutiinia, eikä varsinaisen kurssin kokeeseen osallistumiselle ole niin korkeaa kynnystä, Susanna kertoo.

Jos kurssia on käynyt pitämässä itselleen vieraassa yhdistyksessä, on eri osat sovitettu lyhyemmän ajan sisälle.

– Ollaan pidetty ensin teoria- ja keskusteluilta, jossa on juteltu kurssin ja sen sisällön lisäksi siitä, miten yhdistys aikoo kartturikoetta hyödyntää, miten ja milloin sen järjestää ja mitä kaikkea siihen sisällytetään. Samana tai seuraavana päivänä on lähdetty maastoon harjoittelemaan ja järjestetty kartturikoe, johon on sisältynyt suunnistusta, rastitehtäviä, löydetyn kohtaaminen ja auttaminen, viestintää sekä avun hälyttäminen, Minna kuvailee.

Korona-aika laittoi monet lähikoulutukset tauolle, joten myös kartturikurssin osalta turvauduttiin välillä etäharjoitteluun.
– Korona-aikana pidin etäkoulutuksen, jossa materiaali oli jaettu osiin. Osallistujat lukivat itsenäisesti materiaalin etukäteen, jonka jälkeen siitä keskusteltiin yhdessä. Tämän lisäksi tehtiin suunnistusharjoituksia, kun tilanne sen salli, kertoo Elina.

Kurssin sisältöön kuuluu osiot kartturin erilaiset tehtävät koirapartiossa, kartturin vaatimukset (yhdistyskohtaiset sekä liiton tasolla), suunnistus ja viestintä koirapartiossa, erilaiset kohtaamiset etsinnässä, käytännön harjoitukset edellisistä sekä lopuksi kartturikoe. Isoa osaa näistä moni yhdistys harjoittelee viikkotreeneissä tai hälyharjoituksissa. Vaikka sisällössä olisi siis paljon tuttuja elementtejä, yhdessä kouluttauduttaessa löytyy aina uusia näkökulmia ja oppia tilanteisiin, joita eteen voi tulla. Minna listaa erityistä keskustelua herättäneitä asioita:
– Koulutuksissa on keskusteltu pitkään muun muassa kartturin roolin tärkeydestä, alueellisista eroista, varusteista, siitä miten tärkeää on harjoitella eri osioita säännöllisesti sekä löydetyn kohtaamisesta ja sen harjoittelusta.

Aina ei ole helppoa ottaa harjoitustilanteita tosissaan, mutta harjoituksilla saadaan rakennettua rutiineja todellisia tilanteita helpottamaan. Vaikka kadonneen löytäminen harvoin osuu kohdalle, on silti hyvä olla varmuus siitä, että tositilanteessa omat taidot on hyvin harjoitellut tilanteen hoitamiseen.

Kartturin toimenkuva on siis monipuolinen eikä rajoitu vain suunnistamiseen. Kouluttajakolmikon sanoin kartturi on

• korvaamaton
• niin osaava ja kommunikoiva, että koiranohjaajalle jää tärkeimmäksi toimeksi seurata koiraa ja keskittyä koiran reaktioihin sekä
• henkilö, joka mahdollistaa sen, että koiranohjaaja voi keskittyä käyttämään koiraansa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. (= ”että koiranohjaaja voi tukka hulmuten kirmata maastossa haluamallaan tavalla 😉”)

Kartturikoulutus voidaan järjestää yhdistyksen omana koulutuksena tai yhteistyössä yhden tai useamman SPeKL-yhdistyksen kanssa. Yhdistyksellä on mahdollista hakea avustusta koulutuksen järjestämiseen. Siihen löytyvät ohjeet Pelastuskoiraliiton sivuilta Koulutukset-osiosta. Kartturikoulutusmateriaali löytyy niin ikään kotisivuilta. Kartturi-kouluttajia on tällä hetkellä 15. Koulutuksen järjestämisestä omassa yhdistyksessä voi olla suoraan yhteydessä lähimpään kouluttajaan tai liiton koulutuskoordinaattoriin Katja Nortunen-Illmaniin (katja.nortunen@gmail.com).

