Muutostarpeet ovat tavallisia lähes aina toiminnanohjausjärjestelmien käyttöönoton jälkeen.
– Koeportaalin käyttöönotto oli valtava muutos Pelastuskoiraliiton kokeiden aiempaan ilmoittautumiskäytäntöön eli paperilomakkeisiin, työryhmän jäsen Marjo Brandes huomauttaa. – Suunnitteluvaiheessa ei aina osata kommunikoida riittävän hyvin sitä, millaista toiminnallisuutta järjestelmältä tarvitaan juuri kyseisessä tehtävässä ja miten eri rooleissa olevien käyttäjien tulisi pystyä sitä käyttämään.

Käyttöönottovaiheessa koeportaalia testattiin erilaisilla käyttäjän tekemillä toiminnoilla, mutta ei niin kattavasti, että kaikki mahdolliset virhetilanteet olisi löydetty. Lisäksi koeportaalia on käytetty myös tietoisesti väärin. Koeportaalityöryhmä korostaakin sitä, että on yhdistysten jäsenistön vastuulla käyttää koeportaalia käyttöohjeiden hengen mukaisesti.

– Koeportaaliin tulevissa muutoksissa on huomioitu jäsenistön toiveita, jotka tietysti ovat osin myös keskenään ristiriitaisia, työryhmän jäsen Martti Koponen toteaa. – Tavoitteena on kuitenkin käytössä olevilla resursseilla mahdollisimman hyvin palveleva järjestelmä.

Koeportaalin on rahoittanut Reijo Rautauoman säätiö. Koeportaalin ylläpitoa hoitaa Pelastuskoiraliiton vapaaehtoisista koostuva työryhmä, joten ongelmatilanteessa käyttäjä saa aina vastauksen pelastuskoiratoiminnan asiantuntijalta.

Tuplailmoittautuminen poistuu

Koepaikan vastaanottaminen useampaan kuin yhteen saman koelajin kokeeseen saman koiran kanssa on Pelastuskoiraliiton kokeisiin ilmoittautumisohjeen vastaista. Tähän asti koeportaalissa on ollut mahdollista ilmoittautua koepaikan saamisen jälkeen uusiin kokeisiin, vaikka muut aiemmat ilmoittautumiset ovatkin poistuneet yhden koepaikan varmistuessa. Jatkossa ilmoittautuminen saman koetyypin kokeisiin samalla koiralla ei ole mahdollista.

– Tuplailmoittautumisia kyllä tehdään, vaikka ongelma ei olekaan iso, sanoo Martti Koponen.

Yhdellä koiralla voi edelleen olla ilmoittautuminen eri koetyyppeihin, ja sama ohjaaja voi ilmoittautua samaan koetyyppiin yhtäaikaisesti eri koirien kanssa.

Sähköposti-ilmoitukset uusista kokeista

Koeportaalin käyttäjät ovat pitäneet hankalana sitä, että koepaikkaa etsiessään on seurattava koekalenterin päivittymistä jatkuvasti. Jatkossa itselleen voi tilata ilmoitukset koekalenteriin lisättävistä kokeista siitä koetyypistä, johon haluaa koepaikan: jos tavoitteena on saada koepaikka raunioiden loppukokeeseen, voi tilata itselleen ilmoituksen siitä, kun kalenteriin lisätään uusi raunioiden loppukoe.

– Jotta ilmoitukset toimivat oikein, yhdistyskäyttäjien tulee kokeita lisätessään käyttää valmiiksi luotuja labeleita eli koetyyppien luokkia eikä kirjoittaa omia, Marjo Brandes muistuttaa. – Viestit lähtevät labeleiden perusteella, ja jos ne ovat väärin, käyttäjät eivät saa ilmoituksia lisätyistä kokeista.

Ajastettu ilmoittautumisen alkaminen

Kokeeseen on tähän asti voinut ilmoittautua koeportaalissa heti, kun yhdistyskäyttäjä lisää kokeen koekalenteriin. Tämä on johtanut siihen, että yhdistyskäyttäjä on voinut kertoa esimerkiksi oman yhdistyksensä jäsenille, milloin kokeeseen voi ilmoittautua. Koska yhdistyskäyttäjän tulee hyväksyä osallistujat ilmoittautumisjärjestyksessä, asetelma ei ole tasapuolinen kaikille koepaikkaa etsiville. Tammikuun alusta alkaen kokeen ilmoittautumisen alkaminen määräytyy sen mukaan, kuinka paljon ennen koepäivää koe lisätään koekalenteriin.

– Jatkossa jokainen näkee koekalenterista, milloin ilmoittautuminen kokeeseen alkaa. Näin kaikilla on tasapuoliset lähtökohdat kokeisiin ilmoittautumiselle, Martti Koponen sanoo. – Alle kuukautta ennen koetta ilmoitetussa kokeessa alkamisaika on satunnainen, parin vuorokauden sisällä siitä, kun koe ilmoitetaan kalenteriin.

Yhdistyskäyttäjien olisi tärkeää vahvistaa kokeen osallistujat mahdollisimman nopeasti, jotta kokeisiin haluavien ei tarvitse ilmoittautua turhaan moniin kokeisiin ja toisaalta he tietävät saaneensa koepaikan. Jäsenyhdistyksiä rohkaistaan edelleen julkaisemaan myös syksyn kokeita jo alkuvuodesta.
– Koepäivien julkaiseminen ajoissa helpottaa sekä kokeiden järjestämistä ja kokeeseen osallistumisen suunnittelua, Marjo Brandes huomauttaa. – Tarkoitus on, että järjestelmä toimii joustavasti sekä silloin, kun kokeita halutaan suunnitella pidemmälle, että silloin, kun koe halutaan järjestää nopealla aikataululla.

Testaajien etuoikeus koepaikkaan

Vuonna 2026 kokeillaan käytäntöä, jossa Pelastuskoiraliiton testaajilla on etusijamahdollisuus yhteen koekäyntiin per koelaji kutakin koiraa kohden koeportaalin jonon ohi. Etusija toteutuu vain, jos se on kokeen järjestävän yhdistyksen puolesta mahdollista.

– Moni testaaja on myös Virta-tarkastaja, ja merkittävä osa heidän viikonlopuistaan kuluu kokeissa tai tarkastuksissa. Etenkin Pohjois-Suomessa testaajat ovat todella kiinni koejärjestelyissä, Martti Koponen toteaa. – Tarkoitus on mahdollistaa testaajalle eteneminen oman koiran koulutuksessa kaikesta testaamisesta huolimatta.

Etusija kokeeseen oman yhdistyksen jäsenille

Pelastuskoiraliiton kokeissa oli aiemmin käytäntö, että yhdistys voi järjestää kustakin koelajista vuosittain yhden kokeen, jossa on etusija omalle jäsenistölle. Edellytyksenä oli, että yhdistys on järjestänyt kyseisestä lajista kokeen aiemmin samana vuonna. Monesta yhdistyksestä tulleen toiveen perusteella tämä käytäntö palautetaan, mutta edellytyksenä on kaksi järjestettyä koetta kyseisestä lajista ennen etusijakoetta.

– Omien koirakoiden saaminen pelastuskoirapolulla eteenpäin on tietenkin motivoivaa, Martti Koponen toteaa. – Toiveena kuitenkin on, että myös etusijakokeisiin otetaan osallistujia muista yhdistyksistä, jos kokeeseen jää tilaa.

Yhteishenki on tärkeää kokeiden järjestämisessä yli yhdistysrajojen

Kuluneen kahden vuoden aikana Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksissä on oltu huolissaan siitä, että koirakoiden on vaikea saada koepaikkoja. Marjo Brandes ja Martti Koponen muistuttavat, että mitä enemmän kokeita on, sitä helpompaa niihin on päästä.

– Pelastuskoiratoiminnan ydin on hyvä yhteistyö ja verkostoituminen. Se on tärkeää kaikkien edistymiselle, Marjo Brandes sanoo. – Kun toimimme kaikille hyvästä tarkoituksesta käsin, siitä poikii edelleen lisää hyvää.

– Kannattaa ehdottomasti osallistua myös muiden kuin oman yhdistyksen järjestämiin kokeisiin, Martti Koponen kannustaa. – Niissä pääsee toimimaan vieraassa ympäristössä ja hakukokeessa koiralla on täysin vieraat maalihenkilöt. Sellaisista kokemuksista saa varmuutta sekä itselle että koiralle kohti tosietsintöjä.

Koeportaalin muutokset astuvat voimaan 2.1.2026.

Martti Koponen on jo pitkään hoitanut liiton koekalenteria ja koetulosten ylläpitoa.
– Järjestelmän ansiosta järjestävä yhdistys voi myös muokata kokeensa tietoja itse, Martti Koponen kertoo. – Käsin tehtävän työn väheneminen vähentää toki myös virheiden mahdollisuuksia.

