Hälykoirakkotarinat: Renja ja Roki

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

Renja Vanne ja Roki, Karhuseudun Etsintäkoirat
Teksti: Katja Nortunen-Illman

Renja ja mittelspizturos Roki aloittivat pelastuskoiraharrastuksen Rokin ollessa vuoden ikäinen.  Kuten monella muullakin aloitus tapahtui Palveluskoirapuolen yhdistyksessä, koska muuta ihmisetsintään tähtäävää koulutusta ei alueella ollut tarjolla. Jonkin aikaa treenattuaan he kuitenkin jäivät tauolle ja lopulta vuonna 2015 Renja oli mukana perustamassa uutta yhdistystä, Karhuseudun Etsintäkoiria, Pelastuskoiraliiton alaisuuteen.

Hakukoulutuksella alkuun

Pelastuskoiraliiton kokeissa hyväksyttyjä ilmaisutapoja on kolme, haukku, rulla sekä kertova. Mittelspitz on ilmoittava vahtikoira, jolle haukkuminen on luontevaa ja helppoa. Ei siis ihme, että se valikoitui Rokin ilmaisutavaksi. Rodun määritelmässä myös todetaan sen olevan ennakkoluuloinen vieraita kohtaan, joten Renjan ei tarvinnut koskaan pelätä, että Roki olisi käyttäytynyt maalihenkilöllä röyhkeästi. Roki jätti alusta alkaen pienen etäisyyden ja haukkui maalin sijaan kohti tulevalle ohjaajalle, että täällä tämä nyt olisi! Mitä vieraampi ja oudompi maalihenkilö, sitä suurempi on turvaväli, mutta kuitenkin niin, että koira on selvästi kohteella. Tämä on tietysti maalihenkilön kannalta miellyttävää, mutta myös etenkin pienikokoisen koiran oman turvallisuuden kannalta merkittävää.

Roki

Koirakon koeura alkoi hakuperuskokeella. Kokeessa kävi ilmi, että Roki saattaa haukkua jo saadessaan hajun, vaikka ei olisi vielä maalihenkilöllä. Niinpä Renja hyväksyi kuvittelemansa ilmaisun liian aikaisin ja koe hylättiin. Virheestä maksettiin oppirahat ja Renja oppi erottamaan hajuhaukun varsinaisesta ilmaisuhaukusta. Koirakon edettyä haun loppukokeeseen samalla alueella oli pidetty ensin peruskoe ja omalla koevuorollaan Roki ilmoitti, missä peruskokeen maalihenkilö oli ollut. Tässä vaiheessa uraa Rokin tapa ilmoittaa hajuista oli ohjaajalle jo tuttu, joten se ei vaikuttanut kokeen kulkuun. Haukkuherkkyys on tuonut haasteensa myös rakennusetsintöihin. Rakennuksissa ilma liikkuu eri tavoin kuin maastossa ja ohjaajalla onkin ollut opettelemista malttaa odottaa, että koira työstää saamansa hajun loppuun saakka. Tehtyään päätöksensä Rokin haukku muuttuu ilmaisuhaukuksi ja koira jää paikalleen, mikä on Renjalle merkkinä siitä, että maalihenkilö on paikannettu.

Jäljestäen kohti VIRTA:a

Koirakon ollessa muuten virtavalmis tuli koeuudistus ja kahden lajin vaatimus. Oli siis opeteltava vielä jäljestäminen. Jälkitreenit aloitettiin makkarajäljellä, eli koira etsii peräkkäin ripoteltuja makkaranpaloja, ja Renjan sanoin ”Roki osoittautui aika päteväksi”. Jälkitreeneihin otettiin mukaan monenlaisia elementtejä ja Rokin oppiminen eteni rivakasti. Jälkikäteen ajatellen Renja toteaa Rokin joutuneen tekemään heti alussa aika vaikeitakin tehtäviä, mutta ahkera ja monipuolinen harjoittelu palkittiin ja koirakko suoritti jäljen peruskokeen hyväksytysti.

Renja oppi, että Roki jäljestää parhaiten vapaana. Se etenee rauhallista tahtia niin, että ohjaajan on helppo seurata perässä. Roki on myös helppo luettava ja sillä on esimerkiksi jäljen suunnan suhteen oma tyylinsä kertoa, mistä jälki tulee. Koira käy nimittäin merkkaamassa, siis nostamassa jalkaa, jäljen tulosuunnassa. Jos siis henkilö on vaikka ylittänyt polun, käy Roki merkkaamassa sen puolen, jolta henkilö on tullut. Esimerkiksi virta-testin jälkiosuudesta Renja kertoo:

”Jälki meni tien yli ja Roki kävi ensin tsekkaamassa menosuunnan. Sitten se palasi tulosuuntaan ja merkkasi, mutta jatkoi edelleen takajäljelle. Ihmettelin testaajalle jäljen lähtevän toiseen suuntaan, että mitähän ihmettä koira nyt touhuaa. Mutta Roki kävi vain tarkastamassa vähän matkaa, palaten sitten takaisin ja lähti jäljestämään ihan oikein. Maltti on valttia.”

Roki ja Renja

Jos Roki hukkaa jäljen, sen näkee koirasta ja Renja on oppinut antamaan koiralleen aikaa ratkaista tilanne. Yleensä Roki nimittäin kyllä hakee jäljen itsenäisesti uudelleen ja jatkaa työskentelyä. Tässäkin on maltettava, luotettava koiran kykyihin ja antaa sen tehdä sinnikkäästi töitä. Melko itsenäisen jäljestäjän luonne näkyi Renjan mukaan myös siinä, että lyhyet toistot, esimerkiksi ruudusta jäljennosto ja nopea palkkaus saivat Rokin turhautumaan, se kun olisi halunnut jatkaa jäljestämistä pidempään.

Hälytyskelpoiseksi 9-vuotiaana

Renja ja Roki ovat tehneet töitä tavoitteenaan selkeä päämäärä. Matkan varrella olleet haasteet Renja kokee olleen enemmänkin ohjaajan päässä, vaikka esimerkiksi hakattu metsä, jossa on paljon risukkoa, on pienelle koiralle haastava edettävä. Sen sijaan taas hankikelillä pieni ja kevyt koira hyödyntää hankikannon, kun isommat uppoavat lumeen. Pienen koiran kanssa on ollut tärkeää saada vertaistukea, sillä pelastuskoiralajit mielletään helposti isojen rotujen harrastuksiksi. Pieni koira on kuitenkin ollut ketterä ja uuttera työskentelijä, joka on ollut helppo napata treeneissä vaikka kainaloon moottorikelkan tai mönkijän kyytiin. Sieltä Roki on selkeällä kuonon nostamisella kertonut saatuaan hajun maalihenkilöstä.

Tärkeimmäksi asiaksi Renja nostaa motivaation, sekä koiran että ohjaajan. Esimerkiksi vaikka Roki pääsääntöisesti työskentelee ohjaajan lähellä, niin kyllä se hajun saadessaan irtoaa kauas. Motivaation rakentamisessa on huomioitu ekstrahyvät palkat maalihenkilöllä ja sosiaalinen palkkio ohjaajalta.

”Itse kun on hätänen ihminen, on ollut opettelemista antaa koiran tehdä hommia eikä mennä sähläämään”, Renja summaa yhteistä taivaltaan Rokin kanssa.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Hae blogista

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto

Kategoriat

Vieritä ylös