Pelastuskoiraliiton hallitus sai viime vuonna esityksen koesääntöjen muuttamisesta lähemmäs VIRTA-tarkastuksessa ja etsinnässä edellytettävää osaamista. Hallitus päätti avata koesäännöt päivityksille ja asetti koesääntömuutostyöryhmän, jonka tehtävä alkaa nyt olla loppusuoralla. Työryhmän valinnassa alueellisuus oli yksi tärkeimmistä kriteereistä, ja sen jäsenet ovatkin kattavasti eri puolilta maata.

Koesääntömuutostyöryhmä aloitti tehtävänsä pyytämällä jäsenyhdistyksiltä ja testaajilta kommentteja ja muutosehdotuksia nykyisiin koesääntöihin. Koeohjeen ensimmäinen luonnos käytiin vielä testaajatapaamisessa lokakuun lopussa, ja sen jälkeen luonnos muuttui vielä oleellisesti.

Alusta asti oli selvää, että kaikkia tyydyttävää koeohjetta ei varmasti synny.

– Edes työryhmä ei ole ollut kaikista asioista samaa mieltä, mutta yhteinen näkemys on kuitenkin aina löytynyt, koesääntömuutostyöryhmän ja liiton hallituksen jäsen Martti Koponen huomauttaa. –Työryhmä on miettinyt ja pyöritellyt sanamuotoja paljon.

Koeohjeen muutoksessa on keskitytty kokeen perusasioihin. Kokeiden järjestäminen on pyritty pitämään mahdollisimman helppona, ja järjestelyjen suhteen uusi koeohje onkin pitkälti entisenlainen. Kokeiden ilmoittamista ei enää määritellä koeohjeessa. Jatkossa tiedot kokeiden ilmoittamisesta ovat erikseen Pelastuskoiraliiton verkkosivuilla, ja kokeita pystyy ilmoittamaan nopeallakin aikataululla.

– Esimerkiksi Pohjois-Suomessa lumitilanne voi muuttua syksyllä nopeasti, Martti Koponen sanoo. – Muutos mahdollistaa kokeiden järjestämisen joustavasti tilanteen mukaan. Toinen sekä järjestämistä että osallistumista helpottava muutos on se, että taidontarkistuskokeen voi jatkossa suorittaa maastossa aina ohjaajan valinnan mukaan joko valoisalla tai pimeällä.

Pelastuskoirakokeessa testaaja on koirakon puolella

Koeohjeessa on kerrottu pelastuskoirakokeiden yleinen tavoite sekä eri lajien kokeiden keskeisimmät tavoitteet.

– Koeohjeessa on haluttu tuoda näkyväksi se, että kokeissa keskitytään perusasioiden testaamiseen. Etusijalla on toimivuus eikä kokeissa kikkailla, Martti Koponen sanoo. – Testaaja ja koirakko pelaavat samassa joukkueessa, ja kokeen arviointi on koirakon oppimista tukevaa ja osaamista eteenpäin vievää.

Uutena asiana sekä hallittavuudessa että etsintätyöskentelyssä koeohje korostaa koirakon yhteistyötä. Lisäksi testaajan ja ohjaajan toimintaa hallittavuusosuuden aikana on avattu koesääntöihin. Se mahdollistaa erilaisten tilanteiden harjoittelun ja varmistaa ohjaajalle mahdollisuuden toimia koirakolle sopivalla tavalla.

– Yhteistyön halutaan jatkossa näkyvän kokeessa läpileikkaavasti sekä koirakon osapuolien kesken että ohjaajan ja kartturin välillä, Martti Koponen tähdentää.