Kukin Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistys nimeää koejärjestelmää varten kaksi yhdistyskäyttäjää, jotka huolehtivat kokeiden ilmoittamisesta koekalenteriin. Kokeeseen voi ilmoittautua heti, kun se on hyväksytty kalenteriin, mutta yhdistyskäyttäjän on hyväksyttävä ilmoittautuminen eli varmistettava kokelaan koepaikka.
– Yhdistyskäyttäjälle näkyvä ilmoittautumisten lista on anonyymi eli kokelaan nimen näkee vasta, kun hänen koepaikkansa on vahvistettu, Mikko Koljander selittää. – Ilmoittautumisista käy kyllä ilmi koetaso, eli jos kokeessa voi suorittaa sekä perus- että loppukokeita, voidaan ilmoittautumisista poimia tietty määrä kumpaakin.

Kokelas saa automaattiset sähköpostiviestit onnistuneesta ilmoittautumisesta ja erillisen viestin vahvistetusta koepaikasta. Sen jälkeen kokeen järjestävän yhdistyksen yhdistyskäyttäjä voi lähettää kokelaille järjestelmän kautta yhteisiä viestejä esimerkiksi kokeen aikataulusta.

Ilmoittautuminen kokeisiin

Kokeisiin ilmoittautumista varten harrastaja tarvitsee käyttäjätunnuksen. Sen hankinta onnistuu rekisteröitymällä käyttäjäksi koejärjestelmän kautta. Järjestelmään on tuotu koekäynnit vuosilta 2020–2023, joten jos harrastaja on käynyt pelastuskoirakokeissa tänä aikana, hänen tietonsa yhdistetään käyttäjätunnukseen rekisteröitymisen jälkeen. Kokeeseen ilmoittautuminen tehdään aina kirjautuneena.
– Koepaikan saamisesta tulee ilmoitus sähköpostitse sitten, kun kokeen järjestävä yhdistys on hyväksynyt ilmoittautumisen koeosuuteen, Mikko Koljander tähdentää. – Pelkkä ilmoittautuminen ei siis tarkoita koepaikkaa, vaan erillinen vahvistusviesti pitää aina odottaa.

Jotta kokeeseen voi ilmoittautua, tulee kokelaan syöttää järjestelmään myös koiran tiedot. Viimeisen neljän vuoden ajanjaksolta myös koirien tiedot on tuotu järjestelmään, ja ne yhdistetään ohjaajan tietoihin noin vuorokauden kuluessa rekisteröitymisestä, mutta uudet koirat jokainen lisää järjestelmään itse. Koiran tiedot lisätään järjestelmään vain kerran, ja sen jälkeen koiran kanssa voi ilmoittautua kokeisiin.

Kokelas voi ilmoittautua järjestelmässä useampaan saman lajin kokeeseen samanaikaisesti, esimerkiksi kolmen eri yhdistyksen järjestämään haku peruskokeeseen. Kun kokelaan ilmoittautuminen jonkin yhdistyksen järjestämään kokeeseen vahvistetaan, raukeavat muut kaksi ilmoittautumista. Kokelaalla voi siis olla ainoastaan yksi koepaikka yhdestä koelajista samalla koiralla. Eri koirien kanssa voi olla yhtä aikaa koepaikat samastakin lajista.

Arviointilomake sähköiseksi

Koetulosten ilmoittautuminen tehdään jatkossa mahdollisimman reaaliaikaisesti kokeessa järjestelmän kautta. Tulosten lähettämiseen tarvitaan verkkoyhteys, joten sen olisi hyvä toimia koepaikalla.
– Testaaja täyttää kokelaan arviointilomakkeen koejärjestelmän kautta. Kun arviointilomake tallennetaan, koetulos tallentuu järjestelmään ja arviointilomake lähtee kokelaalla sähköpostitse, Martti Koponen selittää. – Yhdistyksen ei siis tarvitse enää toimittaa tuloksia erikseen liittoon.

Ongelmatilanteissa aiemmin käytössä ollutta tulostettavaa arviointilomaketta voidaan edelleen käyttää palautteen antamiseen kokelaalle. Koepöytäkirjaa ei voi kuitenkaan enää toimittaa erikseen, vaan testaajan on tässä tapauksessa täytettävä arviointilomakkeet uudelleen järjestelmään tulosten tallentamista varten.

Keskeisimmät toimintatapojen muutokset:

• Paperilomakkeita ei tarvitse täyttää tai lähettää. Kokeeseen ilmoittaudutaan järjestelmän kautta ja arviointilomake täytetään siellä. Kokeista ei tehdä koontipöytäkirjoja.

• Koe tulee koekalenteriin heti, kun yhdistys on lisännyt sen järjestelmään. Liiton edustaja ei enää erikseen hyväksy kokeita kalenteriin.

• Kokeeseen voi ilmoittautua heti, kun koe on lisätty koekalenteriin. Kokelaalla voi olla vain yksi koepaikka kerrallaan kustakin koemuodosta samalla koiralla.

• Yhdistykset eivät enää voi järjestää etusija-kokeita omalle jäsenistölleen.

Näitä ja muita uuden järjestelmän toimintoja tarkastellaan koekauden 2024 aikana, jonka jälkeen voidaan tehdä muutoksia.

Kysymykset ja lisätiedot koejärjestelmästä: kokeet@pelastuskoiraliitto.fi

”Kiitos koeportaalin tekemisestä! Näyttää todella hyvältä uudistukselta ja vähentää paperien kanssa takkuamista koepaikalla. Luonnollisesti pieniä viilauksia joudutaan varmasti tekemään, kun käytön myötä tulee asioita vastaan, mutta näinhän se aina menee.” -SPeKL koetestaaja

”Pelastuskoiraliiton koeportaali projekti oli mukavaa vaihtelua tyypilliseen Odoo-käyttöönottoon verrattuna. Hyvä esimerkki siitä, miten hyvin Odoo taipuu erilaisiin prosesseihin eikä rajoitu pelkästään perinteisiin toimintohin, jotka tyypillisesti liitetään toiminnanohjausjärjestelmiin. Työskentely Pelastuskoiraliiton projektitiimin kanssa sujui erinomaisesti, erityiskiitos Mikolle, joka hoiti projektipäällikön roolia asiakkaan päässä mallikkaasti. Parasta projektin aikana oli päästä katsomaan koetilannetta paikan päällä ja uskon, että Odoo tulee helpottamaan koetulosten kirjaamista sekä uusien koetapahtumien julkaisua merkittävästi!” – Elmeri Niemelä, SprintIT

Camo ja Tiina auttavat lumivyöryetsinnöissä

Ounasjokilaaksen pelastuskoirat (OPEKO) järjesti 12. helmikuuta Pelastuskoiraliiton historian ensimmäisen lumivyörypelastamisen näyttökokeen. Sen suoritti hyväksytysti yhdistyksen oma koirakko Tiina Auer ja 5-vuotias saksanpaimenkoira Camo.

Camo on Tiinan toinen pelastuskoiraksi koulutettava koira, ja harjoittelu on alkanut jo pentuna. Myös lumivyörypelastamista he ovat harjoitelleet ensimmäisestä talvesta lähtien, jolloin Camo oli puolivuotias.
– Kävimme pari ensimmäistä talvea ennen koronapandemiaa säännöllisesti koulutuksissa treenaamassa lumivyöryetsintöjä Norjassa kokeneessa ohjauksessa, Tiina kertoo.

Virta-tarkastuksen koirakko suoritti vuonna 2019 Camon ollessa 2-vuotias.

Tiina Auer oli mukana työryhmässä, joka suunnitteli lumivyörypelastamisen näyttökokeen Myös kokelaan näkökulmasta näyttökoe tuntuu edelleen toimivalta.
– Näyttökoe vastaa tarkoitustaan. Se on haastava ja realistinen sekä mittaa koiran ja ohjaajan ominaisuuksia, Tiina toteaa. – Toki lumitilanne vaikuttaa aina jonkin verran siihen, miten piilot saadaan rakennettua.
Näyttökokeen riittävästä haastavuudesta kertoo myös se, että samaan näyttökokeeseen osallistui kolme koirakkoa, joista vain yksi suoritti sen hyväksytysti. Näyttökokeen läpäiseminen vaatii siis harjoittelua ja kokonaisvaltaista paneutumista näille pelastustehtäville.

Lumivyörytehtävissä koira työskentelee ilmavainuisesti, sillä kasaantunut lumi peittää jäljet ja vyöryyn hautautunut voi olla kulkeutunut pitkiäkin matkoja. Koulutuksen aikana koiraa opetetaan ja kannustetaan lumen kaivamiseen hajulla.

– Kun koira löytää hajun lähteen, se aloittaa kaivamisen ja kaivaa siihen asti, että pääsee luolaan sisään uhrin luo ja saa palkkansa tai sitten ohjaaja ottaa koiran hallintaan jo ennen luolaan pääsyä), Tiina kertoo. – Tositilanteissa koira otetaan heti pois löydöltä, varmistetaan löytö sondaamalla eli lumitutkaimella ja aletaan kaivaa lapioilla kaikin voimin. Treeneissä koirille rakennetaan kova motivaatio tunkeutua luolaan ja sen takia koirien annetaan treeneissä useimmiten kaivaa tiensä luolaan palkalle.

