Tiia Hakanen ja Draco, Tampereen seudun etsintäkoirat
Teksti: Katja Nortunen-Illman
Draco oli Tiian ensimmäinen oma koira, jonka kanssa hypättiin heti syvään päähän niin rodun kuin lajivalinnankin suhteen. Dracon tullessa Tiialle vuonna 2006 hän ei tiennyt koiraharrastamisesta mitään muuta kuin sen, että kaikennäköistä on tarjolla. Tiia kuitenkin halusi päästä tekemään jotain yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja päätyi Tampereen Seudun Etsintäkoirien sivuille tutkimaan pelastuskoiraharrastusta. Yhteydenotto johti siihen, että he aloittivat Dracon kanssa TSEssä vuonna 2007 Dracon ollessa noin vuoden. Hyvin nopeasti Tiia totesi, että pelastuskoiralajit sopivat koirakolle. He saivat molemmat harrastuksesta paljon irti ja kehittyivät nopeasti, mutta ensimmäisiä kokeita kohti mentäessä Tiia huomasi, että sekä ohjaajan että koiran kokemattomuus alkoivat näkyä toiminnassa.

Dracon ilmaisuksi oli valikoitunut kertova ilmaisu, jossa se käy maalihenkilön luona, haukahtaa siellä ja palaa ohjaajan luo ja haukahtaa myös tälle, jonka jälkeen johdattaa ohjaajan kadonneen luo. Jossain vaiheessa Draco oli saanut itse alkaa päättää, haukahtaako se maalihenkilön luona vai ei ja todennäköisesti tämän ja monen muun tekijän summana se lakkasi lopulta ilmaisemasta kokonaan. Ilmaisun rakentaminen varmaksi oli jäänyt jalkoihin kiireessä suorittaa kokeita; tässä vaiheessa vuonna 2008 oli tehty peruskokeen päiväkoe ja haettu kolme hylkäystä peruskokeen pimeäkokeesta. Koekäynnit laitettiin tauolle ja palattiin treenaamaan perusjuttuja sekä vaihdettiin rullailmaisuun. Haasteena oli saada Draco tuomaan Tiialle asioita, sillä kyseinen käytös ei ollut sille ominaista. Rullailmaisu saatiin kuitenkin hyvälle mallille, mutta sitten Draco alkoi omatoimisesti tarjota rullan ohessa kertovaa ilmaisua.

Uudella kierroksella kokeet suoritettiin ongelmitta, paitsi että Draco ei ilmaissut rullalla vaan palasi alkuperäiseen kertovaan ilmaisuun haukahtaen kerran maalihenkilöllä ja kerran ohjaajalla. Peruskokeissa Dracolla oli rulla kaulassa, kahden ilmaisun optiolla; koira voisi halutessaan ilmaista rullalla tai kertovana. Ensimmäisenä opittu kertova ilmaisu oli kuitenkin sen mielestä miellyttävin vaihtoehto käytettäväksi ja loppukokeisiin lähdettiinkin sitten ilman rullaa. Aikalisä oli tehnyt muutenkin hyvää ja koira sai lisää varmuutta sekä ohjaajan luotto koiran toimintaan vahvistui. Dracolla oli korkea motivaatio löytämiseen, se oli valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven ja työstämään tehtävät loppuun. Tiia ja Draco suorittivat perus- ja loppukokeiden päivä- ja pimeäosuudet 2012 nousten hälytyskoirakoksi. Koska tuolloin oli yhteisiä kilometrejä takana jo useammalta vuodelta, oli yhteistyö ja koirakon keskinäinen luottamus jo siinä pisteessä, että Tiia tiesi voivansa luottaa Dracon toimintaan tilanteessa kuin tilanteessa eikä etsintöihin lähteminen jännittänyt sen osalta, että toimiiko koira.

Draco ehti olla hälytysryhmässä kolmisen vuotta ennen kuolemaansa, mutta osallistui tuona aikana kymmeniin etsintöihin. Lyhyen mutta tiiviin hälytysuransa aikana Draco teki kaksi löytöä, joista ensimmäisen heti ensimmäisessä etsinnässään. Puurrettuaan monta vuotta ennen hälykoirakoksi nousua löydöt olivat upea saavutus, vaikka jokainen etsintä, johon koirakko Dracon hälyuran aikana osallistui, oli työpanokseltaan yhtä merkittävä. Töihin lähdettäessä Draco oli varma työpari, jos jotain oli löydettävissä niin se löydettiin. Draco oppi erottamaan, oltiinko menossa pieniin viikkotreeneihin, isompaan hälyharjoitukseen vai tosietsintään ja se sopeutti työskentelyvauhtinsa sen mukaan jaksaakseen olettamansa työskentelyajan. Draco oli vielä pari kuukautta ennen kuolemaansa etsinnässä mukana, ennen kuin yllättäen ärhäköitynyt syöpä vei voiton. Tiian mukana jälkikoemaastoja tarkastamassa ollut Draco putosi kallionkoloon niin syvälle, että tarvittiin palokunta auttamaan koira pois pinteestä. Todennäköisesti tipahtamisen myötä apua odottaessa jumissa oleminen aktivoi syöpäkasvaimen ja koiran vointi paheni yllättäen. 9,5-vuotiaana Draco siirtyi jatkamaan etsintöjä ehtymättömien palkkojen pariin.

Aloittaessaan vuonna 2007 Dracon kanssa ei koiran mielentilaan tai treenaamisen yksityiskohtiin kiinnitetty juurikaan huomiota eikä hallittavuus, ainakaan maaston ulkopuolelta, ollut niin suuressa osassa. Nykyään nämä ovat enemmän mukana treenaamisen suunnittelussa samalla, kun myös kahden lajin vaatimuksen myötä jäljestäminen on noussut treenattavaksi asiaksi. Tarkempi tekeminen tuottaa tarkempia ja varmempia koirakoita, mutta saattaa myös osaltaan hidastaa koirakoiden siirtymistä hälytysryhmään. Toisaalta Tiia muistuttaa, että hätiköimällä useimmiten vain siirretään ongelmia eteenpäin, joten asioiden ja haasteiden tarkempi tarkastelu on pitkällä tähtäimellä kannattavaa. Lisäksi on muistettava, että kokeissa vaaditaan koirakon taidoilta vähemmän kuin virta-tarkastuksessa ja hälytyskoirakkona toimiminen vaatii paljon enemmän kuin vaadittavien kokeiden suorittamiseen riittävät taidot. Samalla, kun ymmärrettävästi halutaan nopeuttaa koirakoiden etenemistä hälytysvalmiuteen on tärkeää muistaa koirakohtainen oppimistahti niin rotujen sisällä kuin välillä. On hienoa, että pelastuskoirapuolella on mahdollista treenata monipuolisessa porukassa ja että hälytysryhmistä löytyy vaihtelua molempiin suuntiin.