Eniten uutta hakukokeissa

Hakukokeessa kenties odotetuimpia koeohjeen muutoksia on kartturin käytön yhtenäistäminen siten, että käytäntö on kirjattu koeohjeeseen eikä se voi enää vaihdella yhdistysten välillä. Jatkossa hakuperuskokeessa koiranohjaaja suunnistaa itse. Kartturi voi osoittaa sijainnin kartalta, ja ohjaajalle kerrotaan, jos hän menee alueen ulkopuolelle. Loppukokeessa kartturi suunnistaa ja auttaa ohjaajaa pysymään etsintäsuunnitelmassa.

– Koiranohjaaja on kuitenkin viime kädessä vastuussa suorituksesta, eli hänen tulee seurata tilannetta ja huomata esimerkiksi kartturin suunnistusvirhe, Martti Koponen muistuttaa. – Sama koskee jälkikoetta. Koiranohjaaja huolehtii kokonaistilanteesta.

Koelajeista hakuun onkin tehty eniten muutoksia. Peruskokeessa palattiin kolmeen maalihenkilöön ja samalla koealuetta suurennettiin ja koeaikaa pidennettiin hieman. Loppukokeen alueen koko voi jatkossa vaihdella kolmen ja neljän hehtaarin välillä, jotta koemaastojen löytäminen ja luonnollisten rajojen käyttäminen olisi jatkossa helpompaa. Sen myötä myös koeaika voi vaihdella: se on suhteutettu alueen kokoon ja pysyy samana koko kokeen ajan kaikille kokelaille. Taidontarkistuskokeessa koeaika ei enää eroa päivä- ja pimeäkokeissa. Koealueen voi edelleen merkitä maastoon, mutta se ei ole enää välttämätöntä.

– Maalihenkilöiden peittämisessä naamioverkko on jatkossa kielletty. Sen katsottiin olevan turvallisuusasia, Martti Koponen sanoo. – Maalihenkilöiden peittämiseen olisi hyvä käyttää jotakin, mikä ei kahise. Esimerkiksi oksat toimivat tähän tarkoitukseen ihan hyvin. Peruskokeen osalta pitää muistaa, että maalihenkilön kasvojen tulee näkyä.

Raunio- ja hakukokeisiin yhtenevät ohjeet

Ilmaisun osalta sekä haku- että rauniokokeissa uutta on maininta koiran itsenäisestä ilmaisuvirheen korjaamisesta. Sen myötä ilmaisun mahdollista variaatiota ei tarvitse ilmoittaa toisena ilmaisuna.

– Esimerkiksi moni haukkuvan koiran ohjaaja ilmoittaa varmuuden vuoksi testaajalle, että koira saattaa tulla ohjaajaa vastaan, jos ohjaajan tulo kestää pitkään, Martti Koponen selittää. – Jatkossa tätä ei tarvitse tehdä, vaan koira korjaa virheen itsenäisesti palaamalla maalihenkilön luokse ilman ohjaajan apua.

Haku- ja rauniokokeissa ohjaajan on jatkossa aina esitettävä myös perusteet etsintäsuunnitelmalleen.

Rauniokokeet valmistavat PETO-tarkastukseen

Rauniokokeissa selkeä, suuri muutos on soveltuvuuskokeen poistuminen koeohjeesta. Jatkossa sekä perus- että loppukokeen suorittaminen on mahdollista muuallakin kuin raunioradalla. Kokeen testaaja hyväksyy alueen, esimerkiksi rakennuksen tai varikon, kokeeseen sopivaksi.

– Rauniokokeiden sääntöjä arvioitaessa on pidetty mielessä tulossa oleva PETO-tarkastus, johon liiton omat rauniokokeet valmistavat, Martti Koponen sanoo. – Esimerkiksi loppukokeessa ohjaajalle kerrotaan jatkossa skenaario, jossa etsintätehtävä suoritetaan. Ohjaaja saa tehdä alueella 5 minuutin tiedustelun, jonka jälkeen hänen tulee sopeuttaa toimintansa annettuun skenaarioon.