Camo ilmaisee maastossa haukkumalla, ja toisinaan se haukkuu myös kaivaessaan, vaikka haukkua ei ole varsinaisesti koulutettu osaksi lumivyöryetsinnän ilmaisua.

Viranomaisten ja pelastuskoiratoimijoiden yhteistyössä suunnitteleman lumivyörypelastamisen näytön suorittaminen antaa koirakolle taustatuen lumivyörypelastamisen tehtäviin osallistumiseen. Viranomaisten koirakoilla ei toistaiseksi ole vastaavaa näyttökoetta osaamisen todentamista Suomessa, vaikka taitoa harjoitellaankin kouluttajien opastuksella.

– Lumivyörypelastamisen näyttö on laajan joukon tuotos, Tiina muistuttaa. – Haimme itse oppia Norjan järjestelmistä, ja lisäksi suunnittelussa olivat mukana pelastuslaitos ja poliisi.

Lue myös: Lumipelastamiseen koulutettujen koirien tarve kasvaa

Kuutti ja Stina auttavat veden äärellä

Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ja Naantalin Seudun Meripelastajat järjesti 13. kesäkuuta Pelastuskoiraliiton historian ensimmäisen vesistöetsinnän näyttökokeen. Sen suoritti hyväksytysti yhdistyksen hälytysryhmässä toimiva koirakko Stina Törnblom ja 7-vuotias bordercollie Kuutti.

Stina Törnblom on harjoitellut koiran kanssa työskentelyä veneestä käsin jo ensimmäisen pelastuskoiransa, berninpaimenkoira Junnun kanssa, joten hänellä on kokemusta aiheesta 25 vuoden ajalta.

– Yhteistyö meripelastajien kanssa on erittäin tärkeää, Stina sanoo. – Harjoittelemme säännöllisesti Naantalin ja Kemiön meripelastajien kanssa, ja lisäksi käymme vuosittain leirillä Ahvenanmaalla.

Veneestä työskentelevän koiran on erittäin tärkeää olla tottunut veneessä olemiseen. Kun koiralla on hyvä ja turvallinen olo veneessä, myös sen suorituskyky etsinnässä on parhaimmillaan. Siirtymätaipaleet veneellä tehdään usein kovassa vauhdissa, jolloin matkustaminen on haastavaa.

– Koira tarvitsee myös hyvää tasapainoa, jotta se pystyy tekemään etsintää hitaassa vauhdissa veneen pomppiessa aallokossa, Stina huomauttaa.

Ennen näyttöön osallistumista koiranohjaajan tulee suorittaa Suomen Meripelastusseuran koulutus. Turvallisuuteen liittyvät kriteerit seuran aluksessa toimimiseen ovat korkeat, eivätkä siihen kuuluvat asiat ole välttämättä itsestäänselvyyksiä kokeneellekaan veneilijälle.

– On tärkeää oppia toimimaan nimenomaan sen aluksen ja miehistön kanssa, jonka kanssa myöhemmin mahdollisesti menee myös tehtäville, Stina sanoo. – Harjoitellessa myös miehistö oppii koiran kanssa toimimisesta. Esimerkiksi rantautumistilanteessa on tärkeää, että kuka tahansa miehistön jäsen voisi käsitellä koiraa, jos koira ei voi hypätä maihin.

Stina muistuttaa, että etsintä on melko harvinainen meripelastustehtävä. Koiran toimintaa on tehtävä tutuksi meripelastajille, ja siksi koiranohjaajakin tulisi olla valmis olemaan mukana meripelastusyhdistyksen toiminnassa. Stina itse päivystää pari kertaa vuodessa.
– Päivystystehtävillä pääsee hyödyntämään meripelastuskoulutuksessa oppimiaan asioita ja auttamaan eri tavoilla.

Lue myös:
Vesistöetsinnän näytönvastaanottajat ovat valmiina toimintaan
Vesistöetsinnässä yhdistyvät kaksi erikoistaitoa

Urheilupsykologi Vappu Alatalon luennolla käytiin läpi erilaisia harjoitteita, joiden avulla voi opetella hallitsemaan jännittämistä jo ennen koe- tai etsintätilannetta sekä purkaa jännitystä sitä kokiessaan. (Lue kooste luennosta aiemmasta artikkelista.) Tässä kirjoituksessa kerron luennolla tehdyistä harjoituksista. On hyvä muistaa, että jännittäminen on kehon ja mielen valmistautumista suoritukseen ja niin fyysisiä kuin psyykkisiä reaktioita tai niihin reagointia pystyy harjoittamaan.

Mielikuvaharjoittelu

Jännitys laskee, kun yllätysten mahdollisuus vähenee. Kannattaa kirjata ylös, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka jännittävät. Tämän jälkeen kirjaa jokaiselle tekijälle toimintavastine: mitä teen, jos näin todella käy. Tällaisen huoliluettelon avulla pystyy luomaan rutiinia erilaisiin tilanteisiin, olivat ne sitten todellisuudessa mahdollisia tai eivät. Rutiinin avulla taas pystyy vaikuttamaan hermoston aiheuttamiin reaktioihin. Kun tapahtuu x, niin minä teen y. Yllätysten määrä vähenee ja jännityksen määrä laskee.

Esimerkiksi mikäli jännittää kesäkaudella koiran loukkaantuvan käärmeenpuremasta, on hyvä käydä säännöllisesti mielessään läpi, mitä kaikkea tällaisessa tilanteessa tulisi muistaa tehdä: yhteys eläinlääkäriin, kuljetus, treenikavereille/etsinnän johtoon ilmoittaminen lienevät ensisijaiset huolehdittavat. Näitä voi pilkkoa vielä pienempiin osiin esimerkiksi päivittämällä eläinlääkärin yhteystiedot ja opettelemalla nopeimmat ajoreitit eri suunnista. Muita asioita voisivat olla mm. kartturin tai treenikaverin kanssa sopiminen, kuka ilmoittaa poistumisesta, onko johonkin jäänyt noudettavia tavaroita ja kuka ne noutaa, onko piilossa maalimiehiä, joille täytyy ilmoittaa, jne. Etenkin ison koiran kanssa säännöllinen kantamisen harjoittelu voi myös olla yksi jännitystä vähentävä tekijä, kun tietää, että loukkaantunut eläin saadaan turvallisesti pois maastosta.

On myös tärkeää toistaa itselleen reaktioiden positiivisuutta suoritukseen nähden. Mikäli kädet hikoavat tai oksettaa, niin antaa itselleen luvan siihen: näin tapahtuu joka tapauksessa ja pystyn siitä huolimatta toimimaan.

Fyysisiä keinoja

Kuten koirilla myös ihmisillä syöminen on rauhoittavaa toimintaa. Nieleskely, juominen ja napostelu aktivoivat parasympaattista hermostoa, jonka tehtävä on rauhoittaa ja rentouttaa. Haukottelu taas kertoo mahdollisesti pinnalliseksi muuttuneesta hengityksestä, jolloin elimistö pyrkii saamaan enemmän happea.

Aistihavainnot ovat keino purkaa jännitystä. Aistihavainnointiaan voi kehittää esimerkiksi ruokaharjoituksen avulla. Samalla tulee kehittäneeksi tietoista läsnäoloa ja kärsivällisyyttä.

Ruokaharjoitus:

Ota pala jotain ruokaa tai ruoka-ainetta. Keskity tarkastelemaan ruokaa silmilläsi. Huomioi miltä se näyttää eri kulmista. Katsele ja havainnoi rauhassa. Seuraavaksi vie ruoka nenäsi alle ja haistele sitä. Aseta pala suuhusi ja tunnustele, millainen sen koostumus on. Maistele ruokaa eri puolilla suutasi. Nielaise ja havainnoi jälkimaku. Millaisia tuntemuksia harjoitus herättää?

Rauhallinen havainnointi vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Koe- tai etsintätilanteessa metsässä aistihavaintona voi olla esimerkiksi johonkin metsän hajuun keskittyminen tai puunpinnan, itsensä tai koiran silittäminen. Tai miksei hyödyntäisi syömistä sekä rauhoittavana toimintona että aistihavaintona. Tietoisen läsnäolon harjoitukset kannattaa alkuun pitää lyhyinä, jo 30 sekuntia riittää. Aistihavaintoon keskittyminen vie huomion pois jännittämisen aiheesta ja auttaa palauttamaan toimintakykyä.

Optimaalivireys

Muistele onnistunutta suoritusta. Miltä se tuntui kehossa? Missä osassa kehoa tunne oli? Millaisia ajatuksia onnistuneeseen suoritukseen liittyy? Entä millaisia tunnetiloja? Miten koirasi reagoi sinuun?

