Tekniikka ei paikkaa heikkoa motivaatiota

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

Päivi Ikonen ja Gabi Stubb ovat ESPY:n kokeneita pelastuskoiranohjaajia. Juttusarjassa seurataan heidän matkaansa nuorten koirien kanssa kohti hälytysryhmää.

Pelastuskoiran kouluttaminen on harvoin täysin suoraviivainen polku. Vaikka jokaisen harjoituksen suunnittelisi huolellisesti, saattaa tapahtua jotakin yllättävää. Nuoren koiran kanssa kohtaa usein uusia tilanteita, eikä ohjaaja voi mitenkään tietää, miten koira reagoi erilaisiin asioihin.

Kiihtymys ei ole aina innokkuutta

Päivi ja Noki ovat työskennelleet koiran kiihtymisen ja kuumumisen vaihtamiseksi pysähtymiseen ja nollaamiseen. Koirat ilmentävät epävarmuuttaan eri tavoin, ja Päivi huomasikin pian, että Noki saattaa osoittaa kiihtymisellä paitsi innostusta myös epävarmuutta.

– Vuoden ikäistä koiraa ei voi mitenkään tuntea niin hyvin kuin aiempia koiria, Päivi huomauttaa. – Pitää opetella lukemaan ja tulkitsemaan juuri tätä koiraa.

Vinna. Kuva: Gabi Stubb

– Paras lääke epävarmuuteen on opetella tehtävät niin hyvin, että epävarmuudesta pääsee eroon, Päivi sanoo. – Harjoituksessa voi aina mennä taaksepäin ja paloitella sen pienemmäksi. Älä vaikeuta tehtävää ennen kuin koira on valmis!

Rentous on iloisen tekemisen edellytys

Gabi on käyttänyt aikaa löytääkseen Vinnan kanssa rentoa leikkiä muuallakin kuin omalla pihalla. Itsevarmuuden ja rentouden kasvatus on ollut heille tärkeä projekti.

– Esimerkiksi tokokurssilla lelun esiin ottaminen sai aikaan rauhoittelevia signaaleja, Gabi miettii. – Vaikutti siltä, että Vinna osoitti passivoitumalla jännitystä muita koiria kohtaan.

– Minun tärkein tavoitteeni on saada tekeminen iloiseksi. Ensin tunne, sitten tekniikka!

Gabi pohti Vinnan ilmaisun valintaa haukun ja rullan välillä. Tämä koira ei ole luontainen haukkuja, mutta ei myöskään juuri kanna tavaroita. He päätyivät lopulta aloittamaan haukkuilmaisun harjoittelun. Leikkimisessä näkynyt epävarmuus tuntui tulevan mukaan myös ilmaisuun.

– Haukutus lelulla onnistui, mutta ei koira ei muuttunut rennoksi, Gabi sanoo. – Se koki siis jotakin painetta.

Vinna. Kuva: Gabi Stubb

Ilmaisu oli hetken tauolla, mutta haukku lähti etenemään uudelleen, kun Vinna kerran haukahti treeninamien pilkkomisen yhteydessä ja Gabi tyytyväisenä vahvisti koiraa tästä joitakin kertoja. Ruokapurkki siirtyi pihalle ja vähitellen eri maalihenkilöiden polvelle. Palkkiota vaihtamalla rentous ilmaisuun löytyi. Leikkimiseen maalihenkilöiden kanssa palataan ehkä myöhemmin.

Älä pidä kiirettä!

Päivin ja Gabin kokemusten mukaan isoimmat ongelmat koulutuksessa liittyvät nimenomaan ilmaisuun. Se ei ole yllättävää, onhan ilmaisu haku- ja rauniotyöskentelyssä se asia, joka ihmisen pitää koiralle erikseen kouluttaa. Päivi ja Gabi muistuttavat, että ilmaisun siirtämisellä maastoon ei ole kiire. Usein ohjaajan huomio siirtyy tässä kohdin ilmaisun tekniseen suoritukseen ja ilo löydöstä kärsii.

Kokeneet espyläiset huomauttavat, että etenkin haukkuilmaisun hyväksi pystyy tekemään paljon itse. Kaikkein tärkeintä on se, että koira menee maalihenkilön luokse rennosti ja haukkuu vaativasti. Ensin tunne, sitten tekniikka – heikkoa motivaatiota ei pysty paikkaamaan millään.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Hae blogista

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto

Kategoriat

Vieritä ylös