Raunioilla uusi koeohje ei mahdollista kaksoispiiloja, vaan maalihenkilöiden tulee olla erillään toisistaan siten, että koira voi ilmaista heidät selvästi erikseen. Esteistä selviytyminen testataan jatkossa ainoastaan peruskokeessa, eikä kokeen aikana enää ammuta.

Koesäännöt ohjaavat harjoittelua – mutta niin ei tarvitse olla

Jälkikokeissa koejälkien profiilit pysyvät entisenlaisina. Merkittävin muutos jälkikokeessa on se, että myös peruskokeessa jana on jatkossa tien suuntainen eikä jäljen suunnan määrittelyä tehdä. Janan ei myöskään tarvitse olla yhtenäinen, vaan se voi olla jaettu osiin (ks. kuva alla). Tämä helpottaa koealueen löytämistä.

Yhdistyksille ja testaajille tehdyissä kyselyissä takajäljen hylkäävyys sai paljon huomiota, mutta kyselyjen tulokset eivät antaneet työryhmälle selkeää suuntaa mihin edetä. Selvää oli, että jäljen suunnanmäärittelyä oli kuitenkin mietittävä.

– Jäljen suunnan määrittelystä käytiin työryhmän kesken paljon keskustelua. Yksi peruste sen poistamiselle koeohjeesta on, että yksi suunnan määrittely ei välttämättä kerro mitään, kun todennäköisyys arvatakin oikein on 50 %, Martti Koponen sanoo.

Työryhmä on keskustellut paljon myös siitä, että koeohje ohjaa harjoittelua. Kaikkea ei kuitenkaan voida testata, vaan valintoja on pakko tehdä. Jäljen suunnan määrittely on ollut hyvä esimerkki, eikä sitä aiemmin harjoiteltukaan yhtä paljon kuin nyt sen oltua koesäännöissä vuodesta 2017 alkaen. Riski onkin, että harjoittelu vähenee taas, kun suunnan määrittely poistuu koeohjeesta.

– Vastuu harjoittelusta on aina ohjaajalla. Pelastuskoiran koulutus ja sitä myötä tarpeet osaamiselle ovat todellisissa etsinnöissä, eivät pelkästään kokeissa, Martti Koponen muistuttaa. – Pelastuskoiraliiton hallitus nosti joulukuun kokouksessaan yhdistyksille jaettavan koulutusavustuksen määrää, ja sitä kannattaa hyödyntää ulkopuolisen kouluttajan koulutuksien järjestämiseen. Viime vuodet ovat osoittaneet, että jäljestyksen eri osa-alueet olisivat varsin hyödyllinen lisäkoulutuksen kohde.

Kokeista kohti VIRTA-tarkastusta

Yksi koeohjeen muutoksen käynnistämisen syistä oli pohtia, miten voitaisiin kaventaa aukkoa liiton omien kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välillä. On kuitenkin tärkeää pitää kokeiden järjestäminen yksinkertaisena, eikä uusi koeohje siksi ole päätynyt kovin lähelle VIRTA-tarkastusta.

– Kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välissä kilometrejä tarvitsee ennen kaikkea ohjaaja, Martti Koponen huomauttaa. – On opittava hahmottamaan isompia alueita sekä harjoiteltava tapoja suorittaa etsintää ja käyttää sekä tulkita omaa koiraa.

Kokeiden ja VIRTA-tarkastuksen välisen aukon yli siltaa rakentamassa on mm. Pelastuskoiraliiton VIRTA-koulutus. Valtaosassa yhdistyksiä tehdään koirakoille myös harjoitus-VIRTOJA ennen puoltoa käyttöönottotarkastusta varten.

Joitakin elementtejä VIRTA-tarkastuksesta on tuotu osaksi koeohjetta. Esimerkiksi kaikissa koelajeissa ohjaaja antaa jatkossa testaajalle raportin suorituksen jälkeen. Haku- ja rauniokokeissa kerrotaan maalihenkilöiden sijainnit ja mahdolliset etsimättä jääneet alueet. Jälkikokeissa raportti annetaan jäljen kulusta ja esineiden sijainnista.