Huomaatko muutosta olossasi ajateltuasi, miltä onnistunut suoritus tuntuu? Muuttuiko viretilasi? Huomasitko ajattelevasi esimerkiksi tiettyjä voimalauseita? Onnistumisten ajatteleminen säännöllisesti auttaa löytämään oikean tunnetilan nopeammin.

Seuraavaksi muistele tilannetta, jossa jännittäminen on estänyt onnistuneen suorituksen. Miltä ja missä se tuntui? Mitä ajatuksia ja tuntemuksia muisto herättää? Miten koirasi reagoi tilanteessa?

Omat ajatukset ja tunnetilat ovat haitallisia, kun ne ovat negatiivisia. Haitallisia tunnetiloja ovat mm. häpeä, nolous ja ärsyyntyminen viatonta kohtaan. Ajatuksissa ovat osaamattomuus, huonous, itsensä kampittaminen jo etukäteen. Tällaisissa tilanteissa virheiden nollausharjoitus auttaa päästämään irti negatiivisuudesta.

Virheiden nollaaminen:

Mielen tyhjentäminen – hengitä ulos. Ajattele paikkaa, jossa on ollut hyvä olla.

Musiikki – eri musiikkityylit vaikuttavat eri tavoin, nopea tempoinen nostaa sykettä, rauhallisempi rauhoittaa. Oma mielimusiikki luo positiivista tunnetta.

Aistihavainnot – huomio johonkin muuhun, kuin jännitystä aiheuttavaan asiaan.

Onnistumisen tunteen ajattelu – sulje silmät ja ajattele hetkeä, jolloin onnistuit. Muistele, miltä tuolloin tuntui ja tunteen huipulla avaa silmät ja ota tunne haltuun, hyödynnä sitä.

Virheen sattuessa…

Mieti, mikä on tavoitteen kannalta tärkeää. Tunnista haitallinen tunne ja puhalla se ulos 3 – 5 kertaa. Kiinnitä huomiota ajatuksiisi, ”huomaan, että ajattelen, että tein virheen.” Päästä ajatuksesta irti ja päätä, mihin tekemiseen keskityt seuraavaksi.

Jälkeenpäin analysoi virhe ja mieti, mitä siitä opit. Puhu muille: todennäköisesti virhe ei ollut niin suuri, kuin itse kuvittelet. Hyväksy tilanne ja suuntaa energia seuraavaan treeniin tai kokeeseen.

Muista myötätunto. Sosiaalisen paineen alla on hyvä miettiä, voinko tehdä enemmän, kuin voin? Onko kohtuullista odottaa enempää? Mikä riittää minulle tässä vaiheessa? Mitkä odotuksista ovat minun, mitkä muiden, ja mitä sitten, jos en täytä niitä? Mikä on pahinta, mitä voi seurata ja mitä sitten? Menettäessäsi hallinnan, nollaa tilanne. ”Virheistä viis, eteenpäin siis.” Ystävällisyys luo lämpimän, myötämielisen ja ymmärtäväisen treeniyhteisön. Jaettu inhimillisyys muistuttaa, että jokainen tekee virheitä, en vain minä.

Urheilupsykologi Vappu Alatalo kävi luennoimassa Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:lle jännittämisen hallinnasta, keskustelun painottuessa etenkin etsintä- ja koetilanteisiin, jotka tässä harrastuksessa lienevät ne eniten jännitystä aiheuttavat tilanteet. Tämä teksti on kooste luennolla kirjaamistani muistiinpanoista. Jatko-osassa kirjaan auki tekemiämme harjoituksia hallita ja työstää jännitystä.

”Jännittäminen on kehon ja mielen valmistautumista suoritukseen.”

Merkittävää on, onko jännitys suoritusta tukevaa, auttaen oikean vireystilan löytämiseen vai haittaavaa, jolloin toimintakyky laskee ja keho voi reagoida mm. fyysisellä väsymyksellä. Suoritukselle optimaalinen vireystila vaihtelee, mutta pääsääntöisesti sekä liian matala että liian korkea vireystila haittaavat suoritusta.

On hyvä ymmärtää, että jännitykseen liittyvät reaktiot syntyvät autonomisen hermoston toimesta. Sympaattinen osa toimii virittävänä ja parasympaattinen rentouttavana osana. Molempien aikaansaannokset ovat yksilön ominaisuuksia, tapoja reagoida. Niitä voi kuitenkin työstää luomalla vahvoja rutiineja yllätyksellisiin tilanteisiin esimerkiksi skenaarioiden ja ns. puhki puhumisen avulla, sillä jännittäminen liittyy siihen, miten tilanteita on ennakoinut. Luomalla skenaarioita eli miettimällä etukäteen, millaisia tilanteita vastaan voi tulla, millaisia tunteita ne voivat aiheuttaa ja miten tilanteissa voisi toimia sekä puhumalla traumaattisista kokemuksista riittävästi, on mahdollista laskea niiden aiheuttamaa jännitystä.

Autonomisen hermoston aikaansaamat reaktiot tapahtuvat meissä kuin Pavlovin koirien kuolaaminen. Sen vuoksi niiden tulkinta onkin oleellista. Sen sijaan, että huolestuu käsien hikoilusta, äänen värinästä tai oksentamisen tarpeesta, toistaakin itselleen reaktioilla olevan positiivinen vaikutus suoritukseen, niiden kuuluvan osaksi suorituksen prosessia. Hermostoa voi myös käyttää hyödyksi. Tiedämme, että koirilla syöminen on rauhoittavaa toimintaa. Myös ihmisellä nielemisrefleksi aktivoi parasympaattista hermostoa, joka siis toimii rentouttavana hermostona. Nieleskely, juominen ja napostelu ovat siis hyviä keinoja kehottaa kehoa rentoutumaan. Haukottelu taas on elimistön keino saada lisää happea, jolloin on hyvä pysähtyä huomioimaan, onko hengitys muuttunut pinnalliseksi.

Ohjaajan vire

Suorituksen aikana vireystila vaikuttaa moneen eri tekijään. Optimaalisen vireystilan myötä keskittyminen ja tarkkaavaisuus paranevat, esimerkiksi epäoleelliset asiat suodattuvat pois. Optimaalisen viretilan löytäminen onkin tärkeää, sillä ylivireys hajottaa tarkkaavaisuutta ja saa tekemään negatiivisia tulkintoja. Lisäksi pitkissä etsinnöissä vireystilan tasapainotus auttaa jaksamaan. Päätöksenteon suhteen vireystila vaikuttaa olemassa olevien tietojen ja taitojen hyödyntämiseen; alavireessä oleva ei pysty tekemään päätöksiä ja ylivirittynyt hätiköi. Lisäksi koiranlukutaito kärsii herkästi. Kielteinen olotila aiheuttaa alivirittyneessä lamaantumista ja ylivirittyneessä uhkien ja riskien suurentelua. Ajatusten ja ajattelumallien osalta vireystila vaikuttaa siihen, näkeekö onnistumisen vai epäonnistumisen mahdollisuuksia. Pystyäkseen toimimaan on yksilön koettava itseluottamusta, optimismia sekä rohkeutta. Vireystila vaikuttaa tunnetilojen kautta toiminnan napakkuuteen sekä fyysiseen suoritukseen: laiskottaako vai säntäileekö.

Mielikuvaharjoittelu

Toimintaan ja käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa muokkaamalla ajatuksia, tulkintoja ja mahdollisuuksien mukaan tunteita mielikuvaharjoitteilla. Olisi myös tärkeää opetella toimintaa ohjaavia toimintoja ja ajatuksia valmiiksi. Kun tapahtuu asia x, toimin tavalla y. Yleisimpiä jännittämisen aiheita ovat onnistuminen, arvioitavana oleminen sekä riittämättömyyden tunne. Epäonnistumisen mahdollisuuden sekä sen, mitä seuraa, jos epäonnistuu, läpikäyminen ja ajatusmallien luominen vähentävät epäonnistumisen pelkoa. Arvioitavana olemiseen ja riittämättömyyden tunteeseen vaikuttavat muiden kuvitellut ajatukset ja odotukset itseä kohtaan. On kuitenkin inhimillistä muistaa, että jokainen tekee virheitä. Myötätunto muita ja itseään kohtaan lisää turvallisuudentunnetta ja auttaa tarkastelemaan asioita etäältä. Huoliluettelon, johon kirjataan itseä huolettavia asioita ja niille ohjaavat toiminnot ja ajatukset, tekeminen ja käyttäminen voi helpottaa toimimaan jännittävissä tilanteissa.

