Camo ja Tiina auttavat lumivyöryetsinnöissä

Ounasjokilaaksen pelastuskoirat (OPEKO) järjesti 12. helmikuuta Pelastuskoiraliiton historian ensimmäisen lumivyörypelastamisen näyttökokeen. Sen suoritti hyväksytysti yhdistyksen oma koirakko Tiina Auer ja 5-vuotias saksanpaimenkoira Camo.

Camo on Tiinan toinen pelastuskoiraksi koulutettava koira, ja harjoittelu on alkanut jo pentuna. Myös lumivyörypelastamista he ovat harjoitelleet ensimmäisestä talvesta lähtien, jolloin Camo oli puolivuotias.
– Kävimme pari ensimmäistä talvea ennen koronapandemiaa säännöllisesti koulutuksissa treenaamassa lumivyöryetsintöjä Norjassa kokeneessa ohjauksessa, Tiina kertoo.

Virta-tarkastuksen koirakko suoritti vuonna 2019 Camon ollessa 2-vuotias.

Tiina Auer oli mukana työryhmässä, joka suunnitteli lumivyörypelastamisen näyttökokeen Myös kokelaan näkökulmasta näyttökoe tuntuu edelleen toimivalta.
– Näyttökoe vastaa tarkoitustaan. Se on haastava ja realistinen sekä mittaa koiran ja ohjaajan ominaisuuksia, Tiina toteaa. – Toki lumitilanne vaikuttaa aina jonkin verran siihen, miten piilot saadaan rakennettua.
Näyttökokeen riittävästä haastavuudesta kertoo myös se, että samaan näyttökokeeseen osallistui kolme koirakkoa, joista vain yksi suoritti sen hyväksytysti. Näyttökokeen läpäiseminen vaatii siis harjoittelua ja kokonaisvaltaista paneutumista näille pelastustehtäville.

Lumivyörytehtävissä koira työskentelee ilmavainuisesti, sillä kasaantunut lumi peittää jäljet ja vyöryyn hautautunut voi olla kulkeutunut pitkiäkin matkoja. Koulutuksen aikana koiraa opetetaan ja kannustetaan lumen kaivamiseen hajulla.

– Kun koira löytää hajun lähteen, se aloittaa kaivamisen ja kaivaa siihen asti, että pääsee luolaan sisään uhrin luo ja saa palkkansa tai sitten ohjaaja ottaa koiran hallintaan jo ennen luolaan pääsyä), Tiina kertoo. – Tositilanteissa koira otetaan heti pois löydöltä, varmistetaan löytö sondaamalla eli lumitutkaimella ja aletaan kaivaa lapioilla kaikin voimin. Treeneissä koirille rakennetaan kova motivaatio tunkeutua luolaan ja sen takia koirien annetaan treeneissä useimmiten kaivaa tiensä luolaan palkalle.

Camo ilmaisee maastossa haukkumalla, ja toisinaan se haukkuu myös kaivaessaan, vaikka haukkua ei ole varsinaisesti koulutettu osaksi lumivyöryetsinnän ilmaisua.

Viranomaisten ja pelastuskoiratoimijoiden yhteistyössä suunnitteleman lumivyörypelastamisen näytön suorittaminen antaa koirakolle taustatuen lumivyörypelastamisen tehtäviin osallistumiseen. Viranomaisten koirakoilla ei toistaiseksi ole vastaavaa näyttökoetta osaamisen todentamista Suomessa, vaikka taitoa harjoitellaankin kouluttajien opastuksella.

– Lumivyörypelastamisen näyttö on laajan joukon tuotos, Tiina muistuttaa. – Haimme itse oppia Norjan järjestelmistä, ja lisäksi suunnittelussa olivat mukana pelastuslaitos ja poliisi.

Lue myös: Lumipelastamiseen koulutettujen koirien tarve kasvaa

Kuutti ja Stina auttavat veden äärellä

Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ja Naantalin Seudun Meripelastajat järjesti 13. kesäkuuta Pelastuskoiraliiton historian ensimmäisen vesistöetsinnän näyttökokeen. Sen suoritti hyväksytysti yhdistyksen hälytysryhmässä toimiva koirakko Stina Törnblom ja 7-vuotias bordercollie Kuutti.

