Pelastuskoirakin saa olla ensin pentu

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

Kuvat: Gabi Stubb ja Päivi Ikonen

Uutena harrastajana pelastuskoirayhdistykseen hakeutuva ei ole useinkaan koiraa hankkiessaan vielä ajatellut aloittavansa pelastuskoiraharrastusta. Koira saattaa olla ominaisuuksiltaan pelastuskoiraharrastukseen enemmän tai vähemmän sopiva, ja harrastuksen jatkuessa ja koiran ikääntyessä seuraavan koiran hankintaa aletaankin pohtia harrastuksen näkökulmasta.

Espoon seudun pelastusalan yhdistyksen kokeneet harrastajat Gabi Stubb ja Päivi Ikonen hankkivat kumpikin viime keväänä pennun. Seuraamme blogissa australianpaimenkoira Vinnan ja labradorinnoutaja Nokin koulutusta kohti hälytysryhmää. Tässä ensimmäisessä osassa Gabi ja Päivi kertovat ajatuksiaan pennun hankinnasta ja pennun ensimmäisistä viikoista uudessa kodissa.

Punnitse plussat ja miinukset

Koiran hankinta alkaa rodun valinnasta. Ulkoisilta ominaisuuksiltaan pelastuskoiraksi soveltuu erityisen hyvin rotu, joka on kooltaan keskikokoinen ja turkiltaan säänkestävä. Jos rotu on jakautunut linjoihin, pitää sen jälkeen vielä miettiä sitä, minkä tyyppisen rodun edustajan haluaisi.

– Yleensä jokaisessa rodussa on molempia, sekä hyvää että huonoa, Päivi muistuttaa. – Joka tapauksessa rodun ensimmäisen edustajan saaminen voi olla hankalaa. Koira ei aina saa mistä tahansa, ja myös muiden suositukset voivat olla tärkeitä.

– Kasvattajiin tutuessani haluan saada selville, että kasvattaja ymmärtää, millaista koiran kanssa työskentely on ja mitä asioita koiralta siinä odotetaan, Gabi sanoo. – Sen lisäksi kasvattajan on tärkeää ymmärtää, miksi hän on tekemässä juuri tämän yhdistelmän. Myös yhteiset arvot ja ajatukset ovat tärkeitä.

Vinna

Pentueiden sisälläkin on eroja

Kasvattaja tekee tavallisesti päätöksen siitä, kuka pentueen pennuista muuttaa mihinkin kotiin. Tulevat omistajat näkevät yleensä pentueen vain kerran tai pari, ja pentujen toimintaan sillä hetkellä voi vaikuttaa hyvin paljon esimerkiksi vireystila. Myös Vinna ja Noki valikoituvat omistajilleen kasvattajan suosituksen perusteella. Pelastuskoiralle hyvä lähtökohta on se, että pentu on suhteellisen itsenäinen ja utelias.

– Kerro siis kasvattajalle, mitä toivot koiralta – ja mitä et halua, Päivi painottaa.

– Pikkupentuajassa minulle on tärkeää se, että pennut ovat kasvaneet kasvattajan omassa kodissa ja normaalit elämän äänet ovat niille tuttuja, Gabi toteaa. – Pentujen pitäisi saada oleskella ihmisten kanssa, leikkiä ja tutustua asioihin. Myös hyvä emä on tärkeä kehityksen kannalta.

Noki

Kaikki alkaa tutustumisesta

Pennun muuttaessa uuteen kotiin on tärkeää ensin huolehtia turvallisuudentunteesta ja luottamuksen kehittymisestä. Asuinympäristö vaikuttaa paljon siihen, mitä koiran kanssa on niin sanotusti pakko tehdä, jotta arki alkaa rullaamaan sujuvasti: kaupungissa ympäristö on automaattisesti kuormittavampi, koska ärsykkeitä on enemmän, mutta ulkoiltava on ainakin vähän. Tässä kohdin kuvaan astuvat tietysti myös yksilölliset erot, koska eri pennuille erilaiset asiat ovat jännittäviä.

– Kun pentu tulee kotiin, ensimmäiset pari viikkoa on rauhallisessa kotiympäristössä hengailua, Gabi kertoo. – Haluan, että pennulle tulee turvallinen olo minun kanssani ja esimerkiksi säikähtäessään se hakeutuu luokseni. Tässä vaiheessa pennun kanssa treenailu on palkkailua kontaktista ja luoksetulosta.

Päivi painottaa samoja asioita. Hänen ja Nokin asuinympäristö on vilkkaampi kuin Gabin ja Vinnan.

– Lähiympäristöön tutustuminen ja suhteen luominen ihmiseen ovat pennun tärkeimmät asiat. Ulkoilla voidaan yksin tai yhdessä vanhemman koiran kanssa. Luoksetulon harjoittelu alkaa heti, ja sitä tehdään jatkuvasti.

Noki ja Vinna

Gabi ja Päivi korostavat, että sosiaalistaminen ei ole pikajuoksu vaan sitä tehdään maltin kanssa pitkällä aikavälillä. Pennun pitää saada myös levätä. Sen sijaan, että mentäisiin eri ympäristöihin treenaamaan vaikkapa kontaktia, mennään vain oleskelemaan eri paikkoihin, ollaan yhdessä ja rauhoitutaan. Pentu saa ihmetellä ympäristöään ja tutustua siihen. Omistajan rooli on olla luotettava tukipilari. Myös rotujen välillä on eroja henkisen kehityksen suhteen, ja joku yksilö tarvitsee enemmän aikaa kuin toinen.

– Sosiaalistaminen ei ole sitä, että mennään jokaisen koiran tai ihmisen luokse, Päivi muistuttaa. – Opetellaan myös sitä, että kaikkien luokse ei aina pääse.

– Ensimmäisten viikkojen aikana pennun arki koostuu perheen rutiinien opettelusta, leikkimisestä, ulkona hengailusta ja hajujen tutkimisesta, Gabi korostaa. – Luottamus ihmiseen on tärkeä perusta lajiharjoittelun aloittamiselle.  

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vieritä ylös