Kaikissa koelajeissa pääpaino on perusosaamisen testaamisessa. Esimerkiksi suoritusaikoja on väljennetty, jotta suorituksen voi tehdä rauhassa huolellisesti.

– Kokonaisuudessaan kokeiden arviointi on kokonaisvaltaisempaa, aiempaa enemmän VIRTA-arvioinnin mukaista ja työskentelyn tulee olla etenevää ja ohjaajan toiminnan tarkoituksenmukaista, Martti Koponen sanoo.

Tärkeä osa koulutusta oli muodostaa yhteinen näkemys vesistönäytön toteutuksesta. Paikalla olleet demokoirakot saivat erilaisia tehtäviä, joilla testattiin monenlaisia järjestelyjä ja maalihenkilön sijoittelua. Samalla harjoiteltiin ja arvioitiin myös riittävää kommunikaatiota koiranohjaajan ja aluksen päällikön välillä etsintäsuunnitelmaa laadittaessa ja tehtävän aikana. Välillä aluksen päällikkö tiesi maalihenkilön sijainnin, välillä taas ei. Testausten myötä näyttöohje ja käytänteet muotoutuivat lopulliseen malliinsa pelastuskoiratoiminnan ja meripelastuksen asiantuntijoiden yhteistyönä.

Espoon meripelastajista mukana ollut Anni Muukkonen piti koulutusta hyvänä.
– Kokonaisuus on haastava ja vaatii monen liikkuvan osan miettimistä. Esimerkiksi eri sääolosuhteiden huomioiminen näytössä on hankala asia ja voi edellyttää tiukkoja rajauksia. Koulutuksessa huomioitiin koirakoiden lisäksi hyvin myös merellisiä asioita.

Pelastuskoira on vain yksi vesistöetsinnän apuväline

Reija Stenbäck on harrastanut pelastuskoiratoimintaa vuodesta 2006 ja meripelastusta vuodesta 2010. Hän tuntee kummankin toiminnan periaatteet ja on ollut alusta asti mukana suunnittelemassa näyttöä. Pitkään meripelastuksessa toimineena hän tietää myös sen, että koiran käyttö meripelastajien etsintätehtävissä ei ole välttämätöntä.
– Aluksilla on käytössä monia keinoja ja apuvälineitä suorittaa etsintää vesistöissä jo valmiiksi. On kuitenkin tilanteita, joissa koiran käyttö on ylivoimaisesti parempi kuin jo olemassa olevat keinot. Etsittävä ei löydy aluksesta käsin tähystyksen ja tutkan avulla eikä häneen saada yhteyttä puhelinverkon tai meri-VHF-verkoston avulla. Jos etsittävä on pelastautunut esimerkiksi saareen tai isommalle luodolle, koiran ilmavainuinen työskentely ja tarkkuus nopeuttaa etsintää, Stenbäck sanoo. – Heikko näkyvyys tai muut sääolosuhteet saattavat myös tuoda koiran käytön edut esille.

Meri- ja järvipelastajille koiran käyttö etsinnässä on siis yksi hyvä apukeino lisää etsintätehtäviin. Hyvin koulutettu koira voi huomata useamman sadan metrin etäisyydellä ihmisen hajun, kun tähystävä ihminen tai tutkakuva ei tähän pysty.

Petri Koistinen, joka on yksi uusista näytönvastaanottajista, pitää näyttöä tärkeänä osana Pelastuskoiraliiton ja Meripelastusseuran yhteistyötä.
– Pelastuskoirakolle suoritettu vesistöetsintänäyttö on lupa astua meripelastusseuran alukseen. Suoritus takaa sen, että ainakin perusasiat veneessä työskentelystä ja ennen kaikkea turvallisuusasioista tiedetään ja osataan.