Tunnereaktiot

Jännittävissä tilanteissa yksi selviytymiskeinoista on huumori. Ahdistusta saatetaan peittää naureskelulla, vaikka tilanne itsessään ei olisikaan huvittava, sillä nauru purkaa stressiä ja nostaa aktiivisuutta. Tärkeää on tunnistaa oma toimintakykynsä ja jännityksen hallinnassa omiin kykyihin luottaminen on merkittävä tekijä. Jatkuva keikkuminen oman vaikeustason yläreunalla kuluttaa itseluottamusta. On myös hyvä muistaa, että tunteilla on tarkoituksensa ja että ne ovat reaktiivisia ja ilmenevät kehossa. Esimerkiksi pelon tarkoituksena on saada yksilö reagoimaan vaaraan ja pakenemaan turvaan. Tunteita ja toimintatapoja voi kuitenkin analysoida ja valita oman reaktionsa. Vaikeassa tilanteessa keskittymisen palauttamiseen auttavat muun muassa aistihavainnot, esimerkiksi jonkun metsän tuoksun tiedostaminen tai itsensä, koiran tai vaikka puun koskettaminen. Tietoisia läsnäoloharjoituksia kannatta harjoitella etukäteen, noin 30 sekunnin harjoitukset auttavat jo hyvin alkuun.

Ennen onnistunutta suoritusta kannattaa keskittyä omiin ajatuksiinsa. Ajatellessaan, että olo on mahtava ja suoritus tulee etenemään, saa aikaan sopivan varman, luottavaisen ja oikealla tavalla jännittyneen tunteen, joka siirtyy kehoon valppautena, sopivana rentoutena sekä riittävänä terävyytenä. Koe on tilanne havaita, mitä vielä pitää opetella ja mitä jo osataan. Harjoiteltavat asiat kannattaa kirjoittaa itselleen ylös toimintaohjeiden muodossa ja harjoitella niitä niin, että ne siirtyvät osattujen asioiden listalle. Onnistumisen määritelmä kannattaa myös pilkkoa itselleen osiin, sillä vaikka lopputulos olisi hylätty, on suoritus itsessään voinut sisältää paljon onnistumisia. Epäonnistumisen termin voi poistaa sanavarastostaan, sillä ”epäonnistumisessa kieltäytyy ottamasta vastaan virheistä saatavaa palautetta.” Virheitä onkin hyvä tutkia rauhassa ja perusteellisesti. Tunnereaktiot ovat luonnollisia ja usein hyödyllisiä, eikä niihin pidä jäädä kiinni vaan antaa niiden tulla ja mennä.

Koirakon eikä vain koiran koulutusta

Toiminnanjohtaja Mika Soininen avasi päivän, jonka jälkeen kuultiin kolme alustusta: Petri Koistinen puhui aiheesta testaajan näkökulmasta, Hermanni Koli kouluttajan näkökulmasta ja Gabi Stubb hälytysryhmäläisen näkökulmasta. Kaikki puhujat korostivat sitä, että harjoittelun tulee keskittyä tosietsinnöissä toimimiseen pelkkien koesuoritusten saavuttamisen sijaan. Kun lopullinen päämäärä on selkeänä mielessä, pysyy myös harjoittelu monipuolisempana. On tärkeää muistaa, että eteenpäin koulutetaan koirakkoa – siis koiraa ja ohjaajaa, ei pelkästään koiraa. Kun perusasiat osataan, on harjoittelussa sisällytettävä sokkoharjoittelua eli tilanteita, joissa ohjaaja ei tiedä mitään maalihenkilöiden liikkeistä tai sijainnista. Vain tällaisen harjoittelun avulla on mahdollista oppia koiran käyttämistä etsinnän välineenä: sen osaaminen on asia, jonka arvioijat haluavat viranomaistarkastuksessa nähdä. Viranomaistarkastus ei kuitenkaan ole päätavoite, vaan sen jälkeen alkaa erikoistuminen ja koiraa koulutetaan yhä eteenpäin.

Alustusten jälkeen liiton tilastoista vastaava Martti Koponen kävi läpi vuoden 2019 pelastuskoirakokeiden hylkäyssyitä loppupäivän ryhmäkeskustelujen pohjaksi. Rauniokokeiden koekäyntejä on viime vuosina ollut hyvin vähän (n. 50 kpl/vuosi), joten niiden hylkäyssyistä ei voi osoittaa juuri mitään yleispätevää. Hakukokeissa yleisin hylkäyssyy oli ajan loppuminen, mikä johtui joko ohjaajan toiminnasta etsinnän aikana (esim. puutteellinen etsintäsuunnitelma, suunnistus- tai koiranlukutaito) tai koiran toiminnasta (esim. tehoton etsintä). Toinen hyvin yleinen hylkäyssyy oli jättö, mikä herätti paljon keskustelua. Alhaisin hyväksymisprosentti (47 %) on haun loppukokeessa. Mahdollisiksi selityksiksi osallistujat nostivat kaksi asiaa: joskus koirakko saa hyväksytyn tuloksen peruskokeesta hyvinkin puutteellisella suorituksella hallittavuuden tai ilmaisun osalta, ja toisaalta pohdittiin sitä, osallistutaanko kokeeseen peruskokeen jälkeen turhan kevyesti harjoittelematta tarpeeksi lisää.

Jälkikokeista peruskokeessa takajälki on suurin yksittäinen hylkäyssyy. On tärkeää huomata, että peruskoe on jälkikokeista ainoa, jossa jäljen suunnan valinta testataan. Koponen muistutti, että takajälki on myös viranomaistarkastuksissa yksi suurimpia hylkäyssyitä. Suunnan valinnan lisäämisestä koesääntöihin myös muissa jälkikokeissa on keskusteltu. Myös jälkikokeista loppukokeen hyväksymisprosentti on alhaisin (26 %), ja siinä yleisin hylkäyssyy on jäljen hukkaaminen.

Ryhmätöissä nimettiin harjoittelun painopisteitä

Seuraavat kaksi tuntia seminaarin lähes 70 osallistujaa työskentelivät kymmenessä pienryhmässä. Ryhmäkeskustelujen tehtävänä oli nimetä 1) kolme painopistettä koirien harjoitteluun 2) kolme painopistettä ohjaajien koulutukseen ja 3) kolme painopistettä ryhmätreenien ulkopuolella tapahtuvaan harjoitteluun. Lisäksi ryhmien tuli miettiä tapoja tiedon jakamiseen ja asettaa tavoite: kuinka monta hälytyskoiraa Pelastuskoiraliitolla on strategiakauden päättyessä vuoden 2022 lopussa? Ryhmätyöskentelyn tulokset purettiin yhteisessä keskustelussa.

Koiran harjoittelun painopisteet

1. Motivaatio
2. Mielentila
3. Ilmaisu

Motivaatiosta oli keskustelu jo aamupäivällä jätön paljastuttua hyvin yleiseksi hylkäyssyyksi. Loppujen lopuksi sekä haku- että jälkityöskentelyssä koiran motivaatio löytää ja ilmaista maalihenkilö on avainasemassa. Koiran mielentilan suhteen korostettiin erityisesti itsevarmuutta ja itseluottamusta: niiden ja hyvän motivaation avulla koira pystyy ratkaisemaan ongelmalliset tilanteet. Ilmaisun suhteen on tärkeää muistaa, että pelkkä motivaatio ei riitä, vaan koiran tulee osata myös suorittaa ilmaisu teknisesti – aloittaa haukkuminen ja jatkaa sitä, tarttua rullaan ja tuoda se ohjaajalle, tehdä kertovaan ilmaisuun kuuluva tehtävä ohjaajan toiminnasta huolimatta – kaikenlaisissa olosuhteissa.

Ohjaajan harjoittelun painopisteet

1. Koiranlukutaito
2. Koulutustaidot
3. Harjoittelun suunnitemallisuus

Ohjaajan koulutuksessa haluttiin keskittyä ensinnäkin koiranlukutaidon kehittämiseen. Omalla toiminnallaan koiranohjaaja voi joko tukea tai haitata koiran työskentelyä. Mitä tarkemmalla silmällä seuraa koiransa käyttäytymistä, sitä paremmin havaintoja pystyy hyödyntämään vaikeissakin tilanteissa.

Kaksi muuta ohjaajan koulutuksen painopistettä olivat koulutustaidot ja harjoittelun suunnitelmallisuus. Kouluttamisen perusteiden osaaminen ja esimerkiksi hallittavuuden kouluttaminen ovat asioita, joiden päälle rakennetaan varsinainen pelastuskoiran koulutus. Jotta koulutuksessa voitaisiin edetä kohti lopullista tavoitetta, tulee ohjaajan hahmottaa se kokonaisuus, mistä pelastuskoiran työskentely koostuu eli mitä etsinnöissä toimivan koirakon tulee osata. Toisaalta suunnitelmallinen eteneminen ei ole mahdollista, ellei ohjaaja ymmärrä, miten koiran oppiminen ja koulutusprosessi etenevät yleisellä tasolla.

