Vesistöetsinnän koulutusviikonloppu Tammisaaressa järjestettiin myrskyisissä olosuhteissa 6.–8.10. Jokainen koulutukseen osallistuja oli sekä pelastuskoirayhdistyksen että järvi- tai meripelastusyhdistyksen jäsen, ja koulutuksessa oli edustettuina useampi yhdistys: Jyväskylän järvipelastajat ja Keski-Suomen pelastuskoirat, Ekenäs sjöräddare ja Raaseporin pelastuskoirat, Espoon meripelastajat ja Espoon pelastuskoirat, Naantalin seudun meripelastusyhdistys ja Varsinais-Suomen pelastuskoirat.
Harjoituksessa kouluttivat vesistöetsinnän näytönvastaanottajat Reija Stenbäck ja Stina Törnblom. Koulutusviikonlopussa olivat mukana meripelastusaluksen päällikkö Mikael Bäckman ja kansimies Jessica Silfver. He pitivät harjoituksia hyödyllisinä mahdollisuuksina nähdä toimintaa silloin, kun koira tulee mukaan alukselle.
– Viikonloppu antoi paljon lisäymmärrystä koiran käyttäytymistä, Mikael Bäckman kertoo. – Loppua kohden huomasin itsekin useammin, milloin koira oli saanut hajun.
– On tärkeää, että miehistöllä on tietoa siitä, miten vesistöetsintä toteutetaan koirakon näkökulmasta, Jessica Silfver toteaa. – Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että koiranohjaaja tuntee toimintaperiaatteet meripelastuksella. Sekä aluksella että sinne nousussa ja rantautumisessa on oltava yhteiset, selkeät pelisäännöt.
Taitojen harjoittelua maissa
Viikonlopun vaativat olosuhteet eli myrskylukemissa olevat tuulet konkretisoivat toimintaympäristön riskitekijöiden kartoituksen. Lauantaina olosuhteet johtivat ohjelman muutokseen ja harjoittelijat pysyttelivät maissa harjoittelemassa mm. veneeseen menoa ja sieltä poistumista laiturissa. Osallistujat kertoivatkin saaneensa paljon ajatuksia maastossa tehtävään harjoitteluun. Montaa asiaa voidaan harjoitella maissa ennen kuin kannattaa ottaa vene mukaan harjoitukseen. Maissa harjoiteltavaksi sopii vaikkapa hajun työstäminen veneen tavoin liikkuvasta alustasta, esimerkiksi polkupyörän peräkärrystä käsin.
– Aion harjoitella ja jäljitellä maastosta käsin etsintää, missä opin lukemaan ja tulkitsemaan entistä paremmin koirani reaktioita ja eleitä tilanteissa, missä koirallani on ilmasta tuleva haju maalimiehestä, ja tilanteissa, jossa se viedään hajuvanasta pois, kuvailee Jenna Korhonen (KesPek/Jyväskylän järvipelastajat) harjoittelua. – Harjoituksessa jäljitellään veneen liikkeitä vesillä ja opitaan tulkitsemaan koiran reaktioita sekä elekieltä silloin, kun sillä on haju maalimiehestä ja toisaalta kun hajua ei ole.
Vaikka olosuhteet eivät olisi myrskyisät, on turvallisuuden huomioiminen vesistöetsinnässä erittäin tärkeää. Toimintatapoja pitää harkita ja suunnitella ennalta. Se edellyttää sujuvaa yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä.
– Turvallisuussyitä on tärkeää, että koira on hyvin hallittavissa, mutta pystyy kuitenkin työskentelemään itsenäisesti, Jenna Korhonen jatkaa. – Maissakin voi harjoitella hallittua etenemistä ja maalihenkilön luokse lähtemistä vasta luvan jälkeen.
Koiran reaktioiden ymmärtäminen on keskeistä
Veneestä käsin etsintää tekevä koira ei voi turvallisuuden takia lähteä seuraamaan hajuvanaa itsenäisesti. Kouluttajat korostavat, että ohjaajan on tärkeää ymmärtää koiransa elekieltä: tunnista ensin käyttäytymisestä jotakin sellaista, mitä koira jo tekee, ja ala vahvistaa tätä. Vahvistamista tarvitaan kummassakin tapauksessa: sekä silloin, kun koira on hajulla että ennen kaikkea silloin, kun koira ei ole hajulla.
– Koirani on aika vähäeleinen ja sitä on hankala lukea veneessä. On siis vahvistettava paljon reaktiokäyttäytymistä hajuun, pohtii Lena Eriksson (RasPeko/Ekenäs sjöreddare).
– Koiranlukutaitoa voi soveltaa jokaisessa etsintäympäristössä, huomauttaa Tiina Salminen (KesPek/Jyväskylän järvipelastajat). – Se taito kyllä korostui ja myös kehittyi viikonlopun aikana.
Anna-Stina Wahlström (RasPeko/Ekenäs sjöreddare) mietti reaktioharjoituksia laajemmin osana pelastuskoiran koulutusta:
– Esimerkiksi avoimilla pelloilla tai tieväylillä voi tehdä harjoituksia, joissa oppii lukemaan koiran käyttäytymistä sen ollessa hajulla tai poistuessa hajukentästä. Tästä olisi hyötyä myös maastossa työskentelyyn.