Stina Törnblom on harjoitellut koiran kanssa työskentelyä veneestä käsin jo ensimmäisen pelastuskoiransa, berninpaimenkoira Junnun kanssa, joten hänellä on kokemusta aiheesta 25 vuoden ajalta.

– Yhteistyö meripelastajien kanssa on erittäin tärkeää, Stina sanoo. – Harjoittelemme säännöllisesti Naantalin ja Kemiön meripelastajien kanssa, ja lisäksi käymme vuosittain leirillä Ahvenanmaalla.

Veneestä työskentelevän koiran on erittäin tärkeää olla tottunut veneessä olemiseen. Kun koiralla on hyvä ja turvallinen olo veneessä, myös sen suorituskyky etsinnässä on parhaimmillaan. Siirtymätaipaleet veneellä tehdään usein kovassa vauhdissa, jolloin matkustaminen on haastavaa.

– Koira tarvitsee myös hyvää tasapainoa, jotta se pystyy tekemään etsintää hitaassa vauhdissa veneen pomppiessa aallokossa, Stina huomauttaa.

Ennen näyttöön osallistumista koiranohjaajan tulee suorittaa Suomen Meripelastusseuran koulutus. Turvallisuuteen liittyvät kriteerit seuran aluksessa toimimiseen ovat korkeat, eivätkä siihen kuuluvat asiat ole välttämättä itsestäänselvyyksiä kokeneellekaan veneilijälle.

– On tärkeää oppia toimimaan nimenomaan sen aluksen ja miehistön kanssa, jonka kanssa myöhemmin mahdollisesti menee myös tehtäville, Stina sanoo. – Harjoitellessa myös miehistö oppii koiran kanssa toimimisesta. Esimerkiksi rantautumistilanteessa on tärkeää, että kuka tahansa miehistön jäsen voisi käsitellä koiraa, jos koira ei voi hypätä maihin.

Stina muistuttaa, että etsintä on melko harvinainen meripelastustehtävä. Koiran toimintaa on tehtävä tutuksi meripelastajille, ja siksi koiranohjaajakin tulisi olla valmis olemaan mukana meripelastusyhdistyksen toiminnassa. Stina itse päivystää pari kertaa vuodessa.
– Päivystystehtävillä pääsee hyödyntämään meripelastuskoulutuksessa oppimiaan asioita ja auttamaan eri tavoilla.

Lue myös:
Vesistöetsinnän näytönvastaanottajat ovat valmiina toimintaan
Vesistöetsinnässä yhdistyvät kaksi erikoistaitoa

Talvi ei estä rauniotaitojen treenaamista

Päivi ja Gabi ovat harrastaneet aiempien koiriensa kanssa kaikkia pelastuskoiralajeja, ja myös nuoret koirat Noki ja Vinna harjoittelevat niin maastossa kuin raunioilla. Lumiaikaan raunioilla ei treenata, mutta rauniotyöskentelyä voi talvikaudellakin edistää monin tavoin. Lumeen ja raunioille tunkeutuminen on hyvin samankaltaista harjoittelua. Tunkeutumisharjoituksessa koira lähetetään useamman kerran uudelleen samaan piiloon siten, että piilon eteen lisätään esteitä, joiden yli tai läpi koiran pitää tunkeutua. Aluksi koira pääsee aivan maalihenkilön luokse, ja samalla varmistetaan, että koira ei jännitä tilannetta – joko piiloa tai siellä olevaa ihmistä.
– Omistaja voi käydä ensin lumiluolassa tai rauniopiilossa koiran kanssa ilman, että maalihenkilö on siellä, Päivi suosittelee.

Harjoitusta on helppo muokata lisäämällä ja vähentämällä piilon edessä olevan tavaran tai lumen määrää. Päämääränä on tilanne, jossa koira tarttuu etsiessään pieneen määrään hajua, pyrkii mahdollisimman lähelle maalihenkilöä tai tarvittaessa osoittaa kuonollaan eli pointtaa ilmareittihin tämän sijainnin sekä lopulta aloittaa ilmaisun.
– Tunkeutumisharjoituksessa on todella tärkeää, että koira on rento ja itsevarma, Gabi sanoo. – Koiraa ei pidä painostaa menemään piiloon eikä piiloa pidä vaikeuttaa, jos koira jännittää.