Omatoimisen harjoittelun painopisteet

1. Kestävyys
2. Suunnistus
3. Koiran ja ohjaajan suhde

Omatoimisen harjoittelun suhteen painopiste-ehdotuksiin syntyi enemmän hajontaa. Selkeä näkemys oli siitä, että omatoimista harjoittelua tulee tehdä. Viime vuonna tehdyssä jäsenkyselyssä yhdeksi suurimmista esteistä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kouluttamisessa mainittiin ajankäyttö. Omatoimiharjoittelun pohtimisella haluttiinkin antaa ohjeita siihen, kuinka harjoitteluun käytettävissä oleva aika tulee hyödynnetyksi mahdollisimman tehokkaasti. Yhtenä keskeisimmistä nousi esiin paitsi ohjaajan myös koiran kestävyys ja peruskunto. Tällä on suora vaikutus myös motivaatioon: mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin jaksaa työskennellä. Puhtaasti ohjaajien taitojen kehittäminen haluttiin omatoimisessa harjoittelussa ohjata suunnistuksen harjoitteluun. Tämän taidon kehittäminen auttaa myös etsintätaktiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa sitä myöden, kun kartan- ja maastonlukutaito harjaantuu. Kolmanneksi painopisteeksi nimettiin ohjaajan ja koiran suhteen kehittäminen eli arjessa tapahtuva hallittavuus- ja ympäristöharjoittelu.

Koska koiraa ei voi laittaa vastuuseen omasta koulutuksestaan, on loppujen lopuksi ohjaajan motivaatio pelastuskoiran kouluttamisen lähtökohta. Pelastuskoiraharrastus on joukkuelaji, ja motivaation ylläpitämisessä harjoitusryhmä on keskeisessä osassa. Kouluttajan vastuulla on edesauttaa sitä, että ryhmässä on turvallinen ilmapiiri. Hyvä harjoitusryhmä on sitoutunut kouluttamaan kaikkia ryhmän koiria, jolloin myös yksittäinen koiranohjaaja sitoutuu ryhmään helpommin. Toisaalta tärkeä motivaatiota ylläpitävä tekijä voi olla myös kokemus siitä, että oma panos on merkityksellinen ja tehdylle työllä eli koulutetuille pelastuskoirille on tarvetta. Jos kokeneet harrastajat lopettavat harrastuksen, heidän mukanaan menetetään koirakon lisäksi myös paljon osaamista.

Puheista käytäntöön

Seminaarin tavoitteena oli muodostaa yhteinen käsitys pelastuskoirakon koulutuksessa tärkeistä asioista. Niiden tunnistamisen ja nimeämisen jälkeen on harjoittelussa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Yksi mahdollinen koulutusta tukeva kanava olisi materiaalipankki, johon olisi koottu harjoittelua tukevia materiaaleja kuten harjoitusideoita ja harjoittelun seurantaa helpottavia dokumenttipohjia. Parissa yhdistyksessä on pilotoitu VIRTA-valmennusta liiton kokeet hyväksytysti suorittaneille koirakoille. Valmennuksissa on käsitelty etsintätaktiikkaa, harjoiteltu jäljen käyttöä osana kokonaisuutta pelastuskoiran työskentelyssä ja järjestetty VIRTA-harjoitus koirakoille.

Seminaarin järjestelyryhmä kokoontui myöhemmin keskustelemaan siitä, millaisilla tavoilla yhdistyksiä voitaisiin tukea koulutuksessa. Tiedon jakamisen kanavia pohdittiin ryhmätöissä, mutta niihin ei ehditty kunnolla pureutua loppukeskustelussa. Liiton vuosittaisessa kouluttajaseminaarissa voitaisiin jatkossa keskittyä painopisteiksi nimettyihin teemoihin. Yksi helposti koko liiton jäsenistön saavuttava kanava on blogi, jossa jaetaan jatkossa enemmän myös koulutuksellista sisältöä kuten hälykoirien koulutustarinoita. Myös testaajat ovat keskeinen tiedonjakoreitti, ja testaajan onkin tärkeä muistaa, että koe on aina myös koulutuksellinen tilanne. Seminaarissa tuotiin hyvin vahvasti esiin tarve yhdistysten väliseen yhteistyöhön ja mentorointiin, joten seuraavaksi pohditaan, miten liitto voisi tukea verkoston kehittymistä.

Seminaarin lopuksi osallistujat asettivat yhdessä tavoitteen hälytyskelpoisten koirakoiden määrästä: Pelastuskoiraliiton kuluvan strategiakauden loppuessa vuonna 2022 joulukuussa on hälytettävissä 129 koirakkoa. Se tarkoittaa, että kolmen vuoden kuluttua hälytettäviä koirakoita on 23 % enemmän kuin tällä hetkellä.

Kuva yllä: Frisco / Timo Jyllilä

Jäsenmäärä kasvussa, hälytyskoirien määrä ei

Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistysten hälytysryhmien henkilömäärä on kasvanut samassa suhteessa kuin liiton jäsenmäärä. Hälytyskelpoisten koirien määrä ei kuitenkaan ole kasvanut suhteessa Pelastuskoiraliiton jäsenmäärään. Hälytyskoirien keski-ikä on tällä hetkellä 8 vuotta 3 kuukautta, eikä uusia hälytyskoiria ole tullut kovin paljon. Hälytyskoirien iästä ei ole aiempaa tilastotietoa, mutta todennäköisesti koirien keski-ikä on noussut.

Koeosallistumiset Pelastuskoiraliiton kokeisiin ovat nousseet samassa suhteessa kuin liiton jäsenmäärä, kun huomioidaan se, että loppukokeen toinen koeosuus jäi pois koesäännöistä vuonna 2017. Hyväksyttyjen koetulosten osuus koeosallistumisista on pitkällä aikavälillä pysytellyt välillä 50–60 %. Koetulokset eivät siis näytä johtavan hyväksyttyihin viranomaistarkastuksiin.

Hälytysten määrä vaihtelee alueellisesti

Pelastuskoirakot ovat viranomaisten käytössä oleva resurssi, joka hälytetään tehtävään tarvittaessa. Hälytysten kokonaismäärä on kasvussa valtakunnallisesti, mutta alueellisissa hälytysmäärissä on todella paljon vaihtelua. Uudellamaalla ja Hämeessä tilanne on hyvä, ja pelastuskoirakot hälytetään tehtäviin matalalla kynnyksellä. Myös Keski-Suomessa etsintöjä tulee koirakoille melko hyvin. Varsinais-Suomessa hälytyksiä on kahtena edeltävänä vuonna ollut aiempaa vähemmän. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa hälytyksiä on hyvin vähän, ja Lapissa pelastuskoirakot ovat saaneet muutamia hälytyksiä.

Pelastuskoiraliitto on työskennellyt aktiivisesti Vapepan ja poliisin suuntaan, jotta liiton yhdistysten hälytysryhmiä hälytettäisiin tehtäviin entistä herkemmin. Kokonaishälytysmäärä sisältää myös esihälytykset eli hälytykset, jotka eivät ole johtaneet etsintään. Hälytysten kokonaismäärä ja etsintään johtaneiden hälytysten määrä on nousussa samassa suhteessa.

Jäsenistö on hyvin kouluttautunutta

Hälytysorganisaation vahvistamisella halutaan vaikuttaa paitsi omien hälytysryhmien koulutustasoon myös koiratoimijoiden sijoittumiseen etsintäorganisaatiossa. Pelastuskoiratoimijoiden määrä Vapepa-johdossa on kasvanut hieman. Yksi keskeinen lisä hälytysryhmien sisäisessä koulutuksessa oli Pelastuskoiraliiton ryhmänjohtajakoulutuksen aloittaminen vuonna 2018.

Pelastuskoiraliiton jäsenistön koulutustaso on jäsenyhdistyksille tehdyn tilastokyselyn mukaan hyvä. Myös hälytysryhmien ulkopuoliset kouluttautuvat aktiivisesti, joten hälytettävissä olevien henkilöiden todellista koulutustasoa ei ole mahdollista todentaa tämän kyselyn vastausten perusteella.

Uusi strategia rakentuu aiemman pohjalle

Yhdistyspäivien osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että nyt käytössä olevaa strategiaa voidaan jatkaa seuraavan kauden ajan. Jotta tavoitteet toteutuvat paremmin, tarvitaan konkreettinen toimenpideohjelma. Mitä asioita Pelastuskoiraliiton toimijat tekevät strategiakauden aikana, jotta hälytyskoirien määrä saadaan kasvuun tai hälytysmäärät nousuun kaikilla alueilla? Paljon keskustelua herätti esimerkiksi se, tukeeko Pelastuskoiraliiton nykyinen koejärjestelmä harjoittelua kohti käyttöönottotarkastusta ja etsintöjä, vai ohjaako se harjoittelua liiaksi kokeiden kaltaiseen suuntaan.

Keskustelussa nousi esiin kaksi keskeistä teemaa: liiton sisäinen koulutus ja tietoisuuden lisääminen pelastuskoirista. Pelastuskoiraliitto voi parhaiten vaikuttaa omiin toimijoihinsa kouluttamalla jäsenyhdistyksiä. On tärkeää, että etenkin uusilla harrastajilla on riittävän selkeä käsitys siitä, mitä etsinnässä työskentely koiran kanssa edellyttää. Toisaalta on tärkeää kasvattaa tietoisuutta pelastuskoirista ensinnäkin alueilla, joilla ei ole vielä Pelastuskoiraliiton alaista toimintaa ja toiseksi Vapepa-johdon ja muiden etsinnässä toimivien yhteistyökumppaneiden keskuudessa.