Tiukemmin hallittu työskentely asettaa lisävaatimuksia myös koiran motivaatiolle. Pelastuskoiran on muistettava haju, vaikka hajuvanasta jouduttaisiin poistumaan esimerkiksi rantautumispaikan etsinnän takia. Tällöin koiran on lähdettävä paikantamaan hajuvanaa uudestaan muistikuvan perusteella päästessään pois veneestä.
Uudessa tilanteessa koirastakin oppii uutta
Erilainen toimintaympäristö pakottaa miettimään omaa toimintaa, mutta se antaa myös uusia näkökulmia omaan koiraan. Tusse Sjöblom (RasPeko/Ekenäs sjöreddare) totesi koiransa osaavan käyttää ilmavainua paremmin, kuin hän oli ajatellut.
– Mielikuvani koiran taidoista olikin pessimistisempi kuin todellisuus!
– Tikun kokemukset veneilystä ja vesistöetsinnästä ovat vähäiset, joten oli tärkeä tieto saada selville, että koiran toimintakyky on hyvä myös vesillä, sanoo Tiina Salminen. – Siirtymät onnistuivat liu’ussa, miehistö moikattiin häntä heiluen ja opin tulkitsemaan koiran eleitä etsinnän aikana.
Myös Jenna Korhoselle ja hänen koiralleen vesistöetsintä oli melko uutta.
– Huomasin, että koirani itsevarmuus veneestä käsin toimimiseen kasvoi koulutuksen aikana eikä se menettänyt toimintakykyään missään vaiheessa. Oli positiivista huomata, miten hienosti koirani kykeni veneessä rauhassa olemaan siirtymäväleillä kovassakin vauhdissa sekä kuinka se pystyi käskyn saatuaan alkaa työstämään aktiivisesti ilmasta tulevaa ihmisen hajua.
– Koiran tietynlainen kärsimättömyys voi olla suurempi haitta vesistöetsinnässä kuin maastossa, missä koira voi toimia melko vapaasti ja tehdä työnsä itsenäisesti, pohtii Anna-Stina Wahlstöm. – Toivottavasti kärsimättömyys kuitenkin muuttuu vielä korkeammaksi motivaatioksi etsiä, myös maastossa. Koulutus herätti paljon ajatuksia siitä, millaisia vahvuuksia ja heikkouksia koiralla on ja miten voisimme päästä parhaaseen tulokseen työskentelyssä niin maissa kuin merellä.
Kouluttajalle viikonloppu jäsensi vesistöetsintään koulutettavan koirakon koulutuspolkua.
– Tämän lajin pohjat tehdään maastossa, ja vasta sitten työskentely yhdistetään veneestä etsimiseen, Reija Stenbäck (Espoon pelatuskoirat/Espoon meripelastajat) muistuttaa. – Lisäksi opin tällaisen koulutustapahtuman järjestelyistä paljon! Esimerkiksi sää eli tuulen suunta ja voimakkuus voi kaataa koko suunnitelmat käytännön harjoituksille. Kun toimitaan merellä, niin vähintäänkin joka ilmansuunnan mukaan on oltava oma suunnitelmansa. Myös logistiikkasuunnitelmat ovat hyvin tärkeitä – kuka kulkee ja millä kulkee mihinkin, jotta harjoitus etenee sujuvasti.
Vähän vaivannäköä ja kekseliäisyyttä
Vesistöetsinnässä korostuu yhteistyö oman meripelastusseuran jäsenyhdistyksen miehistön kanssa. Reija Stenbäck toivoo harjoittelun saavan jatkumoa ja koiranohjaajien löytävän meripelastuksesta uuden harrastuksen koiran kanssa harjoittelun rinnalle.
– Jos tähtäimessä on jossakin vaiheessa vesistöetsinnän näyttökoe, suosittelen liittymään jo varhaisessa vaiheessa oman alueen meri- tai järvipelastusyhdistykseen, sanoo Tiina Salminen. – Näin pääset kouluttamaan itseäsi alusta alkaen turvalliseen tapaan toimia ja liikkua vesillä, sekä saat luotua kontakteja ja tutustut alueen toimijoihin.
– Oli todella hyödyllistä saada tuntumaa siihen, miten yhteistyö miehistön kanssa etsinnässä toimii, sanoo Lena Eriksson. – Harjoittelun jatkuvuuden kannalta tarvitaan käyttöön myös pieni vene, jotta koirakot voivat harjoitella useammin.
Tiina Salmisen mukaan vesistöetsinnän harjoittelun alkuun pääsee pienellä vaivalla ja kekseliäisyydellä. Kun taidot karttuvat, on oman meri- tai järvipelastusyhdistyksen apu korvaamaton koirakon etenemiselle.
– Alkuvaiheen harjoittelut koiran kanssa onnistuvat hyvin omilla veneillä, esim. kumivene, kanootti tai soutu- tai moottorivene. Harjoittelu olisi hyvä suunnitella niin, että nopeita onnistumisia saadaan alkuun paljon ja ohjaaja oppii lukemaan koirastaan, milloin koira on hajulla ja milloin mennään hajulta pois. Tämän rinnalla voi käydä harjoittelemassa yhdistyksen veneillä veneeseen siirtymistä, veneessä oloa ja sieltä poistumista veneiden ollessa laiturissa kiinni.
– Aluksella työskentelyssä tärkeässä roolissa on aina kommunikointi etukäteen koiraohjaajan ja aluksen miehistön välillä sekä keskinäinen ymmärrys toisen osapuolen tekemisestä, tiivistää Mikael Bäckman. – Vain ja ainoastaan silloin saadaan yksi toimiva yksikkö.