Koirakoille vesistöetsinnän harjoittelu tuo yhden uuden ulottuvuuden ilmavainuiseen etsintään. Aluksesta käsin toimiminen on uusi ja mielenkiintoinen toimintaympäristö. Tässä yhteistyössä meripelastajat oppivat pelastuskoiratoiminnasta ja koiranohjaajat meripelastuksesta. Voidakseen osallistua vesistöetsinnän näyttöön koiranohjaajan tulee ensin suorittaa Meripelastusseuran harjoittelijakoulutus. Jokaisen aluksella olevan ja toimivan pitää osata huolehtia omasta turvallisuudestaan – ja samalla hän huolehtii muidenkin turvallisuudesta. Harjoittelijakoulutus antaa valmiudet itsensä pelastamiseen, jos jotakin sattuu.

– Meripelastajilla on paljon (12) erilaisia osaamisalueita, jotka heidän pitää hallita. Etsintätehtävät ovat vain yksi näistä, huomauttaa Stenbäck.

Yhteistyö on vastavuoroista

Koiran kanssa vesistöetsinnän harjoittelusta kiinnostuneen kannattaa ensitöikseen liittyä paikallisen meri- tai järvipelastusyhdistyksen jäseneksi. Koiranohjaajan on tärkeää olla mukana toiminnassa ja tarjota oma panoksensa yhdistyksen käyttöön sen sijaan, että ainoastaan kouluttaa omaa koiraansa.
– Meri- ja järvipelastus on yhdistystoimintana todella vaativaa, muistuttaa Stenbäck. – Yhdistyksillä on paljon työtä ja vastuuta, joten voimavaroja tarvitaan. Alusten ylläpito on kallista ja aikaa vievää. Jokainen ajettu merimaili maksaa useita euroja, joten koiran treenaamiseen käytetyn ajon vastineeksi oma panos yhdistyksen toiminnan edistämiseen on yhteistyön jatkuvuuden kannalta tärkeää.

Petri Koistinen muistuttaa, että harjoittelussa on otettava turvallisuusasiat huomioon. Riskejä ei pidä ottaa, vaan esimerkiksi rantautumiset tehdään turvallisesti eikä koiraa turhaan hyppyytetä veneestä veteen rantauduttaessa.
– Jos koira osaa ilmavainuisen työskentelyn, sovelletaan sitä venetyöskentelyyn eli ei muuta kuin koira veneeseen ja harjoittelemaan. Asiaan pitää ensin tutustua kaikessa rauhassa ja harjoitella hyvässä säässä. Sen jälkeen kokeillaan ennakkoluulottomasti maalihenkilön sijoittamista erilaisiin paikkoihin ja aletaan harjoitella vaihtelevissa olosuhteissa.

Näytönvastaanottajat ovat aikeissa tehdä kirjallista koulutusmateriaalia tulevaisuudessa. Varsinaista koulutuspolkua vesistöetsinnän koulutukseen ei vielä ole olemassa.
– Yhteistyökuvioita paikallisten meri- ja järvipelastusyhdistysten kanssa rakennellaan vielä, jotta vaadittava harjoittelijakoulutus on mahdollista suorittaa, sanoo Reija Stenbäck. – Koirakon toiminta etsinnässä ei ole näiden toimijoiden perustehtävä, joten yhteistyökuviot kannattaa luoda huolella molempien tarpeita kunnioittaen.

Näytössä osoitetaan perusasiat

Vesistöetsinnän näyttöön tulijalle Petri Koistinen ja Reija Stenbäck antavat ohjeeksi perusasioista huolehtimisen.

– Koiran ja omat turvavarusteet kuntoon! Koiralla täytyy olla sopivat pelastusliivit, joista koiraa voi nostaa. Vaikka vesistöetsintänäytössä koiran ei tarvitse uida eikä sitä nostella pelastusliiveistä veneeseen, kannattaa näitäkin turvallisuussyistä harjoitella ennen näyttöön tuloa, sanoo Petri Koistinen. – Lisäksi koira on totutettava siihen, että myös vieraat ihmiset voivat käsitellä sitä.