Tunkeutumistreeni on mainio harjoitus myös maalimiesmotivaation kasvattamiseen. Kun harjoituksessa edetään sopivin askelin, se on koirille hauskaa ja motivoivaa. Treeni on hyödyllinen myös vain maastokokeisiin tähtääville koirakoille, sillä maastossakin voi olla jotakin vaikeakulkuista ryteikköä, jossa koira ei pääse helposti maalihenkilön luokse.

– On tärkeää, että piilossa on tilaa niin, että sekä koira että ihminen mahtuvat sinne hyvin, Päivi muistuttaa.  – Näin koiran ei tarvitse mennä ihmisen päälle eikä se tunne oloaan epämukavaksi, mutta se mahtuu kuitenkin kokonaan piiloon sisälle. Vaikka ollaan ahtaassa tilassa, koiran paikka suhteessa maalihenkilöön on kohdallaan.

Rakennusetsintä opettaa ohjaajaakin

Talvikaudella Nokin ja Vinnan ohjelmaan on kuulunut myös rakennusetsintä. Se on mukavaa talvitreeniä, mutta myös vaikein etsintälaji, koska hajut kulkeutuvat rakennuksissa hyvin kiinnostavasti. Mielenkiintoisissa rakennuksissa iskee helposti ahneus erilaisten piilojen suhteen, mutta Päivi ja Gabi suosittelevat sielläkin aloittelevan koiran kanssa muusta harjoittelusta tuttua neuvoa: yksi asia per harjoitus. Harjoituksen pääasiallinen tavoite voi olla koiran taitojen kehittäminen tai ohjaajan taitojen kehittäminen.

Rakennukset tarjoavat mainion ympäristön koiran ongelmanratkaisukyvyn ja itseluottamuksen kehittämiseen.
– Koira oppii nopeasti, miten hajut käyttäytyvät ja miten niitä työstetään, Gabi sanoo. – Piilot kannattaa suunnitella siten, että ne ovat koiran osaamisalueella, mutta tuottavat vähän päänvaivaakin.

Raunioiden tavoin rakennukset ovat hyvä paikka harjoitella oman koiran etsintätyöskentelyn tulkitsemista. Kun treenin tavoite on ohjaajan taitojen kehittäminen, voivat piilot olla helppoja, mutta ohjaaja ei tiedä maalihenkilöiden sijoittelua. Samalla kannattaa harjoitella sitä, että ohjaaja ei tiedä, onko alueella ylipäätään ihminen vai ei: sen kautta yhteistyö ja luottamus koiraan kehittyvät parhaiten

– Hyvä treenikaveri on tärkeässä roolissa tällaisissa harjoituksissa, Päivi tähdentää. – Hän auttaa tarvittaessa ohjaajaa aloittelevan koiran kanssa ja estää tekemästä asioita, jotka ovat koiralle epäreiluja.

Etsintärutiini on avuksi rakennusetsinnässä

Rakennuksista ei läheskään aina ole saatavilla pohjapiirrosta, joten koirapartion on erilaisin keinoin pysyttävä kartalla siitä, mitkä osat rakennuksesta on etsitty. Koiralle opetettu etsintärutiini on yksi hyödyllinen apuväline piirtämisen ja ovien merkitsemisen oheen. Kun ohjaaja tietää, miten koira on oppinut liikkumaan tilassa, hänen on helpompi arvioida myös etsinnän kattavuutta.

Noki ja Vinna ovat harjoitelleet etsintärutiinia rakennuksia varten näin:

1. Koira oppii kiertämään huoneen seinänviertä pitkin. Ilmavirrat kuljettavat hajun usein reunoille, joten tämä on hyvä taktiikka hajun saamiseksi. Maalihenkilöt kannattaa siis aluksi sijoittaa lähelle seiniä.
2. Aluksi maalihenkilöt kannattaa sijoittaa siten, että koirakon mahdollistaa kiertää heidät, jotta koira voisi saada hajun eri suunnista. Rakennuksissa voi olla vaikea tietää, mihin suuntaan ilmavirta kuljettaa maalihenkilön hajua.
3. Vältä käyttämästä jatkuvasti ovia, kaappeja tai muita vastaavia selvästi piilon näköisiä kohtia. Silmien käytön ehkäisemiseksi kannattaa myös rakennuksissa askarrella erilaisia piilopaikkoja.