Pelastuskoiraliiton hallitus on jäsenyhdistysten ehdotusten perusteella nimennyt strategiatyöryhmän, joka on aloittanut työnsä paitsi yhdistyspäivien osallistujien myös tekemiensä kyselyjen antamilla eväillä. Seuraavan kauden strategia julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

Pelastuskoiraliitto järjesti tammikuussa keskustelutilaisuuden liiton rauniotoiminnan tilanteesta ja kehittämisestä. Tilaisuus pidettiin Suomen Pelastuskoiraliiton toimistolla Pasilassa, ja siihen oli mahdollista osallistua myös etäyhteydellä muualta Suomesta. Tarkoitus oli keskustella siitä, millaista ja kuinka aktiivista rauniotoimintaa Pelastuskoiraliiton eri jäsenyhdistyksissä järjestetään ja pohtia, tulisiko liiton pyrkiä kehittämään rauniotoimintaa ja jos niin millä tavoin.

Valtakunnallisesti Pelastuskoiraliiton rauniotoiminta on tällä hetkellä vähäistä, ja se on keskittynyt Etelä-Suomeen. Aktiivisinta toiminta on pääkaupunkiseudulla, ja esimerkiksi Espoossa rauniorata on harjoituskäytössä useita kertoja viikossa. Yksi syy toiminnan vähäisyyteen on raunioratojen puute ja huono kunto, ja myös vuonna 2018 voimaan tullut kahden maastolajin vaatimus hälytyskoirille on vaikuttanut asiaan. Monia asioita voi kuitenkin harjoitella ilman rauniorataa, ja raunioharjoittelu tukee myös maastolajeja.

Koesuoritukset keskittyvät Etelä-Suomeen

Vuonna 2016 Pelastuskoiraliitolla oli rauniokoulutusprojekti, jonka aikana pidettiin kaksi alueellista koulutusviikonloppua jokaisella liiton peko-alueella: yksi keväällä ja yksi syksyllä. Syksyn koulutusviikonlopussa oli mahdollista osallistua myös rauniokokeeseen. Lisäksi kesäkuun kouluttajaseminaarin aiheena oli rakennus- ja raunioetsintä. Projektin tavoitteena oli lisätä raunio-osaamista alueilla, joilla raunioharjoittelu oli vähäistä: harjoiteltiin rauniotreenien järjestämistä ilman rauniorataa ja pyrittiin kartoittamaan harjoitusmahdollisuuksia ja muodostamaan alueellisia treeniryhmiä.

Lue lisää: Rakennus- ja raunioetsintäprojektin alueelliset koulutukset käynnistyivät Porissa

Tällä hetkellä (helmikuu 2019) rauniokokeista on voimassa 16 peruskoesuoritusta ja kuusi loppukoe- tai taidontarkistussuoritusta. Myös koesuoritukset ovat alueellisesti keskittyneet Etelä-Suomen yhdistyksiin. Valitettavasti vuoden 2017 alussa voimaan tullut raunioiden soveltuvuus- ja peruskoetta koskeva sääntömuutos siitä, että koe on mahdollista järjestää myös muulla soveltuvalla alueella, esimerkiksi varikkoalueella, ei ole lisännyt koesuoritusten määrää. Vuonna 2018 rauniokokeita pidettiin Espoon, Turun ja Ahvenanmaan raunioradoilla. Salossa järjestettiin yksi koe vuosina 2016 ja 2017, ja tänä vuonna siellä on taas kokeita. Aiemmin rauniokokeita on pidetty myös Kotkan raunioradalla. Testaajia, joilla on raunio-oikeudet, on kymmenen: viisi Turussa, kaksi Espoossa ja Lahdessa sekä yksi Tampereella.

Ohjaajan koulutus on keskiössä

Rauniokoulutuksessa koiranohjaajien osaamistason nostaminen on tärkeässä roolissa. Koiran etsintätyöskentelyn lisäksi harjoittelussa korostuvat olosuhteisiin ja turvallisuuteen liittyvät asiat: koirakon kummankin osapuolen on pystyttävä työskentelemään voimakkaissa häiriöissä, koiran on oltava myös vieraan ihmisen käsiteltävissä ja pystyttävä matkustamaan yhteiskuljetuksissa. Koiranohjaajan on opittava johdettavana olemista, täsmällisyyttä ja ryhmätyöskentelyä. Turvallisuus, työskentelytavat ja suunnitelmallisuus eli koiran mielekäs käyttö eri tilanteissa ovat tärkeä osa ohjaajan kouluttautumista. On siis opittava paljon siitä, mikä koiranohjaan rooli rauniotyöskentelyssä on.

Rauniokoirat ovat varautumisen resurssi

Vuoden 2018 lopulla Pelastuskoiraliitto ja Palveluskoiraliitto tapasivat sisäministeriön edustajan ja keskustelivat siitä, millaisia toiveita ministeriöillä on liittojen organisoimalle rauniotoiminnalle. Sisäministeriö haluaa edistää toimintaa ja toivoo liitoilta esitystä siitä, miten rauniokoulutus toteutetaan. Pelastuskoiraliiton harrastajien on mietittävä sitä, mitä oma liittomme haluaa rauniotoiminnalta ja miten koulutusta ylläpidetään. Rauniokoirien koulutuksessa kyse on varautumisesta eli siitä, että resurssit ovat olemassa siltä varalta, että sattuu onnettomuus.

Keskustelutilaisuudessa päätettiin esittää Pelastuskoiraliiton hallitukselle työryhmän perustamista asian edistämiseksi, ja hallitus on pyytänyt yhdistyksiä nimeämään ehdokkaat työryhmään. Pelastuskoiraliitto on perustamassa myös uutta strategiatyöryhmää ensi vuodesta päivitettävää strategiaa varten, ja strategiassa voidaan ottaa kantaa myös rauniotoiminnan painopisteen nostamiseen liiton toiminnassa.

Näin Martti Koponen analysoi koevuotta:

”Haku-, jälki- ja rauniokokeissa käytiin yhteensä 646 kertaa, kun edellisvuonna käyntejä oli 683. Käyttöönottotarkastuksen kahden lajin vaatimuksen myötä vuoden 2016 alussa kuitenkin poistuivat loppukokeiden päiväosuudet haku- ja jälkikokeissa, ja jos näiden koekäynnit poistetaan vuoden 2016 luvuista, niin vuonna 2016 koekäyntejä oli 547. Eli koekäynneissä on sikäli tapahtunut selvä nousu. Nousua on kaikissa maastolajien koeosuuksissa lukuun ottamatta jäljen taidontarkistuksen päiväosuutta, jossa oli muutama käynti edellisvuotta vähemmin. Ilahduttavaa on huomata, että myös hyväksymisprosentit ovat keskimäärin edellisvuotta paremmat.

Jos tarkastellaan yhdistysten järjestämiä kokeita, niin maastolajeissa eniten käyntejä oli Varsinais-Suomen Pelastuskoirien (69), Oulun Seudun Etsintäkoirien (40) ja Tampereen Seudun Etsintäkoirien (39) järjestämissä kokeissa. Useimmin kokeissa kävivät Espoonseudun Pelastusalan Yhdistyksen pelastuskoiraosaston ESPY:n (56), VSPK:n (53) ja Länsi-Uudenmaan Pelastuskoirien LUP:n (41) jäsenet. Mukava oli havaita, että neljäntenä sekä hakukokeiden järjestämisessä että niihin osallistumisessa oli pohjoisin yhdistyksemme, Pohjois-Lapin Pelastuskoirat.

Sen sijaan rauniokokeiden suosio on laskenut. Koekäyntejä oli kaikissa koeosuuksissa edellisvuotta vähemmän. Peruskokeissa ja taidontarkistuksissa noin puolet koekäynneistä oli hyväksyttyjä, mutta loppukokeista vain vajaa viidennes. Rauniokokeet ovat viime vuosina keskittyneet Espooseen ja Turkuun sekä Ahvenanmaalle. Rauniokokeissa Espoonseudun Pelastusalan Yhdistyksen pelastuskoirat (ESPY) oli selvä ykkönen (puolet kaikista koekäynneistä). Rauniokokeiden sääntömuutos niin, että soveltuvuus- ja peruskokeita voi järjestää muuallakin kuin hyväksytyllä raunioradalla, ei ole vielä näkynyt kokeiden järjestämisessä. Helpommaksi on nähty kokeiden järjestäminen jollakin raunioradalla kauempanakin kotipaikkakunnalta.