– Näytössä keskitytään perusasioiden osaamisen todentamiseen, Reija Stenbäck tähdentää. – Pitää kuitenkin muistaa, että näytön suorittaminen kertaalleen ei luonnollisesti poista tarvetta ylläpitää taitoja ja harjoitella monipuolisia tilanteita.

Lue myös:

Vesistöetsinnässä yhdistyvät kaksi erikoistaitoa
Vesistöetsintäleiri Paraisilla
Vesistöetsinnän näyttökoe

VIRTA-koulutus on Pelastuskoiraliiton uusin koulutus. Se on nimensä mukaisesti tarkoitettu pelastuskoiran käyttöönottotarkastukseen valmistautuville koirakoille. Pelastuskoiraliiton muutamissa jäsenyhdistyksissä oli kokeiltu kurssimuotoista koulutusta ennen VIRTA:a. Pelastuskoiraliiton puheenjohtaja, VIRTA-tarkastaja John Wedde kokosi työryhmän, joka koosti aiemmin testatuista koulutuspaketeista valmennuksen Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksien käyttöön.

– Tarve koulutukselle on lähtöisin puhtaasti kentältä, sanoo John Wedde. – Kotiyhdistyksessäni Päijät-Hämeen Pelastuskoirissa huomasimme usein tilanteen, jossa koirakon pitäisi olla menossa viranomaistarkastukseen, mutta ohjaajalla ei ole selvää käsitystä siitä, mikä VIRTA ihan oikeasti on ja mitä siellä pitäisi tehdä.

Päijät-Hämeen Pelastuskoirien koulutuksen ensimmäinen prototyyppi oli kurssimuotoinen, johon kuului sekä teoriaa että harjoitusviikonloppuja. Sellaisenaan se hylättiin nopeasti, koska kokonaisuus olisi ollut turhan raskas jatkuvasti ylläpidettäväksi. Pelastuskoiraliiton toivottua koulutuksen kehittämistä jäsenyhdistysten käyttöön Wedde kokosi työryhmän, johon kuuluivat omissa kotiyhdistyksissään Tampereella ja Kajaanissa omaa versiotaan tarkastukseen valmistavasta koulutuksesta vetäneet Eeva Kaataja ja Petri Koistinen. VIRTA-koulutuksen lopullinen versio muotoutui työryhmän koulutuksistaan saamien kokemuksien päälle.

Arviointiperusteet selväksi

VIRTA-koulutus on luentopaketti, jossa käsitellään asiat, joita tarkastuksessa arvioidaan.

– VIRTA-arviointilomakkeessa on viisi kohtaa: etsintätaktiikka, työskentely, alueen tarkastamisen varmuus, kestävyys ja löytö, John Wedde luettelee. – Käytännössä koulutuksessa käydään läpi, mitä ne tarkoittavat ja mitä mihinkin asiaan liittyen tarkastuksen aikana pitäisi tapahtua ja mitä ei pitäisi tapahtua.

Työryhmän lisäksi VIRTA-koulutuksen kouluttajien koulutukseen osallistui kuusi tarkastajaa, joita Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistykset voivat jatkossa pyytää pitämään koulutusta omalle alueelleen. Koulutusta pitävä tarkastaja voi harkintansa ja näkemyksensä mukaan tarjota osallistujille luennon lisäksi myös muuta koulutusta. Käytännön harjoitukset ovat suositeltavia, mutta ne eivät ole koulutuspaketissa mukana. Tähän ratkaisuun päädyttiin alueellisten erojen vuoksi.

– On tärkeää, että tarkastaja muovaa runkomateriaalin sopivaksi sille alueelle, jossa koulutus pidetään, sanoo koulutukseen osallistunut VIRTA-tarkastaja Stina Törnblom. – Viranomaiset saattavat painottaa eri asioita eri alueilla. Sen vuoksi selvästi erilaisilla alueilla toimivien yhdistysten yhteiset koulutukset eivät välttämättä ole toimiva ratkaisu.