Etelä-Suomen mustat talvet antavat vain haaveilla lumesta, mutta Suomi on pitkä maa ja samaan aikaan pohjoisemmassa lumietsintä on osa tavallista harjoittelua. Kun Kuopioon suunnitteilla ollut lumietsintäkoulutus peruuntui lumen puutteen takia vuonna 2015, tarttuivat kuusamolaiset pelastuskoiraharrastajat tilaisuuteen ja ehdottivat koulutuksen järjestämistä Kuusamossa.

– Brittiasiakkaat olivat rakentaneet lumiluolia, jotka saimme käyttöömme, Sari Kumpuniemi (KuPe) muistelee. – Olimme itse maalihenkilöinä ja tutustuimme samalla koulutukseen.

Samoihin aikoihin kartoitettiin Poliisin ja Pelastuslaitoksen edustajien kanssa lumietsinnän koulutuksen tarvetta sekä pohdittiin, minkä viranomaisen hälytettävissä lumietsintätehtävissä ollaan. Rajanveto muodostui samaksi kuin raunioilla: lumivyörytilanteessa toimitaan Pelastuslaitoksen alaisuudessa.

Marraskuussa 2015 järjestettiin Ounasvaaran lumiturvallisuusseminaari, johon Pelastuskoiraliiton edustajina osallistuivat Sari Kumpuniemi ja Miia Halonen (OLPY). Seminaarissa mukana oli Lapin ja Oulu-Koillismaan pelastusviranomaiset. Seminaari käynnisti hankkeen, jonka tuloksena syntyi FINLAV – Suomen Lumivyörykoulutus. Pelastuskoiraliiton lumipelastamisen työryhmä työsti koirakoiden koulutusmateriaalia hankkeen rinnalla ja osallistui erilaisiin työpajoihin, joissa käsiteltiin myös koirien koulutusta, mutta ennen kaikkea lumivyörytietoutta.

Raunioetsinnästä tuttuja elementtejä

Kuten kaikessa koulutuksessa myös lumietsinnässä aloitetaan perusteista. Treenit aloitetaan helpoilla piiloilla ja ensin totutellaan olosuhteisiin. Koiran säänkestävyys ja kyky liikkua lumessa ovat tärkeitä ominaisuuksia: sen paremmin pieni ja lyhytkarvainen kuin kovin raskasrakenteinen koira eivät ole parhaimmillaan lumietsinnässä.

Sari Kumpuniemen mukaan lumietsinnässä on paljon samoja elementtejä kuin raunioetsinnän harjoittelussa. Myös toive siitä, että koirien käytölle ei ole tarvetta, on yhdistävä tekijä.
– Lumessakin koira ilmaisee vahvinta hajua. Koiria kannustetaan kaivamaan kohtaa, johon kadonnut on hautautunut. Kaivaminen myös vahvistaa hajua, kun lunta saadaan pois ihmisen päältä. Kaivamisen harjoittelu aloitetaan kevyillä lohkareilla, jotka koira saa siirrettyä pois lumiluolan edestä.

Lumietsintä edellyttää sopivia ominaisuuksia myös ihmiseltä. Ohjaajan maastokelpoisuus on erittäin tärkeää, koska hänen tulee pystyä osoittamaan tarkasti koiran ilmaisema paikka. Maalihenkilölle lumi voi olla hyvin ahdistava elementti, sillä lumen paino päällä tuntuu. Lumi kuitenkin läpäisee yllättävän paljon valoa, eivätkä lumikasoissa olevat piilot ole päiväsaikaan pimeitä. Lumi myös toimii hyvänä eristeenä, joten piilot ovat kohtuullisen lämpimiä.

– Lumiluola on maalihenkilölle mukavin ja turvallisin piilo. Harjoittelussa radioyhteys on todella tärkeä ja maalihenkilöistä on pidettävä huolta, Sari Kumpuniemi muistuttaa. – Pitää olla pelisilmää sille, mikä harjoittelussa on turvallista ja miten sitä voidaan aluksi koiralle helpottaa.