Vuonna 2017 kokeissa kävi 349 eri koiraa, jotka edustivat 62 eri rotua:

183 koiraa vain hakukokeissa (52 %)
64 haku- ja jälkikokeissa (18 %)
15 raunio-, jälki- ja hakukokeissa (4 %)
53 vain jälkikokeissa (15 %)
18 vain rauniokokeissa (5 %)
12 raunio- ja hakukokeissa (3 %)
4 raunio- ja jälkikokeissa (1 %)

Kärkisijat eivät yllätä: saksanpaimenkoira (31), lapinporokoira (29), monirotuiset (21), belgianpaimenkoira (20), australianpaimenkoira (19), bordercollie (19), labradorinnoutaja (17), australiankelpie (16), suomenlapinkoira (14) ja kultainennoutaja (12).

Miltä näyttää vuosi 2018?

Vuodesta 2018 on vaikea sanoa vielä mitään. Aktiivisuus pohjoisessa tullee lisääntymään myös koepuolella innokkaiden harrastajien ja uusien yhdistysten myötä. Lappi käsittää lähes kolmanneksen Suomen pinta-alasta, mutta siellä asuu vain kolmisen prosenttia Suomen asukkaista. Viranomaisten vähäisten resurssien, pitkien etäisyyksien ja haastavien olojen takia vapaaehtoisten auttajien (mukaan lukien pelastuskoiraharrastajat) panos on erittäin tärkeä.

Hakukokeiden suosio jatkunee tänäkin vuonna. Jälkikokeidenkaan määrä tuskin laskee käyttöönottotarkastuksen kahden lajin vaatimuksen tultua nyt vuodenvaihteessa voimaan. Jälki on myös vienyt monet aiemmin sitä vähemmän harrastaneet mukanaan, kun on huomattu miten hauskaa se on – ja miten helppoa jälkitreenin järjestäminen on: käy vaikka itse illalla kävelemässä jäljen ja aamulenkkinä ajaa sen. Rauniokokeiden lasku pysähtynee ja kääntynee nousuun. Uskoisin, että raunioilla sekä perus- että loppukokeita on hieman viime vuosia enemmän.”

Jutun kuvituksessa esiintyy 4-vuotias australianpaimenkoira Gatsby (Wirneen Ikiliikkuja), joka omistajansa Katariina Launialan kanssa viihtyy niin metsässä kuin raunioillakin. Koirakko edustaa Päijät-Hämeen Pelastuskoiria. Kaikki kuvat: Katariina Launiala.

Uudet koesäännöt ovat syntyneet niitä varten perustetun työryhmän keskusteluiden ja suunnitelmien tuloksena. Suurin osa ehdotuksista ja ideoista on tullut suoraan kentältä harrastajien keskuudesta.

– Viranomaisvaatimus kahdesta lajista määrittelee omalta osaltaan sen taitotason, johon liiton ja harrastajien tulee vastata, kertoo työryhmässä mukana ollut Miia Halonen. – Ajatuksena oli päivittää sääntöjä niin, että ne tukevat harrastajakoirakoiden laatutason nousua ja vaatimusten vaikutukset olisivat rakenteellisesti, eli järjestelyt huomioon ottaen, mahdollisimman pienet.

Varsinainen koemäärä on pyritty pitämään jatkossakin samalla tasolla. – Kokeiden järjestämisestä vastaavat vapaaehtoistahot, harrastajat ja jäsenyhdistykset, ovat kuitenkin samoja henkilöitä, jotka itse treenaavat ja osallistuvat kokeisiin. Pohdimme, miten voisimme sääntöuudistuksen avulla tukea harrastustoimintaa niin, ettei työmäärä kasva kohtuuttomaksi ja yhdistysten resurssit riittävät jatkossakin kokeiden järjestämiseen.

– Työryhmään saatiin toimijoita mukaan kattavasti eri jäsenyhdistyksistä koko Suomen alueelta ja välimatkoista huolimatta olemme päässeet työstämään muutoksia useaan otteeseen sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa että internetin välityksellä.

Konkreettisia muutoksia lajeittain

Maastokokeissa suoritusten määrä pysyy samana, mutta ne jakautuvat eri tavoin. Aiemmin kaksiosainen loppukoe haussa ja jäljessä muuttuu jatkossa yksiosaiseksi. Koirakoiden tulee suorittaa molempien lajien peruskokeen lisäksi vähintään toisesta lajista loppukoe, joka vastaa aiempaa pimeän osuuden suoritusta. Näin pystytään parhaiten varmentamaan koirakon osaaminen hälytysryhmätehtävien vaatimuksista käsin.

– Työryhmässä on mukana kouluttajia ja testaajia joka lajista. Tarkastelimme sääntöjä myös siitä näkökulmasta, että mitä osaamista mitataan ja onko osaamisalueiden suhteen turhia päällekkäisyyksiä eri kokeissa mitattuina? Esimerkiksi aiemmin jälkikokeessa on ollut vaatimuksena löytää maalimies, koska on haluttu testata koiran käyttäytymistä vieraan ihmisen kanssa. Nykyisellään sama asia tulee testattua jo hakukokeen puolella, joten esine jäljen päässä riittää. Tämä mahdollistaa sen, että aikataulut eivät veny kohtuuttomasti ja jäljen tekijä ehtii tarvittaessa tekemään saman päivän aikana useamman jäljen. Muutos toivottavasti myös rohkaisee uusia jäljen tekijöitä, kentältä kun on tullut viestiä, että monet ovat jännittäneet koejäljen tekemistä.

Uusien säännösten mukaan jälki sijoitetaan VIRTA-tarkastuksen mukaisesti myös peruskokeessa maaston niin, että jälki lähtee janalta ja koiran pitää valita jäljen oikea suunta.

– Tämä toimintamalli kannustaa ihmisiä opettelemaan oman koiran lukutaitoa. Jatkossa ohjaaja on ainakin kerran koetilanteessa todistetusti tulkinnut koiran jäljen nostoa oikein. Tämä muutos haluttiin peruskokeeseen, koska kyseinen tilanne tulee varmasti eteen kaikille, oli päälaji kumpi tahansa. Pitää muistaa, että kokeita ei tehdä kokeiden vuoksi, vaan niissä testataan sitä, millä tasolla koiran ja ohjaajan yhteistyö todellisuudessa on.

Myös jälkikokeiden pituuksia on muutettu. Peruskokeessa jäljen pituutta tiputettiin 1000 metristä 700 metriin ja loppukokeessa 2000 metristä 1500 metriin. Suoritusaika pysyy molemmissa samana.

– Aiemmin aika on käynyt kortille monessa kokeessa. Muutoksella halutaan antaa koirakoille mahdollisuus täsmälliseen ja tarkkaan työskentelyyn ilman, että suoritus menee pilalle liiallisen kiireen vuoksi.

Matkojen lyhentäminen helpottaa koejärjestelyjä erityisesti eteläisessä Suomessa, jossa riittävän kokoisten koealueiden löytäminen on ollut toisinaan haastavaa. Esimerkiksi kaupunki- ja taajamaalueilla on enemmän harhajälkiä ja koira joutuu tekemään tarkemmin ja hitaammin töitä oikean jäljen löytääkseen.

Hakukokeen osalta selkein muutos on se, että aiemman kolmen sijaan peruskokeessa on vain kaksi maalihenkilöä. Muutos keventää koejärjestelyjä yhden ihmisen työpanoksen verran.

– Koesuorituksia tehdään usein samalla pienellä porukalla, ja tarvittavien toimihenkilöiden löytäminen on ollut erityisesti pienempien yhdistysten haasteena.

Rauniopuolella näkyvin muutos on soveltuvuuskokeesta poistettu säädös suorituksen vanhenemisesta.

– Kun koiran on kerran katsottu olevan soveltuva rauniokokeeseen, niin tuskin sen tilanne siitä radikaalisti muuttuu. Jatkossa koirakon ei tarvitse kiirehtiä uudestaan peruskokeeseen, vaikka koulutus- ja treenausolosuhteissa tapahtuisi hidastavia muutoksia, työryhmän jäsen Gabi Stubb selventää.

Uusissa säännöksissä on täsmennetty myös rauniokoesuoritusten kestoa ja suorituspaikkaa niin, että jatkossa soveltuvuuskoe ja peruskoe voidaan suorittaa muuallakin kuin perinteisillä raunioilla.

– Soveltuvuus- ja peruskokeen voi järjestää testaajan hyväksymällä aluella, joka vastaa raunioita eli esimerkiksi varikko- tai varastoalueella.

– Uudet koesäännökset aiheuttavat varmasti keskustelua, ja osa harrastajista tarvitsee enemmän aikaa niiden sulatteluun. Säännöt on aina jollain tavalla kompromisseja ja uusia koesääntömuutoksia on pyritty pohtimaan joka kantilta niin, että ne parhaiten palvelevat kokonaisuutta sekä lajin harrastajien, koejärjestäjien että viranomaisvaatimusten ja yhteiskunnallisesti merkittävän pelastuskoiratoiminnan näkökulmasta, Halonen ja Stubb toteavat.