Teksti: Katja Nortunen-Illman, Varsinais-Suomen Pelastuskoirat
Olen ollut mukana pelastuskoiratoiminnassa vuodesta 2015, mutta vasta nyt vuonna 2022 pääsin osallistumaan Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmukseen. Ihan tarkalleen en tiennyt, mitä on odotettavissa, mutta liiton sivuille on kirjattu näin: ”ryhmäkatselmus on hälytystehtävissä palvelevien pelastuskoirien ja pelastuskoiraohjaajien taitotason testaustapahtuma.” Siispä hälyrepun sisällön tarkastus, otsalamput ja GPS-laite lataukseen ja ryhmämme, jossa oli kolme koirakkoa, kaksi kartturia sekä ryhmänjohtaja, autojen keulat kohti Porin Reposaarta ja KarSeEn eli Karhuseudun Etsintäkoirien organisoimaa taidontarkistusviikonloppua.
Saavuttuamme perjantai-iltana paikalle oli edessä heti ensimmäinen muutos. Ryhmämme jaettiin kahtia ja puolikkaat saivat täydennykseksi saman jaon kokeneen ESEKin eli Etelä-Savon Etsintäkoirat ry:n joukkueen puolikkaat. Hälytyksen tullessa ja etsintään lähdettäessä harvoin etukäteen on tiedossa, kenen kanssa päätyy tehtävälle ja nopea yhteisen sävelen löytyminen on tehokkaan toiminnan kannalta oleellista. Kun uuden ryhmän kokoonpano oli selvä, lähdimme kiertämään perjantai-illan tehtävärasteja. Tämän uudelleen ryhmittämisen yhteydessä tapasin muun muassa Annika Laamasen, ESEKin ryhmäkatselmusjoukkueen ryhmänjohtajan. Myös Annika oli ensimmäistä kertaa mukana ryhmäkatselmuksessa ja jakoi jälkeen päin omia ajatuksiaan viikonlopusta.
Iltakävelylle lähdettiin hyvillä fiiliksillä. Sekaryhmäjako oli tosi onnistunut, mahtava tilaisuus verkostoitua ja jutustella muiden peko-elämäntapaintiaanien kanssa asiasta ja asian vierestä, Annika totesi.
Etsinnän perusosaamista eli suunnistusta, viestintää ja ympäristön tarkkailua
Ensimmäisenä tehtävänä oli tarkkuussuunnistusta, missä maastoon oli sijoitettu eri etäisyyksille kohteita, joiden sijainti piti osata joko merkitä karttaan tai valita karttaan valmiiksi merkityistä. Nykyään etsijöillä on usein mukanaan erilaisia sähköisiä kartta- ja paikanninlaitteita, mutta paperikarttojen käytön osaaminen on silti välttämätön taito. Erilaisia karttoja tulee ymmärtää, jotta alueella liikkumisen lisäksi etsinnän aikana tehtävien sijainti-ilmoitusten ja -merkintöjen tekeminen sujuu varmasti ja nopeasti.
Seuraavalle rastille edetessä saimme ihailla mereen laskevaa aurinkoa Reposaaren rantaa kulkiessamme, hyvän kelin olivat KarSeElaiset tilanneet! Auringonlaskua ihaillessa meinasikin ote hetkeksi herpaantua ja seuraavan tehtävän vaatimat viestintätaidot olivat koetuksella. Tehtävänä oli välittää yksi kerrallaan viesti ryhmän jäseneltä toiselle, tuttua rikkinäinen puhelin -leikkiä mukaillen ja aikarajoituksella. Vasta kolmannen jäsenen kohdalla havahduimme siihen, että tämänhän olisi voinut tosietsinnän tapaan kirjoittaa heti alussa ylös, eikä yrittää muistaa vain kuuleman perusteella. KarSeEn murteelle (tai ehkä se oli ihan vaan poria…) väännetty viesti oli kenties hivenen haastava toistettava, eikä lopullisessa versiossa tainnut olla jäljellä mitään alkuperäisestä. Etsinnöissä selkeä viestiminen on äärettömän tärkeää ja siksi sitäkin harjoitellaan säännöllisesti. Hälytyksissä annetut tuntomerkit ja muut tiedot tulee kuitenkin muistaa hävittää etsinnästä poistuessaan.
Ryhmätehtävät olivat kaikki hauskoja, monipuolisia ja kivasti meidän ryhmässämme kaikki jäsenet heittäytyivät tehtäviin, tulivat omalla osaamisellaan esiin tarvittaessa ja tukivat toisia tehtävien suorittamisessa, Annika summasi perjantai-illan rastikierrosta. – Olipa ryhmätilanne mikä tahansa, aina pitäisi pyrkiä kaivamaan ryhmän vahvuudet ja osaaminen esiin. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin se, miten kaikki ryhmäläiset tarttuivat tehtävillä hommiin, kukaan ei jäänyt aprikoimaan vaan oli mahtava tekemisen meininki, koko viikonlopun!
Monipuolista osaamista koiran kanssa ja ilman
Lauantaina lähdimme kuuden tehtävän rastiradalle oman alkuperäisen joukkueemme kesken. Osa tehtävistä suoritettiin ryhmänä ja osa esimerkiksi yhden koirapartion toimesta. Kuten oikeissakin hälytyksissä, myös näissä tehtävissä koirakon mukana oli aina kartturi, kukaan ei lähtenyt toimintaan omin päin. Etsijöiden oma turvallisuus on otettava aina huomioon, jottei auttajista tule autettavia.