Video: Pelastuskoirasta hyötyä lumivyöryyn hautautuneen etsinnässä

Näyttö todelliseen tarpeeseen

Keväällä 2016 pidettiin lumietsintäpaneeli Kuusamossa. Lumipelastamisen työryhmän työ oli tyssännyt koemuotoon: mitä tarpeita kokeelle on ja miten sen kanssa edetään? Mallia haettiin Keski-Euroopasta, Ruotsista ja Norjasta, joissa kaikissa on oma testirakenne. Työryhmä halusi lisätä ymmärrystään siitä, miksi asiat on päädytty tekemään näin. Uutta koemuotoa testattiin vuonna 2018 lumietsintäviikonlopussa Kuusamossa, mutta lopullinen muoto jäi vielä ilmaan.

Lumipelastamisen työryhmä suunnitteli lumipelastamisen näytön valmiiksi vuoden 2019 aikana. Malleina olivat tunnistusetsinnän ja meripelastamisen näyttöohjeet sekä itse näytön taustalla kansainväliset lumipelastamisen kokeet. Näyttöön kuuluu ohjaajan lumivyöryosaamisen testi, siirtyminen moottorikelkan tai muun ajoneuvon kyydissä näyttöalueelle sekä etsintä lumen alta. Näyttöohje on luettavissa Pelastuskoiraliiton kotisivuilla.

Saadakseen lumietsinnän hälytyskelpoisuuden koiranohjaajan tulee suorittaa vähintään FINLAV:n peruskoulutus, joka on 8 tunnin laajuinen lumipelastamisen kurssi. Tämä voidaan tilata esimerkiksi Pelastuskoiraliiton oman lumietsintäkoulutuksen yhteyteen. Kurssi tulee suorittaa ennen näyttöön osallistumista. Koirakko voi antaa lumipelastamisen näytön jo ennen viranomaistarkastuksen suorittamista, mutta hälytyskelpoisuuden saa vasta, kun myös VIRTA on suoritettu.

– Lapissa on pelastuslaitoksen hälytysryhmiä, jotka ovat erikoistuneet vain lumietsintään, Sari Kumpuniemi kertoo. – Tarkoitus on, että näytöt järjestetään oikeaan tarpeeseen.

Näytön vastaanottajia ja kouluttajia koulutetaan keväällä

Lumipelastamisen työryhmän urakan seuraava vaihe on näytön vastaanottajien koulutus sekä kouluttajien koulutus työryhmän tekemän materiaalin pohjalta. Materiaali on myös vapaasti käytettävissä Pelastuskoiraliiton verkkosivuilla. Liiton edustajan lisäksi näyttöä voi olla vastaanottamassa FINLAV:n edustaja.

– Tavoite on saada järjestettyä ensimmäiset näytöt alkavan talven aikana, Sari Kumpuniemi sanoo. – Pyrimme saamaan näyttöön useamman koirakon, koska järjestelyissä on paljon työtä. Esimerkiksi lumiluolat pitää kaivaa edellisenä päivänä.

Todennäköisesti lumivyöryjen määrä kasvaa myös Suomessa ilmaston lämpenemisen seurauksena. Samaan aikaan myös lumivyöryalueella liikkuvien henkilöiden määrä kasvaa. Tarvetta lumietsinnän osaaville koirakoille siis on, ja olisi tärkeää saada katettua lumivyöryalue mahdollisimman laajalti hälytettävillä koirakoilla.
– Koira on vertailussa todella hyvä etsintäväline, mutta todennäköisyys sille, että koirakko ehtii paikalle ajoissa voi olla pieni.

– Tärkeintä lumietsinnässä on saada koira tottumaan lumeen alustana ja oivaltamaan, että lumestakin pitää haistella, kuvailee Kuusamon Pelastuskoirien aktiivijäsen Teemu Torvinen.

Ajatus lumietsintäkoulutusten järjestämiseen on kytenyt jo pidemmän aikaa.

– Jo jokunen vuosi sitten aloimme liiton sisällä pohtia, missä mittakaavassa lumietsintää olisi aiheellista kouluttaa. Selvitimme myös viranomaispuolelta kiinnostusta koirien käyttöön ja mahdollisuuksia toimia yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa, kertoo Torvinen.