Yhteinen koulutusrunko saa Stina Törnblomilta kiitosta: näin tulee otettua huomioon kaikki oleelliset asiat, jotka käsitellään alueella tarkoituksenmukaisella tavalla.
– Näkisin, että vaikka koulutusta voi käydä eri vaiheissa harjoittelua, siitä on selvästi eniten hyötyä silloin, kun liiton kokeet ovat jo takana ja on seuraavaksi suuntaamassa tarkastukseen koiran kanssa, hän sanoo. – Kun osallistujat ovat melko samassa vaiheessa, on myös heidän välinen keskustelunsa kaikkein hedelmällisintä.

Esimerkit valottavat käytäntöä

John Wedde kävi pitämässä yhden VIRTA-koulutuksen pohjana toimivista koulutuksista Myrskylän Pelastuskoirille. Yhdistyksen jäsen Hanna Toiviainen suoritti käyttöönottotarkastuksen bordercollie Trin kanssa koulutusta seuranneella viikolla. Tri on Hannan ensimmäinen pelastuskoira, ja harrastusta oli takana noin kolme vuotta.

– Sekä Vapepa että pelastuskoiratoiminta ovat minulle uusia asioita, Hanna Toiviainen kertoo. – Olin ollut aiemmin katsomassa yhdistyksemme ensimmäisen hälykoiran VIRTA-tarkastusta, joten tiesin suunnilleen, miten se etenee. Mietin ennalta, olenko harjoitellut kaikkia tarpeellisia osa-alueita ja onko jokin asia jäänyt huomiotta.

Vaikka koulutuksen ja VIRTA:n välissä oli vain muutama päivä, Hanna Toiviainen koki saaneensa koulutuksesta varmuutta siihen, että voi luottaa omaan ja koiransa työskentelyyn.
– Koulutuksen paras anti minulle olivat oikean elämän esimerkit siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Niistä oppii tosi paljon, Hanna Toiviainen sanoo. – Myös koulutuksen vetäjän kertomus siitä, mihin hän tarkastajana kiinnittää huomiota, oli hyödyksi. Tarkastettavana pitää luottaa itseensä ja toisaalta myöntää virheensä.

Hanna Toiviaisen mielestä VIRTA-koulutus on hyvä runko harjoittelun pohjaksi.
– Tällainen koulutus olisi hyvä olla vaikka vuotta aiemmin, jotta harjoiteltavat asiat olisivat selviä harjoittelua suunniteltaessa. Tämäkin riippuu tietysti osaltaan siitä, kuinka osaavia henkilöitä yhdistyksessä on, Hanna Toiviainen toteaa. – Olen itsekin saanut osaavaa opetusta koko harjoittelumme ajan.

Koulutusta muillekin kuin ensikertalaisille

VIRTA-koulutuksesta on varmasti eniten hyötyä ensimmäistä kertaa käyttöönottotarkastukseen osallistuvalle, mutta koulutuksesta voi saada paljon oppia myös kokenut koiranohjaaja.

– Vaikka kokemusta olisi käytännössä paljonkin, ohjaajan on hyvä miettiä, osaako vastata asioihin, joita käyttöönottotarkastuksessa arvioidaan, muistuttaa John Wedde. – Avoin mieli kannattaa siis tämänkin koulutuksen kohdalla.

Koulutuksessa ei puhuta tavoista tehdä asioita ja työskennellä etsinnässä vaan sisällöstä eli siitä, mitä tarkastuksessa arvioidaan.

– Eri koirat ja ihmiset oppivat eri tavoin. Jokaista asiaa ei aina hallitse eikä joka ikistä yksityiskohtaa tarvitsekaan hallita, jotta voisi suoriutua tarkastuksessa hyväksytysti.