Pelastusharjoitusalueella suoritettiin rakennusetsintää, missä ilmavirrat nousivat erityiseksi huomion kohteeksi. Myös ryhmän keskinäinen kommunikaatio rakennusalueella sekä resurssien käyttö tehtävän edetessä herättivät keskustelua. Kokonaiskuva tilanteesta tulee olla etsintää johtavalla tiedossa koko etsinnän ajan, muuten aika loppuu ja kadonneet jäävät löytymättä. Tämä mielessämme siirryimme puistorastille, missä kävimme annetut alueet läpi ja löysimme kadonneet aikarajan puitteissa. Rastille oli saatu mukaan myös vettä pitkin kulkeutuvaa kuolleen hajua, mihin koiramme reagoivat. Ohjaajat saivat tästä hyvää tietoa oman koiransa toiminnasta ja koiran käyttäytymisen tulkinnasta. Ensisijaisesti pelastuskoirat etsivät elossa olevia kadonneita, mutta aina apu ei ehdi ajoissa. Silloinkin luotettava ilmaisu on tärkeä etsinnän saattamiseksi päätökseen.
Itselleni mieleenpainuvin tehtävä oli yllättäen mutkan takaa eteen osunut liikenneonnettomuus. Kolmen auton saattueemme pysähtyi johtoauton pysähdyttyä ja muutamaa sekuntia myöhemmin koko ryhmä oli ulkona ja toiminnassa. Ryhmänjohtajamme otti tilanteen haltuunsa ja organisoi paitsi näkyvillä olleen auttamisen myös lähialue-etsinnän. Liikenneonnettomuuspaikalle osuessa tärkeää on muistaa +1 – ajattelu eli sen mahdollisuus, että kaikki osalliset eivät ole onnettomuuspaikalla näkyvillä, vaan lähimaastossa voi olla vielä joku. Näin oli tässäkin tehtävässä, vähän matkan päästä metsästä löytyi koirakkomme toimesta toinen uhri.
ESEKin joukkue kulki lauantaina monella rastilla yhtä matkaa OLPYn joukkueen kanssa. Oli mielenkiintoista nähdä vieraiden koirakoiden ja joukkueen tekemistä läheltä. Yhteistyöllä muiden kanssa omaan tekemiseen saa uusia ideoita ja näkökulmia, ja toisaalta, jos joskus ollaan samalla etsinnällä, niin toisten toimintatapojen tuntemisesta on hyötyä, Annika kommentoi lauantain ajatuksia. – Itselleni jäi mieleen erityisesti Kirjurinluodon tehtävä. Siellä tuli vastaan yllättäviä tilanteita, muun muassa kalmanhaju, liikkuvat etsittävät ja kaupunkipuistomainen ympäristö. Lisäksi oli toisen ryhmän alue heti vieressä. Oli jälleen kerran opettavaista ja mielenkiintoista seurata paitsi omien koirakoiden myös toisen joukkueen toimintaa samantyyppisellä tehtävällä. Tapoja on monia ja kaikki tiet vievät Kirjurinluodon johtopaikalle!
Sunnuntain suuretsintä
Sunnuntai huipentui suuretsintään, jossa ryhmänjohtajien oli ensin järjestäydyttävä etsintäjohtoon ja sen jälkeen rakennettava toimiva etsintä siten, että koko paletti pyörii tehokkaasti. Koirakot saivat etsintäohjeet sähköisesti ja koko Reposaari käytiin läpi muutamassa tunnissa. Paikalla oli myös poliisi seuraamassa toimintaa ja toteamassa sen toimivaksi ja tehokkaaksi. Loppukeskustelussa painotettiin sitä, miten oleellista on selkeä työn- ja vastuunjako ja että jokainen hoitaa oman osuutensa niin hyvin kuin osaa. Loppuharjoituksessa etsittäviä oli useita, mutta siitä huolimatta tarkastettiin paljon myös tyhjiä alueita. Alueen tarkastaminen tyhjäksi on oleellinen tieto etsinnän etenemisen osalta ja samalla sitä työtä, jota pelastuskoiratkin pääsääntöisesti tekevät.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli raskas mutta antoisa. Porukka oli huikeaa ja sain paljon uusia tuttavia, oppeja, ajattelemisen aihetta ja ystäviä. Viikonloppu oli koko ryhmälle tärkeä ja motivoiva tapahtuma! Tänä vuonna toivottavasti nähdään siis taas, kiteyttää Annika viikonloppua.
Kiitos KarSeEn väki hienosti toteutuneesta ryhmäkatselmusviikonlopusta. Ruokaa oli riittävästi ja se oli maukasta (terkut KarSeEn mummolle!), järjestelyt pyörivät sujuvasti ja tehtävissä oli mukana paljon tositilanteissa oleellisia elementtejä. Jälkipuheiden perusteella niin uudet kuin vanhat kävijät saivat viikonlopusta taas paljon ajatuksia ja intoa pelastuskoiratoimintaan.
KarSeEn ajatuksia viikonlopun järjestelyistä ja sujumisesta voi käydä katsomassa heidän Facebook-sivuiltaan videoiden muodossa.