Torvinen työskentelee Rukakeskuksessa turvallisuusvastaavana ja lumiturvallisuuskouluttajana, joten paikka pilottikoulutuksen järjestämiseen valikoitui luontevasti. Kosketusta lumietsintään otettiin jo viime syksynä Rukalla järjestetyn Korvat kairassa –ryhmäkatselmuksen yhteydessä.

– Ryhmäkatselmuksen jälkeen on tullut tosi paljon kyselyitä koulutuksesta niin yksityisiltä harrastajilta kuin pelastuskoirayhdistyksiltä. Kentällä tuntuu olevan tarvetta mielekkäälle talvitreenauslajille rakennusetsinnän lisäksi. Hienoa, että saatiin pilotti järjestettyä.

Lumivyöryetsintä on harvan laji

Torvinen haluaa korostaa eroa lumivyöryetsinnän ja lumestaetsinnän välillä.

– Aihe on herättänyt paljon keskustelua, ja sen tuloksena halusimme eriyttää lumestaetsinnän omaksi asiakseen.

Lumivyörykoiran kouluttaminen on hyvin pienen porukan hommaa. Lapin alueella toimii muutamia lumivyöry- ja sortumapelastamiseen erikoistuneita vastekoirakoita osana hälytysryhmää, muualla Suomessa tarvetta lumivyöryetsinnälle ei juurikaan ole.

Torvinen näkee lumietsintäkoirakot hyvin marginaalisena ryhmänä jatkossakin.

– Jos viiden vuoden päästä 10 koirakkoa työskentelee lumivyöryetsinnän puolella, se on jo aika realistinen tavoite. Koirakoiden tulee käytännössä asua riskialueilla, jotta apu ehtii edes teoriassa ajoissa paikalle.

– Toki myös lumivyörykoirien koulutuksessa haluamme olla mukana kehittämässä suuntaviivoja testaukselle, joilla voidaan jatkossa todentaa lumietsintäkoirakon osaamista ja kykyä työskennellä paineen alla. Tällä hetkellä Pelastuslaitos ei sellaisia mukana olevilta koirakoilta edellytä.

Lumietsintätaidot eivät katso rotuun tai kokoon

Lumietsintätaidoille sen sijaan on käyttöä ympäri Suomea esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö on kolaroinut lumiseen ojanpenkkaan, lyhistynyt hankeen tai jäänyt katolta tippuneen lumen alle.

– Lumietsintä on lisäksi koiralle tosi hyvää talvitreeniä ja sitä pystyy harrastamaan missä päin Suomea tahansa – ainakin edes jossain vaiheessa vuotta.

Mitä lumietsintä sitten vaatii ohjaajalta – hyvien koiranohjaus- ja lukutaitojen lisäksi?

– Se vaatii hyvää fysiikkaa ja taitoa käyttää oikeanlaisia välineitä, lumikenkiä, suksia ja karvapohjasuksia. Lumessa kahlaaminen käy kunnon päälle.

Torvisen ei näe rotu- tai kokorajoituksia lumietsintäkoiralle.

– Pienemmätkin koirat pärjäävät lajissa hyvin ja meidän omassakin treeniryhmässä on koiria joka rotuun ja kokoon. Pääasia on, että koira ei aristele lunta ja sillä riittää kuntoa lumessa etenemiseen ja työskentelyyn. Ja tietenkin se pelastuskoiran tärkein ominaisuus, eli vietti ihmisen perään.

Ensi talvena tositoimiin

Pelastuskoiraliiton tavoitteena on saada viralliset lumietsintäkoulutukset ohjelmaan kenties jo ensi talven aikana. Tällä hetkellä työryhmä suunnittelee sekä kurssin sisältöä että koko koulutusjärjestelmän käynnistämistä. Myös koulutusmateriaalit ovat työn alla.

– Tavoitteet on asetettu, nyt täsmennetään suuntaviivoja. Toivottavasti jo 2019 alkupuolella päästään järjestämään ensimmäisiä lumietsinnän koulutuksia ja lumivyöryetsinnän testauksia.